Pieni kuoppainen ja mutkitteleva metsätie etenee syvemmälle Itä-Suomalaiseen metsään. Tien oikeaan reunaan ilmestyy rivi keltaisia tolppia, jotka kertovat rajavyöhykkeen alkamisesta. Tikka nakuttelee lähipuusssa, mutta muuten on täysin hiljaista. Jossain täällä pitäisi olla Lakonkankaan pysäköitialue.

Parkkipaikka tuleekin vastaan kun aikansa seurailee rajavyöhykkeen reunaa. Parkissa on muutama muukin auto, mutta ruuhkaa ei näillä reiteillä tule olemaan. Olen saapunut Koitajoen luonnonsuojelualueelle Ilomantsissa. Tästä lähtee myös Tapion taival -niminen 20 kilometrin pituinen vaellusreitti.

Reitti seurailee Koitajoen hiekkaisia penkkoja. Joki mutkittelee sen verran, että välimatkat ovat pidempiä kuin nopeasti kartalta silmäillen arvioisi. Matkan tekoon ja taukoihin kannattaakin varata hyvin aikaa, sillä reitille osuu monta ihastuttavaa taukopaikkaa.

Yöpyminenkin reiteillä onnistuu poikkeuksellisen hyvin. Tavallisten laavujen ja telttapaikkojen lisäksi Koitajoen maastoista löytyy jopa neljä autiotupaa. Seudun autiotuvat ovat vanhoja savottakämppiä, jotka nykyään ovat retkeilijöiden käytössä.

Koitajoen polut yhdistyvät Koivusuon luonnonpuistoon, joka tarjoaa hienoja suomaisemia pitkiltä pitkospuilta. Luonnonpuistossa liikkuessa on hyvä muistaa alueen tiukat säännöt, esimerkiksi yöpyminen tai polkujen ulkopuolella liikkuminen ei ole sallittua.

Eniten geokätköjä on heti Lakonkankaan parkkipaikalta lähtevän polun varressa, jossa on pieni yhdeksän kätkön lenkki. Tämä sopii nopeaksi päiväretkeksi, mutta kauempaa tulleen kannattaa samoilla pidemmällekin joen vartta pitkin. Seudun muut kätköt ovat enemmän hajallaan pitkin aluetta, mutta kätköjä on kuitenkin joka puolella.

Koitajoella voi liikkua myös kajakilla tai kanootilla meloen. Kovin montaa kätköä reitin varrelle ei osu, mutta jotain kuitenkin.

Itäpisteellä

Koitajoelta ei ole pitkä matka Suomen itäisimmälle pisteelle ja siellä kannattaa samalla käydä, jos paikka ei ole tuttu. Itäpisteellä pääsee näköetäisyydelle varsinaisesta rajasta ilman rajavyöhykeluvan hankkimista, sillä rajavyöhykkeeseen on tehty kapea reitti, jota pitkin pääsee ensin Itäpisteen parkkipaikalle ja siitä vielä polkua pitkin Virmajärven rannelle tehdylle katselutasanteelle. Virmajärven keskellä olevalla pienellä saarella näkyy Suomen ja Venäjän rajapylväät.

Itäpisteellä täytyy noudattaa tarkkaan kylttien ohjeita ja pysyä tiukasti sallitulla alueella. Pienikin luvaton käynti rajavyöhykkeellä on rangaistava rikos. Sallittu alue on selkeästi merkitty maastoon, joten vahingossa ei laittomuuksiin eksy.

Reitti Itäpisteelle on tylsää leveää hiekkatietä ja Koitajoen poluilta Itäpisteestä tulee useamman kilometrin koukkaus. Kannattaa harkita Itäpisteellä vierailemista autolla ennen tai jälkeen vaelluksen jos pitkä hiekkatiekävely ei innosta.

Itäpisteellä on tietysti geokätköjä. Parkkipaikalta löytyy yksi tradi ja katselutasanteelta tradi sekä virtuaali. Hieman kauempana yksi tradi esittelee komeaa Karhunkämmenen kotaa. Seikkailullisempi kohde on Lahnajärven Talassaaressa sijaitseva kätkö, joka on nimensä mukaisesti Suomen itäisin saarikätkö.

Linkkejä

Viro on helppo matkakohde suomalaisille geokätköilijöille. Silti yllättävän moni tyyty kiertämään samoja Tallinnan nurkkia vuodesta toiseen. Matkasimme tutustumaan Länsi-Viron Läänemaan geokätkötarjontaan.

