Garminin eTrex-sarja päivittyi

Garminin suosittu eTrex-sarja päivittyi! Uudet mallit saivat nimekseen eTrex 22x ja eTrex 32x.

Pienikokoiset ja edulliset eTrex-mallit ovat aina olleet geokätköilijöiden suosiossa. Pienet peruslaitteet kulkevat helposti taskussa, mutta niissä on kuitenkin kaikki tarpeelliset toiminnot.

Uudet mallit korvaavat eTrex 20x ja 30x -mallit. Erona vanhempiin laitteisiin on kasvanut laitteen sisäinen muisti. eTrex 22x:ssä ja 32x:ssä sisäistä muistia on huimat kahdeksan gigatavua, eli jo laitteen muistiin saa aika kasan karttoja ja geokätköjen tietoja. Esimerkiksi ilmaiseksi ladattavissa oleva Maanmittaulaitoksen aineistoon perustuva maastokartta vie tällä hetkellä tilaa 1,67 gigatavua. Jos laitteen sisäinen muisti ei riitä, niin eTrexeissä on edelleen mahdollista hankkia lisää tallennustilaa käyttämällä microSd-muistikortteja.

Uutta on myös esiladatut TopoActive-kartat. Suomessa kartoilla ei ole suurta merkitystä parempien ilmaisten Maanmittauslaitoksen karttojen takia, mutta ulkomailla kätköillessä TopoActive-kartat ovat kätevät.

eTrex 22x:n ja 32x:n erona on jälkimmäisestä löytyvät kolmiakselinen sähköinen kompassin ja barometrinen korkeusmittarin. Varsinkin sähköinen kompassi on geokätköillessä kätevä apuväline, kun laite osaa näyttää suunnan kätkölle paikallaankin pyöriessä.

eTrex-laitteissa on 2,2 tuuman näyttö. Laitteen koko on 5,4 cm x 10,3 cm x 3,3 cm. Painoa eTrexeillä on 141,7 grammaa akkujen kanssa. Laitteet käyttävät tuttuun tapaan kahta AA-kokoista akkua tai paristoa.

eTrexejä ohjataan laitteen reunoilla olevilla painikkeilla sekä alareunan joystick-tyyppisellä ohjaimella, jonka käyttö onnistuu kätevästi peukalolla vaikka paksu tumppu kädessä. Näppäimillä varustetut GPS-laitteet ovat parhaimmillaan sateessa ja talvella, jolloin kosketusnäyttöjen käyttö ei ole mukavaa. Kosketusnäyttöjen ystävien kannattaa tutustua eTrex Touch -sarjaan.

Garminilta uudet GPSMAP 64x -mallit

Garminin uudet GPSMAP 64x ja 64sx mallit ovat nyt saatavilla! Mallit perustuvat todella suosittuun GPSMAP 64 -malliin ja ovatkin ulkokuoreltaan lähes samanlaiset vanhaan malliin verrattuna. Sisuskaluja on kuitenkin päivitetty. Pitkään mukana olleiden GPS- ja GLONASS-satelliittien tuen lisäksi laite tukee nyt eurooppalaista Galileo-satelliittipaikannusta. Laitteen sisäistä muistia on myös kasvatettu kahdeksaan gigatavuun. Lisää tallennustilaa saa microSd-muistikorteilla.

Useamman satelliittipaikannusjärjestelmän käyttö rinnakkain tarkentaa paikannusta entisestään. Taivaalla on käytettävissä enemmän satelliitteja, eivätkä yhden järjestelmän satelliittien huonot asemat vaikuta paikannuksen tarkkuuteen paljonkaan.

Langatonta geokätköjen latausta ja wifi-yhteyttä GPSMAP 64x -laitteisiin ei valitettavasti saatu. GPSMAP 66 -sarjasta nekin löytyvät. Geokätköt laitteeseen saa kuitenkin siirrettyä tuttuun tapaan GPX-muodossa USB-kaapelin avulla

GPSMAP 64x:n ja 64xs:n erona on jälkimmäisestä löytyvä kolmeakselinen sähköinen kompassi ja ilmanpainemittariin perustuva korkeusmittaus.

GPSMAP-sarja on tunnettu hyvästä satelliittivastaanotosta hankalissakin oloissa ja siinä uudet X-mallit eivät petä. Selvästi erottuva quad helix -antenni on erittäin herkkä ja takaa mahdollisimman hyvän paikannustuloksen tiheämmässäkin metsässä märkien tai lumisten puiden keskellä.

GPXMAP 64x-mallit painavat 230 grammaa akkujen kanssa. Laitteen mitat ovat 16 cm * 6,1 cm * 3,6 cm. Laitteen näyttö on 2,6 tuuman (3,6 x 5,5 cm) kokoinen ja sen lukeminen onnistuu hyvin kirkkaamassakin auringonpaisteessa.

Perinteisillä painikkeilla varustetut GPS-laitteet sopivat erinomaisesti geokätköilyyn ja muuhun maastossa liikkumiseen talvella ja sateisella säällä, jolloin kosketusnäytöt eivät ole parhaimmillaan.

Laitteella on IPX7-luokitus, eli se kestää roiskeita, vesi- ja lumisadetta. Laite kestää myös satunnaisen upottamisen metrin syvyyteen enintään puoleksi tunniksi.

Geovaellus Koilliskairalla

Kiilopään megatapahtuma kokoaa 14.-16.6. geokätköilijöitä Lappiin Saariselän maisemiin. Miittipaikan lähiseudulta löytyy paljon erilaisia geokätköjä ja jopa tuliterä geotour-kierros. Saariselän-Kiilopään alueella saa helposti kulumaan pidemmänkin geokätköilyloman, mutta ehkäpä seudun mielenkiintoisimmat geokätköt löytyvät viereisestä kansallispuistosta. Otimme varaslähdön Lapin kätköilykesään ja lähdimme pienelle geovaellukselle Koilliskairalle Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Geokätköjä löytyy eniten puiston luoteisosan retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeltä, jonne ehtii hyvin päiväretkillä Kiilopäältä tai Saariselältä. Alueelta löytyy esimerkiksi Rautuvankan ja Siulan pienet power trailit. Luontomatkailuvyöhykkeellä pääsee jo kokemaan hienoja ja vaihtelevia Lapin maisemia ilman yöpymistäkin. Toki tältäkin alueelta löytyy hyviä paikkoja yöpymiseen ja pitkienkin lenkkien kiertäminen on mahdollista. Erämaisempaa tunnelmaa tai pidempää vaellusta suunnittelevan kannattaa suunnata kauemmas puiston syrjävyöhykkeelle. Syrjävyöhykkeellä kätköjäkin on vähemmän, mutta etsittävää riittää kyllä sillä välimatkat ovat pitkiä. Monet kätköistä sijaitsevat laavuilla ja tuvilla, joten niiden etsiminen sujuu hyvin taukojen ohessa.

