Kuva: Dipartimento Protezione Civile, Italia (CC BY 2.0)

Nopeasti levinnyt koronavirus vaikuttaa geokätköilytapahtumiin ja geokätköilijöiden liikkumiseen. Useissa maissa on otettu käyttöön suurten yleisötapahtumien rajoituksia, jotka koskevat myös isompia geokätköilytapahtumia.

Moni suomalainenkin geokätköilijä on suunnitellut osallistuvansa toukokuun alussa järjestettävään 20 years of geocaching Prague 2020 -gigatapahtumaan Prahassa. Tšekissä on nyt kuitenkin kielletty yli sadan osallistujan yleisötapahtumat koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi. Rajoituksen kestosta ei ole tietoa, mutta jos se jatkuu vielä toukokuussa, niin se vaikuttaa myös gigatapahtumaan. Järjestäjät ilmoittivat eilen suunnitelevansa varalta koko tapahtuman siirtoa syyskuulle jos rajoitus on voimassa vielä toukokuussa. Tapahtuman siirtäminen vaikuttaisi tuhansien geokätköilijöiden matkasuunnitelmiin ja toisi tietysti järjestäjillekin paljon lisätyötä. Tapahtumaa on nyt suunniteltu jo kahden vuoden ajan. Järjestäjien toivovat saavansa päätöksen tapahtuman päivämäärästä vielä maaliskuun loppuun mennessä, jotta vierailijoille jäisi tarvittaessa aikaa mukauttaa suunnitelmiaan.

Tapahtumaan osallistumista suunnittelevan kannattaa seurata tarkasti tapahtuman tiedotusta kätkösivun, tapahtuman nettisivujen ja Facebook-sivun kautta. Kannattaa valmiiksi selvittää millä ehdoin omia matkalippuja ja majoitusvarauksia voi perua tai muuttaa, jos tapahtuman päivä siirtyykin.

Kokoontumisrajoitusten lisäksi geokätköilyä rajoittavat matkustusrajoitukset. Esimerkiksi Yhdysvallat on kieltänyt maahantulon Shengen-sopimuksen maista seuraavaksi 30 päiväksi perjantaista alkaen. Tämä koskee myös suomalaisia geokätköilijöitä. Myös Australia on kertonut suunnittelevansa matkustusrajoituksia.

Tietoja koronaviruksesta ja sen leviämisestä kannattaa seurata THL:n sivuilta.

Olethan huomannut, että ensi lauantai (29.2.) on karkauspäivä? Äkkiseltään ajattelisi, ettei karkauspäivällä ole geokätköilijöille merkitystä, mutta ainakin haastekätköjen ystäville päivä on tärkeä. Useissa haasteissa täytyy kerätä erilaisia kätkölöytöjä eri kalenteripäiville täyttääkseen vuosiruututaulukkoa. Karkauspäivä on ruuduista vaikein, sillä se toistuu yleensä vain joka neljäs vuosi. Seuraava mahdollisuus karkauspäivän löytöihin lauantain jälkeen onkin vasta 2024.

Vaikka haasteet eivät kiinnostaisi, niin vähintään yhdelle kätkölle kannattaa silti suunnata, sillä tarjolla on myös souvenir-kuva profiiliin! Souvenirin saa löytämällä karkauspäivänä vähintään yhden geokätkön, Adventure Labin tai osallistumalla miittiin. Esteetikkoa ja tilastonikkaria ilahduttaa myös oman geokätköilyprofiilin tilastot-osiossa vihertyvä päivämäärätaulukko.

Tänä vuonna karkauspäivä osuu vielä kätevästi lauantaille ja arkipäivisin töissä tai kouluissa käyvät voivat omistaa koko päivän geokätköilylle. Nyt kannattaakin vähän vilkaista lähiseudun haastekätköjä ja miettiä millaiset löytötavoitteet lauantaille kannattaa asettaa.

Osassa kalenterihaasteista täytyy saada kaikki vuoden päivät, eli 366 päivää kasaan. Näiden täyttämiseksi on pakko hakea haasteen edellyttämät kätköt juuri karkauspäivänä, joten erityisesti niihin kannattaa kiinnittää huomiota. Muissakin kalenteripäiviin perustuvissa haasteissa lisäpäivästä on tietysti iloa. Lähialueen haasteista karkauspäivällä on merkitystä ainakin seuraavissa:

Muita kalenteripäiviin perustuvia haasteita ovat esimerkiksi:

Miksi karkauspäivää vietetään ja kuka karkaa?

Karkauspäivä tulee meidän kalenteriimme tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta joka neljäs vuosi. Karkauspäivällä korjataan ihmisen määrittelemän ajanlaskun eroa Maan kiertoaikaan Auringon ympäri. Vuosi kestää normaalisti tasan 365 päivää, mutta planeettamme kierto Auringon ympäri kestää hieman enemmän, suunnilleen 365 päivää, viisi tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia. Jos kalenteria ei ajoittain korjattaisi, menisi ajanlaskumme vuosi vuodelta enemmän vinksalleen.

Englanniksi päivä on leap day, eli hyppypäivä. Suomalainen karkauspäivä-termi viittaa todennäköisesti myös hyppäämiseen. Karkauksen takana ei olekaan karata-verbi vaan vanha suomalainen karaa-verbi, joka tarkoittaa hyppäämistä. Kansantieteilijä Kustaa Viikunan mukaan termin taustalla saattavat olla vanhat puukalenterit, jossa päivää merkitsevää tikkua hyppäytettiin paikallaan karkausvuonna.

Toinen selitys liittyy karkausvuonna kaksi päivää eteenpäin hyppääviin viikonpäiviin. Normaalina vuotena viikonpäivät hyppäävät yhden pykälän eteenpäin (1.1.2019 oli tiistai, 1.1.2020 keskiviikko), mutta karkausvuonna hyppyä tulee kahden päivän verran (1.1.2021 on perjantai).

Vuosi on vaihtunut jo tovi sitten ja viime vuoden löydöt on useimmilla kirjattu verkkoonkin. Nyt onkin taas aika nostaa joitain vuoden suosituimpia geokätköjä esille.

