Geocaching.com:n taannoisessa päivityksessä tuli uutena ominaisuutena solution checker, eli tutummin geochecker, jolla mysteerikätkön ratkaisun saa tarkistettua ennen maastoon jalkautumista. Geochecker ei ole asiana mitenkään uusi, sillä erilaisia checkereitä on ollut muilla sivuilla jo pitkään. Uusi juttu on geocheckerin kytkeminen suoraan Geocaching.com:iin.

Miksi geocheckereitä tarvitaan?

Mysteerien ratkominen on mukavaa, mutta kovin montaa kertaa ei viitsisi etsiä kätköpurkkia vääristä koordinaateista. Pieni virhe ratkaisussa voi olla maastossa useiden kilometrien virhe ja etsijä saattaa väärien koordinaattien perässä päätyä vaarallisiin paikkoihin, piha-alueille tai vaikkapa herkälle luonnonsuojelualueelle, jossa liikkumista tulisi välttää. Tarkastamalla ratkaisun voi olla varma ratkaistujen koordinaattien oikeellisuudesta.

Yksinkertaisuuden ylistys

Geocaching.com:n oma geochecker on paluu geocheckerien juurille. Geocaching.com:n ulkopuoliset geocheckerit ovat saaneet vuosien saatossa lukuisia lisäominaisuuksia ja paisuneet niin monimutkaisiksi, että osa mysteereistä pitää jopa ratkoa checkerin avulla. Geocaching.com:n oma checkeri on kuitenkin äärimmäisen yksinkertainen. Sen avulla saa tarkistettua ovatko ratkotut koordinaatit samat kuin tekijän merkkaama Final location -piste. Ei useita ratkaisuvaihtoehtoja, ei viestejä ratkojalle tai tarkastusmäärien rajoittamista.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Geocaching.com:n tarkistin hoitaa hommansa hyvin. Sillä on helppo katsoa onko ratkaisu oikea, eikä tarkistimen toimintaa kunkin mysteerin kohdalla tarvitse ihmetellä.

Geocheckerin käyttäminen ratkaisun tarkistamiseen

Jos mysteerikätkön tekijä on päättänyt lisätä geokätköönsä tarkistimen, näkyy se kätkökuvauksen lopussa. Tarkistimen käyttö on helppoa. Riittää kun syötät ratkaisemasi koordinaatit kenttiin, klikkaat captcha-ruutua jonka tehtävänä on estää automatisoidut tarkistukset ja klikkaat lopuksi ”Tarkasta ratkaisusi”.

Jos ratkaisu on oikein, se tallentuu suoraan kätkösivun korjatuiksi koordinaateiksi ja mysteerin kuvake näkyy kartalla oikealla paikalla. Korjatut koordinaatit tunnistaa koordinaattien alle tulevasta harmaasta viivasta.

Tarkastusmäärät on rajoitettu kymmeneen kertaan kymmenessä minuutissa. Tarkoituksena on estää tai ainakin hidastaa mysteerin ratkaisun arvailemista.

Geocheckerin lisääminen omaan geokätköön

Geocaching.com:n geocheckerin lisääminen omaan mysteerikätköön on todella helppoa. Kun tarkistin on samalla sivulla, ei tarvitse mennä erilliselle sivulle luomaan checkeriä eikä kätkökuvaukseen tarvitse erikseen laittaa linkkiä tarkistimen sivulle.

Mysteerikätkön tekijä saa geocheckerin käyttöönsä yhdellä klikkauksella kätkötietojen muokkaussivulla. Aiemmin luotuun mysteerikätköön geocheckerin saa seuraavasti:

  1. Mene kätkösi sivulle Geocaching.com -sivustolla
  2. Klikkaa oikeasta reunasta Ylläpidon työkalut -kohdasta Muokkaa -linkkiä
  3. Laita Koordinaatit-kohdassa rasti ”Näytä tarkistin kätkön sivulla.” -ruutuun
  4. Laita rastit ”Kyllä. Olen lukenut ja ymmärrän kätkökuvauksen vaatimukset ja ohjesäännöt.” ja ”Kyllä. Olen lukenut ja hyväksyn käyttöehtosopimuksen.” -ruutuihin
  5. Klikkaa ”Lähetä muutokset” -nappia

Uuteen mysteerikätköön geocheckerin saa laittamalla vaiheessa 3. Kuvaus ruksin kohtaan ”Näytä tarkistin kätkön sivulla.”.

Geocaching-sivuston geochecker käyttää automaattisesti kätkörasian sijainniksi merkittyjä koordinaatteja, mikä osaltaan vähentää virheiden mahdollisuuksia, kun koordinaatit tarvitsee kirjoittaa vain kerran. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun geocheckeriin on lipsahtanut väärät koordinaatit ja ratkojat ovat ihmetelleet kun oikean tuntuinen ratkaisu ei kelpaakaan checkerille.

Muita geocheckereitä

Geocaching-sivuston geochecker on yksinkertainen ja kätevä käyttää, mutta joskus tarvitaan lisäominaisuuksia ja silloin jokin ulkopuolinen geochecker voi olla parempi vaihtoehto.

Huomaathan, että moni ulkopuolisista geocheckereistä sisältää mainoksia tai muuta kaupallista materiaalia, eikä niiden linkkiä voi suoraan lisätä kätkökuvaukseen ohjesääntöjen kaupallisuuskiellon takia.

Etkö ehtinyt osallistumaan GIFF-miitteihin? Ei hätää, finaaliin valitut GIFF-lyhytelokuvat ovat tuttuun tapaan katsottavissa YouTubessa:

Tämän vuoden voittajaksi valikoitui liettualainen Geocaching Day in Vilnius -lyhyelokuva. Elokuvan on tehnyt nimimerkki kaimynas.

GIFF-elokuvien taso tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Tekninen laatu paranee jatkuvasti kun aiemmin vain ammattilaisten käytössä olleet laitteet alkavat olla harrastajienkin budjettiin sopivissa hinnoissa. Pelkkä tekninen laatu ei tietysti riitä menestyselokuvan tekemiseen, vaan taustalla pitää olla hyvä idea idea ja kyky sen toteuttamiseen.

Jos elokuvan teko kiinnostaa, niin nyt on hyvä aika alkaa suunnittelemaan tulevan vuoden GIFF-elokuvia. Ehkä ensi vuonna viimein nähtäisiin kotimainenkin elokuva finaalissa?

Mikä ihmeen GIFF?

GIFF eli Geocaching Film Festival on vuodesta 2013 asti vuosittain järjestetty geokätköilyaiheinen lyhytelokuvafestivaali. Harrastajat lähettävät lyhytelokuvia Geocaching HQ:n raadille, joka valitsee finalistit. Syksyisin geokätköilyn harrastajat kokoontuvat miitteihin katsomaan finaaliin valittuja elokuvia, joista äänestetään voittaja.

Kun kertoo Suomessa olevansa lähdössä Palaulle, joutuu yleensä ensimmäiseksi selittämään, että mikä ja missä Palau on. Vuonna 1994 itsenäistynyt saarivaltio on yksi maailman nuorimmista valtioista, eikä se ole erityisen tunnettu. Sukeltajapiireissä moni saaren kuitenkin tuntee, sillä se on erittäin suosittu sukelluskohde ja Suomestakin sinne järjestetään sukellusmatkoja. Mutta mitä Palau tarjoaa geokätköilijälle?

Palau on pieni reilun 20 000 asukkaan saarivaltio Mikronesiassa. Valtio koostuu yli kolmesta sadasta pienestä ja vähän isommastakin saaresta. Saaret ovat muodostuneet vanhoista merenpinnan yläpuolelle nousseista koralliriutoista ja niiden erityispiirteinä ovat jyrkät ja kiviset rannat. Maisemat ovat upeita, mutta hiekkarantoja on vain vähän, eivätkä ne vastaa mielikuvia paratiisisaarten rannoista. Palaun hienoin uimaranta on saarten kalleimman hotellin Palau Pacific Resortin keinotekoinen ranta.

Palaun suurin asuinkeskittymä on Kororin kaupunki, jossa melkein kaikki turistipalvelutkin sijaitsevat. Koror sijaitsee omalla saarellaan lähellä suurimmalla saarella Babeldaobilla sijaitsevaa lentokenttää. Babeldaobin ja Kororin välillä kulkee silta. Koror on käytännössä yksi kapeita saaria pitkin kiemurteleva tie, jonka varrella on taloja sekä muutamia sivukatuja. Meri ei Kororissa ole koskaan kaukana.