Haapsalun piispanlinna

Kaunis Haapsalu ja hylätty lentotukikohta

Läänemaan keskus on Haapsalun kaupunki, jonne ajaa autolla Tallinnasta noin puolessatoista tunnissa. Ilman omaa autoa paikalle pääsee Luxexpressin bussilla, joka ajaa Tallinnan linja-autoasemalta Haapsaluun noin tunnissa ja 40 minuutissa.

Mikään iso paikka Haapsalukaan ei ole, sillä asukkaita on vain reilut 10 000. Ihmeteltävää ja etsittäviä geokätköjä riittää kuitenkin päiväksi tai pariksi. Kaupungissa on paljon viehättäviä puutaloja ja kohokohtana on hieno keskiaikainen piispanlinna, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Mielenkiintoinen paikka on myös Haapsalun vanha rautatieasema, jossa toimii pieni rautatiemuseo. Juna ei Haapsaluun enää kulje, mutta kaunis asema on säästynyt. Asemarakennuksen sisällä on pieni rautatieaiheinen näyttely ja ratapiha on täynnä ruostuvia junia eri aikakausilta.

Haapsalussa on Läänemaan paras majoitustarjonta ja se sopii hyvin tukikohdaksi kätköretkille muuallekin Läänemaalle.

Seikkailunhaluisen kannattaa suunnata Haapsalun vieressä sijaitsevaan vanhaan neuvostoaikaiseen Kiltsin lentotukikohtaan, josta tietysti löytyy myös geokätkö etsittäväksi. Vanhat betoniset rullaustiet ja maan alle piilotetut lentokonehallit rapistuvat hiljalleen luonnon vallatessa paikkoja takaisin. Huomaa, että ennen kätkölle menoa tulee ilmoittautua kätkökuvauksessa ilmoitettuun puhelinnumeroon.

Viron suurin kansallispuisto

Läänemaan eteläosasta löytyy Matsalun kansallispuisto, joka on Viron suurin. Se käsittää pääasiassa Matsalun lahden, joka on tärkeä muuttolintujen pysähdys ja pesimäpaikka. Pitkiä vaellusreittejä Matsalu ei tarjoa, mutta lintujen tarkkailuun on paljon hyviä paikkoja, joiden yhteydestä löytyy myös geokätköjä etsittäväksi. Lintutornien lisäksi puisto tarjoaa hyviä melomismahdollisuuksia. Kansallispuisto jatkuu etelään Pärnumaan puolelle.

Soita ja hiekkarantoja

Läänemaan pohjoisosasta löytyy komeita suoalueita ja hienoja hiekkarantoja. Täältä löytyy myös Läänemaan isoimmat kätkökeskittymät parin power trailin muodossa. Nõvan luonnonsuojelualuetta kiertää 40 geokätkön powertrail, joka tekee lenkin komeilla hiekkarannoilla ja kauniissa kangasmetsissä. Hieman idempänä enimmäkseen Harjumaan puolella on reilun kahdenkymmenen kätkön Keibun pieni power trail. Nämä kaksi power trailia ovat sen verran lähekkäin, että kiireisin kätköilijä etsii ne molemmat saman päivän aikana.

Käymisen arvoinen paikka on myös Põõsaspean niemi, josta on komeat maisemat merelle ja Osmussaaren suuntaan. Paikalla on pieni suojainen koppi lintujen tarkkailuun ja kätkökin sen läheltä löytyy. Rantakalliolla kävellessä kannattaa olla tarkkana, sillä paikalla on useita hienoja fossiileja.

Põõsaspealle johtavan tien varrelta kannattaa pysähtyä etsimään Military / Sõjardi -niminen geokätkö, joka esittelee neuvostoaikaisen tutkaseman raunioita. Koko Põõsaspean niemi oli aiemmin sotilasaluetta, eikä siviileillä ollut tänne pääsyä. Näistä ajoista on jäänyt ympäriinsä erilaisia raunioita.

Linkkejä

 

 

Suvilahti Kuva: Leena Tarjamo, CC BY-SA 2.5

Geokätköilyn megatapahtuma tulee viimein Helsinkiin kun UrbanHEL -niminen tapahtuma järjestetään Suvilahdessa lauantaina 26.8.2023!

Ensimmäinen suomalainen geokätköilyn megatapahtuma järjestettiin Tampereella vuonna 2011 ja siitä lähtien tapahtumia on ollut useissa paikoissa ympäri maata, mutta Porvoota lähemmäs pääkaupunkiseutua ei kukaan ole näin suurta kätköilytapahtumaa järjestetty. Ainakin paikallisten kätköilijöiden piireissä tätä on odotettu ja Helsinki on useimmille ulkomaisille kätköilijöillekin helpoimmin saavutettava kohde.

