Keski-Aasia ei varsinaisesti ole vilkkainta kätköilyseutua, mutta kätköjä sielläkin on. Aasian kirjeenvaihtajamme kävivät katsomassa miten geokätköily sujuu entisissä neuvostotasavalloissa Kazakstanissa ja Kirgisiassa.

Byrokratian puolesta matkailu tänne on nyt suomalaiselle helppoa. Kirgisia luopui kokonaan viisumivaatimuksesta ja Kazakstankin on luopunut viisumivaatimuksesta ainakin vuoden 2017 loppuun asti. Viisumivapaus koskee enintään 15 vuorokauden vierailua.

Almaty, Kazakstan

Monet Euroopasta tulevat lennot saapuvat Almatyyn keskellä yötä. Passintarkastuksessa on ruuhkaa usean koneen saapuessa samoihin aikoihin, mutta EU-passilla läpi pääsee nopeasti kun jonotuksesta selviää. Busseja ei yöaikaan kulje, mutta kentällä on vastassa monta enemmän tai vähemmän virallista taksikuskia. Muista sopia hinta etukäteen taksien kanssa. Pienimmällä häslingillä selviät sopimalla majapaikan kanssa kyydin valmiiksi kentälle odottamaan.

Almaty ei pursua hotelleja, mutta majapaikkoja löytyy edullisista hosteilleista luksushotelleihin. Airbnb-asuntojakin on hyvin tarjolla, mutta osa niistä sijaitsee turistin kannalta hankalasti lähiöissä.

Ortodoksinen katedraali

Ortodoksinen katedraali

Almatyn nimi viittaa omeniin, joita seudulla kasvaakin luonnostaan. Almaty oli Kazakstanin pääkaupunki vuoteen 1997 asti, jolloin pääkaupungin status siirtyi pohjoisempana sijaitsevalla Astanalla. Almaty on edelleen maan suurin kaupunki 1,7 miljoonalla asukkaallaan. Tian Shan -vuoriston lumihuippuiset vuoret reunustavat kaupunkia etelässä.

Almatyn kaupungin alueella on noin kymmenen kätköä ja läheisestä kansallispuistosta löytyy puolenkymmentä lisää. Koko maassa kätköjä on alle 50, eli päiväennätyksiä tänne ei kannata lähteä yrittämään. Kazakstan on maailman yhdeksänneksi suurin valtio ja kätköjä on keskimäärin yksi jokaista 56 771 neliökilometriä kohden. Suurin osa kätköistä on keskittynyt kaupunkeihin ja niiden lähimaastoon, missä suurin osa 17 miljoonasta kazakstanilaisestakin asuu.

Kaikki etsimämme kätköt Kazakstanissa löytyivät hyvin ja niitä sai etsiä rauhassa. Almaty on hyvin vehreä kaupunki ja puistoja on joka kulmalla. Useammallekin kätkölle löytyisi hyviä paikkoja. Keskustasta löytyy yksi virtuaalikätkökin. Mukavia ravintoloita ja kahviloita keskustassa on paljon, eikä hintataso huimaa päätä.

Green Market -kauppahalli

Green Market -kauppahalli

Almatyn keskusta on hyvin käveltävissä. Kaupungissa on vuonna 2011 avattu metro, mutta keskustan alueella liikkumiseen siitä on vähän hyötyä. Hienosti sisustettuja metroasemia kannattaa kyllä muuten käydä katsomassa. Bussiverkosto on kattava, mutta itselle sopivat reitit kannattaa selvittää etukäteen Citybus.kz -palvelusta. Pysäkeillä ei ole karttoja, eivätkä ohikulkijat välttämättä osaa auttaa, ellet puhu venäjää tai kazakstania.

Kaupungin keskusta sijaitsee tasaisesti nousevassa rinteessä ja kaupunkia on hankala hahmottaa katutasolta. Paremman näkymän saa nousemalla bussilla tai köysiradalla aivan keskustan tuntumassa sijaitsevalle Kök-Töbe -vuorelle. Vuoren päältä löytyy pieni huvipuisto ja ravintoloita. Kätköjä siellä ei valitettavasti ole.

Almatystä pääsee helposti vuorille Ile-Alataun kansallispuistoon. Bussilla pääsee Medeun luistinradalle asti, josta voi jatkaa köysiradalla tai taksilla ylemmäs vuorille Shymbulakin hiihtokeskukseen. Hiihtokeskus on hyvä aloituspiste kätköretkille vuoristossa. Maasto on melko helppokulkuista, mutta korkeaan ilmanalaan tottumattoman pienikin nousu täällä laittaa puuskuttamaan. Moni kansallispuiston kätköistä sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa. Vuorilla on syytä varautua äkillisiin säänmuutoksiin. Lämpötila on aina vähintään muutaman asteen kaupunkia viileämpi. Korkealla vuoristossa metsän kasvillisuus muistuttaa hyvin paljon suomalaista metsää ja tuttuja kasveja näkyy paljon. Maisemat ovat huimia ja vuoristotiellä vastaan tulee vapaana laiduntavia hevosia.