Palaun geokätköt ja nähtävyydet

Kororissa on pari pientä museota sekä pieni akvaario, mutta muuten siellä ei oikein nähtävää ole. Geokätköilijän kannattaa vuokrata Kororista auto vähintään yhdeksi päiväksi ja kiertää Babeldaobin ympäri kulkeva tie, jonka varrella on monta mielenkiintoista paikkaa ja kaksi geokätköä.

Pääkaupunki on Ngerulmud, joka on oikeasti pieni kylä Babeldaobin itärannikon keskellä. Pääkaupungissa kannattaa kuitenkin vierailla ihmettelemässä mahtipontista kukkulan laella seisovaa hallintorakennusta, joka tuntuu olevan väärässä paikassa keskellä viidakkoa. Hallintorakennukseen ei pääse tutustumaan tarkemmin, mutta näkynä se on niin erikoinen, että paikalla kannattaa käydä kääntymässä.

Kätkö postilaatikossa

Geokätköjen määrässä Palau ei häikäise, sillä koko maasta löytyy tällä hetkellä vain seitsemän geokätköä. Laatu korvaa kuitenkin määrän ja monet kätköpaikat ovat uskomattoman hienoja. Geokätköille pääseminenkään ei ole aivan yksinkertaista, joten seikkailuja on luvassa. Sukelluskohteena täältä löytyy tietysti kolme earthcachea, joille pääsee vain sukeltamalla. Sukellus-earthien lisäksi saarilla on yksi helpommin saavutettava earthcache ja kolme tradia.

Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana Palau oli japanilaisten miehittämänä ja saarilla on paljon jäänteitä japanilaisten ajoista. Kororin läheltä löytyy mm. japanilaisen viestiaseman jäänteet. Valitettavasti sotahistoriallisilla kohteillakin käymiseen pitäisi hakea etukäteen maksullinen lupa.

Ehkä mielenkiintoisin Palaun geokätkö on kaukaisella Helen Reef -riutalla sijaitseva earthcache GC1H9X3 Hotsarihie. Earthcache on julkaistu jo 2008, mutta siellä on käynyt vain yksi kävijä. Helen Reefille ei ole ihan helppo päästä, sillä riutta sijaitsee 700 kilometriä Kororista etelään keskellä merta.

Kalliosaaret, The Rock Islands

Palaun huippunähtävyys ovat Kororin eteläpuolella sijaitsevat sokkeloiset kalliosaaret, jotka on nimetty myös UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Hauskan muotoiset jyrkkärinteiset saaret ovat entisiä koralliriuttoja, jotka ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle. Saaret ovat nykyään asumattomia ja niiden luonto on tarkkaan suojeltu. Alueelle ei ole asiaa ilman lupaa ja mukana pitää aina olla virallinen opas.

Saaret ovat kauniit ja tarjoavat komeita maisemia, mutta todellinen nähtävyys on vedenpinnan alapuolella. Useimmat tulevat Kalliosaarille sukeltamaan tai snorklaamaan. Palaun vedet ovat täynnä värikkäitä trooppisia kaloja ja sukeltaessa riittää ihmeteltävää. Veden alta löytyy myös sota-aikana uponneita laivoja ja lentokoneita, joiden luokse on mahdollista sukeltaa.

Kalliosaarten erikoisin nähtävyys on Jellyfish Lake, eli yhdellä saarella oleva pieni järvi, joka on täynnä pieniä meduusoja. Järven meduusat eivät polta ihmistä kivuliaasti, joten järveen pääsee snorklaamaan meduusaparven keskelle. Jellyfish Lakelle pääsyä rajoitetaan ajoittain ympäristönsuojelusyistä, joten sinne ei välttämättä pääse.

Toinen erikoinen kohde on Milkyway Lagoon, joka on pieni mutapohjainen laguuni. Mutalaguunin vesi on liian sameaa sukeltamiseen, mutta uimiseen se sopii hyvin ja turistit saavat hieroa hienoa valkoista mutaa iholleen.

Ominpäin Kalliosaarille ei tosiaan pääse. Kororista löytyy useita sukellus- ja retkifirmoja, jotka järjestävät erilaisia kierroksia Kalliosaarille. Teitä pitkin saarille ei pääse, joten kaikki retket ovat veneretkiä. Nähtävää ja tekemistä saarilla riittää useammaksikin päiväksi, varsinkin jos sukellushommat kiinnostavat, mutta retkille tulee hintaa.

Jos budjetti kestää, niin Kalliosaaria voi ihastella myös ilmasta käsin pienkoneen kyydistä. Retkifirmat järjestävät päivittäin lennätyksiä Kalliosaarten yläpuolella.

Palau ei ole budjettikohde

Mikään budjettikohde Palau ei ole. Jo lentolippuihin Suomesta Palaulle joutuu varaamaan vähintään tonnin per henkilö. Lisäksi hotellit ovat kalliita eikä muita majoitusvaihtoehtoja ole paljoa tarjolla. Kaikkein halvimmat majapaikat ovat sukeltajille suunniteltuja karsittuja yhteismajoituksia.

Palau huolehtii herkästä luonnostaan ja rajoittaa turistien määrää korkeilla lupamaksuilla. Kalliosaarilla käymiseen tarvitaan 50 dollarin lupa. Jos haluaa käydä myös Jellyfish Lakella, maksaa se 100 dollaria.

Palaulta ei pääse lähtemäänkään ilman maksua. Lähtiessä lentokentällä pitää maksaa 20 dollarin lähtövero, sekä 30 dollarin ympäristömaksu. Maksut maksetaan ennen passin tarkastusta, varaa käteistä kentälle.

Miksi mennä?

  • Upeaa luontoa
  • Lämmintä
  • Sukellus- ja snorklausmahdollisuudet
  • Rentoa saaritunnelmaa

Miten sinne pääsee?

Palaulle ei ole suoria lentoja Suomesta, eikä edes Euroopasta. Yleisimmät reitit Suomesta kulkevat Filippiinien Manilan tai Korean Soulin kautta. Lentoja on tarjolla myös Guamilta.

Palaun ainoa kansainvälinen lentokenttä sijaitsee suurimmalla saarella Babeldaobissa. Lentokenttä on pieni, palveluiltaan rajoittunut ja vain turvatarkastuksen jälkeinen alue on ilmastoitu.

Linkkejä

Aasian kirjeenvaihtajamme kävivät geokätköilemässä Etelä-Korean Soulissa. Millaista geokätköilyä miljoonakaupunki tarjoaa?

Etelä-Korean pääkaupunki Soul on todellinen metropoli. Kaupungissa asuu virallisesti melkein kymmenen miljoonaa asukasta, mutta koko metropolialueella asukkaita on yli 25 miljoonaa. Puolet Etelä-Korean asukkaista asuu Soulin metropolialueella ja se onkin maailman toiseksi suurin metropolialue Tokion jälkeen.

Nähtävää Soulissa

Vahdinvaihto palatsin edessä

Soul tarjoaa matkailijoille elämyksiä moneen makuun. Jo pelkkä korealaisen elämänmenon seuraaminen on viihdyttävää ja nähtävyyksiäkin on paljon. Soulin lukuisista temppeleistä ja palatseista kannattaa käydä ainakin muutamassa. Palatsit ovat hienoja, mutta pidemmän päälle keskenään aika samanlaisia, vaikka jokaisella omat erityispiirteensä onkin. Korealaisilla on hauska tapa vierailla palatseissa perinneasuihin pukeutuneina.

Museoidenkin ystäville riittää kierrettävää. Kaupungissa on yli sata museota ja vierailun arvoisia ovat ainakin toistensa lähellä sijaitsevat kansallismuseo ja sotamuistomerkkimuseo. Vaikka museot ovat houkuttelevan lähekkäin, ei niitä kannata yrittää ahnehtia saman päivän aikana. Kumpikin museoista on oikeasti iso ja keskittyminen ei riitä kummankin käymiseen.

Soulissa on viime vuosina tehty mielenkiintoisia rakennushankkeita. Vanhoja moottoriteitä on purettu ja niiden tilalle on rakennettu viihtyisää kaupunkiympäristöä. Vuonna 2005 avattiin Cheonggyecheonin jokipuisto puretun moottoritien paikalle. Pieni rakennettu kanava alkaa aivan Soulin keskustasta ja se muodostaa yli 10 kilometrin pituisen ulkoilureitin. Kanavan molemmin puolin kulkee kävelytiet ja kanavan vartta on koristeltu erilaisilla taideteoksilla ja kasveilla. Aina vähän väliä joen ylittää tasaiset kivet, joita pitkin voi hyppelehtiä toiselle puolelle. Cheonggyecheonista on tullut todellinen kaupunkilaisten ja matkailijoiden suosikki ja joen varrella onkin aina ihmisiä. Ilta-aikaan kanava on valaistu kauniisti ja sen länsiosassa on joka ilta hieno valonäytös.