Nyt pitkä odotus on päättynyt, sillä Suomen Ladun jäsenyhdistys Geonautit ovat ilmoittaneet järjestävänsä megatapahtuman Helsingissä lauantaina 26.8.2023. Tapahtuma on jo kerännyt riittävän määrän ilmoittautumisia ja se on virallisesti geokätköilyn megatapahtuma. Geonautit ilmoittavat odottavansa tapahtumaan jopa 3000 osallistujaa.

Tapahtumapaikkana toimii historiallinen Kattilahalli Suvilahden alueella. Kattilahalli on jäänne 1909 valmistuneesta Suvilahden höyryvoimalasta, joka tuotti sähköä kaupungille aina vuoteen 1974 asti. Voimalan suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist ja se on nykyään suosittu paikka erilaisten tapahtumien järjestämiseen.

Suvilahteen on helppo tulla, varsinkin jos liikkuu julkisilla. Metro pysähtyy alle kilometrin päässä Kalastamassa ja lähin raitiovaunupysäkki löytyy Sörnäisistä, joka sekin on alle kilometrin päässä. Alueelle on myös hyvät bussiyhteydet. Autolla saapuvien kannattaa hakeuta parkkiin esimerkiksi Redin ostoskeskuksen parkkihalliin tai jättää auto suosiolla kauemmas ja vaihtaa metron kyytiin.

Megaviikonlopun majoituksia varaillessa kannattaakin huomioida hyvät julkiset liikenneyhteydet. Hyvä majapaikka voi löytyä kauempaakin metroradan varresta. Matkailuajoneuvoilla tai teltan kanssa saapuvien kannattaa suunnata esimerkiksi Rastilan leirintäalueelle, josta on 12 minuutin metromatka Kalasatamaan.

Onnistuneen megatapahtuman tekevät ihmiset ja ponnistelu vaatii jälleen vapaaehtoisten panosta. Jos haluat mukaan tekemään Helsingin ensimmäistä suurta geokätköilytapahtumaa, niin ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Geonauttien sivuilla.

Lähiseudun kätköjen piilottajien on hyvä varautua kävijäryntäykseen ajoissa. Kolme tuhatta geokätköilijää täyttää nopeasti lähiseudun geokätköjen lokikirjat!

Linkkejä

Liettua pääkaupunki Vilna on houkuttelevan lähellä sijaitseva kaupunkikohde. Kävimme tutustumassa Vilnan kätköihin joulukuussa.

Vilna sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa Neris- ja Vilnia-jokien yhtymäkohdassa. Kaupunki on mäkien ympäröimä ja varsinkin leveä Neris-joki tuo keskustalle ilmettä. Aikaa Vilnan matkalla kannattaa varata vähintään pitkän viikonlopun verran, mutta viikkokin vierähtää helposti geokätköillen ja nähtävyyksiin tutustuen.

Nähtävyyksiä joka makuun

Vilnan tärkein nähtävyys on vanha kaupunki, joka on kokonaisuutena UNESCOn maailmanperintökohde. Vanha kaupunki on siistissä kunnossa ja täynnä mukavia ravintoloita sekä kahviloita. Pieniä museoitakin löytyy sieltä täältä. Vanha kaupunki on täynnä erikokoisia kirkkoja ja niihin kannattaa mennä kurkistelemaan sisällekin. Moni ulkoa vaatimaton kirkko on sisältä upean koristeellinen.

Vanhaan kaupunkiin saa hyvän silmäyksen yläilmoista kiipeämällä Gediminasin linnan raunioille kukkulan päälle. Raunioiden silmiinpistävin ominaisuus on iso torni, jonka päällä liehuu Liettuan lippu. Torni näkyy moneen paikkaan ja toimii hyvänä maamerkkinä. Jos mielii vielä korkeammalle, kannattaa suunnatan syrjemmällä sijaitsevalle Vilnan TV-tornille, josta pääsee ihastelemaan maisemia reilusti korkeammalta.

Puistoja ja aukioita on ilahduttavan paljon. Kuumina kesäpäivinä näissä on mukava levähtää. Joulun alla aukiot täyttyvät joulumarkkinakojuista ja jouluvaloista.

Kolkompi nähtävyys on vanha KGB:n talo, jonka kellarissa toimii kansanmurhien uhrien museo, joka tunnetaan myös KGB vankilamuseona. Liettuan kansa on kokenut kovia useiden eri miehittäjien toimesta. Museon vanhat sellit ja teloitushuoneet pistävät miettimään mitä kaikkea täällä on tapahtunut.