Suosikkipisteistä saa hyvän kuvan siitä, mistä geokätköistä vuoden aikana on pidetty erityisen paljon. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei kuitenkaan voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva usein vierailtu geokätkö saa helpommin paljon suosikkipisteitä. Paremman tuloksen saa kun katsoo kuinka iso osa kätköllä kävijöistä antaa kätkölle suosikkipisteen. Prosentin laskemisessa huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat jakaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois geokätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen, niin suosikkipisteiden prosenttiosuus vääristyy helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita vuoden 2019 aikana piilotettuja geokätköjä.

Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on nostaa esille erityisen pidettyjä geokätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin. Vuoteen mahtuu niin paljon loistavia geokätköjä, että lyhyeltä listalta jää moni huippukätkö pois.

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %Sijainti
1.GC7HHT7 Anna pusucopohontasTradi PM9186,7Rauma
2.GC8AXND Kaalimato rinteessäOhma64Tradi PM5285,3Kontiolahti
3.GC8F4N2 HuutoMaryan_Tradi PM6882,7Lahti
4.GC8D5KD Jonnet ei muista – PuhelinkioskicopohontasTradi6781,7Pyhäranta
5.GC8CJ2E PS #24 Au krapula hakkaa. Tuska. Paksu taakka….oooASooTradi PM3181,6Oulu
6.GC7X0P0 Pirun morsianNanu81Tradi6581,3Laihia
7.GC7MD98 HuvipuistoNiko_KainuuMysteeri PM3981,3Laukaa
8.GC8AAZD KaalimatoOhma64Tradi PM5880,6Joensuu
9.GC831A1 Kutoen korkeuksiinTalsiTTradi PM9479,7Rauma
10.GC7WC81 Juice-sarja: Radioaktiivisten marssicopohontas & mkivimakiMysteeri6276,5Laitila

Suosikkien top10-listan geokätköjen piilottajissa on tuttuja nimimerkkejä aiempien vuosien listoilta, mutta ilahduttavasti myös uusia nimimerkkejä. Jälleen kerran suosikit jakautuvat mukavasti eri puolille Suomea pohjoisinta Suomea lukuunottamatta. Harvemmin asutuilla alueilla geokätköilijöitäkin on vähemmän, eikä suosikkipisteitä kerry hienollekaan kätkölle vuodessakaan montaa kymmentä

Aiemmin suosikkeihin on mahtunut enemmän kätkötyyppejä, mutta nyt tradit jyräävät. Niiden lisäksi listalle yltää vain pari mysteeriä. Eikö etsijöiden kärsivällisyys enää riitä muihin kätkötyyppeihin?

Jos et ole vielä käynyt etsimässä näitä kaikkia, niin kannattaa suunnitella tulevat kätköretket niin, että suosikkikätköt osuvat sopivasti reitin varrelle!

Jokelan Raili on useasta osasta koostuva power trailimäinen kätkösarja Tuusulan Jokelassa. Geokätköt on piilottanut nimimerkki suntio8. Sarjan kätköt on nimetty ja numeroitu yhtenäisesti, mutta käytännössä kyse on useasta erillisestä pienestä trailista, jotka voi käydä läpi kerralla tai säästellen pala kerrallaan. Jokainen osa muodostaa pienen parin-kolmen kilometrin lenkin, jonka varrella on noin kymmenen kätköä. Tällä hetkellä Jokelan Railin kätkölenkkejä on viisi kappaletta. Ensimmäinen lenkki julkaistiin vuonna 2017 ja viimeisin on julkaistu 2019 syyskuussa. Aika näyttää tuleeko lenkkejä vielä lisää.

Pienet lenkit toimivat hyvin esimerkiksi nuorempien perheenjäsenten kanssa kätköillessä. Kunnon reippailua ja suurta löytömäärää kaipaavan kannattaa hakea kerralla useampi setti. Lenkkien väliset etäisyydet ovat sen verta pitkiä, ettei ainakaan kaikkien välillä ole järkevää liikkua kävellen. Autolla tai pyörällä siirtymät sujuvat joutuisasti.

Maastot ovat helppokulkuisia polkuja. Mitään erityisiä nähtävyyksiä polkujen varsille ei osu, mutta kätköjä hakiessa saa monipuolisen katsauksen Jokelan lähiluontoon. Jokelan keskustan tuntumassa radan pohjoispuolella oleva lenkki (Jokelan Raili 61-66)  on maisemiltaan jännä kun maasto on täynnä tiilitehtaan savennostosta syntyneitä monttuja. Nyt montut ovat täyttyneet vedellä ja alue on pienten lampien täplittämä. Tätä lenkkia hakiessa kannattaa samalla etsiä Jokelan Railin Respa -multi. Tälläisiä pieniä merkkaamattomia ulkoilupolkuja on hankala löytää vierailla paikkakunnilla ilman geokätköjä, mutta paikalliset koiranulkoiluttajat tuntuvat tuntevan reitit hyvin ja vastaan tuleekin paljon koiria. Jälkien perusteella kätköjen lähettyvillä liikkuu myös paljon peuroja ja hirviäkin.

Kätköpurkkien kohdalla sarjaan on panostettu. Perusratkaisuna on useissa power traileissa toimivaksi todettu PET-purkki, mutta täällä jokaisella sarjan kätköllä purkin ympärille on askarreltu sympaattinen naamiointi. Ensimmäisellä kätköllä purkin irrottaminen naamioinnista askarruttaa hetken, mutta kun toiminnan tajuaa sujuvat lokkaukset kätevästi muilla kätköillä. Pakko nostaa hattua kätköntekijän urakoinnille naamiointien parissa!

Kaikki sarjan geokätköt ovat talvilöydettäviä ja kun polut ovat koiranulkoiluttajien suosiossa, niin reitit ovat todennäköisesti nopeasti tallottu lumisateiden jälkeen. Jokelan Railin geokätköt sopivatkin hyvin talvisille geokätköilylenkeille lumisempinakin talvina vaikka tänä talvena etelässä ei olekaan talvilöydettävyys-attribuutista välittää.

Auto on kätevin tapa saavuttaa Jokelan Railin kätköt, mutta varsinkin osa lenkeistä on yllättävän hyvin julkisenkin liikenteen piirissä. Helsingin ja Riihimäen välillä liikennöivät R- ja T-lähijunat pysähtyvät Jokelan asemalla, josta pääsee helposti kävellen useammalle Jokelan Railin lenkille. Lähistöltä löytyy myös paljon mysteereitä sekä muita kätköjä, joten Jokelasta on tullut kiinnostava kätköilyretkikohde autottomallekin geokätköilijälle.