Ile Alataun kansallispuisto

Ile Alataun kansallispuisto

Almatystä Bishkekiin

Almatystä Bishkekiin matkustimme marshutka-reittitaksilla. Marshutkat lähtevät keskustan länsipuolella sijaitsevalta Sayranin linja-autoasemalta aina auton täytyttyä. Maksu suoritetaan kassalle ennen autoon nousua ja kassavirkailija kirjaa muistiin matkailijan passitiedot. Matkan hinta on 1300 tengeä (noin 3,50 euroa). Linja-autoaseman ja marshutkien kyltit ovat vain kyrillisillä kirjaimilla, mutta Bishkekin kyyti on helppo löytää vaikkei kylttejä täysin ymmärtäisikään. Bishkekiin kulkee marshutka numero 100 ja se lähtee laiturilta numero yksi. Matka Bishkekiin kestää neljästä viiteen tuntia liikenteestä ja rajamuodollisuuksista riippuen. Puolimatkassa pidetään kymmenen minuutin tauko huoltoasemalla. Raja täytyy ylittää jalan kaikkien kantamusten kanssa ja etsiä bussi rajan toiselta puolen.

Bishkekin marshutka tauolla “Kazakstanin ABC:llä”

Kirgisian rajatarkastuksessa ulkomaalaisten täytyy hakea passiin leima sivummalla olevasta huoneesta. Leiman saa koputtamalla oveen ja antamalla passit virkailijalle. Muutamaa minuuttia myöhemmin virkailija palaa ovelle passit leimattuna, jonka jälkeen marssitaan normaaliin passintarkastukseen esittelemään juuri saatua leimaa toiselle virkailijalle.

Bishkek, Kirgisia

Kirgisia on selvästi luonnonvaroilla vaurastunutta Kazakstania köyhempi maa. Bishkekissä geokätköilijää tervehtivät neuvostoaikaiset kerrostalot, kaoottinen liikenne, melkein keskustassa sijaitseva suuri hiilivoimala ja ilmassa leijuva poltetun hiilen katku; kaupunki on ensivaikutelmaltaan melko rujo. Kannattaa kuitenkin antaa kaupungille mahdollisuus, rujon kuoren alla on ystävällisiä ihmisiä ja hyvää edullista ruokaa.

Lenin spoilaa kätkön

Lenin spoilaa kätkön

Varsinaisia nähtävyyksiä Bishkek ei montaa tarjoa. Yritimme käydä kansallismuseossa (entinen Lenin-museo), mutta siellä oli käynnissä perusteellinen remontti ja iso osa museon seinistä oli revitty auki. Museon takana seisoi jalustalla kaupungin pääaukiolta siirretty Lenin, joka osoitti mistä lähimmän kätkön pitäisi löytyä. Kätköpurkki ei kuitenkaan ollut paikallaan.

Kaupungissa on tällä hetkellä vain pari kätköä etsittävänä. Koko Kirgisiassa kätköjä on vähän päälle 30. Näistä kymmenen on Bishkekin lentokentän vieressä olevassa sotilastukikohdassa. Lentokentällä toimi aiemmin Yhdysvaltain lentotukikohta, jonka kautta lennätettiin sotilaita Afghanistaniin ja sieltä takaisin. Yhdysvaltojen joukot poistuivat Kirgisiasta kesällä 2014. Tukikohdan kätköt ovat sotilaiden piilottamia, eikä niille ole nykyään pääsyä ellet satu palvelemaan Kirgisian armeijassa. Muutkin maan kätköistä ovat lokien perusteella valitettavan huonossa kunnossa. Kannattaa etukäteen lokeista selvittää mitkä kätköt todennäköisimmin ovat löydettävissä.

Suomesta tuotu pakettiauto marshrutkana

Bishkekin joukkoliikenne perustuu lähinnä marshutkiin. Busseja ja johdinautojakin on, mutta niiden liikennöinti tuntui hyvin epävarmalta. Taksit ovat edullisia, mutta täälläkin hinta on syytä sopia etukäteen. Hauskana yksityiskohtana moni marshutka-reittitaksi on Euroopasta käytettynä tuotu pakettiauto ja vanhat mainosteippaukset on jätetty auton kylkeen. Katukuvassa näkyikin monta suomalaisen firman teippauksissa ollutta autoa.