Seoullo 7017

Toinen vastaava hanke on tänä vuonna avattu Seoullo 7017, jossa entinen autojen silta on muutettu puistoksi. Kilometrin pituinen silta ylittää ison ratapihan aivan päärautatieaseman vieressä ja se on muuttunut viihtyisäksi puutarhaksi. Seoullo 7017 muistuttaa New Yorkin suosittua High Linea, jossa vanha rautatiesilta muutettiin puistoksi. Iltaisin Seoullo on valaistu vaihtuvin värein ja puiston esiintymislavalla järjestetään ilmaiskonsertteja. Muutama geokätkökin sillalta tietysti löytyy.

Soulin geokätköt

Mikrokätkö Gangnamissa

Etsittävä ei Soulista ihan heti lopu, 20 kilometrin säteellä keskustasta on yli 2000 geokätköä! Peruskätköt ovat Koreassa arvossaan ja melkein 90 prosenttia Soulin seudun kätköistä on suoraan annetuissa koordinaateissa sijaitsevia peruskätköjä. Muitakin tyyppejä toki löytyy pitkin kaupunkia ja tarjolla on mielenkiintoisia multeja, mysteereitä sekä muutama Wherigo ja Earthcache. Virtuaalikätköjen uuden tulemisen myötä kaupunkiin on sellainenkin saatu.

Soulin ympäristössä kiertelee mielenkiintoisia jalan kierrettäviä power traileja, joten vähän ahkerampikin geokätköily onnistuu. Seoul-Dulegil -kätkösarja muodostaa kaksi kaupunkia ympäröivää rinkiä ja kätköjä niissä on yhteensä lähemmäs kolme sataa. Sisempi rinki seurailee vanhaa kaupungin muuria, joka on useissa kohdin vielä olemassa. Metrolla pääsee helposti liikkumaan power trailien aloituspaikoille ja itselle sopivan kierroksen jälkeen on helppo palata keskustaan. Lähin metroasema ei missään vaiheessa ole kovin kaukana ja bussejakin kulkee hyvin.

Kuten suurkaupungeissa yleensäkin, suurimman vaikeuden geokätköilijälle aiheuttavat joka paikassa pyörivät jästimassat. Korealaiset ovat kuitenkin melko pidättyväisiä ja kynnys puuttua toisten tekemisiin on suuri. Kaupungissa on myös totuttu näkemään kaikenlaista, eikä satunnaisen geokätköilijän omituisetkaan touhut paljoa kiinnosta.

Vuoret ja luonto lähellä

Bukhansanin kansallispuisto

Soul sopii myös luontomatkailijalle. Kaupunkia ympäröivät vuoret tarjoavat lukuisia hyviä ja mielenkiintoisia patikkareittejä, joiden varsilta löytyy tietysti paljon geokätköjä. Vaellusreitteille pääsee helposti ilman autoa, sillä monen vaellusreitin alkuun pääsee jopa metrolla tai ainakin bussilla.

Sammakkokätkö

Eri luontokohteita on tarjolla todella paljon. Me lähdimme valloittamaan Bukhan-vuorta Bukhansanin kansallispuistoon. Kotimaisiin vaellusreitteihin verrattuna polut ovat paikoin melko vaativia ja huonoilla kengillä metsään ei kannata lähteä. Paikoin merkitty reitti saattaa nousta hyvin jyrkkää kallioseinämää pitkin ja kiipeämisen avuksi polulle on viritelty köysiä. Kansallispuiston luonto on suomalaiseen metsään tottuneelle kasvillisuudeltaan aika tutun oloista, mutta vuoriston jylhät maastonmuodot eroavat Suomesta. Bukhansan-vuorelle vievä polku on jatkuvaa ylämäkeä ja matkan varrella on komeita vesiputouksia.

Vuoren huipulta aukeavat huimat maisemat kaupunkiin. Rakennusten valkea massa tuntuu jatkuvan loputtomana joka suuntaan. Kaikki vuorilla olevat geokätköt eivät ole polkujen varsilla ja osa voi olla hyvinkin hankalassa maastossa. Kannattaa muistaa omat rajat ja välttää liian vaativia paikkoja.

Geokätköttömän maan rajalla

Soulin matkalla kannattaa yrittää päästä käymään Pohjois-Korean rajalla, jossa neljä kilometriä leveä demilitarisoitu vyöhyke erottaa Pohjois- ja Etelä-Korean. Pohjois-Korea on yksi harvoista kokonaan vailla geokätköä olevista maista, joten geokätköilyn kannalta paikka ei ole kiinnostava, mutta elämys se on. Opastetuilla kierroksilla on mahdollista vierailla Panmunjomin raja-asemalla, jossa maiden sotilaat seisovat vastatusten. Panmunjomissa on kolme YK:n siniseksi maalattua neuvotteluhuonetta, jotka sijaitsevat puoliksi Pohjois-Korean puolella. Hyvällä tuurilla vierailulla pääsee käymään sisällä neuvotteluhuoneessa, jossa on mahdollista käydä periaatteessa pari metriä Pohjois-Korean puolella.

Demilitarisoitu vyöhyke

Mikä tahansa yllättävä tapahtuma rajalla tai sotilaiden harjoitukset estävät turistivierailut rajalle, joten kannattaa henkisesti varautua siihen, ettei vierailu välttämättä onnistu oman reissun aikana. Retkiä järjestetään kuitenkin normaalisti useamman kerran viikossa, joten mahdollisuus retken onnistumiseen oman loman aikana on hyvä. Jos pääset valitsemaan, niin ota sellainen retki jossa on mahdollisuus tavata pohjois-korealainen loikkari. Loikkari on yleensä jutustelemassa bussissa matkalla rajavyöhykkeelle ja häneltä saa ensikäden tietoja elämästä Pohjois-Koreassa.

Panmunjomissa yhdysvaltalaiset sotilaspoliisit ottavat ryhmän valvontaansa ja johdattavat rajalle. Ennen alueelle pääsyä kaikkien vierailijoiden tulee allekirjoittaa paperi, jolla vapauttaa aluetta valvovan YK:n ja Yhdysvallat vastuusta, jos itselle tapahtuu jotain vihollistoiminnan seurauksena.

Rajavyöhykkeen muita kiinnostavia vierailukohteita ovat Pohjois-Korean salaa kaivamat rajan alittavat hyökkäystunnelit, joita on tähän mennessä löytynyt neljä kappaletta. Useimmat rajakierrokset käyvät myös Doran näköalapaikalla, josta näkee pitkälle Pohjois-Korean puolelle. Rajan molemmin puolin kaiuttimista soivat propagandalaulut luovat kolkkoa tunnelmaa.

60-luvulla päättynyt Korean sota ei virallisesti koskaan päättynyt, vaan maiden välille solmittiin tulitauko. Viime aikoina tilanne on kiristynyt ainakin puheiden tasolla ja Pohjois-Korea on hermostuttanut koko maailmaa ohjuskokeillaan. Rajalla tilanne ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään. Meitä opastanut yhdysvaltalainen sotilaspoliisi kertoo, ettei viime aikojen tapahtumat ole aiheuttaneet rajalla minkäänlaista liikehdintää kummallakaan puolen.

Miksi mennä?

  • Todella paljon kivoja geokätköjä
  • Paljon nähtävää ja koettavaa
  • Turvallista ja helppoa matkailua
  • Tekemistä koko perheelle (muutakin kuin geokätköilyä)
  • Korealainen ruoka
  • Helposti saavutettavia luontokohteita

Katuruokakojuja

Miten sinne pääsee?

Kätevin ja usein edullisinkin reitti Souliin on ottaa Finnairin suorat lennot perille. Tarjouksista voi löytää edullisempia lentoja, jos koneenvaihto matkalla ei haitaa. Lento kestää noin yhdeksän tuntia.

Kansainväliset lennot laskeutuvat Soulissa satamakaupunki Incheonin lentoasemalle, josta pääsee kätevästi kaupunkiin junalla tai bussilla. Lentokenttäjuna menee Soulin pääasemalle josta pitää vaihtaa metroon, jos oma majapaikka on sivummalla. Bussit voivat tällöin olla helpompi ja suorempi kulkuväline.

Suomen passilla pääsee maahan ilman viisumia.

Linkkejä

Löytyyhän kännykästäsi jo 112 Suomi -sovellus?

