Repovesitien geokätköilyreitti on kymmenen geokätkön sarja Kouvolan kiinnostavissa maisemissa. Keräämällä yhdeksän vinkkiä sarjan kätköistä voit löytää Repovesitien aarre -bonuskätkön.

Yhteistyössä Kouvola Innovations Oy

Lapinsalmen riippusilta

Kun meiltä alkuvuodesta kyseltiin kiinnostusta osallistua Repovesitien geokätköilyreitin suunnitteluun, oli ensimmäinen ajatus, että vau, tuollahan on todella paljon mielenkiintoisia paikkoja vailla geokätköä. Ja kun Repovesitien maisemissa on ollut muutenkin mukava retkeillä, niin lähdimme innolla mukaan projektiin.

Käytännössä Repovesitien geokätköilyreitti yhdistää Repoveden kansallispuiston Verlan maailmanperintökohteeseen. Molemmat ovat huippunähtävyyksiä, mutta kun niiden ympärillä on vielä kaikkea muuta kiinnostavaa, niin alkaa täydellisen geokätköilyretken ainekset olla kasassa.

Kansallispuiston huimia maisemia

Maisema Katajavuorelta

Repoveden kansallispuisto on hurjan suosittu, eikä ihme! Koko kansallispuisto on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja sopivia reittejä löytyy kaikentasoisille ulkoilijoille. Repovesitien geokätköt sijaitsevat viiden kilometrin pituisen Ketunlenkin (kartta, pdf) varrella. Me jätimme auton Lapinsalmen parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Ketunlenkkiä myötäpäivään. Hetikohta vastaan tulee 50 metrin pituinen riippusilta, joka kulkee kallioseinämältä toiselle kymmenen metrin korkeudessa.

Ylämäki, kirottua!

Repoveden kansallispuiston suuret korkeuserot saavat aikaan hienoja maisemapaikkoja ja vaihtelevia polkuja. Heti alkumatkasta vastaamme tulee pieni poika äitinsä kanssa ja poika tokaisee kovaan ääneen ”Ylämäki, kirottua!”. Lause jää tietysti elämään loppuretken ajaksi. Aika monta mäkeä matkan varrelle osuukin, mutta viiden kilometrin lenkki tuntuu juuri sopivan pituiselta lämpimänä alkukesän päivänä.

Ketunlenkin varrelta löytyy neljä Repovesitien kätköä sekä muutama vanhempi kätkö. Kauempana kansallispuistossa kätköjä olisi vielä lisää.

Myötäpäivään kiertäessä Ketunlenkin loppuhuipennuksena on Ketunlossi – pieni käsikäyttöinen lossi, jolla vesistön pääsee ylittämään. Lossi toimii vetämällä käsin kaapelista, joka on vedetty kahden laiturin välille. Matka ei ole pitkä, mutta pienestä kuntoilusta lossin vetäminen käy – varsinkin jos sen joutuu ensin vetämään vastarannalta omaan päähän.

Aurinkoisena kevätpäivänä lossille kertyy jopa jonoa, mutta lossin lähellä olevan kätkön etsiminen onnistuu silti vaivihkaa. Väkimäärästä on hyötyäkin, sillä me pääsemme ylittämään veden vapaamatkustajina muiden kiskoessa lossin vaijeria.

Jääkauden jälkiä ja ilmailua Selänpäällä

Selänpään lentokenttä

Vartin ajomatkan päässä kansallispuistosta on Selänpää, jääkauden muodostama suistoalue, joka erottuu selvästi ympäröivästä maastosta. Tälle paikalle päättynyt jäätikköjoki kasasi vuosisatojen aikana paikalle valtavan määrän veden mukana kulkeutunutta soraa. Muinaiset joenuomat erottuvat selvästi Maanmittauslaitoksen korkeusaineistosta. Jokien mukana kulki myös isoja jäälohkareita, jotka paikalleen juututtuaan muodostivat suppakuoppia.

Selänpäällä on kaksi suppa-aluetta, Hunkerinromput ja Halisenromput. Molemmissa on vieri vieressä lukuisia syviä suppakuoppia. Syvän suppakuopan pohjalle laskeutuminen on elämys. Vähitellen ympäristön äänet vaimenevat ja tilalle tulee rauhoittava hiljaisuus. Suomen luonnonsuojeluliitto on valinnut Selänpään romput yhdeksi itsenäisyyden juhlavuoden Suomen 100 luontohelmeä -kohteista!

Romppujen lähellä sijaitsee Selänpään lentokenttä. Lentokentän rakentaminen alkoi talvisodan lopussa ja jatkosodan aikana sieltä käsin toimi hävittäjälentolaivue 24:n Brewster-hävittäjiä. Jatkosodan ensimmäisessä ilmataistelussa hävittäjät nousivat Selänpään kentältä torjumaan Heinolaa kohden matkanneita neuvostoliittolaisia pommikoneita. Lentokentällä on taistelun muistomerkki. Yksi pudotetuista pommikoneista tippui Verlan lähelle ja putoamispaikan läheltä luonnonkauniin Vennukanniemen rannalta löytyy myös yksi Repovesitien kätköistä.

Puolustusvoimat omistaa Selänpään lentokentän edelleen, mutta nykyisin se on lähinnä harrasteilmailun käytössä. Kentällä pitää majaa Kouvolan seudun ilmailuyhdistys ja kentällä näkeekin usein purjelentokoneita. Kätköä piilottaessa ilmailuyhdistyksen väki uhkaili houkuttelevansa geokätköilijöitä koneen kyytiin ja ainakin yhden kätköilijän kohdalla uhkaus oli toteutunutkin. Kannattaa ehdottomasti lähteä lentämään, jos mahdollisuus tulee, ilmasta Selänpään delta-alueen hahmottaa parhaiten ja maisemat ovat muutenkin komeita.

Verlan maailmanperintökohde

Verlan vanha puuhiomo ja pahvitehdas on nimetty UNESCOn maailmanperintölistalle. Tehdas valmisti puupahvia 1800-luvulta aina vuoteen 1964 asti, jolloin tehdas museoitiin. Tehtaan työtavat olivat loppuun asti erittäin perinteisiä. On ainutlaatuista, että tällainen tehdas on saatu muutettua suoraan museoksi ilman, että modernisoinnit olisivat muuttaneet tehtaan henkeä.

Verlan punatiiliset tehdasrakennukset ja vanha tehdasmiljöö ovat hienon näköisiä, mutta tehdasmuseoon kannattaa ehdottomasti tutustua noin tunnin kestävällä opastetulla kierroksella. Kierroksella oppii paljon tehtaalla käytetyistä perinteisistä työtavoista ja pitkän uran tehneistä työntekijöistä. Kierroksen varrella näet mm. lähistön mysteerikätköstäkin tutun Maija-Muorin puulattiaan kuluttamat jalanjäljet. Tehdasalueelta löytyvän vuosiluvun perusteella saa muodostettua gade-avaimen, jonka avulla tehtaan multikätkön löytää.

