Geokätköilyä Narvassa

Jos kaipaat kiinnostavaa kaupunkilomakohdetta vaikkapa pitkän viikonlopun kohteeksi, mutta mieli ei tee lähteä kovin kauas, eikä budjettiakaan ole paljon, kannattaa harkita Narvan kaupunkia!

Narvan linna

Narva sijaitsee Itä-Virossa aivan Venäjän rajalla. Matkailijamäärissä Narva häviää Viron muille kaupungeille useimpien jäädessä Tallinnaan tai jatkavan sieltä Tarttoon tai Pärnuun. Mielikuvissa Narva saattaa näyttäytyä karuna rajakaupunkina, jonne ei kannata lähteä lomaansa viettämään. Geokätköilijä keksii kuitenkin tekemistä vähintään kätköjen parissa vaikka paikka ei muuten kiinnostaisikaan, joten päätimme lähteä ennakkoluulottomasti katsomaan millainen paikka Narva on.

Narvaan on helppo päästä ilman omaa autoakin. Tallinnasta on suora junayhteys kaupunkiin ja junien express-vuorot taittavat matkan suunnilleen samassa ajassa, mitä automatka kestäisi, eli noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Junamatkailu on ystävällistä kukkarollekin, kun aikuisen junalippu yhteen suuntaan maksaa vain reilun kympin.

Kaupungintalo

Narva sijaitsee Narvajoen rannalla ja vastarannalla on jo venäläinen Iivananlinna. Narva on Viron venäläisin kaupunki ja useimmat puhuvat kaupungilla venäjää. Ennen toista maailmansotaa Narva oli tunnettu barokkikeskustastaan, mutta se valitettavasti tuhoitui sodassa eikä vanhoista barokkityylisistä rakennuksista ole montaa jäljellä. Sodan jälkeen uudelleenrakennettu keskusta on tyyliltään paljon karumpi.

Jotain vanhaa kuitenkin on säilynyt, sekin tosin uudelleenrakennettuna. Narvan ykkösnähtävyys on Narvan linna, joka tunnetaan myös nimellä Hermannin linna. Näyttävään linnaan kannattaa ehdottomasti mennä tutustumaan, sen sisällä on kiinnostava ja moderni näyttely linnan ja kaupungin historiasta. Linnan tornista aukeavat näkymät kauas Venäjälle.

Narvan geokätköt

Narvaan ei kannata lähteä geokätköilemään tilastoja kerryttääkseen. Kätköjä ei ole kovin paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että niitä kierrellessään tulee tutustuneeksi hyvin kaupunkiin. Geokätköt ovat kiinnostavilla paikoilla ja niitä saa etsiä aika rauhassa kun missään ei pyöri isoja turistimassoja ja muutenkin kaupungilla on usein hieman unelias tunnelma.

Narva-Jõesuun hiekkarannat

Narvassa käydessään kannattaa samalla tehdä päiväretki Narva-Jõesuuhun, johon pääsee puolessa tunnissa paikallisbussilla. Jos olet liikkeellä lämpimään aikaan, kannattaa varata uimapuku mukaan. Narva-Jõesuu on tunnettu kilometrien pituisista hiekkarannoista ja talvellakin uimaan pääsee kylpylässä. Kaupunki on ollut suosittu kylpyläkaupunki jo tsaarinajoilta asti. Narva-Jõesuussa on kymmenisen geokätköä etsittäväksi, mutta harmillisesti viime aikoina kätköistä useampi on kadonnut ja moni kätköistä on hyllytettynä.

Majoitus Narvassa

Narvassa on käytännössä yksi hotelli, Narva Hotell. Lisää valinnanvaraa majoituksiin löytää Narva-Jõesuun kylpylähotelleista tai vuokra-asunnoista. Esimerkiksi Airbnb:n ja Booking.com:n kautta on tarjolla useita vuokra-asuntoja joissa pääsee asumaan samoihin rakennuksiin paikallisten kanssa.

Miten sinne pääsee?

Narvan asema

Narvaan pääsee Tallinnasta omalla autolla tai junalla. Junat lähtevät Tallinnan Balttian asemalta (Balti Jaam) ja päivän aikana on yleensä viisi junavuoroa suuntaansa. Muutama vuoroista on express-vuoroja, jotka pysähtelevät vähemmän ja taittavat matkan reilu parikymmentä minuuttia tavallisia vuoroja nopeammin.

Junalipun saa ostettua junan automaatista tai vähän halvemmalla etukäteen netistä Elron-junayhtiön sivuilta.

Omalla autolla matkatessa kannattaa suunnitella matkalla kätköilyä sillä reitin varrella on paljon kiinnostavia luontokohteita ja muutenkin etsittävää riittää.

Geokätköilynäyttely Tekniikan museossa

Geokätköily päätyi museoon, kun Helsingissä Tekniikan museossa avautui Geokätköily – Oivalla, etsi ja löydä -näyttely 21.6.2023!