Viihtyisä rantaravintola Bishkekissä

Viihtyisä rantaravintola Bishkekissä

Kirgisiassa kannattaa lähteä katsomaan maaseutua. Koko maa on enimmäkseen vuoristoa ja maisemat ovat upeita. Geokätköilijä pääsee liikkumaan kätevimmin vuokra-autolla, mutta marshutkillakin pääsee edullisesti melkein joka paikkaan jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää. Autoiluun tarvitaan suomalaisen ajokortin lisäksi kansainvälinen ajokortti, jonka voi Suomessa hakea Autoliitolta. Tiet ovat paikoin huonossa kunnossa ja liikennekulttuuri kaoottista. Ajaminen ei sovi heikkohermoiselle, mutta paikalliseen ajotapaan sopeutumalla liikenteessä selviytyy. Kaistat ovat joustava käsite ja kaupungissa tööttiä käytetään aktiivisesti esimerkiksi kertomaan, että kuolleessa kulmassa on toinen auto.

Olemme Kirgisiassa juhannusaattona ja juhannuksena pitää tietysti päästä järvimaisemiin. Koko maassa on vain kymmenisen järveä ja suurin osa niistä on pieniä vuoristojärviä. Päätämme suunnata vuokra-autolla Issyk Kul -järvelle maan itäosiin. Issyk Kul on maan suurin järvi ja pituutta sillä on melkein 180 kilometriä. Syvimmillään järven pohja on melkein 700 metrin syvyydessä. Itämeri on syvimmillään 459 metriä syvä.

Burana-torni

Burana-torni

Naapurimaa Kiina on investoinut Kirgisiaan ja se näkyy osassa tieverkkoa. Paikoin vuoristotiet suomalaisia teitä paremmassa kunnossa ja kiinalainen asfaltti tuntuu virheettömältä suomen karkeisiin teihin verrattuna. Sivuteillä voi olla isojakin kuoppia ja vuokra-autoksi kannattaa valita korotetulla maavaralla varustettu malli tai oikea maastoauto.

Järven pohjoispuolella kulkevaa A363-tietä kunnostetaan. Kirgisialainen teiden rakennustyyli eroaa suomalaisesta. Täällä otetaan 50 kilometrin pätkä ja revitään siltä asfaltti pois, jonka jälkeen aletaan rakentamaan uutta tietä. Rakennustyön aikana liikenne kiemurtelee sorapohjaa pitkin koukaten välillä pienille sivuteille. Meno on pölyistä ja töyssyistä. 50 kilometrin pölyisen tärinän jälkeen suomalaiset tietyöt eivät tunnu enää miltään.

Balbal-ukkoja

Balbal-ukkoja

Neuvostoaikaan neuvostoliiton laivasto testasi Issyk Kul -järvellä torpedoja ja alue oli tarkkaan vartioitu. Nykyään järvellä käy paljon turisteja Kazakstanista ja Venäjältä. Järven pohjoispuolella sijaitseva Cholpon Ata muistuttaa välimeren rantakohteita ja siellä on runsas hotelli- ja ravintolatarjonta matkailijoille.

Kätkökartalla Cholpon Atassa näyttää olevan houkuttelevan monta kätköä. Ne ovat paikallisen hostellin omistajan piilottamia, mutta valitettavasti kaikki näyttävät olevan huonossa kunnossa eikä kukaan ole löytänyt niitä vähään aikaan. Yritämme nopeasti etsiä yhtä kätköistä, mutta luovutamme melko nopeasti kun edellisetkään kävijät eivät ole kätköä löytäneet. Paikka on kuitenkin hieno, kätkö esittelee Cholpon Atan pohjoislaidalla olevia muinaisia kalliokaiverruksia ja pieniä kivisiä balbal-ukkoja.

 


Kazakstan ja Kirgisia

Miksi mennä?

  • Upeat vuoristomaisemat ja vaellusmahdollisuudet
  • Edullinen hintataso
  • Ystävälliset ihmiset

Kätköjä on harvakseltaan, mutta jos ei ole ennätysten perässä, niin molemmat maat tarjoavat mielenkiintoisen ja vähän eksoottisen kätköilykohteen. Molempien maiden kulttuuri on jännittävä yhdistelmä venäläisyyttä ja aasialaisuutta.

Miten sinne pääsee?

