Heinäkuu on vilkasta aikaa geokätköillä. Kävimme katsomassa mitä Kouvolan Repovesitielle kuuluu, ja tutustuimme samalla alueen muihin nähtävyyksiin.

Yhteistyössä Kouvola Innovations Oy


Repovesitie on kymmenen geokätkön geokätköilyreitti Kouvolassa. Reitti kulkee Repoveden kansallispuistosta Verlan maailmanperintökohteelle esitellen alueen historiallisia nähtävyyksiä, sekä luonnonkauniita kohteita. Tutustuimme toukokuussa Repovesitien geokätköihin ja niiden esittelemiin kohteisiin, ja nyt oli vuorossa tutustuminen alueen muihin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Suosittu kansallispuisto

Vesistönylitys käsikäyttöisellä Ketunlossilla

Heinäkuussa Repoveden kansallispuistossa riittää kävijöitä, eikä ihme, ovathan kansallispuiston maisemat ehkä kauneimmillaan näin kesäaikaan. Ruuhka näkyy pahiten Lapinsalmen parkkipaikalla, jossa auton voi joutua jättämään kauemmas tien varteen virallisten parkkipaikkojen täytyttyä. Tien varressa tilaa kuitenkin on hyvin ja poluille mahtuu hyvin kulkemaan. Kesäaikaan Lapinsalmen parkkipaikalla palvelee kahvila Repotassu, josta voi täydentää retkieväitä tai vaikka nauttia kahvit retken jälkeen.

Jos parkkiruuhka ahdistaa ja pidempi kävelylenkki kiinnostaa, kannatta harkita Tervajärven pysäköintialueen (Kivisilmäntie 720, Kouvola) käyttämistä. Tervajärven parkkipaikalta on noin 2,5 kilometriä Määkijän nuotiopaikalle, eli sieltä käsin kierrettynä Ketunlenkille tulee pituutta noin 10 kilometriä.

Katajavuoren maisemia

Repovesitien kansallispuistoon piilotetut geokätköt sijaitsevat Ketunlenkin varrella. Viiden kilometrin pituinen Ketunlenkki on Repoveden suosituin lenkki ja poluilla riittää kulkijoita. Väkijoukosta huolimatta geokätköjen etsiminen onnistuu hyvin, kunhan malttaa hetken odotella sopivaa hetkeä geokätkön poimimiseen.

Kansallispuistossa sijaitseville Repovesitien geokätköille on mahdollista kulkea myös vesiteitse, sillä ne sijaitsevat kohtuullisen lähellä rantoja. Repovesi on suosittu melontapaikka, ja jylhien kallioiden äärellä liikkuminen onkin huima elämys. Jos omaa vesikulkuneuvoa ei löydy, kannattaa tutustua Kuutinlahden melontatukikohdan tarjontaan. Itsepalveluperiaatteella toimivasta tukikohdasta saa vuokrattua kanootin varusteineen, eikä hintakaan huimaa päätä. Kuuden tunnin vuokraus maksaa 24 euroa.

Kuutinlahden tukikohdasta on reilun kilometrin melontamatka Katajavuoren juurelle, ja kaikkien Ketunlenkin Repovesitie-kätköjen kiertämisestä tulee noin 9-10 kilometrin melonta.

Elfvingin torni

Kansallispuistovierailun jälkeen kannattaa pysähtyä Elfvingin tornille. Torni rakennettiin alunperin 1905-1907 metsäpalojen tähystämiseen, sekä kalastuksen ja metsästyksen valvontaa varten. Sotien aikaan torni toimi ilmavalvontatornina ja siellä päivystivät ilmavalvontalotat. 20 metriä korkeaan torniin kivutaan puisia portaita pitkin. Askelmia on 81, mutta huimat näkymät ylhäältä palkitsevat kiipeilijän. Tornin huipulta avautuvat hienot näkymät järvien pilkkomaan metsäiseen maisemaan. Jos tulet tänne Ketunlenkin kiertämisen jälkeen, voit tunnistaa maisemasta tuttuja paikkoja. Esimerkiksi Katajavuoren jylhä kallio erottuu selvästi.

Torni on avoinna kesäaikaan kello 11-18. Torniin kiipeäminen maksaa aikuisilta kaksi euroa ja lapsilta euron. Alle seitsemänvuotiaat pääsevät mukaan maksutta.

Elfvingin tornin välittömässä läheisyydessä on Trullin piilottama GC1J4N4 Elfvingin torni -geokätkö.

Luontoa ja kulttuuria Vuohijärvellä

Luonto- ja kulttuuritalon Rakkauspuisto

Matka etelästä kansallispuiston Lapinsalmen parkkipaikalle tai sieltä takaisin kulkee Vuohijärven kylän läpi. Jos kahvihammasta kolottaa tai nälkä kurnii, niin kannattaa pysähtyä katsomaan mitä Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon kahvila tarjoaa. Aurinkoisena päivänä kahvilan terassilla on hyvä pitää taukoa kätköjen hakemisen lomassa. Sisällä rakennuksessa on vielä viikon ajan luontoaiheinen Selviytyjät-näyttely.

Geokätköjä Vuohijärven kylällä ei ole montaa. Vanhan asemarakennuksen luokse piilotettu geokätkö ei tällä hetkellä ole haettavissa, mutta Siikakoskentien varressa sijaitsevalla GC30J6T Vesille venosen mieli -kätköllä kannattaa maisemien takia käydä. Paikalta aukeaa hieno näkymä Vuohijärven aavalle selälle.

Purjekoneita ja marjamaita Selänpäässä

Selänpään lentokentällä purjelentokausi on parhaimmillaan. Geokätköllä käydessä on kiva jäädä paikalle seuraamaan purjekoneiden hinaamista taivaalle. Selänpään lentokentällä on käytössä vintturi, joka hinaa purjekoneen lähes äänettömästi taivaalle. Purjekoneiden liitely taivaalla lämpimiä nousevia ilmavirtauksia etsien on kaunista katsottavaa. Lentopäivinä kentällä toimii myös erään lentäjän vaimon ylläpitämä kahvila, jonka terassilta lentoliikennettä on hyvä seurata.

Jääkauden muodostamalla Selänpään suistoalueella sijaitsevat Hunkerin- ja Halisenromppujen suppa-alueet ovat erinomaista marjastusmaastoa. Kylmän kesän takia mustikkasato ei ole ihan vielä kypsynyt, mutta pian tänne kannattaa ottaa marjapoimurit ja ämpärit mukaan.

Verlan kylän elämää

Verlan tehdasmiljöötä

Jos Verlan tehdasmuseo ei ole ennestään tuttu, kannattaa siellä vierailuun varata vähän aikaa. UNESCOn maailmanperintökohteeksi nimetty tehdasmuseo on ainutlaatuinen esimerkki 1900-luvun alun teollisuudesta. Tehtaan toiminta loppui vuonna 1964 ja jo silloin vanhanaikaiseksi käyneen tehtaan laitteet jäivät niille paikoilleen. Museo on heinäkuun loppuun asti auki joka päivä kello 10-18 ja sen jälkeen 30.9. asti ti-su klo 10-17.

Kesäaikaan Verlassa riittää kävijöitä ja paikka on varsinkin päiväsaikaan hyvin eloisa. Verlan tehdasalueella voi törmätä vaikka hääjuhliin ja ravintola Verlan Hovissa riittää kävijöitä.

Verlan majoitustarjonta kannattaa huomioida Repovesitien geokätköilyretkeä suunnitellessa. Verlan vuokramökkien varaaminen onnistuu kätevästi verkosta, ja mökeissä on paljon valinnanvaraa niin varustetasossa kuin koossakin. Vanhimmat vuokramökit on rakennettu 1800-luvun puolella ja näissä pääsee hienosti vanhan teollisuuskylän tunnelmaan.

Myös Verlasta löytyy itsepalveluperiaatteella toimiva melontatukikohta!

Salarakas Jaalassa ja sotahistoriaa

Jaalan myllykoski

Jos jaksamista vielä riittää Repovesitien kiertämisen ja muiden nähtävyyksien jälkeen, kannattaa jatkaa matkaa Verlasta kymmenisen kilometriä länteen Jaalaan. Matkan varrella kannattaa pysähtyä ainakin Jaalan myllykoskelle (GC1NBDH). Paikalla on pieni koski, vanhan myllyn perustukset, vanha silta ja mukava nuotiopaikka sekä kota. Nuotiopaikka on nimeltään Salarakas ja se jää helposti huomaamatta, vaikka onkin aivan tien vieressä. Paikalla ei ole minkäänlaista opastusta, mutta siellä on hyvä pysäköintitila autolle. Käytön puutteesta nuotiopaikan ja kodan ympäristön heinikko on päässyt vähän villiintymään.

