Olet ehkä nähnyt netissä videoita, jossa kymmenet kesyt kanit juoksevat turistien perässä? Ne on kuvattu Ōkunoshiman saarella Japanissa. Kanien lisäksi saarelta löytyy kasa kivoja geokätköjä ja muutakin nähtävää.

Ōkunoshima on pieni saari Seton sisämerellä lähellä pientä Takeharan kaupunkia Hiroshiman prefektuurissa. Lähin miljoonakaupunki on Hiroshima, joka sijaitsee linnuntietä 50 kilometrin päässä.

Synkkä sotahistoria

Myrkkykaasutehtaan voimalaitoksen rauniot

1925 Japanin armeijan tiede- ja teknologiainstituutti perusti ohjelman, jonka tavoitteena oli kehittää kemiallisia aseita. Japani oli allekirjoittanut kemiallisen sodankäynnin kieltävän Geneven sopimuksen, joten homma piti tehdä salassa. Vuosina 1927-1929 Ōkunoshimalle rakennettiin kemiallisia aseita kehittävä tehdas. Saaren salaisuutta varjeltiin visusti ja koko saari jopa poistettiin useista kartoista. Tehdas tuotti yli kuusi tonnia sinappi- ja kyynelkaasua. Japanin hävittyä toisen maailmansodan, hävitettiin aseet ja kaikki tehtaasta kertova materiaali. Saaren synkkä historia alkoi paljastua laajemmin vasta myöhemmin.

Tänä päivänä saarella toimii kemiallisia aseita käsittelevä museo ja ympäri saarta on useita raunioita tehtaasta sekä puolustusrakennelmista eri aikakausilta. Vaikuttavimpia nähtävyyksiä ovat taistelukaasutehtaaseen liittyvät suuret rakennelmat. Heti lauttarannan läheltä löytyy kallioseinämän suojiin rakennettu monikerroksinen tehtaan voimalaitos, josta on jäljellä vain kolkot seinät. Saaren muista osista löytyy esimerkiksi kaasujen varastointiin käytettyjä tiloja ja lukuisia tykkipattereita.

Kaneja!

Kemiallisten aseiden kehittelyssä käytettiin koe-eläiminä kaneja. Suositun tarinan mukaan saaren nykyiset kanit olisivat näiden jälkeläisiä, mutta oikeasti kemiallisille aseille altistuneet kanit on ilmeisesti lopetettu heti sodan jälkeen. Sodan jälkeen saarta haluttiin kehittää puistona ja sinne vapautettiin kaneja. Saarella ei ole petoja, joten kanipopulaatio lisääntynyt, noh, kuin kanit.

Sota-ajan rauniot ovat mielenkiintoisia, mutta kanit ovat ehdottomasti saaren suurin matkailuvaltti. Söpöt eläimet vetävät saarelle jatkuvasti kävijöitä ympäri Japania ja maailmaa. Ahnaimmat puput tulevat heti kerjäämään namupaloja, kun ensimmäiset vierailijat astuvat laivalta saarelle. Sama toistuu ympäri saarta ja aina jostain puskasta tuntuu juoksevan uusi nälkäinen pupu. Saaren kanit ovat melko kesyjä, mutta luonnossa elävinä saaliseläiminä säikkyvät kuitenkin herkästi äkkinäisiä liikkeitä. Raikas vesi on saarella harvassa ja ympäri saarta on laitettu juomakippoja kaneja varten. Kävijöitä pyydetään täyttämään kippoja saarella kiertäessään, joten ylimääräistä vettä kannattaa varata mukaan.

Japanilaiset ovat tunnetusti kaiken söpön perään ja kanit selvästi kutkuttavat tätä tarvetta. Paikalliset perheet tulevat saarelle viettämään aikaa ja ovat aivan haltioissaan ylisöpöistä pupuista.

Kaneja saa syöttää, mutta kannattaa varmistaa, että omat tarjoamukset ovat kanien vatsoille sopivia. Kanieväät täytyy kuitenkin varata mantereelta mukaan, sillä saarella ei ole mahdollisuutta hankkia evästä. Lauttalippuja myyvässä kioskissa myydään kanien ruokaa pusseissa, mutta halvemmalla selviää ostamalla kaupasta esimerkiksi salaattia ja porkkanapussin.

Saaren geokätköt

Kätkö ja sen vahti

Kanien ja sotahistorian lisäksi saarella on tietysti myös geokätköjä. Yhteensä saarella on tällä hetkellä kahdeksan tradia. Ne kiertäessään tulee nähneeksi hyvin monipuolisesti käytännössä kaikki saaren nähtävyydet. Geokätköjen kuvauksissa kerrotaan tiivissä muodossa lisätietoja raunioista. Saarella liikkuminen tapahtuu merkittyjä ja hyväkuntoisia polkuja pitkin. Sateisina aikoina kapeammat polut saatetaan sulkea maanvyöryvaaran tai huonon kunnon takia. Useimmat kävijät kiertävät saaren ympäri kulkevan leveän tien ympäri. Sen varrella onkin hyvin nähtävää ja useampi geokätkö. Nälkäiset kanit majailevat myös tien varrella.

Miten sinne pääsee?

Japanissa kannattaa liikkua junalla. Ōkunoshimaan pääsee helpoimmin jäämällä Sanyō-luotijunalinjan (shinkansen) Miharan asemalla, jossa pysähtyvät vain hitaimmat Kodama-vuorot. Osakasta Miharaan pääsee junalla parissa tunnissa ja Hiroshimasta reilussa puolessa tunnissa.

Viikonloppuisin Miharan satamasta on suora lauttayhteys Ōkunoshimaan. Muina päivinä pitää napata paikallisbussi tai JR Kure Linen paikallisjuna Tadano-Umin asemalle, josta on kävelymatka joka päivä liikennöivälle lautalle. Lauttamatka kestää 15 minuuttia. Aikataulu kannattaa varmistaa etukäteen, ettet jää saarelle jumiin yöksi.

Yöpyminenkin saarella on kyllä mahdollista. Siellä toimii nimittäin pieni kylpylähotelli Kyukamura Ohkunoshima. Useimmille kävijöille riittää kuitenkin päiväretki saarelle. Jos saarelle jää pidemmäksi aikaa, niin kanien, kätköjen ja sotahistorian lisäksi viihdykkeeksi löytyy uimarantoja ja tenniskenttiä.

Hiroshimasta päin voi Tadano-Umiin tulla suoraan merenrantaa seurailevalla JR Kure Linen junalla, mutta matka kestää yli tunnin ja pysähdyksiä on paljon.

Linkkejä

 

 

Kerroimme vasta Lappajärven megatapahtuman tavoitteesta kasvaa gigatapahtumaksi, mutta nyt Satakunnastakin kuuluu miittiuutisia! Satakunta United GC nimittäin järjestää megatapahtuman Eurajoella 1.8.2020. Tapahtumapaikkana toimii Vuojoen historiallinen kartanomiljöö.