Kotaköngäs

Vaelluksen lähtöpaikkana toimi megankin paikkana toimiva tunturikeskus Kiilopää, joka onkin suosittu lähtöpaikka kansallispuiston maisemiin. Kiilopäällä on autoille hyvin pysäköintitilaa ja osa busseistakin käy siellä pyörähtämässä. Kiilopäästä pääsee suoraan komeisiin tunturimaisemiin, eikä reissua tarvitse aloittaa pitkällä kipuamisella tunturin yli. Muita suosittuja aloituspaikkoja ovat Saariselän taajama, Aittajärvi ja Raja-Jooseppi. Aittajärveltä ja Raja-Joosepista pääsee suoraan syrjävyöhykkeelle.

Kun geokätköjä on useimmilla laavuilla, niin matkan teko rytmittyy luontevasti niiden mukaan. Laavuilla tulee pidettyä taukoa ja samalla etsii kätkön. Kansallispuistossa on toukokuuksi yllättävän paljon porukkaa, mutta suurin osa tuntuu olevan tuvilla ja laavuilla. Matkoilla ei satu vastaan yhtään vastaantulijaa, vaikka joillain tuvilla on kovakin vilinä ja useita porukoita yöpymässä. Erämaassa kätköillessä turha kiire unohtuu kun kymmenien kilometrien säteellä on vain muutamia geokätköjä.

Puhelinverkko vaikenee yllättävän nopeasti tunturien taakse mennessä. Kauempana puistossa Sokostin laella on ainakin Telian tukiasema, mutta väliin jää monta katvealuetta. Jos kätköilet kännykän varassa, niin huolehdi että kätköjen tiedot ja kartat on ladattu offline-tilassa toimivaksi. Kartta ja kompassi pitää aina ottaa vaellukselle mukaan, jottet eksy vaikka kadottaisit geokätköilylaitteesi tai siitä loppuisi virta. Suunnistusvälineitä täytyy tietysti osata myös käyttää, eikä suunnistamista kannata lähteä opettelemaan erämaahan. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä reitit ovat paremmin merkittyjä, mutta sielläkin kartanlukutaidosta on hyötyä. Kartaksi suosittelemme Calazon 1:50 000 -karttaa, joka on painettu vettäkin kestävälle Tyvek-kankaalle.

Rautuoja

Laajassa kansallispuistossa on paljon nähtävää, eikä yhdellä vaelluksella ehdi kaikkea kiertämään. Nähtävyydet on listattu hyvin kansallispuisto nettisivuilla ja monen luota löytyy geokätkökin. Kannattaa suunnitella oma reitti käytettävissä olevan ajan ja oman kunnon mukaan.

Varsinkin syrjempänä sijaitsevilla kätköillä käy vierailijoita harvakseen, joten muihin geokätköilijöihin siellä tuskin törmää. Muille vaeltajille touhujaan saattaa joutua selvittelemään jos joutuu tonkimaan esimerkiksi laavun pohjaa muiden silmien alla.

Jokien yli kahlaten

Rautuojan ylityspaikka

Välillä reitille tulee joki, joka on ylitettävä kahlaten. Etelä-Suomen metsissä tottuu siihen, että melkein aina jossain on silta, eikä jokia tai puroja kannata kahlaamalla ylittää. UKK-puistossakin siltoja on, mutta ei läheskään joka puron yli ja välillä silta voi olla niin kaukana, että kahlaaminen on järkevin vaihtoehto. Onpa muutamassa kohdassa erikseen osoitettuja ylityspaikkojakin. Ylitykseen kannattaa aina suhtautua varovaisuudella, sillä yhtään syvemmässä vedessä virran voimakkuus voi yllättää. Yleensä paras ylityspaikka on uoman leveimmissä kohdissa, sillä niissä virran voimakkuus on matalampi veden voiman jakautuessa leveämmälle alueelle. Keppi tai vaellussauva on hyvä tukipiste ja sillä voi kokeilla veden syvyytä.

Crocsit tai vastaavat kumitossut ovat kätevät jokia ylittäessä ja ne suojaavat jalkoja joen kiviltä. Kumiset tossut eivät ime vettä itseensä ja ovat kevyet, joten ne kulkevat kätevästi mukana rinkassa. Niitä voi käyttää myös leirikenkinä iltaisin kun raskaammat vaelluskengät tekee mieli riisua.

CITOilua geovaelluksella

Metsään jätetyt hajonneet vaelluskengät

Kansallispuistossa ei ole jätehuoltoa, eli omat roskat pitää kantaa takaisin maastosta. Puistossa onkin pääsosin todella siistiä, mutta valitettavasti retkeilijöiltä jää jonkin verran roskaa nuotiopaikoilla ja polkujen varsille. Osa tippuu vahingossa huomaamatta rinkasta polun varteen ja osa jää maastoon silkkaa välinpitämättömyyttä. Koska CITOilu on olennainen osa geokätköilyä, niin mukaan kannattaa varata roskapussi johon voi kerätä vähän roskia matkan varrelta. Painava rinkka selässä voi ylimääräisen roskan keruu tuntua hullulta ajatukselta, mutta muista että syöt eväitäsi matkan varrella ja rinkka kevenee joka päivä, eikä muutaman pienen roskan poimiminen kyytiin tunnu missään. Reitit pysyvät siistinä kun jokainen huolehtii omista roskistaan ja kerää lisäksi vähän muiden vahingossa jälkeensä jättämiä.

Kansallispuiston palvelut

Kansallispuistossa on hyvin tarjolla paikkoja yöpymiseen. Teltoille löytyy hyviä paikkoja kaikkien tulipaikkojen vierestä. Telttapaikkojen lisäksi on tarjolla laavuja ja autio- sekä varaustupia. Ruuhkaisimpina aikoina ei kannata luottaa siihen, että autiotuvissa tai laavuilla on tilaa vaan ottaa mukaan teltta tai tehdä varaukset varaustupiin.

Luirojärven rannalta löytyy retkeilijöille jopa sauna joka on kaikkien retkeilijöiden käytössä seitsemän euron maksua vastaan.

Salonlammen laavu

Puuhuolto toimii uskomattoman hyvin pitkät etäisyydet huomioiden. UKK-puiston laavuille ei autolla ajeta vaan kaikki polttopuut pitää kuljettaa paikalle mönkijällä tai talvella moottorikelkalla. Näin alkukesästä kaikilla laavuilla on huikeat kasat puita siisteissä säkeissä.