Erikoisempi nähtävyys on vuonna 1994 itsenäiseksi julistautunut Užupisin kaupunginosa. Taiteilijakaupunginosan itsenäisyysjulistusta on lähinnä taideprojekti, mutta halutessaan siellä saa leimattua passinsa matkamuistomyymälässä. Kaupunginosan rajoilla on kyltit merkkaamassa Užupisin tasavallan rajoja ja taloissa liehuu Užupisin lippu.

Lasten kanssa matkustavan kannattaa poiketa Teknologia- ja energiamuseoon, joka toimii Neris-joen pohjoisrannalla vanhassa hiilivoimalassa. Voimalan vanhojen kattiloiden ympärille on kasattu pieni tiedemuseo, jossa riittää ihmeteltävää ja kokeiltavaa.

Vilnan kätköt

Vilnassa riittää etsittävää joka makuun. Vanhassa kaupungissa on monen eri sortin geokätköjä ja niitä etsiessä tulee melko kattavasti kiertäneeksi koko vanhankaupungin. Osa kätköistä sijaitsee hyvin vilkkailla paikoilla ja niiden etsiminen väkijoukon keskeltä vaatii pokkaa. Helpompia tapauksia ovat virtuaalikätköt, joita niitäkin löytyy useampi varsinkin vanhan kaupungin alueelta.

Vilnan geokätköjen kuvaukset ja vinkit on pääasiassa kirjoitettu liettuaksi ja englanniksi, joten turistikätköilijäkin pärjää hyvin vaikkein liettua olisikaan hallussa.

Enemmän etsittävää kaipaavan kannattaa suunnata kaupungin ulkopuolella sijaitseviin metsiin, joista löytyy suurempia kätkökeskittymiä ja power traileja.

Liikkuminen Vilnassa

Vilnassa ei ole metroa tai raitiovaunuja, mutta bussit ja johdinautot kulkevat ympäri kaupunkia ja niiden käyttö on helppoa. Lipun saa näppärimmin hankittua lataamalla kännykkään Trafi-niminen sovellus, jossa on reittiopas ja lippujen ostomahdollisuus. Sovelluksen kartalta näkee myös reaaliajassa missä bussit kulkevat.

Bussiliput ovat suomalaisittain edullisia. Puolen tunnin matka maksaa alle euron mobiilisovelluksesta ostettuna. Paljon liikkuvan kannattaa harkita viikon voimassa olevaa lippua.

Miten sinne pääsee?

Nopein reitti Vilnaan on lentäminen Helsinki-Vantaalta Finnairin suorilla lennoilla. Vilnan lentokenttä sijaitsee lähellä kaupunkia ja edullisilla paikallisbusseilla pääsee nopeasti keskustaan.

Jos reissuun on enemmän aikaa, mielenkiintoinen vaihtoehto on ajella omalla autolla Vilnaan Tallinnan kautta. Matkaa tulee aika tarkkaan kuusisataa kilometriä jos isompia kätköpoikkeamia ei tee. Matkan varrelle osuu toki paljon nähtävää, joten aikaa voi helposti käyttää enemmänkin ja pysähdellä matkalla yöpymään.

Julkisillakin Vilnaan pääsee maata pitkin. Tallinnasta pääsee Vilnaan suorilla yön yli ajavilla Lux Expressin busseilla noin kahdenkymmenen euron hintaan. Matka kestää noin kahdeksan ja puoli tuntia.

Linkkejä

Örön linnakesaari on kiinnostava retkikohde Saaristomeren kansallispuistossa. Saari on aiemmin ollut sotilaskäytössä vuodesta 1915 alkaen ja se oli pitkään ulkopuolisilta suljettu kohde. Puolustusvoimat poistui saarelta 2005 ja sen jälkeen sitä on avattu matkailijoille.

Örön saarella riittää nähtävää hyvin vaikka koko viikonlopuksi. Pitkästä armeijan käytöstä on jäänyt historiallisia jälkiä ympäri saarta. Vanhat kasarmirakennukset muodostavat viehättäviä kylämäisiä kokonaisuuksia ja tykkejäkin pääsee katsomaan. Komeimpia ovat Obuhovin terästehtaalla valmistetut 12 tuuman merikanuunat, jotka ovatkin suurimpia Suomessa koskaan käytössä olleista tykeistä.