Jokelan geokätköt kartalla (Geocaching.com)

 

Alkaako Tallinnan vanhankaupungin kätköt olla haettu ja nähtävyydet katsottuna? Ei hätää, Tallinna on paljon muutakin. Listasimme muutaman kiinnostavan kätkötärpin keskustan ulkopuolelta.

Tallinnan vanhakaupunki on hieno ja siellä on monta mukavaa geokätköä. Kaupunki on helppo lähimatkakohde suomalaisille, ja lopulta keskusta alkaa olla tyhjennettynä geokätköistä vaikka uusia kätköjäkin välillä tulee. Kun keskusta tuntuu nähdyltä, kannattaa suunnata sivummalle, sillä Tallinnassa odottaa monta kätköseikkailua.

Kauempanakin sijaitseville kätköille pääsee helposti ilman omaa autoakin kaupungin raitiovaunuja, busseja ja junia käyttäen. Kiireinen geokätköilijä sujahtaa taksilla nopeasti paikkojen välillä. Tulevan kevään aikana Tallinnan joukkoliikenteen lippujen osto onnistuu kätevästi HSL:n mobiilisovelluksen kautta.

Tässä muutama kiva kätkösuositus keskustan ulkopuolelta. Kätköt sijaitsevat eri puolilla kaupunkia, eikä kaikkia kannata ahtaa yhteen reissuun vaan katsoa samalla mitä muuta alueelta löytyy.

 

GC6DMTP Estonian Open Air Museum

Tämä keskustan ulkopuolella sijaitseva mysteerikätkö tutustuttaa etsijänsä Viron ulkomuseoon (Eesti Vabaõhumuuseum). Tämä “Tallinnan Seurasaari” esittelee virolaista maalaisarkkitehtuuria ja elämää kylissä. Parhaimmillaan museo on kesäaikaan, mutta vanhat rakennukset ovat talvellakin tunnelmallisia, ja kätkökin on merkitty talvilöydettäväksi. Kätkön hakuun kannattaa varata aikaa, sillä kaikki pisteet eivät ole aina löytyneet ihan muitta mutkitta. Kätkön pisteitä kierrellessä tulee samalla kierreltyä hyvin museon alueella. Museoalue sijaitsee lähellä Rocca-Al-Maren kauppakeskusta ja sinne pääsee kätevimmin autolla, bussilla tai taksilla. Museon alueelle on pääsymaksu.

 

GC82GKB 2018 Karbis

Tämä hieno tekninen kenttämysteeri piinaa etsijäänsä laajalla tietokilpailykysymyspatteristolla. Kaikkin kätkön näytöllä esitettäviin monivalintakysymyksiin täytyy löytyä oikea vastaus, jotta kätköön pääsee käsiksi. Valitettavasti kysymykset ovat vain viroksi joten jos kieli ei taivu, niin mukaan kannattaa pyytää viroa taitava kaveri. Sinnikkäimmät ovat saaneet kätkön auki brute force -tekniikallakin arvailemalla, mutta helposti se ei onnistu. Eräs latvialainen geokätköilijä on käyttänyt puolitoistatuntia kysymyksiin vastailemiseen.

Kätkö sijaitsee Hiiussa Tallinnan eteläosassa. Hiiun asemalle pääsee keskustan asemalta junalla vartissa 1,19 eurolla.

 

GC7Y67J Arsenal

Tämä suosittu letterbox-kätkö esittelee vanhan asetehtaan. Vanhassa tsaarinaikaan rakennetussa tiilirakennuksessa toimii nykyään ostoskeskus. Kätkön alkupisteellä vaaditaan tarkkuutta, ja kaikki eivät olekaan päässeet alkuun ilman lisävinkkiä. Kun ratkaisun kerran keksii, sitä ei enää voi olla näkemättä.

Arsenal sijaitsee noin kilometrin päässä Lennusadam-museosta. Keskustasta kävelymatkaa tulee suorinta tietä kolmisen kilometriä ja Lennusadamin kautta meren rantaa seuraillen hieman enemmän. Vaihtoehtoisesti paikalle pääsee bussilla tai puolen kilometrin päässä pysähtyvillä Koplin raitiovaunuilla.

 

GC6KN0D Šokolaadimeistri/ Chocolate master

Suosikkipisteitä kerännyt suklaamestarin tradi-kätkö johdattaa geokätköilijän ihanan suklaakaupan luokse. Karamelle Šokolaadipoodista löytyy tavallisia Kalev-suklaalevyä kiinnostavammat suklaatuliaiset. Osa herkuista valmistetaan paikan päällä, ja lasin läpi voi seurata suklaamestaria työssään. Kätköpurkkikin on tietysti aihepiirin mukainen. Kätkö sijaitsee Tondin asuinalueella, keskustan eteläpuolella, Pärnun maantien varressa. Raitiovaunujen 3 ja 4 eteläinen kääntöpaikka on aivan kätkön vieressä.

 

GC7FFDQ Tagurpidi / Reverse

Tagurpidi, eli käänteinen on nimensä mukainen kätkö. Tässä mysteerikätkössä et saa ratkaisuksi koordinaatteja, vaan kännykkään ladattava sovellus kertoo, kuinka kaukana olet geokätköstä. Joudut itse haarukoimaan kätkön sijainnin etäisyyksien perusteella. Ratkaisua varten kännykkään täytyy ladata kätköä varten tehty sovellus. Sovellus on valitettavasti tarjolla vain Android-kännyköille, joten Apple-käyttäjät joutuvat etsimään mukaan Androidia käyttävän kätkökaverin. Kätkön boguspiste sijaitsee Tallinnan lentokentän länsipuolella Ülemiste-järvessä.

 

GC7QZQ2 Boogie-woogie Maarjamäel

Tämä tradikätkö sijaitsee upean Maarjamäen kartanon pihapiirissä. Kartano piharakennuksineen on osa Viron historiallista museota. Kartanon näyttely kertoo Viron historiasta ja ulkorakennuksissa on vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuudessa toimii myös Viron elokuvamuseo ja pihan neuvostoaikaisten patsaiden näyttelystä löytyvät Lenin ja muut kommunistit. Kätkö on pieni maastomysteeri, vaikka onkin tradiksi merkitty. Tämän tekniikkakätkön avaamiseen tarvitset neljä AA-paristoa.

Marjamäen kartano sijaitsee meren rannalla Piritan tien varressa. Satamasta paikalle on kolmen kilometrin kävely ja Piritan tietä kulkevat bussit pysähtyvät kartanon kohdalla.