Laavuissa ja tuvissa on vieraskirjat. Näihin kannattaa vähän kirjoitella omista suunnitelmistaan. Vieraskirjojen merkinnöistä on apua, jos kansallispuistosta joudutaan etsimään kadonnutta. Vieraskirjat ovat myös mielenkiintoista luettavaa ja niissä on samanlaisia pidempiä kirjoituksia kuin geokätköjen lokikirjoissakin harrastuksen alkuvuosina. Vieraskirjojen tekstien mukaan puistosta noudetaan yllätävänkin usein loukkaantuneita vaeltajia helikopterilla. Laavujen ja tupien yhteydessä onkin merkittyjä laskeutumispaikkoja pelastuskoptereille.

Koska mennä?

Lähtöpiste Kiilopäällä

Vaelluksen ajankohdan ajoittaminen vaatii vähän miettimistä, eikä yksiselitteistä parasta aikaa voi helposti nimetä. Talvella on kylmää ja lumista, mutta luonto on talvisen kaunista ja matka sujuu hiihtäen. Keväällä/alkukesästä on märkää, mutta ötököitä ei vielä ole eikä pahimpia kävijäruuhkia. Kesällä pahin ötökkäaika – räkkä – alkaa yleensä juhannuksesta. Syksyllä pääsee nauttimaan ruskan väreistä, mutta loppusyksystä kelit taas kylmenevät. Tunturissa voi kesälläkin olla viileää, joten varmasti hyvää keliä ei ole koskaan.

Toukokuun lopussa suoritettu geovaellus meni hyvin sateisissa merkeissä, mutta hyvillä varusteilla ja oikealla asenteella sateessakin pärjää. Sateisiin päiviin mahtui kuitenkin todella hienoja aurinkoisia hetkiä, jolloin varusteita sai kuivatettua perusteellisemmin.

Linkkejä

 

Lappajärven 2020 megatapahtuma julkaistu!

Kerroimme aiemmin Lappajärvelle 2020 suunniteltavasta megatapahtumasta. Nyt suunnitelmat ovat edenneet siihen pisteeseen, että megatapahtuma on julkaistu!

GC7Y2EC The Greatest Crater in Europe

Tapahtuman omat verkkosivut ovat vielä kesken, mutta paikka ja aika ovat siis nyt varmistuneet. Miittipaikkana toimii Hotelli Kivitippu ympäristöineen ja ajankohta on 6.6.2020 kello kymmenestä iltaseitsemään, eli tasan vuoden päästä. Erilaisia oheistapahtumiakin varmasti on luvassa.

Megatapahtuman järjestää Geopolku-yhdistys.

Tämän kesän megatapahtumistakin on vasta yksi takana, mutta nyt voi siis jo aloittaa seuraavan kesän geokätköilyretkien suunnittelun.

Retkivinkki: Utön saari

Utön saari on hauska kohde esimerkiksi viikonlopun geokätköilyretkelle. Syrjäiselle saarelle pääsee yllättävän helposti ilman omaakin venettä. Kävimme tutustumassa Utön kätkötarjontaan ja muihin nähtävyyksiin.

Utö sijaitsee nimensä mukaisesti ulkosaaristossa melkein 90 kilometriä Turusta lounaaseen. Saari on Suomen eteläisin asuttu paikka. Asukkaita saarella on reilu kolmekymmentä. Vierailukohteena saari on erityisesti lintuharrastajien suosiossa, mutta saaren muutamat geokätköt tekevät siitä kiinnostavan kohteen geokätköilijällekin. Retki Utön saarelle tarjoaa hienoja maisemia, raitista meri-ilmaa, historiaa ja rauhallista saaristolaistunnelmaa.

Rukoushuone

Utö tunnetaan erityisesti majakkasaarena ja komea punavalkoinen majakka hallitseekin saaren maisemaa. Utön majakka on Suomen vanhin yhä toiminassa oleva majakka. Erikoisuutena majakan sisällä kolmannessa kerroksessa on kirkko. Myöhemmin saarelle on rakennettu lisäksi erillinen rukoushuone, kun majakkakirkkoon kapuaminen on käynyt liian raskaaksi saaren vanhimmille asukkaille. Majakan sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella. Rukoushuoneeseen pääsee tutustumaan omatoimisesti.

Utön saarella toimi vuoteen 2005 rannikkotykistön linnake ja rannikkotykistö näkyy edelleen saarella. Osa saaresta on edelleen vain Puolustusvoimien käytössä, mutta esimerkiksi vanhat kasarmirakennukset toimivat nykyään matkailijoiden majoistustilana ja ravintolana. Karun betonisen kasarmirakennuksen sisälle on remontoitu toimiva hotelli ja saarella onkin poikkeuksellisen hyvä majoitustarjonta matkailijoille. Hotellin lisäksi majapaikaksi on tarjolla vuokramökkejä ja aamiaismajoitusta. Saarelta löytyy myös pieni kauppa sekä kahvila. Ravintolan, kaupan ja kahvilan aukioloajat kannattaa varmistaa etukäteen. Ne ovat auki lyhyitä aikoja kerrallaan.

Saaren majoitukset eivät ole edullisimmasta päästä, mutta budjettimatkailija voi yöpyä saarella omassa teltassakin. Telttailu on sallittu rukoushuoneen takana olevan niityn reunassa, jossa on hyvä tasainen alusta teltoille. Telttapaikan vieressä on suuri kivivalli, joka tarjoaa suojaa pahimmilta myrskytuulilta.

Utöstä löytyy neljä geokätköä ja tämä onkin mainio paikka harjoittaa rauhallista slowcachingia, jossa kiinnostavat paikat ja elämykset ovat tilastoja tärkeämpiä. Kolme kätköistä on tradeja ja ne etsiessään tulee samalla kiertäneeksi saaren melkein joka kolkassa. Kannattaa tutustua myös saaren lähelle merkittyyn mysteerikätköön, joka esittelee Utön lähelle uponneen yhdysvaltalaisen höyryalus Park Victoryn hylkyä. Mysteeri on tarkoitettu ratkaistavaksi sukeltamalla, mutta itse kätkö sijaitsee kuitenkin kuivemmissa oloissa ja lokeista selviää, että moni on löytänyt paikalle sukeltamatta. Vaikka et hylyllä kävisikään, kannattaa vilkaista rukoushuoneen seinältä löytyvä kiitoskirje, jossa Yhdysvallat kiittää saarelaisia Park Victoryn pelastustöihin osallistumisesta. YouTubesta löytyy sukellusvideoita hylyltä.

