Oletko lähdössä geokätköilemään Pirkanmaalle? Älä missaa näitä suosikkeja!

Geokätköjä alkaa olla niin paljon, että kätköretkeä suunnitellessa joutuu aina tekemään valintoja. Listasimme Pirkanmaan kymmenen suosituinta geokätköä suunnittelun tueksi.

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %Sijainti
1.GC5BR96 Teollisuusvakoojan päiväkirjakaosbjornMysteeri PM12879,0Tampere
2.GC7R8RA Oravan sähkökeskuscxx73Tradi3676,6Virrat
3.GC419VZ Tuubien tuubiHemppu01Mysteeri10475,2Valkeakoski
4.GCG9HP Pirunlinna Geochallenge, LempääläMatti & MarttiMysteeri13374,3Lempäälä
5.GC2CXR8 Jättiläisen kivenheittopaikkajuhhiMysteeri3871,7Orivesi
6.GC7CFBK Left hand challengehytti13Mysteeri PM6870,8Kangasala
7.GC611VG Päästäisnoukan pesimäalue@LintulampiTradi9569,9Ylöjärvi
8.GC1TB23 Kalastuksenvalvojaoh3mbc & aittasaloMysteeri7469,2Virrat
9.GC5NRBB Pyöreitä muotoja Mansessam.lauha & ju.peMysteeri10068,0Tampere
10.GC49RR2 Päästäisnoukka@LintulampiTradi12067,0Ylöjärvi

 

Miten listan geokätköt valittiin?

Suosikkipisteistä saa hyvän kuvan siitä, mistä geokätköistä on erityisestä pidetty. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei kuitenkaan voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva, usein vierailtu geokätkö saa helpommin paljon suosikkipisteitä. On parempi vertailla sitä, kuinka suuri osa kätköllä käyneistä antoi kätkölle suosikkipisteen. Tässä huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat jakaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois geokätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen vääristyy suosikkipisteiden prosenttiosuus helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita geokätköjä. Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on nostaa esille erityisen pidettyjä geokätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin. Listan ulkopuolelle jää lukemattomia, uskomattoman hienoja geokätköjä.

Garminilta on vielä tämän vuoden puolella tulossa uusi GPSMAP 66 -sarja! Laite on jatkoa GPSMAP 60, GPSMAP 62 ja GPSMAP 64 -mallien sarjalle, joka on ollut erittäin suosittu vaativien käyttäjien keskuudessa.

GPSMAP 66 tuo sarjan nykyaikaan lisäämällä mm. geokätköilijöiden kaipaamaan langattoman kätkötietojen lataamisen Oregon 700 -sarjan tyyliin. Geocaching.com -sivustolla luodut kätkölistat saa siis ladattua langattomasti laitteeseen wifin tai kännykän kautta jaetun datayhteyden kautta. Kätkötietojen päivittäminen laitteeseen onnistuu näppärästi maastossakin ilman kaapeleita.

 

GPSMAP-sarjan tuotteet ovat aina olleet suosittuja myös ammattikäytössä. Suuri quad helix -antenni tuo tarkkuutta GPS-signaalin vastaanottoon hankalassakin maastossa, mikä on erinomainen ominaisuus myös geokätköilykäyttöä ajatellen. Laitteessa ei ole kosketusnäyttöä, vaan perinteiset näppäimet eli sen käyttö on helppoa talvellakin sormikkaat kädessä. Näppäimet ovat myös vähemmän herkkiä hipaisuista johtuville vahinkopainalluksille.

GPSMAP 66 painaa 230 grammaa akkujen kanssa. Akuiksi sopivat AA-kokoiset akkuparistot ja tavalliset paristot. Yksillä akuilla laitteelle riittää virtaa GPS-paikannusta käyttäen jopa 16 tunnin ajaksi ja vara-akut kulkevat helposti mukana taskussa.

GPSMAP 66 -sarjan gepseissä on kolmiakselinen sähköinen kompassi, jonka avulla suuntanuoli näyttää oikein vaikket liikkuisikaan, eikä laitetta tarvitse pitää suorassa. Tämä on erityisen kätevä ominaisuus geokätköjä etsiessä, kun tarkan nollapisteen etsiminen onnistuu helposti.

Laitteessa on 16 gigatavun sisäinen muisti, eli kartoille ja kätkötiedoille on hyvin tilaa ilman muistikorttiakin. Lisää tallennustilaa saa MicroSD-muistikortilla, jolle on paikka akkujen takana.

Ihan uutena ominaisuutena gepseissä on tuki Garminin Explore -sovellukselle, jolla pääset tarkastelemaan gepsin tallentamaa reittiä ja karttoja kännykän sovelluksesta.

GPSMAP 66 -sarjasta tulee myyntiin kaksi mallia, GPSMAP 66s ja GPSMAP 66st. Jälkimmäisessä on mukana koko Euroopan topokartta. Laitteiden hinnat meidän verkkokaupassa ovat ovat 395 euroa (66s) ja 439 euroa (66st).

Tuttuun tapaan gepsiin saa ladattua ilmaiseksi Teemu Peltosen koostamat Maanmittauslaitoksen topografiset kartat koko Suomesta ja ulkomailla on käytössä OpenStreetMap -kartat. Maksullisiakin kartta-aineistoja on toki tarjolla esimerkiksi veneilykäyttöön, mutta geokätköillessä pärjää hyvin maksuttomilla kartoilla.

GPSMAP 66 -laitteita on alustavan tiedon mukaan saatavilla lokakuun aikana. Tilaa omasi jo nyt, niin saat laitteen ensimmäisten joukossa!

Tuleeko Kyproksesta ensimmäisenä mieleen Agia Napan hiekkarannat? Välimeren kirjeenvaihtajamme kävivät katsomassa mitä muuta Kypros tarjoaa aktiiviselle geokätköilijälle, joka ei jaksa pitkään rannalla löhöillä.

Cape Gregon kansallispuisto

Kypros on pitkään ollut suosittu seuramatkakohde ja matkatoimistot mainostavat sitä hienoilla rannoilla sekä lähes varmalla auringonpaisteella. Niitäkin Kyprokselta toki löytyy, mutta on siellä paljon muutakin. Geokätköilijää ilahduttavat saaren reilut 1100 kätköä. Kätköjen lisäksi Kypros tarjoaa idyllisiä pieniä kyliä, viinitiloja, sukellus- ja snorklausmahdollisuuksia ja paljon historiallisia kohteita. Saari on täynnä historiallisia kohteita kivikaudesta alkaen. Roomalaiselta ajalta on säilynyt esimerkiksi paljon upeita mosaiikkilattioita.

Kyproksen etuna on sen helppous. Kyproksen tasavallassa (saaren eteläosa) on käytössä eurot ja aika moni osaa englantia. Matkailijoille on hyvin tarjolla erilaisia palveluja ja turvallisuustilanne on hyvä. Kyprokselle on kesäaikaan tarjolla suoria lentoja Suomesta, eikä lento kestä kuin neljä tuntia.

Kypros on jaettu maa. Saari kuului aiemmin Britannialle. Britannian luopuessa vallasta saaren kreikkalaisväestö olisi halunnut liittyä Kreikkaan, kun taas turkkilaisväestö olisi halunnut jatkaa Britannian alusmaana. Kompromissina saaresta muodostettiin uusi valtio. Maa kuitenkin ajautui vuonna 1963 sisällissotaan, joka rauhoittui vasta YK:n tultua väliin. Kreikan tukeman vallankaappauksen seurauksena Turkki miehitti saaren pohjois-osan vuonna 1974 ja vuotta myöhemmin Turkin miehittämät alueet julistautuivat itsenäisiksi. YK perusti puskurivyöhykkeen Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen väliin, eikä rajaa päässyt ylittämään. Kyproksen tilanne on pitkään ollut jäätynyt konflikti. Vain Turkki tunnustaa Pohjois-Kyproksen itsenäisyyden.

Kyproksella on edelleen myös muutama pieni Isolle Britannialle kuuluva alue, joilla on sotilastukikohtia. Alueiden läpi pääsee kulkemaan yleisiä teitä pitkin, mutta teiden nimistä ja muista kylteistä erottaa milloin ollaan Britannian puolella.

Kyproksen geokätköt

Saaren geokätköistä valtaosa on etelän puolella, mutta turkkilaiseltakin puolelta etsittävää löytyy. Kuten niin monessa paikassa, on perus-tradikätkö täällä suosituin kätkötyyppi, mutta muitakin löytyy. Kyproksen kätköissä on silmiinpistävää niiden vähyys kaupunkialueilla. Joko kätköt eivät täällä pysy kaupungeissa paikoillaan tai sitten geokätköily koetaan vahvasti luontoharrastuksena. Hajanaisten luontopaikkoja ja nähtävyyksiä esittelevien kätköjen lisäksi pienet, noin kymmenen kätkön trailit ovat suosittuja ja niitä löytyy useita.

Suomeen verrattuna saaren maasto on hyvin kuivaa ja kivikkoista, joten moni kätkö on piilossa kiven koloissa. Kyproksella elää kahdeksan käärmelajia, joista yksi on ihmiselle vaarallinen, joten koloja kannattaa tutkia varovasti.