Jaalassa on vaikuttava 1878 valmistunut puukirkko ja sen vieressä tietysti geokätkö (GC1J4N1). Kirkon ihastelun ja kätkön löytymisen jälkeen kannattaa poiketa ylempänä rinteessä sijaitsevalle uudelle hautausmaalle, jonka takana on piilossa pieni yllätys. Kävelemällä hautausmaan läpi sen kaakkoiskulmalle ja siitä metsän puolelle löytää itsensä keskeltä 1700-luvulla rakennettua pienen pientä linnoitetta – Jaalan reduttia. Pieni kenttälinnoite rakennettiin kahdeksalle tykille ja ampuma-aukot erottuvat edelleen selvästi maavalleissa, vaikka ne ovat ajan saatossa madaltuneet. Jaalan redutissa ei tiettävästi koskaan taisteltu. Kustaan sodan aikana 1790 venäläiset lähestyivät linnaketta, mutta reduttiin sijoitettu pieni sotajoukko ”lähti marssiharjoituksiin” ja taistelukosketus vältettiin. Jaalan kylä sen sijaan sai kokea kasakoiden tuhovoiman.

Jaalan redutille ei ole opasteita paikalla mutta se on helppo löytää, kun tietää mitä etsii. Paikalla ei ainakaan vielä ole geokätköä.

Lännempää Kettulanvuorelta löytyy hiukan uudempia taisteluvarustuksia. Kettulanvuoren kenttälinnoitus on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaan suojaamaan Pietarin aluetta. Paikalla on syviä kallioon louhittuja juoksuhautoja, tuliasemia ja korsun paikkoja. Tien varressa on opastaulu kertomassa alueen historista ja aluetta kiertävän polun päästä löytyy geokätkö (GC1J4MQ).

Linkkejä

 

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto

Ensi lauantaina (15.7.) Porvoossa järjestetään Porvoo CacheCon 2017 -megatapahtuma ja sadat geokätköilijät suuntaavat kaupunkiin. Monen ohjelmaan kuuluu keväällä julkaistun Porvoo GeoTourin hakeminen. Otimme varaslähdön Porvoon kätköilyviikonloppuun ja kävimme etsimässä GeoTourin kätköt.

Mikä GeoTour?

GeoTourit ovat Geocaching HQ:n kaupallisia yhteistyöprojekteja. Porvoo GeoTourin on tehnyt Porvoon kaupunki yhteistyössä paikallisten geokätköilijöiden kanssa. GeoTour tuo sarjan kätköille enemmän näkyvyyttä virallisessa Geocaching-mobiilisovelluksessa ja Geocaching.com-sivuilla.

Viisisataa ensimmäistä Porvoon GeoTourin kiertänyttä sai reitin kierrettyään palkinnoksi hienon geokolikon. Nyt geokolikot ovat jo menneet, mutta ilman niitäkin sarja kannattaa kiertää. Sarjan geokätköt ovat olleet suosittuja, ja niille on kertynyt jo melkein 1800 suosikkipistettä. Porvoon GeoTour on ensimmäinen lajiaan Suomessa.

GeoTour-statuksen ansiosta sarjan geokätköt voi ladata GPX-muodossa gepsiin, vaikkei olisi maksanut premium-jäsenyydestä. Lataaminen tapahtuu GeoTourin sivun Lataa tämä GeoTour -linkin kautta.

Taidetehdas – Porvoo CacheConin tapahtumapaikka

Porvoon geotouriin kuuluu kaksitoista geokätköä. Yksi näistä on ns. bonuskätkö, jonka löytää keräämällä vinkkejä sarjan muista geokätköistä. Mysteerikätkö-bonuksen lisäksi kätkötyyppeinä on niin tradikätköjä, multeja kuin lodjujakin. Lodjut sijaitset suoraan annetuissa koordinaateissa, eli ne eroavat tradeista vain siinä, että niissä on lokikirjan lisäksi lodjuleimasin.  Maastoltaan kaikki kätköt ovat melko helppoja ja reitin kiertäminen onnistuu hyvin vaikka lastenvaunujen kanssa.

Porvoo GeoTour on osa itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmaa ja sarjan teemana ovat itsenäisyyden ajan vuosikymmenet ja tärkeät paikat sekä tapahtumat.

Geokätköjä etsimään

Kaikki geotourin kätköt sijaitsevat Porvoon keskustan tuntumassa. Päätämme jättää auton Taidetehtaan viereen parkkiin ja etsiä kaikki geokätköt jalkaisin. Keli suosii ja kuumana kesäpäivänä on todella mukava kävellä pitkin Porvoon katuja – varsinkin kun tänä kesänä lämpimät viikonlopun päivät ovat olleet harvinaisia. Periaatteessa sarjan voisi autollakin kiertää, mutta suhteellisen lyhyillä etäisyyksillä auton pysäköinnistä olisi turhan paljon vaivaa hyötyyn nähden. Kävellen myös näkee kaupunkia paljon enemmän.

Heti ensimmäinen geokätkö paljastaa, että nyt ollaan laadukkaan kätkösarjan parissa. Koko sarja on täynnä hyviä esimerkkejä siitä, että kaupunkialueellekin voi piilottaa mikroa suurempia geokätköjä. Vain yksi kahdestatoista geokätköstä on mikro.

Yksin ei Porvoossa tarvitse kävellä. Hieno ilma on saanut liikkeelle paljon kaupunkilaisia ja turistejakin näkyy joka puolella. Osa kätköistä sijaitsee aika vilkkailla paikoilla, mutta fiksujen toteutusten takia huomaamaton lokkaaminen onnistuu, vaikka väkeä ympärillä olisikin.

Kiireisimmät kiertävät geotourin pariin-kolmeen tuntiin liikkumistavasta riippuen, mutta suosittelemme varaamaan enemmän aikaa. Reitin varrelta löytyy kaikkea kivaa nähtävää, kuten kansallismaisemaa, museota, keskiaikaista kirkkoa, Vanhan Porvoon rakennuksia, kapeita kujia ja kivoja ravintoloita sekä kahviloita. Rauhallisesti kiertäen reitillä ja sen varren nähtävyyksillä saa helposti kulumaan puolikin päivää, jolloin ehtii jo ruokailemaankin geokätköilyn lomassa. Jos et ole aikaisemmin etsinyt geokätköjä Porvoossa, niin geotourin lomassa kannattaa etsiä muita keskustan geokätköjä – silloin aikaa saakin kulumaan jo vaikka koko päivän.

Kaikki geokätköt löytyvät hyvin ja toteutustavat ovat mukavan vaihtelevia. Mitään kovin hankalaa löydettävää ei ole, mutta kätköt tarjoavat pientä haastetta kuitenkin ja etsiminen pysyy mielekkäänä. Hienoja historiallisia paikkoja, hyviä kätkökuvauksia, upea kesäsää ja erityisen laadukkaita kätkötoteutuksia – tätä on kaupunkikätköily parhaimmillaan!

Autolle palatessa tarkistamme gepsin matkamittarista kävellyn matkan. Tästähän tuli ihan reipas kävelylenkki! Mittariin autolta autolle tuli 12 kilometriä. Kävelty matka ei tunnu ollenkaan niin pitkältä, kun koko ajan on ollut mielenkiintoista katsottavaa ja etsittävää. Tarvittava kävelymatka riippuu vähän geokätköjen etsimisjärjestyksestä. Meille yksi multikätköistä aiheutti vähän pyörimistä edes takaisin.

Megaviikonloppuna geotourin geokätköillä varmasti riittää väkeä ja purkeilla on ajoittain ruuhkaakin. Jos haluat etsiä sarjan kätköjä rauhassa ja oivaltaa piilot itse, on joku muu ajankohta parempi sarjan etsimiseen.

Linkkejä


Kirjoitamme taas arkistoiduista geokätköistä. Viimeksi aiheena olivat arkistoidut liikkuvat geokätköt, mutta nyt puheenaiheeksi on noussut Keuruulla ja Mänttä-Vilppulassa sijaitseva Poketrail, jonka 70 ensimmäistä geokätköä arkistoitiin. Mitä oikein tapahtui?

Mikä Poketrail?

Poketrail on suosittu Pokemon-aiheinen 150 geokätkön power trail Keuruulla. Poketrail on ollut erittäin suosittu ja sen purkeilla on riittänyt kävijöitä. Monesta muusta kotimaisesta power trailista poiketen Poketrailin purkit sijaitsevat autotien varrella, niin että sarjan kätköt on mahdollista etsiä autolla liikkuen.

Power traililla tarkoitetaan usean perättäisen geokätkön sarjaa. Yleensä kyse on helpoista ja nopeasti etsittävistä kätköistä, jotka sijaitsevat tiheästi polun tai tien varrella.

