Kuva: Santeri Viinamäki (CC BY 4.0)

Lappajärveltä kajahtaa! Ensi kesänä 6.6.2020 järjestettävä megatapahtuma GC7Y2EC The Greatest Crater in Europe kertoi Facebookissa tavoittelevansa gigatapahtuman statusta. Toteutuessaan tapahtumasta tulisi pohjoismaiden ensimmäinen gigatapahtuma. Kun megatapahtumaan riittää 300 will attend -kirjausta, niin gigaan tarvitaan huimat 3000 will attend -kirjausta. Will attend -lokilla geokätköilijät ilmoittavat aikovansa osallistua tapahtumaan. Kaikki tulijat eivät ilmoita tulostaan etukäteen, joten gigatapahtumat suunnitellaan yli 5000 vierailijalle.

Gigatapahtuma on oma kätkötyyppinsä ja tilastoiden perään olevat geokätköilijät saavat siitä uuden kätkötyypin löytötilastoonsa, jos Keski-Euroopassa tai muualla maailmassa järjestetyt gigat ovat jääneet aiemmin väliin. Gigatapahtuma herättää varmasti entistä enemmän huomiota maailmalla ja kävijämäärä kasvaa lumipallon lailla, jos ennakkoilmoittautumiset riittävät gigan statukseen.

Tapahtumaan on nyt kirjattu reilut kahdeksansataa will attend -kirjausta, joten tekemistä gigaan vielä on. Kannattaakin nyt jo käydä kirjaamassa oma aikomus osallistua, jos se on vielä tekemättä.

Tapahtumapaikkana toimii Lappajärven rannalla sijaitseva kylpylähotelli Kivitippu, joka on tapahtuman aikaan varattu geokätköilijöiden käyttöön. Gigan kävijämäärän majoittaminen ei ole ihan pikkuhomma, mutta majoitusvaihtoehtoja löytyy lisää lähikunnista. Lappajärven megasta onkin tullut poikkeuksellinen useamman kunnan yhteistyöprojekti, kun järviseudun kunnat ovat lähteneet innolla mukaan tapahtuman järjestelyihin.

Linkkejä

 

Kun puhutaan äärimmäisistä kätköpaikoista, on Mount Everestin huippu varmasti yksi äärimmäisistä. Maailman korkeimmalla vuorenhuipulla geokätköilijää odottaa harvoin vierailtu earthcache.

Earth’s Roof – Mount Everest Peak -earthcache julkaistiin kesällä 2010. Tämä earthcache sijaitsee Nepalin ja Kiinan rajalla noin 8850 metrin korkeudessa Mount Everestin huipulla. Tämän korkeammalle ei geokätköä maanpinnalla saa. Kätköilijöitä ei ole yhdeksän ja puolen vuoden aikana ollut ruuhkaksi. Tähän päivään mennessä kätköön on kirjattu neljä tekijän hyväksymää löytölokkausta. Yksi löydöistä on kirjattu päivälle kaksi vuotta ennen kätkön julkaisua, jolloin kirjaaja oli itse käynyt huipulla. On vähän omastatunnosta kiinni voiko earthcachen löytää ennen sen tekemistä, mutta tekijä on tämän lokin hyväksynyt. Suosikkipisteitä kätkölle on kertynyt kaksi, eli puolet kävijöistä on pitänyt kätköä erityisenä.

Oikeita löytölokeja on ollut vähän, mutta kätköntekijä on jatkuvasti joutunut poistamaan valheellisia lokeja tai hupimielessä tehtyjä lokkauksia. Kuten tällaisillä paikoilla sijaitseville kätköille usein käy, on kätkösivusta tullut pieni keskustelupalsta, johon haaveilijat kirjoittelevat notella viestejä. Osa sentään ainakin kertoo aloittaneensa treenaamisen kiipeämistä varten ja joukossa on todennäköisesti oikeasti vuorelle myöhemmin pyrkiviä kiipeilijöitä. Monien viestien sisältönä on kuitenkin lähinnä se, että kirjoittaja tuskin tulee paikalle koskaan pääsemään.

Everestin earthcache on odotetusti luokiteltu D5/T5, eli se on maastoltaan ja vaikeudeltaan mahdollisimman vaativa. Oikeasti asteikko loppuu tällaisten kätköjen kohdalla pahasti kesken. Attribuutit kertovat ettei haku onnistu tunnissa, luvassa on vaikeaa kiipeilyä, kaunis näköala, hengenvaaraa, putoavia kiviä, alle 10 kilometrin vaellus ja kiipeilyvälineillekin on tarvetta. Alle kymmenen kilometrin vaellus pitää paikkansa vain, jos saapuu perusleiriin kalliilla helikopterikyydillä (noin 4000 euroa). Pelkkä vaellus lähimmältä lentokentältä Luklasta perusleiriin on yli 60 kilometriä suuntaansa ja matkalla täytyy varata aikaa korkeaan ilmanalaan totuttautumiseen.

Everest ja sen earthcache kiinnostavat geokätköilijöitäkin. Kätkön on laittanut seurantaan melkein 300 kätköilijää.

Kallis ja hengenvaarallinen matka

T5-kätköt vaativat melkein aina valmistautumista, mutta Everestin kätkö on omaa luokkaansa. Vuorelle kiipeäminen on aina hengenvaarallinen suoritus ja noin 300 kiipeilijää on menettänyt vuosien varrella henkensä vuoren rinteillä. Arviolta 200 kiipeilijän ruumiit ovat yhä vuorella, koska menehtyneitä on vaikeaa kuljettaa alas.

Viime vuosina Everestiltä on kuulunut huolestuttavia uutisia kun kiipeämiskelpoiset reitit ovat ruuhkautuneet kiipeilijöistä. Pahimmillaan ruuhkat ovat asettaneet kiipeilijöitä vaarallisiin tilanteisiin kun huipulle pääsyä on jouduttu odottelemaan kylmissä olosuhteissa korkeuksissa, joissa ihmiskeho ei kauaa kestä. Everestin kiipeilysesonki kestää vain puolitoista kuukautta huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun, jolloin kesän monsuunisateet alkavat. Kaikki vuorelle yrittävät ajoittavat kiipeilynsä tähän aikaikkunaan. Sesongin aikanakin huonot sääolot voivat estää kiipeämisen ja hyvän kelin aikaan kaikki yrittävät huipulle. Tämän vuoden toukokuussa 11 kiipeilijää menetti henkensä Everestillä.

Everest ruuhkautuu, koska se on suhteellisen helposti saavutettavissa oleva huippu. Jatkuvan kuolintapaukset kertovat, ettei kyse ole mistään sunnuntairetkestä, mutta Everest on oppaiden avulla hyväkuntoisen henkilön saavutettavissa, vaikkei pitkää kiipeilykokemusta löytyisikään. Everestin läheltä löytyy paljon vaikeammin saavutettavia matalampia huippuja. Tämän näennäisen helppouden ja maailman korkeimman vuoren tittelin takia Everestille riittää tunkua, kun kaikenmaailman seikkailijat haluavat päästä sinne vaikka henkensä kaupalla.

Halpaa lystiä kiipeäminen ei ole. Pelkkä Nepalin hallituksen lupa kiipeämiselle maksaa noin 10 000 euroa yhdeltä hengeltä. Tämän päälle tulevat kaikki matkoihin, varusteisiin, majoituksiin ja oppaisiin liittyvät kulut. Koko reissun kulut kannattaa budjetoida lähemmäs 100 000 euroa. Kova hinta ei kuitenkaan takaa perille pääsyä. Keli ei välttämättä suosi ja vuoristo-olosuhteissa kovankin kaverin kunto voi pettää.

Miten sinne pääsee?

Maailman korkeimalle vuorelle kiipeäminen on oma juttunsa, mutta jo perusleiriin pääseminen on muutaman mutkan takana. Perusleirejä on itseasiassa kaksi, yksi Nepalin puolella ja yksi Tiibetissä.