Maailmanperintökohteen ympäristöstä löytyy museon lisäksi muutakin kiinnostavaa. Aivan museon parkkipaikan vieressä on kalliossa hirviä esittävä kalliomaalaus. Verlan kylästä lähtee myös kaksi pientä luontopolkua. Kokkokallion luontopolun varrelta löytyy huikea hiidenkirnu, jonka pohjalle voi laskeutua tikkaita pitkin.

1700-luvulla Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja kulki Verlan kohdalla. Joen itäpuoli kuului Venäjälle. Rajasta muistuttavat Verlan kylässä säilynyt vanha venäläisten rajavartijoiden tupa sekä etelämpänä Puolakansillan vieressä sijaitseva rajakivi, jonka luona on Repovesitien kätkökin.

Kuinka paljon reitin kiertämiseen kannattaa varata aikaa?

Koko kätkösarjan kiertää auton kanssa noin viiteen tuntiin. Kannattaa kuitenkin varata aikaa kohteisiin tutustumiseen, varsinkin jos paikat eivät ole entuudestaan tuttuja.

Repoveden kansallispuistossa on monta hienoa eväspaikkaa upeilla näköaloilla ja nuotiopaikoilla on kiva keitellä kahvit. Alueella on myös monta mukavaa telttailupaikkaa, jos yö luonnonhelmassa kiinnostaa.

Verlaan ja sen ympäristöön tutustumiseen kannattaa myös varata aikaa. Jos tehdasmuseo ei entuudestaan ole tuttu, niin aarrejahdin lomasta kannattaa malttaa osallistua tunnin pituiselle opastetulle tehdaskierrokselle.

Jos et ole aikaisemmin hakenut alueen geokätköjä, niin Repovesitien kätköjen lomassa kannattaa hakea alueen muita kätköjä, jotka esittelevät lisää kiinnostavia paikkoja. Esimerkiksi kansallispuiston ja Selänpään alueen välistä löytyy vanha Elfvingin torni, joka oli alunperin palovalvontatorni, mutta toimii nykyään näkötornina.

Linkkejä

 

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto

Kävimme tutustumassa keväisen Kööpenhaminan geokätköihin. Kööpenhaminaan on helppo lähteä vaikka viikonlopun geokätköilylomalle. Tekemistä ja etsittävää toki riittää pidemmänkin reissun ohjelmaksi.

Kööpenhaminan geokätköt

Kaupunkikätköilyn ystäville Kööpenhaminassa riittää tekemistä. Viiden kilometrin säteellä keskustasta on yli 700 kätköä! Kätkötyypeissäkin on valikoimaa ja täällä on helppo kasailla triplettipäiviä varsinkin jos ratkoo mysteereitä valmiiksi ennen reissua. Eniten on peruskätköjä, mutta multeja ja mysteereitäkin on reilusti. Multikätköjä on jopa suhteessa enemmän kuin suomalaisissa kaupungeissa. Aivan keskustan tuntumasta löytyy muutama geolodju, pari earthcachea sekä virtuaali- ja wherigokätkö.

Sähkökaapin takana on muutakin kuin roskaa

Kööpenhaminan kätköt on toteutettu suomalaiselle melko tutuilla tavoilla ja ne löytyvät hyvin. Ihmisiä kaupungissa on paljon liikkeellä ja vilkkaimmilla kaduilla joutuu tosissaan tekemään hämäysliikkeitä etsinnän peittämiseksi. Monesti on helpointa ”esittää” turistia ja ottaa valokuvia.

Geokätköt esittelevät hyvin kaupungin nähtävyyksiä, eikä geokätköilijä tarvitse matkaopasta. Kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä taitaa olla Pieni Merenneito -patsas, mutta liian kovia odotuksia ei kannata olla. Moni kävijä yllättyy siitä, kuinka pieni patsas oikeasti onkaan. Patsaan luota löytyy vuonna 2005 piilotettu kätkö GCR5F6 Local Landmarks #1: The little Mermaid (Havfruen).

Missä majoittua?

Majapaikan löytäminen ei ole ongelma. Hotelleja on paljon ja niissäkin on valinnanvaraa. Hotellihuoneiden hinnat ovat suunnilleen Suomen tasoa. Majoitusta varatessa kannattaa vilkaista myös Airbnb:n vuokra-asuntoja. Tarjontaa on paljon ja 70-80 euron hintaan löytää helposti kokonaisen asunnon läheltä keskustaa. Jos on valmis vähän matkustamaan, niin syrjemmältä löytyy edullisempia vaihtoehtoja.

Liikkuminen

Joukkoliikenne toimii Kööpenhaminassa hyvin, eikä autolle ole tarvetta ellei aio kätköillä muualla Tanskassa. Paras liikkumisväline kaupungissa kätköilevällä on polkupyörä. Pyöräilykulttuuri on Suomea kehittyneempää ja pyörätiet erittäin hyviä. Pyöräily paikallisten seassa on hauska kokemus ja nopeasti huomaa, että täällä autoilijatkin kunniottavat pyöräilijää enemmän kuin Suomessa.

Vierailevakin geokätköilijä saa helposti pyörän alleen kaupunkipyörien asemilta (Bycyklen). Kaupunkipyörien käyttö vaatii rekisteröitymisen, mutta sen jälkeen käyttö on helppoa. Kaupunkipyörän käyttö maksaa noin neljä euroa tunnilta ja maksu veloitetaan automaattisesti tiliin liitetyltä maksukortilta.

Kaupunkipyöriä

Kaupunkipyöriä saa käyttää vain keskustan alueella. Jos suunnitelmissa on pyöräillä kauemmas tai käyttää pyörää pidempiä aikoja, kannattaa tutustua lukuisten polkupyörävuokraamojen tarjontaan. Polkupyörän tyypistä ja vuokraamosta riippuen pyörän saa koko päiväksi 16-40 eurolla. Peruspyörien lisäksi tarjolla erikoisempaakin pyörää. Pienten lasten kanssa geokätköilevälle sopii kolmipyöräinen isolla etuistuimella varustettu perhepyörä, johon mahtuu polkijan lisäksi kaksi lasta. Myös sähköpyöriä on tarjolla. Kypärästä joutuu yleensä maksamaan lisää.

Julkinen liikenne on kattavaa. Kaupungilla pääsee liikkumaan bussien, metrojen ja lähijunien kyydissä. Metrot ja junat kulkevat lentokentältäkin keskustaan. Lippuja voi ostaa mobiilisovelluksella (DOT Mobilbilletter) tai automaateista. Reilulla 17 eurolla saa 24 tunnin lipun joukkoliikenteeseen.