Vihainen puhelu

Asiakaspalvelumme puhelin soi toukokuun loppupuolella. Langan päässä oli erittäin vihainen soittaja Mänttä-Vilppulasta. Meni hetki ymmärtää mistä ihmeestä on kyse, mutta vähitellen selvisi, että tien varressa asuvat ihmiset olivat lievästi sanottuna erittäin harmistuneita geokätköjen aiheuttamasta liikenteestä. Pahimmillaan tiellä kuulemma oli viisi autoa parkissa miten sattuu ja liikennettä riitti pitkin päivää. Vaarassa olivat lapset ja kotieläimet. Geokätköilyn ideakin oli kuulemma täysin hukattu tällaisessa toiminnassa.

Kesti aika pitkään ennen kuin kauppias sai sanaa väliin, että kauppamme asiakaspalvelu ei ole oikea osoite näille terveisille. Kuulemma joku sarjan etsijöistä oli kehottanut olemaan yhteydessä asiakaspalveluun, tarkoittaen varmastikin Geocaching.com:n asiakaspalvelua. Seuraavaksi saimme kuulla haukut siitä, että Geocaching.com:lla ei ole asiakaspalvelua Suomessa.

Kehotimme ystävällisesti soittajaa olemaan yhteydessä geokätköjen piilottajiin ja tarvittaessa kotimaisiin kätkötarkastajiin. Neuvottelemalla löytyisi varmasti ratkaisu geokätköilijöiden ja asukkaiden yhteiseloon. Vastauksesta päätellen asukkaiden neuvotteluvalmius vaikutti heikolta.

Häiritsevien geokätköjen arkistointi on varmasti oikea päätös tässä tilanteessa. Näin suurta määrää ei helposti voi siirtää muualle, eikä muutaman geokätkön arkistointi poista ongelmaa koko tieltä. Sarjan loppuosa, niin sanottu itäinen puolisko, on edelleen etsittävissä 78. kätköstä alkaen. Reilu parin kymmenen kilometrin pätkä sopii hyvin pyörällä haettavaksi, jos trailin hakeminen autoillen ei kiinnosta.

Mitä tästä voi oppia?

Samanlaista geoautojen pysäköintiin liittyvää ongelmaa oli Suomen ensimmäiselläkin power traililla, First Finnish Traililla (FFT). Vuonna 2011 julkaistu FFT kulki enimmäkseen luontopolkuja pitkin Turun seudulla, mutta pieni pätkä kulki paikallisia maalaisteitä pitkin. Jotkut geokätköilijät keksinyt hakea nopeasti autoillen nämä tien varressa olleet geokätköt, ja vähitellen lisääntynyt autoliikenne alkoi häiritä paikallisia asukkaita. Tilanne eskaloitui niin pitkälle, että asukkaat hakivat itse häiritsevät geokätköt pois. Tien varressa olleet geokätköt arkistoitiin vuonna 2014, ja koko sarja päätyi arkistoon kolme vuotta julkaisunsa jälkeen vuonna 2015.

Jokainen geokätköilijä on tietysti itse vastuussa omasta toiminnastaan. Geokätköjä etsiessä tulisi aina pyrkiä toimimaan niin, ettei aiheuta haittaa kenellekään. Geokätkön piilottaja voi yrittää ehkäistä haittoja neuvomalla, miten kätköpaikkaa kannattaa lähestyä ja minne auto kannattaa jättää. Totuus on kuitenkin, että sata geokätköä tuo paikalle aina enemmän etsijöitä kuin yksittäiset geokätköt. Ja vaikka enemmistö geokätköilijöistä käyttäytyy fiksusti eikä aiheuta häiriötä, niin valitettavasti joukkoon voi mahtua joku, joka ei piittaa tai edes huomaa annettuja pysäköinti- ja lähestymisohjeita.

Jos piilotat paljon helppoja geokätköjä lähelle tietä, niin mieti miten alue kestää lisääntyvän liikenteen. Sillä autoliikenne lisääntyy varmasti. Vaikka kirjoittaisit kätkökuvaukseen, että kätköt kannattaa hakea kävellen tai pyöräillen, niin moni tulee silti autolla. Jos tien varressa on asutusta, niin asiasta on helpompi neuvotella asukkaiden kanssa jo ennen geokätköjen piilottamista.

Power trail voi aiheuttaa ongelmia ilman autojakin. Nuuksion kansallispuiston power trail päätyi viime vuonna arkistoon sen aiheuttaman maaston kulumisen takia. Kahden vuoden aikana kätköillä kävi yli tuhat geokätköilijää, ja se jätti jälkensä maastoon.

Power trailin tekeminen vaatii siis aina monin verroin enemmän suunnittelua yksittäiseen geokätköön verrattuna. Yksittäisten kätköpurkkien ja niiden sijoittamisen lisäksi koko kätkösarjaa ja sen vaikutuksia joutuu miettimään kokonaisuutena. Purkkien vieminen maastoon voi olla power trailin tekemisen helpoin vaihe.

Huomioi power trailia suunnittellessa ainakin nämä:

  • Luvat maanomistajilta ja tiedotus muille asianosaisille
  • Arvioitu kävijämäärä (power trail kaupungin lähellä kerää enemmän väkeä)
  • Pysäköintipaikkojen riittävyys / ohjeistaminen etsijöille
  • Ympäristön kulumisen ehkäiseminen
  • Kätköpurkkien kestävyys
  • Kätköjen huoltaminen (säännölliset tarkastukset ja ongelmiin reagointi)

Jos suunnittelet power trailin tekemistä, niin älä anna ohjeiden pelästyttää. Tärkeintä on hyvä suunnittelu. Power trailin tapauksessa hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Mahdollisia ongelmia on ikävämpi korjata julkaisun jälkeen.

Kahta kotimaista liikkuvaa geokätköä tarkkaan seuranneet kokivat alkukesästä pettymyksen, kun molempiin kätköihin tuli Geocaching HQ:n viesti arkistoinnista. Moni geokätköilijä oli jäljittänyt harvinaisia liikkuvia geokätköjä pitkään.

Geocaching HQ arkistoi GCC5EE Finnish Wandering Micro Cachen toukokuun lopulla. Syynä arkistointiin on liikkuvien geokätköjen aiheuttamat ongelmat tilastoissa ja Geocaching.com:n toimintojen kehittämisessä. Viimeisimpänä ongelmia aiheutti uusi rajoitus, joka esti useamman löytölokin kirjoittamisen samalle geokätkölle. Finnish Wandering Micro Cachen kohdalla tämä ei ollut ongelma, mutta maailmalla liikkui myös geokätköjä joita oli tapana kirjata löydöksi aina sen löytäessään.

Finnish Wandering Micro Cache aloitti matkansa tammikuussa 2003, eli se ehti kiertää Suomea kunnioitettavat 14 vuotta. Kätkön löysi 1120 geokätköilijää ja se keräsi 305 suosikkipistettä. Finnish Wandering Micro Cachen ideana oli kiertää Suomen kunnissa. Geokätkön löytänyt kätköilijä otti purkin mukaansa ja piilotti sen toiseen kuntaan. Koordinaatit ilmoitettiin lokiviestillä ja geokätkö oli jälleen muiden etsittävissä.

Finnish Wandering Micro Cachen lisäksi Suomessa liikkui GCGW7N Hirvikärpänen. Hirvikärpäsen ideana oli olla ”loisena” muissa kätköissä, eli geokätköilijät siirsivät sitä geokätköstä toiseen matkalaisten tavoin. Matkalaisista kätkön erotti se, ettei sillä ollut seurantakoodia vaan lokikirja, ja sen pystyi merkitsemään löydetyksi. Hirvikärpäsen löysi peräti 1373 geokätköilijää. Suosikkipisteitä se sai 357.

Ulkomaisista liikkuvista kätköistä Suomessa kävi ainakin Saksasta lähtöisin ollut GCKTK0 Fast Forward – Such den Bulli, joka oli kätköilijän matkailuautossa.

Liikkuvat geokätköt historiaan

Uusia liikkuvia geokätköjä ei ole saanut tehdä enää vuosiin, mutta aiemmin tehdyt saivat olla aktiivisia tähän vuoteen asti. Liikkuvat geokätköt olivat hauska erikoisuus geokätköilyn maailmassa, mutta aikansa kutakin. Kaikki liikkuvat geokätköt oli tehty geokätköilyn alkuvuosina, jolloin säännöt eivät vielä olleet vakiintuneet ja laji haki muotoaan. Ensimmäiset liikkuvat geokätköt julkaistiin vuonna 2001, eli heti seuraavana vuonna ensimmäisen tavallisen geokätkön piilottamisesta.

Haastekätköjen, matkamuistokuvien ja tilastojen kannalta paikkaansa vaihtavat geokätköt ovat aina olleet ongelmallisia. Kun geokätkön paikka vaihtuu jatkuvasti, on hankala selvittää missä kätkö on kunkin geokätköilijän löytöhetkellä ollut. Sijainnilla on merkitystä monissa paikkaan sidotuissa haastekätköissä, esimerkiksi kunta- ja graticule-haasteissa. Yleisin ratkaisu on ollut jättää huomioimatta liikkuvat geokätköt näissä haasteissa ja maantieteellisissä tilastoissa.