Maksuton risteily yhteysaluksella

M/s Eivor

Utölle pääsee maksutta(!) yhteysaluksella, joka lähtee Nauvon Pärnäisistä. Laivalle ei tarvitse varata paikkoja ja satamassa vain kävellään sisään alukseen. Matka on pitkä, säästä ja pysähdyksistä riippuen se kestää yleensä 4-5 tuntia yhteen suuntaan. Todella huonolla kelillä matkassa voi kestää reilusti pidempäänkin, joten kovin tiukkoja aikatauluja ei kannata suunnitella. Yhteysaluksena toimii Ms Eivor, joka siirtyi 2006 Islannista Suomeen. Eivor ei ole mikään huviristeilijä, joten pallomeriä on turha odottaa. Laiva on rakennettu kuljettamaan ihmisiä, autoja ja rahtia saariin eikä laivalla ole turhia tiloja. Aluksen alimmalla kannella toimii kahvila-ravintola, joten nälissään tai janoissaan ei kuitenkaan tarvitse matkustaa. Alin kansi on autokannen alapuolella eikä siellä ole ikkunoita, joten maisemien katseluun ravintola ei ole paras paikka. Ravintolan ruutu näyttää kuitenkin koko ajan laivan keulakameran kuvaa. Ylemmältä ikkunalliselta kannelta löytyy jonkin verran istumapaikkoja autokannen molemmilta sivuilta. Helteisinä kesäpäivinä matkanteko on mukavinta ulkokannella maisemia ihaillen. Laivalla on käytössä wifi, joten pitkän matka-ajan voi käyttää vaikka mysteerien ratkomiseen kun merimaisemista on saanut tarpeekseen.

Eivor voi tehdä matkalla pysähdyksiä Berghamnin, Nötön, Aspön ja Jurmon saarilla. Kaikki vuorot eivät pysähdy kaikissa saarissa ja monessa satamassa poiketaan vain pyynnöstä. Kaikilla saarilla on vähintään yksi geokätkö, joten pidempikin saarihyppely geokätköilyn parissa on mahdollista. Satamapysähdysten aikana kätköjä ei kuitenkaan ehdi hakemaan, joten kätköjen haku välisaarista vaatii vähintään yhden yön yöpymisen jokaisessa.

Yhteysaluksen aikataulut mahdollistavat kätevästi viikonlopun vierailun Utössä, jos myöhäinen saapuminen saarelle ei haittaa. Nyt kesällä Eivor lähtee Pärnäisisä perjantaisin 18.15 ja saapuu Utöön aikataulun mukaan 23.15. Omalla retkellämme sää suosi ja Utössä oltiin jo tuntia aikaisemmin parista välipysähdyksestä huolimatta. Sunnuntaina paluukyyti lähtee Utöstä puolen päivän jälkeen ja Pärnäisissä ollaan takaisin aikataulun mukaan ennen iltaseitsemää. Hätäisimmät ehtivät hakemaan saaren geokätköt yhden yön vierailullakin, mutta silloin saareen tutustumiseen jää vain vähän aikaa ja homma menee suorittamiseksi.

Nauvon Pärnäisten satamaan pääsee Saaristobussilla Turusta tai omalla autolla. Satamassa on reilusti maksutonta pysäköintitilaa autoille. Pärnäisiin ajellessa kannattaa huomioida, että Nauvon ja Paraisten välillä on lyhyt lauttamatka, eikä ruuhkaisimpaan aikaan välttämättä mahdu ensimmäiselle mahdolliselle lautalle. Välille on kyllä lisätty lauttoja ja ruuhkat ovat pahimmista vuosista helpottaneet.

Utön karua luontoa

Linkkejä

 

 

Oulun suosikkikätköt

Oulun megatapahtuma Tar ‘n’ Tech – Oulu 2019 on jo ihan nurkan takana! Ensi viikonloppuna suuri joukko geokätköilijöitä kokoontuu Oulun Nallikarin rannalle nauttimaan monipuolisesta ohjelmasta. Ilmoittautuneita on jo yli 800 nimimerkin verran, mutta mukaan mahtuu vielä!

Itse tapahtumassakin riittää tekemistä, mutta minne kannattaa suunnata jos aikaa riittää muutaman kätkön hakemiseen varsinaisen tapahtuman lisäksi? Oulu on täynnä hienoja kätköjä ja etsittävää riittää pitkäksikin aikaa, mutta ainakaan näitä suosikkeja ei kannata missata:

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %
1.GC6CJJJ Vähän pitempi jopolla töihin – Oulu Alphabet – Vgeohärö, Nepps & tkopperoWherigo4081,6
2.GC6P7BG Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuuPjaPMulti4477,2
3.GC62C7E AjoharjoittelurataPjaPMysteeri PM3777,1
4.GC7X28G VinosaurusIippiLiinuMysteeri4972,1
5.GC7Z845 Nasta juttuJIRMysteeri3167,4
6.GC5KNAV Oulun kaupunginosat – 141. KylänpuolisipowitsMulti9764,7
7.GC1RBJ0 KiekonmajaktndwnTradi10264,6
8.GC7X28R Villa ValentinaIippiLiinuMysteeri3664,3
9.GC61MZ9 Oulun kaupunginosat – 78. LinnanmaageohäröTradi10863,5
10.GC683MW Odd Palindromic PrimePjaPMysteeri PM3362,3

 

Miten listan geokätköt valittiin?

Suosikkipisteistä saa hyvän kuvan siitä, mistä geokätköistä on erityisestä pidetty. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei kuitenkaan voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva, usein vierailtu geokätkö saa helpommin paljon suosikkipisteitä. On parempi vertailla sitä, kuinka suuri osa kätköllä käyneistä antoi kätkölle suosikkipisteen. Tässä huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat jakaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois geokätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen vääristyy suosikkipisteiden prosenttiosuus helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita geokätköjä. Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on nostaa esille erityisen pidettyjä geokätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin. Listan ulkopuolelle jää lukemattomia, uskomattoman hienoja geokätköjä.

Virtuaalikätköjen kolmas tuleminen

Virtuaalikätköt tulevat taas! Mutta jälleen rajoitettuna.

Vuonna 2017 valittu joukko geokätköilijöitä sai tehdä uusia virtuaalikätköjä ja Suomeenkin tuli monta uutta virtuaalia. Ihan fiasko tämä kokeilu ei ollut, sillä nyt Geocaching.com ilmoittaa 4000 uuden geokätköilijän saavan mahdollisuuden virtuaalikätkön tekoon. Viimeksi virtuaalikätköjen tekijät valittiin mystisen algoritmin perusteella, joka painotti suosittujen kätköjen tekijöitä ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Tällä kertaa tietyt ehdot täyttävät geokätköilijät voivat hakea oikeutta virtuaalin tekoon ja hakemuksen tehneistä arvotaan 4000 virtuaalikätkön tekijää.

Hakeminen voi olla toimiva tapa, sillä edellisellä kierroksella kaikki oikeuden saaneet eivät ehtineet tai halunneet virtuaalia tehdä ja 4000 mahdollisesta kätköstä julkaistiin lopulta 2668 kappaletta. Nyt oikeutta virtuaalin tekemiseen toivon mukaan hakevat vain ne, joilla on tahtoa ja intoa sellaisen tekemiseen.