 

GC7WWJQ Katariina kai reboot / Katariina’s pier reboot

Katariinan laiturin geokätkö esittelee komean laiturin ja sen vieressä olevan Pikakarin uimarannan. Olet saattanut nähdä hienon rannan laivalta, mutta harva matkailija eksyy tänne. Kesäaikaan uimaranta täytyy uimareista ja auringonottajista, mutta talvellakin paikka tarjoaa hienot merinäkymät. Katariinan laituri on rakennettu osana Pietari Suuren merilinnoitusta, johon Suomenlinnakin liittyy. Läheltä löytyy myös Paljassaaren luonnonsuojelualue, joka on Tallinnan parhaita lintubongauspaikkoja. Bussi 59 kulkee Baltian asemalta Pikakarin rannalle.

Linkkejä

Olet ehkä nähnyt netissä videoita, jossa kymmenet kesyt kanit juoksevat turistien perässä? Ne on kuvattu Ōkunoshiman saarella Japanissa. Kanien lisäksi saarelta löytyy kasa kivoja geokätköjä ja muutakin nähtävää.

Ōkunoshima on pieni saari Seton sisämerellä lähellä pientä Takeharan kaupunkia Hiroshiman prefektuurissa. Lähin miljoonakaupunki on Hiroshima, joka sijaitsee linnuntietä 50 kilometrin päässä.

Synkkä sotahistoria

Myrkkykaasutehtaan voimalaitoksen rauniot

1925 Japanin armeijan tiede- ja teknologiainstituutti perusti ohjelman, jonka tavoitteena oli kehittää kemiallisia aseita. Japani oli allekirjoittanut kemiallisen sodankäynnin kieltävän Geneven sopimuksen, joten homma piti tehdä salassa. Vuosina 1927-1929 Ōkunoshimalle rakennettiin kemiallisia aseita kehittävä tehdas. Saaren salaisuutta varjeltiin visusti ja koko saari jopa poistettiin useista kartoista. Tehdas tuotti yli kuusi tonnia sinappi- ja kyynelkaasua. Japanin hävittyä toisen maailmansodan, hävitettiin aseet ja kaikki tehtaasta kertova materiaali. Saaren synkkä historia alkoi paljastua laajemmin vasta myöhemmin.

Tänä päivänä saarella toimii kemiallisia aseita käsittelevä museo ja ympäri saarta on useita raunioita tehtaasta sekä puolustusrakennelmista eri aikakausilta. Vaikuttavimpia nähtävyyksiä ovat taistelukaasutehtaaseen liittyvät suuret rakennelmat. Heti lauttarannan läheltä löytyy kallioseinämän suojiin rakennettu monikerroksinen tehtaan voimalaitos, josta on jäljellä vain kolkot seinät. Saaren muista osista löytyy esimerkiksi kaasujen varastointiin käytettyjä tiloja ja lukuisia tykkipattereita.

Kaneja!

Kemiallisten aseiden kehittelyssä käytettiin koe-eläiminä kaneja. Suositun tarinan mukaan saaren nykyiset kanit olisivat näiden jälkeläisiä, mutta oikeasti kemiallisille aseille altistuneet kanit on ilmeisesti lopetettu heti sodan jälkeen. Sodan jälkeen saarta haluttiin kehittää puistona ja sinne vapautettiin kaneja. Saarella ei ole petoja, joten kanipopulaatio lisääntynyt, noh, kuin kanit.

Sota-ajan rauniot ovat mielenkiintoisia, mutta kanit ovat ehdottomasti saaren suurin matkailuvaltti. Söpöt eläimet vetävät saarelle jatkuvasti kävijöitä ympäri Japania ja maailmaa. Ahnaimmat puput tulevat heti kerjäämään namupaloja, kun ensimmäiset vierailijat astuvat laivalta saarelle. Sama toistuu ympäri saarta ja aina jostain puskasta tuntuu juoksevan uusi nälkäinen pupu. Saaren kanit ovat melko kesyjä, mutta luonnossa elävinä saaliseläiminä säikkyvät kuitenkin herkästi äkkinäisiä liikkeitä. Raikas vesi on saarella harvassa ja ympäri saarta on laitettu juomakippoja kaneja varten. Kävijöitä pyydetään täyttämään kippoja saarella kiertäessään, joten ylimääräistä vettä kannattaa varata mukaan.

Japanilaiset ovat tunnetusti kaiken söpön perään ja kanit selvästi kutkuttavat tätä tarvetta. Paikalliset perheet tulevat saarelle viettämään aikaa ja ovat aivan haltioissaan ylisöpöistä pupuista.

Kaneja saa syöttää, mutta kannattaa varmistaa, että omat tarjoamukset ovat kanien vatsoille sopivia. Kanieväät täytyy kuitenkin varata mantereelta mukaan, sillä saarella ei ole mahdollisuutta hankkia evästä. Lauttalippuja myyvässä kioskissa myydään kanien ruokaa pusseissa, mutta halvemmalla selviää ostamalla kaupasta esimerkiksi salaattia ja porkkanapussin.

Saaren geokätköt

Kätkö ja sen vahti

Kanien ja sotahistorian lisäksi saarella on tietysti myös geokätköjä. Yhteensä saarella on tällä hetkellä kahdeksan tradia. Ne kiertäessään tulee nähneeksi hyvin monipuolisesti käytännössä kaikki saaren nähtävyydet. Geokätköjen kuvauksissa kerrotaan tiivissä muodossa lisätietoja raunioista. Saarella liikkuminen tapahtuu merkittyjä ja hyväkuntoisia polkuja pitkin. Sateisina aikoina kapeammat polut saatetaan sulkea maanvyöryvaaran tai huonon kunnon takia. Useimmat kävijät kiertävät saaren ympäri kulkevan leveän tien ympäri. Sen varrella onkin hyvin nähtävää ja useampi geokätkö. Nälkäiset kanit majailevat myös tien varrella.

Miten sinne pääsee?

Japanissa kannattaa liikkua junalla. Ōkunoshimaan pääsee helpoimmin jäämällä Sanyō-luotijunalinjan (shinkansen) Miharan asemalla, jossa pysähtyvät vain hitaimmat Kodama-vuorot. Osakasta Miharaan pääsee junalla parissa tunnissa ja Hiroshimasta reilussa puolessa tunnissa.