Geocaching HQ:n kannalta hankalista erikoiskätköistä luopuminen helpottaa Geocaching.com-sivuston kehittämistä. Liikkuvia geokätköjä varten sivustolle oli jouduttu tekemään monia purkkavirityksiä. Normaalisti kätkönomistaja saa siirrettyä kätkönsä sijaintia 161 metriä, mutta liikkuville geokätköille on jouduttu erikseen rakentamaan sallivammat ehdot niiden liikkumien pitkien matkojen takia. Kukaan ei ole myöskään pystynyt valvomaan liikkuvien geokätköjen liikkeitä, ja niitä on päätynyt luvatta mm. luonnonsuojelualueille.

Osa liikkuvista geokätköistä menetti ajan myötä alkuperäisen ideansa. Yhdysvalloissa kiersi liikkuvia kätköjä, jotka olivat päätyneet liikkumaan vain omistajansa mukana miiteissä. Oikeasti vapaasti liikkuvien geokätköjen kohdalla huoltaminen oli ongelmallista. Jos kätkössä oli ongelmia tai omistaja olisi halunnut tarkastaa lokimerkintöjä, olisi hän joutunut jahtaamaan omaa geokätköään pitkienkin matkojen päässä.

Geocaching HQ tarjosi liikkuvien geokätköjen omistajille mahdollisuutta muuttaa liikkuva kätkö matkalaiseksi erikoiskuvakkeella. Hirvikärpäsen omistaja ei ainakaan vielä ole tilaisuuteen tarttunut, mutta Finnish Wandering Micro Cachesta on tullut matkalainen. Matkalainen on vielä omistajansa hallussa, ja aika näyttää miten tämä harvinaisuus tulee liikkumaan.

Tiesitkö, että koko Euroopan ensimmäinen geokätkö on edelleen aktiivinen? Ja että se sijaitsee helposti saavutettavissa kolmen tunnin lentomatkan päässä Helsingistä?

GC43 Europe’s First julkaistiin kesäkuun 3. päivänä vuonna 2000, eli vain kuukausi sen jälkeen kun Dave Ulmer oli piilottanut maailman ensimmäisen geokätkön Oregonissa, Yhdysvalloissa. Internetissä syntynyt harrastus levisikin todella nopeasti Atlantin yli. GC43 oli 25. listattu geokätkö ja nykyään se on yksi maailman vanhimmista edelleen aktiivisista geokätköistä. Suomen ensimmäinen geokätkö GC72 Sun Gear julkaistiin melkein neljä kuukautta GC43:n jälkeen syyskuun lopulla vuonna 2000.

Brayn ranta

GC43 sijaitsee lähellä Brayn kylää Irlannissa. Bray sijaitsee meren rannalla vähän Dublinista kaakkoon ja se onkin tunnettu dublinilaisten lomakohteena. Geokätkö on luokiteltu vaikeudeltaan yhden tähden arvoiseksi ja maastoltaan kolmoseksi. Nykymittapuun mukaan maastoluokitus on vähän yläkanttiin ja todellisuudessa kätköpaikka on helposti saavutettavissa. Brayn ja Greystonesin kylien välillä kulkee alunperin rautatien huoltamista varten rakennettu leveä kävelytie Bray-Greystones Cliff Walk. Geokätkö sijaitsee tämän kävelyreitin varrella noin kaksi kilometriä Brayn keskustasta etelään.

Euroopan ensimmäinen geokätkö on malliesimerkki hienolle paikalle sijoitetusta kätköstä. Kyse ei ole mistään ryteikköön viskatusta nanosta vaan täällä kätköpurkilla on kokoa ja paikalta on komeat näkymät merelle. Historiallinen kätkö on kerännyt tähän päivään mennessä 2034 suosikkipistettä ja monet geokätköilijät tulevat alueelle varta vasten tämän kätkön takia.

Päiväretki Dublinista

Brayn kylä ja GC43 Europe’s First -kätkö sopivat hyvin päiväretken kohteeksi. Matkaa Dublinin keskustasta kätkölle on reilut 20 kilometriä. Autolla matka kestää liikennetilanteesta ja lähtöpaikasta riippuen 30-50 minuuttia.

DART-juna Bray Dalyn asemalla

Pelkästään GC43:lla käyntiä varten autoa ei kannata vuokrata. Dublinista pääsee helposti junalla Brayn kylään. DART-paikallisjuna kulkee Dublinin Connollyn asemalta 45 minuutissa Bray Dalyn asemalle. Junia kulkee epäsäännöllisen säännöllisesti ja viikonloppunakin junia menee yksi tai kaksi tunnissa. Tarkemmat aikataulut kannattaa varmistaa Irishrailin sivuilta. Junarata kulkee merenrantaa seuraillen ja jo matka on maisemallisesti hieno. Menopaluulippu Dublinista Brayhin maksaa 6,85 euroa ja lippuja voi ostaa asemien automaateista.

Bray Dalyn asemalta on matkaa GC43-kätkölle 2,3 kilometriä, mutta kävelyyn kannattaa varata vähän aikaa, sillä matkan varrella on muitakin kätköjä. Kävelytien varrelta löytyy mm. kaksi mielenkiintoista earthcachea.

Rantakallioiden kävelyreitti jatkuu aina Greystonesin kylään asti ja matkalla on useampi kätkö. Koko kävelyreitin pituus on noin seitsemän kilometriä. Yksi mahdollisuus onkin kävellä aina Greystonesiin asti ja ottaa sieltä juna takaisin Dubliniin tai mennä heti junalla Greystonesiin asti ja kävellä sieltä kätköjen kautta Brayhin. Huomioithan, etteivät kaikki junat kulje Greystonesiin asti.

Dublinissa riittää nähtävää

Euroopan ensimmäinen geokätkö on tietysti monelle jo itsessään matkan arvoinen, mutta Irlannista löytyy toki nähtävää ja etsittävää pidemmäksikin aikaa. Koko maasta löytyy lähes kymmenen tuhatta geokätköä.

Pelkästään kymmenen kilometrin säteellä Dublinin keskustasta on yli 800 geokätköä ja kaupunki on täynnä nähtävyyksiä moneen makuun. Kaupungissa käydessä kannattaa käydä katsomassa ainakin linnaa, Trinity College -yliopistoa ja vanhaa Klimainhamin vankilaa. Oluen ystäviä kiinnostaa Guinnesin panimorakennukseen rakennettu ”olutelämys” ja viskinhimoisia kierros Jamesonin tislaamo.

Dublinissa on helppo liikkua busseilla ja pikaraitiotiellä (LUAS). Myös näppäriä kaupunkipyöriä on saatavilla.

Vanhan kirkon rauniot

 

 

 

 

 

Lennot Dubliniin

Finnair ja Norwegian tarjoavat suoria lentoja Helsingistä Dubliniin. Halvimmillaan Norwegianin menopaluuliput saa jopa alle 80 eurolla. Finnairin lennot maksavat alkaen noin 150 euroa. Kesälomakaudella ja muina suosittuina aikoina lipuista kannattaa varautua maksamaan vähintään 200 euroa.

Dublinin lentokentältä kaupunkiin pääsee kätevästi bussilla. Tarjolla on kolme erihintaista vaihtoehtoa. AirCoach on kallein ja tarjoaa suoria yhteyksiä suoraan suurimpien hotellien eteen. AirLink on vähän halvempi ja kulkee suoraan keskustaan. Paikallisbussit ovat kaikkein halvimpia ja hitaimpia. Taksi keskustaan maksaa noin 30 euroa.

Linkkejä

 

 

 

Oi, näitä onkin jo odoteltu! Saimme kaupan valikoimiin uusia, kosteuden kestäviä lokikirjoja. Uudet lokikirjat ovat monelle jo ennestään tuttua reijamasa-laatua ja ne sopivat erityisesti pieniin kätköpurkkeihin.

Jos reijamasa-lokikirjat eivät vielä ole tuttuja, niin suosittelemme tutustumaan! Lokikirjat valmistetaan käsityönä Suomessa melkein kymmenen vuoden kokemuksella. Alkuun tarjolla on kolme pieniin geokätköihin sopivaa kokoa: pieni ja kapea PET-putkiloon sopiva malli, isompi ohut malli ja vähän pienempi, mutta paksumpi malli.

Lokikirjoissa on tyhjät sivut, koska omien havaintojemme mukaan geokätköilijät täyttävät lokikirjaa keskimäärin tehokkaammin ilman viivoituksia. Jos lokien paikat merkitään viivoilla, niin useimmat käyttävät koko annetun tilan. Ilman viivoja lokeja kirjoitetaan yleensä tiiviimmin ja vihkojen sivut tulevat käytettyä tehokkaammin.