Geocaching.com:n hakemussivu on jo auennut. Sivu sanoo suoraan jos et täytä hakemisen edellytyksiä. Jos täytät ehdot, voit tehdä oman hakemuksen ja jäädä odottelemaan 4.6. suoritettavaa arvontaa. Hakemussivu sulkeutuu jo 1.6., joten hakemuksen teon kanssa ei kannata aikailla. Hakijoita on todennäköisesti paljon, joten ei kannata pettyä jos arpaonni ei tällä kertaa suosi.

Virtuaalikätköarvontaan osallistumisen vaatimukset

  • Et saanut virtuaalikätkön teko-oikeutta 2017
  • Sinulla on vähintään kaksi geokätköä piilotettuna (tapahtumia ei lasketa)
  • Olet piilottanut vähintään yhden geokätkön viimeisen neljän vuoden aikana (14.5.2015 – 14.5.2019)
  • Olet etsinyt vähintään yhden geokätkön viimeisen neljän kuukauden aikana
  • Piilottamillasi geokätköillä on vähintään 25 suosikkipistettä

Moskovan geokätköillä

Moskova on asukasluvultaan Euroopan suurin kaupunki ja naapurimaamme pääkaupunki. Sieltä löytyy paljon näkemistä, tekemistä sekä tietysti geokätköjäkin. Pietari on helppona lähikohteena suositumpi kohde suomalaisille, mutta joskus kannattaa lähteä pidemmällekin. Moskova tarjoaa Pietariin verrattuna erilaista nähtävää.

Moskovan geokätköt

Moskovassa on noin 200 geocaching.com -sivustolle listattua geokätköä. Kätköjä löytyy montaa eri tyyppiä, mutta täälläkin tradit ovat yleisin tyyppi. Vilkkaassa kaupungissa kaikkia kätköjä ei ihan helposti saa ihmisvilinässä etsittyä, mutta helppojakin tapauksia on. Osasta jää epäilys, että mahtaako kätkö olla paikallaan.

Venäläisillä on pitkään ollut oma kätköilysivustonsa Geocaching.su. Alun perin taustalla lienee ollut Geocaching.com:n geokätköilyn alkuaikoina tekemä käsittämätön kömmähdys nettisivujen merkistöjen kanssa. Amerikkalaisilla ei tullut mieleen, että joku saattaisi haluta käyttää erilaisia merkistöjä kätköjen nimissä, kuvissa ja lokeissa, eivätkä mm. kyrilliset kirjaimet toimineet ollenkaan. Nykyään Geocaching.com:n merkistötuki on onneksi saatu korjattua, minkä lieveilmiönä kätkönimiinkin on alkanut ilmestyä emojeja. Venäläisten oman sivuston seurauksena venäläisiä kätköjä on perinteisesti löytynyt vain vähän kansainvälisiltä sivuilta. Tilanne on parantunut vuosien mittaan, kun kätköjä on listattu rinnakkain molemmille sivuille. Nykyään löytyy jopa pelkästään Geocaching.com:n puolelle listattuja kätköjä. Tuplalistausten ongelmana on, ettei Geocaching.com:n tiedot välttämättä ole aina ajantasalla esimerkiksi hyllytettyjen kätköjen suhteen.

Mikään ei tietysti estä luomasta tiliä myös Geocaching.su -sivustolle ja katsomasta kätköjen tietoja sen kautta. Sivu on pääosin venäjänkielinen, mutta käyttö onnistuu kyllä käännösohjelmien avulla jos venäjän taidot eivät riitä. Ainakin kannattaa lukaista englanninkieliset yleisohjeet geokätköilystä Venäjällä.

Moskovan nähtävyydet

Kristus Vapahtajan katedraali

Moskova on valtava kaupunki, eikä lyhyen vierailun aikana mitenkään ehti näkemään kaikkea. Geokätköjä etsiessä tulee kyllä hyvin kierrettyä kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Punainen tori ja Kremlin linnoitus pitää tietysti Moskovassa käydessään nähdä. Kremlin linnoituksen nähtävyyksiin tutustuu kätevästi wherigo-kätköä etsiessä. Kremlin alueelle täytyy ostaa pääsylippu ja se kannattaa hankkia etukäteen netistä. Kreml on ruuhkainen nähtävyys ja sisäänpääsy on rajattu aikaslotteihin, eli lippua ostaessa pitää jo tietää mihin aikaan on tulossa. Lippuja voi saada ostettua samallekin päivälle, mutta jonot ovat pitkiä eikä vapaita aikoja välttämättä ole jäljellä. Netistä ostettu lippukin pitää käydä hakemassa lipputiskiltä, joten ihan ilman jonoja senkään kanssa ei selviä. Jono on kuitenkin selvästi lyhyempi kuin lippuja myyvällä tiskillä.

Kremliin mennään sisään turvatarkastuksen kautta, mikä ajoittain ruuhkauttaa sisäänkäynnit. Jos pääsisäänkäynnillä on pitkä jono, kannattaa käydä kurkkaamassa vaihtoehtoinen sisäänkäynti linnoituksen lounaispäässä. Kaikki eivät tätä pientä sisäänkäyntiä löydä ja sieltä saattaa päästä nopeammin sisään.

Kremlin alueelle myydään erilaisia lippuja, joista on hankala ottaa selkoa. Suosittelemme käymään ainakin asehuoneessa (armoury chamber), jossa on esillä Kremlin aarteita. Erityisen hienoja ovat tsaariperheen käyttämät komeat hevosvaunut. Asekammion lisäksi kannattaa ottaa “arkkitehtuurikompleksin” lippu, jolla pääsee liikkumaan laajemmin linnoituksen muurien sisällä ja käymään muutamassa vanhassa kirkossa.

Komsomolskayan aukio

Monella Moskovasta tulee ensimmäisenä mieleen Punainen tori ja sen päädyssä oleva Pyhän Vasilin katedraali. Torille kannattaa tulla heti aamusta, sillä päivällä tori on aivan täynnä turisteja joiden on pakko saada selfie katedraalin kanssa. Torin reunalla on myös mausoleumi, jossa Lenin nukkuu ikiunta lasivitriinissään. Leniniä pääsee katsomaan mausoleumin aukioloaikojen puitteissa, mutta täälläkin kannattaa varautua jonoihin. Pahimmillaan mausoleumin jono kiertää pitkän pätkän Kremlin muureja.

Punaisella torilla käydessä kannattaa muistella 80-lukua, jolloin saksalainen Matthias Rust lensi luvatta Helsingin Malmin lentokentältä Neuvostoliiton ilmapuolustuksen läpi ja laskeutui kaikkien hämmästykseksi Punaiselle torille. Paikan päällä voi kuvitella millainen ihmetys saksalaisen pienen Cessnan ilmestyminen torille on ollut. Rust oli tehnyt Malmilla lentosuunnitelman Tukholmaan. Suomen ilmavalvonta kadotti koneen Espoon kohdalla ja koneen epäiltiin pudonneen mereen. Merivartiosto suoritti etsintöjä Sipoon edustalla meressä nähtyjen öljyläikkien perusteella, mutta mitään ei löytynyt kun kone olikin aivan muualla. Suomi lähetti Rustille laskun turhista etsinnöistä kun koneen olinpaikka myöhemmin uutisten kautta selvisi. Tarina ei kerro saiko valtio koskaan rahojaan. Rust kertoi tavoitteenaan olleen maailmanrauhan edistäminen. Ainakin tempaus asetti Neuvostoliiton ilmapuolustuksen noloon valoon, kun vieras kone pääsi lentämään keskelle pääkaupunkia kenenkään estämättä.