112 Suomi on hätäkeskuksen järjestelmiin yhdistetty mobiilisovellus, jonka kautta soittajan tarkka sijainti välittyy suoraan hätäkeskukseen hätäpuhelun aikana. Sovellus on auttanut jo metsässä jalkansa loukannutta geokätköilijää ja lukuisia muita pulaan tai eksyksiin joutunutta. Geokätköilijä toki tietää sijaintinsa ja pystyisi ilmoittamaan tarkat koordinaatit, mutta sovelluksen kautta sijaintitieto välittyy nopeammin ilman koordinaattien luettelemista puhelimessa.

Sovelluksesta on apua jo tutussakin maastossa, sillä oman sijainnin ilmoittaminen puhelimessa ei aina ole niin yksinkertaista, vaikka itse tarkalleen tietäisi missä on.

Sovelluksen asentaminen on helppoa. Lataa maksuton sovellus kännykkäsi sovelluskaupasta, kuten muutkin sovellukset. Ensimmäisen kerran käynnistettäessä sovellus kysyy luvan käyttää puhelimen sijaintitietoja sekä puhelinnumerosi. Näin sovellus on käyttövalmis. Hätäpuhelun saa soitettua painamalla sovelluksen ”Soita 112” -nappia. Sovellus toimii vain kun puhelu tehdää sovelluksen kautta.

Sovellus näyttää ruudulla koordinaatit geokätköilijälle tutussa WGS84-koordinaattijärjestelmässä. Muoto on muutenkin sama kuin geokätköilyssä, mutta minuutit on pyöristetty kahden desimaalin tarkkuuteen.

Hätäkeskuslaitos on ottamassa käyttöön Android-puhelimissa toimivan ELS-hätäpaikannuksen, joka lähettää sijaintitiedon hätäkeskukseen hätäpuhelun alussa ilman erillistä sovellusta. Android ELS ei kuitenkaan täysin korvaa 112 Suomi -sovellusta, sillä sovellus lähettää paikkatietoa jatkuvasti puhelun aikana.

 

112 Suomi Applen App Storessa

112 Suomi Googlen Play-kaupassa

112 Suomi Microsoftin Storessa

 

 

 

Fenixin HL60R Raptor on ollut yksi meidän myydyimmistä lampuista, eikä mikään ihme. Kestävä, tehokas ja kätevä otsalamppu sopii erinomaisesti myös geokätköilykäyttöön. Otsalampun kätevyys korostuu geokätköilyssä kun kädet jäävät vapaaksi gepsin tai kännykän geokätköilysovelluksen käyttöön ja geokätkön kirjaaminenkin sujuu kätevästi.

Kehitys kehittyy ja nyt Fenixiltä on tullut päivitetty version HL60R Raptor+. Nimihirviöstä huolimatta kyseessä on erittäin mielenkiintoinen laite. Otsalampun ledistä on saatu puristettua huipputeholla 50 lumenia lisää valoa akunkeston siitä kärsimättä. Täydellä teholla lampun valoteho on nyt täydet 1000 lumenia. Täydellä teholla akussa riittää virtaa tunnin käyttöön.

Raptor+:ssa on yhteensä kuusi tehoasetusta valolle:

TilaTehoAkunkesto
Turbo1000 lm1 h
Teho600 lm2 h
Keski400 lm3 h
Matala150 lm9 h
Eko50 lm30 h
Moon1,5 lm250 h

Moon-tila sopii lähinnä kartanlukemiseen tai lukuvaloksi teltassa. Turbo-tilassa näkeekin sitten jo 118 metrin päähän.

Geokätköilyssä laitteet joutuvat koville, mutta Raptor on tehty kestämään. Otsalamppu kestää tiputuksen yhden metrin korkeudesta ja se on uppovesitiivis kahden metrin syvyyteen saakka.

Pakkauksessa tulee mukana 3500 mAh akku, jonka lataaminen käy helposti USB-kaapelilla. Lampun pieni led ilmaisee jäljellä olevan akkukapasiteetin, joten virran vähenemisen voi ennakoida hyvissä ajoin.

Geokätköilyssä parasta on uusien hienojen paikkojen löytäminen! Tällä kertaa löysimme kivan ulkoilualueen meren rannalta Inkoon Kopparnäsistä.

Kopparnäs on Inkoossa sijaitseva niemi, jonka kärjestä löytyy 450 hehtaarin ulkoilualue. Ulkoilualuetta ylläpitää alueen kuntien perustama Uudenmaan virkistysalueyhdistys.

Kopparnäs sijaitsee meren rannalla noin viisi kilometriä Kantatie 51:ltä. Reitti alueelle on opastettu selkeästi. Retkeilijöille on tarjolla hienoja merimaisemia, rannikkoluontoa ja hyvin varusteltuja keittokatoksia. Pitkiin vaelluksiin Kopparnäsin alue ei riitä, mutta pieni luontopolku ja rantoja kiertävä rantareitti ovat mukava päiväretkikohde. Merimaisemien lisäksi alueelta löytyy mielenkiintoista historiaa muinaishaudoista lähihistorian tuuli- ja aurinkovoimalakokeiluihin.

Veneellisille geokätköilijöille niemen edustalla sijaitseva ulkoilualueeseen kuuluva Stora Halsön saari on mielenkiintoinen kohde. Saaresta löytyy keittokatos, käymälä ja jopa pieni sauna!

Korvameduusa kirkkaassa rantavedessä

Neuvostojoukkojen ampuma-alueena

Kopparnäs kuului Neuvostoliitolle vuokrattuun Porkkalan alueeseen. Vuokra-aikana 1944-1956 niemi toimi alueen neuvostojoukkojen tykistön ampuma-alueena ja paikalta voi löytää puita, joiden muodoissa näkyy edelleen jälkiä niiden ampumaharjoituksissa kärsimistä vaurioista. Niemen maasto myös paloi pahasti neuvostoaikana, eikä ennen vuokra-aikaa paikalla sijainneen Kopparnäsin tilan rakennuksista ole jäljellä kuin kivijalkoja.

Ydinvoimalan tontti ja uusiutuvan energian kokeiluja

Suomessa alettiin 50-luvulla suunnittelemaan ydinvoiman käyttöä. Energiyhtiöt kartoittivat paikkoja voimaloille ja 60-luvulla Imatran Voima hankki Kopparnäsin niemen ydinvoimalan paikaksi. Ensimmäinen ydinvoimala rakennettiin kuitenkin Loviisan Hästholmeniin, eikä Kopparnäsiin vastustuksen takia tullut koskaan voimalaa. Aluetta käytettiin kuitenkin sähköyhtiön koulutus-, tutkimus- ja virkistyskäytössä.

Kopparnäsiin rakennettiin vuonna 1991 Suomen ensimmäinen tuulivoimala, jolla haettiin kokemuksia tuulivoimalan toimivuudesta Suomen olosuhteissa. Ensimmäinen voimala oli teholtaan vaatimattomat 300 kilowattia, kun nykyiset voimalat ovat teholtaan jopa 5000 kilowattia. Kopparnäsin tuulivoimala purettiin vuonna 1995 ja tuulivoimaloista muistuttavat kallioilta löytyvät pyöreät tuulivoimalan jalustat, jotka toimivat nykyään penkkeinä.

Kopparnäsiin rakennettiin myös ensimmäinen kotimainen suuren mittakaavan aurinkovoimakokeilu. 300 neliömetrin aurinkovoimakennoston teho oli 30 kilowattia. Kopparnäsin tilalla on kokeiltu myös energiapajun viljelyä biopolttoaineeksi.

Vuonna 2003 Kopparnäsin alue siirtyi Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallintaan ja siitä tuli yleinen ulkoilualue. Imatran Voiman vanhassa kurssikeskuksessa toimii nykyään Kopparnäsin Kestikievari, jossa on mahdollista majoittua.

Kopparnäsin geokätköt

Kopparnäsistä löytyy reilut kymmenen geokätköä. Auto kannattaa jättää jollekin alueen parkkipaikoista ja lähteä jalkaisin kiertämään geokätköjä. Polkupyörästä ei kallioisilla poluilla ole hyötyä.

Veneellisille geokätköilijöille löytyy etsittävää Kopparnäsin edustan saarilta. Lilla Halsössä, Stora Halsössä ja Stora Träskössä on geokätköt.

Linkkejä

Viime viikolla kirjoitimme geokätköilystä Thaimaan Bangkokissa ja Laosin Vientianessa. Vientianesta matka jatkui lentäen Kambodžan Siĕm Réabiin.