Kosteudenkestävää paperia

Kosteudenkestävä paperi on aina fiksu valinta geokätkön lokikirjaan. Vaikka itse kätköpurkki olisi miten tiivis ja kestävä, niin ennen pitkää joku käy kätkölläsi sadesäällä ja lokikirja kastuu. Kosteudenkestävä paperi ei ole vedestä moksiskaan, vaan säilyttää vahvuutensa. Pieni panostus kunnon lokikirjaan säästää paljon omia vaivojasi geokätkön huollossa.

Suurempiin geokätköihin suosittelemme isompia Rite in the Rain -lokikirjoja, vaikka mikään ei tietysti estä laittamasta pientä lokikirjaa isoon purkkiin.

Geokätköilyretkillä tulee kannettua mukana kaikenlaista tavaraa ja kunnolliselle kantovälineelle on aina tarvetta. Saimme blogin kautta Finn-Savotta Oy:ltä testattavaksi Minijääkäri-repun, jota testasimme hyvin erilaisissa tilanteissa kevään ja alkukesän aikana. Se matkusti mukanamme mm. Färsaarille ja Tarttoon. Lisäksi reppu oli mukana monella erilaisella geokätköilyretkellä Suomessa.

Mikä Savotta?

Finn-Savotta Oy on kotimainen perheyritys, jonka historia ulottuu aina vuoteen 1955. Yritys on alusta asti valmistanut retkeilyvälineitä, kuten telttoja, reppuja ja rinkkoja. Ainakin kaikki armeijan käyneet ovat todennäköisesti viettäneet useamman yön Savotan valmistamassa teltassa ja kantaneet Savotan reppua.

Savotta valmistaa tuotteensa Karstulassa ja Tartossa. Tuotteilla on Avainlippu-merkki, eli yli puolet valmistuksesta tehdään Suomessa.

Minijääkäri

Pakkaaminen ja purkaminen onnistuvat helposti auki pysyvän suuaukon ansiosta

Minijääkäri on Savotan Jääkärirepun pienempi versio. Jääkärirepun juuret taas ovat Rajavartiolaitokselle suunnitellussa repussa.

Tilavuutta Minijääkärillä on 20 – 30 litraa. Suuri skaala johtuu sen helposta ylipakattavuudesta. Repun suuaukko on jännän mallinen rullattava luukku, jolla kokoa on helppo säätää kulloisenkin kuljetustarpeen mukaan. Suuaukon etureunassa on muovinen kovike, jonka ansiosta repun suuaukko pysyy levällään silloin kun kansi on auki. Tämä helpottaa pakkaamista ja tavaroiden etsimistä repusta.

Ensituntuma repusta on, että se on erittäin kestävän oloinen. Savotta lupaa, että jokainen repun kiinnityslenkki kestää 100 kilon vedon ja se on helppo uskoa. Materiaalit tuntuvat laadukkailta ja kaikki ompeleet on tehty huolella.

Rakenteeltaan reppu on todella yksinkertainen ja sen sisäosa on yhtä isoa tilaa. Kannen sisäpuolella on pieni vetoketjullinen tasku ja selkää vasten on pussi, johon voi sujauttaa läppärin, tabletin tai juomarakon. Juomarakon letkua varten repun kyljessä on pieni läpivienti.

Juomarakon letkulle on oma läpivientinsä repun kyljessä

Kyljissä on kiristyshihnat, joilla repun saa tiukaksi paketiksi silloinkin kun se ei ole aivan täynnä. Myös kannen kiinnityshihnat toimivat kiristämisessä. Kummissakin hihnoissa on niin paljon säätövaraa, että niiden avulla repun kylkiin tai pohjaan voi myös kiinnittää tavaraa.

Repun armeijahenkinen ulkonäkö on makukysymys. Värivaihtoehtoina on oliivinvihreä ja musta. Näistä varsinkin musta sopii ulkonäkönsä puolesta kaupunkikäyttöön näyttämättä liian erähenkiseltä.

Kovin täyteen pakattuna reppu meinaa pullistua vähän pallomaiseksi. Repun selkäosassa ei ole minkäänlaista vahviketta tai pehmustetta, joka pitäisi repun muodossaan. Pienellä kuormalla tämä ei haittaa, mutta täyteen pakattuna tai kovia/teräviä esineitä kuljettaessa selkään kaipaisi vähän koviketta.

Meillä olikin testattavana myös erikseen myytävä hassusti nimetty Savotan MPP Foam Mat, joka on suunniteltu sujautettavaksi Minijääkärin juomarakkotaskuun. Monikäyttöiseksi suunniteltu MPP Foam Mat toimii repun kovikkeena ja esimerkiksi istuinalustana. Kovikkeen kanssa reppu tuntuukin paljon paremmalta kannettavalta. Yhdellä testireissulla meillä oli kyydissä kolme painavaa ammuslaatikkokätköä ja muita kätköpurkkeja, mutta näiden kulmat eivät tuntuneet selässä kovikkeen kanssa.

Muuten reppu istuu hyvin selkään. Olkahihnat tuntuvat alkuun kapeilta, mutta käytännössä niiden kanssa tuntuu suurempikin kuorma kulkevan hyvin. Painavamman kuorman kanssa kaipaisi rintaremmiä, joka jakaisi painoa pois hartioilta, mutta sellaista repussa ei ole. Olkahihnoissa on kuitenkin lenkkejä, joihin erillisen rintaremmin saa helposti kiinnitettyä.

Pidemmällä metsäretkellä ainakin meidän testirepusta kuulunut vaimea natina alkaa häiritä. Ääni ei ole kova, mutta kuuluu selvästi kun se tulee jostain aivan korvan juuresta. Syynä on todennäköisesti repun kumitettu sisäpinta ja repun suuaukon rullattava rakenne. Kaksi kumipintaa hinkkaa toisiaan jossain kohdassa. Vähän rasvaa, teippia tai mitä vaan oikeaan kohtaan todennäköisesti hiljentäisi äänen.

Minijääkäri reissukäytössä

Testiryhmämme matkustaa ulkomailla aina pelkillä käsimatkatavaroilla ja päätimme kokeilla, miten Minijääkäri sopisi ulkomaanmatkan ainoaksi kantovälineeksi.

Minijääkäri kulkee lentokoneessa käsimatkatavarana

Mittojen puolesta Minijääkäri mahtuu ylipakattunakin hyvin lentoyhtiöiden asettamiin mittoihin. Repun voi ylipakata jopa täyteen mittaansa ja se mahtuu silti matkatavarahyllylle eikä ylitä pituusrajaa. Sallitun leveyden puolesta repun sivuille mahtuisi hyvin lisätaskutkin kiinni. Kulmikas muoto sopii hyvin lentomatkailuun ja reppu sujahtaa nätisti hyllylle tai istuimen alle.

Repun sisäpinta on kumipintainen ja sen ansiosta reppu pitää hyvin vettä ilman erillistä sadesuojaa. Färsaarten jatkuvissa sateissakin repun sisältö pysyy hyvin kuivana.

Matkailukäytössä repun yksi iso tila on kätevä. Vaatteet saa sullottua sinne ja passi pysyy hyvin tallessa vetoketjutaskussa.

Repun kannessa on tarranauhapohja, johon voi kiinnittää tarrapohjaisia kangasmerkkejä. Reissatessa tarrapaikkaan voi kiinnittää vaikka Suomen lipun ja/tai geokätköilymerkin.

Laajennettavuutta lisätaskuilla

Lisätaskut kiinnitetään pujottamalla remmi vuorotellen repun ja taskun PALS-lenkkien välistä

Koko reppu on päällystetty alunperin sotilaskäyttöön kehitetyillä PALS-lenkeillä (Pouch Attachment Ladder System), jotka ovat kovaa vauhtia leviämässä retkeilijöiden varusteiisin. Lenkeistä puhutaan usein myös MOLLE-nimellä, joka viittaa ensimmäiseen lenkkejä sisältäneeseen varustesarjaan.

PALS-lenkit ovat repun pintaan ommeltuja nylon-remmejä, joissa on määrämittaisia rakoja. Lenkkien idea on mahdollistaa lisätaskujen kiinnittäminen. Taskuilla repun mahdollisuuksia pystyy kasvattamaan entisestään. Meillä oli testattavana Savotan pienikokoinen yleistasku ja mini-yleistasku. Pieni yleistasku sopii erinomaisesti Minijääkärin kylkeen tuomaan lisätilaa. Tasku on samanlaista laatutyötä kuin itse reppukin. Lisätaskuilla usein tarvitut tavarat saa kiinnitettyä helposti saavutettaviksi repun ulkopinnalle.