Suomesta ei ole suoria lentoja Kazakstaniin tai Kirgisiaan, mutta yhdellä vaihdolla pääsee useampaakin reittiä. Edullisimpia lentoja tarjoavat Ukraine International Airlines (Kiovan kautta), Turkish Airlines (Istanbulin kautta) ja Aeroflot (Moskovan kautta). Almatyyn lentoja löytyy Bishkekiä paremmin ja edullisemmin.

Lentoja kannattaa kokeilla etsiä myös Tukholman kautta. Halvimmillaan yhdensuuntaisen lennon Bishkekistä Tukholmaan voi saada halpalentoyhtiö Pegasuksella noin 80 eurolla.

Jos aikaa riittää, niin Almatyyn pääsee Suomesta junallakin viidessä päivässä. Junaa täytyy vaihtaa Moskovassa, josta Venäjän rautateiden juna numero 7 kulkee Moskovasta Almatyyn joka toinen päivä.

Ulkoministeriön matkustustiedotteet

Heinä-elokuussa on tarjolla kolme uutta matkamuistokuvaa kätköilyprofiiliin. Kesän matkamuistokuvissa on agenttiteema ja tällä kertaa matkamuistojen ehtoja ei kerrota suoraan, vaan kätköilijän on purettava salakielisiä viestejä selvittääkseen, mitä matkamuiston saaminen vaatii.

Aikaa kunkin matkamuiston saamiseen on viikonloppu ja salakielinen viesti paljastetaan Seattlen aikaa lauantaiaamuna, eli Suomessa viesti on selvitettävissä lauantaina iltapäivällä tai illalla. Premium-jäsenille salakielinen viesti lähetetään kuitenkin jo viikkoa aikaisemmin.

MatkamuistoViesti premium-jäsenilleViesti kaikilleSuoritettavissa
Mission GC 122.7.30.7.30.7. – 31.7.
Mission GC 25.8.13.8.13.8. – 14.8.
Mission GC 319.8.27.8.27.8. – 28.8.

Lisätietoja englanniksi Geocaching Blogissa.

Alun perin matkamuistokuvia sai lähinnä eri maissa ja osavaltioissa käymällä, mutta nykyään valtaosa uusista matkamuistokuvista tulee erilaisista tapahtumista ja erikoiskampanjoista.

Travel Bug
Travel bugit ja geokolikot ovat suosittuja, mutta kuinka paljon niitä on laskettu liikkeelle? Ja kuinka moni reissaajista oikeasti liikkuu kätköissä? Ovatko geokolikot kätköissä, kätköilijöiden taskuissa vai keräilykansioissa?

Päätimme ottaa selvää ja saimme Groundspeakin edustajalta käyttöömme tilastotietoa reissaajien määristä ja liikkeistä. Yhteensä reissaajia on aktivoitu huikeat yli kolme miljoonaa – tilastojen hakuhetkellä tarkalleen 3 051 393! Näistä valtaosa (72 %, 2 181 554 kpl) on geokolikoita tai muita oman kuvakkeen omaavia reissaajia. Loput (869 839 kpl) on perinteisiä Travel Bug -laattoja.

Reissaajat on tehty liikkumaan, mutta noin kolmannes reissaajista (34 %, 1 028 051 kpl) ei ole koskaan liikkunut kätköstä toiseen. Luvussa on mukana omistajien kokoelmissa olevat keräilykappaleet ja reissaajat, joita omistaja ei ole vielä ehtinyt laittaa liikkeelle.

Lokitietojen tietojen mukaan 47 % (1 426 739 kpl) reissaajaa on kätköilijöiden hallussa, 23 % (699 687 kpl) on kätköpurkeissa ja loput ovat joko omistajan keräilykokoelmassa tai merkitty kadonneeksi.

Reissaajista 60 % (1 819 238 kpl) ei ole kirjattu mitään tapahtumia viimeisen vuoden aikana, eli ne eivät ole liikkuneet eikä kukaan ole kirjannut nähneensä niitä.

Näistäkin melkein puolet (46 %) on lokien mukaan kätköilijöillä. On vaikea sanoa kuinka moni vuoteen liikkumattomista kätköilijöillä olevista reissaajista on aidosti hukassa, sillä seurantakoodeja on myyty gepseissä, kävelykepeissä, autotarroissa, paidoissa ja ties missä. Esineen jäädessä pois käytöstä myös siinä oleva koodi unohtuu. Luvussa voi olla mukana myös reissaajia, joita omistaja ei koskaan syystä tai toisesta laittanut liikkeelle.

Huolestuttavaa on se, että liikkumattomista reissaajista reilu neljännes (26 %, 483 567 kpl) on lokien mukaan kätköpurkeissa. Näin harvoin vieraillut kätköt ovat harvassa, joten näistä reissaajista suurin osa on todennäköisesti kadonnut.

