Moni geokätköilijä liikkuu paljonkin autolla. Voisiko oman harrastuksen kuluja ja päästöjä vähentää vaihtamalla osittain tai kokonaan sähköllä kulkevaan autoon?

Suomen tavoitteena on lisätä sähköautojen määrää 250 000:een vuoteen 2030 mennessä. Sähköautojen ja hybridien sekä niiden latauspisteiden määrä kasvaa jatkuvasti. Kokonaan tai osittain sähkökäyttöisten autojen määrä markkinoilla on lisääntynyt jatkuvasti ja autoja alkaa olla hyvin tarjolla käytettyinäkin. Sähköauton hankinta alkaa olla mahdollista yhä useammalle ja tulevina vuosina tarjonta vain kasvaa.

Ensin on hyvä ymmärtää eri sähköautotyyppien erot. Täyssähköauto (BEV, Battery Electric Vehicle) kulkee pelkällä sähköllä. Nykyisissä malleissa täyssähköautot pääsevät täydellä akulla mallista riippuen 100-500 kilometrin matkan ennen kuin kaipaavat uutta latausta.

Ladattavat hybrideissä (PHEV, Plug-in Hybrid Electric Vehicle) on akkujen lisäksi perinteinen polttomoottori, joka lataa akkuja ja/tai auttaa sähkömoottoreita vedossa. Pelkällä sähköllä ladattavat hybridit pääsevät noin 30-50 kilometriä. Akun tyhjennyttyä auto toimii kuin ei-ladattava -hybridi.

Hybrideissä (HEV, Hybrid Electric Vehicle) ei ole latausmahdollisuutta ja auton akut ovat pienet. Pelkällä sähköllä hybridi ei kulje kuin kilometrin tai pari, mutta ideana onkin ottaa vähän energiaa talteen jarrutuksista ja moottorista käyttäen se melkein saman tien pois pienentämään polttoaineen kulutusta. Lehtimainoksissa näkee nykyään hassuja termejä, kuten ”itselataava hybridi”, mutta tämä on vain markkinoivampi nimi tavalliselle hybridille.

Otimme testiin Mitsubishi Outlander PHEV -auton, joka on nimensä mukaisesti ladattava hybridi. Autossa on kolme moottoria, kaksi sähkömoottoria ja perinteinen bensamoottori. Auto kuitenkin kulkee melkein aina sähkömoottorien avulla ja bensamoottoria käytetään sähkögeneraattorina. Vasta yli 120 km/h nopeudessa moottori kytkeytyy avustamaan sähkömoottoreita vetämällä suoraan etupyöriä. Auto on nelivetoinen ja toinen sähkömoottoreista pyörittää takarenkaita.

Tämä ei ole autoblogi, joten emme paneudu sen enempää auton ajettavuuteen tai muihin ominaisuuksiin, vaan keskitymme sen mielenkiintoisimpaan puoleen, eli sähköllä liikkumiseen. Geokätköilijän kannalta Outlanderin mielenkiintoisin puoli on neliveto, jota ei kovin monesta ladattavasta hybridistä löydy. Maavaraa autossa on 19 senttiä, eli kuoppaisemmillakin metsäteillä pärjää hyvin, vaikkei Outlander mikään oikea maastoauto olekaan.

Pelkällä sähköllä

Sähkömoottorit tuovat mielenkiintoisia eroja perinteiseen autoon verrattuna. Ensinnäkään ei ole minkäälaista akselia moottorilta taka-akselille, kun voimansiirroksi riittävät sähköjohdot. Autossa ei ole ollenkaan vaihteita eli kiihdytys on tasaista. Vaihdekepin tilalla on pieni joystick, jota tökkäämällä kulkusuunnan saa muutettua eteen tai taakse. Varsinkin pelkällä sähköllä liikkuessa auto liikkuu todella hiljaisesti. Jopa niin hiljaa, että autoon on lisätty pientä huminaa tuottava kaiutin varoittamaan jalankulkijoita lähestyvästä autosta.

Ladattava hybridi käytännössä

Sähkön lataamiseen tottuu äkkiä ja pian auton laittaa rutiinilla lataukseen aina kun mahdollista. Testaamallamme Outlanderilla pääsee täydellä akulla noin 35 kilometrin matkan, jonka jälkeen matka jatkuu bensamoottorilla. Kylmällä ilmalla auto käyttää polttomoottoria apuna auton lämmittämisessä.

Autossa tykästyy äkkiä sen hiljaisuuteen ja tasaiseen etenemiseen. Perinteinen polttomoottoriauto tuntuu äkkiä jotenkin vanhanaikaiselta. Jos ladattavan hybridin pelkällä sähköllä kulkema matka riittää omaan työmatkaan joko edestakaisin tai yhteen suuntaan niin, että saa työpäivän aikana ladattua akun, on liikkumisessa mahdollisuus oikeasti säästää rahaa.

Vähäpäästöisellä autolla ajellessa saa pieniä etuja siellä täällä. Pääkaupunkiseudulla Länsiväylän bussikaista avattiin juuri pieneltä osalta vähäpäästöisten autojen käyttöön ja Helsingissä testaamamme Outlanderin saa pysäköidä puoleen hintaan kaupungin maksullisille parkkipaikoille. Moni kauppakeskus ja huoltoasema tarjoaa ilmaisia latauspisteitä, joilla auton akut saa ladattua ilmaiseksi täyteen asioinnin aikana. Lyhyenkin kauppareissun aikana lataa helposti vähintään 10 kilometrin edestä virtaa akkuihin.

Pidemmällä kätköilyretkellä huomaa, että akusto on syönyt tilaa bensatankilta. Auton tankki on vain 40-litrainen, eli bensalla ajaessa tankilla joutuu käymään monia autoja tiheämmin. Toisaalta kaupunkiajossa voi päästä pitkäänkin pelkällä sähköllä, ilman bensan tankkaamista.

Moni kysyy, että kestävätkö sähköautojen akut ja onko niiden uusiminen kallista. Mitsubishi antaa omille akuilleen kahdeksan vuoden tai 150 000 km takuun. Muilla valmistajilla on vastaavanlaisia lupauksia ja yleisesti akut on suunniteltu kestämään auton eliniän. Akkujen maksimivaraus toki hiljalleen laskee niitä käytettäessä.

Sähköauton lataaminen

Sähköauton lataamisessa on kolme latausnopeutta, hidas-, keskinopea- ja pikalataus. Hidas lataus tapahtuu tavallisten pistorasioiden kautta. Keskinopeaan ja pikalataukseen tarvitaan omat latauslaitteet ja -kaapelit.