Kuva: Kallerna (CC BY-SA 3.0)

Tapahtuma on nimeltään SataWattia Vuojoella 2020. Tapahtuma julkaistiin aluksi tavallisena miittinä, mutta oli heti selvää että tästä todennäköisesti kasvaa megatapahtuma. Nyt tapahtuma on kerännyt jo melkein viisi sataa ilmoittautumista ja siitä on tullut virallisestikin megatapahtuma.

Tarkempaa tietoa tapahtuman ohjelmasta ei vielä ole; nettisivujen luvataan aukeavan 1.2.2020 osoitteessa satawattia.fi ja tietoja päivitetään vähitellen myös tapahtuman Facebook-sivuille.

Historiallinen kartano kummituksineen

Vuojoen kartanon historia ulottuu pitkälle. Varhaisimmat maininnat kartanosta ovat 1500-luvulta. Nykyinen kartanorakennus valmistui 1836 ja sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel, joka tunnetaan erityisesti Helsingin Senaatintorin empiremiljöön suunnittelijana. Vuojoen kartano edustaakin samaa empiretyyliä.

Vuosien varrella kartanoa ovat isännöineet useat suvut. Varhaisin tunnettu asukas on kartanon 1500-luvulla omistanut kokemäkeläinen Hartvik Henriksson. 1908 kartanosta ja sen metsistä muodostettiin Vuojoki Gods Ab, joka alkoi harjoittaa puunjalostusta. Rauman puunjalostusteollisuus sai alkunsa yhtiön perustamasta höyrysahasta. Vuojoki Godsista syntyi useiden vaihdeiden kautta metsä-, metalli- ja telakkateollisuutta harjoittanut Rauma-Repola Oy, joka sittemmin on muutaman välivaiheen kautta sulautunut Metso Oyj:öön.

Itse kartano siirtyi jo 1930-luvulla Eurajoen kunnan omistukseen. Kartano toimi 2000-luvulle saakka vanhainkotina, mutta sittemmin laitostoiminta on loppunut ja kartanoa on kunnostettu matkailun, kulttuurin ja yritysten käyttöön. Kartano on edelleen kunnan omistuksessa ja sen päävuokralaisena toimii ydinjätteen loppusijoituksesta vastaava Posiva Oy.

Uskomusten mukaan kartanossa kummittelee. Yle kertoi 2015 kartanon henkilökunnan havaitsemista oudoista kokemuksista. Moni kertoo nähneensä talossa esimerkiksi pitkässä tummassa puvussa asioitaan määrätietoisesti toimittavan naisen. Myös kartanon entisen rengin tai pehtoorin kerrotaan liikkuvan alueella. Synkin tarina liittyy 6-vuotiaana kuolleeseen Kaarin Björkenheimiin, joka ainakin tarinan mukaan putosi 1870-luvulla talon sisäportaikossa kolmannesta kerroksesta ja menehtyi vammoihinsa. Pikkutytön haamua ei ole nähty, mutta Yle kertoo tarjoilijan kuulleen lasten leikkien ääniä tyhjästä portaikosta. Uskoi kummituksiin tai ei, ainakin näistä saa kiinnostavia tarinoita esimerkiksi megan lab-kätköihin.

Linkkejä

 

Talvipalatsi

Lokakuun alusta alkaen Pietariin on päässyt aiempaa helpommin kun uusi maksuton sähköinen viisumi tuli käyttöön. Kävimme tutustumassa kaupungin kätkötarjontaan.

Pietarissa riittää nähtävää useammaksikin reissuksi. Kaupunki on täynnä toinen toistaan hienompia palatseja ja museoita. Myös kaupungin ravintoloihin ja kahviloihin kannattaa tutustua. Hintataso on Suomea edullisempi. Pietarissa pärjää mainiosti englannilla ja asiointi on turistillekin helppoa.

Pietarin geokätköt ja nähtävyydet

Pietari-Paavalin linnoitus

Eurooppalaiseksi suurkaupungiksi Pietarissa on vähän geokätköjä. Kymmenen kilometrin säteellä keskustasta on vähän alle 80 geokätköä. Osasyynä on venäläisten oma kätköilysivust Geocaching.su, jonne osa paikallisista kätköistä on listattu. Etsittävää riittää kuitenkin muutamaksi päiväksi Geocaching.com:n puolella. Kätköjä on kivasti keskustan historiallisilla alueilla ja niiden perässä tulee huomaamattaan kiertäneeksi kaikki tärkeimmät nähtävyydetkin. Kätköt sijaitsevat hajallaan ja kaupunki on iso, joten kilometrejä tulee helposti.

Venäläisen geokätköilysivuston kätköissä vaalitaan tiukemmin ideaa siitä, että geokätköjen pitäisi oikeasti esitellä kiinnostavia paikkoja. Tämä kulttuuri näkyy myös Geocaching.com:n puolelle listatuissa kätköissä. Nähtävyyksistäkin kiinnostuneen kätköturistin kannalta tilanne on loistava, sillä kätköillessä riittää ihmeteltävää ympäri kaupunkia ja tylsät tusinapurkit ovat harvassa.

Pelkästään kätköjen perässä kaupunkiin ei kannatakaan lähteä. Kätköiltä kannattaa vähintäänkin poiketa upeaan Eremitaasi-museoon, joka on huikea nähtävyys rakennustensa puolesta. Vanhoissa palatseissa on huikea määrä taidetta toinen toistaan nimekkäämmiltä taiteilijoilta. Mielenkiintoisena piirteenä museon kellarissa asuu kymmeniä kissoja, joiden tehtävänä on pitää hiirikanta kurissa. Kissoja ei pääse yleensä tervehtimään, mutta niistä muistuttaa eräässä Eremitaasin sivuovessa oleva kissaluukku.

Muita Pietarin suosituimpia nähtävyyksiä ovat mm. Pietari-Paavalin linnoitus, Iisakinkirkko, Vaskiratsastaja-patsas, Verikirkko, Kazanin katedraali ja Rostra-pylväät. Kaikkien näiden lähettyviltä löytyy tietysti geokätköjä. Yhdelle reissulle ei kannata kahmia liikaa kohteita. Pelkästään Eremitaasissa riittäisi koluttavaa pariksikin päiväksi.

Pietarin ulkopuolelta löytyy lisää kiinnostavia kohteita. Kaupungista länteen sijaitsee Pietarhovin palatsi ja sen upea puutarha. Kaupungin eteläpuolelta taas löytyy Katariinan palatsi, joka on tunnettu mm. meripihkahuoneesta. Natsit varastivat huoneen alkuperäisen sisustuksen ja se katosi sodan melskeissä, mutta tilalla on nyt vuonna 2003 valmistunut jäljennös.