Limassol

Jos historia tai luonto ei kiinnosta, kannattaa hakeutua johonkin Kyproksen kaupungeista. Kaupungeista modernein on Limassol, josta on ainakin tien varsien mainosten perusteella kohoamassa ”Välimeren Dubai”. Arkkitehtitoimistojen havainnekuvissa näkyy komeita korkeita taloja, mutta kovin montaa sellaista ei vielä oikeasti ole pystyssä. Limassolin rantakatu sen sijaan on laittettu hienoksi ja sataman viereen on rakennettu Dubain tyyliin pienille tekosaarille rakennettuja taloja. Kaupungissa on kuitenkin ainakin vielä jäljellä hieman Berliinin tyylistä rosoisuutta, eikä kaikkea ole korjattu viimeisen päälle kiiltäväksi. Limassolin keskusta on täynnä kiinnostavia ravintoloita ja kahviloita. Kätköjä Limassolin keskustassa on valitettavan vähän, mutta lähistöltä etsittävää löytyy enemmän.

Jaettu pääkaupunki

Kyproksella käydessä kannattaa tehdä ainakin päiväretki saaren pääkaupunkiin Nikosiaan. Kaupungin erikoisuus on, että se sijaitsee puoliksi Turkin hallinnoimalla Pohjois-Kyproksella. YK:n valvoma raja kiertelee kaupungissa teitä pitkin. Rajan ylittäminen tuli mahdolliseksi vasta vuonna 2003 sen oltua suljettuna 30 vuoden ajan.

Caravanserai

Etelän puolelta pääsee kätevästi käymään Pohjois-Nikosiassa tai toisin päin kunhan passi on mukana. Kyse on ihan oikeasta rajanylityksestä ja passi syynätään tarkasti molemmilla puolilla. Leimoja täällä ei kuitenkaan passiin saa kerättyä. Rajakoppien välissä on YK:n hallinnoima puskurivyöhyke, joka Nikosiassa on vain parin korttelin levyinen. Turistille kätevin rajanylityspaikka on Ledra Streetin kävelykatu aivan vanhan kaupugin ytimessä.

Pohjoisen puolella kannattaa ainakin etsiä hauskasti toteutettu Büyük Han -kätkö, joka esittelee vanhaa karavaanien taukopaikkaa, caravanseraita. Itse kätkö on vähän sivussa caravanseraista, jonne pitää pujahtaa pienen sisäänkäynnin läpi.

Vierailun arvoinen kohde on myös vanha Selimiye Camii -moskeija, jonne pääsee vierailemaan vaikkei islaminuskoa harjoittaisikaan. Moskeijassa on tarkat säännöt pukeutumisen suhteen, mutta ovelta saa lainaksi tarvittavat lisävaatteet.

Myös rajan eteläpuolella kannattaa pyöriä. Kyproksen tasavallan puoleinen Nikosia tarjoaa lukuisia museoita, mukavia kahviloita ja kaupunkikulttuuria. Geokätköilijälle Nikosia sopii parhaiten päiväretkikohteeksi, sillä kaupungin harvat purkit on nopeasti etsitty.

Maailmanperintökohteita

Vanha hauta Neapafokseksessa

Kyproksella on kolme UNESCOn maailmanperintökohdetta ja viikon mittaisen loman aikana ehtii hyvin tutustumaan niihin kaikkiin. Jokainen kohde on näkemisen arvoinen vaikka historia ei ihan ykkösjuttu olisikaan.

Pafos on vanha antiikin aikainen kaupunki ja vanhasta kaupungista on säilynyt paljon ihmeteltävään kun uudempaa kaupunkia ei ole rakennettu vanhan päälle. Vanhin osa Palaipafos sijaitsee 16 kilometriä nykyisestä Pafoksesta itään, mutta uudemmat, 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua rakennetut Nea Pafoksen arkeologiset alueet sijaitsevat aivan Pafoksen keskustan vieressä. Alueet ovat todella suuret ja niiden huolelliseen läpikäymiseen on syytä varata useampi tunti. Vettä kannattaa kuumana päivänä varata reilusti mukaan. Alueiden upeinta antia ovat hyväkuntoisina säilyneet lattiamosaiikit, joihin on kuvattu erilaisia antiikin aiheita.

Jos lähdet retkelle Tróodos-vuoristoon, kannattaa samalla käydä tutustumassa johonkin alueen vanhoista bysanttilaisista kirkoista. 10 pienen, vaatimattoman kirkon ja luostarin kokonaisuus muodostaa maailmanperintökohteen. Ulkoapäin kirkot ovat hyvin vaatimattomia ja pienissä kylissä niitä ei välttämättä ensin edes tunnista kirkoksi. Kirkkojen erikoisuutena niiden sisäseinät on maalattu täyteen uskonnollisia kuvia.

Kyproksen maailmanperintökohteista vanhin on Choirokoitian kivikautinen kylä. Siinä missä Suomessa kivikautisista asuinpaikoista tehdään lähinnä esinelöytöjä, on täällä pystyssä selvästi hahmotettavat seinät ja kiviaitoja. Paikka on merkittävä, koska talojen sijainneista voidaan päätellä kivikautisten ihmisten eläneen hyvin tiiviinä kyläyhteisönä. Choirokoitia sijaitsee aivan saaren poikki kulkevan moottoritien varrella suunnilleen Limassolin ja Larnacan puolivälissä.

Vaellusreitit vuoristossa

Olympos-vuoren kiertävä Artemis Trail

Kyproksen vuoret tarjoavat hienoja vaellusmahdollisuuksia. Vuorilta löytyy useita hyvin merkittyjä ja helppokulkuisia reittejä. Reittien varsilla on hyvin geokätköjä ja pieniä power trailejakin löytyy. Saaren korkein vuori on Ólympos, joka sijaitsee Tróodos-vuoristossa. Geokätköilijälle suosittelemme esimerkiksi vuoren huipun ympäri kiertävää Artemis Trailia, jonka varrelta löytyy 17 geokätköä. Vaeltaminen vuoristossa voi kuulostaa rankalta, mutta monet polut on tehty niin, ettei niissä ole suuria korkeuseroja. Esimerkiksi Artemis Trail pysyy koko ajan lähes samalla korkeudella vuoren ympäri kiertäessään.

Tróodos-vuoristoon on helpointa tulla vuokra-autolla, mutta bussillakin sinne pääsee. Limassolin kaupungista Tróodokselle kulkee bussi numero 64. Bussi tulee Tróodoksen kylään, josta pääsee näppärästi kävelemään sekä Artemis- että Persephone Trailille.

Pidempää vaellusreittiä kaipaavalle löytyy esimerkiksi Pohjois-Kyproksen puolella kulkeva koko saaren pituinen Besparmak Trail -vaellusreitti, jolla on pituutta yli 250 kilometriä.

Liikkuminen Kyproksella

Geokätköilijän kannattaa vuokrata Kyproksella auto. Busseillakin on mahdollista liikkua, mutta se on työlästä ja aikaavievää. Vuokra-auto mahdollistaa pysähdykset kaikilla mielenkiintoisilla kätköpaikoilla.

Kyproksella on brittivallan perintönä vasemmanpuoleinen liikenne, mutta sitä ei kannata säikähtää. Vasemmalla puolella ajamiseen tottuu nopeasti ja parin päivän jälkeen se menee jo ihan luonnostaan. Totuttelun helpottamiseksi kannattaa valita automaattivaihteinen auto, jolloin vaihteiden käyttöä vasemmalla kädellä ei tarvitse opetella samalla kun totuttelee vasemmalla ajamiseen.

Kyproksen liikenne on yllättävänkin sujuvaa ja rauhallista. Monessa muussa Välimeren maassa liikenne tuntuu paljon kaaottisemmalta ja esimerkiksi järjettömiä ohituksia tehdään enemmän. Etäisyydet ovat sen verran lyhyitä, että päivän aikana ehtii saaren puolikkaan joka kolkkaan – varsinkin jos lähtöpaikka on jossain saaren keskivaiheilla.

Pohjois-Kyprokselle vuokra-autoa ei ihan helpolla saa vietyä, mutta joidenkin vuokraamoiden kautta sekin on mahdollista. Rajan ylittäminen vuokra-autolla voi vaatia ylimääräisiä vakuutuksia. Helpommalla pääsee vuokraamalla auton erikseen Pohjois-Kyproksen puolella ja ylittämällä rajan muuten.

Raideliikennettä Kyproksella ei ole, mutta busseilla pääsee liikkumaan melkein joka paikkaan – ainakin jos ei ole kiire.

Miksi mennä?

  • Paljon nähtävää historiasta kiinnostuneelle
  • Helppo ja turvallinen lomakohde
  • Välimeren ilmasto
  • Paljon geokätköjä kiinnostavissa kohteissa
  • Hyvät vaellusreitit vuoristossa
  • Mahdollisuus tutustua turkkilaiseen ja kreikkalaiseen kulttuuriin samalla saarella

Miten sinne pääsee?

Lentoyhtiö Norwegian tarjoaa suoria lentoja Helsingistä Larnacaan. Vaihdollisia lentoyhteyksiä on useiden kaupunkien kautta, mutta ne ovat yleensä Norwegianin suoria lentoja kalliimpia. Matkatoimistoilla on paljon suoria tilauslentoja Kyprokselle ja näille on toisinaan mahdollista ostaa pelkkä lentolippu. Larnaca on saaren vilkkain lentokenttä, mutta myös Pafokseen on lentoja. Pohjois-Kyproksen puolella on Nikosian lähellä sijaitseva Ercanin lentoasema, jonne on lentoja lähinnä Turkista.