Näyttely liittyy hyvin tiiviisti elokuussa järjestettävään UrbanHEL 2023 -megatapahtumaan ja molempien taustalta löytyykin Geonautit ry. Näyttely kuuluu museon yhteisönäyttelyiden sarjaan, jossa eri tahot pääsevät tuomaan omia kiinnostuksen kohteitaan esille museotiloissa.

Näyttely toimii parhaiten geokätköilyä tuntemattomille joille esittelyistä tulee paljon uutta tietoa ja toivottavasti kiinnostus harrastusta kohtaan herää. Harrastuksessa jo mukana oleville eri kätkötyypit ja kätköilyslangi ovat varmasti jo tulleet tutuiksi.

Mallikätköjä “pihapiirissä”

Lajia tuntemattomalle tai kätköilyn alkutaipaleella olevalla kiinnostava haaste on pieni nurkkaus, josta tulee löytää kuusi mallikätköä. Hieman harmillisesti nurkkauksen aiheeksi on valittu talon pihapiiri – paikka, joka ei yleensä ole mitenkään sovelias kätköjen piilottamiselle.

Kokeneemmalle kätköilijälle näyttelyn mielenkiintoisinta antia ovat jutut kätköilyn alkuvuosilta Suomesta. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi meidänkin blogissa olleita lehtileikkeitä ja alkuperäiset Suomen ensimmäisen geokätkön Sun Gearing lokipaperit (nämäkin kävimme joskus digitoimassa talteen). Esillä on myös se aito Kalle Reunasen GPS-laite, jolla Sun Gearin koordinaatit aikoinaan mitattiin.

Kalle Reunasen GPS-laite

Esillä myös edustava valikoima geokolikoita ja tarkkasilmäisimmät saavat bongattua kolikoiden seurantakoodit discovered-lokeja varten.

Näyttävä on myös seinälle heijastettu animaatio, joka näyttää kätköjen julkaisut ajan mittaan Suomessa. Visualisoinnista näkee hyvin miten kätköilyn luonne on vuosien varrella muuttunut kun siellä täällä sijainneista harvoista kätköistä on vähitellen siirrytty nykyiseen kätkötiheyteen. Aika näyttää alkaako kätköjen määrä joskus vielä selvästi vähentymään vai pysytäänkö kasvun tiellä.

Geokätköilynäyttelyyn liittyy tietysti myös geokätkö. Näyttelyn avaamisen yhteydessä julkaistun mysteerikätkön GCA8ZX4 Tekniikan Museo – Museum of Technology koordinaattien selvittämiseen tarvittavat tiedot löytyvät museon perusnäyttelystä ja itse kätkökin sijaitsee kävelyetäisyyden päässä museosta.

Geokätköilijän varusteita

Geokätköilynäyttely on avoinna 1.10.2023 saakka. Tekniikan museo sijaitsee hienolla paikalla Vanhankaupunginkosken keskellä olevalla saarella ja museosta löytyy muutakin kiinnostavaa katsottavaa. Aikuisten sisäänpääsy maksaa 14 euroa, 7-17 v lasten sisäänpääsy 6 euroa ja alle seitsemänvuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Museoon pääsee tietysti myös museokortilla, joka onkin näillä hinnoilla kannattava hankinta jo muutamien vuosittaisten museovierailujen tahdilla.

Museon nettisivut www.tekniikanmuseo.fi

Osoite Viikintie 1 D, Helsinki

Koordinaatit N 60° 12.955′, E 024° 58.984′

Kätköjä Paldiskin poluilla

Pakrin rantakallioilla kävellessä tuntuu kuin olisi kauempanakin maailmalla. Tälläisiä jylhiä hiekka- ja kalkkikivestä koostuvia vähitellen mereen sortuvia kallioita ei Suomesta löydy. Kaukana ei kuitenkaan olla, sillä Tallinnan länsipuolella sijaitseva Pakrin niemi sijaitsee noin 80 kilometriä Inkoosta etelään.

Jos Pakri ei nimenä sano mitään, niin niemellä sijaitseva Paldiskin kaupunki voi olla tutumpi. Neuvostoaikaan sukellusvenetukikohtana toiminut suljettu kaupunki on nykyään uneliaan oloinen pieni satamakaupunki. Arkkitehtuuri on enimmäkseen hieman rosoista ja kulmikasta betonia, eikä itse kaupunki tarjoa paljoa nähtävää. Muutama geokätkö kaupungistakin löytyy ja ne etsiessään saa hyvän silmäyksen kaupungista. Yksi kätköistä sijaitsee taitelija Amandus Adamsonin ateljeemuseon vieressä ja herttaiseen pieneen taloon kannattaa tutustua samalla.

Paldiskin vieressä Muulan mäellä on Pietari Suuren merilinnoituksen bastioneja, mutta näitä ei kovin hyvin erota heinikkoisesta maisemasta. Ilmakuvia vilkaisemalla saa paremman käsityksen linnoituksesta kun bastionien muodot erottuvat selvemmin.