Hidasta latausta lämpötolpasta

Lataaminen kotona

Kotona lataamiseen riittää yleensä hidas lataus, sillä useimpien autot seisovat ainakin öisin pitkiä aikoja sähköpistokkeen vieressä. Ennen lataamista kannattaa varmistaa, että sulakkeet, johdot ja itse pistorasia kestävät lataamisen. Jos lämmitystolpassa on ajastin, joka rajoittaa virran saannin kahteen tuntiin, kannattaa sen tilalle asentaa tavallinen pistorasia tai älykkäämpi sähköauton latausmoduuli. Taloyhtiössä asuva joutuu selvittämään taloyhtiön hallitukselta yhtiön käytännöt ja hakemaan luvan lämmitystolpan muutostöille. Ainakin Fortum ja Parkkisähkö tarjoavat hitaita latauslaitteita kotikäyttöön.

Testaamamme Outlanderin sai ladattua kotona täyteen noin viidessä tunnissa.

Lataaminen matkalla

Ilmaista latausta luontokeskus Haltian aurinkopaneeleista

Reissun päällä lataaminen onnistuu julkisilla latausasemilla, joista osa on ilmaisia ja osasta joutuu maksamaan. Maksu voi mennä ladatun sähkön tai lataukseen käytetyn ajan mukaan. Yleensä aikaperusteiset laturit eivät ole ladattaville hybrideille kannattavia niiden liian hitaan latauksen takia.

Oman soppansa aiheuttavat lukuisat laturien operaattorit. Netistä löytyy monta karttaa latausasemista, mutta mikään ei tunnu luotettavasti sisältävän kaikkia latauspisteitä. Laturien käyttämiseen tarvitsee usein jonkun tunnistautumistavan. Tunnistautuminen onnistuu tavallisesti latausoperaattorin RFID-lätkällä tai tekstiviestillä. Lätkä on tekstiviestiä kätevämpi säännöllisessä käytössä, mutta minkä ihmeen takia jokaisella operaattorilla pitää olla omansa?

Kun tarpeelliset lätkät ja kortit on hankittu, on lataaminen helppoa. Latauksen saa käyntiin vilauttamalla korttia latauspisteellä ja kytkemällä latauskaapelin auton ja tolpan välille. Latauksen hinta veloitetaan tunnisteeseen kytketyltä maksukortilta.

Nopeimmalla pikalatauksella Outlanderin akun saa 80-prosenttisesti täyteen noin puolessa tunnissa. Keskinopealla latauksella akun saa täyteen tunnissa tai parissa tolpasta riippuen.

Pärjäisinkö pelkällä sähköllä?

Ladattavat hybridit ovat todennäköisesti vain välivaihe liikenteen siirtyessä sähköiseksi. Latauspaikkoja tulee koko ajan lisää ja akut kehittyvät. Kannattaa pohtia omaa ajelua ja miettiä pärjäisikö jopa täyssähköautolla, jossa ei ole ollenkaan polttomoottoria. Kalliit Teslat ovat paljon esillä, mutta markkinoilta löytyy edullisempiakin vaihtoehtoja, kuten Opel Ampera, Nissan Leaf, Renault ZOE, Mitsubishi i-Miev, Peugeot Ion ja Citroen C-Zero. Sähköauto vaatii vielä pidemmillä matkoilla reittisuunnittelua pikalatausasemien mukaan, mutta geokätköilijähän keksii aina tekemistä puolen tunnin latauksen ajaksi, jos läheltä vaan löytyy geokätköjä.

Onko sinulla kokemuksia sähköautoista geokätköilykäytössä? Kerro kommentilla omat kokemuksesi.

Linkkejä

 

 

Kävimme testaamassa joulukuussa julkaistun Maa on niin kaunis -trailin Hyvinkäällä. Hyvän sijaintinsa ja vuodenvaihteen pyhien ansiosta reitti on kerännyt muutamassa viikossa jo yli sata kävijää ja kätköpolun parkkipaikalla on paikoin ollut jopa ruuhkaa.

Maa on niin kaunis -trailin, tai lyhyemmin MONK-trailin geokätköt ovat Premium Only -kätköjä, eli ne eivät näy kartalla ellei sinulla ole Geocaching.com:n premium-jäsenyyttä.

Maa on niin kaunis -trailin on tehnyt nurmijärveläinen KoplaKopo, jolla on jo huimat yli 450 piilotettua geokätköä. Power trailiin kuuluu kolmekymmentä tradikätköä ja mysteerin muodossa oleva bonus. Yleensä bonuskätköt saa ratkottua sarjan muista geokätköistä löytyvien vinkkien avulla, mutta MONK-trailin bonus on poikkeuksellisesti ratkottavissa jo kotona, eli sitä kannattaa vilkaista jo retken suunnitteluvaiheessa.

MONK-traili muodostaa kahdeksikon muotoisen lenkin. Pituutta koko lenkillä on noin 9,5 kilometriä ja rauhallisella tahdilla reitin kiertää kolmessa tunnissa. Reitin saa tarvittaessa jaettua helposti pienempiin osiin kiertämällä eteläisen ja pohjoisen lenkin erikseen. Eteläinen Kapilamminnummella kiertävä lenkki käsittää 17 tradikätköä ja pohjoisempi 13 tradikätköä.

Lähdimme kiertämään trailia numerojärjestyksestä ensimmäisestä geokätköstä alkaen. Kätkökuvauksissa ehdotetulla parkkipaikalla selviää heti, että ihan yksin täällä ei tarvitse kierrellä. Pienelle tien levikkeelle on ahtautunut peräti kuusi autoa ja muillakin levennyksillä näkyy yksittäisiä autoja. Parkkitilaa on kyllä hyvin tarjolla eri puolilla trailia ja reittipisteenä annetun parkkipaikan täytyttyä kannattaa hakea paikkaa hiekkakuopan muiden porttien läheltä. Älä kuitenkaan pysäköidessä estä porttien käyttöä.

Koko power trail kiertää hiekkakuoppien ympärillä ja asutusta seudulla on vähän. Kätkön numero 12 lähellä oleva asuintalo kannattaa pyrkiä kiertämään mahdollisimman kaukaa. Talon pihalla on ohikulkijoita haukkuva koira ja näytti siltä, että talon lähellä polulle olisi kasattu puita esteeksi.