Jos omatoiminen järjestely ei kiinnosta, on vaivattomin ratkaisu hankkia matkatoimistolta pakettimatka Kyprokselle, jolloin samaan hintaan saa lennot, hotellin ja lentokenttäkyydit.

Linkkejä

Nauvossa sijaitseva Seilin saari on jännittävä retkikohde geokätköilijällekin. Parin geokätkön lisäksi Seilistä löytyy luontoa, historiaa ja aitoa saariston tunnelmaa. Turusta Seiliin pääsee tänä vuonna vielä neljänä viikonloppuna, eli vielä ehtii!

Saari on Metsähallituksen luontopalveluiden ylläpitämä retkikohde ja sinne on helppo mennä päiväretkelle joko omalla veneellä tai yhteysaluksella (kesäkaudella). Kätköjä saarella on vain kaksi, mutta ne on sijoitettu niin, että ne hakemalla tulee liikkuneeksi saaren nähtävyyksien välillä kattavasti.

Leprahospitaali ja mielisairaala

Entinen mielisairaalan päärakennus

Seili on tarinoiden saari. Moni surullinen elämänkohtalo on päättynyt tälle saarelle ja se antaa paikalle omanlaisensa tunnelman.

Seilin saarelle tuotiin leprapotilaita 1300-luvulta alkaen. Lepra tunnetaan myös spitaalina. 1619 saarelle perustettiin virallinen leprahospitaali. Lepraa sairastavien lisäksi hospitaaliin sijoitettiin alusta lähtien kroonisia sairauksia sairastavia ja mielisairaita. Lepra oli pelätty sairaus ja siihen sairastuneet haluttiin eristää muusta väestöstä. Syrjäinen Seilin saari sopi hyvin eristyspaikaksi. Hoitoja sairauksiin ei ollut ja saarelle lähetetyt joutuivat tuomaan mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa sen rakentamista varten.

Leprasairaalan rakennuksista on jäljellä vain niemellä sijaitseva kirkko. Kirkon sisällä on aidalla erotettu osa lepraa sairastaville. Kirkon pihalla on muistoristi saarella kuolleille potilaille ja tarina kertoo, että potilaat olisi haudattu ristin takana olevalle niitylle. Kaivauksissa ei kuitenkaan ole löydetty mitään todisteita tästä. Hospitaalin rakennukset sijaitsivat samalla niemellä kirkon kanssa. Aikoinaan niemi oli erillinen saari, mutta maankohoamisen myötä se on liittynyt Seilin pääsaareen.

Seilin kirkko ja hautausmaa

1600-luvun loppupuolella saarelle perustettiin houruinhuone, eli mielisairaala. Seilin sairaala oli aikoinaan maamme suurin mielisairaala. Nykyisinkin jäljellä olevat kiviset sairaalarakennukset on rakennettu 1800-luvulla. Mielisairaala toimi aina vuoteen 1962 asti. Loppuvaiheessa sairaalassa oli ainoastaan naispotilaita.

Sairaalan entisessä päärakennuksessa toimii nykyään Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuskeskus. Päärakennuksen käytävä on auki vierailijoille ja sen varrella esitellään tutkimuskeskuksen toimintaa. Rakennuksen yksi huone on säästetty alkuperäisessä potilashuoneen asussa. Karun huoneen seinät on maalattu ruskean eri sävyillä, joiden on uskottu rauhoittavan potilasta. Seinillä on myös suuria ruutukuviota, sillä geometristen muotojen uskottiin tuovan järjestystä järkkyneeseen mieleen. Potilashuoneen sängyllä on vanha pakkopaita.

Päärakennuksessa toimii mukava kahvila-ravintola, josta eväät unohtanutkin saa murua rinnan alle.

Saaristoluontoa

Mielisairaalan portti

Synkän historian ja parin geokätkön lisäksi Seili tarjoaa luontoelämyksiä. Saarella kasvaa muun muassa aikoinaan yleinen rikkakasvi, mutta nykyään erittäin harvinaiseksi käynyt peltomaitikka. Saarella pesii myös paljon lintuja ja joku on saattanut seuratakin seililäisten sääksien elämää sääksikamerasta.

Kesäisin saarella laiduntavat lehmät ja lampaat. Eläinten laitumet on rakennettu niin, että ne pääsevät juomaan rannasta vähäsuolaista Itämeren murtovettä. Tältä kesältä lampaat on jo lähetetty muualle syötävän ruohon käytyä vähiin kuivan kesän jäljiltä. Lehmät olivat kuitenkin vielä käyntimme aikalla paikalla ja aika ajoin saarella kuuluikin komeaa ammuntaa.

Saaristoluontoon kuuluvat punkit ja niitäkin Seilissä on. Punkit ovat yksi Saaristomeren tutkimuskeskuksesn tutkimuskohteista, mutta vierailijalle niistä tuskin on haittaa jos ei metsiin lähde seikkailemaan. Kaikki Seilin nähtävyydet ja geokätköt saavuttaa helposti hiekkateitä pitkin. Punkkitarkastus kannattaa silti aina muistaa geokätköilyretken päätteeksi.

Miten sinne pääsee?

Seilin saarelle voi mennä omalla veneellä tai yhteysaluksilla. M/s Östern kulkee Seiliin kesäkaudella Rymättylän Hangasta ja Nauvosta (Pikku Rengasreitti). Yhdensuuntainen matka Östernillä maksaa seitsemän euroa aikuiselta. Aikataulut on sovitettu niin, että sopivan mittainen päiväretki onnistuu, eikä Seiliin tarvitse jäädä yöksi.

Vaihtoehtoinen reitti on hypätä Turusta tai Nauvosta M/s Fannyn kyytiin, joka myös kulkee Seiliin. Fannyn kyydissä Seiliin pääsee helposti päiväretkelle Turusta.

M/s Östern lopetti liikennöinin jo tältä vuodelta, mutta M/s Fannylla Seiliin pääsee Turusta vielä syyskuun loppuun saakka viikonloppuisin.

Omalla veneellä voi kiinnittyä johonkin Seilin kolmesta laiturista. Päivävisiitit ovat maksuttomia, mutta yöpyviltä veneiltä menee 25 euron satamamaksu, jolla pääsee käyttämään saunoja.

Linkkejä

 

Elokuun aikana Instagramiin on ilmestynyt useita outoja geokätköilyaiheisia tilejä. Kuvien perusteella tilien omistajat harrastavat geokätköilyä hämmästyttävän laajalla alueella ja tekstien perusteella kielitaitokin on varsin kattava.

Tilien jakamia kuvia tarkemmin tutkiessa paljastuu pian, että jaetut kuvat ovat oikeasti geokätköilijöiden aiemmin jakamia kuvia, jotka on jaettu uudelleen ilman lupaa. Tilit tuntuvat etsivän geokätköilyaiheisia hashtageja ja poimivan varastettavat kuvat niiden perusteella. Kuvat julkaistaan sellaisinaan säilyttäen jopa alkuperäiset tekstit. Varastaminen ja kuvien jakaminen on todennäköisesti täysin automatisoitua. Kuvien julkaisun yhteydessä ei ole mitään mainintaa alkuperäisestä lähteestä, eikä kuvia ole jaettu luvan kanssa, kuten jotkut oikeat tilit tekevät.

Tähän mennessä olemme tunnistaneet jo yksitoista tällaista Instagram-tiliä. Yhteistä kaikille on, että niiden nimimerkki alkaa sanalla ”geocaching” ja perässä on jokin sana tai merkkejä. Tilien esittelytekstit ja nimet näyttävät myös olevan kopioituja. Ehkä paras feikkitilien tunnusmerkki on niiden esittelytekstin lopussa oleva sana USA ja vuosiluku. Näiden on ehkä tarkoitus viitata asuinpaikkaan ja syntymävuoteen, mutta esimerkiksi tilillä @Geocachingsetitoff lukee profiilissa USA 2020.

Esimerkikkinä varkaudesta geokätköilijä Eeva N:n (@nusut_geocaching) viime sunnuntaina julkaisema kuva päätyi käyttäjän ”Bente Winger” (@geocachingkinred) julkaisemaksi vain muutama päivä alkuperäisen julkaisun jälkeen:

Jaettu kuva on tekstejä ja hashtagejä myöten täysin sama. Eilen sama kuva tuli vielä uudestaan jaettua toisen feikkitilin ”sasha jardine” (@geocachingtotal) toimesta:

 

Tähän mennessä tunnistamamme feikkitilit:

”Bente Winger” @geocachingkinred

”We are North Dakota #geocachers that love to explore the prairie.We to share our perspectives and tips to enhance your #geocaching experience USA 1997”

”Anna Beltzer” @geocachingprodlem

”We decided to continue #geocaching because #geocaching has taken us to lots of interesting, unexpected places,USA 1996”

”boutsetit” @geocachingsetitoff

”Take your #geocaching to the next level and hide one of your very own. Upload your happy moment . USA 2020”

”Angelica Briese” @geocachinghumar

”#geocaching is an adventure game.Some of the caches can be tough and have an impact on your vehicle.Check with the professionals first.USA 1995”

”sasha jardine” @geocachingtotal

”We are a group of fun-loving, enthusiastic, outdoor-minded people who like to #geocache and we want to help others do the same.USA 1995”

”Linhtee” @geocachingsexy

”A geocacher who finds a benchmark, measures its coordinates with a handheld GPS device. #Geocaching USA 2020”

”Krystal Warkentin @geocachinginstrumental

”strives to advance the sport of #geocaching in the Province of Manitoba by encouraging fellowship amongst Manitoba geocachers through regular USA 1992”

”Fabio Consolino” @geocachingdonal

”You’ll definitely want to get in contact with your auto insurance company to get the best deal on covering your #geocaching vehicle. USA 1993”

”Michael Biggs” @geocachingbanana

”The Muminator and the #geocaching adventures of her family will always have you giggling.USA 1998”

”Tuomo Tirkkonen” @geocachingverygood

”Enjoying life one adventure at a time. A few years ago, my wife and I started #Geocaching. USA 1999”

”Segheria fornoni” @geocachingzero

”Earn the official International Geocaching Day 2018 souvenir by logging a geocache or attending an event. USA 1986”

Kuvien luvattoman jakamisen lisäksi nämä tilit käyvät tykkäilemässä geokätköilyaiheisista kuvista tykänneiden käyttäjien omista kuvista. Tässäkin on todennäköisesti tavoitteena saada lisää seuraajia. Mielenkiintoisena puolena tilit eivät ainakaan seuraamissamme tapauksissa koskaan tykänneet niiden kuvista, joita ne käyttivät luvatta. Syynä voi olla, etteivät tilit halua herättää huomioita niissä joiden kuvia käytetään luvattomasti.

