Kiilopään megatapahtuma kokoaa 14.-16.6. geokätköilijöitä Lappiin Saariselän maisemiin. Miittipaikan lähiseudulta löytyy paljon erilaisia geokätköjä ja jopa tuliterä geotour-kierros. Saariselän-Kiilopään alueella saa helposti kulumaan pidemmänkin geokätköilyloman, mutta ehkäpä seudun mielenkiintoisimmat geokätköt löytyvät viereisestä kansallispuistosta. Otimme varaslähdön Lapin kätköilykesään ja lähdimme pienelle geovaellukselle Koilliskairalle Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Geokätköjä löytyy eniten puiston luoteisosan retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeltä, jonne ehtii hyvin päiväretkillä Kiilopäältä tai Saariselältä. Alueelta löytyy esimerkiksi Rautuvankan ja Siulan pienet power trailit. Luontomatkailuvyöhykkeellä pääsee jo kokemaan hienoja ja vaihtelevia Lapin maisemia ilman yöpymistäkin. Toki tältäkin alueelta löytyy hyviä paikkoja yöpymiseen ja pitkienkin lenkkien kiertäminen on mahdollista. Erämaisempaa tunnelmaa tai pidempää vaellusta suunnittelevan kannattaa suunnata kauemmas puiston syrjävyöhykkeelle. Syrjävyöhykkeellä kätköjäkin on vähemmän, mutta etsittävää riittää kyllä sillä välimatkat ovat pitkiä. Monet kätköistä sijaitsevat laavuilla ja tuvilla, joten niiden etsiminen sujuu hyvin taukojen ohessa.

Kotaköngäs

Vaelluksen lähtöpaikkana toimi megankin paikkana toimiva tunturikeskus Kiilopää, joka onkin suosittu lähtöpaikka kansallispuiston maisemiin. Kiilopäällä on autoille hyvin pysäköintitilaa ja osa busseistakin käy siellä pyörähtämässä. Kiilopäästä pääsee suoraan komeisiin tunturimaisemiin, eikä reissua tarvitse aloittaa pitkällä kipuamisella tunturin yli. Muita suosittuja aloituspaikkoja ovat Saariselän taajama, Aittajärvi ja Raja-Jooseppi. Aittajärveltä ja Raja-Joosepista pääsee suoraan syrjävyöhykkeelle.

Kun geokätköjä on useimmilla laavuilla, niin matkan teko rytmittyy luontevasti niiden mukaan. Laavuilla tulee pidettyä taukoa ja samalla etsii kätkön. Kansallispuistossa on toukokuuksi yllättävän paljon porukkaa, mutta suurin osa tuntuu olevan tuvilla ja laavuilla. Matkoilla ei satu vastaan yhtään vastaantulijaa, vaikka joillain tuvilla on kovakin vilinä ja useita porukoita yöpymässä. Erämaassa kätköillessä turha kiire unohtuu kun kymmenien kilometrien säteellä on vain muutamia geokätköjä.

Puhelinverkko vaikenee yllättävän nopeasti tunturien taakse mennessä. Kauempana puistossa Sokostin laella on ainakin Telian tukiasema, mutta väliin jää monta katvealuetta. Jos kätköilet kännykän varassa, niin huolehdi että kätköjen tiedot ja kartat on ladattu offline-tilassa toimivaksi. Kartta ja kompassi pitää aina ottaa vaellukselle mukaan, jottet eksy vaikka kadottaisit geokätköilylaitteesi tai siitä loppuisi virta. Suunnistusvälineitä täytyy tietysti osata myös käyttää, eikä suunnistamista kannata lähteä opettelemaan erämaahan. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä reitit ovat paremmin merkittyjä, mutta sielläkin kartanlukutaidosta on hyötyä. Kartaksi suosittelemme Calazon 1:50 000 -karttaa, joka on painettu vettäkin kestävälle Tyvek-kankaalle.

Rautuoja

Laajassa kansallispuistossa on paljon nähtävää, eikä yhdellä vaelluksella ehdi kaikkea kiertämään. Nähtävyydet on listattu hyvin kansallispuisto nettisivuilla ja monen luota löytyy geokätkökin. Kannattaa suunnitella oma reitti käytettävissä olevan ajan ja oman kunnon mukaan.

Varsinkin syrjempänä sijaitsevilla kätköillä käy vierailijoita harvakseen, joten muihin geokätköilijöihin siellä tuskin törmää. Muille vaeltajille touhujaan saattaa joutua selvittelemään jos joutuu tonkimaan esimerkiksi laavun pohjaa muiden silmien alla.