Pakrin majakka

Linnoituksen vierestä lähtee Pakrin niemen ykköskohde, eli Pakrin vaellusreitti (Pakri matkarada tai Pakri Poolsaare matkarada). Kapeat polut seurailevat niemen rantoja ja tarjoavat toinen toistaan upeampia merimaisemia. Tuulisella säällä kävelyä säestää aaltojen pauhu kun meri kuluttaa hiljalleen kallioita.

Niemen länsirannalla kätköjä ei ole montaa, mutta niemen kärjessä niitä on enemmän. Siellä on myös komea punainen majakka. Majakkaan pääsee pientä viiden euron pääsymaksua vastaan kiipeämään ja mahdollisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää jos paikalle sattuu majakan ollessa auki. Majakan portaissa saa hyvän jumpan jaloille ja ylhäältä lyhtykojusta näkee pitkälle merelle. Majakoita on itse asiassa kaksi, sillä punaisen majakan vieressä lähempänä rantaa on selvästi matalampi vanha majakka.

Majakalta vaellusreitti jatkuu niemen itärannalle, jossa kätköjä löytyy enemmän etsittäväksi. Jos haluaa etsiä kaikki kätköt, kannattaa jatkaa rantaa aina Kersaluun tai Kloogarantaan asti. Jos kävely tai majakan portaat alkavat jo tuntua jaloissa, voi matkaa lyhentää palaamalla tuulipuiston läpi kohti Paldiskia. Koko reitti Paldiskista Kloogarantaan on noin 20 kilometriä. Paldiskista majakalle on noin 5 kilometriä.

Pakriin on helppo tulla

Elronin juna Paldiskin asemalla

Pakrin niemimaa on helppo saavuttaa ja sinne ehtii Suomesta vaikka viikonloppumatkalle. Autolla niemelle pääsee Tallinnasta alle tunnissa. Sinne on helppo tulla myös ilman autoa, sillä Tallinnasta kulkee noin kerran tunnissa Elronin juna Paldiskin asemalle. Myös Kloogarantaan pääsee junalla, mutta vuoroja on vähemmän.

Junat Paldiskiin lähtevät Tallinnasta Baltian asemalta (Balti Jaam) ja lipun saa ostettua kortilla junan automaatista. Lippu ei ole kallis, se maksaa aikuiselta vain 3,15 € suuntaansa.

Linkkejä

Koitajoen kätköillä

Pieni kuoppainen ja mutkitteleva metsätie etenee syvemmälle Itä-Suomalaiseen metsään. Tien oikeaan reunaan ilmestyy rivi keltaisia tolppia, jotka kertovat rajavyöhykkeen alkamisesta. Tikka nakuttelee lähipuusssa, mutta muuten on täysin hiljaista. Jossain täällä pitäisi olla Lakonkankaan pysäköitialue.

Parkkipaikka tuleekin vastaan kun aikansa seurailee rajavyöhykkeen reunaa. Parkissa on muutama muukin auto, mutta ruuhkaa ei näillä reiteillä tule olemaan. Olen saapunut Koitajoen luonnonsuojelualueelle Ilomantsissa. Tästä lähtee myös Tapion taival -niminen 20 kilometrin pituinen vaellusreitti.

Reitti seurailee Koitajoen hiekkaisia penkkoja. Joki mutkittelee sen verran, että välimatkat ovat pidempiä kuin nopeasti kartalta silmäillen arvioisi. Matkan tekoon ja taukoihin kannattaakin varata hyvin aikaa, sillä reitille osuu monta ihastuttavaa taukopaikkaa.

Yöpyminenkin reiteillä onnistuu poikkeuksellisen hyvin. Tavallisten laavujen ja telttapaikkojen lisäksi Koitajoen maastoista löytyy jopa neljä autiotupaa. Seudun autiotuvat ovat vanhoja savottakämppiä, jotka nykyään ovat retkeilijöiden käytössä.

Koitajoen polut yhdistyvät Koivusuon luonnonpuistoon, joka tarjoaa hienoja suomaisemia pitkiltä pitkospuilta. Luonnonpuistossa liikkuessa on hyvä muistaa alueen tiukat säännöt, esimerkiksi yöpyminen tai polkujen ulkopuolella liikkuminen ei ole sallittua.

Eniten geokätköjä on heti Lakonkankaan parkkipaikalta lähtevän polun varressa, jossa on pieni yhdeksän kätkön lenkki. Tämä sopii nopeaksi päiväretkeksi, mutta kauempaa tulleen kannattaa samoilla pidemmällekin joen vartta pitkin. Seudun muut kätköt ovat enemmän hajallaan pitkin aluetta, mutta kätköjä on kuitenkin joka puolella.

Koitajoella voi liikkua myös kajakilla tai kanootilla meloen. Kovin montaa kätköä reitin varrelle ei osu, mutta jotain kuitenkin.