Liikkuminen Pietarissa

Pietarin metrossa

Pietarin keskustassa pääsee hyvin liikkumaan jalkaisin. Pidemmillä siirtymillä kannattaa hyödyntää joukkoliikennettä. Varsinkin metro kannattaa käydä kokemassa, sillä monet neuvostoaikaiset asemat ovat Moskovan tapaan todella hienoja. Metron asemat ovat melko harvassa, eikä se ole kovin kätevä pieniin siirtymiin keskustan alueella. Metromatkat maksetaan automaatista tai kassalta ostettavalla poletilla (zeton). Jos käyttöä on enemmän, kannattaa hankkia matkakortti jolla maksu käy näppäräsit. Matkakortille voi ladata myös useamman päivän voimassaolevan matkailijalipun.

Bussit ja raitiovaunut paikkaavat metroverkoston aukkoja ja toimivat paremmin lyhyillä matkoilla. Matkustaminen on helppoa, kunhan tiedät mihin bussiin tai raitiovaunuun nousta. Busseissa ja raitiovaunuissa on rahastaja, joka kiertää matkustamossa. Matkat ovat kiinteähintaisia, joten lipun saa lykkäämällä rahastajalle ruplia käteen. Maksu onnistuu toki myös matkakortilla.

Joukkoliikenteen lisäksi takseja ja muita kyytipalveluita on hyvin tarjolla. Kännykkäsovelluksella maksettavat Uberit ja muut modernit kyytipalvelut säästävät taksikuskien kanssa kinaamiselta.

Kaupungin ulkopuolella sijaitseville nähtävyyksillä pääsee esimerkiksi busseilla ja junilla. Pietarhoviin on mahdollista mennä myös pikavauhtia kiitävän kantosiipialuksen kyydissä.

Uusi kätevä e-viisumi

Verikirkko

Viisumi on aiemmin lisännyt Venäjän-matkojen hintaa melkein satasella ja tuonut lähtemiseen oman byrokratiansa. Viisumitta Pietariin pääsi vain laivaristeilyillä ja silloin perilläoloaika oli rajoitettu 72 tuntiin. Lokakuun alusta lähtien matkustaminen on onnistunut myös maksuttomalla e-viisumilla.

Viisumin saa haettua helposti itse verkosta ja hakemiseen tarvitaan vain sähköinen passikuva, jonka saa napattua hyvässä valossa vaikka kännykällä sopivaa valkoista taustaa vasten. Venäjän viranomaiset lupaavat käsitellä viisumihakemuksen neljässä vuorokaudessa, joten viikonloppureissuun ehtii vielä juuri ja juuri jos idean matkasta saa alkuviikosta. E-viisumi toimii sähköisesti, eikä siitä tule passiin merkintää. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa viisumihakemussivulta tulostettava versio sähköisestä viisumista.

Viisumeita välittävät matkatoimistot yrittävät rahastaa e-viisumeillakin ja hoitavat pientä maksua vastaan viisumin hakemisen. Jos yhtään luottaa omiin taitoihinsa, kannattaa viisumilomake täytellä itse. Sivuilla on hyvät ohjeet ja vaikein kohta on nimen syöttäminen, jossa pitää olla tarkkana, että nimi tulee samassa muodossa kuin passin alareunan koneluettavassa osassa, eli ilman ääkkösiä.

E-viisumilla saa ainakin toistaiseksi liikkua rajatulla alueella, joka käytännössä kattaa Pietarin ja Leningradin läänin. Pietarin reissulle tämä riittää hyvin, mutta esimerkiksi Moskovaan tarvitaan edelleen oikea viisumi.

E-viisumi on kätevä ja helppo, mutta siinä on vielä yksi juju. Viisumi ei nimittäin ainakaan vielä käy junaliikenteessä. Juna on ehdottomasti kätevin tapa matkustaa Suomesta Pietariin, joten tilanne on harmillinen. Syynä on ilmeisesti se, ettei junissa liikkuville rajavartijoille saatu ajoissa e-viisumien tarkistamiseen tarvittavia laitteita. Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja mahdollisesti jo ensi vuonna e-viisumi käy junassakin.

Nyt e-viisumia käyttäen voi mennä Pietariin autoillen, bussilla, laivalla tai lentäen. Bussi on edullinen vaihtoehto, jos ei ole kiire. Edullinen matka Helsingistä kestää bussilla seitsemän ja puoli tuntia. Esimerkiksi LuxExpress-bussiyhtiö myy lippuja Helsingistä Pietariin halvimmillaan 15 eurolla suunta.

Iisakinkirkko

Linkkejä

Kuva: Santeri Viinamäki (CC BY 4.0)

Lappajärveltä kajahtaa! Ensi kesänä 6.6.2020 järjestettävä megatapahtuma GC7Y2EC The Greatest Crater in Europe kertoi Facebookissa tavoittelevansa gigatapahtuman statusta. Toteutuessaan tapahtumasta tulisi pohjoismaiden ensimmäinen gigatapahtuma. Kun megatapahtumaan riittää 300 will attend -kirjausta, niin gigaan tarvitaan huimat 3000 will attend -kirjausta. Will attend -lokilla geokätköilijät ilmoittavat aikovansa osallistua tapahtumaan. Kaikki tulijat eivät ilmoita tulostaan etukäteen, joten gigatapahtumat suunnitellaan yli 5000 vierailijalle.

Gigatapahtuma on oma kätkötyyppinsä ja tilastoiden perään olevat geokätköilijät saavat siitä uuden kätkötyypin löytötilastoonsa, jos Keski-Euroopassa tai muualla maailmassa järjestetyt gigat ovat jääneet aiemmin väliin. Gigatapahtuma herättää varmasti entistä enemmän huomiota maailmalla ja kävijämäärä kasvaa lumipallon lailla, jos ennakkoilmoittautumiset riittävät gigan statukseen.

Tapahtumaan on nyt kirjattu reilut kahdeksansataa will attend -kirjausta, joten tekemistä gigaan vielä on. Kannattaakin nyt jo käydä kirjaamassa oma aikomus osallistua, jos se on vielä tekemättä.

Tapahtumapaikkana toimii Lappajärven rannalla sijaitseva kylpylähotelli Kivitippu, joka on tapahtuman aikaan varattu geokätköilijöiden käyttöön. Gigan kävijämäärän majoittaminen ei ole ihan pikkuhomma, mutta majoitusvaihtoehtoja löytyy lisää lähikunnista. Lappajärven megasta onkin tullut poikkeuksellinen useamman kunnan yhteistyöprojekti, kun järviseudun kunnat ovat lähteneet innolla mukaan tapahtuman järjestelyihin.

Linkkejä

 

Kun puhutaan äärimmäisistä kätköpaikoista, on Mount Everestin huippu varmasti yksi äärimmäisistä. Maailman korkeimmalla vuorenhuipulla geokätköilijää odottaa harvoin vierailtu earthcache.

Earth’s Roof – Mount Everest Peak -earthcache julkaistiin kesällä 2010. Tämä earthcache sijaitsee Nepalin ja Kiinan rajalla noin 8850 metrin korkeudessa Mount Everestin huipulla. Tämän korkeammalle ei geokätköä maanpinnalla saa. Kätköilijöitä ei ole yhdeksän ja puolen vuoden aikana ollut ruuhkaksi. Tähän päivään mennessä kätköön on kirjattu neljä tekijän hyväksymää löytölokkausta. Yksi löydöistä on kirjattu päivälle kaksi vuotta ennen kätkön julkaisua, jolloin kirjaaja oli itse käynyt huipulla. On vähän omastatunnosta kiinni voiko earthcachen löytää ennen sen tekemistä, mutta tekijä on tämän lokin hyväksynyt. Suosikkipisteitä kätkölle on kertynyt kaksi, eli puolet kävijöistä on pitänyt kätköä erityisenä.