Jokien yli kahlaten

Rautuojan ylityspaikka

Välillä reitille tulee joki, joka on ylitettävä kahlaten. Etelä-Suomen metsissä tottuu siihen, että melkein aina jossain on silta, eikä jokia tai puroja kannata kahlaamalla ylittää. UKK-puistossakin siltoja on, mutta ei läheskään joka puron yli ja välillä silta voi olla niin kaukana, että kahlaaminen on järkevin vaihtoehto. Onpa muutamassa kohdassa erikseen osoitettuja ylityspaikkojakin. Ylitykseen kannattaa aina suhtautua varovaisuudella, sillä yhtään syvemmässä vedessä virran voimakkuus voi yllättää. Yleensä paras ylityspaikka on uoman leveimmissä kohdissa, sillä niissä virran voimakkuus on matalampi veden voiman jakautuessa leveämmälle alueelle. Keppi tai vaellussauva on hyvä tukipiste ja sillä voi kokeilla veden syvyytä.

Crocsit tai vastaavat kumitossut ovat kätevät jokia ylittäessä ja ne suojaavat jalkoja joen kiviltä. Kumiset tossut eivät ime vettä itseensä ja ovat kevyet, joten ne kulkevat kätevästi mukana rinkassa. Niitä voi käyttää myös leirikenkinä iltaisin kun raskaammat vaelluskengät tekee mieli riisua.

CITOilua geovaelluksella

Metsään jätetyt hajonneet vaelluskengät

Kansallispuistossa ei ole jätehuoltoa, eli omat roskat pitää kantaa takaisin maastosta. Puistossa onkin pääsosin todella siistiä, mutta valitettavasti retkeilijöiltä jää jonkin verran roskaa nuotiopaikoilla ja polkujen varsille. Osa tippuu vahingossa huomaamatta rinkasta polun varteen ja osa jää maastoon silkkaa välinpitämättömyyttä. Koska CITOilu on olennainen osa geokätköilyä, niin mukaan kannattaa varata roskapussi johon voi kerätä vähän roskia matkan varrelta. Painava rinkka selässä voi ylimääräisen roskan keruu tuntua hullulta ajatukselta, mutta muista että syöt eväitäsi matkan varrella ja rinkka kevenee joka päivä, eikä muutaman pienen roskan poimiminen kyytiin tunnu missään. Reitit pysyvät siistinä kun jokainen huolehtii omista roskistaan ja kerää lisäksi vähän muiden vahingossa jälkeensä jättämiä.

Kansallispuiston palvelut

Kansallispuistossa on hyvin tarjolla paikkoja yöpymiseen. Teltoille löytyy hyviä paikkoja kaikkien tulipaikkojen vierestä. Telttapaikkojen lisäksi on tarjolla laavuja ja autio- sekä varaustupia. Ruuhkaisimpina aikoina ei kannata luottaa siihen, että autiotuvissa tai laavuilla on tilaa vaan ottaa mukaan teltta tai tehdä varaukset varaustupiin.

Luirojärven rannalta löytyy retkeilijöille jopa sauna joka on kaikkien retkeilijöiden käytössä seitsemän euron maksua vastaan.

Salonlammen laavu

Puuhuolto toimii uskomattoman hyvin pitkät etäisyydet huomioiden. UKK-puiston laavuille ei autolla ajeta vaan kaikki polttopuut pitää kuljettaa paikalle mönkijällä tai talvella moottorikelkalla. Näin alkukesästä kaikilla laavuilla on huikeat kasat puita siisteissä säkeissä.

Laavuissa ja tuvissa on vieraskirjat. Näihin kannattaa vähän kirjoitella omista suunnitelmistaan. Vieraskirjojen merkinnöistä on apua, jos kansallispuistosta joudutaan etsimään kadonnutta. Vieraskirjat ovat myös mielenkiintoista luettavaa ja niissä on samanlaisia pidempiä kirjoituksia kuin geokätköjen lokikirjoissakin harrastuksen alkuvuosina. Vieraskirjojen tekstien mukaan puistosta noudetaan yllätävänkin usein loukkaantuneita vaeltajia helikopterilla. Laavujen ja tupien yhteydessä onkin merkittyjä laskeutumispaikkoja pelastuskoptereille.

Koska mennä?

Lähtöpiste Kiilopäällä

Vaelluksen ajankohdan ajoittaminen vaatii vähän miettimistä, eikä yksiselitteistä parasta aikaa voi helposti nimetä. Talvella on kylmää ja lumista, mutta luonto on talvisen kaunista ja matka sujuu hiihtäen. Keväällä/alkukesästä on märkää, mutta ötököitä ei vielä ole eikä pahimpia kävijäruuhkia. Kesällä pahin ötökkäaika – räkkä – alkaa yleensä juhannuksesta. Syksyllä pääsee nauttimaan ruskan väreistä, mutta loppusyksystä kelit taas kylmenevät. Tunturissa voi kesälläkin olla viileää, joten varmasti hyvää keliä ei ole koskaan.

Toukokuun lopussa suoritettu geovaellus meni hyvin sateisissa merkeissä, mutta hyvillä varusteilla ja oikealla asenteella sateessakin pärjää. Sateisiin päiviin mahtui kuitenkin todella hienoja aurinkoisia hetkiä, jolloin varusteita sai kuivatettua perusteellisemmin.

Linkkejä

 

Kirjoita kommentti

  • (will not be published)