12 tuuman merikanuuna

Historian lisäksi saaren luonto tekee vaikutuksen. Moni perhoslaji ja harvinaisempi kasvi menestyvät saarella. Muutenkin saariston karumpi luonto on omalla tavallaan viehättävä. Saaren maisemat ovat myös yllättävän vaihtelevia. Paikoin rannat ovat sileitä jääkauden hiomia kallioita kun taas länsiranta on melkein kokonaan uskomattoman hienoa hiekkarantaa. Rannoilla kannattaa pitää silmät auki, sillä pienillä luodoilla saattaa nähdä hylkeitä.

Saarella on helppo liikkua jalkaisin, mutta matkat voivat olla yllättävän pitkiä jos aikoo kiertää koko saaren lyhyessä ajassa. Liikkumista nopeuttamaan satamasta voi vuokrata polkupyörän. Kävellen saaren kohteisiin tutustuu parhaiten kiertämällä kaksi luontopolkua, jotka on mahdollista yhdistää yhdeksi kierrokseksi. Luontopolut on nimetty niiden varrella olevien tykkipatterien mukaan. Pidempi 120 mm kierros johdattaa saaren pohjoiskärkeä kohti ja sillä on pituutta 5,1 kilometriä. Lyhyempi 4,7 kilometrin 6 tuuman kierros taas vie eteläkärkeen.

Öröllä on hyvät palvelut. Vanhoissa armeijan rakennuksissa toimii nykyään mm. hotelli ja ravintola. Saarelta löytyy myös pieni kioski ja satamasta bistro. Jos hotellimajoitus ei kiinnosta, niin saarelta voi myös vuokrata mökkejä tai pystyttää oman teltan pienelle leiripaikalle.

 

Geokätköjä saarella ei ole mitenkään liikaa, mutta etsittävää silti on. Heti sataman tuntumassa odottelee helppo tradi ja saarella kierrättävä Adventure Lab tutustuttaa moneen kohteeseen. Earthcachekin löytyy ja senkin pisteissä on kierrettävää. Saaren eteläkärjestä löytyy vielä toinen tradikätkö. Käytännössä moniosaisten kätköjen pisteitä saa keräiltyä luontopolkuja kierrellessä, mutta kannattaa varautua edestakaisin menoon jos oma suunnitelma ei osukaan yksiin kätkön johdattaman reitin kanssa. Saarella on myös muutama merelliseksi nimetty kätkö, joiden jujuna on niiden sijainti jollain lähisaarelle/-luodolla. Veneettömänä nämä saattavat harmittaa, mutta satamasta voi vuokrata kanootteja lähivesien tutkimiseen.

Miten sinne pääsee?

Veneetön pääsee Örön saarelle kätevästi Kasnäsin satamasta lähtevillä vesibusseilla. Matka kestää puolisen tuntia ja tarjoaa kivoja saaristomaisemia ihasteltavaksi. Vesibussit liikennöivät kesäaikaan säännöllisesti ja lisäksi yleisten lomien sekä tapahtumien aikaan on liikennettä.

Jos paikalla haluaa vesibussien aikataulujen ulkopuolella, eikä omaa venettä ole käytössä, on vaihtoehtona ottaa alle taksivene. Alueella toimii useampikin taksiveneyrittäjä.

Omalla veneellä liikuttaessa Örön vierasvenesatama on mukava pysähtymispaikka.

Linkkejä

Jäniskosken riippusilta

Lapin retkikohteita esitellessä korostuvat usein kansallispuistot ja tunturit. Hienoja paikkoja ne ovatkin, mutta muitakin ulkoilupaikkoja on. Kävimme tutustumassa Inarin retkeilyalueen Juutuan polkuun, joka tarjoaa helppokulkuisen ja helposti saavutettavan reitin luonnon helmassa.

Juutuan polku on 5,8 kilometrin pituinen rengasreitti. Lähtöpaikaksi sopii esimerkiksi luontokeskus Siida tai Jäniskosken parkkipaikka. Polku seurailee Juutuanjoen rantoja kumpuilevassa maastossa. Reitti on leveää kävelytietä ja osaksi jopa esteetön.

Polun varrelle osuu kaksi laavua. Akselin laavu sijaitsee Jäniskosken eteläpuolella mäen päällä tarjoten komeat näkymät alas kosken alajuoksulle. Toinen laavu on joen pohjoispuolella aivan Jäniskosken vieressä. Laavun kohdalla reitti kulkee kosken yli näyttävää riippusiltaa pitkin. Juutuan polun varrella on kylttejä, joihin on koottu tarinoita joen ja alueen menneisyydestä.