Viikonloppuisin Miharan satamasta on suora lauttayhteys Ōkunoshimaan. Muina päivinä pitää napata paikallisbussi tai JR Kure Linen paikallisjuna Tadano-Umin asemalle, josta on kävelymatka joka päivä liikennöivälle lautalle. Lauttamatka kestää 15 minuuttia. Aikataulu kannattaa varmistaa etukäteen, ettet jää saarelle jumiin yöksi.

Yöpyminenkin saarella on kyllä mahdollista. Siellä toimii nimittäin pieni kylpylähotelli Kyukamura Ohkunoshima. Useimmille kävijöille riittää kuitenkin päiväretki saarelle. Jos saarelle jää pidemmäksi aikaa, niin kanien, kätköjen ja sotahistorian lisäksi viihdykkeeksi löytyy uimarantoja ja tenniskenttiä.

Hiroshimasta päin voi Tadano-Umiin tulla suoraan merenrantaa seurailevalla JR Kure Linen junalla, mutta matka kestää yli tunnin ja pysähdyksiä on paljon.

Linkkejä

 

 

Kerroimme vasta Lappajärven megatapahtuman tavoitteesta kasvaa gigatapahtumaksi, mutta nyt Satakunnastakin kuuluu miittiuutisia! Satakunta United GC nimittäin järjestää megatapahtuman Eurajoella 1.8.2020. Tapahtumapaikkana toimii Vuojoen historiallinen kartanomiljöö.

Kuva: Kallerna (CC BY-SA 3.0)

Tapahtuma on nimeltään SataWattia Vuojoella 2020. Tapahtuma julkaistiin aluksi tavallisena miittinä, mutta oli heti selvää että tästä todennäköisesti kasvaa megatapahtuma. Nyt tapahtuma on kerännyt jo melkein viisi sataa ilmoittautumista ja siitä on tullut virallisestikin megatapahtuma.

Tarkempaa tietoa tapahtuman ohjelmasta ei vielä ole; nettisivujen luvataan aukeavan 1.2.2020 osoitteessa satawattia.fi ja tietoja päivitetään vähitellen myös tapahtuman Facebook-sivuille.

Historiallinen kartano kummituksineen

Vuojoen kartanon historia ulottuu pitkälle. Varhaisimmat maininnat kartanosta ovat 1500-luvulta. Nykyinen kartanorakennus valmistui 1836 ja sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel, joka tunnetaan erityisesti Helsingin Senaatintorin empiremiljöön suunnittelijana. Vuojoen kartano edustaakin samaa empiretyyliä.

Vuosien varrella kartanoa ovat isännöineet useat suvut. Varhaisin tunnettu asukas on kartanon 1500-luvulla omistanut kokemäkeläinen Hartvik Henriksson. 1908 kartanosta ja sen metsistä muodostettiin Vuojoki Gods Ab, joka alkoi harjoittaa puunjalostusta. Rauman puunjalostusteollisuus sai alkunsa yhtiön perustamasta höyrysahasta. Vuojoki Godsista syntyi useiden vaihdeiden kautta metsä-, metalli- ja telakkateollisuutta harjoittanut Rauma-Repola Oy, joka sittemmin on muutaman välivaiheen kautta sulautunut Metso Oyj:öön.

Itse kartano siirtyi jo 1930-luvulla Eurajoen kunnan omistukseen. Kartano toimi 2000-luvulle saakka vanhainkotina, mutta sittemmin laitostoiminta on loppunut ja kartanoa on kunnostettu matkailun, kulttuurin ja yritysten käyttöön. Kartano on edelleen kunnan omistuksessa ja sen päävuokralaisena toimii ydinjätteen loppusijoituksesta vastaava Posiva Oy.

Uskomusten mukaan kartanossa kummittelee. Yle kertoi 2015 kartanon henkilökunnan havaitsemista oudoista kokemuksista. Moni kertoo nähneensä talossa esimerkiksi pitkässä tummassa puvussa asioitaan määrätietoisesti toimittavan naisen. Myös kartanon entisen rengin tai pehtoorin kerrotaan liikkuvan alueella. Synkin tarina liittyy 6-vuotiaana kuolleeseen Kaarin Björkenheimiin, joka ainakin tarinan mukaan putosi 1870-luvulla talon sisäportaikossa kolmannesta kerroksesta ja menehtyi vammoihinsa. Pikkutytön haamua ei ole nähty, mutta Yle kertoo tarjoilijan kuulleen lasten leikkien ääniä tyhjästä portaikosta. Uskoi kummituksiin tai ei, ainakin näistä saa kiinnostavia tarinoita esimerkiksi megan lab-kätköihin.

Linkkejä

 

Talvipalatsi

Lokakuun alusta alkaen Pietariin on päässyt aiempaa helpommin kun uusi maksuton sähköinen viisumi tuli käyttöön. Kävimme tutustumassa kaupungin kätkötarjontaan.

Pietarissa riittää nähtävää useammaksikin reissuksi. Kaupunki on täynnä toinen toistaan hienompia palatseja ja museoita. Myös kaupungin ravintoloihin ja kahviloihin kannattaa tutustua. Hintataso on Suomea edullisempi. Pietarissa pärjää mainiosti englannilla ja asiointi on turistillekin helppoa.

Pietarin geokätköt ja nähtävyydet

Pietari-Paavalin linnoitus

Eurooppalaiseksi suurkaupungiksi Pietarissa on vähän geokätköjä. Kymmenen kilometrin säteellä keskustasta on vähän alle 80 geokätköä. Osasyynä on venäläisten oma kätköilysivust Geocaching.su, jonne osa paikallisista kätköistä on listattu. Etsittävää riittää kuitenkin muutamaksi päiväksi Geocaching.com:n puolella. Kätköjä on kivasti keskustan historiallisilla alueilla ja niiden perässä tulee huomaamattaan kiertäneeksi kaikki tärkeimmät nähtävyydetkin. Kätköt sijaitsevat hajallaan ja kaupunki on iso, joten kilometrejä tulee helposti.

Venäläisen geokätköilysivuston kätköissä vaalitaan tiukemmin ideaa siitä, että geokätköjen pitäisi oikeasti esitellä kiinnostavia paikkoja. Tämä kulttuuri näkyy myös Geocaching.com:n puolelle listatuissa kätköissä. Nähtävyyksistäkin kiinnostuneen kätköturistin kannalta tilanne on loistava, sillä kätköillessä riittää ihmeteltävää ympäri kaupunkia ja tylsät tusinapurkit ovat harvassa.