Oikeita löytölokeja on ollut vähän, mutta kätköntekijä on jatkuvasti joutunut poistamaan valheellisia lokeja tai hupimielessä tehtyjä lokkauksia. Kuten tällaisillä paikoilla sijaitseville kätköille usein käy, on kätkösivusta tullut pieni keskustelupalsta, johon haaveilijat kirjoittelevat notella viestejä. Osa sentään ainakin kertoo aloittaneensa treenaamisen kiipeämistä varten ja joukossa on todennäköisesti oikeasti vuorelle myöhemmin pyrkiviä kiipeilijöitä. Monien viestien sisältönä on kuitenkin lähinnä se, että kirjoittaja tuskin tulee paikalle koskaan pääsemään.

Everestin earthcache on odotetusti luokiteltu D5/T5, eli se on maastoltaan ja vaikeudeltaan mahdollisimman vaativa. Oikeasti asteikko loppuu tällaisten kätköjen kohdalla pahasti kesken. Attribuutit kertovat ettei haku onnistu tunnissa, luvassa on vaikeaa kiipeilyä, kaunis näköala, hengenvaaraa, putoavia kiviä, alle 10 kilometrin vaellus ja kiipeilyvälineillekin on tarvetta. Alle kymmenen kilometrin vaellus pitää paikkansa vain, jos saapuu perusleiriin kalliilla helikopterikyydillä (noin 4000 euroa). Pelkkä vaellus lähimmältä lentokentältä Luklasta perusleiriin on yli 60 kilometriä suuntaansa ja matkalla täytyy varata aikaa korkeaan ilmanalaan totuttautumiseen.

Everest ja sen earthcache kiinnostavat geokätköilijöitäkin. Kätkön on laittanut seurantaan melkein 300 kätköilijää.

Kallis ja hengenvaarallinen matka

T5-kätköt vaativat melkein aina valmistautumista, mutta Everestin kätkö on omaa luokkaansa. Vuorelle kiipeäminen on aina hengenvaarallinen suoritus ja noin 300 kiipeilijää on menettänyt vuosien varrella henkensä vuoren rinteillä. Arviolta 200 kiipeilijän ruumiit ovat yhä vuorella, koska menehtyneitä on vaikeaa kuljettaa alas.

Viime vuosina Everestiltä on kuulunut huolestuttavia uutisia kun kiipeämiskelpoiset reitit ovat ruuhkautuneet kiipeilijöistä. Pahimmillaan ruuhkat ovat asettaneet kiipeilijöitä vaarallisiin tilanteisiin kun huipulle pääsyä on jouduttu odottelemaan kylmissä olosuhteissa korkeuksissa, joissa ihmiskeho ei kauaa kestä. Everestin kiipeilysesonki kestää vain puolitoista kuukautta huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun, jolloin kesän monsuunisateet alkavat. Kaikki vuorelle yrittävät ajoittavat kiipeilynsä tähän aikaikkunaan. Sesongin aikanakin huonot sääolot voivat estää kiipeämisen ja hyvän kelin aikaan kaikki yrittävät huipulle. Tämän vuoden toukokuussa 11 kiipeilijää menetti henkensä Everestillä.

Everest ruuhkautuu, koska se on suhteellisen helposti saavutettavissa oleva huippu. Jatkuvan kuolintapaukset kertovat, ettei kyse ole mistään sunnuntairetkestä, mutta Everest on oppaiden avulla hyväkuntoisen henkilön saavutettavissa, vaikkei pitkää kiipeilykokemusta löytyisikään. Everestin läheltä löytyy paljon vaikeammin saavutettavia matalampia huippuja. Tämän näennäisen helppouden ja maailman korkeimman vuoren tittelin takia Everestille riittää tunkua, kun kaikenmaailman seikkailijat haluavat päästä sinne vaikka henkensä kaupalla.

Halpaa lystiä kiipeäminen ei ole. Pelkkä Nepalin hallituksen lupa kiipeämiselle maksaa noin 10 000 euroa yhdeltä hengeltä. Tämän päälle tulevat kaikki matkoihin, varusteisiin, majoituksiin ja oppaisiin liittyvät kulut. Koko reissun kulut kannattaa budjetoida lähemmäs 100 000 euroa. Kova hinta ei kuitenkaan takaa perille pääsyä. Keli ei välttämättä suosi ja vuoristo-olosuhteissa kovankin kaverin kunto voi pettää.

Miten sinne pääsee?

Maailman korkeimalle vuorelle kiipeäminen on oma juttunsa, mutta jo perusleiriin pääseminen on muutaman mutkan takana. Perusleirejä on itseasiassa kaksi, yksi Nepalin puolella ja yksi Tiibetissä.

Nepalin puolen leirille päästäkseen pitää ensin päästä pääkaupunki Kathmahduun. Helsingistä pääsee lentäen yhdellä vaihdolla esimerkiksi Dohan tai Istanbulin kautta. Kiipeilysesonginkin aikaan edestakaiset liput voi saada noin 500 eurolla, kunhan varaa lennot ajoissa. Lento Kathmanduun kestään vaihdon kanssa vähintään reilut 13 tuntia.

Everestin Nepalin puoleinen eteläinen perusleiri sijaitsee noin 160 kilometrin päässä Kathmandusta. Suosituin reitti on ottaa lento pieneen Luklan kylään (noin 500 euroa), joka sijaitsee 2860 metrin korkeudessa. Luklan vuorikiipeilijöiden mukaan nimetty Tenzing-Hillaryn lentokenttä on mielenkiintoinen tapaus. Koko kylä on rakennettu vuoren rinteelle, eikä lentokentälle oikein ole tilaa kun paikalliset viljelijät eivät suostuneet aikoinaan luovuttamaan peltojaan lentokentäksi.

Kentän 527-metrinen kiitorata on rakennettu rinteeseen niin, että se on selvästi vinossa 11,5 asteen kulmassa. Koneilla on vain yksi nousu- ja laskusuunta, koska kiitoradan toisessa päässä on heti vastassa vuorenseinämä. Ahtaassa paikassa ei ole varaa virheille ja kentällä onkin tapahtunut useita onnettomuuksia vuosien varrella. Viimeksi huhtikuussa Summit Airin kone ajautui nousussa kentällä olleita helikoptereita päin. Vaikean kiitoradan ja muuttuvien sääolojen takia kenttää on usein sanottu maailman vaarallisimmaksi.

Luklan lennon vaihtoehtona on pitkä bussikyyti Jirin kylään, josta on noin kolmen päivän patikkamatka Luklaan.