Itäpisteellä

Koitajoelta ei ole pitkä matka Suomen itäisimmälle pisteelle ja siellä kannattaa samalla käydä, jos paikka ei ole tuttu. Itäpisteellä pääsee näköetäisyydelle varsinaisesta rajasta ilman rajavyöhykeluvan hankkimista, sillä rajavyöhykkeeseen on tehty kapea reitti, jota pitkin pääsee ensin Itäpisteen parkkipaikalle ja siitä vielä polkua pitkin Virmajärven rannelle tehdylle katselutasanteelle. Virmajärven keskellä olevalla pienellä saarella näkyy Suomen ja Venäjän rajapylväät.

Itäpisteellä täytyy noudattaa tarkkaan kylttien ohjeita ja pysyä tiukasti sallitulla alueella. Pienikin luvaton käynti rajavyöhykkeellä on rangaistava rikos. Sallittu alue on selkeästi merkitty maastoon, joten vahingossa ei laittomuuksiin eksy.

Reitti Itäpisteelle on tylsää leveää hiekkatietä ja Koitajoen poluilta Itäpisteestä tulee useamman kilometrin koukkaus. Kannattaa harkita Itäpisteellä vierailemista autolla ennen tai jälkeen vaelluksen jos pitkä hiekkatiekävely ei innosta.

Itäpisteellä on tietysti geokätköjä. Parkkipaikalta löytyy yksi tradi ja katselutasanteelta tradi sekä virtuaali. Hieman kauempana yksi tradi esittelee komeaa Karhunkämmenen kotaa. Seikkailullisempi kohde on Lahnajärven Talassaaressa sijaitseva kätkö, joka on nimensä mukaisesti Suomen itäisin saarikätkö.

Linkkejä

Geokätköilyä Länsi-Viron Läänemaassa

Viro on helppo matkakohde suomalaisille geokätköilijöille. Silti yllättävän moni tyyty kiertämään samoja Tallinnan nurkkia vuodesta toiseen. Matkasimme tutustumaan Länsi-Viron Läänemaan geokätkötarjontaan.

Haapsalun piispanlinna

Kaunis Haapsalu ja hylätty lentotukikohta

Läänemaan keskus on Haapsalun kaupunki, jonne ajaa autolla Tallinnasta noin puolessatoista tunnissa. Ilman omaa autoa paikalle pääsee Luxexpressin bussilla, joka ajaa Tallinnan linja-autoasemalta Haapsaluun noin tunnissa ja 40 minuutissa.

Mikään iso paikka Haapsalukaan ei ole, sillä asukkaita on vain reilut 10 000. Ihmeteltävää ja etsittäviä geokätköjä riittää kuitenkin päiväksi tai pariksi. Kaupungissa on paljon viehättäviä puutaloja ja kohokohtana on hieno keskiaikainen piispanlinna, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Mielenkiintoinen paikka on myös Haapsalun vanha rautatieasema, jossa toimii pieni rautatiemuseo. Juna ei Haapsaluun enää kulje, mutta kaunis asema on säästynyt. Asemarakennuksen sisällä on pieni rautatieaiheinen näyttely ja ratapiha on täynnä ruostuvia junia eri aikakausilta.

Haapsalussa on Läänemaan paras majoitustarjonta ja se sopii hyvin tukikohdaksi kätköretkille muuallekin Läänemaalle.

Seikkailunhaluisen kannattaa suunnata Haapsalun vieressä sijaitsevaan vanhaan neuvostoaikaiseen Kiltsin lentotukikohtaan, josta tietysti löytyy myös geokätkö etsittäväksi. Vanhat betoniset rullaustiet ja maan alle piilotetut lentokonehallit rapistuvat hiljalleen luonnon vallatessa paikkoja takaisin. Huomaa, että ennen kätkölle menoa tulee ilmoittautua kätkökuvauksessa ilmoitettuun puhelinnumeroon.

Viron suurin kansallispuisto

Läänemaan eteläosasta löytyy Matsalun kansallispuisto, joka on Viron suurin. Se käsittää pääasiassa Matsalun lahden, joka on tärkeä muuttolintujen pysähdys ja pesimäpaikka. Pitkiä vaellusreittejä Matsalu ei tarjoa, mutta lintujen tarkkailuun on paljon hyviä paikkoja, joiden yhteydestä löytyy myös geokätköjä etsittäväksi. Lintutornien lisäksi puisto tarjoaa hyviä melomismahdollisuuksia. Kansallispuisto jatkuu etelään Pärnumaan puolelle.

Soita ja hiekkarantoja

Läänemaan pohjoisosasta löytyy komeita suoalueita ja hienoja hiekkarantoja. Täältä löytyy myös Läänemaan isoimmat kätkökeskittymät parin power trailin muodossa. Nõvan luonnonsuojelualuetta kiertää 40 geokätkön powertrail, joka tekee lenkin komeilla hiekkarannoilla ja kauniissa kangasmetsissä. Hieman idempänä enimmäkseen Harjumaan puolella on reilun kahdenkymmenen kätkön Keibun pieni power trail. Nämä kaksi power trailia ovat sen verran lähekkäin, että kiireisin kätköilijä etsii ne molemmat saman päivän aikana.