PALS-järjestelmän yksi hienous on siinä, että eri valmistajien taskut ovat yhteensopivia. Savotan valikoimista löytyy hyvä valikoima perustaskuja, mutta maailmalta löytääkin sitten vaikka mitä. On esimerkiksi omaa taskua gepseille, monitoimityökaluille ja taskulampuille. Repun lenkkeihin voi tietysti kiinnittää irtohihnoilla, koukuilla tai kuminyöreillä mitä keksiikin.

Pieni yleistasku sopii erinomaisesti Minijääkärin sivutaskuksi

Mitä se maksaa?

Ihan halpa reppu Minijääkäri ei ole. Repun hinta verkkokaupoissa on noin 119 – 129 euroa. Tuohon hintaan saa kuitenkin varmasti kestävän ja laadukkaan repun, joka on tehty ainakin suurimmaksi osaksi Suomessa. Lisätaskujen ja muiden lisävarusteiden kanssa hinta nouseekin helposti lähemmäs kahta sataa euroa.

Yhteenveto

Tykästyimme Minijääkäriin testijakson aikana. Se on pohjimmiltaan erittäin yksinkertainen reppu, mutta laajennettavuuden ja hyvin suunniteltujen yksityiskohtien ansiosta se taipuu moneen käyttöön. Mahdollisuus reippaaseen ylipakkaamiseen mahdollistaa isommankin tavaramäärän kuljettamisen, mutta hyvien kiristysmahdollisuuksien ansiosta repun saa pienemmälläkin määrällä kiristettyä tukevaksi paketiksi. Repun hinta voi tuntua kovalta, mutta tällä rahalla saa kotimaisen laaturepun pitkäksi aikaa.

 

 

Viro on suosittu suomalaisten matkakohde ja siellä moni käy etsimässä kätköjäkin. Suosituin kohde on Tallinna, mutta tällä kertaa kuitenkin suuntasimme pidemmälle ja otimme kohteeksi Tarton kaupungin, jonne ehtii Etelä-Suomesta viikonloppureissullekin vaikka oman auton kanssa.

Tartto on reilun 90 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee noin 190 kilometria Tallinnasta kaakkoon. Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina. Siellä sijaitsee 1632 perustettu yliopisto, joka on maan suurin ja vanhin. Kaupungista löytyy myös vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine.

Tampere Maja

Tarton kaunis vanha keskusta on säilynyt hyvin, eikä siellä näe montaa neuvostoaikaista rakennusta. Sivummalta lähiöistä ehtaa neuvostobetoniakin toki löytyy. Keskustan läpi virtaa Emajoki, jonka varrella on mukavia kävelyteitä sekä tietysti geokätköjä. Vähän keskustan ulkopuolelta löytää samanlaista rappioromantiikkaa kuin esimerkiksi Tallinnan Kadriorgin, Kalamajan tai Koplin alueilta. Osa vanhoista puutaloista on kunnostettu hienoiksi, mutta moni kaipaisi vähintäänkin uutta maalikerrosta.

Aivan Tarton raatihuoneen takana on Tarton vanha observatorio, jota ei kannata missata. Observatorio on osa Suomenkin läpi kulkevaa Struven maanmittausketjua, joka on Unescon maailmanperintökohde. Observatorio on erityisen mielenkiintoinen Struven ketjun kohde, koska ketjun ideoinut ja toimeenpannut tähtitieteilijä F.G.W. Struve oli töissä täällä. Tarton tähtitorni oli Struven ketjun ensimmäinen mittauspiste.

Yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Kiinnostava kohde on myös keskustan pohjoispuolella sijaitseva Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha. 1803 perustetusta puutarhasta löytyy satoja kauniita kasvilajeja, lampi ja kivoja istuskelupaikkoja. Ja onhan siellä puutarhan perällä tietysti geokätkökin. Ulkopuutarhaan saa aukioloaikoina tutustua ilmaiseksi. Puutarhan kasvihuoneista löytyy trooppisempia kasveja, jotka eivät ulkona pärjää.

Tarton geokätköt

20 kilometrin säteellä Tarton keskustasta on 155 geokätköä. Ihan suomalaisten kaupunkien kätkötiheyksiin ei siis päästä, mutta viikonlopuksi etsittävää riittää ahkerammallekin geokätköilijälle. Mysteerikätköjä on yllättävän paljon! Keskustan tuntumassa tradeja ja mysteerejä on suunnilleen yhtä paljon. Osaltaan mysteerien suurta määrää selittää keskustan itäpuolelle Annenkanavan kohdalle rakentumassa oleva geoart-kuvio, jossa kartalla näkyvistä mysteerikätköjen kuvakkeista muodostuu teksti TARTO. Projekti on tosin vielä kesken ja nyt kartalla lukee TAR.

Keskustassa geokätköt ovat aika harvassa, eikä yhdellä kävelyllä ehdi kovin montaa purkkia hakemaan. Geokätköilyn kannalta polkupyörä olisi kätevin menopeli, sillä autoilukin keskustassa on hankalaa yksisuuntaisten kapeiden katujen ja rajallisten parkkipaikkojen takia.

Kansallismuseo ja hylätty neuvostopommittajien tukikohta

Eesti Rahva Muuseum

Viron kansallismuseo avattiin Tarton liepeille viime vuoden lopussa. Näyttävä rakennus on rakennettu entiseen puna-armeijan Raadin lentotukikohtaan. Näyttävä ja pitkä lasipintainen rakennus on rakennettu entisen kiitoradan päähän niin, että rakennus nousee vähitellen korkeammaksi. Viron kansallismuseon nousemisessa neuvostoaikaisen kiitoradan päästä on varmasti tarkoituksella tehtyä symboliikkaa.

Itse museo on sisältä hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Yleensä kansallismuseoissa aloitetaan mahdollisimman kaukaa ja ensimmäisenä vastassa on kivikautisia työkaluja ja muita muinaisjäänteitä. Täällä koko asetelma on käännetty toisin päin ja ensimmäisenä vastassa on nykyaika satelliitteineen. Nykyajasta edetään kohti menneisyyttä ja vanhimmat esineet löytyvät museon perältä. Kaikki esineet on aseteltu hienosti esille ja museo on ilmeeltään moderni, mutta hieman yllättäen kaikki tekstit ovat vain viroksi. Jos kieli ei taitu ja haluaa perehtyä näyttelyihin tarkemmin, kannattaa oppaan palkkaamista harkita. Lisäys 2.6.: Facebook-kommenteista selvisi, että lipunoston yhteydessä olisi pitänyt saada lätkä, jolla sähköisten kylttien kielen olisi saanut vaihdettua englanniksi. Kannattaa pitää huoli, että saa tämän mukaansa.

Hylätyn neuvostoaikaisen lentotukikohdan rakennuksia

Museovierailun jälkeen kannattaa suunnata ympäristön geokätköille tutustumaan lentotukikohdan jäänteisiin. Tukikohdan alueella pääsee liikkumaan melko vapaasti ja lentokentän kiitoradat erottuvat selkeästi maastossa. Kiitoratojen lisäksi paikalla on lukuisia lentokoneiden sirpalesuojia sekä joitakin rakennuksia. Kylmän sodan aikaan Raadin kentällä toimi neuvostoilmavoimien pitkän matkan pommikoneiden tukikohta. Tukikohdassa oli yli sata pommikonetta ja se oli Baltian suurin lentokenttä. Tärkeän lentotukikohdan takia koko Tarton kaupunki oli suljettu ulkomaalaisilta. Tukikohdan kerrotaan olleen ainoa Yhdysvaltojen ydinohjusten kohteeksi määritelty paikka Baltiassa.

Punkkeja

Tuomiokirkon rauniot

Jo alkumatkasta saamme muistutuksen Viron punkkikannoista, kun Tallinnan ja Tarton väliltä haetuilta kätköiltä tarttuu yksi punkki iholle asti. Koko maa on puutiaisaivokuumeen esiintymisaluetta. Ennen matkalle lähtöä kannattaakin varmistaa, että puutiaisaivokuumerokotus on kunnossa. Kuten Suomessakin, puutiaisaivokuumeen lisäksi maassa esiintyy borrelioosia, johon rokotus ei tehoa. Borrelioosilta suojautumiseksi iholle kiinnittyneet punkit tulee poistaa mahdollisimman pian. Kätköilypäivän jälkeen kannattaa siis aina tehdä huolellinen punkkitarkastus. Jos puremakohtaa muodostuu punertava ihottuma, on syytä hakeutua lääkäriin. Borrelioositartuntaa hoidetaan antibioottikuurilla.

Tehokkain tapa molemmilta taudeilta suojautumiseen on yrittää estää punkkien pääseminen iholle asti. Luonnossa liikkuessa kannattaa käyttää pitkiä housuja ja kiristää lahkeet tiukoiksi. Toimiva – joskaan ei välttämättä tyylikäs – tapa on vetää sukat lahkeiden päälle.