Juutuan polku tarjoaa poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet kävelyyn myös talvella. Reittiä nimittäin aurataan talvellakin kävelykuntoon! Metsähallituksen sivuilla lupaillaan aurausta ainoastaan eteläpuolen polulle, mutta paikalla käydessämme aura oli juuri käynyt pyörimässä pohjoisemmallakin osuudella. Joen eteläpuolinen osuus on myös valaistu. Eksymisen vaaraa tällä reitillä ei ole, sillä reitti on hyvin selvästi viitoitettu.

Geokätköjen osalta Juutuan polku ei ole mikään power trail, mutta näissä maisemissa laatu korvaa määrän. Aivan Inarin taajaman yhteydessä olevien kätköjen lisäksi reitin varrelle osuu Inari 100 -haastekätkö ja perinteiset kätköt Akselin laavulla sekä Jäniskoskella. Jäniskoskelta on pieni poikkeama polkua pitkin Inari 50 -haastekätkölle. Kierrosta voi pidentää jatkamalla Jäniskoskelta Haapakoskelle, josta löytyy yksi geokätkö.

Juutuan polku kuuluu Inarin retkeilyalueeseen, joka tarjoaa mahdollisuuksia pidempiinkin retkiin. Jäniskoskelta voi esimerkiksi jatkaa pienempiä polkua pitkin länteen kohti Otsamotunturia, jonka laelta löytyy päivätupa. Kittiläntien eteläpuolelta löytyy laajempi alue, jossa riittää koluttavaa maastoa. Tältä alueelta pääsee jatkamaan vaellusta vaikka Hammastunturin erämaahan, jos mielessä on pidempi ja vaativampi retki.

Juutuan polulle on helppo poiketa Nelostieltä ja se sopii erinomaiseksi jaloitteluksi jos olet paahtamassa kohti Jäämeren rantoja tai muuten pidemmällä ajomatkalla pohjoisessa.

Linkkejä

Locationless-kätköt saavat taas vähän jatkoa kun Geocaching.com ilmoitti uudesta GC8NEAT-kätköstä, joka on löydettävissä 6.2. – 31.12.2021. Kätkön saa kirjattua löydöksi tekemällä jonkin ympäristö kehittämiseen liittyvän toimen, eli vaikkapa keräämällä roskia luonnosta tai muuta vastaavaa hyödyllistä. Oma suoritus dokumentoidaan kuvin ja sanoin kätkön lokiin.

GC8NEAT-kätkön yhtenä tavoitteena on kannustaa kätköilijät omatoimiseen CITOiluun nyt kun pandemiatilanne vaikeuttaa tai estää perinteisten CITO-tapahtumien järjestämisen.

Myös viime vuonna julkaistu GC8FR0G Find Signal the Frog -kätkö on saanut jatkoaikaa tämän vuoden loppuun saakka. Alun perin sen piti olla haettavissa vain vuonna 2020, mutta koronapandemia sotki useimpien mega- ja gigatapahtumien suunnitelmat.

Mikä ihmeen locationless?

Locationless, eli sijainniton kätkö on jäänne geokätköilyn alkuajoilta. Oikeat geokätköt olivat silloin harvassa, eikä monen lajista kiinnostuneen lähellä ollut mitään etsittävää. Locationless-kätköt olivat ratkaisu tähän kun niitä pystyi suorittamaan melkeinpä missä vain kunhan löysi sopivan kohteen.

Myöhemmin locationless-kätköistä luovuttiin kun paikkaan sidottuja perinteisempiä kätköjä alkoi olla enemmän, eikä locationless kätköjen määrän haluttu paisuvan liiaksi. Vanhat locationless-kätköt arkistoitiin kokonaan, eli harrastusta ohjattiin vahvasti sijaintiin perustuvien purkkikätköjen suuntaan. Erillisen Waymarking-sivuston piti korvata virtuaali- ja locationless-kätköjen puutetta, mutta se ei koskaan ole kasvanut kovin suosituksi, eikä sivuston kehittämiseen ole laitettu paukkuja.

Arkistoinnin takia locationless-tyyppi jäi tilastoissa kuriositeetiksi ja löytöjä oli vain kätköilyn pioneeriharrastajilla, jotka olivat mukana heti alussa. Nyt viime vuosina Geocaching.com on taas mahdollistanut tyypin hakemista muutamilla erikoiskätköillä.

Sarvikallio on Tuusulanjärven rantojen korkein kohta ja uusittuine reitteineen tarjoaa kivan pienen retkikohteen, josta geokätköilijäkin löytää etsittävää.