38 % (183 590 kpl) vuoteen liikkumattomista kätkön reissaajalistalla roikkuvista reissaajista on arkistoidussa tai hyllytetyssä kätkössä. Näissä tapauksissa reissaajan ja kadonneen kätkön omistajat ovat unohtaneet merkitä reissaajan kadonneeksi. Kumpi tahansa voi tehdä merkinnän reissaajan sivulla.

Loput 299 977 kätköihin merkityistä liikkumattomista reissaajista on aktiivisten kätkön reissaajalistalla. Eli moni aktiivisen kätkön listalla roikkuva reissaaja ei todennäköisesti oikeasti ole kätkössä vaan on lähtenyt sieltä jonkun matkaan ja jäänyt kirjaamatta. Tälläisissäkin tapauksissa kätkön tai reissaajan omistaja voi merkitä reissaajan kadonneeksi.

Kadonneeksi merkintä poistaa reissaajan kätkön reissaajalistalta, mutta reissaajaa voi myöhemmin jatkaa matkaansa normaalisti jos se jostain löytyykin.

On ilo huomata, että keräilykokoelmissa olevat reissaajat eivät ole vain keräämässä pölyä kirjahyllyissä. Omistajan kokoelmissa olevista reissaajista 81% (372 748 kpl) on kirjattu nähdyksi viimeisen vuoden aikana. Geokolikkokansiot siis liikkuvat ahkerasti muiden näyteillä miiteissä.

Vuonna 2015 kätköilijät kirjasivat liikkeitä tai havaintoja yhteensä 1 087 206 matkalaisesta. Osaan näistä kirjattiin vain havaintoja, mutta 854 498 reissaajaa liikkui vuoden aikana – se on 28 % kaikista koskaan lasketuista reissaajista.

Oletko laittanut omia reissaajia liikenteeseen? Miten niiden matka on sujunut?


Garmin Oregon 700
Garmin on esitellyt uuden kosketusnäytöllisen Oregon 700 -sarjan. Sarjan mielenkiintoisin uutuus on wifin tai yhteensopivan matkapuhelimen (bluetooth) kautta toimiva yhteys Geocaching.comin rajapintoihin. Laite voi yhteyden kautta hakea langattomasti tuoreita kätkötietoja ilman liittämistä tietokoneeseen.

Laite tukee älypuhelinten tapaan Garminin omasta sovelluskaupasta ladattavia sovelluksia. Ajan kanssa sovelluskauppaan tulee varmasti geokätköilyssäkin hyödyllisiä appseja.

Sarjan edullisimman mallin suositushinta on 499 euroa. Laite tulee myyntiin syksyn aikana.

Lisätietoja Garminin sivuilla.

Haastekätköt on palanneet vuoden mittaisen tauon jälkeen. Tauon aikana Groundspeak on pohtinut haasteiden tulevaisuutta ja tehnyt muutoksia haastekätköjä koskeviin ohjesääntöihin.

Haastekätköjen kerrotaan aiheuttaneen paljon vaivaa vapaaehtoisille kätkötarkastajille epäselvien ja hankalasti tulkittavien ohjesääntöjen takia. Haasteiden tekijät eivät aina ymmärtäneet mitä ohjesäännöillä tarkoitettiin ja harva haaste meni suoraan tarkastuksesta läpi. Haasteet työllistivät Groundspeakin valituksia käsittelevää vetoomustyöryhmää. Jopa 50 % vetoomuksista koski haasteita, vaikka alle prosentti kaikista on haastekätköjä.

Mikä muuttui?

Jatkossa jokaiseen haasteeseen vaaditaan tarkistin, challenge checker, jolla kätköilijä voi helposti tarkistaa ja todistaa haasteiden ehtojen täyttymisen. Toistaiseksi ainoa sallittu haastetarkistinten sivusto on Project-gc.com. Tarkistimet toteutetaan Lua-ohjeilmointikielellä, jolla voi tehdä monimutkaisiakin tarkistuksia käyttäjän tilastoihin. Tarkistimen ohjelmointi vaatii vähän ymmärrystä ohjelmoinnista, mutta jos jossain päin maailmaa on samanlainen haaste, niin näiden on mahdollista käyttää samaa tarkistuskoodia.

Haastekätkön tekijän täytyy jatkossa ehdottomasti täyttää itse haasteen ehdot. Tämä oli aiemminkin vahva suositus, mutta nyt se on selvemmmin kirjoitettu vaatimuksena.