Liikaa punkkeja ei kannata Virossakaan pelätä. Luonnossa liikkuvan geokätköilijän kannattaa rokote hommata, mutta kun se on kunnossa pärjää punkkitarkastuksilla hyvin. Punkkeja käsittelevältä sivultamme löydät lisää tietoa punkkien levittämistä taudeista.

Lisää geokätköjä

Jos Tarton jälkeen jäi kaipaamaan vielä lisää etsittävää, niin kannattaa paluumatkalla kurvata Paiden kaupunkia kohti. Paide sijaitsee suurin piirtein Tarton ja Tallinnan puolivälissä. Sinne päättyy Viron pisin power trail, melkein viisi sataa geokätköä käsittävä Nelja Kuninga Tee, jossa monet suomalaisetkin geokätköilijät ovat käyneet rikkomassa omia päiväennätyksiään. Nelja Kuninga Tee soveltuu parhaiten autolla tai polkupyörällä haettavaksi.

Miksi mennä?

Vino taidemuseo

  • Uutta nähtävää ja etsittävää, jos Tallinna on jo koluttu
  • Opiskelijakaupungin nuorekas ilmapiiri
  • Viron uusi kansallismuseo
  • Kaunis kasvitieteellinen puutarha
  • Paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita

Miten sinne pääsee?

Nopein tie Tarttoon käy lentäen. Finnair lentää Helsingistä Tarttoon kerran päivässä. Lento kestää 50 minuuttia ja menopaluu-lipun saa vähän alle sadalla eurolla. Tarton lentokenttä sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä kaupungista. Kaupunkiin sieltä pääsee vuokra-autolla, taksilla tai shuttle-bussilla.

Jos omistaa auton, niin geokätköilijän on kätevintä ottaa se mukaan Tarttoon, jolloin liikkumista ei tarvitse miettiä. Auto kannattaa ottaa mukaan varsinkin, jos aikoo etsiä geokätköjä muualtakin kuin Tarton kaupungin alueelta. Auton saa Helsingistä Tallinnaan muutamalla kympillä ja satamasta ajaa Tarttoon parissa tunnissa.

Tallinnasta pääsee Tarttoon myös bussilla ja junalla. Bussit lähtevät Tallinnan linja-autoasemalta (bussijaam) ja nopeimmillaan matka menee kahdessa ja puolessa tunnissa. Bussilippu maksaa noin kymmenen euroa. Sekä Tallinnan että Tarton linja-autoasemat sijaitsevat vähän keskustan ulkopuolella, mikä pidentään matka-aikaa, jos kohteena on keskusta.

Junat kulkevat Tarttoon hieman bussia nopeammin (2 tuntia 17 minuuttia) ja hinta on suunnilleen sama. Tallinnassa junat lähtevät vanhankaupungin länsipuolella sijaitsevalta Baltian asemalta (Baltijaam). Tarton rautatieasema sijaitsee parin kilometriä keskustasta lounaaseen.

Linkkejä

 

Repovesitien geokätköilyreitti on kymmenen geokätkön sarja Kouvolan kiinnostavissa maisemissa. Keräämällä yhdeksän vinkkiä sarjan kätköistä voit löytää Repovesitien aarre -bonuskätkön.

Yhteistyössä Kouvola Innovations Oy

Lapinsalmen riippusilta

Kun meiltä alkuvuodesta kyseltiin kiinnostusta osallistua Repovesitien geokätköilyreitin suunnitteluun, oli ensimmäinen ajatus, että vau, tuollahan on todella paljon mielenkiintoisia paikkoja vailla geokätköä. Ja kun Repovesitien maisemissa on ollut muutenkin mukava retkeillä, niin lähdimme innolla mukaan projektiin.

Käytännössä Repovesitien geokätköilyreitti yhdistää Repoveden kansallispuiston Verlan maailmanperintökohteeseen. Molemmat ovat huippunähtävyyksiä, mutta kun niiden ympärillä on vielä kaikkea muuta kiinnostavaa, niin alkaa täydellisen geokätköilyretken ainekset olla kasassa.

Kansallispuiston huimia maisemia

Maisema Katajavuorelta

Repoveden kansallispuisto on hurjan suosittu, eikä ihme! Koko kansallispuisto on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja sopivia reittejä löytyy kaikentasoisille ulkoilijoille. Repovesitien geokätköt sijaitsevat viiden kilometrin pituisen Ketunlenkin (kartta, pdf) varrella. Me jätimme auton Lapinsalmen parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Ketunlenkkiä myötäpäivään. Hetikohta vastaan tulee 50 metrin pituinen riippusilta, joka kulkee kallioseinämältä toiselle kymmenen metrin korkeudessa.

Ylämäki, kirottua!

Repoveden kansallispuiston suuret korkeuserot saavat aikaan hienoja maisemapaikkoja ja vaihtelevia polkuja. Heti alkumatkasta vastaamme tulee pieni poika äitinsä kanssa ja poika tokaisee kovaan ääneen ”Ylämäki, kirottua!”. Lause jää tietysti elämään loppuretken ajaksi. Aika monta mäkeä matkan varrelle osuukin, mutta viiden kilometrin lenkki tuntuu juuri sopivan pituiselta lämpimänä alkukesän päivänä.

Ketunlenkin varrelta löytyy neljä Repovesitien kätköä sekä muutama vanhempi kätkö. Kauempana kansallispuistossa kätköjä olisi vielä lisää.

Myötäpäivään kiertäessä Ketunlenkin loppuhuipennuksena on Ketunlossi – pieni käsikäyttöinen lossi, jolla vesistön pääsee ylittämään. Lossi toimii vetämällä käsin kaapelista, joka on vedetty kahden laiturin välille. Matka ei ole pitkä, mutta pienestä kuntoilusta lossin vetäminen käy – varsinkin jos sen joutuu ensin vetämään vastarannalta omaan päähän.

Aurinkoisena kevätpäivänä lossille kertyy jopa jonoa, mutta lossin lähellä olevan kätkön etsiminen onnistuu silti vaivihkaa. Väkimäärästä on hyötyäkin, sillä me pääsemme ylittämään veden vapaamatkustajina muiden kiskoessa lossin vaijeria.

Jääkauden jälkiä ja ilmailua Selänpäällä

Selänpään lentokenttä

Vartin ajomatkan päässä kansallispuistosta on Selänpää, jääkauden muodostama suistoalue, joka erottuu selvästi ympäröivästä maastosta. Tälle paikalle päättynyt jäätikköjoki kasasi vuosisatojen aikana paikalle valtavan määrän veden mukana kulkeutunutta soraa. Muinaiset joenuomat erottuvat selvästi Maanmittauslaitoksen korkeusaineistosta. Jokien mukana kulki myös isoja jäälohkareita, jotka paikalleen juututtuaan muodostivat suppakuoppia.

Selänpäällä on kaksi suppa-aluetta, Hunkerinromput ja Halisenromput. Molemmissa on vieri vieressä lukuisia syviä suppakuoppia. Syvän suppakuopan pohjalle laskeutuminen on elämys. Vähitellen ympäristön äänet vaimenevat ja tilalle tulee rauhoittava hiljaisuus. Suomen luonnonsuojeluliitto on valinnut Selänpään romput yhdeksi itsenäisyyden juhlavuoden Suomen 100 luontohelmeä -kohteista!

Romppujen lähellä sijaitsee Selänpään lentokenttä. Lentokentän rakentaminen alkoi talvisodan lopussa ja jatkosodan aikana sieltä käsin toimi hävittäjälentolaivue 24:n Brewster-hävittäjiä. Jatkosodan ensimmäisessä ilmataistelussa hävittäjät nousivat Selänpään kentältä torjumaan Heinolaa kohden matkanneita neuvostoliittolaisia pommikoneita. Lentokentällä on taistelun muistomerkki. Yksi pudotetuista pommikoneista tippui Verlan lähelle ja putoamispaikan läheltä luonnonkauniin Vennukanniemen rannalta löytyy myös yksi Repovesitien kätköistä.

Puolustusvoimat omistaa Selänpään lentokentän edelleen, mutta nykyisin se on lähinnä harrasteilmailun käytössä. Kentällä pitää majaa Kouvolan seudun ilmailuyhdistys ja kentällä näkeekin usein purjelentokoneita. Kätköä piilottaessa ilmailuyhdistyksen väki uhkaili houkuttelevansa geokätköilijöitä koneen kyytiin ja ainakin yhden kätköilijän kohdalla uhkaus oli toteutunutkin. Kannattaa ehdottomasti lähteä lentämään, jos mahdollisuus tulee, ilmasta Selänpään delta-alueen hahmottaa parhaiten ja maisemat ovat muutenkin komeita.

Verlan maailmanperintökohde

Verlan vanha puuhiomo ja pahvitehdas on nimetty UNESCOn maailmanperintölistalle. Tehdas valmisti puupahvia 1800-luvulta aina vuoteen 1964 asti, jolloin tehdas museoitiin. Tehtaan työtavat olivat loppuun asti erittäin perinteisiä. On ainutlaatuista, että tällainen tehdas on saatu muutettua suoraan museoksi ilman, että modernisoinnit olisivat muuttaneet tehtaan henkeä.