Pelkästään kätköjen perässä kaupunkiin ei kannatakaan lähteä. Kätköiltä kannattaa vähintäänkin poiketa upeaan Eremitaasi-museoon, joka on huikea nähtävyys rakennustensa puolesta. Vanhoissa palatseissa on huikea määrä taidetta toinen toistaan nimekkäämmiltä taiteilijoilta. Mielenkiintoisena piirteenä museon kellarissa asuu kymmeniä kissoja, joiden tehtävänä on pitää hiirikanta kurissa. Kissoja ei pääse yleensä tervehtimään, mutta niistä muistuttaa eräässä Eremitaasin sivuovessa oleva kissaluukku.

Muita Pietarin suosituimpia nähtävyyksiä ovat mm. Pietari-Paavalin linnoitus, Iisakinkirkko, Vaskiratsastaja-patsas, Verikirkko, Kazanin katedraali ja Rostra-pylväät. Kaikkien näiden lähettyviltä löytyy tietysti geokätköjä. Yhdelle reissulle ei kannata kahmia liikaa kohteita. Pelkästään Eremitaasissa riittäisi koluttavaa pariksikin päiväksi.

Pietarin ulkopuolelta löytyy lisää kiinnostavia kohteita. Kaupungista länteen sijaitsee Pietarhovin palatsi ja sen upea puutarha. Kaupungin eteläpuolelta taas löytyy Katariinan palatsi, joka on tunnettu mm. meripihkahuoneesta. Natsit varastivat huoneen alkuperäisen sisustuksen ja se katosi sodan melskeissä, mutta tilalla on nyt vuonna 2003 valmistunut jäljennös.

Liikkuminen Pietarissa

Pietarin metrossa

Pietarin keskustassa pääsee hyvin liikkumaan jalkaisin. Pidemmillä siirtymillä kannattaa hyödyntää joukkoliikennettä. Varsinkin metro kannattaa käydä kokemassa, sillä monet neuvostoaikaiset asemat ovat Moskovan tapaan todella hienoja. Metron asemat ovat melko harvassa, eikä se ole kovin kätevä pieniin siirtymiin keskustan alueella. Metromatkat maksetaan automaatista tai kassalta ostettavalla poletilla (zeton). Jos käyttöä on enemmän, kannattaa hankkia matkakortti jolla maksu käy näppäräsit. Matkakortille voi ladata myös useamman päivän voimassaolevan matkailijalipun.

Bussit ja raitiovaunut paikkaavat metroverkoston aukkoja ja toimivat paremmin lyhyillä matkoilla. Matkustaminen on helppoa, kunhan tiedät mihin bussiin tai raitiovaunuun nousta. Busseissa ja raitiovaunuissa on rahastaja, joka kiertää matkustamossa. Matkat ovat kiinteähintaisia, joten lipun saa lykkäämällä rahastajalle ruplia käteen. Maksu onnistuu toki myös matkakortilla.

Joukkoliikenteen lisäksi takseja ja muita kyytipalveluita on hyvin tarjolla. Kännykkäsovelluksella maksettavat Uberit ja muut modernit kyytipalvelut säästävät taksikuskien kanssa kinaamiselta.

Kaupungin ulkopuolella sijaitseville nähtävyyksillä pääsee esimerkiksi busseilla ja junilla. Pietarhoviin on mahdollista mennä myös pikavauhtia kiitävän kantosiipialuksen kyydissä.

Uusi kätevä e-viisumi

Verikirkko

Viisumi on aiemmin lisännyt Venäjän-matkojen hintaa melkein satasella ja tuonut lähtemiseen oman byrokratiansa. Viisumitta Pietariin pääsi vain laivaristeilyillä ja silloin perilläoloaika oli rajoitettu 72 tuntiin. Lokakuun alusta lähtien matkustaminen on onnistunut myös maksuttomalla e-viisumilla.

Viisumin saa haettua helposti itse verkosta ja hakemiseen tarvitaan vain sähköinen passikuva, jonka saa napattua hyvässä valossa vaikka kännykällä sopivaa valkoista taustaa vasten. Venäjän viranomaiset lupaavat käsitellä viisumihakemuksen neljässä vuorokaudessa, joten viikonloppureissuun ehtii vielä juuri ja juuri jos idean matkasta saa alkuviikosta. E-viisumi toimii sähköisesti, eikä siitä tule passiin merkintää. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa viisumihakemussivulta tulostettava versio sähköisestä viisumista.

Viisumeita välittävät matkatoimistot yrittävät rahastaa e-viisumeillakin ja hoitavat pientä maksua vastaan viisumin hakemisen. Jos yhtään luottaa omiin taitoihinsa, kannattaa viisumilomake täytellä itse. Sivuilla on hyvät ohjeet ja vaikein kohta on nimen syöttäminen, jossa pitää olla tarkkana, että nimi tulee samassa muodossa kuin passin alareunan koneluettavassa osassa, eli ilman ääkkösiä.

E-viisumilla saa ainakin toistaiseksi liikkua rajatulla alueella, joka käytännössä kattaa Pietarin ja Leningradin läänin. Pietarin reissulle tämä riittää hyvin, mutta esimerkiksi Moskovaan tarvitaan edelleen oikea viisumi.

E-viisumi on kätevä ja helppo, mutta siinä on vielä yksi juju. Viisumi ei nimittäin ainakaan vielä käy junaliikenteessä. Juna on ehdottomasti kätevin tapa matkustaa Suomesta Pietariin, joten tilanne on harmillinen. Syynä on ilmeisesti se, ettei junissa liikkuville rajavartijoille saatu ajoissa e-viisumien tarkistamiseen tarvittavia laitteita. Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja mahdollisesti jo ensi vuonna e-viisumi käy junassakin.

Nyt e-viisumia käyttäen voi mennä Pietariin autoillen, bussilla, laivalla tai lentäen. Bussi on edullinen vaihtoehto, jos ei ole kiire. Edullinen matka Helsingistä kestää bussilla seitsemän ja puoli tuntia. Esimerkiksi LuxExpress-bussiyhtiö myy lippuja Helsingistä Pietariin halvimmillaan 15 eurolla suunta.