Nepalin puolen leirille päästäkseen pitää ensin päästä pääkaupunki Kathmahduun. Helsingistä pääsee lentäen yhdellä vaihdolla esimerkiksi Dohan tai Istanbulin kautta. Kiipeilysesonginkin aikaan edestakaiset liput voi saada noin 500 eurolla, kunhan varaa lennot ajoissa. Lento Kathmanduun kestään vaihdon kanssa vähintään reilut 13 tuntia.

Everestin Nepalin puoleinen eteläinen perusleiri sijaitsee noin 160 kilometrin päässä Kathmandusta. Suosituin reitti on ottaa lento pieneen Luklan kylään (noin 500 euroa), joka sijaitsee 2860 metrin korkeudessa. Luklan vuorikiipeilijöiden mukaan nimetty Tenzing-Hillaryn lentokenttä on mielenkiintoinen tapaus. Koko kylä on rakennettu vuoren rinteelle, eikä lentokentälle oikein ole tilaa kun paikalliset viljelijät eivät suostuneet aikoinaan luovuttamaan peltojaan lentokentäksi.

Kentän 527-metrinen kiitorata on rakennettu rinteeseen niin, että se on selvästi vinossa 11,5 asteen kulmassa. Koneilla on vain yksi nousu- ja laskusuunta, koska kiitoradan toisessa päässä on heti vastassa vuorenseinämä. Ahtaassa paikassa ei ole varaa virheille ja kentällä onkin tapahtunut useita onnettomuuksia vuosien varrella. Viimeksi huhtikuussa Summit Airin kone ajautui nousussa kentällä olleita helikoptereita päin. Vaikean kiitoradan ja muuttuvien sääolojen takia kenttää on usein sanottu maailman vaarallisimmaksi.

Luklan lennon vaihtoehtona on pitkä bussikyyti Jirin kylään, josta on noin kolmen päivän patikkamatka Luklaan.

Luklasta matka jatkuu perusleiriin jalan. Matkaan täytyy varata noin kymmenen päivää ja reitin varrella täytyy pysähtyä totuttautumaan ohueen vuoristoilmaan. Eteläinen perusleiri sijaitsee 5380 metrin korkeudessa, joten ylämäkeä reitillä riittää.

Kuva: Sumita Roy Dutta (CC BY-SA 4.0)

Jo matka perusleiriin on hieno kokemus ja monet tulevatkin tänne vaeltamaan ilman tarkoitustakaan pyrkiä Everestille. Perusleirin vaellus ei ole hankala ja normaalikuntoinen, ohuessa ilmassa toimimaan tottunut vaeltaja pärjää ilman opastakin. Oppaan kanssa kokemattomampikin vaeltaja selviää reitistä sitkeydellä. Matkan varrella riittää hienoja vuoristomaisemia ja Mount Everestkin näkyy. Reitin varrelta löytyy useita geokätköjä, joilla kävijöitä on reilusti Everestin huipun kätköä enemmän. Esimerkiksi Kala Pattarin virtuaalilla on käynyt jo 400 geokätköilijää.

Vaelluksen päätteeksi perusleiristä löytyy vielä yksi earthcache. Perusleiristä ei voi suoraan lähteä kiipeämään vuorelle vaan taas täytyy varata aikaa ohueen ilmaan totuttautumiseen vuoristotaudin välttämiseksi. Perusleirissä täytyy viettää useita päiviä ja välillä tehdä harjoituskiipeilyjä ylemmäs vuorelle. Kokonaisuudessaan totuttautumiseen menee pari viikkoa ja se vaatii useita kiipeämisiä ja laskeutumisia. Sen jälkeen täytyy vielä levätä muutama päivä kerätäkseen voimia varsinaista vuoren huiputusta varten. Nousunkin aikana täytyy viettää öitä useassa leirissä matkan varrella. Kokonaisuudessaan Everestin valloittamiseen täytyy varata noin pari kuukautta aikaa.

Everestin ympäristöongelmat

Geokätköilijöitä huipulla käy vain vähän, mutta muuten kävijöitä on viime vuosina ollut liikaakiin. Liian suuret kävijämäärät tekevät kiipeämisestä vaarallista ja kiipeilijöiltä jää valtava määrä roskaa vuorelle. Vuonna 2010 kahdenkymmenen sherpan joukko keräsi vuoren rinteiltä 1800 kiloa kiipeilijöiden jälkeensä jättämiä roskia. Kiipeilijöiltä jää maastoon mm. happipulloja, ulostetta, akkuja, hajonneita telttoja ja ruokapakkauksia. Kiipeilyturismi on iso tulonlähde Nepalille ja köyhä maa joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan turvallisuuden ja kestävyyden sekä lupamaksujen välillä. Jonkinlaisia rajoituksia tai lupamaksujen korotuksia todennäköisesti on tulossa, sillä nykyisetkään melko korkeat kustannukset eivät rajoita kiipeilijöiden määrää tarpeeksi.

Linkkejä

 

Ruska Lemmenjoen kansallispuistossa Kuva: Ilona Simomaa (CC BY-SA 3.0)

Geokätköilyyn voi saada lisämaustetta etsimällä yksinäisimpiä geokätköjä. Yksinäisellä geokätköllä tarkoitetaan kätköä, jolla käy todella vähän kävijöitä. Osa purkeista odottelee piilossa vuosia ilman yhtäkään käyntiä. Syynä harvoihin käynteihin voi olla esimerkiksi vaikea mysteeri tai kätkön hakemiseen tarvittavat erikoistaidot tai -varusteet, joita harvoilta löytyy. Osa kätköistä sijaitsee yksinkertaisesti niin syrjässä, että pelkkä paikalle pääseminen on työn takana.

Listasimme kymmenen Suomen yksinäisintä tradikätköä. Tradit ovat siitä kiinnostavia, että ne ovat periaatteessa helposti haettavia eikä hakemattomuus ole ainakaan sijainnin ratkaisusta kiinni. Yksinäisiksi jääviä kätköjä yhdistää usein haastava maasto, kuten sijainti erämaassa tai erikoisvarusteiden tarve, mutta joukkoon mahtuu ihan tavallisen oloisiakin kätköjä jotka olisi helppo hakea koska tahansa.

GC66G3G Kammonvuori

Savonlinna

Julkaistu: 9.11.2015
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 13.11.2015

Savonlinnan Kammonvuorelle piilotettu kätkö on saanut olla rauhassa FTF-lokkauksen jälkeen, joka kirjattiin vain pari päivää julkaisun jälkeen. Kammonvuoren kätkön yksinäisyyttä selittää kiipeilyvälineiden tarve. Kuvauksessa mainitaan, että kätkön hakemiseen tarvitaan kiipeilyvaljaat ja vähintään 30 metrinen köysi. Kammonvuori sijaitsee Pihlajaveden Kokonsaaressa, mutta saareen pääsee tarvittaessa liikennöivillä yhteyslautoilla Kesamonsaaren kautta.

GC6RC5H Bahttejeaggi ja Arbmobuolza

Kittilä

Julkaistu: 12.9.2016
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 1.4.2017

Pahtijänkkän ja Arbmobuolzan harjun kätkö sijaitsee Puljun erämaassa Kittilässä. Kätkö on saanut olla yllättävän rauhassa siihen nähden, että edestakainen matka purkille on lähimmältä tieltä vain noin 18 kilometriä. Hyväkuntoinen ja kokenut vaeltaja kipaisee kätköllä päiväseltään. Toki erämaassa liikkuttaessa täytyy aina varautua yllätyksiin. Talvilöydettävän kätkön hakee talvellakin hiihtäen. Kävijöitä tällä kätköllä on kuitenkin ollut vain kaksi ja nekin noin puolen vuoden sisään julkaisusta. Kätkön piilottaja on sen jälkeen käynyt kolme kertaa huoltamassa kätkön, mutta uusia kävijöitä ei ole kuulunut.