Maasto on helppokulkuista ja runsaasta kävijämäärästä johtuen polku erottuu selvästi lumesta. Jokaiselle geokätkölle johtaa selvä lumeen tallautunut polku, joten gepsiä ei tarvitse kovin tarkkaan katsella. Varsinainen reitti seurailee alueen polkuja ja metsäautoteitä. Maaston suhteen ainoa haaste on ajoittain tallautuneella polulla esiintyvä liukkaus. Mukaan kannattaa talvella ottaa nastalliset kengät tai liukuesteet. Reitin pystyy kiertämään hyvin myös maastopyörällä.

Trailin kätköpurkkeina on monilta muiltakin traileilta tuttu ja hyväksihavaittu PET-putkilo. Piilotuksetkin ovat mutkattomia, eikä kätköjen etsimiseen mene paljon aikaa. Hämärään aikaan kannattaa mukaan varata hyvä lamppu. Hieman yllättäen osa geokätköjen lokikirjoista on päässyt hajoamaan jo muutamassa viikossa. Toki kävijöitäkin on riittänyt, mutta yleensä lokivihot ennemmin täyttyvät kun hajoavat. Nyt monesta vihosta on irronnut kansi ja sivuja. Vihkojen paperi on kosteuden kestävää, mutta vihkon liimaukselle Suomen talvisää on ollut liikaa. Olemme itse todenneet niitattujen PET-kokoisten vihkojen kestävän parhaiten.

Hiekkakuoppia kiertävä traili tarjoaa paikoin yllättävänkin kivoja maisemia vähitellen metsittyville vanhoille hiekkakuopille ja niihin muodostuneille lammilla. Hyvällä tuurilla matkalla voi nähdä eläimiä. Osa kävijöistä on kertonut nähneensä ketun ja jälkien perusteella alueella pyörii paljon jäniksiä sekä peuroja. Meidän kätköretkelle osui vain mäntyä nakutellut tikka.

Valitettavan monella power traililla kätköt nimetään niin, että numero tai vaihtuva nimi on vasta trailin nimen perässä. Kapealla gepsin tai kännykän näytöllä nimestä voi näkyä vain alkuosa, mikä vaikeuttaa oikean geokätkön valintaa varsinkin silloin kun reitti risteää kahdeksikon keskellä kun lähin kätkö ei välttämättä olekaan numerojärjestyksessä seuraava. Iso ongelma tämä ei kuitenkaan ole, sillä kartalta on helppo hahmottaa mille geokätkölle seuraavaksi kannattaa suunnata.

Kaiken kaikkiaan trailista jää hyvä mieli. Reitti on juuri sopivan pituinen, eikä samanlaisten kätköjen etsiminen ala vielä kyllästyttää. Helpon silmukkamuodon ansiosta retken suunnittelukin on helppoa kun reitin lopuksi palaa takaisin lähtöpaikalle. Kahdeksikon muotoinen lenkki on helppo myös puolittaa, jos sää muuttukin huonommaksi tai aika ei riitäkään koko kierrokseen.

Maa on niin kaunis -trailin geokätköt kartalla (Geocaching.com)

Miten sinne pääsee?

MONK-trailille on helpointa tulla autolla. Pääkaupunkiseudulta, Lohjalta, Hämeenlinnasta, Lahdesta ja Porvoosta lähtöpaikalle ajaa alle tunnissa ja Hämeenlinnanväylän sekä Lahdenväylän varressa sijaitseva alue on helposti saavutettavissa kauempaakin tuleville.

Paikalle pääsee myös ilman autoa, ainakin arkipäivinä. Mäntsälän ja Hyvinkään välillä liikennöivät bussit sekä Hyvinkään bussilinja 11 menevät aivan kätköpolun vierestä. Latostenmaan pysäkki sijaitsee reilun sadan metrin päässä sarjan kätköstä numero 22.

Geokätköt.fi toivottaa kaikille geokätköilijöille hyvää joulua ja kätkörikasta uutta vuotta! Rauhoitumme nyt joulun viettoon, mutta välipäivinä tilauksia toimitaan normaalisti.

Geokätköt.fi -kauppa on ollut nyt auki reilun vuoden ja paljon on matkan varrella opittu. Kauppa on käynyt paremmin kuin osasimme kuvitella ja sen turvin olemme pystyneet laajentamaan valikoimaa ja viemään samalla eteenpäin omia projekteja, joista vielä kuullaan lisää myöhemmin. Haluamme kiittää kaikkia asiakkaitamme ja lukijoitamme kuluneesta vuodesta!

Kuuba yllättää ensikertalaisen. Saavuttuasi Havannan retrotyyliselle lentoasemalle hyppäät 50-luvun Chevroletin takapenkille. Ensimmäiset cuba libret saisi käteen jo lentokentän parkkipaikalla niitä kaupittelevalta sedältä. Pakokaasun katku tunkee nenään ja lentokentältä kaupunkiin johtavan tien varrella muraali julistaa ”Socialismo o muerte!” – Sosialismi tai kuolema! Perille kaupungissa odottaa ulkoapäin lähes purkukuntoinen 1900-luvun alun rakennus, jonka sisällä on hienoksi remontoitu casa particular -majoitus. Asunnon parvekkeelta näkyy Floridansalmi ja joka puolella soi salsa. Tämä on Kuuba!

Kuuba on aidosti omalaatuinen matkakohde. Kuuba on Karibialla sijaitseva 11,5 miljoonan asukkaan saarivaltio, joka on nähnyt historiansa aikana monta erilaista ajanjaksoa. Lähes jokaisella on jonkinlainen mielikuva Kuubasta. Usein ensimmäisenä tulevat kliseiset kuvat vanhoista jenkkiautoista, rapistuvista taloista, musiikista, rommista ja sikareista. Kliseet eivät ole vain kliseitä, sillä tämä kaikki on oikeasti osa paikallista arkea – ainakin vielä! Aika näyttää mihin Kuuba kehittyy. Esimerkiksi Havannan vanhan kaupungin rakennuksia remontoidaan jo kovaa vauhtia uuteen uskoon. 3G-yhteydet tulivat Kuubaan tänä vuonna ja  ensi vuoden aikana kuubalaiset ovat saamassa oikeuden hankkia laajakaistayhteyksiä kotiinsa.

Kuubassa on edelleen käytössä kaksi valuuttaa; tavallisten ihmisten käyttämä moneda nacional (CUP) ja lähinnä turistien käyttämä yhdysvaltain dollariin sidottu convertible peso (CUC). Paikallispesoilla paikalliset saavat ostettua edullisia hintatuettuja tuotteita ja turisteille kaikki maksaa enemmän. Kuuba on lähivuosina siirtymässä yhden valuutan järjestelmään.