Angkor Wat

Siĕm Réab, Kambodža

230 000 asukkaan Siĕm Réab on Kambodžan neljänneksi suurin kaupunki, mutta se ei suoraan sanottuna ole kaupunkina erityisen kiinnostava. Matkailijoita siellä kuitenkin käy todella paljon, sillä kaupungin ulkopuolella sijaitsee uskomaton Angkor Watin raunioalue, jota ei kannata missata Kambodžan matkalla. Siĕm Réab on hyvä tukikohta Angkorin alueeseen tutustuttaessa ja siellä riittää palvelutarjontaa matkailijoille.

Koko Kambodžassa on alle 80 geokätköä. Siĕm Réabin keskustassa on kolme tradia, mutta Angkorin alueelta löytyy lisää etsittävää. Kätköpaikkojen laatu korvaa määrän. Angkor on UNESCOn maailmanperintökohde ja uskomattoman hieno paikka. Angkor on ollut aikoinaan arviolta miljoonan ihmisen kaupunki ja aikansa suurin kaupunki koko maailmassa. Kaupunki on ajan saatossa hylätty ja sen rauniot ovat jääneet viidakon keskelle.

Lennämme Laosista suoraan Siĕm Réabin lentokentälle. Pienellä lentokentällä huomaa turistien määrän ja passintarkastuksessa joutuu odottelemaan hyvän tovin. Suomalainen saa hankittua Kambodžan viisumin etukäteen netistä. Kentältä nappaamme tuk tukin keskustassa sijaitsevalle hotellille. Tarkemmin sanottuna kulkupelimme on remorque, eli skootterin vetämä pieni katettu kärry.

Haastava pyörämatka temppeleille

Angkor Watin raunioalueelle on Siĕm Réabin keskustasta noin viisi kilometriä. Tuk tukkeja ja takseja olisi tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta matkustelun jälkeen tuntuu mukavammalta lähteä pyörillä raunioille. Pyörillä on tietysti myös helpompi mennä kätköpaikoille, eikä tarvitse yrittää selittää tuk tuk -kuskille reittiä outoihin paikkoihin.

Moni hotelli vuokraa polkupyöriä Siĕm Réabissa ja keskustasta löytyy erillinen pyörävuokraamokin. Pyöräteitä ei juurikaan ole, joten matkaa joutuu monessa kohdassa tekemään liikenteen seassa. Liikenne ei kuitenkaan ole niin vilkasta kuin suuremmissa kaupungeissa.

Oma hotellimme ei pyöriä vuokraa, mutta läheltä löytyvästä hotellista saamme pyörät alle. Pyörän vuokraaminen ei ole kallista, maksamme kaksi Yhdysvaltain dollaria päivän vuokrasta. Vuokraamot haluavat yleensä jonkun pantin, sillä osa turisteista on hylännyt pyöriä temppelialueelle voimien loputtua. Jätämme passin pantiksi hotellille.

Pyöräretkelle täytyy varata paljon juotavaa ja auringolta suojaavat vaatteet. Keskipäivän aurinko on armoton ja polttaa helposti suojaamattoman ihon. Varustauduttuamme pääsemme matkaan kohti Angkorin porttia. Pyöräily sujuu hyvin ja olemme pian kaupungin ja temppelialueen puolivälissä sijaitsevalla portilla, josta Lonely Planetin mukaan saa ostettua lippujakin. Näin ei kuitenkaan enää ole, vaan portilla vain tarkastetaan lippuja. Varsinainen lipunmyynti on kolme kilometriä sivummalla keskellä ei mitään. Lipuntarkastaja ehdottaa, että jätämme pyörät portille ja käymme tuk tukilla hakemassa liput. Homma alkaa tässä vaiheessa tuntua tuk tuk -kuskien salaliitolta ja ihan periaatteesta lähdemme polkemaan kohti lipunmyyntiä.

Pian toisesta pyörästä kuuluu voimakas pamaus ja takakumi on tyhjänä. Tämä nyt vielä puuttuikin! Pyörän vuokrannut hotelli ei ole kovin kaukana, joten talutamme hajonneen pyörän sinne. Vuokraaja pahoittelee tapahtunutta ja alkaa korjaamaan pyörää. Hotellin juoksupoika lähtee mopolla hakemaan uutta sisäkumia. Puoli tuntia myöhemmin pyörä on taas ajokunnossa ja suuntaamme kohti Angkorin lipunmyyntiä.

Uudehko lipunmyyntirakennus sijaitsee tosiaan oudosti syrjässä kaupungista kahden tien risteyksessä (sijainti kartalla). Päivälippu Angkoriin maksaa 37 dollaria, kolmen päivän lippu 62 dollaria ja seitsemän päivän lippu 72 dollaria. Useamman päivän lippujen päivien ei tarvitse olla perättäisiä, vaan esimerkiksi kolmen päivän lippu on voimassa kymmenen päivän ajan, joista voi valita kolme päivää jolloin vierailee Angkorin alueella. Seitsemän päivän lippu on voimassa kuukauden ajan. Liput ovat henkilökohtaisia ja niihin tulee ostajan valokuva.

Pyöräkorjaamo matkalla temppeleille

Liput saatuamme huomaamme gepsin OpenStreetMap-kartasta, että lipunmyynniltä menee tie suoraan pohjoiseen ja sitäkin kautta näyttää pääsevän temppelialueelle. Varmistamme asian vielä lipunmyyjältä ja lähdemme matkaan. Tie onkin rauhallisempi kuin kaupungista lipunmyynnille johtanut tie ja pyöräily on mukavampaa. Pian toinen pyörä alkaa kuitenkin tuntua raskaalta ajettavalta. Renkaiden tarkastus paljastaa takakumin tyhjentyneen. Kyse on samasta renkaasta, joka aiemmin räjähti! Nyt olemme jo niin kaukana kaupungista, ettei sinne palaaminen houkuta. Mutta kun hätä on suurin on apukin lähellä. Tien varressa on pieni koju, jossa näyttää roikkuvan mopon renkaita. Kojun vieressä on perhe syömässä ja menemme kysymään löytyisikö sieltä apua renkaan paikkaamiseen. Mies lupaa auttaa lounaan syötyään. Paikkaus sujuukin nopeasti perinteisin tavoin. Mitään paikkaa renkaaseen ei liimailla, vaan mies korjaa renkaan sulattamalla kumia vuotavaan kohtaan.

Matka pääsee taas jatkumaan ja pian saavumme Angkorin toiselle portille, jossa liput tarkastetaan. Pian portin jälkeen tien varressa näkyy apinoita ja kyltti joka varoittaa apinoiden hyökkäyksistä. Eväitä ei kannata alkaa kaivamaan esille röyhkeiden apinoiden edessä.

Enää pyörien kanssa ei tule ongelmia ja saavumme Angkor Watin temppelille. Tuk tuk tai taksi olisivat olleet nopeampia, mutta paljon tylsempiä kulkupelejä ja perille päästiin vaikka matkalla muutama mutka tulikin vastaan.

Angkor

Angkoria on hankala kuvata sanoin. Tämä on niitä paikkoja, jotka täytyy itse kokea. Kaupungista tultaessa ensimmäisenä tulee vastaan Angkor Watin temppeli, joka on edelleen maailman suurin uskonnolllinen rakennus. Temppeliä ympäröi leveä vallihauta ja 3,6 kilometriä pitkä muuri.

Angkor Watista eteenpäin sijaitsee Angkor Thomin kaupunki, joka on vielä suurempi. Sitä ympäröivä muuri on 12 kilometriä pitkä. Alue on siis todella suuri ja paikkojen kiertämiseen kannattaa varata aikaa. Pyörä sopii hyvin alueiden välillä liikkumiseen, mutta temppeleiden alueille pyörällä ei ole asiaa. Angkor Watin sisäänkäynnillä on ravintoloita ja sieltä saa täydennettyä vesivarastoja.

Angkorin alueella sijaitsee yhdeksän geokätköä, jotka ovat melko hajallaan. Kaikkea ei kannata muutamassakaan päivässä yrittää kiertää. Ilman pääsylippua ei Angkorin alueella oleville geokätköille ole asiaa. Osa kätköistä sijaitsee hyvin vilkkailla paikoilla keskellä suosittuja temppeleitä, osa taas sivummalla vähemmän vierailluilla raunioilla. Kaikki paikat ovat mielenkiintoisia ja geokätköilyssä täällä on oikeaa Indiana Jones -tunnelmaa (vaikka turisteja ympärillä onkin). Angkorin alueella onkin kuvattu mm. Indiana Jones ja Tuomion Temppeli sekä Tomb Raider -elokuvia.