GC60BQ5 Pajusaaren hiekka

Ilomantsi

Julkaistu: 29.7.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 6.1.2016

Pajusaaren hiekan kätkö on listan kätköistä ainoa, jonka tallessa olo epäilyttää. Pajusaaren kätkön piilotettiin kesällä 2015 Ilomantsin Nuorajärvellä sijaitsevaan saareen. Pajusaari on käytännössä kiinni Muokonsaaressa, jonka taas erottaa mantereesta soinen alue ja kapea Pontuksen kanava. Kätköllä ehti ensimmäisen kesän ja talven aikana käydä kolme kävijää ja sen jälkeen sieltä on kirjattu kaksi DNF:ää seuraavana kesänä. Tämän jälkeen kukaan ei ole kätköä yrittänytkään etsiä tai ainakaan DNF:ää kirjannut. Kätkö voi hyvin olla kadonnut, mutta varmuutta tästä ei ole. Kätkön piilottaja ei ole vieraillut sivustolla yli vuoteen.

GC63JNA Kuoppilasjoki

Utsjoki

Julkaistu: 23.9.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 27.6.2018

Kuoppilasjoen kätkö piilotettiin Paistunturin erämaahan kesällä 2018. FTF haettiin parin viikon sisällä julkaisusta, mutta seuraavaa löytäjää kätkö odotteli pari vuotta. Sen jälkeen meni taas vuosi ennen seuraavaa löytäjää. Yhteensä kätköllä on nyt siis käynyt kolme kätköilijää ja edellisestä käynnistä on taas yli vuosi. Reittivalinnoista riippuen kätkölle on noin kymmenen kilometrin yhdensuuntainen matka. Täälläkin on hyvä pitää mielessä, ettei erämaahan kannata lähteä ilman varmuutta omista taidoista. Matkapuhelimien kuuluvuudesta ei ole varmuutta, eikä apua saa paikalle nopeasti jos jotain sattuu.

GC63GYM Itkutieva

Enontekiö

Julkaistu: 24.9.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 26.3.2018

Itkutieva-kätkö sijaitse Kuoskisenvuoman soidensuojelualueella Enontekiöllä. Kätkö vietiin piiloonsa 2015 syyskuussa ja FTF-löytö tuli lokakuun puolivälissä. FTF-löytäjän jälkeen kätköllä on käynyt vain kaksi kävijää. Sinnikkyydestä täytyy kiitellä mystinenmetsätyömies-kätköilijää, jonka ensimmäinen yritys kilpistyi melkein 40 asteen pakkaseen. Pari vuotta myöhemmin uusi yritys tuotti tulosta ja kätkö löytyi. Kävellen tai maastopyörällä Itkutievalle on polkuja pitkin noin kymmenen kilometrin matka.

GC62B42 Saari-Valama, Isosaari

Lieksa

Julkaistu: 24.10.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 6.9.2016

Tämä kätkö on piilotettu nimensä mukaisesti Saari-Valama -nimisellä järvellä olevalle Isosaarelle. Kaksi kätköilijää haki FTF:n muutamia päiviä julkaisun jälkeen ja 2016 syyskussa kätkölle löysi kolmas kätköilijä. Sen jälkeen kukaan ei ole kätköllä käynyt. Isosaari ei ole mitenkään hankalasti saavutettava jos jonkinlainen vesikulkuneuvo löytyy. Hyvä uimari pääsee saareen ilmankin. Matkaa lähimmästä rannasta on noin 150 metriä.

GC73W36 Saarijärvi Isosaari. Härmänkylä

Kuhmo

Julkaistu: 7.6.2017
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 9.6.2017

Kuhmon Saarijärvellä sijaitsevan Isosaaren kätkö julkaistiin kesäkuussa 2017. FTF haettiin kahden kätköilijän voimin vain pari päivää julkaisun jälkeen, mutta sen jälkeen paikalla ei ole ollut kävijöitä. Lokkauksissa puhutaan helikopterista, mutta paikalle pääsee kyllä pienellä kumiveneelläkin. Saarijärvi ei varsinaisesti ole mikään syrjäinen erämaajärvi, sillä kantatie 89 kulkee vain reilun kilometrin päässä kätköstä. Järven lähelle tulee useampikin metsäautotie, joista ei ole järven rantaan enää kovin pitkä matka. Talvella paikalle pääsee helposti hiihtäen tai lumikengillä, mistä kätkön attribuutitkin vihjaavat. Nopein ehtii vielä käydä kirjaamassa STF:n tästä kätköstä!

 

GC7V8D5 Alavainio, Muinaismuisto

Kannus

Julkaistu: 23.6.2019
Löytäjiä: 1
Löydetty viimeksi: 23.6.2019

Alavainion muinaismuisto on listan kätköistä tuorein. Se julkaistiin vasta tämän vuoden juhannuksena. Kävijöitä siellä on kuitenkin ollut vain yksi ainoa. FTF meni heti julkaisupäivänä tunti ja kaksikymmentä minuuttia julkaisun jälkeen, mutta sen jälkeen kätköllä ei olekaan ollut kävijöitä. Alavainion kätkö ei sijaitse saaressa, erämaassa tai kallion jyrkänteellä. Matkaa lähimmältä metsäautotieltä on noin 70 metriä. Ainoa kävijä singahti paikalle alle kahdessa tunnissa, mutta sen jälkeen kätkö ei ole kiinnostanut ketään koko kesänä.

GC761FF Majavaortsan aikakapseli 2117

Salla

Julkaistu: 19.7.2017
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 22.7.2017

Majavaortsan yksinäinen kätkö kuuluu taas syrjäisempien kätköjen sarjaan. Tämä Maltion luonnonpuistoon piilotettu kätkö sijaitsee Majavaortsan ja Joutsitunturin välissä. Paikka vaikuttaa ensin syrjäiseltä, mutta tarkempi kartan tutkiskelu paljastaa, että Majavaortsan eteläpuolelle poroaidan toiselle puolelle tulee tie Naruskan suunnasta. Poroaitaan on merkitty tieuran päähän portti ja siitä matkaa kätkölle on noin kaksi ja puoli kilometriä. Mistään pitkästä vaelluksesta ei siis välttämättä ole kyse. Myös pohjoisesta pääsee teitä seurailemalla melkein kolmen kilometrin etäisyydelle kätköstä. FTF:n kuitannut geokätköilijäkaksikko kävi paikalla kolme päivää julkaisun jälkeen, mutta STF-löytäjää kätkö onkin odotellut jo useamman vuoden.

GC1WG5Q Puskuäytsi

Inari

Julkaistu: 29.7.2009
Löytäjiä: 9
Löydetty viimeksi: 10.9.2019

Puskuäytsin kätköllä on ollut listan kätköistä eniten kävijöitä. Muihin verrattuna yhdeksän löytäjää voi tuntua jo ruuhkalta, mutta ikääkin kätköllä on jo yli kymmenen vuotta, eli kävijöitä ei ole ollut edes yhtä vuodessa. Tämä Lemmenjoen kansallispuistoon piilotettu kätkö julkaistiin heinäkuussa 2009. Tästä kätköstä FTF ei irronnut ihan helpolla. Ensimmäinen kävijä ei kätköä löytänyt. Pari vuotta julkaisun jälkeen joku ehti jo epäillä koko kätkön olemassaoloa ja ehdotti sille arkistointia. Kätkötarkastajat puuttuivat tilanteeseen hyllyttämällä kätkön. Pari kuukautta hyllytyksen jälkeen nimimerkki Ugri kuitenkin löysi hyvässä kunnossa olevan kätkön puolentoista viikon vaelluksellaan. Julkaisusta FTF-löytöön meni siis vähän reilut kolme vuotta. Sen jälkeen kätköllä on ollut enemmän kävijöitä. Vilkkaimpina vuosina paikalla on käynyt useampikin kävijä, mutta väliin on jäänyt myös vuosia ilman yhtäkään kävijää.