Kuuban geokätköt

Koko Kuubassa on vähän päälle sata geokätköä. Etsittävää siis kyllä on, mutta maan kokoon ja asukaslukuun nähden geokätköjä ei ole paljon. Kuuban geokätköt ovat keskittyneet matkailijoiden suosimiin paikkoihin, kuten Viñalesiin, Havannaan, Varaderoon ja Guardalavacaan. Muualta maasta löytyy lähinnä yksittäisiä ja hajallaan olevia geokätköjä.

Kuuban geokätköt ovat pääasiassa ulkomaisten matkailijoiden piilottamia, mikä valitettavasti näkyy paikoin huonosti hoidettuina tai kadonneina kätköpurkkeina.

Kuubaan merkityistä geokätköistä kahdeksan sijaitsee Yhdysvalloille kuuluvalla Guantanamo Bayn alueella. Näille kätköille ei käytännössä ole asiaa, ellei ole asioimassa Guantanamon laivastotukikohdassa.

Melkein kaikki Kuuban geokätköt ovat peruskätköjä, mutta geokohteiden ystävää ilahduttavat maan 17 earthcachea. Kuuban kallioperä on nuorehkoa kalkkikiveä, joten aihe tulee tutuksi earthcacheja ratkoessa.

Havanna

Havanna on niin omalaatuinen paikka, että se kannattaa yhdistää jokaiseen Kuuban matkaan, jos et ole siellä aiemmin käynyt. Vaikka matkan pääpaino olisi rantalomailussa, kannattaa vähintään pari päivää omistaa Havannalle.

Havannan mielenkiintoisin nähtävyys on vanhakaupunki asukkaineen. Pienillä kujilla seikkaillessa pääsee näkemään ja kokemaan tavallisten kuubalaisten elämää läheltä. Osa asunnoista aukeaa suoraan kadulle ja avoinaisesta oviaukosta voi näkyä salsan tahtiin tanssivia ihmisiä tai etelä-amerikkalaista saippuasarjaa, telenovelaa, seuraava perhe. Elämä myös levittyy kaduille ja kadut ovat usein täynnä leikkiviä lapsia sekä aikaa viettäviä aikuisia. Vanhaa kaupunkia on helppo kiertää jalkaisin, mutta polkupyörätaksejakin on tarjolla. Pidemmälle kaupunkikierrokselle kannattaa valita taksina toimiva vanha jenkkiauto.

Turisteihin on täällä totuttu ja matkailija saa kävellä kaduilla melko rauhassa. Suurin häiriö ovat jatkuvasti palveluitaan tarjoavat taksikuskit. Erilaisia huijauksiakin esiintyy, mutta niistä selviää maalaisjärjellä. Nyrkkisääntönä voi sanoa, ettei yleensä kannata lähteä mukaan kun joku yrittää jonnekin houkutella. Mitään vaarallista tuskin tapahtuu vaikka paikallisen mukaan lähtisi, mutta todennäköisesti päädyt ostamaan ylihintaisia drinkkejä tai sikareita.

Havanna on viime vuosina avautunut risteilyaluksille ja talvikaudella satamassa onkin melkein joka päivä vähintään yksi risteilijä. Risteilyalusten tuhannet matkustajat näkyvät vanhan kaupungin katukuvassa ja suosituimpien nähtävyyksien lähellä voi olla pieni ruuhkakin. Ilta-aikaan kaupungissa on rauhallisempaa.

Havannan hotellit ovat kalliita ja hinta-laatusuhteeltaan usein huonoja. Kannattaa kääntää katse yksityisiin casa particular -majoituksiin, joissa saat parempaa vastinetta rahoillesi ja pääset lähemmäs kuubalaista arkea. Casa particular -majoituksessa voit yöpyä kuubalaisen perheen luona omassa huoneessa tai vuokrata itsellesi kokonaisen asunnon. Varaaminen käy helposti ottamalla suoraan yhteyttä majapaikkaan tai nykyään myös Airbnb:n kautta. Majoittajan kanssa saa sovittua kyydin lentokentältä. Majoituksen hintaan saattaa kuulua ruokailuja tai ainakin niitä voi ostaa lisämaksusta.

Che Guevara sisäministeriön seinässä

Vanhan kaupungin lisäksi Havannassa kannattaa käydä Vallankumousaukiolla. Vallankumousaukion laidalla rakennusten seiniä koristavat ikoniset kuva Che Guevarasta ja Camilo Cienfuegosista. Vallankumousaukion lähellä on valtava hautausmaa Necrópolis de Cristobal Colon, jossa kannattaa piipahtaa. Suomalaisiin pelkistettyihin hautausmaihin tottuneelle katolisten haudat ovat melkoisia monumentteja. Hautausmaa tarjoaa myös hetken rauhan kaupungin hälinästä ja löytyypä sieltä earthcachekin.

Havannan ravintolatarjonta on monipuolistunut yksityisten ravintoloiden perustamisen vapauduttua aiemmasta. Aiemmin kaikki suuremmat ravintolat olivat valtion omistamia ja pienissä yksityisten perheravintoloissa sai olla vain 15 asiakaspaikkaa, mutta nykyään jopa 50 asiakaspaikan ravintolat ovat sallittuja.

Havanna on perustettu luonnollisen sataman muodostavan lahden ympärille. Keskustasta katsoen lahden toisella puolella on kaupungin puolustukseksi rakennetut linnoitukset, jotka ovat käymisen arvoisia. Linnoituksille pääsee satamalahden alikulkevaa tunnelia pitkin bussilla tai satamasta lähtevällä pienellä lautalla, joka näyttää olevan rakennettu proomusta. Lauttaan mennessä on kevyt turvatarkastus, sillä vuonna 2003 ryhmä kuubalaisia kaappasi lautan matkustajineen yrittäen pakoa Yhdysvaltoihin.

Varadero

Varadero edustaa vähän toisenlaista Kuubaa. Kapealta ja pitkältä niemeltä löytyy yksi Karibian parhaista uimarannoista ja koko niemi on käytännössä muuttunut valtavaksi hotellikeskittymäksi.

Taksin kyydissä

Kulttuuria tai historiaa Varaderosta ei kannata lähteä hakemaan, eikä sitä missään nimessä kannata valita Kuuban reissun ainoaksi kohteeksi. Havannan tai jonkin muun kaupungin vierailuun yhdistettynä se voi kuitenkin olla hyvä paikka viettää hetki rentoa rantaelämää all-inclusive resortissa.