Miten suhtauta feikkitileihin?

Mikä tahansa feikkitilien perimmäisenä päämääränä onkin, niiden tarkoitus on kerätä seuraajia ja tykkäyksiä. Tilejä ei siis kannata alkaa seuraamaan, eikä niiden kuvista kannata tykätä. Kätevintä on estää nämä tilit, jolloin et näe niitä enää. Estäminen onnistuu feikkitilin profiilin kautta valitsemalla siellä valikosta ”Estä”.

Instagramissa on mukava seurata geokätköilijöiden jakamia kuvia geokätköilyretkiltä, eikä feikkitiliä ole välttämättä helppo huomata muiden kuvien joukosta. Moni suomalainenkin kätköilijä on jo alkanut tilien seuraajaksi. Vaarallista tilien seuraaminen ei ole, mutta on tylsää etteivät alkuperäiset kuvien ottajat saa kunniaa omista kuvistaan.

Tällaisen järjestelmällisen feikkitilien tehtailun taustalla on varmasti jokin agenda, mutta se on toistaiseksi mysteeri. Tilit on selvästi suunniteltu geokätköilyaiheisiksi ja keräämään geokätköilijöitä seuraajiksi. Edellisten Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan sosiaalisen median feikkitilejä käytettiin järjestelmälliseen mielipidevaikuttamiseen. On vaikea kuvitella, että geokätköilijöiden tapauksessa olisi kyse sellaisesta, mutta mistäpä näistä nykymaailmassa tietää.

Mitä tehdä jos omaa kuvaani käytetään luvatta?

Jos feikkitili varastaa kuvasi, kannattaa asiasta tehdä ilmoitus. Ilmoituksen saa tehtyä Instagramin lomakkeella, jolla annetaan tiedot tekijänoikeusrikkomuksesta. Lomakkeen täyttämisestä on vähän vaivaa, mutta Instagram poistaa luvatta julkaistut kuvat sen perusteella. Riittävän monen ilmoituksen perusteella tilien toimintaankin todennäköisesti tullaan puuttumaan. Myös tilistä voi tehdä suoraan ilmoituksen, mutta silloin ei saa kerrottua mikä tilissä on ongelmallista.

Etkö ole vielä tutustunut Instagramiin?

Vaikka feikkitilit ovat ikävä ilmiö, niin niistä ei kannata pelästyä. Instagramissa on iso joukko ihan oikeita geokätköilijöitä, jotka jakavat ahkerasti kuvia geokätköilyretkiltään. Instagramin käyttö on helppoa mobiilisovelluksen tai verkkosivun kautta.

Suosittelemme seuraamaan ainakin meidän omaa tiliämme @geokatkot, jossa ei varmasti julkaista toisten kuvia luvatta!

Loviisan Kärpässä on pieni power trail. Kävimme tutustumassa sarjan kätköihin.

TomppaJr:n tekemä Kärpän traili sijaitsee aivan Porvoon ja Loviisan rajan tuntumassa jääden kuitenkin kokonaisuudessaan Loviisan puolelle. Vuoteen 2010 asti Kärppä kuului vielä Pernajan kuntaan, joka yhdistettiin silloin Loviisan kaupunkiin. Sarjaan kuuluu 24 tradikätköä sekä bonuskätkö, jonka löytää keräämällä vinkkejä sarjan geokätköistä. Lisäksi paikalla on kaksi vanhempaa tradikätköä, jotka etsii sujuvasti samalla jos niitä ei ole aikaisemmin hakenut. Pituutta reitille tulee noin viisi kilometriä. Kärpän traili muodostuu kahdesta vierekkäisestä lenkistä, joten halutessaan sen saa helposti etsittyä kahdessa osassa.

Purkit erottuvat hyvin

Bonuskätkön bogusnaateissa, eli kätkökuvaukseen merkityissä koordinaateissa on hyvin tilaa muutamalle autolle ja se on hyvä lähtöpaikka kierroksille. Ilman autoa Kärpän kylä on haastavampi kohde, mutta bussin ja pyörän (tai taksin) yhdistelmällä tännekin on mahdollista päästä. Porvoon moottoritietä Helsingistä Loviisan ja Kouvolan suuntaan liikennöivät bussit pysähtyvät Kuninkaantien ABC:llä Vanhakylässä, josta on omasta vauhdista riippuen noin tunnin pyöräilymatka (19 km) Kärpän trailille. Polkupyörän sopiminen bussin rahtitilaan ja kuljetuksen hinta kannattaa varmistaa etukäteen.

Kärpän trailin purkit ovat useilta power traileilta tuttuja ja hyväksi todettuja PET-purkkeja. Bonus-kätköllä on suurempi purkki, jonne saa mahtumaan matkalaisiakin. Purkit on sijoitettu niin, että ne ovat helposti löydettävissä. Sijoituspaikoissa on kuitenkin sen verran vaihtelua, että monella kätköllä päätä joutuu vähän pyörittelemään ennen kuin purkki osuu silmiin.

Poluton taival

Monet power trailit kulkevat valmiita reittejä pitkin. Kärpän traili on poikkeus, sillä se ei noudattele valmiita polkuja, vaikka paikoin sellaisia pääseekin hyödyntämään. Poluton reitti pakottaa seurailemaan gepsin näyttöä vähän tarkemmin kun valmista polkua ei voi ”sokeana” seurata. Epäilemättä paikalla ajan kanssa muodostuu jonkinlainen geopolku, joka helpottaa liikkumista. Reitti kiertelee ylös alas Västermalmenin kallioaluetta. Muutamissa kohdissa on tehty metsätöitä, mikä osaltaan tekee maastosta vaikeakulkuisempaa. Mistään mahdottoman hankalasta reitistä ei kuitenkaan ole kyse, mutta kannattaa varautua henkisesti vähän perustrailia risukkoisempaan maastoon. Pyörällä tai lastenvaunujen kanssa tänne ei kannata yrittää.

Kesällä reitin kiertäneitä ovat kiusanneet hyttyset ja runsaat paarmaparvet. Näin syksyllä alueella on runsaasti hirvikärpäsiä, mikä kannattaa ottaa vaatetuksessa huomioon. Jos ötökät kammottavat, niin Kärpän traili kannattaa painaa mieleen talven retkiä ajatellen. Trailin kätköt ovat talvilöydettäviä ja lenkit ovat sopivan pituisia esimerkiksi lumikenkäilyyn.

Hylätty lomakylä

Matkalla parkkipaikalta sarjan ensimmäiselle kätkölle katse osuu väkisin hylättyihin lomamökkeihin, jotka näyttävät olevan olleet jo jonkin aikaa rapistumassa. Paikalla on myös ränsistynyt kioski, lentopallokenttä ja kasvuston valtaamia asuntovaunupaikkoja. Kyse on Onnenlahden lomakylästä, joka on rakennettu alunperin Rakennusliiton lomakeskukseksi. Paikan mökit on rakennetut talkoilla, mutta nyt ne ovat maanneet vuosia käyttämättöminä ja ovat käytännössä korjauskelvottomassa kunnossa. Tyhjässä lomakylässä vallitsee hieman aavemainen tunnelma, kun ihmisiä ei näy missään.

Vielä vuonna 2013 porvoolainen yrittäjä suunnitteli rakennuttavansa alueelle mökkejä golffaajille, mutta suunnitelma ei näytä edenneen ainakaan yrittäjän alunperin kaavailemassa aikataulussa.

Kärpän traili kartalla (Geocaching.com)

Luonnossa yöpyminen on elämyksellistä, ja se mahdollistaa myös vähän syrjemmällä sijaitsevien geokätköjen hakemisen. Maastossa yöpymällä voi kerralla tehdä pidempiä kätköilyretkiä esimerkiksi kansallispuistossa. Elämyksellisyys rapisee kuitenkin nopeasti, jos välineet eivät ole kunnossa. Saimme blogin kautta testavaksi Halti XPD Pro 2 -teltan, jota kokeilimme useammallakin kätköilyretkellä.