Puskuäytsin kätkö on rehti erämaakätkö. Lähimmältä tieltä paikalle on matkaa linnuntietäkin reilut 20 kilometriä. Kansallispuiston reitit tulevat kuitenkin melko lähelle ja lähettyvillä sijaitsee jopa kullanhuuhtojien mökkejä. Kultasataman autiotuvalta kätkölle on noin kymmenen kilometrin matka reittivalinnasta riippuen. Kultasatamaan liikennöi kesäaikaan vuorovene Lemmenjoen kylästä, joten kätköpaikalle on mahdollista päästä lyhyemmälläkin vaelluksella.

 

Yksinäisiä geokätköjä voi metsästää esimerkiksi Project-GC-sivuston haun kautta. Jos tusinapurkit alkavat kyllästyttää, niin geokätköilyyn saa kummasti lisää fiilistä löytämällä pitkään hakematta olleen kätkön vuosien tauon jälkeen. Yksinäisiin geokätköihin liittyy aina enemmän jännitystä kun tietää ettei paikalla ole pitkään aikaan käynyt toista geokätköilijää, eikä kätkökään välttämättä ole paikoillaan.

Geokätköjä alkaa olla niin paljon, että kätköretkeä suunnitellessa joutuu aina tekemään valintoja. Listasimme Kymenlaakson kymmenen suosituinta geokätköä suunnittelun tueksi.

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %Sijainti
1.GC7YPV2 Pieni kauhukaappiHanikkiTradi PM12377,5Kotka
2.GC62HPD 4. Joulukuuta – Joulun 2018 multikalenteriJassuliiniMulti5577,5Pyhtää
3.GC6V41T 2. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri5776,0Kotka
4.GC6V2KQ 4. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri4474,6Kotka
5.GC7VMYW Kadonnut: Robotti-RudolfintrokMysteeri3173,8Kotka
6.GC6VDB9 3. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri5073,1Kotka
7.GC7BEMM Woodpecker – Kotkan seudun Alphabet WHanikkiMysteeri5573,0Kotka
8.GC6N9JV Salpapolku – Harmaa #25 Kolsilan korohoroPELETMysteeri10872,5Virolahti
9.GC6ZH1T Puunhalaajien klubiTassusetMysteeri3172,1Kotka
10.GC5Y00B Reiskan kesätyömallukka58Tradi6871,6Kouvola

Suosikkilistaa katsellessa Kotka alkaa vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta geokätköilykohteelta. Katso tästä Kotkan geokätköt kartalla.

Miten listan geokätköt valittiin?

Suosikkipisteistä saa hyvän kuvan siitä, mistä geokätköistä on erityisestä pidetty. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei kuitenkaan voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva, usein vierailtu geokätkö saa helpommin paljon suosikkipisteitä. On parempi vertailla sitä, kuinka suuri osa kätköllä käyneistä antoi kätkölle suosikkipisteen. Tässä huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat jakaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois geokätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen vääristyy suosikkipisteiden prosenttiosuus helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita geokätköjä. Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on nostaa esille erityisen pidettyjä geokätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin. Listan ulkopuolelle jää lukemattomia, uskomattoman hienoja geokätköjä.

Kävimme tutustumassa Päijänteen kansallispuistoon, joka tarjoaa hienoja järvimaisemia Päijät-Hämeessä. Tämä vuonna 1993 perustettu kansallispuisto käsittää enimmäkseen saaria, joten erityisesti se sopii veneilijöille ja melojille. Päijänteen kansallispuistossa on kuitenkin mantereenkin puolella olevia osia ja kesäaikaan saarista suurimmalle Kelventeelle on mahdollista kulkea vesibussilla Padasjoelta.

Päijänteen saarista löytyy uskomattoman hienoja, pitkiä hiekkarantoja ja kesäpäivinä ne ovatkin suosittuja leiripaikkoja. Ruuhkaisimpina päivinä rannat ovat täynnä veneitä ja merkityt leiripaikat täynnä telttoja. Rantojen ulkopuolelta löytyy kyllä rauhallisempiakin paikkoja retkeilyyn, mutta telttailu on sallittu vain merkityillä paikoilla. Rannoilla on hienoja nuotiopaikkoja, joiden penkkejä on ihan vastikään kunnostettu.

Kansallispuiston mantereen puoleiset osat ovat hajanaisesti pitkin Päijänteen rantoja. Kovin pitkiä vaelluksia niissä ei tehdä, mutta komeita järvimaisemia päiväretkille riittää. Jos Päijänteen kansallispuisto ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa tutustuminen aloittaa hienolta Pulkkilanharjulta, josta saa hyvän käsityksen järvimaisemista. Pulkkilanharjulta löytyy myös harjun geologiaa esittelevä earthcache ja kiipeilytaitoisille myös kovemman maastoluokituksen siltakätkö.

Mantereen puolelta saavutettavissa on myös Päijätsalon saari järven itäpuolella Sysmän lähellä. Pieni osa saaresta kuuluu kansallispuistoon ja sen korkeimmalta kohdalta löytyy vanha 1899 rakennettu näkötorni, jonka yhteydessä on myös geokätkö.

Höysniemen laituri ja veneen laskupaikka. Taustalla Kelvenne.

Länsirannalla Kellosalmen nostosiltaa pitkin pääsee Virmailansaareen, jossa on myös pieniä kansallispuiston osia. Geokätköjä Virmailansaaressa ei yllättäen ole, mutta sieltä löytyy Höysniemen ranta, jossa on hyvä paikka laskea kevyempiä vesikulkuneuvoja veteen. Paikka on kuoppaisen hiekkatien päässä ja luiska kivinen, joten venetrailerin kanssa tänne ei kannata lähteä, mutta kajakkien, sup-lautojen, kanoottien ja kumiveneiden lähtöpaikaksi Höysniemi sopii erinomaisesti. Geokätköilijän kannalta paikan tekee kiinnostavaksi se, että täältä on alle kilometrin matka Kelventeen rantaan, josta voi jatkaa jalkaisin matkaa parin kilometrin päässä sijaitsevalle Kelventeen ainoalle geokätkölle.

Isommalle veneelle sopivampia löytyy veneluiskia löytyy esimerkiksi Padasjoen satamasta ja Pulkkilanharjulta.

Geokätköissä laatu korvaa määrän

Päijänteen kansallispuistossa on yllättävän vähän geokätköjä. Esimerkiksi Kelventeellä on vain yksi kätkö, vaikka saaren päästä päähän kulkevalla polulla on mittaa melkein kymmenen kilometriä ja polun varteen osuu monta uskomattoman hienoa kohtaa. Pienemmästä Hietasaaresta löytyy hieno nuotiopaikka ja hiekkaranta, mutta geokätköjä siellä ei ainakaan vielä ole. Ei kuitenkaan kannata jättää retkeä tekemättä pienen kätkömäärän takia. Varsinkin saarikätköissä paikalle pääseminen on osa elämystä.

Linkkejä

 

Geocaching.com kertoi perjantaina erikoisen lyhyellä varoitusajalla uusimmasta kampanjastaan. Pitämällä yllä niin sanottua löytöputkea 25.8. – 31.8. tienaa kätköilyprofiiliinsa uuden matkamuistokuvan (souvenirin). Putkeen riittää kun joka päivä löytää vähintään yhden geokätkön. Myös miitteihin osallistumiset ja jopa Adventure Labit lasketaan putkeen. Putki pitäisi siis aloittaa tänään, joten jos et vielä ole suunnitellut päivälle geokätköilyä kannattaa ohjelmaan mahduttaa vähintään yksi kätkö.