Luklasta matka jatkuu perusleiriin jalan. Matkaan täytyy varata noin kymmenen päivää ja reitin varrella täytyy pysähtyä totuttautumaan ohueen vuoristoilmaan. Eteläinen perusleiri sijaitsee 5380 metrin korkeudessa, joten ylämäkeä reitillä riittää.

Kuva: Sumita Roy Dutta (CC BY-SA 4.0)

Jo matka perusleiriin on hieno kokemus ja monet tulevatkin tänne vaeltamaan ilman tarkoitustakaan pyrkiä Everestille. Perusleirin vaellus ei ole hankala ja normaalikuntoinen, ohuessa ilmassa toimimaan tottunut vaeltaja pärjää ilman opastakin. Oppaan kanssa kokemattomampikin vaeltaja selviää reitistä sitkeydellä. Matkan varrella riittää hienoja vuoristomaisemia ja Mount Everestkin näkyy. Reitin varrelta löytyy useita geokätköjä, joilla kävijöitä on reilusti Everestin huipun kätköä enemmän. Esimerkiksi Kala Pattarin virtuaalilla on käynyt jo 400 geokätköilijää.

Vaelluksen päätteeksi perusleiristä löytyy vielä yksi earthcache. Perusleiristä ei voi suoraan lähteä kiipeämään vuorelle vaan taas täytyy varata aikaa ohueen ilmaan totuttautumiseen vuoristotaudin välttämiseksi. Perusleirissä täytyy viettää useita päiviä ja välillä tehdä harjoituskiipeilyjä ylemmäs vuorelle. Kokonaisuudessaan totuttautumiseen menee pari viikkoa ja se vaatii useita kiipeämisiä ja laskeutumisia. Sen jälkeen täytyy vielä levätä muutama päivä kerätäkseen voimia varsinaista vuoren huiputusta varten. Nousunkin aikana täytyy viettää öitä useassa leirissä matkan varrella. Kokonaisuudessaan Everestin valloittamiseen täytyy varata noin pari kuukautta aikaa.

Everestin ympäristöongelmat

Geokätköilijöitä huipulla käy vain vähän, mutta muuten kävijöitä on viime vuosina ollut liikaakiin. Liian suuret kävijämäärät tekevät kiipeämisestä vaarallista ja kiipeilijöiltä jää valtava määrä roskaa vuorelle. Vuonna 2010 kahdenkymmenen sherpan joukko keräsi vuoren rinteiltä 1800 kiloa kiipeilijöiden jälkeensä jättämiä roskia. Kiipeilijöiltä jää maastoon mm. happipulloja, ulostetta, akkuja, hajonneita telttoja ja ruokapakkauksia. Kiipeilyturismi on iso tulonlähde Nepalille ja köyhä maa joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan turvallisuuden ja kestävyyden sekä lupamaksujen välillä. Jonkinlaisia rajoituksia tai lupamaksujen korotuksia todennäköisesti on tulossa, sillä nykyisetkään melko korkeat kustannukset eivät rajoita kiipeilijöiden määrää tarpeeksi.

Linkkejä

 

Ruska Lemmenjoen kansallispuistossa Kuva: Ilona Simomaa (CC BY-SA 3.0)

Geokätköilyyn voi saada lisämaustetta etsimällä yksinäisimpiä geokätköjä. Yksinäisellä geokätköllä tarkoitetaan kätköä, jolla käy todella vähän kävijöitä. Osa purkeista odottelee piilossa vuosia ilman yhtäkään käyntiä. Syynä harvoihin käynteihin voi olla esimerkiksi vaikea mysteeri tai kätkön hakemiseen tarvittavat erikoistaidot tai -varusteet, joita harvoilta löytyy. Osa kätköistä sijaitsee yksinkertaisesti niin syrjässä, että pelkkä paikalle pääseminen on työn takana.

Listasimme kymmenen Suomen yksinäisintä tradikätköä. Tradit ovat siitä kiinnostavia, että ne ovat periaatteessa helposti haettavia eikä hakemattomuus ole ainakaan sijainnin ratkaisusta kiinni. Yksinäisiksi jääviä kätköjä yhdistää usein haastava maasto, kuten sijainti erämaassa tai erikoisvarusteiden tarve, mutta joukkoon mahtuu ihan tavallisen oloisiakin kätköjä jotka olisi helppo hakea koska tahansa.

GC66G3G Kammonvuori

Savonlinna

Julkaistu: 9.11.2015
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 13.11.2015

Savonlinnan Kammonvuorelle piilotettu kätkö on saanut olla rauhassa FTF-lokkauksen jälkeen, joka kirjattiin vain pari päivää julkaisun jälkeen. Kammonvuoren kätkön yksinäisyyttä selittää kiipeilyvälineiden tarve. Kuvauksessa mainitaan, että kätkön hakemiseen tarvitaan kiipeilyvaljaat ja vähintään 30 metrinen köysi. Kammonvuori sijaitsee Pihlajaveden Kokonsaaressa, mutta saareen pääsee tarvittaessa liikennöivillä yhteyslautoilla Kesamonsaaren kautta.

GC6RC5H Bahttejeaggi ja Arbmobuolza

Kittilä

Julkaistu: 12.9.2016
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 1.4.2017

Pahtijänkkän ja Arbmobuolzan harjun kätkö sijaitsee Puljun erämaassa Kittilässä. Kätkö on saanut olla yllättävän rauhassa siihen nähden, että edestakainen matka purkille on lähimmältä tieltä vain noin 18 kilometriä. Hyväkuntoinen ja kokenut vaeltaja kipaisee kätköllä päiväseltään. Toki erämaassa liikkuttaessa täytyy aina varautua yllätyksiin. Talvilöydettävän kätkön hakee talvellakin hiihtäen. Kävijöitä tällä kätköllä on kuitenkin ollut vain kaksi ja nekin noin puolen vuoden sisään julkaisusta. Kätkön piilottaja on sen jälkeen käynyt kolme kertaa huoltamassa kätkön, mutta uusia kävijöitä ei ole kuulunut.

GC60BQ5 Pajusaaren hiekka

Ilomantsi

Julkaistu: 29.7.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 6.1.2016

Pajusaaren hiekan kätkö on listan kätköistä ainoa, jonka tallessa olo epäilyttää. Pajusaaren kätkön piilotettiin kesällä 2015 Ilomantsin Nuorajärvellä sijaitsevaan saareen. Pajusaari on käytännössä kiinni Muokonsaaressa, jonka taas erottaa mantereesta soinen alue ja kapea Pontuksen kanava. Kätköllä ehti ensimmäisen kesän ja talven aikana käydä kolme kävijää ja sen jälkeen sieltä on kirjattu kaksi DNF:ää seuraavana kesänä. Tämän jälkeen kukaan ei ole kätköä yrittänytkään etsiä tai ainakaan DNF:ää kirjannut. Kätkö voi hyvin olla kadonnut, mutta varmuutta tästä ei ole. Kätkön piilottaja ei ole vieraillut sivustolla yli vuoteen.