Sarvikallio on Uudenmaan virkistysalueyhditystyksen (Uuvi) ylläpitämä ulkoilualue Tuusulanjärven länsirannalla. Paikka on hieno ja se olikin suosittu retkikohde jo Tuusulanjärven taiteilijayhteisön aikaan 1900-luvun alkupuolella. Sarvikallion aluetta on kehitetty ihan viimeaikoina ja alueelle on kunnostettu 3,4 kilometrin pituinen Seittelinreitti-niminen luontopolku. Polun rakenteet ja viitoitukset on tehty ihan viimeisen päälle hienosti ja alueen suosio on huomioitu leveinä reitteinä. Polku kiertelee Sarvikallion rinteillä ja lähimetsissä. Reitti on helppokulkuinen, mutta pieniä korkeuserojakin löytyy. Reitin puolivälin oikopolkua pitkin kuljettavaa matkaa voi halutessaan lyhentää.

Parhaalta näköalapaikalta Sarvikallionlaelta löytyy mukava nuotiopaikka, josta voi ihastella maisemia Tuusulanjärven yli Halosenniemen suuntaan. Kuten aina Uuvin alueilla, puuhuolto toimii hyvin ja nuotiopaikan läheltä löytyy puuvaja.

Varsinainen Sarvikallio on luonnonsuojelualuetta, eikä siellä saa telttailla, mutta luonnonsuojelualueen ulkopuolella telttailu on mahdollista jokamiehenoikeudella. Sarvikallion rannasta löytyy laituri, joten paikalle voi tulla veneellä tai meloen esimerkiksi Hyrylän tai Järvenpään suunnista.

Nuotiopaikka Sarvikalliolla

Luontopolun varrella on kolme Seittelinreitti-sarjan helppoa kätköä, jotka poimii näppärästi polkua kierrellessä. Ruuhkaisena päivänä ohikulkijoiden poistumista voi vähän joutua odottelemaan ennen kätköjen poimimista, mutta onneksi kätköt löytyvät helposti, eikä pitkiä etsintöjä tarvitse tehdä. Luontopolun kätköjen lisäksi kalliolta löytyy vanhempi, vuonna 2007-piilotettu, Sarvikallio-kätkö.

Polun läheltä löytyy myös hurjan suosikkipistemäärän kerännyt vain premium-käyttäjille näkyvä geokätkö, joka tunnetaan nimihirviöllä “PET kuusessa” with Kopo style – 1000’s julkaisu.

Linkkejä

Marjaniemen majakka

Marjaniemi on tuttu nimi kaikille merisäätä kuunnelleille. Paikka on niin hieno, että säätila kannattaa mennä tarkistamaan ihan paikan päälle. Geokätköilijällekin on etsittävää ja samalla tulee bonganneeksi Hailuodon kunnan, jos se vielä kuntakartalta puuttuu.

Jo matka Hailuodolle on elämys. Saarelle ei ole vielä tietä, mutta sellaista on kyllä kovasti suunniteltu. Vielä toistaiseksi matka taittuu lautalla Oulunsalon Riutunkarista liikennöivillä lautoilla. Lauttamatka kestää 25 minuuttia ja se on osa tieverkkoa, eli yhteys ei maksa käyttäjälle. Lautat liikennöivät viikonloppuisin noin kerran tunnissa suuntaansa. Hyvinä jäätalvina käytössä on jäätie, joka mahdollistaa ajon saareen aikatauluista välittämättä.

Hailuodon lauttasatamasta on vielä yllättävän pitkä matka Marjaniemeen, joka sijaitsee saaren vastakkaisella länsilaidalla. Marjaniemeä kohti matkatessa hahmottaa saaren koon. Vähän mutkittelevaa tietä pitkin matkaa lauttarannasta Marjaniemeen tulee aika tarkalleen 30 kilometriä. Matkan varrelle osuu useampi geokätkö, joten pienille poikkeamille ja pysähdyksille kannattaa varata aikaa.

Marjaniemestä löytyy komea majakka, luotsiasema, vanha kalastajakylä ja upea hiekkaranta. Matkailijalle löytyy myös hotelli ja useampikin ravintola. Hiekkarannan takana on hienot suojellut hiekkadyynit, joihin kannattaa tutustua kiertämällä pieni luontopolku. Hiekkarantaa ja dyynejä jatkuu pitkälle, joten pidemmätkin rantaseikkailut ovat mahdollisia.

Marjaniemen hiekkadyynejä

Marjaniemen ympäristöstä löytyy kiva kattaus erilaisia kätköjä, jotka kierrättävät hyvin alueella. Tällä hetkellä tradeja on neljä kappaletta ja multeja pari. Toinen multeista esittelee Hailuotoa laajemmin ja vaatii attribuuttien mukaan mm. veneen, joten sen etsimiseen kannattaa varata enemmän aikaa.