Löytöjä ei tarvitse kirjata heti samana päivänä, vaan matkamuistokuvan lupaillaan ilmestyvän profiiliin kunhan löytölokit jokaiselle päivälle ilmestyvät.

Uusi kampanja tuli aikamoisena yllätyksenä, sillä edellinen Museon mysteeri -kampanja oli vasta päättynyt. Lyhyt varoitusaika onkin herättänyt kitkeriä kommentteja Geocaching.comin blogissa. Mikään ei tietenkään pakota suorittamaan putkea juuri nyt, jos souvenir ei kiinnosta.

Kampanjasta löytyy lisätietoa Geocaching.com:n omasta blogista.

Moni geokätköilijä on suorittanut pitkiä putkia ilman kampanjoitakin. Osittain tähän kannustavat muutamat haastekätköt, mutta monella putkikätköily on alkanut ennen haasteitakin. Pisimmät putket ovat jatkuneet vuosia, mikä vaatii jo melkoista omistautumista. Jos joka ikinen päivä on löydettävä vähintään yksi kätkö, ei ole varaa sairastella kotona tai jäädä laiskottelemaan. Putken takia ei ole myöskään mahdollista matkustaa alueille, joilla geokätköjä ei ole.

Tilastojen mukaan pisimmät kotimaiset putket menevät jo melkein neljässä tuhannessa päivässä, eli geokätköjä on löytynyt päivittäin putkeen yli kymmenen vuoden ajan! Tällä hetkellä pisin kotimainen putki on Lotharkin 3966 päivän putki. Putkitilastoja pääsee tarkastelemaan Project-gc.com:n tilastoista. Ennen tällaisiin suorituksiin ryhtymistä kannattaa kokeilla onko putkikätköily oma juttu ja siihen Geocaching.com:n viikon kestävä kampanja sopiikin hyvin.

CITOt, eli geokätköilijöiden järjestämät siivoustapahtumat pitävät sisällään yleensä roskien keruuta. Roskien kerääminen maastosta sopiikin hyvin suurelle osallistujajoukolle ja isompikin alue saadaan tehokkaasti siistittyä. CITOn ohjelmana voi kuitenkin olla muutakin kuin roskien keräämistä. Ohjeissa annetaan roskien keruun lisäksi esimerkkiaiheiksi puiden istutus, polkujen rakentaminen ja leviävien haittakasvien poistaminen.

Vantaalla järjestettiin kesällä kaksi CITOa, joiden aiheena oli taimenten lisääntymispaikkojen kunnostus. Vantaa on edelläkävijä kaupunkipurojen kunnostamisessa, sillä kaupungin palkkalistoilla on jo useana kesänä ollut purotalkkareita, jotka keskittyvät Vantaan purojen kunnostamiseen. Virtavesien hoitaminen sopii hyvin geokätköilijöille, joilta löytyy valmiiksi hyvät saappaat ja monilta jopa kahluuhousut.

Vantaan talkoissa vesistöjen varsilta siivottiin pois jättipalsamia, joka oli vallannut suuria alueita purojen rannoilta. Jättipalsami valtaa kasvualueita kotoisilta kasveilta, mutta sen heikot juuret eivät sido maata yhtä hyvin kuin muut kasvit. Jättipalsameita täynnä olevat puron penkat ovat alttiita eroosiolle. Puron pohjalle asetettiin soraa ja kiviä taimenten kutupaikaksi. Reippaan geokätköilijäjoukon avulla perävaunullinen soraa siirtyy vauhdilla ojan pohjalle.

Taimen on jännä kala. Se syntyy usein pieneen puroon keväällä ja lähtee sieltä parin vuoden ikäisenä seikkailemaan jos kotipuron ravintotilanne alkaa käydä heikoksi. Osa kaloista voi jäädä ravinnon riittäessä paikoilleenkin ja viettää samassa purossa koko elämänsä. Vaellukselle lähtenyt taimen päätyy usein suurempaan jokeen tai jopa mereen asti. Isommille vesille lähteneet taimenet kasvavat kotipuroon jääneitä tovereitaan suuremmiksi. Muutaman vuoden kuluttua vaellukselle lähtenyt taimen palaa kotipuroonsa lisääntymään. On epäselvää miten kala löytää vanhan kotipuronsa.

Vaeltavalle kalalle ihmisen rakentamat esteet ovat myrkkyä. Yksi joen alajuoksulla oleva pato voi estää kalojen vaelluksen monille puroille. Patojen yhteyteen on usein tehty kalaportaita, mutta niiden toimivuus vaihtelee. Lisääntymiseen kala tarvitsee sopivaa soraa, jonka suojiin se saa kutunsa laskettua. Purokunnostustalkoissa kaupungin rakentuessa murjoontuneita puroja pyritään ennallistamaan luonnollisemmiksi ja paremmin kaloille sopiviksi.

Miten järjestän erilaisen citon?

Vieraslaji-citon tai vastaavan järjestäminen ei välttämättä ole yhtään sen hankalampaa kuin perinteisen roskien keräämiseen keskittyvän CITOn. Pitää tietysti tietää mitä voi ja kannattaa tehdä missäkin ympäristössä. Myös ajankohdalla on merkitystä, esimerkiksi vieraskasveja on paras kerätä alkukesästä ennen niiden kukintaa.

Helpoimmin pääset liikkeelle etsimällä sopivan yhteistyökumppanin, jolla on valmiiksi tietoa sopivista kohteista. Geokätköilijän harteille jää tällöin lähinnä sopivan porukan kasaaminen, mihin yleensä riittää CITO:n luominen kätköilysivuille. Monilla kunnilla on valmiita ohjeita vieraslajitalkoiden järjestemiseen ja muutenkin kunta on hyvä lähtöpiste sopivan kohteen hakemiselle.

Todennäköisesti kunnan puolelta ollaan heti mukana fiksussa hankkeessa. Osa kunnista tarjoaa suoraan ohjeita talkoiden järjestämiseen ja lupaa toimittaa paikalla jätesäkkejä. Hankalinta voi olla oikean yhteyshenkilön löytäminen, mutta kunnan asiakaspalvelut auttavat jos yhteystietoja ei muuten löydy.

Polkujen rakentamiseen sopivia kohteita voi kysellä Metsähallitukselta, kunnalta tai paikallisilta virkistysalueyhdistyksiltä.

Linkkejä

 

 

Kuva: Tiia Monto CC BY-SA 4.0 Wikimedia Commons

Syyskuun lopulla järjestettävään Mastojen Loisteessa -megatapahtumaan on seitsemän viikkoa ja nyt on hyvä alkaa suunnittelemaan megaviikonlopun retkiä Lahden seudulle. Etsi ainakin nämä suosikit!

Geokätköjä alkaa olla niin paljon, että kätköretkeä suunnitellessa joutuu aina tekemään valintoja. Listasimme Päijät-Hämeen kymmenen suosituinta geokätköä suunnittelun tueksi.

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %Sijainti
1.GC73A68 PajazoKorkitMysteeri9486,2Lahti
2.GC4G5RZ Nastolan vuokkometsäSEBKIMMysteeri PM16874,3Lahti
3.GC2EF6W VesihissiJukkis75Mysteeri21266,3Orimattila
4.GC80DNR Ällös peljätkömikkokaleviTradi6264,6Lahti
5.GC6NNAC Otso mattiRahtuoriTradi27564,6Padasjoki
6.GC6T7HV Mainostaulujen taaksekäppänäTradi11664,4Heinola
7.GC6PFYF Can you see the light?SEBKIMMulti PM6563,7Lahti
8.GC3V0HK Shakkiratsut BONUSKÄTKÖMeriamMysteeri8563,4Orimattila
9.GC5H3XF THE LOCKsebu03Mysteeri8862,4Lahti
10.GC5E4X5 Nastolan GC/ TB HotelliSEBKIMTradi PM28662,3Lahti

 

Miten listan geokätköt valittiin?