Miksi mennä?

  • Helppo mennä vaikka viikonlopun minilomalle
  • Paljon monipuolisia geokätköjä ja aktiivinen kätköilykulttuuri
  • Mukava pyöräilykaupunki
  • Liikkuminen helppoa
  • Kaunista arkkitehtuuria ja puistoja

Miten sinne pääsee?

Nopeinta ja kätevintä on tietysti lentää. Finnairilla, SAS:lla ja Norwegianilla on suoria lentoja Helsingistä. Halvimmillaan menopaluu Helsingistä Kööpenhaminaan irtoaa noin 80 eurolla. Menopaluu Oulusta maksaa noin 160 euroa.

Lentojen halpojen hintojen takia Kööpenhaminaan ei kannata muilla kulkuvälineillä lähteä, ellei esimerkiksi ole jatkamassa autolla pidemmälle Keski-Eurooppaan. Autolla tultaessa Ruotsista pääsee suoraan Kööpenhaminaan Juutinrauman siltaa ja tunnelia pitkin (maksullinen tie). Tukholmasta ajaa päivässä Kööpenhaminaan, mutta reitti on tylsä ja matka pitkä (yli 650 km).

Tukholmasta on myös suora junayhteys Kööpenhaminaan. Matka kestää vähän yli viisi tuntia ja maksaa halvimmillaan noin 60 euroa.

Lisää tietoa

Suomalaisilla vapaaehtoisilla kätkötarkastajilla on nyt reilun vuoden ajan ollut apunaan väsymätön pieni robotti!

Robotti on käytännössä pieni ohjelma, joka tekee automaattisia tarkastuksia tarkastusjonoon tuleville kätköille ja ilmoittaa huomaamistaan virheistä kätkön tekijälle.

Automaattisesti ajettava ohjelma käy läpi kaikki tarkastusjonoon tulevat uudet kätköt muutamien minuuttien sisällä niiden lähettämisestä. Jos kätkössä on jotain korjattavaa, niin tästä tulee kätkösivulle vakiomuotoinen tarkastajaviesti (reviewer note). Viestistä tulee sähköposti-ilmoitus tekijälle, kuten muistakin lokiviesteistä.  Robotti poistaa samalla kätkön tarkastusjonosta odottamaan korjauksia. Kun virhe on korjattu, voi kätkön taas palauttaa tarkastusjonoon.

Jos kätköstä ei löydy mitään robotin tuntemia virheitä, jää kätkö tarkastusjonoon odottamaan vapaaehtoisen kätkötarkastajan tarkastusta.

Robotti saa hoidettua jonosta monia tylsiä rutiinitapauksia ja vapauttaa kätkötarkastajien aikaa muiden kätköjen julkaisemiseen. Usein kätkön tekijä ehtii korjaamaan robotin huomaaman ongelman jo ennen kuin kätkötarkastaja olisi ehtinyt edes aloittamaan kätkön tarkastusta. Näin kätkö on todennäköisemmin valmis julkaistavaksi silloin kun kätkötarkastaja ehtii sen kimppuun.

Ihmistäkin vielä tarvitaan

Kokonaan robotit eivät ole kätkötarkastajia korvaamassa – ainakaan ihan lähivuosina. Nykyinen robotti ei koskaan julkaise geokätköjä, sillä monet ohjesääntöjen kohdat ovat sellaisia, että tarkastaminen vaatii ihmisen harkintakykyä ja hahmottamista. Julkaistavan kätkön lopullinen katselmointi jää aina ihmiselle.

Millaisia virheitä robotti huomaa?

Robotti tarttuu virheisiin, jotka on teknisesti helppo huomata ja tarkistaa. Tällaisia ovat esimerkiksi epäjohdonmukaisuudet maastoluokituksessa ja attribuuteissa (esim. T5 ja ”saavutettavissa pyörätuolilla”), puuttuvat tai ylimääräiset reittipisteet (esim. erillinen loppupiste tradissa tai mysteeri ilman loppupistettä) sekä etäisyyksiin liittyvät asiat (esim. mysteerin loppupiste liian kaukana tai kätkö kaukana kotikoordinaateista).

Robotti laittaa viestiä muistakin kuin selvistä virheistä. Esimerkiksi kaikki ensimmäistä geokätköään tekevät saavat ohjeistuksen, jossa mm. pyydetään vielä kerran lukemaan ohjesäännöt ja ohjeet ensimmäisen kätkön tekemiseen. Moni ensipiilottajista onkin lukenut ohjeet hyvin, mutta valitettavasti osa kuulee koko ohjesäännöistä ensimmäistä kertaa ja varmistelu on tarpeen.

Tarkastusrobotti huomauttaa myös kaikista kätkökuvaukseen lisätyistä linkeistä ja pyytää piilottajaa varmistamaan, että ne ovat ohjesääntöjen mukaisia, eli eivät esimerkiksi johda yritysten tai mainoksia sisältäville sivuille. Huomautus tulee aina kun linkkejä on, sillä linkkien tarkistaminen työllistää kätkötarkastajia todella paljon ja hidastaa samalla kaikkien kätköjen julkaisua. Arviolta melkein puolet kätkökuvauksiin lisätyistä linkeistä johtaa kaupallisille sivuille, vaikka tällaiset on suoraan kielletty ohjesäännöissä. Valitettavasti moni muuten aiheeltaan sopiva sivu sisältää mainoksia.

Miksi kätkölomake antaa tehdä näitä helppoja virheitä?

Kaikki robotin havaitsemat virheet ovat sellaisia, että ne olisi mahdollista ottaa kiinni jo kätkön tallennusvaiheessa. Kätköjen tallennuslomake voisi tarkastaa samat asiat ja antaa niistä suoraan palautteen kätkön tekijälle. Kätkötarkastajat ovat vuosien varrella toivoneet parempaa tarkistusta jo tallentamiseen ja kätkölomakkeessa onkin tapahtunutkin kehittymistä, mutta valitettavasti sieltä edelleen pääsee läpi liikaa helppoja virheitä, jotka työllistävät vapaaehtoisia ja viivästyttävät kätköjen julkaisua.

Kätkötarkastajien toiveet kilpailevat samoista kehittäjäresursseista sivun muiden ominaisuuksien sekä mobiilisovelluksen kehittämisen kanssa ja tunnetusti geokätköilijöilläkin olisi vaikka mitä toiveita Geocaching.com:n uusiksi ominaisuuksiksi. Tästä syystä en pidättele hengitystä kätkölomakkeen ongelmien ratkaisun kanssa.