Haastekätköissä ei saa olla aikarajoituksia. Yhä useampi haaste alkoi olla totista suorittamista ja aiempien haasteiden nokittelua esimerkiksi yhden päivän aikana löydettyjen kätköjen määrässä. Geokätköilyn ei ole tarkoitus olla totista kilpailemista, joten jatkossa haasteen ehtojen täyttymistä ei saa rajoittaa ajallisesti.

Niin sanottujen putkihaasteiden maksimikesto on rajoitettu yhteen vuoteen.

Haasteiden ehdot eivät jatkossa saa liittyä Waymarkeihin, NGS-mittauspisteisiin, matkalaisten lokkauksiin tai kokeellisiin lab cacheihin. Haasteiden halutaan keskittyvän tiiviimmin varsinaiseen kätköilyyn.

Haaste ei voi perustua myöskään kätköjen nimiin, kätkön omistajan nimiin, GC-koodeihin tai kätkökuvauksen teksteihin. Tällaiset ehdot aiheuttavat esimerkiksi kätköjen nimien vääntämistä haasteisiin sopiviksi. Suomessakin on alkanut esiintymään esimerkiksi Å-kirjaimella alkavia kätkönnimiä mitä kummallisemmissa paikoissa.

Haastekätkön täytyy sijaita suoraan annetuissa koordinaateissa.

Haastekätkön maastoluokitus suositellaan laitettavan haastekätkön, ei haasteen suorittamisen mukaan.

Muutokset koskevat uusia haasteita, eikä vanhojen haasteiden tarvitse olla uusien sääntöjen mukaisia.

Lisätietoja Geocaching Blogissa  ja Help Centerissä.

 

Suomen kuudes megatapahtuma järjestetään hienoissa maisemissa Kalajoen hiekkasärkillä 5. -7. elokuuta 2016.

Vapaaehtoispohjalta toimivat järjestäjät ovat loihtineet paikalle monipuolista ohjelmaa koko perheelle ja lähiseudulta löytyy paljon hienoja kätköjä. Tarjolla on esimerkiksi t-paitojen painatusta, purjehdusta, melontaa, maastopyöräretkiä ja kiipeilykursseja.

Tapahtuman kotisivut ja tarkemman ohjelman löydät osoitteesta: http://sea-sand-sun.info/

Tapahtuman kätkösivu on osoitteessa: http://www.geokätköt.fi/GC61ZCM

Mariaanit ovat saaristo Tyynellä valtamerellä. Moni tuntee paremmin saarten vieressä sijaitsevan Mariaanien haudan, joka on maailman syvin kohta. Mikronesian kirjeenvaihtajamme kävivät katsomassa millaisia kätköjä Mariaaneilta löytyy.

Guam

Ritidian Point

Ritidian Point

Guamin saari on Yhdysvalloille kuuluva territorio. Asukkaat ovat Yhdysvaltain kansalaisia, mutta heillä ei ole äänioikeutta esimerkiksi presidentin vaaleissa. Asukkaita saarella on vähän päälle 161 001. Suurin etninen ryhmä ovat tšamorrot, jotka ovat saarten alkuperäisiä asukkaita. Saarella on ilmavoimien sekä laivaston tukikohdat ja kolmannes saaren pinta-alasta on sotilaskäytössä.

Guamilla on yli kuusisataa kätköä, joten etsittävää riittää. Kätköjä löytyy moneen lähtöön, joten jokaiselle löytyy varmasti mielenkiintoista etsittävää. Paikalliset ovat innokkaita kätköilijöitä ja lähtevät mielellään kätköilemään turistien kanssa. Lisätietoja Guam Geocachers -sivulta.

Kätköt ja nähtävyydet ovat hajallaan pitkin saarta, joten vuokra-auto on ehdoton. Julkinen liikenne on hyvin rajoittunutta. Lentokentällä toimii useita autovuokraamoketjuja. Suomalainen ajokortti riittää auton ajamiseen.

Amerikkalainen kulttuuri näkyy kaikkialla. Saaren pääkaupungissa, Hagåtñassa teiden varsia reunustavat McDonaldsit, KFC:t ja Taco Bellit. Rantapuistossa kätkö löytyy pienen vapaudenpatsaan jalustasta. Yhdysvaltain tyyliin täälläkin on neljän stop-merkin risteyksiä, joissa kaikista suunnista tulevat autot pysähtyvät ja liikkeelle lähdetään siinä järjestyksessä kun risteykseen on tultu. Ellei sitä erikseen kyltillä kielletä, liikennevaloissa saa kääntyä oikealle punaisellakin valolla muuta liikennettä väistäen.