Suosikkipisteistä saa hyvän kuvan siitä, mistä geokätköistä on erityisestä pidetty. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei kuitenkaan voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva, usein vierailtu geokätkö saa helpommin paljon suosikkipisteitä. On parempi vertailla sitä, kuinka suuri osa kätköllä käyneistä antoi kätkölle suosikkipisteen. Tässä huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat jakaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois geokätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen vääristyy suosikkipisteiden prosenttiosuus helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita geokätköjä. Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on nostaa esille erityisen pidettyjä geokätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin. Listan ulkopuolelle jää lukemattomia, uskomattoman hienoja geokätköjä.

Kävimme tutustumassa Mongolian kätkötarjontaan. Maa yllättää upeilla maisemillaan ja hyvillä geokätköilymahdollisuuksilla.

Geokätkö Gorkhi-Tereljin kansallispuistossa

Mongolia on reilun kolmen miljoonan asukkaan maa Itä-Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Asukaslukuun nähden maa on valtava ja se onkin maailman harvimmin asuttu valtio. Tilastollisesti Mongoliassa asuu neliökilometrillä 1,9 asukasta. Kun vielä puolet väestöstä on pakkautunut pääkaupunki Ulan Batoriin, on asutus muualla maassa hyvin harvaa.

Matkakohteena Mongolia on vielä melko tuntematon. Useimmat Mongoliassa käyneet tuntuvat päätyneen sinne legendaarisen Trans-Mongolian -junamatkan etappina Moskovan ja Pekingin välillä. Mongolia on kuitenkin kulttuuriltaan ja luonnoltaan erittäin kiinnostava kohde. Geokätköilijällekin siellä riittää sopivasti etsittävää.

Mongolian kulttuurissa näkyy perinteinen nomadikulttuuri, jossa asuinpaikkaa vaihdellaan karjan perässä. Perinteisiä jurtta-telttoja näkee edelleen paljon ja niissä asuntaan jopa pääkaupungin lähiöissä. Kulttuurissa on vaikutteita myös naapurimaista Venäjästä ja Kiinasta. Mongolia ei kuulunut Neuvostoliittoon, mutta käytännössä siitä tuli Neuvostoliiton vasallivaltio itsenäistyttyään Kiinasta Neuvostoliiton tuella 1920-luvulla. Kommunistinen aika näkyy esimerkiksi Ulan Batorin patsaissa ja arkkitehtuurissa. Kaupungissa oli aiemmin Lenin-museo, mutta se on vaihtanut poliittiset dinosaurukset oikeisiin ja esittelee nykyään maasta löytyneitä lukuisia dinosaurusten fossiileja.

Mongolian geokätköt

Mongoliassa on tällä hetkellä reilut 400 geokätköä. Maan kokoon nähden se ei ole paljon, mutta silti yllättävän suuri määrä. Esimerkiksi paljon suuremmassa naapurimaassa Venäjällä Geocaching.com:iin listattuja kätköjä on vain reilut tuhat. Geokätköjen määrään vaikuttaa tietysti paikallisten harrastajien määrä. Monessa vähemmän aktiivisessa maassa harvat geokätköt ovat pääasiassa ulkomailla asuvien geokätköilijöiden tekemiä, mutta Mongoliassa on oikeasti aktiivinen paikallisten geokätköily-yhteisö. Facebookissa paikalliset geokätköilijät löytää Mongol Geocaching Club -sivun kautta.

Eniten geokätköjä löytyy luonnollisesti Ulan Batorin lähistöltä, missä väkeäkin asuu eniten. Geokätköjä on kuitenkin piilotettu melko tasaisesti harvemminkin asutuille seuduille ja hankalakulkuisempiin paikkoihin. Mongolia sopii hyvin hieman seikkailullisemmille geokätköilijöille, joille löytöjen määrä ei ole pääasia. Mongolian kätköilykulttuuri on siinä kivassa vaiheessa, että etsittävää alkaa olla jo mukavasti, mutta useimmat kätköt on piilotettu oikeasti esittelemisen arvoisille paikoilla.

Tradit ovat täälläkin suosituin kätkötyyppi ja niitä on 98 prosenttia maan kätköistä. Ulan Batorin läheltä vuoristosta löytyy pari multia. Mysteereitä ja earthcacheja saa etsiä jo kauempaa maasta.

Huomionarvoinen asia Mongoliassa geokätköilevälle on maassa harjoitettava taivaushautaus. Taivaushautauksessa vainajan ruumis viedään vuoren laelle petolintujen syötäväksi. Tapa voi länsimaisiin tapoihin tottuneesta kuulostaa erikoiselta, mutta se on osa paikallista kulttuuria ja sitä harjoitetaan myös Tiibetissä, osassa Kiinaa, Bhutanissa ja osassa Intiaa. Geokätköilijälle taivaushautaus voi näkyä lintujen jälkeensä jättäminä luina. Lokeista selviää, että joillain geokätköillä etsijät ovat törmänneet pääkalloihin maastossa. Meilläkin tulee vuorenrinteellä vastaan yksittäisiä luita, mutta jää epäselväksi ovatko ne ihmisluita. Luut eivät tietenkään millään tapaa haittaa kätköjen etsintää, mutta asia kannattaa pitää mielessä, ettei turhaan säikähdä jos jälkiä hautauksesta vastaan tulee.

Saasteistaan tunnettu Ulan Bator

Sükhbaatarin aukio Ulan Batorissa

Ulan Bator tunnettiin ainakin aikanaan maailman saastuneimpana kaupunkina. Saastunut se on vieläkin, mutta suurimmat ongelmat ovat talvella kun kaupungin laitamilla sijaitsevia tuhansia jurttia lämmitetään hiilellä ja voimalaitokset jauhavat täydellä teholla. Talvella Ulan Batorissa lämmölle on kysyntää, sillä kyseessä on maailman kylmin pääkaupunki, joulu-tammikuussa keskilämpötilat putoavat -15 – -25 asteen tienoille. Kun kaupunki vielä sijaitsee laaksossa, kietoo paksu savusumu koko kaupungin helposti sisäänsä.

Kesällä Ulan Batorissa tilanne on parempi, eivätkä saasteet lyhyellä vierailulla häiritse. Vaikka suuntaisi muualle maahan, kannattaa Ulan Batorissa pysähtyä ainakin päiväksi, sillä maan parhaat museot sijaitsevat kaupungissa. Vierailemisen arvoinen on ainakin kansallismuseo, jonka edestä löytyy myös geokätkö. Ulan Batorista löytyy myös kiinnostavia temppeleitä ja luostareita. Kaupunkina Ulan Bator on kompaktin kokoinen ja melkein kaikki matkailijaa kiinnostavat kohteet löytyvät kävelymatkan päästä keskustasta.

Muuten Ulan Batorissa pääsee liikkumaan paikallisbusseilla, mutta niiden reittien selvittäminen on työlästä. Takseja näkyy kaduilla yllättävän vähän, mutta soittamalla sellaisenkin saa kiinni. Kaupungissa vuokrataan polkupyöriä, mutta teiden kunto ja liikennekulttuuri eivät houkuttele pyöräilemään.

Gorkhi-Tereljin kansallispuisto ja jättimäinen Tšingis-kaani

Mongolian luonto vaihtelee metsäisistä vuoristoista tasaisiin aroihin ja etelän hiekkaerämaihin. Ulan Batorista pääsee helposti esimerkiksi noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Gorkhi-Tereljin kansallispuistoon, joka tarjoaa mahtavia vuoristomaisemia ja sopivan haastavia geokätköjä etsittäväksi. Gorkhi-Tereljin kansallispuiston lähellä sijaitsee myös yksi maan erikoisimmista nähtävyyksistä. Keskelle aroa on rakennettu valtava Tšingis-kaania esittävä ratsastajapatsas. Patsas on kuulemma maailman suurin ratsastajapatsas, mikä on helppo uskoa valtavaa hevosta katsoessa. Hevosen harjan päällä on näköalatasanne, josta pääsee katsomaan maisemia maksua vastaan. Hissi tasanteelle kulkee hevosen hännän sisällä.