Automaattisia saturaatiotarkastuksia

Robotti tekee myös saturaatiotarkastuksia. Jos kätkön nimessä on ”saturaatiotarkastus” ja paikalle mahtuu uusi kätkö, voi saturaatiotarkastukseen saada vastauksen minuuteissa. Jos paikalle ei mahdu kätköä, tai robotti ei pysty sitä suoraan sanomaan, jää saturaatiotarkastus odottamaan kätkötarkastajaa. Kätkötarkastajalla on kyky katsoa tilanne tarkemmin ja miettiä mitä tietoja mahdollisen lähellä olevan kätkön sijainnista voi antaa.

Koska joku kuitenkin keksisi käyttää automaattisia saturaatiotarkastuksia vilpillisiin tarkoituksiin, on siihen jouduttu asettamaan erilaisia rajoituksia ja hälytyksiä. Robotti rajoittaa yhden nimimerkin tekemien automaattisten saturaatiotarkastusten määrää ja huomaa myös tietylle alueelle kohdistuvat poikkeuksellisen suuret saturaatiotarkastusmäärät eri käyttäjiltä. Poikkeamista lähtee aina ilmoitus meille kätkötarkastajille.

Ole oman kätkösi ensimmäinen tarkastaja

Paras tapa nopeuttaa oman kätkön käsittelyä on käydä se itse huolella läpi ennen kätkön lähettämistä tarkastusjonoon. Lue myös ohjesäännöt läpi aina ennen uuden kätkön tekemistä, sillä ne elävät jatkuvasti. Anna kätkötarkastajalle mieluummin liikaa, kuin liian vähän informaatiota. Me emme ole nähneet kätköpaikkaasi ja joudumme tekemään tarkastuksen karttakuvien sekä antamiesi tietojen perusteella.

Kaikki robotin huomaamat virheet ovat sellaisia, että kätköntekijäkin voisi ne huomata. Meille ihmisille tietysti aina sattuu virheitäkin, mutta huolellisuudella niiden määrää voi vähentää.

Kirjoittaja

El-ahrairah
Kirjoittaja on vapaaehtoinen kätkötarkastaja, joka on tarkastanut Geocaching.com:n kätköjä yli viiden vuoden ajan.

Tänään tuleen kuluneeksi 17 vuotta siitä kun Yhdysvallat vapautti tarkan GPS-paikannuksen myös siviilikäyttöön. Juhlan kunniaksi tänään kätkön löytäville on tarjolla matkamuistokuva geokätköilyprofiiliin.

GPS-järjestelmä kehitettiin alun perin sotilaskäyttöön ja järjestelmän suurin tarkkuus oli vain Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaskäytössä. Siviililaitteille lähetettiin tarkoituksella hieman virheellisia satelliittien ratatietoja ja kellonaikoja. Virheellisestä datasta johtuen siviilikäytössä GPS-järjestelmän tarkkuus olin vaakasuunnassa noin 100 metriä ja pystysuunnassa 156 metriä.

Presidentti Clintonin hallinto päätti poistaa siviilikäytön häirinnän 90-luvun lopulla. Häirintä poistui lopulta 2.5.2000 ja yhtäkkiä kaikkien GPS-laitteiden tarkkuus parani muutamaan metriin. Seuraavana päivänä Dave Ulmer päätti testata järjestelmän tarkkuutta piilottamalla ämpärin metsään ja julkaisemalla sen koordinaatit netissä. Maailman ensimmäinen geokätkö oli syntynyt ja uusi harrastus sai alkunsa. Huomenna tulee siis kuluneeksi 17 vuotta ensimmäisen geokätkön piilottamisesta! Lue lisää geokätköilyn historiasta.

Juhlapäivän matkamuistokuva

Geocaching HQ on jakanut uusia matkamuistokuvia (souvenir) viime viikkoina anteliaalla kädellä, joten tietysti GPS:n tarkentumisen vuosipäivääkin juhlistetaan sellaisella. Matkamuistokuvan saa omaan geokätköilyprofiiliinsa löytämällä tänään 2.5. minkä tahansa geokätkön tai osallistumalla miittiin. Suomessa miittejä ei tänään valitettavasti ole tarjolla.

Celebrate the evolution of geocaching with the Big Blue Switch souvenir!

Pohjois-Atlantin kirjeenvaihtajamme suuntasivat pääsiäisen pyhien viettoon Färsaarille. Pieni saariryhmä paljastuikin erinomaisen mielenkiintoiseksi geokätköilykohteeksi.

Färsaaret ovat pieni Tanskalle kuuluva saariryhmä keskellä Atlanttia. Färsaarilla on ollut melko laaja itsehallinto toisesta maailmansodasta lähtien. Saarilla on mm. oma lippu, kieli sekä oma, Tanskan kruunuun sidoksissa oleva raha. Päätöksenteosta vastaa Färsaarten parlamentti. Ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- ja rahapolitiikasta määrää Tanskan parlamentti, jossa färsaarelaisilla on edustaja. Asukkaita saarilla on reilut 48 000. Lampaita on yli 70 000!

Matkailijalle Färsaaret tarjoavat uskomattomia maisemia. Jo matka lentokentältä hotellille on maisemiltaan upea ja jälkikäteen tuntuu, ettei koko reissulla tullut vastaan yhtään maisemalllisesti tylsää kohtaa, jos pitkiä tunneleita ei lasketa. Varsinaisia nähtävyyksiä Färsaarilla on vähän, mutta täällä matka onkin yleensä kohdetta tärkeämpää.

Hotelleja saarilla ei ole liikaa, mutta valinnanvaraa sentään vähän löytyy. Eniten hotelleja ja hostelleja on Tórshavnissa. Muista taajamista löytyy yleensä yksi hotelli, jos sitäkään. Kannattaa tutustua myös lyhytaikaisten vuokra-asuntojen tarjontaan Airbnb’ssä. Vuokra-asuntoja on tarjolla pienissäkin kylissä, joissa ei muita majoitusvaihtoehtoja ole.

Varsinkin auton kanssa liikkuessa Tórshavn sopii hyvin tukikohdaksi. Reilussa tunnissa pääsee ajamalla melkein saarten joka kolkkaan. Tórshavnista pääsee myös hyvin lautoilla Sandurin, Suðuroyn ja Nólsoyn saarille, joihin ei tieyhteyttä ole.

Tórshavnin pienvenesatama

Tórshavn on kaupunkina sympaattisen kokoinen ja näköinen. Talot ovat värikkäitä ja monessa on ruohokatto sitomassa sateiden vesimääriä. Kaupunkiin tutustuu parhaiten kävellen. Etäisyydet ovat lyhyitä ja kävellessä ehtii katselemaan kauniita vanhoja rakennuksia. Geokätköilijälle luonteva tapa on etsiä GC4VV8V Tórshavn Wherigo -kätkö, jonka wherigo-peli laittaa etsimään seitsemän patsasta ja muuta yksityiskohtaa keskustasta. Tehtävä voi tuntua aluksi työläältä, mutta pienen pyörimisen jälkeen moni etsitty asia osuu silmiin. Paikat kierrettyään saa koordinaatit geokätkölle.