Pnhom Penh, Kambodža

Siĕm Réabista otamme bussin Pnhom Penhiin, joka on Kambodžan pääkaupunki. Matka kestää kuutisen tuntia ja tie on hyvässä kunnossa. Matkan varrella on loputtomia riisipeltoja ja pieniä maalaiskyliä, jotka kaikki näyttävät samalta. Bussi pysähtyy nopealle lounastauolle tienvarsiravintolaan.

Pnhom Penh on maan suurimpia geokätkökeskittymiä ja täältä löytyy jopa 32 geokätköä. Tarjolla on niin tradeja, multeja, mysteereitä ja lodju sekä earthcache. Vilkkaassa kaupungissa geokätköilyssä on kuitenkin oma haasteensa ja joudumme ohittamaan monta geokätköä koska paikalla on niin paljon väkeä, ettei etsimisestä tule mitään.

Pnhom Penhistä löytyy Kambodžan kuninkaallinen palatsi, johon kannattaa käydä tutustumassa. Varsinkin palatsin komea puutarha on hieno.

Punakhmerien uhreja

Kaupungista löytyy jälkiä Kambodžan synkästä lähihistoriasta. 1975 – 1979 Kambodžaa johtivat Pol Potin punakhmerit, joiden tavoitteena oli luoda utopistinen agraariyhteiskunta. Punakhmerien aikana kaupunkeja tyhjennettiin pakolla ja keskiluokkaa vainottiin. Arviolta yli miljoona kambodžalaista menehtyi nälänhätään, sairauksiin ja teloituksiin punakhmerien aikana. Punakhmerien valta päättyi lopulta neljän vuoden terrorin jälkeen, kun Vietnam hyökkäsi maahan ja kaatoi hallinnon.

Pnhom Penhin keskustasta löytyy museoksi muutettu Tuol Slengin vankila, jossa punakhmerit pitivät ja kiduttivat vankejaan. Tuol Sleng on rakennettu alun perin kouluksi, mutta muutettu sittemmin vankilaksi, mikä osaltaan kertoo punakhmerien prioriteeteistä. Vielä synkempi paikka on kaupungin ulkopuolella sijaitsevat Choeung Ekin kuoleman kentät. Paikalla teloitettiin Tuol Slengin vankeja ja alueella on useita joukkohautoja.

Toul Slengin vankilan ja Choeung Ekin kuoleman kenttiä esittelee multikätkö (vain premium-jäsenille), joka alkaa vankilalta ja päättyy Choeun Ekiin.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Pnhom Penhistä matka jatkui taas bussilla. Tällä kertaa määränpäänä oli Ho Chi Minh City, eli entinen Saigon Vietnamissa.

Ho Chi Minh City on Indokiinan kierroksemme suurin kaupunki. Asukkaita tässä Vietnamin suurimmassa kaupungissa on melkein 13 miljoonaa. Ensivaikutelma kaupungista on, että lähes jokainen näistä 13 miljoonasta asukkaasta tuntuu olevan samaan aikaan skootterilla liikenteessä. Skoottereita ja muita kaksipyöräisiä on toki muissakin reissun kaupungeissa ollut, mutta Vietnamissa niitä tuntuu olevan selvästi enemmän. Ensimmäisen skootterionnettomuuden näemme jo bussin ikkunasta, kun skootterilla liikkunut nainen on kaatunut pahan näköisesti risteyksessä.

Saigon oli kahtia jaetun Vietnamin eteläosan pääkaupunki kunnes Pohjois-Vietnam valtasi sen Vietnamin sodan lopussa vuonna 1975. Seuraavana vuonna kaupunki nimettiin uudestaan Pohjois-Vietnamin ensimmäisen presidentin Ho Tši Minhin mukaan. Saigon-nimeäkin kuulee edelleen käytettävän, varsinkin kaupungin keskustasta puhuttaessa.

Vietnamissakin on todella vähän geokätköjä asukaslukuun nähden, kun melkein 93 miljoonan asukkaan maassa on alle 80 geokätköä. Ho Chi Minhin keskustassa geokätköjä on vaivaiset viisi kappaletta. Tilastokätköilijälle Vietnamkaan ei ole kiinnostava kohde, mutta seikkailulliselle geokätköilijälle löytyy mielenkiintoista etsittävää. Kun geokätköt ovat harvassa, voi yhdelle kätköpaikalle pääseminen olla useamman päivän seikkailu ja purkin löytyminen sen mukainen elämys.

Vaikka Ho Chi Minh Cityssä ei ole montaa kätköä, ovat ne kuitenkin sijoitettu hyvin niin, että niitä kiertäessä näkee hyvin koko keskustan.

Kaupungin geokätköjen kanssa täytyy varautua väentungokseen. Rauhalliset hetket kätköpurkin poimimiseen ovat harvassa, joten monessa tilanteessa joutuu käyttämään stealth-taitojaan. Valokuvaaminen toimii usein hyvin, eikä kukaan jaksa olla kauaa kiinnostunut valokuvaavasta turistista vaikka paikka olisikin vähän hassu. Kaupungin siivoojia emme kuitenkaan onnistu hämäämään. Kävelykadun varrella olevaa geokätköä etsiessämme saamme pian vinkkejä mistä kannattaisi katsoa ja lopulta yksi taukoa pitäneistä siivoojista tulee kaivamaan kätköpurkin esille.

Kaupungin nähtävyyksistä kannattaa tutustua ainakin siirtomaa-aikaisiin rakennuksiin, kuten Notre Damen katedraaliin ja sen vieressä olevaan hienoon pääpostiin. Yhä käytössä olevan postirakennuksen sisältä löytyy mm. maalattu kartta, joka esittää Indokiinan lennätinlinjoja vuodelta 1892. Samaa rakennustyyliä edustaa entinen kaupungintalo, nykyisin Kansan komitean talo. Kaupungintalon edestä on iloisesti tervehtivä Ho Chi Minhin patsas ja vilkas joen rantaan asti ulottuva kävelykatu.

Tuoreempaa arkkitehtuuria edustaa Itsenäisyyden palatsi, joka on entinen Etelä-Vietnamin presidentin palatsi. Rakennus on museoitu siinä kunnossa, johon se jäi Pohjois-Vietnamin vallattua Saigonin. Rakennus on nyt jännittävä aikahyppy 70-luvun puoliväliin. Rakennuksen kellarista löytyy iso bunkkeritila, josta Vietnamin sotaa johdettiin. Presidentin huoneesta johtaa piilotettu portaikko suoraan bunkkeriin.

Sotahistoriasta kiinnostuneelle Ho Chi Minhistä löytyy Itsenäisyyspalatsin lisäksi muutakin koluttavaa. Mielenkiintoinen kohde on yhä toiminnassa oleva Rex Hotel, jossa sodanjohto järjesti päivittäisiä lehdistötilaisuuksia Vietnamin sodan aikana. Sotamuseossakin kannattaa käydä, vaikka sisällöltään se on yllättävän huono. Museon näyttely on hyvin hajanainen ja keskittyy esittelemään Yhdysvaltain sotarikoksia. Kiinnostavampi sotahistoriallinen kohde on kaupungin laidalla sijaitseva Chu Chi Tunnels, jossa pääsee tutustumaan pohjois-vietnamilaisten sota-aikana kaivamiin tu

Suomalainen juliste sotamuseossa

nneliverkostoihin ja ansoihin.

Kaupungissa kulkee paikallisbusseja, mutta niiden reittien selvittäminen voi olla työlästä. Yllättäen kaupungissa ei ole tuk tukkeja ollenkaan, vaikka mopoja muuten riittää. Kätevin kulkupeli onkin taksi. Hinnat ovat edullisia kunhan kuljettaja käyttää mittaria ja mittari toimii kuten pitää. Suurimpien taksiyhtiöiden (esim. Vinasun) autot ovat luotettavimpia. Uber toimii kaupungissa hyvin ja autoja on helposti saatavilla. Erikoisuutena Uberin kautta voi tilata myös skootteritaksin. Ho Chi Minh Cityyn ollaan rakentamassa metrolinjaa, jonka piti alun perin valmistua tänä tai ensi vuona, mutta tämän hetken arvio on vuosi 2020.

Miksi mennä?

Vietnamiin ja Kambodžaan pätevät pitkälti syyt, joita listasimme jo Thaimaan ja Laosin yhteydessä. Kaikilla alueen mailla on kuitenkin selvästi omat erityispiirteensä ja mm. ruokakulttuurissa on alueellisia eroja. Ei kannatakaan ajatella, että olisi nähnyt koko alueen käytyään yhdessä maassa.