GC63JNA Kuoppilasjoki

Utsjoki

Julkaistu: 23.9.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 27.6.2018

Kuoppilasjoen kätkö piilotettiin Paistunturin erämaahan kesällä 2018. FTF haettiin parin viikon sisällä julkaisusta, mutta seuraavaa löytäjää kätkö odotteli pari vuotta. Sen jälkeen meni taas vuosi ennen seuraavaa löytäjää. Yhteensä kätköllä on nyt siis käynyt kolme kätköilijää ja edellisestä käynnistä on taas yli vuosi. Reittivalinnoista riippuen kätkölle on noin kymmenen kilometrin yhdensuuntainen matka. Täälläkin on hyvä pitää mielessä, ettei erämaahan kannata lähteä ilman varmuutta omista taidoista. Matkapuhelimien kuuluvuudesta ei ole varmuutta, eikä apua saa paikalle nopeasti jos jotain sattuu.

GC63GYM Itkutieva

Enontekiö

Julkaistu: 24.9.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 26.3.2018

Itkutieva-kätkö sijaitse Kuoskisenvuoman soidensuojelualueella Enontekiöllä. Kätkö vietiin piiloonsa 2015 syyskuussa ja FTF-löytö tuli lokakuun puolivälissä. FTF-löytäjän jälkeen kätköllä on käynyt vain kaksi kävijää. Sinnikkyydestä täytyy kiitellä mystinenmetsätyömies-kätköilijää, jonka ensimmäinen yritys kilpistyi melkein 40 asteen pakkaseen. Pari vuotta myöhemmin uusi yritys tuotti tulosta ja kätkö löytyi. Kävellen tai maastopyörällä Itkutievalle on polkuja pitkin noin kymmenen kilometrin matka.

GC62B42 Saari-Valama, Isosaari

Lieksa

Julkaistu: 24.10.2015
Löytäjiä: 3
Löydetty viimeksi: 6.9.2016

Tämä kätkö on piilotettu nimensä mukaisesti Saari-Valama -nimisellä järvellä olevalle Isosaarelle. Kaksi kätköilijää haki FTF:n muutamia päiviä julkaisun jälkeen ja 2016 syyskussa kätkölle löysi kolmas kätköilijä. Sen jälkeen kukaan ei ole kätköllä käynyt. Isosaari ei ole mitenkään hankalasti saavutettava jos jonkinlainen vesikulkuneuvo löytyy. Hyvä uimari pääsee saareen ilmankin. Matkaa lähimmästä rannasta on noin 150 metriä.

GC73W36 Saarijärvi Isosaari. Härmänkylä

Kuhmo

Julkaistu: 7.6.2017
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 9.6.2017

Kuhmon Saarijärvellä sijaitsevan Isosaaren kätkö julkaistiin kesäkuussa 2017. FTF haettiin kahden kätköilijän voimin vain pari päivää julkaisun jälkeen, mutta sen jälkeen paikalla ei ole ollut kävijöitä. Lokkauksissa puhutaan helikopterista, mutta paikalle pääsee kyllä pienellä kumiveneelläkin. Saarijärvi ei varsinaisesti ole mikään syrjäinen erämaajärvi, sillä kantatie 89 kulkee vain reilun kilometrin päässä kätköstä. Järven lähelle tulee useampikin metsäautotie, joista ei ole järven rantaan enää kovin pitkä matka. Talvella paikalle pääsee helposti hiihtäen tai lumikengillä, mistä kätkön attribuutitkin vihjaavat. Nopein ehtii vielä käydä kirjaamassa STF:n tästä kätköstä!

 

GC7V8D5 Alavainio, Muinaismuisto

Kannus

Julkaistu: 23.6.2019
Löytäjiä: 1
Löydetty viimeksi: 23.6.2019

Alavainion muinaismuisto on listan kätköistä tuorein. Se julkaistiin vasta tämän vuoden juhannuksena. Kävijöitä siellä on kuitenkin ollut vain yksi ainoa. FTF meni heti julkaisupäivänä tunti ja kaksikymmentä minuuttia julkaisun jälkeen, mutta sen jälkeen kätköllä ei olekaan ollut kävijöitä. Alavainion kätkö ei sijaitse saaressa, erämaassa tai kallion jyrkänteellä. Matkaa lähimmältä metsäautotieltä on noin 70 metriä. Ainoa kävijä singahti paikalle alle kahdessa tunnissa, mutta sen jälkeen kätkö ei ole kiinnostanut ketään koko kesänä.

GC761FF Majavaortsan aikakapseli 2117

Salla

Julkaistu: 19.7.2017
Löytäjiä: 2
Löydetty viimeksi: 22.7.2017

Majavaortsan yksinäinen kätkö kuuluu taas syrjäisempien kätköjen sarjaan. Tämä Maltion luonnonpuistoon piilotettu kätkö sijaitsee Majavaortsan ja Joutsitunturin välissä. Paikka vaikuttaa ensin syrjäiseltä, mutta tarkempi kartan tutkiskelu paljastaa, että Majavaortsan eteläpuolelle poroaidan toiselle puolelle tulee tie Naruskan suunnasta. Poroaitaan on merkitty tieuran päähän portti ja siitä matkaa kätkölle on noin kaksi ja puoli kilometriä. Mistään pitkästä vaelluksesta ei siis välttämättä ole kyse. Myös pohjoisesta pääsee teitä seurailemalla melkein kolmen kilometrin etäisyydelle kätköstä. FTF:n kuitannut geokätköilijäkaksikko kävi paikalla kolme päivää julkaisun jälkeen, mutta STF-löytäjää kätkö onkin odotellut jo useamman vuoden.

GC1WG5Q Puskuäytsi

Inari

Julkaistu: 29.7.2009
Löytäjiä: 9
Löydetty viimeksi: 10.9.2019

Puskuäytsin kätköllä on ollut listan kätköistä eniten kävijöitä. Muihin verrattuna yhdeksän löytäjää voi tuntua jo ruuhkalta, mutta ikääkin kätköllä on jo yli kymmenen vuotta, eli kävijöitä ei ole ollut edes yhtä vuodessa. Tämä Lemmenjoen kansallispuistoon piilotettu kätkö julkaistiin heinäkuussa 2009. Tästä kätköstä FTF ei irronnut ihan helpolla. Ensimmäinen kävijä ei kätköä löytänyt. Pari vuotta julkaisun jälkeen joku ehti jo epäillä koko kätkön olemassaoloa ja ehdotti sille arkistointia. Kätkötarkastajat puuttuivat tilanteeseen hyllyttämällä kätkön. Pari kuukautta hyllytyksen jälkeen nimimerkki Ugri kuitenkin löysi hyvässä kunnossa olevan kätkön puolentoista viikon vaelluksellaan. Julkaisusta FTF-löytöön meni siis vähän reilut kolme vuotta. Sen jälkeen kätköllä on ollut enemmän kävijöitä. Vilkkaimpina vuosina paikalla on käynyt useampikin kävijä, mutta väliin on jäänyt myös vuosia ilman yhtäkään kävijää.