Moskovassa on todella hyvä kulttuuritarjonta. Museoita, teattereita, oopperaa ja balettia löytyy ympäri kaupunkia. Bolshoi-teatterin balettiesitykset ovat kuuluisia. Lippuja saa ostettua netin kautta. Bolshoin balettiliput ovat melko suolaisen hintasia, eikä paikalle kannata mennä ihan rähjäisimmissä geokätköilytamineissa. Halvempaa vaihtoehtoa etsivän kannattaa katsoa pienempien teatterien tarjontaa.

Neuvostoaika näkyy monessa paikassa

Neuvostoaika näkyy monessa paikassa. Ympäri kaupunkia on seitsemän stalinistista pilvenpiirtäjää ja punatähtiä sekä sirppejä ja vasaroita näkyy monessa paikassa. Jos tulet junalla, niin heti Leningradin aseman vieressä olevan Jaroslavin aseman katolla on suuri sirppi ja vasara kyrillisen CCCP-tekstin kera.

Kansakunnan saavutusten puisto

Ehkä näyttävin neuvostonähtävyyksien keskittymä on Kansakunnan saavutusten puisto. Paikka on alunperin ollut suuri maatalousnäyttely, mutta sittemmin se laajeni koko neuvostoaluetta ja sen saavutuksia esitteleväksi maailmannäyttely-tyyliseksi alueeksi. Paikalla on erilaisia paviljonkeja, joiden aiheina on mm. maatalous, lihantuotanto, eri neuvostomaat, kemia, geologia ja kosmonautiikka. Paviljongit eivät ole mitään pieniä mökkejä, vaan valtavia rakennuksia. Alue pääsi paikoin jo rapistumaan, mutta nyt sitä on remontoitu laajasti mukavaksi puistoksi. Saavutusten esittely ei enää ole pääasia, vaan vanhoihin paviljonkeihin on remontoitu ravintoloita ja kauppoja. Osa on tyhjillään odottelemassa kunnostusta ja uutta käyttöä. Muutama on vielä alkuperäisen kaltaisessa käytössä museoina. Kosmonautiikan ja ilmailun paviljongissa toimii vaikuttavan kokoinen museo, joka on täynnä erilaisia avaruuskapseleita, satelliitteja ja raketteja. Jos aihe kiinnostaa, niin puiston läheltä löytyy myös avaruuden valloittajien muistomerkin alle rakennettu erillinen kosmonautiikan museo, jossa on näytillä mm. täytetyt, avaruudessa käyneet Belka- ja Strelka-koirat. Tunnetumpaa Laika-koiraa ei museosta kannata etsiä, sillä sen kohtalona oli jäädä avaruuteen.

Neuvostojäänteitä etsivän kannattaa käydä myös Gorki-puiston vieressä sijaitsevassa pienessä puistossa johon on kasattu vanhoja neuvostopatsaita ja muistomerkkejä, joita ei enää paraatipaikoilla haluta pitää. Täältä löytyy Stalin, Lenin ja muita neuvostomaailman merkkihenkilöitä. Leninin patsaisiin törmää toki edelleen paraatipaikoillakin. Onhan niitä Suomessakin.

Liikkuminen Moskovassa

Moskovan metro on nähtävyys itsessään. Neuvostoaikana metroasemat rakennettiin työväen palatseiksi ja ne on pidetty hyvässä kunnossa. Asemilta löytää kattomaalauksia, reliefejä ja kattokruunuja. Jokaisella asemalla on oma tyylinsä ja hienoimpia asemia kierrellessäkin saisi päivän kulumaan. Parhaiten metroasemiin kuitenkin tutustuu matkustamalla geokätköille eri puolille kaupunkia. Metroverkko on kattava ja sillä liikkuminen on helppoa.

Metromatkan voi maksaa automaatilta tai kassatiskeiltä ostettavilla lipuilla, mutta kätevämpää on hankkia ladattava Troika-arvokortti, jolla maksu käy nopeasti. Jos suunnittelee matkustavansa metrolla paljon kannattaa harkita yhden, kolmen tai seitsemän päivän lippua, jolla saa vapaasti matkustaa julkisessa liikenteessä. Troika-kortit ja päiväliput käyvät myös Moskovan busseissa, raitiovaunuissa ja monorail-junassa.

Repun tai matkalaukun kanssa liikkuessa kannattaa varautua lentokenttätyylisiin turvatarkastuksiin metroon mennessä.

Miksi mennä?

  •  Historiaa, hienoa arkkitehtuuria ja kulttuuria
  • Venäläisiä herkkuja
  • Kiinnostavan erilainen kulttuuri pienen matkan päässä
  • Sopivasti kiinnostavia geokätköjä
  • Jännittäviä neuvostojäänteitä

Miten sinne pääsee?

Moskovaan on toki hyvät lentoyhteydet Helsinki-Vantaalta, mutta lentäen sinne ei meidän mielestämme kannata lähteä. Venäjä on ainoa suunta, minne Suomesta pääsee helposti suoraan junalla, joten se on luonnollinen valinta Moskovan reissun kulkupeliksi.

Junailuun on pari vaihtoehtoa. Perinteinen Tolstoi-yöjuna kulkee muutamaa poikkeusta lukuunottamatta päivittäin Moskovaan. Juna lähtee Helsingistä 18.44 ja pysähtyy Suomen puolella Pasilassa, Tikkurilassa, Lahdessa, Kouvolassa ja Vainikkalassa. Moskovaan juna saapuu aamulla yhdeksän jälkeen. Junan vaunut on uusittu muutama vuosi sitten ja juna on erittäin siisti sekä kaikinpuolin toimiva. Jokaisessa vaunussa on oma vaunupalvelija, joka huolehtii vaunun matkustajista. Vaunupalvelijalta saa tilattua pientä purtavaa omaan hyttiin. Ensimmäisen luokan hyteissä hintaan sisältyy pieni eväspaketti. Toisen luokan hyteissä matkustaa neljä matkustajaa ja ensimmäisen luokan hyteissä kaksi. Lisäksi junassa on selvästi kalliimpi VIP-luokka, jossa hyteissä on omat suihkut ja vessat. Muissa luokissa käytössä on yhteiset vessat vaunun päädyssä. Junassa on toki myös venäläistä ruokaa tarjoava ravintolavaunu. Yllätykseksemme oma vaunupalvelijamme puhuu melko sujuvaa suomea.