Geokätköilijän kannalta Varaderosta tekee mielenkiintoisen koko Kuuban tihein kätkökeskittymä. Varaderon niemeltä löytyy melkein 30 geokätköä, eli melkein kolmannes koko maan kätköistä. Varaderon geokätköt ovat ainakin suurelta osin turistien piilottamia ja vaikka kaikilla lupaillaan olevan myös paikallinen huoltaja, niin osa on huonolla ylläpidolla. Suoraan sanottuna kaikki Varaderon geokätköt eivät ole erityisen mielenkiintoisilla paikoilla, ellei sitten tykkää kierrellä vertailemassa hotellien julkisivuja. Helmiäkin kuitenkin on! Niemen koillispäässä sijaitseva Varahicacosin luonnonsuojelualue muutamine kätköineen on oikeasti kiinnostava kohde. Luonnonsuojelualueen mainoslause ”Se toinen Varadero…” on kuvaava.

Varahicacosista löytyy pieni kilometrin pituinen luontopolku, joka kulkee suomalaiselle eksoottisessa trooppisessa metsässä. Vaikka polku on lyhyehkö, mahtuu sen varrelle monta mielenkiintoista nähtävyyttä, kuten muutama kalkkikiviluola, pieni laguuni ja muinainen hautapaikka (jonne esiinkaivettu luuranko on jostain syystä jätetty näytille!). Luonnonpuistoon on viiden peson (CUC) sisäänpääsymaksu.

Cueva de Ambrosia

Samasta puistosta löytyy vaikuttava Cueva de Ambrosio -luola, jonne kannattaa mennä käymään. Luolasta löytyy melkein 50 kalliomaalausta, jotka ovat tiettävästi vanhimpia Karibian alueelta löydettyjä. Luolaan on oma viiden peson (CUC) sisäänpääsymaksu, mutta hintaan sisältyy innostuneen oppaan vetämä kierros luolassa. Oman lisänsä luolaan tuovat siellä majailevat lepakot, jotka roikkuvat luolan katosta. Opas kertoo, että luolassa elää viiden eri lepakkolajin edustajia ja niiden kujerrusta kuuluukin joka puolelta. Luolalla on tietysti oma earthcachensa.

Liikkuminen Kuubassa

Kaupungeissa on kätevintä liikkua kävellen, takseilla tai busseilla. Suosituimmissa turistikohteissa on tarjolla hop-on-hop-off -periaatteella toimivia turistibusseja.

Kuuban kaupunkien välillä pääsee kätevästi liikkumaan Viazul-bussseilla, jotka liikennöivät matkailijoiden suosimien kohteiden välillä. Viazul-bussit olivat alkujaan vain turistien käyttöön, mutta nykyään niissä liikkuu myös paikallisia. Bussit täyttyvät nopeasti, joten kannattaa ostaa liput heti kun matkapäivät ovat selvillä. Lippuja voi ostaa Viazul-bussiasemilta tai bussiyhtiön nettisivuilta.

Pidemmillä matkoilla kannatta harkita Kuuban sisäisiä lentoja, jos pitkät bussimatkat eivät innosta. Havannasta pääsee lentämään kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin.

Junillakin liikkuminen on mahdollista, mutta bussi on melkein aina kätevämpi ja nopeampi. Junat kulkevat epävarmasti, eikä junaverkko ole kattava.

Vuokra-autojakin on tarjolla, mutta ajamisessa on omat haasteensa. Kuuban lainsäädäntö pakottaa onnettomuuden aiheuttajan jäämään maahan onnettomuuden seurauksien selvittämisen ajaksi. Netistä löytyy mm. australialaisen tytön matkakertomus, jossa hän joutui jäämään maahan kolmeksi kuukaudeksi töytäistyään mopoilijaa risteyksessä. Mopoilijalta oli murtunut luu ja australialainen ei saanut poistua maasta ennen kuin luu oli parantunut.

GPS Kuubassa

Aiemmin tiettyjen elektronisten laitteiden tuontia Kuubaan oli rajoitettu ja GPS-laitteet olivat jossain vaiheessa kokonaan kiellettyjä. Myöhemmin GPS:n maahantuonti vaati virallisesti lupaa ja osa näki paljon vaivaa lupaa hakiessaan, osa vei GPS:n maahan salaa ja osa jätti laitteen suosiolla kotiin. Nykyään GPS-laitteiden maahanviennille ei pitäisi olla esteitä ja kiellon valvominen olisikin hankalaa, kun melkein joka älypuhelimestakin paikannus löytyy. Kuuban tulli vakuuttaa, että turisti saa tuoda maahan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja laitteita, eikä näiden takavarikointia tai maastavientikieltoa tarvitse pelätä.

GPS-kieltojen peruna monesta geokätköstä löytyy harvinaisen selvät vinkit ja jopa spoilerit, jotta kätkö olisi löydettävissä myös ilman paikannusta.

Miksi mennä?

  • Ainutlaatuinen kulttuuri
  • Salsa, vanhat autot, rommi, sikarit
  • Vanha Havanna
  • Karibian ilmasto, huimat uimarannat ja rehevä luonto
  • Ystävälliset ihmiset

Miten sinne pääsee?

Finnair aloitti 1.12.2017 suorat reittilennot Helsinki-Vantaalta Havannaan, joten Kuubaan pääsee nyt erittäin näppärästi. Lentoja on kaksi kertaa viikossa talvikaudella. Edestakainen lento maksaa noin 700-800 euroa. Halvemmalla voi päästä lentämällä esimerkiksi Moskovan kautta Aeroflotilla. Historiallisista syistä Aeroflotilla on hyvät yhteydet Kuubaan.

Suomalainen tarvitsee Kuuban lomamatkaa varten ns. turistikortin eli käytännössä viisumin. Turistikortin saa haettua Kuuban suurlähetystöstä, joka sijaitsee Helsingin Kampissa. Henkilökohtaisesti haettuna turistikortin hinta on 22 euroa. Postitse tai jonkun muun välityksellä haettuna hinta on 47 euroa.

Linkkejä

Metsänhoitoyhdistykset levittävät tänäkin vuonna joulumieltä ja järjestävät jo perinteeksi muodostuneen kuusikätköilyn lauantaina 16.12. Nopeimmille on tarjolla ilmainen joulukuusi! Kätkettyjä joulukuusia  on tänä vuonna piilotettu yhteensä 40 metsänhoitoyhdistyksen alueelle.