Käymisen arvoinen paikka on myös Põõsaspean niemi, josta on komeat maisemat merelle ja Osmussaaren suuntaan. Paikalla on pieni suojainen koppi lintujen tarkkailuun ja kätkökin sen läheltä löytyy. Rantakalliolla kävellessä kannattaa olla tarkkana, sillä paikalla on useita hienoja fossiileja.

Põõsaspealle johtavan tien varrelta kannattaa pysähtyä etsimään Military / Sõjardi -niminen geokätkö, joka esittelee neuvostoaikaisen tutkaseman raunioita. Koko Põõsaspean niemi oli aiemmin sotilasaluetta, eikä siviileillä ollut tänne pääsyä. Näistä ajoista on jäänyt ympäriinsä erilaisia raunioita.

Linkkejä

 

 

UrbanHEL – Geokätköilyn megatapahtuma Helsingissä

Suvilahti Kuva: Leena Tarjamo, CC BY-SA 2.5

Geokätköilyn megatapahtuma tulee viimein Helsinkiin kun UrbanHEL -niminen tapahtuma järjestetään Suvilahdessa lauantaina 26.8.2023!

Ensimmäinen suomalainen geokätköilyn megatapahtuma järjestettiin Tampereella vuonna 2011 ja siitä lähtien tapahtumia on ollut useissa paikoissa ympäri maata, mutta Porvoota lähemmäs pääkaupunkiseutua ei kukaan ole näin suurta kätköilytapahtumaa järjestetty. Ainakin paikallisten kätköilijöiden piireissä tätä on odotettu ja Helsinki on useimmille ulkomaisille kätköilijöillekin helpoimmin saavutettava kohde.

Nyt pitkä odotus on päättynyt, sillä Suomen Ladun jäsenyhdistys Geonautit ovat ilmoittaneet järjestävänsä megatapahtuman Helsingissä lauantaina 26.8.2023. Tapahtuma on jo kerännyt riittävän määrän ilmoittautumisia ja se on virallisesti geokätköilyn megatapahtuma. Geonautit ilmoittavat odottavansa tapahtumaan jopa 3000 osallistujaa.

Tapahtumapaikkana toimii historiallinen Kattilahalli Suvilahden alueella. Kattilahalli on jäänne 1909 valmistuneesta Suvilahden höyryvoimalasta, joka tuotti sähköä kaupungille aina vuoteen 1974 asti. Voimalan suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist ja se on nykyään suosittu paikka erilaisten tapahtumien järjestämiseen.

Suvilahteen on helppo tulla, varsinkin jos liikkuu julkisilla. Metro pysähtyy alle kilometrin päässä Kalastamassa ja lähin raitiovaunupysäkki löytyy Sörnäisistä, joka sekin on alle kilometrin päässä. Alueelle on myös hyvät bussiyhteydet. Autolla saapuvien kannattaa hakeuta parkkiin esimerkiksi Redin ostoskeskuksen parkkihalliin tai jättää auto suosiolla kauemmas ja vaihtaa metron kyytiin.

Megaviikonlopun majoituksia varaillessa kannattaakin huomioida hyvät julkiset liikenneyhteydet. Hyvä majapaikka voi löytyä kauempaakin metroradan varresta. Matkailuajoneuvoilla tai teltan kanssa saapuvien kannattaa suunnata esimerkiksi Rastilan leirintäalueelle, josta on 12 minuutin metromatka Kalasatamaan.

Onnistuneen megatapahtuman tekevät ihmiset ja ponnistelu vaatii jälleen vapaaehtoisten panosta. Jos haluat mukaan tekemään Helsingin ensimmäistä suurta geokätköilytapahtumaa, niin ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Geonauttien sivuilla.

Lähiseudun kätköjen piilottajien on hyvä varautua kävijäryntäykseen ajoissa. Kolme tuhatta geokätköilijää täyttää nopeasti lähiseudun geokätköjen lokikirjat!

Linkkejä

Geokätköilijän Vilna

Liettua pääkaupunki Vilna on houkuttelevan lähellä sijaitseva kaupunkikohde. Kävimme tutustumassa Vilnan kätköihin joulukuussa.

Vilna sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa Neris- ja Vilnia-jokien yhtymäkohdassa. Kaupunki on mäkien ympäröimä ja varsinkin leveä Neris-joki tuo keskustalle ilmettä. Aikaa Vilnan matkalla kannattaa varata vähintään pitkän viikonlopun verran, mutta viikkokin vierähtää helposti geokätköillen ja nähtävyyksiin tutustuen.