Tradien ja multien lisäksi Marjaniemessä on virtuaalikätkö, joka esittelee 1871 valmistunutta komeaa valkoista majakkaa. Normaalisti majakkaan pääsee vierailemaan pientä pääsymaksua vastaan, mutta yleisövierailut on lopetettu toistaiseksi koronatilanteen takia.

Marjaniemen kalasatama

Marjaniemeen on helppo tulla ilman autoakin. Kesäisin paikka on suosittu pyöräilykohde, mutta pyöräillessä kannattaa suosiolla odotella, että lautalta tulevat autot pääsevät matkaan. Muuten saarella joutuu aluksi pyöräilemään jatkuvan autoletkan ohiteltavana tien sivussa. Paikalle pääsee kätevästi bussilla Oulun linja-autoasemalta. Arkisin busseja kulkee kolme kertaa päivässä ja lauantaisin kaksi. Lauantain bussivuoroilla pääsee näppärästi viikonlopun päiväretkelle Marjaniemeen ja aikaa geokätköilyyn on kuutisen tuntia. Sunnuntaisin Marjaniemeen kulkee vain yksi bussivuoro, joten silloin päiväretki ei onnistu julkisilla.

Linkkejä

Aavasaksan vaara on koko Lapin vanhimpia matkailukohteita ja täällä on pyörinyt matkailijoita jo 1800-luvulla. Aavasaksa on edelleenkin kiinnostava vierailukohde ja tietysti sieltä löytyy geokätköjäkin.

Aavasaksa nousee 242 metrin korkeudelle Ylitornion kunnassa. Vaara on selvästi lähistön muita vaaroja korkeampi, joten se erottuu maisemassa jylhänä. Aavasaksalta aukeava maisema on valittu yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Täältä näkeekin kauas Tornionjokilaaksoon ja kumpuilevat vaarat tekevät maisemasta hauskan eläväisen.

Vaaran laelta löytyy vanhoja matkailuun liittyviä rakennuksia sekä tuoreempi näkötorni 60-luvun lopulta. Rakennuksista mielenkiintoisin on 1882 valmistunut Keisarinmaja. Kyseessä on Lapin vanhin matkailukäyttöön valmistunut rakennus. Nimensä maja on saanut keisari Aleksanterin suunnitellusta Lapin matkasta. Matka kuitenkin peruuntui, eikä paikalla tiettävästi ole muitakaan keisareita vieraillut. Nykyään Keisarinmaja on kesäisin aukioleva museo.

Keisarinmaja

Aavasaksan huipulla on yksi Struven ketjun mittapisteistä. Aikansa maanmittaustaidon huippunäyte on valittu UNESCOn maailmanperintöluetteloon ja Aavasaksan mittapiste on yksi Suomessa sijaitsevista maailmanperintökohteeseen kuuluvista pisteistä. Ennen Struven ketjua Aavasaksalla teki mittauksia Pierre Louis Moreau de Maupertuisin johtama Ransan tiedeakatemian retkikunta, joka pyrki selvittämään onko maapallo navoiltaan litistynyt.

Aavasaksan rinteillä näkyy merkkejä vanhemmastakin ajasta. Monessa kohtaa korkealla vaaran rinteillä on aivan selvää rantakivikkoa. Nämä ovat jälkiä viimeisimmän jääkauden jälkeisestä Ancylusjärvestä, joka ulottui Saksan rannikolta aina tänne Lappiin saakka. Ancylusjärvi syntyi, kun jäämassojen alta vapautunut maa kohosi sulkien Itämeren varhaisvaiheen, Yoldianmeren, yhteyden Atlanttiin. Istuskelu muinaisen järven rantakivikolla saa tuntemaan itsensä aika pieneksi.

Aavasaksa on helposti saavutettava kohde, sillä ylös asti pääsee halutessaan kipuamaan autolla. Reippailuunkin tietysti löytyy hyvät mahdollisuudet. Vaaralle voi kivuta polkuja pitkin ja vaaran rinteillä kiertää helppokulkuisia merkittyjä polkuja, joilta aukeaa komeat maisemat ympäristöön. Polkujen varrelle osuu mukavasti geokätköjä ja pienellä kiertelyllä ehtiikin etsimään kuusi geokätköä vaaran rinteiltä. Alempaa rinteiltä ja ympäristöstä löytyy vielä muutama kätkö lisää.

Poluilla kierrellessään kannattaa katsastaa kirjailija Annikki Kariniemen hauska patsas, joka löytyy aivan vaaran pohjoispään näkölavan läheisyydestä.

Linkkejä