Rajatarkastukset suoritetaan junassa Vainikkalan ja Viipurin välillä. Prosessi on sujuva ja rajavirkailijat ystävällisiä molemmin puolin rajaa. Venäläinen tullivirkailija osaa jopa suomea ja passintarkastajien kanssa keskustelu sujuu englanniksi. Tarkastusten aikana matkustajien täytyy olla omassa hytissään. Junan lähtiessä Viipurin asemalta saa taas liikkua vapaasti.

Aamulla juna pysähtyy seitsemän maissa Tverin kaupungissa, josta on vielä parin tunnin matka Moskovaan. Tverin kohdalla on hyvä heräillä ja tilata vaunupalvelijalta kahvia aamiaiselle tai siirtyä ravintolavaunuun syömään. Moskovaa lähestyttäessä maalaiskylät muuttuvat vähitellen valtaviksi neuvostoaikaisiksi lähiöiksi ennen junan saapumista Leningradin asemalle, joka sijaitsee Moskovan keskustan koillispuolella. Asemalta on helppo vaihtaa metroon, jolla pääsee kymmenessä minuutissa keskustaan.

Sapsan-juna Leningradin asemalla

Toinen vaihtoehto Moskovan junailuun on suurnopeusjunat. Suoraa yhteyttä ei ole, vaan ensin pitää mennä Allegrolla Pietariin ja vaihtaa siellä Moskovaan menevään Sapsan-junaan. Me kokeilimme molemmat vaihtoehdot, sillä Tolstoin paluuaikataulu ei sopinut omiin aikatauluihimme. Menimme Moskovaan Tolstoilla yön yli ja palasimme Sapsanilla Pietariin ja jatkoimme sieltä Allegrolla Suomeen. Suurnopeusjunatkin ovat erittäin toimiva yhdistelmä. Allegro kulkee Helsingistä Pietariin 3,5 tunnissa ja Sapsan sieltä Moskovaan noin neljässä tunnissa. Matkaa hidastaa hieman se, että Pietarissa täytyy vaihtaa juna-asemaa. Allegro käyttää Suomen asemaa ja Sapsan Moskovan asemaa. Metrolinja yhdistää kuitenkin asemat, eikä välissä ole kuin pari asemaa.

Allegron ja Tolstoin liput saa hankittua näppärästi VR:n lippukaupasta. Sapsanin liput hankkii kätevimmin Venäjän rautateiden omasta verkkokaupasta.

Viisumibyrokratiaa

Venäjän matkailun tylsä puoli on viisumin hankkiminen. Viisumin hankkimisesta tulee melkein sadan euron lisäkulu ja sen hankkimiseen on pakko varata aikaa. Viisumin takia Moskovan reissu ei onnistu kovin ex-tempore, ellei passista löydy valmiina vuosiviisumia. Viisumin saa hankittua kätevimmin useiden matkatoimistojen kautta, jotka tarvittaessa hoitavat myös viisumiin tarvittavan kutsukirjeen. Moni hotelli tarjoaa vierailleen kutsukirjeen, mutta Tolstoilla mennessä täytyy huomioida, että rajanylitys tapahtuu jo edellisen päivän puolella eivätkä hotellit voi kirjoittaa kutsukirjettä kuin hotellivarauksen päivämäärille. Matkatoimiston järjestämällä kutsulla tätä ongelmaa ei ole.

Linkkejä

Ensimmäinen lehtijuttu geokätköilystä

Viikko-Kaleva 9.2.2002

Listasimme aiemmin geokätköilystä kirjoitettuja artikkeleita. Olemme pitkään olleet siinä uskossa, että ensimmäinen geokätköilystä kirjoitettu kotimainen lehtijuttu oli 17.5.2002 julkaistu Helsingin Sanomien NYT-liitteessä julkaistu Modernia aarteenetsintään -artikkeli. Viime viikolla selvisi, että näin ei olekaan.

Oulussa ilmestyvän sanomalehti Kalevan toimittaja Pekka Rahko otti meihin yhteyttä ja kertoi kirjoittaneensa Geokätköilystä jo ennen NYT-liitteen juttua. Pekan kirjoittama juttu ilmestyi Kalevassa jo helmikuussa 2002. Näin ollen se on melko suurella todennäköisyydellä ensimmäinen Suomessa julkaistu artikkeli geokätköilystä. Pekan kirjoittama artikkeli ilmestyi Viikko-Kalevassa 9.2.2002 otsikolla “Satelliitti neuvoo aarteen luo”.

Pekka oli lukenut harrastuksesta brittiläisestä New Scientist -tiedelehdestä loppuvuonna 2001. Seuraavan vuoden tammikuussa hän loi nimimerkin Geocaching.com -sivustolle katsoakseen montako geokätköä Suomesta löytyy. Siihen mennessä kätköjä oli koko maassa jo huimat yhdeksän kappaletta. Pekka alkoi ylipuhua esimiestään hyväksymään juttumatkan Helsinkiin, jos sieltä löytyisi geokätköilyn harrastaja haastateltavaksi. Geocaching.com -sivuston kautta löytyikin haastateltavaksi Risto Gyldén, joka oli piilottanut jo muutaman geokätkön. Juttumatka toteutui 30.1.2002 yhdessä valokuvaaja Pekka Peuran kanssa.

Jutun teon yhteydessä etsittiin kaksi Riston piilottamaa geokätköä. Toinen Suomenlinnasta ja toinen Espoosta. Geokätköily oli tuolloin vielä niin tuntematon harrastus, että molemmista kätköistä napattiin jutun teon yhteydessä FTF. Nykyään FTF:n hakeminen pääkaupunkiseudun kätköistä Oulusta käsin olisi melkoinen suoritus. Huomionarvoista on myös se, että tuolloin kätköiltiin rohkeasti keskellä kylmintä talvea. Edellisenä yönä oli satanut reippaasti lunta, mikä toi oman lisänsä geokätköjen etsintään.

Juttumatkan tulokseena syntyi koko sivun juttu lauantaina 9.2. ilmestyneeseen Viikko-Kalevaan. Jutusta käy hyvin selville harrastuksen idea ja jopa GPS-laitteen käyttöä neuvotaan. Risto kommentoi jutusssa osuvasti geokätkön piilottamisen alkuperäistä ideaa, joka sittemmin on hieman hämärtynyt tilastojen astuttua suurempaan rooliin:

“Geokätköllä täytyy olla jotain nähtävää. Tämähän on kuitenkin puhdasta tarinankerrontaa”, kertoo Risto Gyldén, joka vaimonsa Kirsin kanssa teki Suomenlinnan kätkön.

Olisi mielenkiintoista tietää alkoiko jonkun konkarin harratus tämän jutun lukemisesta. Kommentoi tai ole meihin yhteydessä jos tiedät!