Puskuäytsin kätkö on rehti erämaakätkö. Lähimmältä tieltä paikalle on matkaa linnuntietäkin reilut 20 kilometriä. Kansallispuiston reitit tulevat kuitenkin melko lähelle ja lähettyvillä sijaitsee jopa kullanhuuhtojien mökkejä. Kultasataman autiotuvalta kätkölle on noin kymmenen kilometrin matka reittivalinnasta riippuen. Kultasatamaan liikennöi kesäaikaan vuorovene Lemmenjoen kylästä, joten kätköpaikalle on mahdollista päästä lyhyemmälläkin vaelluksella.

 

Yksinäisiä geokätköjä voi metsästää esimerkiksi Project-GC-sivuston haun kautta. Jos tusinapurkit alkavat kyllästyttää, niin geokätköilyyn saa kummasti lisää fiilistä löytämällä pitkään hakematta olleen kätkön vuosien tauon jälkeen. Yksinäisiin geokätköihin liittyy aina enemmän jännitystä kun tietää ettei paikalla ole pitkään aikaan käynyt toista geokätköilijää, eikä kätkökään välttämättä ole paikoillaan.

Geokätköjä alkaa olla niin paljon, että kätköretkeä suunnitellessa joutuu aina tekemään valintoja. Listasimme Kymenlaakson kymmenen suosituinta geokätköä suunnittelun tueksi.

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %Sijainti
1.GC7YPV2 Pieni kauhukaappiHanikkiTradi PM12377,5Kotka
2.GC62HPD 4. Joulukuuta – Joulun 2018 multikalenteriJassuliiniMulti5577,5Pyhtää
3.GC6V41T 2. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri5776,0Kotka
4.GC6V2KQ 4. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri4474,6Kotka
5.GC7VMYW Kadonnut: Robotti-RudolfintrokMysteeri3173,8Kotka
6.GC6VDB9 3. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri5073,1Kotka
7.GC7BEMM Woodpecker – Kotkan seudun Alphabet WHanikkiMysteeri5573,0Kotka
8.GC6N9JV Salpapolku – Harmaa #25 Kolsilan korohoroPELETMysteeri10872,5Virolahti
9.GC6ZH1T Puunhalaajien klubiTassusetMysteeri3172,1Kotka
10.GC5Y00B Reiskan kesätyömallukka58Tradi6871,6Kouvola

Suosikkilistaa katsellessa Kotka alkaa vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta geokätköilykohteelta. Katso tästä Kotkan geokätköt kartalla.

Miten listan geokätköt valittiin?

Suosikkipisteistä saa hyvän kuvan siitä, mistä geokätköistä on erityisestä pidetty. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei kuitenkaan voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva, usein vierailtu geokätkö saa helpommin paljon suosikkipisteitä. On parempi vertailla sitä, kuinka suuri osa kätköllä käyneistä antoi kätkölle suosikkipisteen. Tässä huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat jakaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois geokätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen vääristyy suosikkipisteiden prosenttiosuus helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita geokätköjä. Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on nostaa esille erityisen pidettyjä geokätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin. Listan ulkopuolelle jää lukemattomia, uskomattoman hienoja geokätköjä.

Kävimme tutustumassa Päijänteen kansallispuistoon, joka tarjoaa hienoja järvimaisemia Päijät-Hämeessä. Tämä vuonna 1993 perustettu kansallispuisto käsittää enimmäkseen saaria, joten erityisesti se sopii veneilijöille ja melojille. Päijänteen kansallispuistossa on kuitenkin mantereenkin puolella olevia osia ja kesäaikaan saarista suurimmalle Kelventeelle on mahdollista kulkea vesibussilla Padasjoelta.

Päijänteen saarista löytyy uskomattoman hienoja, pitkiä hiekkarantoja ja kesäpäivinä ne ovatkin suosittuja leiripaikkoja. Ruuhkaisimpina päivinä rannat ovat täynnä veneitä ja merkityt leiripaikat täynnä telttoja. Rantojen ulkopuolelta löytyy kyllä rauhallisempiakin paikkoja retkeilyyn, mutta telttailu on sallittu vain merkityillä paikoilla. Rannoilla on hienoja nuotiopaikkoja, joiden penkkejä on ihan vastikään kunnostettu.

Kansallispuiston mantereen puoleiset osat ovat hajanaisesti pitkin Päijänteen rantoja. Kovin pitkiä vaelluksia niissä ei tehdä, mutta komeita järvimaisemia päiväretkille riittää. Jos Päijänteen kansallispuisto ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa tutustuminen aloittaa hienolta Pulkkilanharjulta, josta saa hyvän käsityksen järvimaisemista. Pulkkilanharjulta löytyy myös harjun geologiaa esittelevä earthcache ja kiipeilytaitoisille myös kovemman maastoluokituksen siltakätkö.

Mantereen puolelta saavutettavissa on myös Päijätsalon saari järven itäpuolella Sysmän lähellä. Pieni osa saaresta kuuluu kansallispuistoon ja sen korkeimmalta kohdalta löytyy vanha 1899 rakennettu näkötorni, jonka yhteydessä on myös geokätkö.

Höysniemen laituri ja veneen laskupaikka. Taustalla Kelvenne.

Länsirannalla Kellosalmen nostosiltaa pitkin pääsee Virmailansaareen, jossa on myös pieniä kansallispuiston osia. Geokätköjä Virmailansaaressa ei yllättäen ole, mutta sieltä löytyy Höysniemen ranta, jossa on hyvä paikka laskea kevyempiä vesikulkuneuvoja veteen. Paikka on kuoppaisen hiekkatien päässä ja luiska kivinen, joten venetrailerin kanssa tänne ei kannata lähteä, mutta kajakkien, sup-lautojen, kanoottien ja kumiveneiden lähtöpaikaksi Höysniemi sopii erinomaisesti. Geokätköilijän kannalta paikan tekee kiinnostavaksi se, että täältä on alle kilometrin matka Kelventeen rantaan, josta voi jatkaa jalkaisin matkaa parin kilometrin päässä sijaitsevalle Kelventeen ainoalle geokätkölle.

Isommalle veneelle sopivampia löytyy veneluiskia löytyy esimerkiksi Padasjoen satamasta ja Pulkkilanharjulta.

Geokätköissä laatu korvaa määrän

Päijänteen kansallispuistossa on yllättävän vähän geokätköjä. Esimerkiksi Kelventeellä on vain yksi kätkö, vaikka saaren päästä päähän kulkevalla polulla on mittaa melkein kymmenen kilometriä ja polun varteen osuu monta uskomattoman hienoa kohtaa. Pienemmästä Hietasaaresta löytyy hieno nuotiopaikka ja hiekkaranta, mutta geokätköjä siellä ei ainakaan vielä ole. Ei kuitenkaan kannata jättää retkeä tekemättä pienen kätkömäärän takia. Varsinkin saarikätköissä paikalle pääseminen on osa elämystä.