Kartta: Oona Räisänen CC BY-SA 3.0

Tórshavnissa kannattaa ehdottomasti käydä kaupungin vanhimmassa osassa Tinganesissa. Tinganesin niemi on ikivanha saarten hallintopaikka ja yhä edelleen saarten parlamentti toimii siellä. Färsaarten ministeriöiden rakennukset ovat punaisia ruohokattoisia puurakennuksia, joihin kuljetaan kapeita kivikujia pitkin. Tinganesin vieressä on vanha Skansinin linnoitus, joka rakennettiin alunperin 1580 suojelemaan kaupunkia merirosvoilta. Viimeksi linnoituksella on ollut käyttöä toisessa maailmansodassa, jolloin siellä oli saarta puolustaneiden brittien tukikohta. Linnoituksesta on tietysti myös geokätkö.

Saarilla liikkuessa kannattaa huomioida, että ruokapaikkoja ei joka kylästä löydy. Tórshavnissa ravintoloita riittää ja vaihtoehtoja löytyy halvoista pizza-kebab -paikoista yhden Michelin tähden saaneeseen Koks-ravintolaan. Pääkaupungin ulkopuolella varmimpia ruokapaikkoja ovat huoltoasemien myymälät, joista saa pientä lämmintä syötävää – hodareita, focacciaa ja pieniä pizzoja. Mitään kotimaisten liikenneasemien kaltaisia keskuksia ei kannata odottaa. Huoltoasemien myymälöissä on yleensä yksi seisomapöytä, jos sitäkään. Kannattaa tarkastaa huoltoasemien aukioloajat ennen retkeä tai ottaa omaa evästä mukaan, sillä esimerkiksi pääsiäissunnuntaina kaikki myymälät olivat kiinni ja käytännössä ruokaa sai lähinnä Tórshavnin ravintoloista.

Aallokkoa, pystysuoria kallioita ja lintuja

Maastonmuodot ovat paikoin erittäin jylhiä ja komeita vesiputouksia näkee kaikkialla. Jylhimmät rantakalliot löytyvät saarten luoteisrannoilta, joihin pääsee tutustumaan parhaiten veneretkillä. Me hyppäämme Vestmannan kylästä lähtevän pienen aluksen kyytiin, joka tekee parin tunnin risteilyn läheisten kallioiden edustalla.

Keskellä merta sijaitsevat Färsaaret ovat tärkeä pesintäpaikka monille lintulajeille. Täällä näkee mm. lunneja ja kajavia. Linnut tekevät pesiä lähes pystysuorien kallioiden suojaisiin koloihin ja kallioiden edustalla liitelee tuhansia lintuja. Veneemme koluaa kapeita poukamia kallioiden välissä ja kerran mennään jopa aaltojen kuluttaman luolamuodostuman läpi. Kypärä on pakollinen varuste veneen kannella kallioiden lähellä seilatessa.

Veneretki Vestmannan lintukallioille on hieno elämys, mutta herkästi merisairaaksi tuleville sitä ei voi suositella. Aallot alkavat keikuttaa pientä venettä rajusti heti kun se pääsee ulos vuonon suojasta. Pian sen jälkeen monen matkustajan ilme vakavoituu ja käsi haparoi veneellä jaettavia oksennuspusseja.

Vaihtelevaa säätä

Färsaarten ilmasto on lyhyesti sanottuna vaihteleva. Aurinkolomalle tänne ei kannata tulla, vaan mukaan on syytä pakata hyvät kuorivaatteet ja vedenkestävät jalkineet. Sadepäivistä ei oikein voi puhua, kun melkein joka päivä sataa todennäköisesti jossain vaiheessa. Vaihtelevan sään hyvä puoli on se, että jos sää ei miellytä, niin sään muuttumista ei tarvitse yleensä odottaa kauaa.

Mielenkiintoisena havaintona sää vaihtelee eri laaksojen välillä. Yhdessä laaksossa saattaa sataa rajusti, mutta ajettaessa tunnelia pitkin vuoren läpi, voi sää toisessa päässä olla kauniin aurinkoinen.

Erityisen kylmää saarilla ei koskaan ole. Färsaaret sijaitsevat suunnilleen Jyväskylän korkeudella, mutta Golfvirta pitää ilmaston leutona. Talvikuukausinakin keskilämpötila pysyy plussan puolella. Lämpimimpään kesäaikaan keskilämpötila on 13°C.

Geokätköjä joka makuun

Färsaarilla riittää hyvin etsittävää useammaksikin päiväksi. Kirjoitushetkellä geokätköjä on yhteensä 115. Näistä melkein sata on tavallisia peruskätköjä, mutta muutama multi- ja mysteerikätköjäkin on useampia. Earthcacheja saarilla on kaksi. Tórshavnista löytyy aiemminkin mainittu Wherigo-kätkö ja Leirvikin läheltä geolodju.

Kaikki löytämämme geokätköt ovat aika suoraviivaisia ja ainakin suomalaiseen silmään jokainen on mielenkiintoisella paikalla. Kaikki kätköt löytyvät hyvin ja purkit ovat enimmäkseen hyvässä kunnossa erittäin kosteasta ilmastosta huolimatta. Vain muutamassa kätkössä loki on päässyt kastumaan. Silmiinpistävää on ihmisten vähyys. Geokätköjen lähellä näkee enemmän lampaita kuin ihmisiä, joten Färsaaret sopii kohteena niille jotka eivät välitä etsiä geokätköjä jästien keskeltä.

Monelle kätkölle pääsee autolla lähelle, eikä niiden perässä tarvitse pitkiä matkoja kävellä, mutta vaativampiakin kätköjä ja hyviä vaellusmahdollisuuksia löytyy. Reippaamman geokätköilyretken kohteeksi sopii vaikkapa Färsaarten korkeimman vuoren Slættaratindurin huipulla sijaitseva kätkö GC4FJ2K. Vuori kohoaa 880 metrin korkeuteen ja sen valloitukseen kannattaa varata ainakin kolme tuntia. Maisemien näkeminen on tuurista kiinni ja huonolla tuurilla koko retki menee sadepilven sisällä.

Färsaarelainen tuplapurkki

Muutamalla kätköllä tulee vastaan tapa, jota muualla ei ole juurikaan näkynyt. Ruotsissa on tapana kietoa kätköjen ympärille suojaa muovipussi, josta ei tunnetusti seuraa mitää hyvää. Täällä osa pakasterasioista on laitettu suuremman pakasterasian sisään. Varsinkin kivikkoisissa paikoissa tapa toimii hyvin suuremman purkin suojatessa pientä kivien iskuilta.