Maisema vuokra-asunnostaJapanilaisille suunnatut jättimäiset lomahotellit ovat kalliita ja tylsän oloisia. Suurin osa niistä sijaitsee lentokentän lähellä Tamuningissa. Saaren muutamat Airbnb-asunnot tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon. Me saimme hotellia halvemmalla vuokra-asunnon upealta näköalapaikalta saaren rauhalliselta itälaidalta. Asunnon isoista ikkunoista aukeaa näkymä suoraan merelle. Autolla ajaa vartissa saaren halki pääkaupunkiin, joten majapaikan sijainnilla ei ole suurta merkitystä.

Saaren koluaa muutamassa päivässä melko perusteellisesti. Saaren pohjoispäässä sijaitseva Ritidian Pointin luonnonpuisto on ehdoton vierailukohde. Luonnon lisäksi puisto tarjoaa upean hiekkarannan ja snorklauskohteen. Rannan edustan koralliriutalla uiskentelee paljon kaloja. Koralliriutan reuna pysäyttää aallot kauas rannasta ja vesi on todella kirkasta.

Guamilla on kaksi virtuaalikätköä. Yksi Two Lovers Pointin näköalapaikalla ja toinen Asan Beach -puistossa, joka on osa saaren sotahistoriallista puistoa. Two Lovers Point on hieno maisemapaikka, mutta niin täynnä japanilaisia turisteja, ettei siellä kauaa viihdy. Asan Beach on rauhallinen rantapuisto, jossa on patsaita ja sotamuistomerkkejä. Samassa puistossa on muitakin kätköjä. Niitä etsiessämme paikalle tulee bussilla paikallisia koululaisia, jotka alkavat pelata pallopelejä puiston nurmikolla.

Historiasta kiinnostuneen kannattaa käydä National Park Servicen ylläpitämässä sotahistoriallisen puiston vierailukeskuksessa (T. Stell Newman Visitor Center), jossa saa hyvän kuvan saaren sotaisasta historiasta. Vierailukeskus on maksuton ja näyttely on laadukkaasti toteutettu – kuten National Park Servicen kohteet yleensäkin.

Vierailukeskuksessa työskentelevä puistovahti – ranger – on kiinnostunut mistä päin olemme kotoisin. Yllätykseksemme hän tietää Suomen hyvin ja osaa nimetä useita suomalaisia NHL-kiekkoilijoita. Puistovahti asui aiemmin Los Angelesissa ja seuraa jääkiekkoa tarkasti. Suosikkipelaajikseen hän mainitsee Jari Kurrin ja Teemu Selänteen. Puistovahti kertoo, ettei saarella käy kovin paljoa eurooppalaisia. Joku tanskalainen saarelle oli löytänyt vähän aikaa sitten, mutta suurin osa vierailijoista tulee Japanista ja Koreasta. Vierailukeskuksen edessä on sodanaikanen japanilainen pienoissukellusvene. Sen peräsimestä löytyy kätkö.

Fort SoledadSaaren eteläosasta löytyy vanha espanjalaisten 1800-luvulla rakentama Fort Nuestra Senora de la Soledad -linnoitus. Linnoitus suojasi pientä merenlahtea, jossa Meksikosta Filippiineille palaavat Manilan kaljuunat ankkuroituvat. Linnoituksella on tietysti myös kätkö, mutta sitä emme pitkästä etsinnästä huolimatta löydä. DNF ei harmita yhtään, kun katselemme auringonlaskua vanhan linnoituksen keskellä.

Guamilta Saipanille

Guamilla taisteltiin kovasti toisessa maailmansodassa. Japanilaiset valtasivat saaren ensin Yhdysvalloilta ja myöhemmin Yhdysvallat valtasi saaren takaisin. Joka puolella saarta varoitetaan maastosta edelleen löytyvistä räjähtämättömistä räjähteistä.

Sodanaikainen kranaatti

Ehdimme ajaa vain pari sataa metriä asunnolta, kun matkanteko pysähtyy autoletkan perään. Vuokranantajamme tulee vastaan ja sanoo tien olevan suljettu putkitöiden yhteydessä löydetyn kranaatin takia. Tie on ainoa reitti asunnoltamme lentokentälle ja myöhästymme lennolta, jos tietä ei pian saada auki. Ystävällinen vuokranantaja lohduttelee sillä, että paikalliset työmiehet ovat tottuneet raivaamaan räjähteitä – niitä löytyy saarelta jatkuvasti. Palaamme asunnolle ja yritämme puolen tunnin päästä uudestaan. Onneksi räjähde on saatu raivattua nopeasti ja tie on taas auki. Ehdimme lennolle vuokra-auton palautuksen jälkeen, mutta ylimääräistä aikaa lentokentällä ei jää.