Yhteistyössä Halti Oy

Halti XPD Pro 2 on kahden hengen tunneliteltta kolmen vuodenajan käyttöön. Teltan ulkokangas on silikonikäsiteltyä ripstop-kangasta. Ripstop-kankaassa on ruudukon muodossa nylonia, joka vahvistaa kankaan vetolujuutta ja pysäyttää alkavat repeämät.

Tilavassa eteisessä tavarat pysyvät sateensuojassa

Tunnelitelttojen tapaan teltassa on suuri absidi, eli eteinen, jossa saa kätevästi säilytettyä tavaransa sateensuojassa. Tilavassa absidissa saa myös huonolla kelillä ruokailtua sateensuojassa. Absidissa ei ole pohjakangasta, mutta huomasimme että mukavuuden kannalta siihen kannattaa levittää sadeviitta jos sellainen kulkee matkassa mukana. Sadeviitta suojaa märältä maalta ja vähentään sisätelttaan kulkeutuvaa hiekkaa.

Ulkokankaan sisällä on kevyempi ja hengittävämpi sisäteltta, jonka sisällä on varsinainen majoitustila. Sisäteltan sisäänkäynnissä on kangas- ja verkko-ovi. Verkko-ovesta on iloa kuumalla kelillä kun ilman saa kiertämään paremmin, mutta ötökät pysyvät poissa. Sisäteltan korkeus on noin 90 senttiä, eli istumaan siellä ei oikein mahdu, mutta vaatteiden vaihto ja makuupussiin sujahtaminen onnistuvat hyvin. Sisäteltta kapenee ja madaltuu teltan päätyä kohden, niin että kaikkein tilavin kohta on heti sisäteltan sisäänkäynnin jälkeen. Käytännössä teltassa täytyy siis nukkua jalat kohti teltan päätyä. Tämä on hyvä huomioida jo telttaa pystyttäessä. Ensimmäisellä pystytyskerralla laitamme teltan hieman kaltevaan maastoon niin päin, että pää on nukkuessa hieman alaspäin ja tuntuu että veri alkaa pakkautumaan päähän.

Sisällä on hyvin tilaa kahdelle

Sisäteltan sivulla on molemmin puolin pitkät verkkotaskut, joihin saa jemmattua kaikki pienet tavarat joiden ei halua ajelehtivan pitkin teltan pohjaa. Useimmissa teltoissa on jonkinnäköiset taskut, mutta Haltin teltassa ainakin tällaista järjestyksestä pitävää retkeilijää ihastuttavat koko sivun pituiset taskut, joissa on hyvin tilaa järjestellä kaikki tarpeellinen paikoilleen. Taskun tekemiseen käytetty verkko ei paljoa paina, joten painon kannalta taskujen koolla ei käytännössä ole merkitystä.

Sisäteltan katossa on pienet koukut, joissa kiertää naru. Koukkuihin saa kiinnitettyä valon ja naruun voi laittaa varusteita kuivumaan. Mukana tullut naru tuntuu vähän turhan pitkältä ja jos siihen ripustaa vaatteita kuivumaan löytää ne yöllä naamaltaan roikkumasta. Narua on kuitenkin helppo lyhentää sitomalla siihen vaikka pieni lenkki, jolloin naru pysyy kireänä.

Tuuletusaukot teltan päässä

Tänä kesänä on nautittu poikkeuksellisista helteistä, mikä luo omat haasteensa telttailuun. Auringon paahteessa teltasta tulee äkkiä sellainen pätsi, ettei siellä kauaa halua oleskella. XPD Pro 2 -teltassa on molemmissa päissä tuuletusaukot, joiden suojana on pienellä metallikaarella muotoiltava kangasläppä. Toisen pään tuuletusaukot saa viileällä kelillä kokonaan kiinni, mutta toisella puolella sulkua ei ole ilmanvaihdon takaamiseksi. Tuuletusaukkojen kautta teltan sisälle saa pienen läpivedon ja hyvän tuuletuksen. Helteellä täytyy kyllä lisäksi jättää ulkoteltan sisäänkäynti auki, jotta ilma vaihtuu kunnolla.

Telttakaarien pussissa on mukana korjaussarja, joka sisältää ompelemalla kiinnitettävät korjauslaput kaikkiin teltan kankaisiin sekä telttakaaren korjausholkin. Lyhyellä retkellä korjaussarjaa tuskin tarvitsee, mutta pidemmällä vaelluksella teltan korjaaminen maastossa voi olla reissun pelastus.

Painolla on merkitystä vaelluksella

Autossa kuljettaa vaikka miten isoa telttaa, mutta kun teltta pitää kantaa selässä kaikkien muiden varusteiden kanssa alkaa painolla olla merkitystä. XPD Pro 2 painaa 3,3 kiloa, mikä ei tämän kokoiselle teltalle ole paha. Kevyempiäkin tunnelitelttoja markkinoilta löytyy, mutta niissä painoa on säästetty pienentämällä teltan kokoa tai sitten hinta on monta sataa euroa suurempi. Oma käyttötarkoitus ratkaisee arvostaako enemmän keveyttä vai lisätilaa teltassa. Päivän tai parin kätköilyretkillä ainakin meille tärkeämpää on mukavuus, eikä totinen gramman viilaus kiinnosta. Pidemmällä vaelluksella tilanne voi olla eri, kun mukana kuljetettavan ruoan määrä kasvaa.

Kannettavasta painosta on mahdollista nipistää vähän pois jättämällä osa maakiiloista pois, jos tietää ettei tarvitse kaikkia kiinnitysnaruja. Teltan painon saa jaettua kahdelle aika tasaisesti kun toinen ottaa rinkkaansa telttakankaan ja toinen kaaret sekä kiilat.

Teltan kasaaminen ja purkaminen

Värikoodattu kanava alumiinikaarille

XPD Pro 2 on yksinkertainen pystytettävä, eikä ohjeita tarvitse pienen pähkäilyn jälkeen. Teltassa on kolme eriväristä alumiinikaarta. Telttakankaasta löytyy vastaavalla värillä koodatut kanavat kaarille, joten oikea kolo löytyy helposti. Teltta alkaa muotoutua heti kaarien asennuksen jälkeen, mutta pelkkien kaarien varassa se ei pysy pystyssä. Laittamalla molempiin päihin yhden kiilan alkaa teltta näyttää jo teltalta ja pysyy paikallaan. Pystytys onnistuu hyvin yhdeltä, joten tässä vaiheessa toinen voi jo alkaa kasailemaan tavaroita teltaan sisään sillä välin kun toinen kiinnittää loput maakiilat.

Haltin maakiilat ovat kevyen oloisia ja fiksusti muotoiltua. Halpisteltoissa kiilat ovat usein mutkalle taittuvia koukkuja, joita on hankala painaa yhtään kovempaan maahan. Haltin kiilat ovat v-profiilisia alumiinilistoja, joiden päässä on lovi narulle. Testiyöpymistemme jäljiltä kiiloissa ei näy pieniä naarmuja suurempia käytön jälkiä, ja ne ovat kaikki edelleen suoria. Maakiilojen lovi toimii hyvin myös telttaa purkaessa, koska siitä kiilan saa hyvin vedettyä ylös maasta.

Kiinnitysnarut siististi pussissa

Teltassa on joka suuntaan kiinnitysnaruja, joilla sen saa tukevasti paikalleen ja tiukaksi tuulisemmallakin kelillä. Poutaisena kesäpäivänä kaikkia naruja ei tarvitse kiinnittää, sillä teltta pysyy hyvin paikallaan pelkästään telttakankaan lenksuista kiinnitettynä. Teltassa on pienet pussukat, joiden sisälle ylimääräiset narut saa sullottua. Idea on hyvä, mutta pussien pitäisi olla vähän tiukempia tai ainakin niissä pitäisi olla tiukempi kiristys suulla. Nyt narut eivät tahdo pysyä pusseissaan.

Purkaminen ei ole pystyttämistä vaikeampaa. Käytännössä samat toimet tehdään käänteisessä järjestyksessä. Ennen purkamista kannattaa sisäteltan pohjalta putstata pahimmat hiekat ja muut rojut, etteivät ne päädy pakkauksen sisälle hiertämään kangasta rikki. Hankalin osuus on teltan rullaus takaisin kuljetuspussiin sopivaksi rullaksi, mutta muutaman harjoituskerran jälkeen sekin käy helposti.

Teltta on pakattu kompressiopussiin, jolla paketin saa tiukaksi paketiksi. Pussin kompressioremmeihin toivoisi vähän lisää kiristysvaraa, sillä kun olemme jakaneet telttakepit ja maakiilat toiseen rinkkaan, olisi pelkässä telttakankaassa enemmänkin kiristämisen varaa.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä Haltin XPD Pro 2 -telttaan. Teltan hinta-laatu -suhde tuntuu hyvältä ja yksityiskohdissa näkyy, että rakennetta on oikeasti vähän mietittykin. Isommalla rahalla saa varmasti vielä parempia telttoja, mutta geokätköilijän vaellusretkille tämä sopii hyvin. Teltta on mutkaton kumppani, joka sopii niin lyhyille viikonloppuretkille kuin vähän pidemmillekin vaelluksille. XPD Pro 2 sopii hyvin aloittelevalle telttailun harrastajalle, mutta se toimii hyvin vaativammillakin retkillä eikä telttaa tarvitse vaihtaa retkien pidentyessä.