Linkkejä

 

Geocaching.com kertoi perjantaina erikoisen lyhyellä varoitusajalla uusimmasta kampanjastaan. Pitämällä yllä niin sanottua löytöputkea 25.8. – 31.8. tienaa kätköilyprofiiliinsa uuden matkamuistokuvan (souvenirin). Putkeen riittää kun joka päivä löytää vähintään yhden geokätkön. Myös miitteihin osallistumiset ja jopa Adventure Labit lasketaan putkeen. Putki pitäisi siis aloittaa tänään, joten jos et vielä ole suunnitellut päivälle geokätköilyä kannattaa ohjelmaan mahduttaa vähintään yksi kätkö.

Löytöjä ei tarvitse kirjata heti samana päivänä, vaan matkamuistokuvan lupaillaan ilmestyvän profiiliin kunhan löytölokit jokaiselle päivälle ilmestyvät.

Uusi kampanja tuli aikamoisena yllätyksenä, sillä edellinen Museon mysteeri -kampanja oli vasta päättynyt. Lyhyt varoitusaika onkin herättänyt kitkeriä kommentteja Geocaching.comin blogissa. Mikään ei tietenkään pakota suorittamaan putkea juuri nyt, jos souvenir ei kiinnosta.

Kampanjasta löytyy lisätietoa Geocaching.com:n omasta blogista.

Moni geokätköilijä on suorittanut pitkiä putkia ilman kampanjoitakin. Osittain tähän kannustavat muutamat haastekätköt, mutta monella putkikätköily on alkanut ennen haasteitakin. Pisimmät putket ovat jatkuneet vuosia, mikä vaatii jo melkoista omistautumista. Jos joka ikinen päivä on löydettävä vähintään yksi kätkö, ei ole varaa sairastella kotona tai jäädä laiskottelemaan. Putken takia ei ole myöskään mahdollista matkustaa alueille, joilla geokätköjä ei ole.

Tilastojen mukaan pisimmät kotimaiset putket menevät jo melkein neljässä tuhannessa päivässä, eli geokätköjä on löytynyt päivittäin putkeen yli kymmenen vuoden ajan! Tällä hetkellä pisin kotimainen putki on Lotharkin 3966 päivän putki. Putkitilastoja pääsee tarkastelemaan Project-gc.com:n tilastoista. Ennen tällaisiin suorituksiin ryhtymistä kannattaa kokeilla onko putkikätköily oma juttu ja siihen Geocaching.com:n viikon kestävä kampanja sopiikin hyvin.

CITOt, eli geokätköilijöiden järjestämät siivoustapahtumat pitävät sisällään yleensä roskien keruuta. Roskien kerääminen maastosta sopiikin hyvin suurelle osallistujajoukolle ja isompikin alue saadaan tehokkaasti siistittyä. CITOn ohjelmana voi kuitenkin olla muutakin kuin roskien keräämistä. Ohjeissa annetaan roskien keruun lisäksi esimerkkiaiheiksi puiden istutus, polkujen rakentaminen ja leviävien haittakasvien poistaminen.

Vantaalla järjestettiin kesällä kaksi CITOa, joiden aiheena oli taimenten lisääntymispaikkojen kunnostus. Vantaa on edelläkävijä kaupunkipurojen kunnostamisessa, sillä kaupungin palkkalistoilla on jo useana kesänä ollut purotalkkareita, jotka keskittyvät Vantaan purojen kunnostamiseen. Virtavesien hoitaminen sopii hyvin geokätköilijöille, joilta löytyy valmiiksi hyvät saappaat ja monilta jopa kahluuhousut.

Vantaan talkoissa vesistöjen varsilta siivottiin pois jättipalsamia, joka oli vallannut suuria alueita purojen rannoilta. Jättipalsami valtaa kasvualueita kotoisilta kasveilta, mutta sen heikot juuret eivät sido maata yhtä hyvin kuin muut kasvit. Jättipalsameita täynnä olevat puron penkat ovat alttiita eroosiolle. Puron pohjalle asetettiin soraa ja kiviä taimenten kutupaikaksi. Reippaan geokätköilijäjoukon avulla perävaunullinen soraa siirtyy vauhdilla ojan pohjalle.

Taimen on jännä kala. Se syntyy usein pieneen puroon keväällä ja lähtee sieltä parin vuoden ikäisenä seikkailemaan jos kotipuron ravintotilanne alkaa käydä heikoksi. Osa kaloista voi jäädä ravinnon riittäessä paikoilleenkin ja viettää samassa purossa koko elämänsä. Vaellukselle lähtenyt taimen päätyy usein suurempaan jokeen tai jopa mereen asti. Isommille vesille lähteneet taimenet kasvavat kotipuroon jääneitä tovereitaan suuremmiksi. Muutaman vuoden kuluttua vaellukselle lähtenyt taimen palaa kotipuroonsa lisääntymään. On epäselvää miten kala löytää vanhan kotipuronsa.

Vaeltavalle kalalle ihmisen rakentamat esteet ovat myrkkyä. Yksi joen alajuoksulla oleva pato voi estää kalojen vaelluksen monille puroille. Patojen yhteyteen on usein tehty kalaportaita, mutta niiden toimivuus vaihtelee. Lisääntymiseen kala tarvitsee sopivaa soraa, jonka suojiin se saa kutunsa laskettua. Purokunnostustalkoissa kaupungin rakentuessa murjoontuneita puroja pyritään ennallistamaan luonnollisemmiksi ja paremmin kaloille sopiviksi.

Miten järjestän erilaisen citon?

Vieraslaji-citon tai vastaavan järjestäminen ei välttämättä ole yhtään sen hankalampaa kuin perinteisen roskien keräämiseen keskittyvän CITOn. Pitää tietysti tietää mitä voi ja kannattaa tehdä missäkin ympäristössä. Myös ajankohdalla on merkitystä, esimerkiksi vieraskasveja on paras kerätä alkukesästä ennen niiden kukintaa.

Helpoimmin pääset liikkeelle etsimällä sopivan yhteistyökumppanin, jolla on valmiiksi tietoa sopivista kohteista. Geokätköilijän harteille jää tällöin lähinnä sopivan porukan kasaaminen, mihin yleensä riittää CITO:n luominen kätköilysivuille. Monilla kunnilla on valmiita ohjeita vieraslajitalkoiden järjestemiseen ja muutenkin kunta on hyvä lähtöpiste sopivan kohteen hakemiselle.

Todennäköisesti kunnan puolelta ollaan heti mukana fiksussa hankkeessa. Osa kunnista tarjoaa suoraan ohjeita talkoiden järjestämiseen ja lupaa toimittaa paikalla jätesäkkejä. Hankalinta voi olla oikean yhteyshenkilön löytäminen, mutta kunnan asiakaspalvelut auttavat jos yhteystietoja ei muuten löydy.

Polkujen rakentamiseen sopivia kohteita voi kysellä Metsähallitukselta, kunnalta tai paikallisilta virkistysalueyhdistyksiltä.

Linkkejä