Kunkin kuusen piilopaikalle ensimmäisenä ehtinyt saa punaisilla metsänhoitoyhdistyksen nauhoilla merkityn valmiiksi kaadetun joulukuusen itselleen. Paikalla on myös kätköpurkki, jonka lokikirjaan kaikki voivat merkitä käyntinsä. Kuusikätköt eivät ole virallisia geokätköjä, eikä niiden löytöjä voi kirjata geokätköilysivustolle.

Joulukuusien koordinaatit julkaistaan lauantaiaamuna 16.12. noin kello kahdeksan Metsänhoitoyhdistysten sivuilla.

Aiempina vuosina useimmat kuuset on käyty hakemassa hyvinkin nopeasti, joten kannattaa olla lähtövalmiina heti aamukahdeksalta, jos kuusta havittelee. Onnea kuusijahtiin!

Lisätietoja ja lista mukana olevista metsänhoitoyhdistyksistä löytyy Metsänomistajien uutisista.


Black Friday tarjouksineen on taas täällä! Alensimme useiden suosikkituotteiden hintoja koko viikonlopun ajaksi. Tarjouksessa mm. Fenix-lamppuja, Garmin-gepsejä sekä aitoja Shop Geocaching -tuotteita. Nyt on hyvä tilaisuus hankkia geokätköilijän joululahjat ja laittaa oma kätköilyvarustus kuntoon!

Tarjoukset voimassa 26.11.2017 saakka.

Geokätköillessä tulee aika usein vastaan uskomattoman hienoja paikkoja. Yksi näistä on Kiikunlähde Hollolassa.

Kiikunlähde on saanut viime aikoina paljon huomiota blogeissa ja siellä kuvattiin muutama vuosi sitten Järven tarina -dokumenttia. Julkisuus on tuonut paljon kävijöitä yksityisten mailla sijaitsevalle lähteelle. Kävijöitä varten on järjestetty pieni pysäköintialue ja viitoitus parhaalle katselupaikalle. Lähteen nähdessä tulee ensimmäisenä mieleen Ville Haapasalon matkailuohjelmassaan käyttämä huudahdus: ”Eihän tällaista paikkaa voi olla olemassa!”.

Järviä ja lampia Suomessa riittää, mutta harva niistä on väriltään turkoosi. Vesi on niin kirkasta, että rannalta erottaa selvästi jopa lähteen pohjassa uivat kalat, joita onkin aika paljon. Myös lampeen ajan saatossa kaatuneet puut erottuvat selvästi. Tarkoilla silmillä rannaltakin voi erottaa lammen pohjassa lähteestä purkautuvan veden, joka liikuttaa pohjan hiekkaa.

Kiikunlähde on tiettävästi Suomen suurin lähdeallas. Pituutta lammella on noin 400 metriä ja leveyttä 100 metriä. Lähteestä virtaa vuorokaudessa 7000 kuutiometriä vettä. Vertailun vuoksi koko pääkaupunkiseudulle raakavettä johtavasta Päijännetunnelista otetaan vettä noin 27 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Lampea katsellessa tulee miettineeksi, kuinka hieno asia on, että meillä on puhdasta juomavettä. Lähteen virtaus ja pohjaveden lämpö pitävät lammen osittain sulana talvellakin.

Näin hienolla paikalla on tietysti geokätkö. Kiikunlähteen earthcache haastaa etsijänsä tutustumaan tarkemmin lähteeseen ja sen geologiaan. Tehtävät ovat selkeät ja laittavat geokätköilijän tarkastelemaan lampea useammastakin paikasta. Ihan lähistöllä ei montaa geokätköä ole, mutta Hollolan kirkonkylästä ja keskustasta kätköjä löytyy pidemmänkin kätköilypäivän tarpeisiin.

Kiikunlähteen ympäristössä liikkuessa kannattaa normaaliin tapaan huomioida lähiseudun asukkaat ja käyttäytyä asiallisesti. Tien varteen pihojen ympärille vedetyt piikkilanka-aidat ja yksityisalue-kyltit kertovat, että kaikki paikalla käyneet eivät ole ymmärtäneet jokamiehenoikeuden rajoja.

Miten sinne pääsee?

Hollola sijaitsee Lahden naapurissa. Kiikunlähde sijaisee Uskilan kylässä, jonne pääsee parhaiten autolla tai pyörällä. Matkaa Hollolan keskustasta tulee reilut kymmenen kilometriä.

Hollolan geokätköt kartalla (Geocaching.com)

Geocaching.com:n taannoisessa päivityksessä tuli uutena ominaisuutena solution checker, eli tutummin geochecker, jolla mysteerikätkön ratkaisun saa tarkistettua ennen maastoon jalkautumista. Geochecker ei ole asiana mitenkään uusi, sillä erilaisia checkereitä on ollut muilla sivuilla jo pitkään. Uusi juttu on geocheckerin kytkeminen suoraan Geocaching.com:iin.

Miksi geocheckereitä tarvitaan?

Mysteerien ratkominen on mukavaa, mutta kovin montaa kertaa ei viitsisi etsiä kätköpurkkia vääristä koordinaateista. Pieni virhe ratkaisussa voi olla maastossa useiden kilometrien virhe ja etsijä saattaa väärien koordinaattien perässä päätyä vaarallisiin paikkoihin, piha-alueille tai vaikkapa herkälle luonnonsuojelualueelle, jossa liikkumista tulisi välttää. Tarkastamalla ratkaisun voi olla varma ratkaistujen koordinaattien oikeellisuudesta.

Yksinkertaisuuden ylistys

Geocaching.com:n oma geochecker on paluu geocheckerien juurille. Geocaching.com:n ulkopuoliset geocheckerit ovat saaneet vuosien saatossa lukuisia lisäominaisuuksia ja paisuneet niin monimutkaisiksi, että osa mysteereistä pitää jopa ratkoa checkerin avulla. Geocaching.com:n oma checkeri on kuitenkin äärimmäisen yksinkertainen. Sen avulla saa tarkistettua ovatko ratkotut koordinaatit samat kuin tekijän merkkaama Final location -piste. Ei useita ratkaisuvaihtoehtoja, ei viestejä ratkojalle tai tarkastusmäärien rajoittamista.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Geocaching.com:n tarkistin hoitaa hommansa hyvin. Sillä on helppo katsoa onko ratkaisu oikea, eikä tarkistimen toimintaa kunkin mysteerin kohdalla tarvitse ihmetellä.