Jos jotain saisi toivoa, niin muutama värivaihto olisi kiva olla. Nyt telttaa on saatavilla ainoastaan kirkkaan vihreänä, kun omaa silmää miellyttäisi maanläheisempi sävy.

En ikinä lähde telttailemaan! Se on aivan hirveää!

Höpsis! Telttailua kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan ja unohtaa omat ennakkoluulot. Ensimmäinen yritys kannattaa tehdä kesällä hyvässä kelissä, jolloin selviää vähän kevyemmilläkin varusteilla. Telttailuun kannattaa totutella rauhassa ja nostaa reissujen vaatimustasoa vähitellen omien taitojen ja varusteiden kehittyessä. Kansallispuistojen telttailualueet ovat erinomaisia kohteita, sillä niissä on tarjolla tasaista maata, nuotiopaikka puineen ja WC. Yleensä paikalla on muitakin telttailijoita, joten apua saa tarvittaessa.

Maastossa yöpyminen tuo geokätköilyyn aivan uusia mahdollisuuksia kun yhden viikonlopun aikana voi koluta vaikkapa kansallispuistojen geokätköjä laajemmalta alueelta. Teltassa yöpyminen toki myös säästää pitkän pennin, jos vaihtoehtona olisi majoittuminen hotellissa.

Tarkemmat tiedot

Halti XPD Pro 2

Tyyppi:Kolmen vuodenajan tunneliteltta kahdelle
Paino:3,3 kg (minimi 2,9 kg)
Ulkoteltta:40 denierin silikonikäsitelty ripstop nylon
Sisäteltta:40 denierin nylon
Pohja:Polyester (vesipilariarvo 5000mm)
Teltan ”jalanjälki”:4,2 x 1,5 metriä

 

 

 

Parolanharjulla Hattulassa näkyy kiinnostava jono geokätköjä. Kätköjen jono alkaa Hattulan keskustan tuntumasta ja jatkuu melkein Vanajaveden rannalle asti. Kävimme katsomassa mistä on kyse.

Parolanharjun kätkösarjaan kuuluu noin kolmekymmentä geokätköä. Kätköjen määrä riippuu siitä laskeeko mukaan varsinaisesta power trailista hieman erillään olevan nollaksi numeroidun kätkön ja bonuskätköt. Joka tapauksessa etsittävää ja koettavaa riittää reippaan kätköilypäivän ajaksi.

Parolanharjun polut alkavat melkein Hattulan keskustasta. Tien varressa on pieni levennys autoille ja opaskartta. Reitti alkaa harjulle kiipeämisellä ja tässä vaiheessa alkaa vähän miettimään, että kuinkahan mäkinen taival tässä onkaan edessä. Meno kuitenkin tasoittuu, kun polku on päässyt harjun päälle ja alkaa etenemään sen suuntaisesti.

Alkumatkasta luonnonrauhaa häiritsee hieman lännestä kuuluva moottoritien jyly, mutta sekin vaimenee polun vähitellen etääntyessä tiestä. Alkumatkasta kuuluu todennäköisesti koiran haukkua, sillä reitin varrella sijaitsee koirahoitola, josta lähtee välillä aika kova meteli.

Reitin polut ovat hyväkuntoisia, eikä liikkuminen tuota missään kohti hankaluuksia. Harjumaastossa polut pysyvät todennäköisesti hyvässä kunnossa märkänäkin aikana. Reitillä voi liikkua mainiosti myös pyörällä ja seutu tuntuukin olevan maastopyöräilijöiden suosiossa.

Muinaislinna ja nuotiopaikka

Linnan muuria

Parolanharjun kätkön numero 16 jälkeen on oivallinen hetki tauolle. Vastaan tulee pieni laavu jonka yhteydessä on nuotiopaikka, joten täällä onnistuu vaikka makkaroiden paistaminen tai nuotiokahvit. Laavulta kannattaa ehdottomasti poiketa viereiselle Tenholan linnavuorelle, jossa on parikin Parolanharjun sarjaan kuulumatonta geokätköä etsittäväksi. Linnavuorelle piilotettu tradikätkö on ollut paikallaan jo vuodesta 2003. Linnavuoren päälle on rakennettu pieni pala tukeista kasattua linnanmuuria, joka auttaa kuvittelemaan miltä paikalla on ehkä joskus näyttänyt. Kaukana horisontissa erottuu Rapolan linnavuori, joka on Suomen suurin muinaislinna. Alueella on useita linnavuoria ketjun muodossa ja jokaiselta linnavuorelta on näköyhteys seuraaville.

Nuotiopaikka linnavuoren juurella

Monipuolisia toteutuksia

Sarjan kätkötoteutuksissa on mukavasti vaihtelua, eikä missään välissä pääse tylsistymään liian samanlaisiin toteutuksiin. Osa kätköpurkeista antaa jopa hieman etsityttää itseään, joten tarkkanakin saa olla. Retken suunnitteluun kannattaa käyttää hetki, jotta osaat varustautua oikein. Eräillä sarjan kätköistä on esimerkiksi tarvetta UV-lampulle eikä onkikaan ole ihan turha kapine reitillä.

Pidemmän kävelyrupeaman jälkeen kaikenlaiset lisäjipot alkavat jopa tuntua vähän kikkailulta, mutta jos reitin hakee osissa niin näitä jaksaa paremmin. Selkeää power trail -lenkkiä kaipaava voi jättää monimutkaisemman tuntuiset kätköt seuraavaan kertaan.

Pitkä paluumatka

Parolanharjun reitti on periaatteessa rengasreitti, joka palaa takaisin alkupisteeseensä, mutta renkaana se on hyvin kapeaksi venytetty. Palaaminen onnistuu hieman eri polkuja pitkin, joten aivan samaa reittiä ei tarvitse kulkea vaikka melko lähellä mennäänkin. Paluumatkalla geokätköjä on vähemmän etsittäväksi, jos kätköt hakee numerojärjestyksessä. Paluumatka sujuukin paljon menomatkaa joutuisammin kun kätköille tarvitsee pysähtyä vain harvoin, eikä muutakaan nähtävää oikein ole.

Teemme matkalla muutaman poikkeaman kiinnostaviin paikkoihin ja käymme reitin kääntöpisteeltä vielä Ruskeenkärjessä etsimässä vuonna 2003 piilotetun kätkön. Yhteensä kilometrejä kertyy noin 25, eli ihan reipas päivämatka.

Linkkejä

Harva power trail on yhtä helposti saavutettavissa kuin Espoo PowerTrail. Tänne on helppo tulla julkisilla, pyörällä tai omalla autolla. Powertrailin ensimmäinen kätkö on vain muutaman sadan metrin päässä Espoon keskuksen juna-asemalta, johon pääsee helposti lähijunilla. Myös paluu reitin lopusta aloituspisteelle onnistuu kätevästi bussilla.

Espoon PowerTrail kulkee Espoon Keskuksesta Pirttimäkeen, jossa sijaitsee Helsingin kaupungin omistama ulkoilualue. Kätkösarja on geokätköilijä marsusramin käsialaa. Sarjaan kuului alunperin 50 geokätköä, mutta muutama on jo päätynyt arkistoon olosuhteiden muututtua. Reitin lähellä on kuitenkin lukuisia sarjaan kuulumattomia kätköjä, joita voi samalla etsiä tekemällä pieniä koukkauksia reitiltä. Etsittävää siis riittää vähintään reippaan päiväretken ajaksi. Pirttimäestä ulkoilua voi jatkaa Nuuksion suuntaan. Aiemmin EPT yhdistyi Pirttimäessä pitkään Nuuksio Power Trailiin, mutta se on jo päätynyt arkistoon.

Pituutta Espoon PowerTrailin reitillä on aika tarkalleen kymmenen kilometriä. Reitti kulkee hyväkuntoisia ulkoiluteitä pitkin. Eteläpäässä maisema on paikoin kaupunkimaista tai puistoa, mutta Kehä III:n jälkeen ympäristö muuttuu metsäisemmäksi. Metsässäkin reitti kulkee leveää hiekkatietä pitkin, joten liikkuminen täällä onnistuu vaikka lastenvaunujen kanssa. Reitti sopii erinomaisesti myös pyörällä kierrettäväksi eikä missään kohti ole tarvetta maastopyörälle tai taluttamiselle.

Sarjan geokätköt ovat toteutukseltaan mukavan vaihtelevia, mutta kuitenkin helposti löydettäviä, joten matka etenee mukavasti. Kaikki geokätköt sijaitsevat kävelyteiden tuntumassa, eikä isoja poikkeamia tarvitse tehdä, ellei harhaudu hakemaan reittiin kuulumattomia kätköjä. Kätkösarja on tehty jo 2014, joten kätköille on ehtinyt syntyä pienet polut, eikä aina tarvitse edes katsoa gepsiä tietääkseen missä kätkö on.

Jos reitin kulkee numerojärjestyksessä, löytyy reitin päätteeksi Pirttimäestä mukava Kahvila Ukén, jossa saa tankattua evästä ennen paluumatkaa. Kahvilan pizzoista kuulee paljon kehuja. Kesän kätköretkien kannalta kahvila on harmillisesti kiinni yrittäjän lomaillessa elokuun kahtena ensimmäisenä viikkona.