Puita saarilla ei luonnostaan ole. Tórshavnin puistoista löytyy jopa pieni metsä, mutta saaret ovat vain pienen ruohikon peitossa. Piilopaikkoja geokätköille tarjoavat kivikot ja ihmisen tekemät rakenteet.

Liikkuminen Färsaarilla

Färsaarilla kannattaa vuokrata auto jos mahdollista. Parhaimmat maisema- ja luontopaikat ovat taajamien ulkopuolella ja niiden saavuttaminen ilman autoa voi olla hankalaa. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa, mutta geokätköjen perässä saattaa päätyä huonommillekin teille. Maastoautoa ei kuitenkaan tarvitse, ellei suunnitelmissa ole vakavampaa maastoajoa.

Suurimmat saaret on yhdistetty toisiinsa merenalaisilla tunneleilla. Tunnelit rei’ittävät myös taajamia erottavia vuoria. Osa vanhemmista tunneleista on niin pieniä ja kapeita, että niistä mahtuu vain yksi auto kerrallaan. Pitkissä tunneleissa on vähän väliä levennyksiä, joihin vastaantulevaa autoa saa väistettyä. Väistämisvelvollisuus on osoitettu liikennemerkeille, mutta pääsääntöisesti voi sanoa, että se väistää, jonka puolella levennys on. Uudemmat tunnelit ovat kaksikaistaisia ja paremmin valaistuja.

Uusimmissa tunneleissa on tiemaksu, joka maksetaan lähimmällä huoltoasemalla. Vuokra-autolla ajaessa maksu hoituu automaattisesti ja lisätään laskulle.

Erityisen maisemalliset tiet on merkitty vihreillä kylteillä ja kukkasymbolilla

Ajellessa kannattaa pitää silmällä lampaita. Ne laiduntavat vapaana ja keskellä tietä saattaa yhtäkkiä olla lammas tai kokonainen lauma. Lampaat tuntuvat kyllä ymmärtävän liikenteen vaaran, sillä näemme tietä ylittävän lampaan katsovan ensin molempiin suuntiin, mutta tähän ei tietysti ajaessa luottaa.

Maisemiltaan erityisen hienot tiet on merkitty vihreillä tienviitoilla ja keltaisella kukkasymbolilla. Näitä merkkejä kannattaa seurata, sillä luvassa on aina erityisen komeita maisemia ja yleensä tien varrelta tai päästä löytyy geokätköjäkin.

Saarilla on kattava bussiverkosto, joten liikkuminen onnistuu ilman autoakin. Bussilla liikkuessa taajamien väliin jäävien geokätköjen hakeminen voi olla hankalaa ja muutenkin liikkuminen on sidottua bussien aikatauluihin. Bussilla liikkuessa kannattaa hankkia matkakortti, jolla saa matkustaa vapaasti busseilla ja lautoilla. Neljän päivän matkakortti maksaa vähän alle 70 euroa.

Kaikille saarille ei pääse tunnelia tai siltaa pitkin, mutta säännöllisesti liikennöivät lautat auttavat. Bussien ja saarten välillä liikennöivien lauttojen aikataulut ja hintatiedot löydät liikenteestä vastaavan Strandfaraskip Landsinsin sivuilta.

Edullisesti helikopterin kyytiin

Paikallinen lentoyhtiö Atlantic Airways liikennöi suurimpien taajamien ja saarten välillä valtion tukemaa helikopteriliikennettä. Helikopterit lentävät linjoja aikataulun mukaisesti ja liput maksavat vain muutamia kymppejä. Esimerkiksi kyyti Vágarin lentokentältä Tórshavniin maksaa alle 30 euroa! Lisätietoja helikopterien aikatauluista ja hinnoista löydät Atlantic Airwaysin kotisivuilta.

Miksi mennä?

  • Henkeäsalpaavat maisemat ja upean karu luonto
  • Mielenkiintoisia geokätköjä riittää
  • Matkustamisen sujuvuus ja helppous
  • Vuoristoiset vaellusreitit

Miten sinne pääsee?

Färsaarille on kätevintä lentää Kööpenhaminan kautta. SAS avasi maaliskuussa päivittäisen reitin Kööpenhaminasta Färsaarten ainoalle lentokentälle Vágariin. Samalla reitillä liikennöi kahdella päivittäisellä lennolla färsaarelainen lentoyhtiö Atlantic Airways. Vágarin lentokenttä sijaitsee tietä pitkin melkein 50 kilometrin päässä pääkaupunki Tórshavnista.

Ensimmäinen kosketus upeisiin maisemiin tulee jo laskeutuessa koneen kierrellessä vuorten välissä olevalle lentokentälle. Ensimmäiset lampaatkin saapuja näkee todennäköisesti lentokoneen ikkunasta, sillä niitä laiduntaa paljon heti lentokentän aitojen takana.

Färsaarille pääsee myös laivalla. Smyril Line -varustamon autolautta MS Norröna liikennöi Pohjois-Tanskan Hirtshalsista Färsaarten kautta Islantiin. Matka Färsaarille laivalla kestää noin 38 tuntia, eli laivalla pitää viettää kaksi yötä mennen tullen. Laivareitti tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon pysähtyä muutamaksi päiväksi Färsaarille matkalla Islantiin oman auton kanssa. Ilman omaa autoa liikkuessa lentäminen on nopeampaa ja halvempaa.

Linkkejä

© OpenStreetMap contributors

Kahden kotimaisen megatapahtuman kesä on vielä edessä, mutta seuraavan vuoden tapahtumia suunnitellaan jo! Nyt näyttää vahvasti siltä, että ensi vuoden kesänä megatapahtuma kokoaa geokätköilijöitä taas Pohjois-Pohjanmaalle, sillä Haapajärvelle suunnitellaan megatapahtumaa 6 – 8.7.2018 viikonlopulle. Varsinainen tapahtuman pääpäivä olisi tuttuun tapaan lauantai, eli 7.7.2018.

Työtä on vielä paljon edessä, eikä tapahtumaakaan ole vielä julkaistu, mutta päivämäärä kannattaa merkitä kalentereihin jo nyt. Megatapahtuman statuksen miitti saa vasta kun 500 osallistujaa on ilmoittanut tulostaan.

Haapajärvellä on kaksi leirintäaluetta, mutta tapahtuman aikaan vierailijoiden käyttöön tulee myös väliaikainen leirintäalue. Hotelleja Haapajärveltä löytyy kaksi, Hotelli Haapajärvi ja Hotelli Kulkuri. Lisää majoitustilaa on tarkoitus järjestää tapahtumapaikan lähellä sijaitseviin kouluihin.