Geocheckerin käyttäminen ratkaisun tarkistamiseen

Jos mysteerikätkön tekijä on päättänyt lisätä geokätköönsä tarkistimen, näkyy se kätkökuvauksen lopussa. Tarkistimen käyttö on helppoa. Riittää kun syötät ratkaisemasi koordinaatit kenttiin, klikkaat captcha-ruutua jonka tehtävänä on estää automatisoidut tarkistukset ja klikkaat lopuksi ”Tarkasta ratkaisusi”.

Jos ratkaisu on oikein, se tallentuu suoraan kätkösivun korjatuiksi koordinaateiksi ja mysteerin kuvake näkyy kartalla oikealla paikalla. Korjatut koordinaatit tunnistaa koordinaattien alle tulevasta harmaasta viivasta.

Tarkastusmäärät on rajoitettu kymmeneen kertaan kymmenessä minuutissa. Tarkoituksena on estää tai ainakin hidastaa mysteerin ratkaisun arvailemista.

Geocheckerin lisääminen omaan geokätköön

Geocaching.com:n geocheckerin lisääminen omaan mysteerikätköön on todella helppoa. Kun tarkistin on samalla sivulla, ei tarvitse mennä erilliselle sivulle luomaan checkeriä eikä kätkökuvaukseen tarvitse erikseen laittaa linkkiä tarkistimen sivulle.

Mysteerikätkön tekijä saa geocheckerin käyttöönsä yhdellä klikkauksella kätkötietojen muokkaussivulla. Aiemmin luotuun mysteerikätköön geocheckerin saa seuraavasti:

  1. Mene kätkösi sivulle Geocaching.com -sivustolla
  2. Klikkaa oikeasta reunasta Ylläpidon työkalut -kohdasta Muokkaa -linkkiä
  3. Laita Koordinaatit-kohdassa rasti ”Näytä tarkistin kätkön sivulla.” -ruutuun
  4. Laita rastit ”Kyllä. Olen lukenut ja ymmärrän kätkökuvauksen vaatimukset ja ohjesäännöt.” ja ”Kyllä. Olen lukenut ja hyväksyn käyttöehtosopimuksen.” -ruutuihin
  5. Klikkaa ”Lähetä muutokset” -nappia

Uuteen mysteerikätköön geocheckerin saa laittamalla vaiheessa 3. Kuvaus ruksin kohtaan ”Näytä tarkistin kätkön sivulla.”.

Geocaching-sivuston geochecker käyttää automaattisesti kätkörasian sijainniksi merkittyjä koordinaatteja, mikä osaltaan vähentää virheiden mahdollisuuksia, kun koordinaatit tarvitsee kirjoittaa vain kerran. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun geocheckeriin on lipsahtanut väärät koordinaatit ja ratkojat ovat ihmetelleet kun oikean tuntuinen ratkaisu ei kelpaakaan checkerille.

Muita geocheckereitä

Geocaching-sivuston geochecker on yksinkertainen ja kätevä käyttää, mutta joskus tarvitaan lisäominaisuuksia ja silloin jokin ulkopuolinen geochecker voi olla parempi vaihtoehto.

Huomaathan, että moni ulkopuolisista geocheckereistä sisältää mainoksia tai muuta kaupallista materiaalia, eikä niiden linkkiä voi suoraan lisätä kätkökuvaukseen ohjesääntöjen kaupallisuuskiellon takia.

Etkö ehtinyt osallistumaan GIFF-miitteihin? Ei hätää, finaaliin valitut GIFF-lyhytelokuvat ovat tuttuun tapaan katsottavissa YouTubessa:

Tämän vuoden voittajaksi valikoitui liettualainen Geocaching Day in Vilnius -lyhyelokuva. Elokuvan on tehnyt nimimerkki kaimynas.

GIFF-elokuvien taso tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Tekninen laatu paranee jatkuvasti kun aiemmin vain ammattilaisten käytössä olleet laitteet alkavat olla harrastajienkin budjettiin sopivissa hinnoissa. Pelkkä tekninen laatu ei tietysti riitä menestyselokuvan tekemiseen, vaan taustalla pitää olla hyvä idea idea ja kyky sen toteuttamiseen.

Jos elokuvan teko kiinnostaa, niin nyt on hyvä aika alkaa suunnittelemaan tulevan vuoden GIFF-elokuvia. Ehkä ensi vuonna viimein nähtäisiin kotimainenkin elokuva finaalissa?

Mikä ihmeen GIFF?

GIFF eli Geocaching Film Festival on vuodesta 2013 asti vuosittain järjestetty geokätköilyaiheinen lyhytelokuvafestivaali. Harrastajat lähettävät lyhytelokuvia Geocaching HQ:n raadille, joka valitsee finalistit. Syksyisin geokätköilyn harrastajat kokoontuvat miitteihin katsomaan finaaliin valittuja elokuvia, joista äänestetään voittaja.

Kun kertoo Suomessa olevansa lähdössä Palaulle, joutuu yleensä ensimmäiseksi selittämään, että mikä ja missä Palau on. Vuonna 1994 itsenäistynyt saarivaltio on yksi maailman nuorimmista valtioista, eikä se ole erityisen tunnettu. Sukeltajapiireissä moni saaren kuitenkin tuntee, sillä se on erittäin suosittu sukelluskohde ja Suomestakin sinne järjestetään sukellusmatkoja. Mutta mitä Palau tarjoaa geokätköilijälle?

Palau on pieni reilun 20 000 asukkaan saarivaltio Mikronesiassa. Valtio koostuu yli kolmesta sadasta pienestä ja vähän isommastakin saaresta. Saaret ovat muodostuneet vanhoista merenpinnan yläpuolelle nousseista koralliriutoista ja niiden erityispiirteinä ovat jyrkät ja kiviset rannat. Maisemat ovat upeita, mutta hiekkarantoja on vain vähän, eivätkä ne vastaa mielikuvia paratiisisaarten rannoista. Palaun hienoin uimaranta on saarten kalleimman hotellin Palau Pacific Resortin keinotekoinen ranta.

Palaun suurin asuinkeskittymä on Kororin kaupunki, jossa melkein kaikki turistipalvelutkin sijaitsevat. Koror sijaitsee omalla saarellaan lähellä suurimmalla saarella Babeldaobilla sijaitsevaa lentokenttää. Babeldaobin ja Kororin välillä kulkee silta. Koror on käytännössä yksi kapeita saaria pitkin kiemurteleva tie, jonka varrella on taloja sekä muutamia sivukatuja. Meri ei Kororissa ole koskaan kaukana.