  • Angkor Watin maailmanperintökohde
  • paljon nähtävää ja koettavaa
  • mielenkiintoisia geokätköjä
  • eksoottisia kaupunkeja
  • erittäin ystävällisiä ihmisiä
  • suomalaiselle edullinen hintataso
  • hyvää ja edullista ruokaa

Miten sinne pääsee?

Finnair tarjoaa talvikaudella suorat lennot Ho Chi Minh Cityyn. Suorien menopaluulentojen hinta on alkaen reilut 600 euroa. Muuten lentoja löytyy esimerkiksi Bangkokin, Singaporen ja Hong Kongin kautta vaihtaen.

Kambodžaan on kätevintä matkustaa Thaimaan tai Vietnamin kautta. Alueen sisäiset lennot eivät ole kovin kalliita ja busseilla matkan voi taittaa hyvinkin edullisesti.

Linkkejä

Geocaching HQ on julkistanut tämän vuoden Geocaching Film Festival -finalistit!

Finaaliin valittiin yhteensä seitsemäntoista geokätköilyaiheista lyhytelokuvaa. Suomalaisia elokuvia ei valitettavasti tälläkään kertaa ole finalistien joukossa, mutta hauskaa katsottavaa riittää varmasti. GIFF-finalisteja pääsee katsomaan 2. – 6.10. välisenä aikana järjestettävissä GIFF-aiheisissa geokätköilytapahtumissa. Tapahtumiin osallistuville on luvassa GIFF-souvenir geokätköilyprofiiliin.

Jos lähiseudullasi ei vielä ole GIFF-miittiä, niin harkitse sellaisen järjestämistä! Filmifestivaalien omien sivujen kautta saa ilmoitettua oman miittinsä GIFF-miitiksi.

Finalistit

ElokuvaOhjaaja
A Travel Bug’s LifeGeoElmo6000
Antarcticasvieca
FOUND IT! (My Geocaching Adventure)K8brownie
FTFeverAlboGIFF_Team
Geocaching Day in Vilniuskaimynas
Geocaching is freelat&long junkie
Geocaching: Your Passport to Adventurealienchauncey
Geo early learningPigwig2
Harry Dirtski and Disco Box (org. Brudny Henryk i Disco Box)QbaPL
Little Geo-rgeCharros Team
The Art of Geocaching (Canada)GunnerMac
The Art of Geocaching (USA)Zaise
The discovery of the FTF-Huntertreasurehuntergd
The Future of Geocaching.alma.
The Reviewer’s DayBruteFilmCZ
The Road To GeocacherBakatono
TRIBUTEsleepyeve

GIFF-tunnelmaan voit virittäytyä katsomalla viime vuotisia finalisteja.

Mikä ihmeen GIFF?

GIFF eli Geocaching Film Festival on vuodesta 2013 asti vuosittain järjestetty geokätköilyaiheinen lyhytelokuvafestivaali. Harrastajat lähettävät lyhytelokuvia Geocaching HQ:n raadille, joka valitsee finalistit. Lokakuussa geokätköilyn harrastajat kokoontuvat miitteihin katsomaan finaaliin päässeitä elokuvia, joista äänestetään voittaja.

Aasian kirjeenvaihtajamme kävivät etsimässä geokätköjä Indokiinan kaupungeissa. Varsinkin Thaimaa on suosittu lomakohde, mutta tällä kertaa perinteiset rantakohteet jätettiin kokonaan väliin. Indokiinan kierros alkoi Thaimaan Bangkokista ja päättyi Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn. Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käymme kätköilemässä Bangkokissa ja Laosin Vientianessa.

Pitkähäntävene kiitää Chao Phraya -joella Bangkokissa

Bangkok, Thaimaa

Tyypillinen Bangkokin geokätkö

Bangkok on hyvä paikka aloittaa Indokiinan kierros, sillä sinne on seudun parhaat lentoyhteydet, eli sinne on helpointa löytää kohtuuhintaiset lennot. Kahdeksan miljoonan asukkaan Bangkokissa riittää tekemistä useammaksi päiväksi ja geokätköjäkin sieltä löytyy mukavasti. Kymmenen kilometrin säteellä Bangkokin keskustasta löytyy reilut kaksi sataa geokätköä. Näistä suurin osa (noin 80 %) on tradeja.

Bangkok onkin jopa yllättävän kiva geokätköilykaupunki. Melkein kaikki tradit on piilotettu kaupungin historiaa esitteleviin ruskeisiin kyltteihin, joita on todella paljon. Monen kyltin takaa löytyy muovipullon korkista ja suuaukosta askarreltu magneettinen kätköpurkki. Ajatus kymmenistä samanlaisista geokätköistä voi tuntua etukäteen tylsältä, mutta kaupungin vilinässä helposti napattavat mikrokätköt toimivat mukavasti. Joka paikassa on melkein aina ihmisiä, joten hankalampien geokätköjen huomaamaton etsintä olisi vaikeaa. Kyltit ovat aina myös mielenkiintoisilla historiallisilla paikoilla, joten geokätköillessä tulee nähtyä kaupunkia mukavasti, eikä matkaoppaalle ole tarvetta.

Ne muutamat eri tavalla piilotetut geokätköt tuntuvatkin sitten hankalilta. Yksi olisi vinkin perusteella kadun varrella olevan yleisöpuhelimen katoksessa, mutta katukauppias on vallannut katoksen kauppansa varastoksi, eikä sitä tee mieli mennä tonkimaan. Geokätköjä on kuitenkin sen verran, että hankalimmat tapaukset jättää suosiolla väliin, jos tilanne ei tunnu sopivalta tai kätkö ei ala löytymään.

Bangkok on matkailijalle helppo, mutta mukavan eksoottinen kohde. Turisteihin on totuttu, liikkuminen on helppoa ja kaupunki on suhteellisen turvallinen. Suurin uhka on paikoin kaaottinen liikenne ja katuja ylittäessä onkin syytä olla varovainen. Päättäväisyyttä kuitenkin tarvitaan, sillä ei kannata jäädä odottamaan, että liikennevirta pysähtyisi päästämään jalankulkijan yli.

Geokätköjen etsimisen lomassa kannattaa malttaa käydä tutustumassa Bangkokin temppeleihin ja palatseihin. Niitä riittääkin, eikä kaikkia kannata edes yrittää kiertää. Jos käyt vain yhdessä temppelissä, niin hyvä valinta on Wat Phra Kaeo, eli Smaragdibuddhan temppeli, jonka yhteydessä on kuninkaallinen palatsi. Varaudu tungokseen, sillä turisteja riittää ja nyt palatsissa vierailee paljon mustiin pukeutuneita  thaimaalaisia, jotka käyvät jättämässä jäähyväisiä viime vuonna kuolleelle kuningas Bhumibolille.

2016 lokakuussa menehtyneen kuninkaan kuolemasta seurasi vuoden suruaika ja koko maa onkin täynnä kuningasta muistelevia kylttejä. Bangkokin lentoasemilla pyörii videoita, jotka kertovat edesmenneen kuninkaan saavutuksista ja lentohenkilökunnan asuihin kuuluu musta surunauha.

Liikkuminen Bangkokissa

Tuk tuk odottelemassa kyytiläisiä

Kaupungissa liikkumiseen riittää vaihtoehtoja. Lentokentältä kaupunkiin kannattaa tulla nopealla siltoja pitkin kulkevalla Airport Rail Link -junalla, joka ohittaa teiden ruuhkat. Ruuhkaisten teiden yläpuolella kulkee myös BTS SkyTrain -kaupunkijuna, jolla on kaksi linjaa. Ilmajunien lisäksi tarjolla on MRT, joka on maan alla kulkeva metro, jonka laajennustyöt ovat parhaillaan käynnissä. Raideliikenne ei vielä kata lähellekään kaikkia paikkoja ja esimerkiksi keskustan palatsialueelle ei millään junalla pääse.

Bussit, taksit ja tuk tukit, eli kolmipyöräiset skootteritaksit kuljettavat sinne minne junilla ei pääse. Bussilla liikkuessa vaikeinta on pähkäillä millä bussilla minnekin pääsee. Suunnittelussa auttavat netistä löytyvät reittioppaat ja summittaiset reittikartat. Tuk tuk -kyyti on omanlaisensa elämys ja siinä pääsee aistimaan kaupunkiliikenteen pakokaasuineen hyvin läheisesti.