Etsittävää Haapajärven ympäristössä riittää. Aivan Haapajärven keskustan tuntumasta alkavat pitkät power trailit, jotka yhdistyvät Iso-Sydänmaan vaellusreittiin.

Tapahtuman järjestämistä koordinoi nimimerkki H2Ö. Onnistunut megatapahtuma vaatii paljon vapaahtoisten työpanosta ja nyt kannattaakin ilmoittautua järjestäjälle, jos pystyy jotenkin auttamaan.

Aktiivisten geokätköjen määrä maailmassa ylitti eilen ensimmäisen kerran kolmen miljoonan!

Kirjoitushetkellä aktiivisia geokätköjä on jo huikeat 3 000 632. Vanhoja kätköjä poistuu jatkuvasti arkistointien myötä, mutta uusia tehdään vanhojen poistumista nopeampaa tahtia ja kätköjen kokonaismäärä on jatkanut kasvuaan. On vaikeaa määritellä millä kätköllä kolmen miljoonan raja rikkoutui ensimmäisen kerran määrän hyppelehtiessä jatkuvasti.

Kolmen miljoonan luvussa on mukana kaikki miitit, jotka arkistoidaan tapahtuman pitämisen jälkeen. Varsinaisten pysyvämpien kätköjen määrä on ”vasta” 2 993 616.

Tradikätköjä maailmassa on 2 394 227. Se on melkein 80 prosenttia kätköjen määrästä, kun miittejä ei lasketa, eli suosituimmasta kätkötyypistä ei ole epäilystä.

Kaikista kolmesta miljoonasta kätköstä Suomessa on 52 113, eli suunnilleen 1,7 prosenttia maailman kätköistä on suomalaisia!

Pääsiäispyhien kunniaksi tarjoamme kymmenen prosentin alennuksen kaikista tuotteistamme! Saat alennuksen käyttöösi syöttämällä kassalla alennuskoodin MÄMMI17

Tarjous on voimassa 17.4. asti, eli koko pääsiäisen! Nyt on erinomainen tilaisuus hankkia kesäksi uusia geokätköilyvarusteita vielä normaalistikin edullisia hintojamme halvemmalla. Valikoimistamme löydät esimerkiksi geokätköilyyn sopivat GPS-paikantimet, taskulamput, otsalamput, reissaajat ja kätköpurkit.

Esimerkiksi Garmin Oregon 750 lähtee alennuskoodilla hintaan 449,10 €! Garmin eTrex Touch 35 hintaan 251,96 €! Garmin eTrex 30x hintaan 215,10 €!

Fenixin otsalamppujen Suomessa suunnitellun huippumalli HL60R Raptorin saa alennuksella hintaan 85,46 €!

Tervetuloa hyville ostoksille!

Hyvää pääsiäistä!

 

Moni geokätköilijä lähtee kesällä autolla etsimään geokätköjä muista Euroopan maista. Keski-Eurooppaan kätköilijää houkuttelevat esimerkiksi Saksan yli 370 000 geokätköä. Autoissa vaadittavat pakolliset turvavarusteet vaihtelevat maittain ja on hankala selvittää mitä kaikkea mukana pitäisi olla, jos joka maan lakeja haluaa noudattaa tarkasti. Keräsimme listan vaadituista varusteista maittain.

Suomessa vain varoituskolmio on pakollinen, mutta jotta voisi autoilla kaikissa Euroopan maissa määräysten mukaan, tulisi autosta löytyä kaksi varoituskolmiota, kahden kilon sammutin, ensiapupakkaus, heijastinliivi, varapolttimot sekä kaksi pyörän jarrukiilaa. Tarvittavat varusteiden löytyminen on hyvä tarkastaa vuokra-autossakin, jos aikoo ylittää rajoja.

Käytännössä satunnaisen geokätköilijän auton varusteita tuskin tarkastatetaan, mutta ainakin periaatteessa matkailijankin autossa pitäisi vaaditut varusteet löytyä ja niiden puuttumisesta voidaan sakottaa ratsiassa. Turvavarusteista ei toki haittaa ole Suomessakaan, vaikka ne eivät pakollisia olekaan.

Hieman yllättäen jo naapurimaa Virossa laki vaatii paljon varusteita automatkailijan konttiin. Mukana pitäisi olla sammutin (vähintään 1 kg), ensiapupakkaus, varoituskolmio, heijastinliivi sekä kaksi auton renkaille ja painolle sopivaa rengaskiilaa.

Geokätköily-roadtrippiä suunnitellessa kannattaa huomioida myös eri maiden tiemaksukäytännöt, vakuutusasiat ja esimerkiksi tietyissä Saksan kaupungeissa vaadittava ympäristötarra.

Henkilöauton pakolliset turvavarusteet maittain

Alankomaat

  • Varoituskolmio

Andorra

  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus

Bosnia ja Hertsegovina

  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus

Belgia

  • Varoituskolmio
  • Palosammutin
  • Ensiapupakkaus
  • Heijastinliivi

Bulgaria

  • Heijastinliivi
  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus
  • Palosammutin

Espanja

  • Vararengas ja sen asennusvälineet
  • Kaksi siirrettävää varoituskolmiota
  • Heijastinliivi
  • Lumiketjujen käyttö pakollista runsaan lumen aikana

Itävalta

  • Ensiapupakkaus
  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi

Italia

  • Heijastinliivi
  • Varoituskolmio

Kreikka

  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus
  • Palosammutin

Kroatia

  • Ensiapupakkaus
  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi
  • Varapolttimot (ei koske autoja, joissa on ksenon-, neon- tai LED-polttimot)

Latvia

  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus
  • Palosammutin

Liechtenstein

  • Varoituskolmio

Liettua

  • Palosammutin
  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus
  • Heijastinliivi tai heijastin

Luxembourg

  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi

Makedonia

  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus

Malta

  • Palosammutin
  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus

Moldova

  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus

Monaco

  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi

Norja

  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi (ei koske ulkomaille rekisteröityjä autoja)

Portugali

  • Heijastinliivi
  • Varoituskolmio

Puola

  • Palosammutin
  • Varoituskolmio

Ranska

  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi tai -takki

Romania

  • Varoituskolmio
  • Palosammutin

Ruotsi

  • Varoituskolmio

Saksa

  • Ensiapupakkaus
  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi

Serbia

  • Ensiapupakkaus
  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi

Slovakia

  • Heijastinliivi
  • Varoituskolmio

Slovenia

  • Varoituskolmio
  • Heijastinliivi
  • Ensiapupakkaus
  • Vaihtopolttimot

Sveitsi

  • Varoituskolmio

Tanska

  • Varoituskolmio

Tšekki

  • Ensiapupakkaus

Ukraina

  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus
  • Palosammutin
  • Heijastinliivi

Unkari

  • Varoituskolmio

Valko-Venäjä

  • Palosammutin
  • Ensiapupakkaus
  • Varoituskolmio

Venäjä

  • Palosammutin 2kg
  • Ensiapupakkaus
  • Heijastinliivi
  • Varoituskolmio

Viro

  • Palosammutin 1kg
  • Kaksi pyörän jarrukiilaa
  • Varoituskolmio
  • Ensiapupakkaus
  • Heijastinliivi

Kätkötarkastajat kysyvät nykyään aina tarkastuksen yhteydessä lupanumeroa viranomaisten vaatimuksesta. Uusi käytäntö on hämmentänyt monia piilottajia, joten selvitimme mistä oikein on kyse ja miten lupanumeron saa.