Palaun geokätköt ja nähtävyydet

Kororissa on pari pientä museota sekä pieni akvaario, mutta muuten siellä ei oikein nähtävää ole. Geokätköilijän kannattaa vuokrata Kororista auto vähintään yhdeksi päiväksi ja kiertää Babeldaobin ympäri kulkeva tie, jonka varrella on monta mielenkiintoista paikkaa ja kaksi geokätköä.

Pääkaupunki on Ngerulmud, joka on oikeasti pieni kylä Babeldaobin itärannikon keskellä. Pääkaupungissa kannattaa kuitenkin vierailla ihmettelemässä mahtipontista kukkulan laella seisovaa hallintorakennusta, joka tuntuu olevan väärässä paikassa keskellä viidakkoa. Hallintorakennukseen ei pääse tutustumaan tarkemmin, mutta näkynä se on niin erikoinen, että paikalla kannattaa käydä kääntymässä.

Kätkö postilaatikossa

Geokätköjen määrässä Palau ei häikäise, sillä koko maasta löytyy tällä hetkellä vain seitsemän geokätköä. Laatu korvaa kuitenkin määrän ja monet kätköpaikat ovat uskomattoman hienoja. Geokätköille pääseminenkään ei ole aivan yksinkertaista, joten seikkailuja on luvassa. Sukelluskohteena täältä löytyy tietysti kolme earthcachea, joille pääsee vain sukeltamalla. Sukellus-earthien lisäksi saarilla on yksi helpommin saavutettava earthcache ja kolme tradia.

Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana Palau oli japanilaisten miehittämänä ja saarilla on paljon jäänteitä japanilaisten ajoista. Kororin läheltä löytyy mm. japanilaisen viestiaseman jäänteet. Valitettavasti sotahistoriallisilla kohteillakin käymiseen pitäisi hakea etukäteen maksullinen lupa.

Ehkä mielenkiintoisin Palaun geokätkö on kaukaisella Helen Reef -riutalla sijaitseva earthcache GC1H9X3 Hotsarihie. Earthcache on julkaistu jo 2008, mutta siellä on käynyt vain yksi kävijä. Helen Reefille ei ole ihan helppo päästä, sillä riutta sijaitsee 700 kilometriä Kororista etelään keskellä merta.

Kalliosaaret, The Rock Islands

Palaun huippunähtävyys ovat Kororin eteläpuolella sijaitsevat sokkeloiset kalliosaaret, jotka on nimetty myös UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Hauskan muotoiset jyrkkärinteiset saaret ovat entisiä koralliriuttoja, jotka ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle. Saaret ovat nykyään asumattomia ja niiden luonto on tarkkaan suojeltu. Alueelle ei ole asiaa ilman lupaa ja mukana pitää aina olla virallinen opas.

Saaret ovat kauniit ja tarjoavat komeita maisemia, mutta todellinen nähtävyys on vedenpinnan alapuolella. Useimmat tulevat Kalliosaarille sukeltamaan tai snorklaamaan. Palaun vedet ovat täynnä värikkäitä trooppisia kaloja ja sukeltaessa riittää ihmeteltävää. Veden alta löytyy myös sota-aikana uponneita laivoja ja lentokoneita, joiden luokse on mahdollista sukeltaa.

Kalliosaarten erikoisin nähtävyys on Jellyfish Lake, eli yhdellä saarella oleva pieni järvi, joka on täynnä pieniä meduusoja. Järven meduusat eivät polta ihmistä kivuliaasti, joten järveen pääsee snorklaamaan meduusaparven keskelle. Jellyfish Lakelle pääsyä rajoitetaan ajoittain ympäristönsuojelusyistä, joten sinne ei välttämättä pääse.

Toinen erikoinen kohde on Milkyway Lagoon, joka on pieni mutapohjainen laguuni. Mutalaguunin vesi on liian sameaa sukeltamiseen, mutta uimiseen se sopii hyvin ja turistit saavat hieroa hienoa valkoista mutaa iholleen.

Ominpäin Kalliosaarille ei tosiaan pääse. Kororista löytyy useita sukellus- ja retkifirmoja, jotka järjestävät erilaisia kierroksia Kalliosaarille. Teitä pitkin saarille ei pääse, joten kaikki retket ovat veneretkiä. Nähtävää ja tekemistä saarilla riittää useammaksikin päiväksi, varsinkin jos sukellushommat kiinnostavat, mutta retkille tulee hintaa.

Jos budjetti kestää, niin Kalliosaaria voi ihastella myös ilmasta käsin pienkoneen kyydistä. Retkifirmat järjestävät päivittäin lennätyksiä Kalliosaarten yläpuolella.

Palau ei ole budjettikohde

Mikään budjettikohde Palau ei ole. Jo lentolippuihin Suomesta Palaulle joutuu varaamaan vähintään tonnin per henkilö. Lisäksi hotellit ovat kalliita eikä muita majoitusvaihtoehtoja ole paljoa tarjolla. Kaikkein halvimmat majapaikat ovat sukeltajille suunniteltuja karsittuja yhteismajoituksia.

Palau huolehtii herkästä luonnostaan ja rajoittaa turistien määrää korkeilla lupamaksuilla. Kalliosaarilla käymiseen tarvitaan 50 dollarin lupa. Jos haluaa käydä myös Jellyfish Lakella, maksaa se 100 dollaria.

Palaulta ei pääse lähtemäänkään ilman maksua. Lähtiessä lentokentällä pitää maksaa 20 dollarin lähtövero, sekä 30 dollarin ympäristömaksu. Maksut maksetaan ennen passin tarkastusta, varaa käteistä kentälle.

Miksi mennä?

  • Upeaa luontoa
  • Lämmintä
  • Sukellus- ja snorklausmahdollisuudet
  • Rentoa saaritunnelmaa

Miten sinne pääsee?

Palaulle ei ole suoria lentoja Suomesta, eikä edes Euroopasta. Yleisimmät reitit Suomesta kulkevat Filippiinien Manilan tai Korean Soulin kautta. Lentoja on tarjolla myös Guamilta.

Palaun ainoa kansainvälinen lentokenttä sijaitsee suurimmalla saarella Babeldaobissa. Lentokenttä on pieni, palveluiltaan rajoittunut ja vain turvatarkastuksen jälkeinen alue on ilmastoitu.

Linkkejä