Nähtävyyksiä joka makuun

Vilnan tärkein nähtävyys on vanha kaupunki, joka on kokonaisuutena UNESCOn maailmanperintökohde. Vanha kaupunki on siistissä kunnossa ja täynnä mukavia ravintoloita sekä kahviloita. Pieniä museoitakin löytyy sieltä täältä. Vanha kaupunki on täynnä erikokoisia kirkkoja ja niihin kannattaa mennä kurkistelemaan sisällekin. Moni ulkoa vaatimaton kirkko on sisältä upean koristeellinen.

Vanhaan kaupunkiin saa hyvän silmäyksen yläilmoista kiipeämällä Gediminasin linnan raunioille kukkulan päälle. Raunioiden silmiinpistävin ominaisuus on iso torni, jonka päällä liehuu Liettuan lippu. Torni näkyy moneen paikkaan ja toimii hyvänä maamerkkinä. Jos mielii vielä korkeammalle, kannattaa suunnatan syrjemmällä sijaitsevalle Vilnan TV-tornille, josta pääsee ihastelemaan maisemia reilusti korkeammalta.

Puistoja ja aukioita on ilahduttavan paljon. Kuumina kesäpäivinä näissä on mukava levähtää. Joulun alla aukiot täyttyvät joulumarkkinakojuista ja jouluvaloista.

Kolkompi nähtävyys on vanha KGB:n talo, jonka kellarissa toimii kansanmurhien uhrien museo, joka tunnetaan myös KGB vankilamuseona. Liettuan kansa on kokenut kovia useiden eri miehittäjien toimesta. Museon vanhat sellit ja teloitushuoneet pistävät miettimään mitä kaikkea täällä on tapahtunut.

Erikoisempi nähtävyys on vuonna 1994 itsenäiseksi julistautunut Užupisin kaupunginosa. Taiteilijakaupunginosan itsenäisyysjulistusta on lähinnä taideprojekti, mutta halutessaan siellä saa leimattua passinsa matkamuistomyymälässä. Kaupunginosan rajoilla on kyltit merkkaamassa Užupisin tasavallan rajoja ja taloissa liehuu Užupisin lippu.

Lasten kanssa matkustavan kannattaa poiketa Teknologia- ja energiamuseoon, joka toimii Neris-joen pohjoisrannalla vanhassa hiilivoimalassa. Voimalan vanhojen kattiloiden ympärille on kasattu pieni tiedemuseo, jossa riittää ihmeteltävää ja kokeiltavaa.

Vilnan kätköt

Vilnassa riittää etsittävää joka makuun. Vanhassa kaupungissa on monen eri sortin geokätköjä ja niitä etsiessä tulee melko kattavasti kiertäneeksi koko vanhankaupungin. Osa kätköistä sijaitsee hyvin vilkkailla paikoilla ja niiden etsiminen väkijoukon keskeltä vaatii pokkaa. Helpompia tapauksia ovat virtuaalikätköt, joita niitäkin löytyy useampi varsinkin vanhan kaupungin alueelta.

Vilnan geokätköjen kuvaukset ja vinkit on pääasiassa kirjoitettu liettuaksi ja englanniksi, joten turistikätköilijäkin pärjää hyvin vaikkein liettua olisikaan hallussa.

Enemmän etsittävää kaipaavan kannattaa suunnata kaupungin ulkopuolella sijaitseviin metsiin, joista löytyy suurempia kätkökeskittymiä ja power traileja.

Liikkuminen Vilnassa

Vilnassa ei ole metroa tai raitiovaunuja, mutta bussit ja johdinautot kulkevat ympäri kaupunkia ja niiden käyttö on helppoa. Lipun saa näppärimmin hankittua lataamalla kännykkään Trafi-niminen sovellus, jossa on reittiopas ja lippujen ostomahdollisuus. Sovelluksen kartalta näkee myös reaaliajassa missä bussit kulkevat.

Bussiliput ovat suomalaisittain edullisia. Puolen tunnin matka maksaa alle euron mobiilisovelluksesta ostettuna. Paljon liikkuvan kannattaa harkita viikon voimassa olevaa lippua.

Miten sinne pääsee?

Nopein reitti Vilnaan on lentäminen Helsinki-Vantaalta Finnairin suorilla lennoilla. Vilnan lentokenttä sijaitsee lähellä kaupunkia ja edullisilla paikallisbusseilla pääsee nopeasti keskustaan.

Jos reissuun on enemmän aikaa, mielenkiintoinen vaihtoehto on ajella omalla autolla Vilnaan Tallinnan kautta. Matkaa tulee aika tarkkaan kuusisataa kilometriä jos isompia kätköpoikkeamia ei tee. Matkan varrelle osuu toki paljon nähtävää, joten aikaa voi helposti käyttää enemmänkin ja pysähdellä matkalla yöpymään.

Julkisillakin Vilnaan pääsee maata pitkin. Tallinnasta pääsee Vilnaan suorilla yön yli ajavilla Lux Expressin busseilla noin kahdenkymmenen euron hintaan. Matka kestää noin kahdeksan ja puoli tuntia.