Lupien kysely perustuu Ympäristöministeriön päätökseen geokätköjen piilottamisesta (545/2016).  Aiemmin kätköjen piilottamisen katsottiin olevan sallittua jokamiehenoikeudella, mutta nyt voimaan tullut uusi laintulkinta edellyttää aina virallisen luvan hakemista. Lupa tulee olla haettuna ennen geokätkön viemistä maastoon. Uuden kätkön tekeminen vaatii siis piilottajalta hieman aiempaa enemmän vaivannäköä.

Luvan hakeminen

Käytännössä lupahakemus laitetaan vireille lähettämällä hakemus oman kunnan maankäytöstä vastaavaan yksikköön. Hakemus tehdään lomakkeella, johon merkitään kätkön tekijän yhteystiedot, kätkön tarkka sijainti tasokoordinaatteina sekä lyhyt kuvaus kätkön toteutustavasta.

Kun myönteinen lupapäätös on saatu, kätkön voi viedä maastoon ja kätkökuvauksen lähettää julkaisujonoon. Kätkökuvauksen yhteyteen tulee tarkastajaviestillä laittaa lupahakemuksen diaarinumero. Kätkötarkastaja varmistaa numeron perusteella, että lupa on myönnetty ja että kätkö vastaa kaikilta osin lupahakemuksen tietoja.

Lupahakemuksen diaarinumero merkitään tarkastajaviestillä.

Tavoitimme Ympäristöministeriön ohjeistamispäällikkö Ensio Huhtialan kommentoimaan uutta käytäntöä. Huhtiala valottaa uuden käytännön taustoja:

”Ensinnäkin haluan sanoa, että Ympäristöministeriön hallinnonalalla on yleisesti erittäin myönteinen suhtautuminen koko harrastusta kohtaan. Uuden lakitulkinnan tarkoituksena on saada aiemmin hieman hallitsematon geokätköjen piilottaminen järjestäytyneemmäksi. Tästä on etua kaikille.”

Luvan hakeminen on melkein yhtä helppoa kuin rakennusluvan, toteaa ohjeistamispäällikkö Huhtiala Ympäristöministeriöstä.

Mitä etua tästä on geokätköilijöille?

”Jatkossa geokätköilijät voivat seurata omien geokätköjensä lupahakemuksien käsittelyprosessia pian avattavassa OmaNormi.fi -palvelussa. Aiemmin geokätköjä koskevissa asioissa on voinut joutua asioimaan useiden eri viranomaisten kanssa. Jatkossa selviää yhdellä lupahakemuksella.”

Kuinka kauan lupahakemuksen käsittely kestää?

”Ei kauaa. Kunnan virkamiehet saavat hakemukseen liittyvät lausunnot yleensä parissa viikossa ja hakemus etenee sen jälkeen ministeriön käsittelyyn. Ympäristöministeriön geokätköilylautakunta kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina ja kerralla saadaan tehtyä useampi kymmenen päätöstä. Käytännössä luvan saa siis usein jo kuuden kuukauden sisällä hakemuksen jättämisestä. Jos geokätkö sijaitsee luonnonsuojelualueella, maantien tai rautatien lähellä, asemakaava-alueella tai vesijättömaalla, voi käsittelyssä mennä erillisen lausuntokierroksen takia hieman kauemmin. Kätköluvan hakeminen on melkein yhtä helppoa kuin rakennusluvan.”

Onko muissa maissa vastaavaa järjestelmää?

”Tietääkseni ei. Suomi on tässä aivan kehityksen kärjessä. Meillä on harvaanasuttu maa ja lupakäytännön yksi tavoite on hajauttaa kätköjä maakuntiin. Kaupungeissa kätköjä on jo liikaakin.”

Tuleeko lupahakemuksesta kustannuksia piilottajalle?

”Tällä hetkellä geokätköluvan hakeminen on maksutonta, sillä hanke on rahoitettu Ympäristöministeriön kehittämisvaroista. Työmäärä on kyllä suuri ja meillä on paineita ottaa myöhemmin käyttöön pieni asiakasmaksu.”

Kuinka paljon tämä maksu voisi olla?

”Luvan hakeminen ei jatkossakaan ole kallista. Lupamaksu tulee toteutuessaan olemaan alle sata euroa ja lupa on voimassa kaksi vuotta.”

Melko kallista. Tuntuu hieman epäreilulta, että kustannus tulee kätkön tekijälle.

”Tämä on täysin totta. Suunnittelemme mallia, jossa kustannuksia jaetaan myös kätköjen hakijoille. Geokätköilijöillä on valmiiksi GPS-laitteet mukana, joten kilometripohjainen maksu on erittäin helppo toteuttaa.”

En edes uskalla kysyä tästä enempää.

”Ei se mitään. Kerron silti. Käytännössä geokätköilymaksu perustuu GPS-laitteen reittilokiin. Reittilokit luetaan Viestintäviraston toimipisteessä samalla kun käydään hakemassa laitteeseen uusi vuosimaksutarra.”

Tätä pelkäsinkin. Voiko miittejä järjestää kuten ennenkin vai tarvitaanko niillekin lupa?

”Meillä on perustuslain takaama kokoontumisvapaus ja tämä koskee tietysti geokätköilijöitäkin. Geokätköilijöiden tapahtumat ovat yleisötapahtumia ja niitä saa järjestää vapaasti jättämällä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille vähintään viisi vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista. Yleisötapahtumassa tulee luonnollisesti huolehtia vastuuvakuutuksesta, järjestyksenvalvonnasta ja liikenteenohjauksesta lain ja poliisin edellyttämällä tavalla. Yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden järjestäjän on huolehdittava siitä, että kokousvälineet ja tilaisuudessa käytetyt rakennelmat poistetaan tilaisuuden päätyttyä ilman aiheetonta viivytystä, jollei paikan omistajan tai haltijan kanssa ole toisin sovittu. Roskaantuneen paikan siivoamisesta säädetään jätelaissa.”

Kiitos Ensio, eiköhän tämä riitä.

”Kiitos teille ja hyvää huhtikuun ensimmäistä päivää!”