Vuoristoinen Gorkhi-Terelj sopii päiväretken kohteeksi, mutta siellä on mahdollisuudet pidempiinkin vaelluksiin. Maasto on vuoristoista, mutta melko helppokulkuista. Erilaisia majoituksia hotelleista perinteisiin jurttiin ja jurttien luksusversiohin on myös tarjolla pitkin kansallispuistoa. Geokätköjäkin puistossa riittää ja niistä monet on sijoitettu vuorten rinteille pienen kapuamisen päähän. Kätköilijän kannalta puistoon on paras tulla vuokra-autolla, mutta sinne järjestetään myös opastettuja retkiä.

Tasaiset arot sopivat erinomaisesti maastopyörällä kuljetttavaksi ja useampi matkatoimisto järjestääkin pyörävaelluksia Mongoliassa. Myös hotelleilla voi olla maastopyöriä vuokrattavana.

Melkein viidennes Mongolian pinta-alasta on erilaisia suojelualueita tai kansallispuistoja, joten tutkittavaa riittää pidemmällekin reissulle. Matkaa suunnitellessa on hyvä huomioida pitkät etäisyydet ja paikoitellen hidas matkan teko.

Venäläinen maasturi vuokralle

Kansainvälisen autovuokraamon tarjontaa Mongoliassa selatessa tulee vastaan vähän tavallisesta tarjonnasta poikkeavia autoja. Vuokraamon listoilla on nimittäin tavallisten perusautojen lisäksi venäläisiä Ladoja ja UAZ-maastoautoja. Maastoautojen vuokrahinta ei päätä huimaa ja kun mielessä on vielä paikoitellen toivottoman huonot tiet Kirgisiassa, valinta kallistuu nopeasti UAZ-maasturiin, eli tuttavallisemmin uatsiin. Vanhoja uatseja on käytössä Suomen armeijallakin ja kirjoittaja joutui varusmiesaikana joskus sellaisen rattiinkin, joten tiedossa on että ajokokemus voi olla hieman erilainen kuin moderneissa länsiautoissa. Maastossa uatsit ovat kuitenkin omassa elementissään ja siitä voi olla vielä iloa. Pidemmille reissuille olisi tarjolla myös kattoteltalla ja muilla tarpeellisilla leirivarusteilla varusteltuja autoja.

Saamme auton alle Ulan Batorissa kaupungin hienoimman hotellin alakerrassa sijaitsevan autovuokraamon toimipisteestä. Virkailija pahoittelee, että valittua mallia ei ole tarjolla ja saamme tilalle paremman luokan ajoneuvon. UAZ sekin, mutta isompi. Kaupungin kaduilla auto seilaa pitkin kaistaa ohjauksen epätarkkuuden takia ja tankatessa huoltoaseman piha ei meinaa riittää auton valtavalle kääntösäteelle. Kuskin aurinkolippa tipahtaa syliin kesken ajon.

Vähän Ulan Batorin ulkopuolella auto pääsee oikeuksiinsa. Vastaan tulee tietyö ja sitä tehdään täällä Kirgisiasta tutulla tyylillä. Vanha tie revitään ensin pois 30 kilometrin matkalta ja sitten aletaan rakentamaan uutta. Tällä välin liikenne kiertelee mistä parhaiten pääsee. Mitään väliaikaisia asfaltointeja ei tehdä, joten edessä on kuoppainen ja pölyinen pätkä. Uatsin jousitus ottaa töyssyt hyvin vastaan ja ajo on olosuhteisiin nähden sujuvaa. Myöhemmin auton maasto-ominaisuuksille tulee käyttöä muutamilla kätköillä jotka sijaitsevat pitkien maastoajo-urien päässä.

Liikenne Mongoliassa on melko sujuvaa, mutta valppaana kannattaa olla. Ajolinjat eivät aina noudattele kaistoja yhtä tarkasti kuin esimerkiksi Suomessa. Suosittelemme ottamaan maastoauton, koska ne eivät ole kalliita ja maasto-ominaisuuksista voi olla kätköillessä iloa. Korkeasta maastoautosta on myös helpompi tarkkailla muuta liikennettä. Ennen maastoon suuntaamista kannattaa varmistua, että autolla saa vuokrasopimuksen mukaan ajaa tieverkon ulkopuolella.

Maastoauton tarpeellisuutta alkaa kyllä epäillä kun tiellä ajellessa viereistä vuoren rinnettä tulee kovaa vauhtia alas pieni Toyota Prius. Vanhoihin Priuksiin törmää joka puolella Mongoliaa. Ulan Batorissa tuntuu, että kolmasosa liikenteessä on Toyota Priuksia ja monessa on ratti oikealla, eli ne ovat Japanista käytettynä tuotuja autoja. Käytettyjä Priuksia saa halvalla Japanista ja niistä on tullut todella suosittuja Mongoliassa.

Jos itse ajaminen jännittää, niin auton voi vuokrata myös kuljettajan kanssa.

Buddhalainen stupa

Miksi mennä?

  • Upeat maisemat
  • Kiinnostava kulttuuri
  • Sopivasti geokätköjä
  • Edullinen hintataso
  • Mahdollisuudet pidemmällekin seikkailulle

Miten sinne pääsee?

Mongoliaan pääsee lentäen tai junalla. Lentoyhteyksiä Suomesta on esimerkiksi Moskovan tai Istanbulin kautta. Aeroflotin lennot Moskovan kautta ovat usein halvimmat ja nopeimmat. Lennot laskeutuvat Ulan Batorissa Tšingis-kaanin mukaan nimetylle kansainväliselle lentoasemalle. Kenttä on hieman nuhruisen näköinen, mutta toimiva. Lentoasemalta pääsee kaupunkiin paikallisbussilla tai taksilla alle puolessa tunnissa. Kaupunkiin on vuodesta 2006 alkaen rakennettu uutta modernia lentoasemaa, jonka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan aueta 2016. Hanke on kuitenkin myöhästynyt pahasti, eikä kenttä ainakaan heinäkuussa ollut vielä käytössä.

Jos aikaa on, niin mielenkiintoisempi vaihtoehto on saapua Mongoliaan junalla. Moskovan ja Pekingin välillä liikennöivät Trans-Mongolian junat pysähtyvät Ulan Batorissa. Junamatka Moskovasta kestää neljä päivää, eli Suomesta pääsee junalla Mongoliaan viidessä päivässä. Pekingistä juna tulee Ulan Batoriin 27 tunnissa. Pitkä matka yöjunalla on aivan omanlaisensa elämys. Moskovasta junaillessa kannattaa aikaa varata enemmänkin, jotta ehtii pysähtelemään matkalla muissakin kaupungeissa.

Suomalainen tarvitsee Mongoliaan viisumin. Sen hakeminen onnistuu postitse tai viemällä hakemus Mongolian kunniakonsulaattiin Kirkkonummelle. Viisumi valmistuu noin viikossa. Vaihtoehtoina on tavallinen turistiviisumi tai hieman edullisempi läpikulkuviisumi junamatkailijoille. Läpikulkuviisumilla saa maassa oleskella 10 vuorokautta ja turistiviisumilla 30 vuorokautta. Kauttakulkuviisumia hakiessa junalippu täytyy olla hankittuna ja passista pitää löytyä valmiiksi Kiinan ja Venäjän viisumit.

Linkkejä

Vielä on reilusti aikaa ratkaista museon mysteeri! Geocaching.com:n kesäkampanjan teemana on jalokiviryöstö museossa ja jaossa on matkamuistokuvia kätköilyprofiiliin.