Linkkejä

Retkikohteena Örön saari

Örön linnakesaari on kiinnostava retkikohde Saaristomeren kansallispuistossa. Saari on aiemmin ollut sotilaskäytössä vuodesta 1915 alkaen ja se oli pitkään ulkopuolisilta suljettu kohde. Puolustusvoimat poistui saarelta 2005 ja sen jälkeen sitä on avattu matkailijoille.

Örön saarella riittää nähtävää hyvin vaikka koko viikonlopuksi. Pitkästä armeijan käytöstä on jäänyt historiallisia jälkiä ympäri saarta. Vanhat kasarmirakennukset muodostavat viehättäviä kylämäisiä kokonaisuuksia ja tykkejäkin pääsee katsomaan. Komeimpia ovat Obuhovin terästehtaalla valmistetut 12 tuuman merikanuunat, jotka ovatkin suurimpia Suomessa koskaan käytössä olleista tykeistä.

12 tuuman merikanuuna

Historian lisäksi saaren luonto tekee vaikutuksen. Moni perhoslaji ja harvinaisempi kasvi menestyvät saarella. Muutenkin saariston karumpi luonto on omalla tavallaan viehättävä. Saaren maisemat ovat myös yllättävän vaihtelevia. Paikoin rannat ovat sileitä jääkauden hiomia kallioita kun taas länsiranta on melkein kokonaan uskomattoman hienoa hiekkarantaa. Rannoilla kannattaa pitää silmät auki, sillä pienillä luodoilla saattaa nähdä hylkeitä.

Saarella on helppo liikkua jalkaisin, mutta matkat voivat olla yllättävän pitkiä jos aikoo kiertää koko saaren lyhyessä ajassa. Liikkumista nopeuttamaan satamasta voi vuokrata polkupyörän. Kävellen saaren kohteisiin tutustuu parhaiten kiertämällä kaksi luontopolkua, jotka on mahdollista yhdistää yhdeksi kierrokseksi. Luontopolut on nimetty niiden varrella olevien tykkipatterien mukaan. Pidempi 120 mm kierros johdattaa saaren pohjoiskärkeä kohti ja sillä on pituutta 5,1 kilometriä. Lyhyempi 4,7 kilometrin 6 tuuman kierros taas vie eteläkärkeen.

Öröllä on hyvät palvelut. Vanhoissa armeijan rakennuksissa toimii nykyään mm. hotelli ja ravintola. Saarelta löytyy myös pieni kioski ja satamasta bistro. Jos hotellimajoitus ei kiinnosta, niin saarelta voi myös vuokrata mökkejä tai pystyttää oman teltan pienelle leiripaikalle.

 

Geokätköjä saarella ei ole mitenkään liikaa, mutta etsittävää silti on. Heti sataman tuntumassa odottelee helppo tradi ja saarella kierrättävä Adventure Lab tutustuttaa moneen kohteeseen. Earthcachekin löytyy ja senkin pisteissä on kierrettävää. Saaren eteläkärjestä löytyy vielä toinen tradikätkö. Käytännössä moniosaisten kätköjen pisteitä saa keräiltyä luontopolkuja kierrellessä, mutta kannattaa varautua edestakaisin menoon jos oma suunnitelma ei osukaan yksiin kätkön johdattaman reitin kanssa. Saarella on myös muutama merelliseksi nimetty kätkö, joiden jujuna on niiden sijainti jollain lähisaarelle/-luodolla. Veneettömänä nämä saattavat harmittaa, mutta satamasta voi vuokrata kanootteja lähivesien tutkimiseen.

Miten sinne pääsee?

Veneetön pääsee Örön saarelle kätevästi Kasnäsin satamasta lähtevillä vesibusseilla. Matka kestää puolisen tuntia ja tarjoaa kivoja saaristomaisemia ihasteltavaksi. Vesibussit liikennöivät kesäaikaan säännöllisesti ja lisäksi yleisten lomien sekä tapahtumien aikaan on liikennettä.

Jos paikalla haluaa vesibussien aikataulujen ulkopuolella, eikä omaa venettä ole käytössä, on vaihtoehtona ottaa alle taksivene. Alueella toimii useampikin taksiveneyrittäjä.

Omalla veneellä liikuttaessa Örön vierasvenesatama on mukava pysähtymispaikka.

Linkkejä

Inarin Juutuan polulla

Jäniskosken riippusilta

Lapin retkikohteita esitellessä korostuvat usein kansallispuistot ja tunturit. Hienoja paikkoja ne ovatkin, mutta muitakin ulkoilupaikkoja on. Kävimme tutustumassa Inarin retkeilyalueen Juutuan polkuun, joka tarjoaa helppokulkuisen ja helposti saavutettavan reitin luonnon helmassa.

Juutuan polku on 5,8 kilometrin pituinen rengasreitti. Lähtöpaikaksi sopii esimerkiksi luontokeskus Siida tai Jäniskosken parkkipaikka. Polku seurailee Juutuanjoen rantoja kumpuilevassa maastossa. Reitti on leveää kävelytietä ja osaksi jopa esteetön.