Mielenkiintoisen vaihtoehdon liikkumiseen tarjoavat Chao Phraya -jokea ja kanavia pitkin liikennöivät alukset. Jos majapaikkasi sijaitsee joen tai kanavan lähellä, voivat jokialukset olla kätevin ja nopein tapa liikkua vanhan keskustan palatsialueelle, joka on joen rannalla. Jokea pitkin matkustaessa on mielenkiintoista seurata vilkasta veneliikennettä. Jokea pitkin liikkuu niin matkustajia, rahtia, kuin kelluvia vesikasvejakin.

Yöjuna Nong Khaihin

Bangkokista jatkamme matkaa pohjoiseen kohti Nong Khain kaupunkia, josta on tarkoitus jatkaa edelleen Mekong-joen yli Laosin puolelle. Valitsemme kulkupeliksi yöjunan, joka lähtee Bangkokista illalla kahdeksan aikaan ja saapuu aikaisin aamulla Nong Khaihin. Matkalippu ensimmäisen luokan makuuvaunuun maksaa noin 40 euroa. Ensimmäisessä luokassa on kahden hengen hytit ja kaksi lippua ostamalla saa koko hytin käyttöönsä. Toisessa luokassa ei ole hyttejä, vaan sängyt on eroteltu käytävästä verhoilla. Kiinassa valmistetut uudehkot makuuvaunut ovat erittäin siistejä. Matka sujuu muuten mukavasti, mutta juna pysähtelee matkan varrella paljon ja jokaista pysähdystä edeltää kuulutus, joka herättää ainakin herkkäunisimmat. Ravintolavaunua junassa ei ole, joten omat eväät kannattaa ottaa mukaan.

Yöjuna Nong Khaihin

Nong Khaista on vaihtoyhteys pieneen junaan, joka jatkaa Mekong-joen yli Laosiin. Rata jatkuu vain muutaman kilometrin Laosin puolelle ja asema on keskellä ei mitään. Jos jatkat rajan yli junalla, kannattaa ostaa suoraan lippu johon sisältyy pikkubussikuljetus asemalta Vientianen keskustaan. Halvempi, mutta ehkä mutkikkaampi reitti, on ottaa Nong Khain asemalta tuk tuk rajalle, sieltä bussi rajan yli ja vielä toinen bussi tai tuk tuk Vientianeen.

Laosiin tarvitaan viisumi, mutta suomalainen saa hankittua sen rajalta. Viisumia varten tarvitaan passikuva ja 35 yhdysvaltain dollaria. Ylitettäessä raja junalla hoidetaan viisumiasiat Laosin puolen asemalla, jossa on rajaviranomaisten toimisto.

Thaimaan rautateillä ei ole lipunmyyntiä verkossa. Lipun saa ostettua etukäteen asemalta. Jos haluaa varmistaa paikkansa tietyn päivän junaan, kannattaa käyttää paikallista matkatoimistoa, joka hoitaa lipun ostamisen. Me ostimme lippumme 12go.asia -matkatoimiston verkkopalvelun kautta ja homma toimi näppärästi. Matkatoimiston väki käy ostamassa liput Bangkokin asemalta ja sähköpostiin tulee tieto kun liput on saatu hankittua. Liput saa haettua 12go:n toimistosta, joka sijaitsee aivan Bangkokin päärautatieaseman vieressä.

Junamatkailusta Thaimaassa (ja monessa muussa paikassa!) löytyy todella tarkkaa tietoa Mark Smithin ylläpitämältä Seat61.com -sivustolta.

Vientiane, Laos

Bangkokin jälkeen Vientiane tuntuu sympaattisen pieneltä kaupungilta. Vientiane on Laosin pääkaupunki, mutta asukkaita siellä on alle 300 000. Laos on erittäin köyhä maa ja 80 % väestöstä työskentelee maanviljelyssä. Maa on virallisesti kommunistinen, mutta markkinatalous on uudistusten jälkeen saanut jalansijaa täälläkin.

Patuxai-riemukaaren huipulta löytyy geokätkö

Patuxai-riemukaaren huipulta löytyy geokätkö

Kovin moneksi päivää Vientianessa ei riitä nähtävää, eikä geokätköjäkään ole montaa. Kaupungin alueella on vain viisi tradia ja ne on äkkiä kierretty. Yksi kätköistä sijaitsee erikoisen betonista valmistetun koristeellisen Patuxaia-riemukaaren näköalatasanteella. Tarina kertoo, että Yhdysvallat lahjoitti aikoinaan sementtiä uuden kiitoradan rakentamista varten, mutta Laos rakensikin siitä riemukaaren. Näköalatasanteelle pääsee kiipeämään pientä maksua vastaan. Kiipeäminen kannattaa sieltä löytyvän kätkön ja kaupungin kattojen yli avautuvien maisemien takia.

Laos ei muutenkaan ole mikään geokätköilyn suurmaa, sillä koko 6,7 miljoonan asukkaan maasta löytyy vain 21 geokätköä. Laatu korvaa kuitenkin määrän ja kätköpaikoille pääseminen on usein oma seikkailunsa.

Temppeleitä löytyy Vientianestakin. Käymisen arvoinen on ainakin presidentinpalatsin vieressä sijaitseva Haw Phra Kaew, joka on Bangkokin smaragdibuddhan aiempi koti. Temppeleissä pääsee yleensä vierailemaan, mutta vaatetuksen tulee olla riittävän peittävä. Matkailijoiden suosimissa temppeleissä saa yleensä lainaksi vaatteita, jos oma vaatetus on liian paljastava.

Varsinaisten nähtävyyksien ja geokätköjen vähäisyys antaa hyvän syyn ottaa rennosti ja nauttia Vientianen ravintolatarjonnasta. Kaupungin keskustassa on paljon todella kivoja ravintoloita moneen makuun, eikä hintataso huimaa päätä. Muutamalla eurolla syö jo hyvän ateria. Silmiinpistävää on myös idyllisten kahviloiden määrä. Maa on entinen Ranskan siirtomaa ja sen vaikutukset näkyvät edelleen ranskalaistyylisten kahviloiden suosiossa. Ranskalaisten vaikutus näkyy myös esimerkiksi katukojuista myytävissä täytetyissä patongeissa.

Vientianen keskustaa

Vientianen keskusta on niin pieni, että moneen paikkaan on kätevintä kävellä. Pidemmille siirtymille kannattaa neuvotella kyyti risteyksissä päivystäviltä tuk tukeilta. Polkupyörän saa vuokrattua päiväksi 1-2 dollarilla ja se onkin hyvä kulkupeli kaupungissa. Vientianen liikenne ei ole Aasian pahimmasta päästä, mutta varovainen kannattaa olla. Mistään erillisistä pyöräteistä on turha haaveilla.

Laos on maailman pommitetuin valtio. Vietnamin sota levisi Laosin puolelle ja Yhdysvallat pudotti maahan järjettömän määrän pommeja tuhotakseen Pohjois-Vietnamin käyttämät huoltoreitit. Pommitusten jäljet näkyvät edelleen ja maastossa on paljon räjähtämättömiä pommeja, jotka aiheuttavat jatkuvasti loukkaantumisia. Vientianessa kannattaa käydä tutustumassa COPE Laos -hyväntekeväisyysjärjestön vierailukeskukseen. COPE auttaa räjähteiden haavoittamia valmistamalla tekoraajoja ja auttamalla kuntoutuksessa. Vierailukeskuksessa on hyvin toteutettu näyttely pommituksista, niiden vaikutuksista ja järjestön työstä. Näyttely on maksuton, mutta järjestön työtä voi tukea lahjoituksin ja asioimalla järjestön lahjakaupassa tai kahvilassa, josta saa mm. maukasta itse valmistettua jäätelöä.

Buddhalainen Sisaket-temppeli

Buddhalainen Sisaket-temppeli

Miksi mennä?

  • paljon nähtävää ja mielenkiintoisia geokätköjä
  • eksoottisia kaupunkeja
  • erittäin ystävällisiä ihmisiä
  • suomalaiselle edullinen hintataso
  • hyvää ja edullista ruokaa

Miten sinne pääsee?

Bangkokiin on Indokiinan parhaat lentoyhteydet ja yleensä se on edullisin paikka aloittaa seikkailu alueella. Bangkokista on hyvät jatkoyhteydet naapurimaihin ja muualle Thaimaahan. Finnair tarjoaa suoria lentoja Bangkokiin, mutta edullisempia vaihtoehtoja voi löytää vaihtamalla konetta jossain matkan varrella. Kannattaa tarkkailla lentotarjouksia.

Vientianeen ei Suomesta ole suoria lentoja ja sinne on kätevintä matkustaa Bangkokin kautta junalla tai lentäen. Myös busseja on tarjolla, mutta matka on pitkä joten suosittelemme yöjunaa tai lentoa.

Linkkejä