Jos edestakasin kävely ei houkuta, niin trailin alku- ja loppupisteen välin pääsee kulkemaan Espoon busseilla 246 ja 246K. Pohjoispäässä oikea pysäkki on Pirttimäki ja Espoon keskuksessa bussit lähtevät rautatieaseman eteläpuolelta. Bussit kulkevat päiväsaikaan kerran tunnissa. Reitti on mahdollista tehdä myös pienemmissä osissa hyödyntäen silti bussikyytejä. Esimerkiksi Oittaan kohdalta pääseee hyvin kulkemaan reitiltä bussipysäkille ja toisin päin.

Jos tulet kauempaa teltan, asuntoauton tai -vaunun kanssa, niin Oittaa Camping -leirintäalue tarjoaa majapaikan aivan power trailin vierestä.

Power trailin geokätköt kartalla (Geocaching.com)
Reitin ensimmäinen geokätkö EPT #1 Lakela (Geocaching.com)

Lähdimme Islantiin katsomaan millaisia geokätköilyseikkailuja tämä jään ja tulen maa tarjoaa.

Islanti on viime vuosina noussut huippusuosituksi matkakohteeksi, eikä ihme. Maa tarjoaa huimia maisemia, kiehtovia geologisia kohteita ja matkustamisen helppoutta. Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta katsoen Islanti ei edes ole kovin kaukana, joten moni löytää tänne. Suosion kääntöpuolena paikoin turisteja alkaa olla jo vähän liikaakin ja Islannissa on jouduttu säätämään uusia lakeja ympäristön suojelemiseksi turistimassoilta.

Onneksi Islannissa on niin paljon mielenkiintoisia kohteita, että pahimmilta turistimassoilta pääsee halutessaan karkuun välttelemällä niitä kaikkein suosituimpia paikkoja.

Ennen Islantiin lähtöä kannattaa vähän suunnitella ja miettiä mitä kohteita haluaa nähdä. Vaihtoehtoina on ottaa majoitus jostain tietystä paikasta ja tehdä sieltä retkiä ympäristöön tai kiertää koko saaren ympäri vaihdellen majapaikkaa. Saarta kiertävän Ykköstien varrelle osuu paljon huikeita nähtävyyksiä ja kiertämiseen kannattaa varata vähintään viikko. Yhdessä paikassa majoittuessa edes takaisin liikkumista tulee enemmän, mutta toisaalta oman majapaikan alueen oppii tuntemaan paremmin, eikä matkan etenemisen suhteen ole samanlaista painetta kuin koko saaren kierroksella. Me majoituimme tällä kertaa Reykjavikin lähelle ja teimme sieltä retkiä lähiseudun nähtävyyksille ja geokätköille.

Reykjavik ja Reykjanesin niemi

Reykjavik on kiva kaupunki ja se tarjoaa geokätköilijälle paljon etsittävää. Geokätköjä on melko laajalla alueella joten kannattaa varautua kävelemään paljon tai ottaa alle fillari. Pyöriä saa useista pyörävuokraamoista, mutta tarjolla on myös käteviä kaupunkipyöriä (WOWcitybike). Varsinaisia nähtävyyksiä Reykjavikissä on suhteellisen vähän, mutta saaren parhaat museot löytyvät pääkaupungista. Geokätköt johdattavat hyvin Reykjavikin kiinnostavimmille paikoille.

Reykjanes on niemi Reykjavikin kaupungin eteläpuolella. Useimmat matkailijat saapuvat maahan Reykjanesin kautta, sillä Keflavikin lentokenttä sijaitsee siellä. Paikkaan kannattaa tulla kuitenkin tutustumaan tarkemmin, sillä sieltä löytyy paljon nähtävää. Reykjanesissa on mm. The Blue Lagoon -kylpylä, jossa pääsee lillumaan geotermisesti lämmitetyssä mineraalivedessä.

Reykjanesin niemi on myös nimitetty UNESCOn Geopark -ohjelmaan lukuisten geologisten nähtävyyksien takia. Niemi on syntynyt aikoinaan tulivuorten purkauksissa ja iso osa siitä on karua laavakenttää. Kätköjä seuraamalla löytää hyvin myös Geoparkin kiinnostavimmille kohteille.

The Golden Circle

Gullfoss

Jos olet ensimmäistä kertaa Islannissa, on klassinen matkailureitti The Golden Circle (kultainen kierros) hyvä aloituskohde. Kierros vie Reykjavikistä Þingvellirin kansallispuistoon, geysireille ja Gullfossin suurelle vesiputoukselle. Reykjavikistä käsin reitin kiertää hyvin päivän aikana ja aikaa jää hyvin paikkoihin tutustumiseen sekä tietysti geokätköjen etsimiseen.

Þingvellirissä pääsee näkemään selvästi kohdan, jossa Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaatat erkanevat toisistaan. Paikalla on myös historiallista merkitystä, sillä Islannin parlamentti (allting) kokoontui aiemmin täällä. Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Geysirit sijaitsevat Haukadalurin laaksossa. Kauempaa paikka näyttää kahvilalta ja höyryävältä kentältä, mutta kun jäät seurailemaan niin näet Strokkur-geysirin syöksevän kuumaa vettä jopa 20 metrin korkeuteen. Strokkur purkautuu turistien iloksi säännöllisesti 4-8 minuutin välein. Paikalla on muitakin geysirejä, jotka höyryävät ja haisevat, mutta purkautuvat vain todella harvoin.

Gullfoss on Euroopan suurimpia vesiputouksia ja kaiken kaikkiaan vaikuttava näky. Valtavat vesimassat syöksyvät parin vinon ”portaan” kautta rotkoon jyrinän säestämänä. Kuten muutkin Kultaisen kierroksen kohteet, on tämäkin melkoinen turistirysä. Innoikkaimmat jonottavat sadetakit päällä päästäkseen kastumaan vesiputouksen vieressä.

The Golden Circlen kiertäminen onnistuu ilman autoakin, sillä useat matkatoimistot ja bussifirmat järjestävät päivittäin retkiä kierrokselle. Myös pyöräilijöitä näkyy teillä.

Etelärannikko ja Jökulsárlónin jäävuoret

Islannin etelärannikkoa kannatta tutkia The Golden Circleä kauemmaskin, jos vain aikaa riittää. Maisemat näyttävät alkuun tylsiltä peltomaisemilta, mutta kun matkaa jatkaa riittävän pitkälle alkaa kaikkea mielenkiintoista löytymään. Ensimmäisenä vastaan tulee komea Seljalandsfoss-vesiputous, jossa vesi putoaa suoraan alas 60 metriseltä kallion reunalta. Vesiputouksesta tekee erityisen mielenkiintoisen mahdollisuus kävellä sen takaa. Sadetakki kannattaa ottaa mukaan, jos pieni kastuminen haittaa. Paikalla on tietysti kasa geokätköjä etsittäväksi ja eri tyyppejäkin löytyy tripletin verran (tradi, earthcache, virtuaali). Seljalandsfossin lähellä liikuttaessa kannattaa harkita retkeä Vestmannasaarille, jonne pääsee lautalla Seljalandsfossin läheltä. Vestmannasaaret tunnetaan jylhistä maisemista ja lunniyhdyskunnistaan.

Seuraava isompi nähtävyys Seljalandsfossista itään on Eyjafjallajökul-tulivuori, joka pysäytti Euroopan lentoliikenteen jokunen vuosi sitten. Tulivuori (tai sen päällä oleva jäätikkö) näkyy kirkkaalla kelillä ykköstielle ja sen kohdalla on pieni vierailukeskus.

Eteenpäin jatkettaessa vastaan tulee Skogarin kylä, jossa sijaitsee Skogafossin komea vesiputous sekä pari pienempää vesiputousta. Täältä lähtee myös suosittu Fimmvörðuhálsin vaellusreitti. Reitillä on pituutta 25 kilometriä ja sen varrelle osuu useampikin geokätkö. Reitin päätepiste on Þórsmörkin laaksossa, josta on mahdollisuus ottaa bussikyyti Reykjavikin suuntaan. Reitti on tietysti mahdollista kävellä myös toiseen suuntaan. Þórsmörkiin ei tavallisella autolla ole asiaa, sillä reitillä on vaativa joen ylitys. Þórsmörkiin liikennöivät bussit ovat erikoisrakenteisia maastobusseja suurine renkaineen.

Reynisfjara

Suosittelemme jatkamaan etelärannikkoa ainakin Vikiin asti, ellet ole menossa koko saaren ympäri tai Jökulsárlóniin. Vikin kohdalta löytyy hieno Reynisfjaran ranta, jossa hiekka on pikimustaa ja taustana komea kivipilareista muodostuva basalttikallio.

Rannikolla on useita paikkoja, joissa on mahdollisuus mennä katsomaan sulavaa jäätikköä lähempää. Paikoissa on yleensä opasfirmoja, jotka järjestävät vaelluksia jopa jäätikön päälle.

Yksi Islannin ”pakollisista” kohteista on Jökulsárlónin laguuni saaren kaakkoisrannalla. Laguuni on syntynyt sulavan jäätikön ja meren väliin ja siellä kelluu satoja jäävuoria jotka hiljalleen sulavat ennen lipumistaan merelle. Varsinkin aurinkoisella kelillä näky on todella komea. Osa jäävuorista on sinertäviä ja osassa on laavakiven värjäämiä mustia kohtia. Hyvällä tuurilla jäävuorten välissä voi nähdä hylkeitä! Jökulsárlóniin on Reykjavikistä melkein neljän tunnin ajomatka, joten päiväretkenä se on vähän pitkä, mutta mahdollinen. Kannattaa harkita yöpymistä jossakin matkan varrella.