Geocaching.com:ssa on tuttuun tapaan kesäinen kampanja, jossa kätköilijöitä innostetaan purkeille matkamuistokuvien voimin. Kampanjan tarinassa kaksi varasta on murtautunut Teague-Ulmerin museoon ja varastanut sieltä viisitoista mittaamattoman arvokasta jalokiveä. Varkaat jättivät jälkeensä sormen- ja kengänjälkiä. Museon valvontakameroissa havaittiin hahmoja, mutta tarkkaa kuvaa varkaista ei saatu. Kampanja alkoi jo 11.7. ja aikaa mysteerin ratkaisuun on 11.8. saakka, eli vielä ehtii hyvin.

Käytännössä ratkaiseminen tapahtuu etsimällä geokätköjä tietyssä järjestyksessä. Osassa kätköistä on piilossa virtuaalinen johtolanka (“clue”), joita keräämällä mysteerissä pääsee eteenpäin. Clue on epäonnisesti suomennettu vihjeeksi, jolloin se sekoittuu varsinaisiin kätköjen löytymisiin liittyviin sanallisiin vihjeisiin. Esimerkiksi Geocaching.com:n virallisessa mobiilisovelluksessa kätkön tiedoissa näkyy nyt kaksi vihjettä. Toinen on kätkön perinteinen sanallinen vihje ja toinen kertoo, onko kätkössä museon mysteeriin liittyvä johtolanka. Käytämme tässä selvyyden vuoksi sanaa johtolanka puhuttaessa kesäkampanjaan liittyvistä vihjeistä.

Oikeasti kätköissä ei siis ole mitään kampanjaan liittyvää, vaan kerätyt johtolangat näkyvät Geocaching.com:n kampanjasivulla. Mysteerin ratkonnan tilannetta oli ilmeisesti tarkoitus päästä katsomaan myös mobiilisovelluksen kautta, mutta ainakaan testilaitteessa sovelluksen profiilisivulle ilmestynyt nappi ei toimi.

Kampanjaan liittyvän johtolangan sisältäviä kätköjä pääsee hakemaan Geocaching.com:n virallisen mobiilisovelluksen haulla tai Geocaching.com:n uuden karttahaun suodatusvalinnoilla. Nettikartassa valinnat pääsee tekemään  “Suodata vihjeen mukaan” -valinnan takaa. Ratkaisuun tarvittavat johtolangat täytyy kerätä järjestyksessä, etkä pääse etukäteen katsomaan mikä johtolanka kätkössä on jos se ei kuulu vaiheeseen, jossa olet. Jos aika ja geokätköt ovat tiukilla, niin kannattaa keskittyä hakemaan sopivat purkit järjestyksessä ja jättää muut lähikätköt odottamaan, jos niille olisi tarvetta myöhemmässä vaiheessa. Johtolankoja ei saa kerättyä etukäteen, eli johtolangan sisältävän kätkön löydöstä ei saa kerättyä myöhempien vaiheiden johtolankaa jos sen on löytänyt ennen vaihetta.

Tarkempi ohjeemme sisältää kevyitä paljastuksia, joten älä lue enempää jos haluat säilyttää jännityksen tarinan suhteen. Ohje saattaa sisältää myös omaa dramatisointia.

 

Sovelluksen hakuvalinnoilla saa rajattua kartalle johtolankoja sisältävät kätköt

1. Hanki yhteenveto tapauksesta

Viranomaisilla ei ymmärrettävästi ole aikaa ratkoa historian suurinta jalokiviryöstöä, joten avuksi tarvitaan tietysti satunnainen geokätköilijä, eli juuri sinä! Apua tarvitsevat viranomaiset eivät tee hommaa liian helpoksi vaan piilottelevat itsekin. Aluksi pitää selvittää mistä on kyse ja löytää asiasta tietävä etsivä, joka briiffaa tarkemmin tapahtumista. Tämä tapahtuu etsimällä mikä tahansa geokätkö, jossa on etsivä-johtolanka. Kätkön löydettyäsi saat jo ensimmäisen matkamuistokuvan (Briefed on the case) ja pääset keräämään tarkempia johtolankoja.

2. Tutki tapahtumapaikkaa

Viranomaiset eivät ole ehtineet suorittaa teknistä tutkintaa rikospaikalla, joten sekin jää satunnaisen geokätkölijän harteille. Rikospaikalla täytyy kerätä kuusi johtolankaa varkaista. Tämä tapahtuu löytämällä geokätköjä seuraavasti:

  • Kaksi kätköä, joissa on varjot-johtolanka
  • Kaksi kätköä, joissa on sormenjäljet-johtolanka
  • Kaksi kätköä, joissa on jalanjäljet-johtolanka

Kun johtolangat on haalittu, saat profiiliisi uuden matkamuistokuvan “Evidence collected” ja pääset seuraavaan vaiheeseen.

3. Löydä varastetut jalokivet

Jää vähän epäselväksi, mitä kerätyistä todisteista selviää kun kaikkien yllätykseksi nimettömiksi jäävät lähteet paljastavat mittaamattoman arvokkaiden jalokivien olevan piilotettu geokätköihin ympäri maailmaa. Kuka olisi uskonut? Viranomaiset tai jalokivet omistava museo eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita kivien keräilystä, joten varastetun omaisuuden palauttaminen jää sekin satunnaisen geokätköilijän harteille. Kadonneet jalokivet saa etsittyä löytämällä geokätköjä seuraavasti:

  • Kolme kätköä, joissa on safiiri-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on rubiini-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on timantti-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on smaragdi-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on topaasi-johtolanka

Kun kaikki viisitoista jalokiveä on löydetty, saat profiiliin uuden matkamuistokuvan “Jewels recovered” ja pääset viimeiseen vaiheeseen.

4. Palauta varastetut jalokivet

Varastetut jalokivet täytyy palauttaa museoon, mutta pahaksi onneksi varkaat ovat vaihtaneet holvin avauskoodin. Jalokiviä ei voi jättää museon käytävällekään, joten uusi koodi täytyy ratkaista, jotta painava holvin ovi saadaan auki ja jalokivet turvaan. Miten varkaiden keksimä koodi sitten saadaan purettua? Noh, tietysti etsimällä 35 geokätköä! Tässä vaiheessa ei tarvitse enää välittää johtolangoista, vaan mitkä tahansa geokätköt käyvät. Kun 35 löytöä on kasassa, saadaan holvi auki ja jalokivet turvaan. Palkkioksi geokätköilijän profiiliin napsahtaa Case Closed -matkamuistokuva.

Loppukaneetti

Mutta mitäs niille varkaille tapahtui? Sitä tarina ei kerro. Tieto timanttien sijainneista tuli nimettömiksi jääneiltä lähteiltä, eikä ole tietoa saatiinko itse varkaita koskaan kiinni. Ehkä pääasia on, että nämä mittaamattoman arvokkaat jalokivet saatiin takaisin ja rikollisista ei niin väliä.

Geocaching.comin kesäkampanjoista on tullut jo vuosittain toistuva ilmiö. Tänä vuonna hommaan on yritetty tuoda lisätwistiä johtolankojen keräämisellä, mutta lopulta kyse on kuitenkin vain tietyn kätkömäärän keräämisestä määräajassa. Johtolangoilla olisi luullut olevan mahdollista tehdä mielenkiintoisempaakin pelimekaniikkaa kampanjan ajaksi. Aika näyttää, tullaanko niitä käyttämään vielä jossain muussa yhteydessä nyt kun tämä mahdollisuus on järjestelmään toteutettu. Pelkän kesäkampanjan takia tehdyt muutokset hakuihin tuntuvat turhalta panostukselta – varsinkin kun samasta karttahausta edelleen puuttuu esimerkiksi mahdollisuus hakea kätköjä attribuuttien perusteella.

Linkkejä