Polun varrelle osuu kaksi laavua. Akselin laavu sijaitsee Jäniskosken eteläpuolella mäen päällä tarjoten komeat näkymät alas kosken alajuoksulle. Toinen laavu on joen pohjoispuolella aivan Jäniskosken vieressä. Laavun kohdalla reitti kulkee kosken yli näyttävää riippusiltaa pitkin. Juutuan polun varrella on kylttejä, joihin on koottu tarinoita joen ja alueen menneisyydestä.

Juutuan polku tarjoaa poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet kävelyyn myös talvella. Reittiä nimittäin aurataan talvellakin kävelykuntoon! Metsähallituksen sivuilla lupaillaan aurausta ainoastaan eteläpuolen polulle, mutta paikalla käydessämme aura oli juuri käynyt pyörimässä pohjoisemmallakin osuudella. Joen eteläpuolinen osuus on myös valaistu. Eksymisen vaaraa tällä reitillä ei ole, sillä reitti on hyvin selvästi viitoitettu.

Geokätköjen osalta Juutuan polku ei ole mikään power trail, mutta näissä maisemissa laatu korvaa määrän. Aivan Inarin taajaman yhteydessä olevien kätköjen lisäksi reitin varrelle osuu Inari 100 -haastekätkö ja perinteiset kätköt Akselin laavulla sekä Jäniskoskella. Jäniskoskelta on pieni poikkeama polkua pitkin Inari 50 -haastekätkölle. Kierrosta voi pidentää jatkamalla Jäniskoskelta Haapakoskelle, josta löytyy yksi geokätkö.

Juutuan polku kuuluu Inarin retkeilyalueeseen, joka tarjoaa mahdollisuuksia pidempiinkin retkiin. Jäniskoskelta voi esimerkiksi jatkaa pienempiä polkua pitkin länteen kohti Otsamotunturia, jonka laelta löytyy päivätupa. Kittiläntien eteläpuolelta löytyy laajempi alue, jossa riittää koluttavaa maastoa. Tältä alueelta pääsee jatkamaan vaellusta vaikka Hammastunturin erämaahan, jos mielessä on pidempi ja vaativampi retki.

Juutuan polulle on helppo poiketa Nelostieltä ja se sopii erinomaiseksi jaloitteluksi jos olet paahtamassa kohti Jäämeren rantoja tai muuten pidemmällä ajomatkalla pohjoisessa.

Linkkejä

Uusi mahdollisuus locationless-kätkön hakuun

Locationless-kätköt saavat taas vähän jatkoa kun Geocaching.com ilmoitti uudesta GC8NEAT-kätköstä, joka on löydettävissä 6.2. – 31.12.2021. Kätkön saa kirjattua löydöksi tekemällä jonkin ympäristö kehittämiseen liittyvän toimen, eli vaikkapa keräämällä roskia luonnosta tai muuta vastaavaa hyödyllistä. Oma suoritus dokumentoidaan kuvin ja sanoin kätkön lokiin.

GC8NEAT-kätkön yhtenä tavoitteena on kannustaa kätköilijät omatoimiseen CITOiluun nyt kun pandemiatilanne vaikeuttaa tai estää perinteisten CITO-tapahtumien järjestämisen.

Myös viime vuonna julkaistu GC8FR0G Find Signal the Frog -kätkö on saanut jatkoaikaa tämän vuoden loppuun saakka. Alun perin sen piti olla haettavissa vain vuonna 2020, mutta koronapandemia sotki useimpien mega- ja gigatapahtumien suunnitelmat.

Mikä ihmeen locationless?

Locationless, eli sijainniton kätkö on jäänne geokätköilyn alkuajoilta. Oikeat geokätköt olivat silloin harvassa, eikä monen lajista kiinnostuneen lähellä ollut mitään etsittävää. Locationless-kätköt olivat ratkaisu tähän kun niitä pystyi suorittamaan melkeinpä missä vain kunhan löysi sopivan kohteen.

Myöhemmin locationless-kätköistä luovuttiin kun paikkaan sidottuja perinteisempiä kätköjä alkoi olla enemmän, eikä locationless kätköjen määrän haluttu paisuvan liiaksi. Vanhat locationless-kätköt arkistoitiin kokonaan, eli harrastusta ohjattiin vahvasti sijaintiin perustuvien purkkikätköjen suuntaan. Erillisen Waymarking-sivuston piti korvata virtuaali- ja locationless-kätköjen puutetta, mutta se ei koskaan ole kasvanut kovin suosituksi, eikä sivuston kehittämiseen ole laitettu paukkuja.

Arkistoinnin takia locationless-tyyppi jäi tilastoissa kuriositeetiksi ja löytöjä oli vain kätköilyn pioneeriharrastajilla, jotka olivat mukana heti alussa. Nyt viime vuosina Geocaching.com on taas mahdollistanut tyypin hakemista muutamilla erikoiskätköillä.