Earthcache-paratiisi

Jökulsárlón

Islannissa on nyt melkein 750 geokätköä ja niistä melkein sata on earthcacheja. Se on hurja määrä! Koko maan geokätköistä siis joka viides on earthcache. Islannissa jos jossakin onkin kohteita earthcacheille. Koko saari on täynnä erilaista geologista toimintaa tai sen jälkiä. On tulivuoria, kuumia lähteitä, geysirejä, laavakiviä ja vaikka mitä. Earthcachet tarjoavatkin opettavaisen tutustumistavan saaren geologiaan.

Urbaani geokätkö Reykjavikissä

Earthcachet vaativat kuitenkin enemmän valmistautumista ja opiskelua, joten siihen kannattaa varata aikaa ja suunnitella haettavia geokätköjä etukäteen. Pieneltä gepsin tai puhelimen ruudulta voi pidemmän päälle olla tylsä opiskella asioita ja yrittää selvittää mitä kohteessa pitäisi tarkkailla.

Vaikka earthcachet ovat Islannissa suosittuja, niin täälläkin kaikkein suosituin kätkötyyppi ovat tavalliset peruskätköt. Kätköjä on piilotettu lähinnä kaupunkeihin ja nähtävyyksien lähelle, joten kätköjen etsinnän lomassa näkee hyvin paikkoja. Pääsääntöisesti islantilaiset geokätköt ovat helposti etsittäviä.

Turistien määrä vaikeuttaa geokätköjen etsimistä kaikkein suosituimmissa kohteissa, mutta yleensä geokätköt on piilotettu vähän sivummalle. Toisaalta geokätköt opastavat kohteille, joihin harvempi turisti eksyy.

Islanti tarjoaa hyviä geokätköä seikkailullisemmillekin geokätköilijöille. Helposti saavutettavien kätköjen lisäksi maasta löytyy useita vaativienkin patikkamatkojen päästä löytyviä purkkeja. Vaellukset kannattaa suunnitella hyvin ja varmistua, ettei reitti ylitä omien taitojen tai varusteiden asettamia rajoja.

Vaativammista geokätköistä voi mainita esimerkiksi BREIDAMERKURJÖKULL-kätkön, joka julkaistiin jo vuonna 2013. FTF on edelleen hakematta vaikka kyse on sinänsä yksinkertaisesta tradikätköstä. Purkki on piilotettu kalliolle, joka keskellä Vatnajökulin jäätikköä. Paikalla sijaitsee pieni jäätikkötutkijoiden maja ja sinne on matkaa 18 kilometriä. Omin päin jäätikölle ei ole asiaa, ellei todella tiedä mitä tekee, joten peruskätköilijän kannattaa lähteä kätkölle oppaan kanssa.

Liikkuminen Islannissa

Islantiin kannattaa vuokrata auto. Päätiet ovat hyvässä kunnossa ja ajaminen on helppoa. Autolla pääsee liikkumaan helposti kätköpaikoille ja nähtävyyksille oman aikataulun mukaan.

Jos budjetti kestää, kannattaa harkita maastoauton vuokraamista. Maastossa Islannissa ei saa ajaa, mutta monet kiehtoville kätköpaikoille johtavat tiet ovat oikeasti aika huonossa kunnossa eikä suurempi maavara ole pahitteeksi. Maasturilla pääsee myös saaren keskiosan F-teille, joille tavallisilla autoilla ei ole asiaa. Huomioi, että osalla teistä on joenylityksiä ja muita hankalampia kohtia. Erämaapätkillä suositus on, että maastoautot liikkuisivat pareittain, jotta toinen voi avustaa tarvittaessa kiinnijäänyttä autoa.

Jos auton vuokraaminen ei ole vaihtoehto, niin Islantiin voi mainiosti tutustua julkisenkin liikenteen avulla. Ihan kaikkiin paikkoihin ei helposti pääse, mutta pienellä vaivalla useimmat kiinnostavat kohteet ovat saavutettavissa. Paikallisbussit liikennöivät lähinnä kaupunkien ja kylien välillä saaren kiertävää valtatie ykköstä pitkin. Näiden lisäksi on kalliimpia maastokelpoisia busseja, jotka liikennöivät vaelluskohteille sekä saaren keskiosan huonoille teille.

Missä majoittua

Islannin suosio näkyy toisaalta majoitustarjonnassa, mutta myös hinnoissa. Kaikki hotellit ovat aika kalliita, eikä hinta aina tunnu olevan linjassa laadun kanssa. Varsinkin Reykjavikissa hotellien hinnat tuntuvat olevan reilusti yli sadan euron kesäsesongin aikaan. Jos tarkoituksena on kierrellä autolla ympäriinsä, ei ole mitään järkeä majoittua Reykjavikiin. Muista kaupungeista majoituksen voi löytää selvästi edullisemmin ja paikka voi olla jopa parempi lähtöpiste omille retkille. Vuokra-asuntoja on paljon tarjolla AirBnb:n ja muiden palveluiden kautta. AirBnb:n kautta löytää melko edullisesti mm. islantilaisten mökkejä.

Islannissa vuokrataan paljon erilaisia matkailu- ja retkeilyautoja. Matkailuautossa saat samassa paketissa majoittumisen ja liikkumisen. Varsinkin kevyet pieneen pakettiautoon rakennetut retkeilyautot tuntuvat olevan hyvin suosittuja ja niitä näkee melkein jonossa kiertämässä saarta. Islanti kielsi aiemmin teiden varsilla leiriytymisen roskaantumisen takia, joten autoilla on käytettävä virallisia (ja maksullisia) leirintäalueita. Niissä on rahan vastineeksi yleensä hyvät suihkutilat yms. mukavuudet.

Älä ole hölmö turisti

Seltunin kuumat lähteet

Kun Islannissa näkee kyltin hengenvaarasta, se kannattaa ottaa tosissaan. Saaren tuliperäisyys ja ankarat sääolot synnyttävät vaaranpaikkoja, joihin kaikki ulkomaalaiset eivät ole tottuneet. Kun turisteja on paljon, niin mukaan mahtuu valitettavasti kaikenlaista sakkia. Tuntuu ettei kaikille riitä mikään varoituskyltti vaan kaikki vähänkin vaaralliset paikat pitäisi aidata.

Vähän väliä joku onneton turisti menettää henkensä suosituissa vierailupaikoissa. Lehdistä saa lukea kuinka esimerkiksi jäätiköltä on pelastettu sinne vuokra-autolla lähtenyt perhe. Etelärannikolla suljettiin vastikään rantapätkä, jossa useampi turisti oli joutunut vaaraan yllättävien aaltojen takia. Samanlainen vaara on suositulla Reynisfjaran rannalla, jossa on myös hukkunut turisteja. Reynisfjara on ainakin vielä toistaiseksi vapaasti vierailtavissa.

Liikenteessä kannattaa huomioida muiden turistien erikoiset edesottamukset. Tuntuu siltä, että osa turisteista on tuonut mukanaan palan kotimaansa ajokulttuuria. Osa tekee hulluja ohituksia, eikä nopeusrajoitusten mukainen nopeus tahdo aukeilla paikoilla riittää kun ei poliisejakaan paljoa näy. Reissumme aikana näemme mm. Intian suunnalta tulleen perheen, joka ihmettelee järkyttyneenä miten pieni vuokra-auto päätyi mutkassa kymmeniä metrejä lammaslaitumen puolelle. Autoilla yritetään myös ajaa liian vaikeisiin paikkoihin ja jäädään jumiin huomattaessa, että vuokrattu Dacia Duster ei selvinnytkään joen ylityksestä.

Reykjanesin niemellä näemme amerikkalaisia turisteja joiden on aivan pakko kiivetä aidan yli korkealle kalliokielekkeelle, joka roikkuu meren päällä. Paikka on varmasti hieno, mutta touhu näyttää vähän pahalta kun kätkökuvauksesta selviää, että kieleke on suljettu suuren halkeaman takia.

Miksi mennä

  • Paljon helposti saavutettavia geokätköjä kivoissa paikoissa
  • Earthcache-fanaatikon unelmakohde
  • Henkeäsalpaavia maisemia ja karun kaunista luontoa
  • Hyviä vaellusreittejä
  • Tulivuoret, kuumat lähteet, geysirit ja jäätiköt
  • Helppo ja turvallinen matkakohde

Miten sinne pääsee?

Islantiin pääsee helposti lentäen. Finnair ja Icelandair tarjoavat useita päivittäisiä vuoroja Helsinki-Vantaalta Keflavikin lentokentälle. Edestakaiset lennot maksavat yleensä noin 200 euroa. Lennot laskeutuvat Keflavikin lentokentälle Reykjanesin niemimaalle. Keflavikin lentokentältä on noin 40 minuutin ajomatka Reykjavikin keskustaan.

Islantiin on mahdollista lähteä myös oman auton kanssa, jos aikaa on enemmän. Smyril Line -laivayhtiö liikennöi Islantiin Tanskan Hirtshalsista. Laiva pysähtyy matkalla Färsaarilla, joka on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Lue aiempi juttumme Färsaarista. Ihan halpaa lystiä laivamatka ei ole, sesonkiaikaan auto ja hytti kahdelle hengelle maksaa melkein tuhat euroa. Laivamatka kannattaa, jos haluaa vierailla samalla Färsaarilla tai haluaa ehdottomasti Islantiin omalla autolla.

Linkkejä