Iisakinkirkko

Linkkejä

Kuva: Santeri Viinamäki (CC BY 4.0)

Lappajärveltä kajahtaa! Ensi kesänä 6.6.2020 järjestettävä megatapahtuma GC7Y2EC The Greatest Crater in Europe kertoi Facebookissa tavoittelevansa gigatapahtuman statusta. Toteutuessaan tapahtumasta tulisi pohjoismaiden ensimmäinen gigatapahtuma. Kun megatapahtumaan riittää 300 will attend -kirjausta, niin gigaan tarvitaan huimat 3000 will attend -kirjausta. Will attend -lokilla geokätköilijät ilmoittavat aikovansa osallistua tapahtumaan. Kaikki tulijat eivät ilmoita tulostaan etukäteen, joten gigatapahtumat suunnitellaan yli 5000 vierailijalle.

Gigatapahtuma on oma kätkötyyppinsä ja tilastoiden perään olevat geokätköilijät saavat siitä uuden kätkötyypin löytötilastoonsa, jos Keski-Euroopassa tai muualla maailmassa järjestetyt gigat ovat jääneet aiemmin väliin. Gigatapahtuma herättää varmasti entistä enemmän huomiota maailmalla ja kävijämäärä kasvaa lumipallon lailla, jos ennakkoilmoittautumiset riittävät gigan statukseen.

Tapahtumaan on nyt kirjattu reilut kahdeksansataa will attend -kirjausta, joten tekemistä gigaan vielä on. Kannattaakin nyt jo käydä kirjaamassa oma aikomus osallistua, jos se on vielä tekemättä.

Tapahtumapaikkana toimii Lappajärven rannalla sijaitseva kylpylähotelli Kivitippu, joka on tapahtuman aikaan varattu geokätköilijöiden käyttöön. Gigan kävijämäärän majoittaminen ei ole ihan pikkuhomma, mutta majoitusvaihtoehtoja löytyy lisää lähikunnista. Lappajärven megasta onkin tullut poikkeuksellinen useamman kunnan yhteistyöprojekti, kun järviseudun kunnat ovat lähteneet innolla mukaan tapahtuman järjestelyihin.

Linkkejä

 

Kun puhutaan äärimmäisistä kätköpaikoista, on Mount Everestin huippu varmasti yksi äärimmäisistä. Maailman korkeimmalla vuorenhuipulla geokätköilijää odottaa harvoin vierailtu earthcache.

Earth’s Roof – Mount Everest Peak -earthcache julkaistiin kesällä 2010. Tämä earthcache sijaitsee Nepalin ja Kiinan rajalla noin 8850 metrin korkeudessa Mount Everestin huipulla. Tämän korkeammalle ei geokätköä maanpinnalla saa. Kätköilijöitä ei ole yhdeksän ja puolen vuoden aikana ollut ruuhkaksi. Tähän päivään mennessä kätköön on kirjattu neljä tekijän hyväksymää löytölokkausta. Yksi löydöistä on kirjattu päivälle kaksi vuotta ennen kätkön julkaisua, jolloin kirjaaja oli itse käynyt huipulla. On vähän omastatunnosta kiinni voiko earthcachen löytää ennen sen tekemistä, mutta tekijä on tämän lokin hyväksynyt. Suosikkipisteitä kätkölle on kertynyt kaksi, eli puolet kävijöistä on pitänyt kätköä erityisenä.

Oikeita löytölokeja on ollut vähän, mutta kätköntekijä on jatkuvasti joutunut poistamaan valheellisia lokeja tai hupimielessä tehtyjä lokkauksia. Kuten tällaisillä paikoilla sijaitseville kätköille usein käy, on kätkösivusta tullut pieni keskustelupalsta, johon haaveilijat kirjoittelevat notella viestejä. Osa sentään ainakin kertoo aloittaneensa treenaamisen kiipeämistä varten ja joukossa on todennäköisesti oikeasti vuorelle myöhemmin pyrkiviä kiipeilijöitä. Monien viestien sisältönä on kuitenkin lähinnä se, että kirjoittaja tuskin tulee paikalle koskaan pääsemään.

Everestin earthcache on odotetusti luokiteltu D5/T5, eli se on maastoltaan ja vaikeudeltaan mahdollisimman vaativa. Oikeasti asteikko loppuu tällaisten kätköjen kohdalla pahasti kesken. Attribuutit kertovat ettei haku onnistu tunnissa, luvassa on vaikeaa kiipeilyä, kaunis näköala, hengenvaaraa, putoavia kiviä, alle 10 kilometrin vaellus ja kiipeilyvälineillekin on tarvetta. Alle kymmenen kilometrin vaellus pitää paikkansa vain, jos saapuu perusleiriin kalliilla helikopterikyydillä (noin 4000 euroa). Pelkkä vaellus lähimmältä lentokentältä Luklasta perusleiriin on yli 60 kilometriä suuntaansa ja matkalla täytyy varata aikaa korkeaan ilmanalaan totuttautumiseen.

Everest ja sen earthcache kiinnostavat geokätköilijöitäkin. Kätkön on laittanut seurantaan melkein 300 kätköilijää.

Kallis ja hengenvaarallinen matka

T5-kätköt vaativat melkein aina valmistautumista, mutta Everestin kätkö on omaa luokkaansa. Vuorelle kiipeäminen on aina hengenvaarallinen suoritus ja noin 300 kiipeilijää on menettänyt vuosien varrella henkensä vuoren rinteillä. Arviolta 200 kiipeilijän ruumiit ovat yhä vuorella, koska menehtyneitä on vaikeaa kuljettaa alas.

Viime vuosina Everestiltä on kuulunut huolestuttavia uutisia kun kiipeämiskelpoiset reitit ovat ruuhkautuneet kiipeilijöistä. Pahimmillaan ruuhkat ovat asettaneet kiipeilijöitä vaarallisiin tilanteisiin kun huipulle pääsyä on jouduttu odottelemaan kylmissä olosuhteissa korkeuksissa, joissa ihmiskeho ei kauaa kestä. Everestin kiipeilysesonki kestää vain puolitoista kuukautta huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun, jolloin kesän monsuunisateet alkavat. Kaikki vuorelle yrittävät ajoittavat kiipeilynsä tähän aikaikkunaan. Sesongin aikanakin huonot sääolot voivat estää kiipeämisen ja hyvän kelin aikaan kaikki yrittävät huipulle. Tämän vuoden toukokuussa 11 kiipeilijää menetti henkensä Everestillä.