Geokätkö-sanan keksijä

Ensimmäisen suomalaisen geokätkön piilottaja Kalle Reunanen käytti kätköstä nimeä geokassi, joka ei kuitenkaan yleistynyt. Kalevan jutussa puhutaan jo geokätköilystä ja siitä selviää mielenkiintoinen tieto suomenkielisestä termistä. Risto Gyldén on ilmeisesti ollut ensimmäinen, joka on tätä englanninkielisen geocache-sanan suomennosta käyttänyt. Sittemmin termi onkin juurtunut hyvin kieleen ja koko harrastuksesta puhutaan geokätköilynä.

“Geokätkö on Gyldénin keksimä sana. Cache tarkoittaa myös varastoa ja varastointia, ja tavallaanhan kätkö on myös varasto, jossa voi käydä vaihtorotan tavoin.”

 

 

Päivitys 13.5.2019: Jutussa käsitelty Kalevan lehtijuttu julkaistiin uudestaan Kalevan verkkosivuilla.

Retkivinkki: Junkarsborgin linnanrauniot

Junkarsborgin maavalleja ja kaivo

Junkarsborgin maavalleja ja kaivo

Aina välillä kuulee oman geokätkön piilottamista suunnittelevan valittelevan, että kaikki mielenkiintoiset ja hienot kätköpaikat on jo varattu. Monella paikalla geokätköjä toki onkin, mutta pienellä tutkimustyöllä voi yhä löytää hienoja kohteita uusille geokätköille. Me löysimme kätköttömän ja hienolla paikalla sijaitsevan muinaislinnan vain tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Geokätköilyretkeä suunnitellessa katse osuu kartalla vihreänä loistavaan tekstiin Slottsruiner Linnanraun. Hetkinen, tuolla en ole koskaan käynyt. Miksei siellä ole geokätköä? Muinaisjäännökset kiinnostavat sen verran paljon, että paikka valikoituu retken ohjelmaan ilman kätköäkin. Kyse on Junkarsborgin linnanraunioista Raaseporissa.

Junkarsborgin puulinnasta ei ole säilynyt asiakirjamerkintöjä, mutta tutkimusten perusteella se on rakennettu 1300-luvulla. Linna ei ollut kovin pitkäikäinen, sillä se on jäänyt pois käytöstä jo 1400-luvulla. Useimmista puulinnoista on jäljellä vain niiden sijaintipaikkana toiminut mäki ja kaivauksissa tehdyt löydöt, mutta Junkarsborgissa linnan maavallit erottuvat vielä selvästi. Myös linnan kivistä rakennettu kaivo on säilynyt.

Mustionjoki virtaa rauhallisesti linnan ohi

Linna on rakennettu Mustionjoen niemelle josta on myöhemmin muodostunut saari niemen poikki rakennetun kanavan myötä. Kanava on rakennettu helpottamaan Mustion ruukin kuljetuksia 1800-luvulla. Keskellä Mustionjokea sijaitseva paikka on kaunis ilman linnan rauniotakin. Joki solisee ympärillä ja kanavien muodostamaan saareen johtavat puiset sillat. Paikalle on jossain vaiheessa tuotu opaskyltit kertomaan paikalla tehdyistä kaivauksista ja niiden perusteella linnan muodosta tehdyistä päätelmistä. Kyltit kertovat myös alueelta löydetyistä hopearahoista ja saksalaisesta keramiikasta.

Kaikesta näkee, että kovin paljon täällä ei kävijöitä käy. Turun Sanomat kirjoitti 2005 Junkasborgin kehittämisestä paremmin löydettäväksi retkikohteeksi, mutta suunnitelma ei ole ainakaan kovin vauhdikkaasti edennyt. Paikan kyltit ovat mahdollisesti tuolta ajalta, mutta muuten alue tuntuu aika unohdetulta.

Opaskyltti kertoo kaivauksien löydöistä

Vinkkaamme yleensä retkivinkeissä paikoista, joissa on geokätköjä, mutta toimikoon tämä juttu vinkkinä piilottajille. Paikka ansaitsisi ehdottomasti geokätkön. Ei Junkarsborgin linna sentään aina ole ollut kätköttä. GC1DF41 Junkarsborg houkutteli paikalle geokätköilijöitä vuosina 2008-2011 ja paikalla ehtikin nettilokien perusteella käydä melkein viisikymmentä geokätköilijää. Kyseinen kätkö päätyi kuitenkin arkistoon piilottajan muiden kiireiden vuoksi.

Junkarsborgin retkellä kannattaa vierailla myös Raaseporin kivilinnalla, joka on ollut käytössä osittain samaan aikaan Junkarsborgin linnan kanssa. Raasepori on yksi Suomen komeimmista linnanraunioista ja sieltä löytyy geokätkökin. Junkarsborgista on noin 30 kilometriä Raaseporin linnalle.

Reitti Junkarsborgiin

Junkarsborgin kanava

Junkarsborgia ei ole ihan helppo löytää. Paikalle ei ole mitään opastusta, eikä oikein edes hyvää reittiä. Vuoden 2005 lehtijutussa kerrottiin merkityn reitin suunnittelusta, mutta ainakaan tähän päivään mennessä sellaista ei ole saatu aikaiseksi. Kartalla selkeimmältä näyttävä reitti kulkee maatalon pihapiirin läpi, mutta siitä kulkeminen ei tietenkään ole soveliasta. Vanhan geokätkön lokien perusteella osa etsijöistäkin on pihan läpi kulkenut, mutta se ei ole fiksua.

Paras lähestymissuunta on etelästä päin. Auto kannattaa jättää Gråströmintien ja Junkarsintien risteyksen lähelle (N 60° 08.720′ E23° 47.690′). Junkarsintie johtaa suoraan kohti linnaa, mutta se on yksityistie ja kyltti kieltää autolla ajamisen. Kiellon vahvistukseksi matkalla on myös puomi. Risteyksestä on reilun kilometrin matka linnalle. Matkalla kannattaa pitää silmät auki, sillä lähimetsissä on lukuisia rautakaudelta peräisin olevia röykkiöitä, jotka ovat myös muinaisjäännöksiä. Me pääsimme matkalla yllättämään pari valkohäntäpeuraakin.

Kun näkyviin tulee pelto ja sen takana näkyvä talo, kannattaa suunnata metsäpoluille. Tien länsipuolelle lähtee polku, jota pitkin pääsee melko hyvin kiertämään pellon ja pihapiirin aina linnalle asti. Näin keväällä reitti voi paikoin olla mutainen, mutta kätköilijällähän on todennäköisesti hyvät jalkineet. Polun päässä vastaan tulee puinen silta, joka johtaa joen yli linnalle. Linnasta kertovat kyltit ovat joen ja kanavan toisella puolella.

Linkkejä