Verlan punatiiliset tehdasrakennukset ja vanha tehdasmiljöö ovat hienon näköisiä, mutta tehdasmuseoon kannattaa ehdottomasti tutustua noin tunnin kestävällä opastetulla kierroksella. Kierroksella oppii paljon tehtaalla käytetyistä perinteisistä työtavoista ja pitkän uran tehneistä työntekijöistä. Kierroksen varrella näet mm. lähistön mysteerikätköstäkin tutun Maija-Muorin puulattiaan kuluttamat jalanjäljet. Tehdasalueelta löytyvän vuosiluvun perusteella saa muodostettua gade-avaimen, jonka avulla tehtaan multikätkön löytää.

Maailmanperintökohteen ympäristöstä löytyy museon lisäksi muutakin kiinnostavaa. Aivan museon parkkipaikan vieressä on kalliossa hirviä esittävä kalliomaalaus. Verlan kylästä lähtee myös kaksi pientä luontopolkua. Kokkokallion luontopolun varrelta löytyy huikea hiidenkirnu, jonka pohjalle voi laskeutua tikkaita pitkin.

1700-luvulla Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja kulki Verlan kohdalla. Joen itäpuoli kuului Venäjälle. Rajasta muistuttavat Verlan kylässä säilynyt vanha venäläisten rajavartijoiden tupa sekä etelämpänä Puolakansillan vieressä sijaitseva rajakivi, jonka luona on Repovesitien kätkökin.

Kuinka paljon reitin kiertämiseen kannattaa varata aikaa?

Koko kätkösarjan kiertää auton kanssa noin viiteen tuntiin. Kannattaa kuitenkin varata aikaa kohteisiin tutustumiseen, varsinkin jos paikat eivät ole entuudestaan tuttuja.

Repoveden kansallispuistossa on monta hienoa eväspaikkaa upeilla näköaloilla ja nuotiopaikoilla on kiva keitellä kahvit. Alueella on myös monta mukavaa telttailupaikkaa, jos yö luonnonhelmassa kiinnostaa.

Verlaan ja sen ympäristöön tutustumiseen kannattaa myös varata aikaa. Jos tehdasmuseo ei entuudestaan ole tuttu, niin aarrejahdin lomasta kannattaa malttaa osallistua tunnin pituiselle opastetulle tehdaskierrokselle.

Jos et ole aikaisemmin hakenut alueen geokätköjä, niin Repovesitien kätköjen lomassa kannattaa hakea alueen muita kätköjä, jotka esittelevät lisää kiinnostavia paikkoja. Esimerkiksi kansallispuiston ja Selänpään alueen välistä löytyy vanha Elfvingin torni, joka oli alunperin palovalvontatorni, mutta toimii nykyään näkötornina.

Linkkejä

 

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto

Kävimme tutustumassa keväisen Kööpenhaminan geokätköihin. Kööpenhaminaan on helppo lähteä vaikka viikonlopun geokätköilylomalle. Tekemistä ja etsittävää toki riittää pidemmänkin reissun ohjelmaksi.

Kööpenhaminan geokätköt

Kaupunkikätköilyn ystäville Kööpenhaminassa riittää tekemistä. Viiden kilometrin säteellä keskustasta on yli 700 kätköä! Kätkötyypeissäkin on valikoimaa ja täällä on helppo kasailla triplettipäiviä varsinkin jos ratkoo mysteereitä valmiiksi ennen reissua. Eniten on peruskätköjä, mutta multeja ja mysteereitäkin on reilusti. Multikätköjä on jopa suhteessa enemmän kuin suomalaisissa kaupungeissa. Aivan keskustan tuntumasta löytyy muutama geolodju, pari earthcachea sekä virtuaali- ja wherigokätkö.

Sähkökaapin takana on muutakin kuin roskaa

Kööpenhaminan kätköt on toteutettu suomalaiselle melko tutuilla tavoilla ja ne löytyvät hyvin. Ihmisiä kaupungissa on paljon liikkeellä ja vilkkaimmilla kaduilla joutuu tosissaan tekemään hämäysliikkeitä etsinnän peittämiseksi. Monesti on helpointa ”esittää” turistia ja ottaa valokuvia.

Geokätköt esittelevät hyvin kaupungin nähtävyyksiä, eikä geokätköilijä tarvitse matkaopasta. Kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä taitaa olla Pieni Merenneito -patsas, mutta liian kovia odotuksia ei kannata olla. Moni kävijä yllättyy siitä, kuinka pieni patsas oikeasti onkaan. Patsaan luota löytyy vuonna 2005 piilotettu kätkö GCR5F6 Local Landmarks #1: The little Mermaid (Havfruen).

Missä majoittua?

Majapaikan löytäminen ei ole ongelma. Hotelleja on paljon ja niissäkin on valinnanvaraa. Hotellihuoneiden hinnat ovat suunnilleen Suomen tasoa. Majoitusta varatessa kannattaa vilkaista myös Airbnb:n vuokra-asuntoja. Tarjontaa on paljon ja 70-80 euron hintaan löytää helposti kokonaisen asunnon läheltä keskustaa. Jos on valmis vähän matkustamaan, niin syrjemmältä löytyy edullisempia vaihtoehtoja.

Liikkuminen

Joukkoliikenne toimii Kööpenhaminassa hyvin, eikä autolle ole tarvetta ellei aio kätköillä muualla Tanskassa. Paras liikkumisväline kaupungissa kätköilevällä on polkupyörä. Pyöräilykulttuuri on Suomea kehittyneempää ja pyörätiet erittäin hyviä. Pyöräily paikallisten seassa on hauska kokemus ja nopeasti huomaa, että täällä autoilijatkin kunniottavat pyöräilijää enemmän kuin Suomessa.

Vierailevakin geokätköilijä saa helposti pyörän alleen kaupunkipyörien asemilta (Bycyklen). Kaupunkipyörien käyttö vaatii rekisteröitymisen, mutta sen jälkeen käyttö on helppoa. Kaupunkipyörän käyttö maksaa noin neljä euroa tunnilta ja maksu veloitetaan automaattisesti tiliin liitetyltä maksukortilta.

Kaupunkipyöriä

Kaupunkipyöriä saa käyttää vain keskustan alueella. Jos suunnitelmissa on pyöräillä kauemmas tai käyttää pyörää pidempiä aikoja, kannattaa tutustua lukuisten polkupyörävuokraamojen tarjontaan. Polkupyörän tyypistä ja vuokraamosta riippuen pyörän saa koko päiväksi 16-40 eurolla. Peruspyörien lisäksi tarjolla erikoisempaakin pyörää. Pienten lasten kanssa geokätköilevälle sopii kolmipyöräinen isolla etuistuimella varustettu perhepyörä, johon mahtuu polkijan lisäksi kaksi lasta. Myös sähköpyöriä on tarjolla. Kypärästä joutuu yleensä maksamaan lisää.

Julkinen liikenne on kattavaa. Kaupungilla pääsee liikkumaan bussien, metrojen ja lähijunien kyydissä. Metrot ja junat kulkevat lentokentältäkin keskustaan. Lippuja voi ostaa mobiilisovelluksella (DOT Mobilbilletter) tai automaateista. Reilulla 17 eurolla saa 24 tunnin lipun joukkoliikenteeseen.

Miksi mennä?

  • Helppo mennä vaikka viikonlopun minilomalle
  • Paljon monipuolisia geokätköjä ja aktiivinen kätköilykulttuuri
  • Mukava pyöräilykaupunki
  • Liikkuminen helppoa
  • Kaunista arkkitehtuuria ja puistoja

Miten sinne pääsee?

Nopeinta ja kätevintä on tietysti lentää. Finnairilla, SAS:lla ja Norwegianilla on suoria lentoja Helsingistä. Halvimmillaan menopaluu Helsingistä Kööpenhaminaan irtoaa noin 80 eurolla. Menopaluu Oulusta maksaa noin 160 euroa.

Lentojen halpojen hintojen takia Kööpenhaminaan ei kannata muilla kulkuvälineillä lähteä, ellei esimerkiksi ole jatkamassa autolla pidemmälle Keski-Eurooppaan. Autolla tultaessa Ruotsista pääsee suoraan Kööpenhaminaan Juutinrauman siltaa ja tunnelia pitkin (maksullinen tie). Tukholmasta ajaa päivässä Kööpenhaminaan, mutta reitti on tylsä ja matka pitkä (yli 650 km).

Tukholmasta on myös suora junayhteys Kööpenhaminaan. Matka kestää vähän yli viisi tuntia ja maksaa halvimmillaan noin 60 euroa.

Lisää tietoa