Everest ruuhkautuu, koska se on suhteellisen helposti saavutettavissa oleva huippu. Jatkuvan kuolintapaukset kertovat, ettei kyse ole mistään sunnuntairetkestä, mutta Everest on oppaiden avulla hyväkuntoisen henkilön saavutettavissa, vaikkei pitkää kiipeilykokemusta löytyisikään. Everestin läheltä löytyy paljon vaikeammin saavutettavia matalampia huippuja. Tämän näennäisen helppouden ja maailman korkeimman vuoren tittelin takia Everestille riittää tunkua, kun kaikenmaailman seikkailijat haluavat päästä sinne vaikka henkensä kaupalla.

Halpaa lystiä kiipeäminen ei ole. Pelkkä Nepalin hallituksen lupa kiipeämiselle maksaa noin 10 000 euroa yhdeltä hengeltä. Tämän päälle tulevat kaikki matkoihin, varusteisiin, majoituksiin ja oppaisiin liittyvät kulut. Koko reissun kulut kannattaa budjetoida lähemmäs 100 000 euroa. Kova hinta ei kuitenkaan takaa perille pääsyä. Keli ei välttämättä suosi ja vuoristo-olosuhteissa kovankin kaverin kunto voi pettää.

Miten sinne pääsee?

Maailman korkeimalle vuorelle kiipeäminen on oma juttunsa, mutta jo perusleiriin pääseminen on muutaman mutkan takana. Perusleirejä on itseasiassa kaksi, yksi Nepalin puolella ja yksi Tiibetissä.

Nepalin puolen leirille päästäkseen pitää ensin päästä pääkaupunki Kathmahduun. Helsingistä pääsee lentäen yhdellä vaihdolla esimerkiksi Dohan tai Istanbulin kautta. Kiipeilysesonginkin aikaan edestakaiset liput voi saada noin 500 eurolla, kunhan varaa lennot ajoissa. Lento Kathmanduun kestään vaihdon kanssa vähintään reilut 13 tuntia.

Everestin Nepalin puoleinen eteläinen perusleiri sijaitsee noin 160 kilometrin päässä Kathmandusta. Suosituin reitti on ottaa lento pieneen Luklan kylään (noin 500 euroa), joka sijaitsee 2860 metrin korkeudessa. Luklan vuorikiipeilijöiden mukaan nimetty Tenzing-Hillaryn lentokenttä on mielenkiintoinen tapaus. Koko kylä on rakennettu vuoren rinteelle, eikä lentokentälle oikein ole tilaa kun paikalliset viljelijät eivät suostuneet aikoinaan luovuttamaan peltojaan lentokentäksi.

Kentän 527-metrinen kiitorata on rakennettu rinteeseen niin, että se on selvästi vinossa 11,5 asteen kulmassa. Koneilla on vain yksi nousu- ja laskusuunta, koska kiitoradan toisessa päässä on heti vastassa vuorenseinämä. Ahtaassa paikassa ei ole varaa virheille ja kentällä onkin tapahtunut useita onnettomuuksia vuosien varrella. Viimeksi huhtikuussa Summit Airin kone ajautui nousussa kentällä olleita helikoptereita päin. Vaikean kiitoradan ja muuttuvien sääolojen takia kenttää on usein sanottu maailman vaarallisimmaksi.

Luklan lennon vaihtoehtona on pitkä bussikyyti Jirin kylään, josta on noin kolmen päivän patikkamatka Luklaan.

Luklasta matka jatkuu perusleiriin jalan. Matkaan täytyy varata noin kymmenen päivää ja reitin varrella täytyy pysähtyä totuttautumaan ohueen vuoristoilmaan. Eteläinen perusleiri sijaitsee 5380 metrin korkeudessa, joten ylämäkeä reitillä riittää.

Kuva: Sumita Roy Dutta (CC BY-SA 4.0)

Jo matka perusleiriin on hieno kokemus ja monet tulevatkin tänne vaeltamaan ilman tarkoitustakaan pyrkiä Everestille. Perusleirin vaellus ei ole hankala ja normaalikuntoinen, ohuessa ilmassa toimimaan tottunut vaeltaja pärjää ilman opastakin. Oppaan kanssa kokemattomampikin vaeltaja selviää reitistä sitkeydellä. Matkan varrella riittää hienoja vuoristomaisemia ja Mount Everestkin näkyy. Reitin varrelta löytyy useita geokätköjä, joilla kävijöitä on reilusti Everestin huipun kätköä enemmän. Esimerkiksi Kala Pattarin virtuaalilla on käynyt jo 400 geokätköilijää.

Vaelluksen päätteeksi perusleiristä löytyy vielä yksi earthcache. Perusleiristä ei voi suoraan lähteä kiipeämään vuorelle vaan taas täytyy varata aikaa ohueen ilmaan totuttautumiseen vuoristotaudin välttämiseksi. Perusleirissä täytyy viettää useita päiviä ja välillä tehdä harjoituskiipeilyjä ylemmäs vuorelle. Kokonaisuudessaan totuttautumiseen menee pari viikkoa ja se vaatii useita kiipeämisiä ja laskeutumisia. Sen jälkeen täytyy vielä levätä muutama päivä kerätäkseen voimia varsinaista vuoren huiputusta varten. Nousunkin aikana täytyy viettää öitä useassa leirissä matkan varrella. Kokonaisuudessaan Everestin valloittamiseen täytyy varata noin pari kuukautta aikaa.

Everestin ympäristöongelmat

Geokätköilijöitä huipulla käy vain vähän, mutta muuten kävijöitä on viime vuosina ollut liikaakiin. Liian suuret kävijämäärät tekevät kiipeämisestä vaarallista ja kiipeilijöiltä jää valtava määrä roskaa vuorelle. Vuonna 2010 kahdenkymmenen sherpan joukko keräsi vuoren rinteiltä 1800 kiloa kiipeilijöiden jälkeensä jättämiä roskia. Kiipeilijöiltä jää maastoon mm. happipulloja, ulostetta, akkuja, hajonneita telttoja ja ruokapakkauksia. Kiipeilyturismi on iso tulonlähde Nepalille ja köyhä maa joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan turvallisuuden ja kestävyyden sekä lupamaksujen välillä. Jonkinlaisia rajoituksia tai lupamaksujen korotuksia todennäköisesti on tulossa, sillä nykyisetkään melko korkeat kustannukset eivät rajoita kiipeilijöiden määrää tarpeeksi.

Linkkejä