Sodanajan räjähteet on hyvä pitää mielessä kätköjä etsiessä. Ruosteinen purkki metsässä ei välttämättä ole kätkön naamiointi, vaan se voi olla hengenvaarallinen räjähde. Epäiltyyn räjähteeseen ei saa koskea ja siitä pitää tehdä ilmoitus poliisille.

Tinianin North Field

Tinianin North Field

Saipan sijaitsee 200 kilometriä Guamista koilliseen. Saarten välillä liikennöi päivittäin useita lentoja. Matka taittuu pienehköllä potkuriturbiinikoneella ja koneen ikkunasta aukeaa hienot maisemat saarille. Puolessa matkassa kone tekee välilaskun pienelle Rotan saarelle, jossa asuu vähän päälle 3000 ihmistä. Hieman ennen Saipanille saapumista kone ylittää Tinianin saaren, jonka pohjoispäässä näkyy edelleen jäänteet North Field -lentokentästä. Kenttä oli käytössä toisen maailmansodan loppupuolella ja molemmat ydinpommit Japaniin pudottaneet pommikoneet nousivat täältä.

Saipan

Saipan kuuluu Pohjois-Mariaanien valtioon, joka on poliittisessa unionissa Yhdysvaltain kanssa. Pohjoismariaanilaisetkin ovat Yhdysvaltain kansalaisia, mutta saarivaltiolla on melko laaja päätösvalta saarten sisäisissä asioissa.

Taifuuni Soudelorin tuhoama rakennusSaipanilla huomaa kuinka paljon vaurautta suuret lento- ja laivastotukikohdat ovat tuoneet Guamille. Talot ovat selvästi vaatimattomampia, eikä vaikutelmaa helpota vuonna 2015 saarelle pahasti iskenyt taifuuni Soudelor. Jälleenrakennus myrskyn jäljiltä on edelleen kesken ja siellä täällä näkyy hylättyjä, osin tuhoutuneita rakennuksia. Ennen myrskyä Saipaniin iski japanilaisten turistien kato. Turismi on ollut merkittävä elinkeino saarella ja talous sai pahan kolauksen isojen japanilaisten matkanjärjestäjien lopetettua ryhmämatkat saarille siellä koetun turvattomuuden takia.

Pohjois-Mariaaneilla kätköjä on selvästi Guamia vähemmän. Kaikilla viidellätoista Pohjois-Mariaanien saarilla kätköjä on yhteensä vain vähän alle neljäkymmentä. Suurin osa kätköistä on pääsaari Saipanilla. Taifuuni Soudelor iski pahasti Saipanin kätköihinkin. Moni kätkö on vieläkin kateissa ja odottaa huoltoa. Kannattaa tarkistaa kätköjen kirjauksista, mitkä purkeista ovat oikeasti löydettävissä. Moni kadonnutkin kätkö sijaitsee hienolla paikalla, eli paikoilla kannattaa käydä vaikkei kätköä etsisikään.

Sherman-tankki Kilili Beachillä

Sherman-tankki Kilili Beachillä

Sotahistoria näkyy Saipanilla vielä Guamiakin enemmän. Kilili Beachin edustalla meressä näkyy kaksi isoa tummaa kohdetta. Kiviä ne eivät ole. Melomme lähemmäs katsomaan ja kohteet paljastuvat Sherman-panssarivaunuiksi. Yhdysvaltalaiset suorittivat ison maihinnousun rannalle vuonna 1944 ja kaksi panssarivaunua on säilynyt paikoilla joille ne aikoinaan jäivät. Molemmat panssarivaunut ovat tykkitornia lukuunottamatta vedenalla. Saipanillakin on National Park Servicen maksuton vierailukeskus, mutta se ei tarjoa kovin paljoa lisätietoa jos kävit jo Guamin vastaavassa.

Saaren pohjoispäästä löytyy upeat ja jylhät kalliot. Näillä on kuitenkin surullinen historia. Amerikkalaisten noustua maihin tuhannet japanilaiset siviilit hyppäsivät täältä kuolemaan japanilaisen propagandan esitettyä amerikkalaiset verenhimoisina petoina.

Saaren itäosa on länsipuolta selvästi jylhempi ja siellä on useita hienoja näköalapaikkoja. Parhaat näköalat löytää tietysti kätköjä seuraamalla. Saipan yrittää parantaa turvallisuusmainettaan aasialaisten turistien keskuudessa ja jokaisen nähtävyyden luona seisoo ystävällinen vartija tervehtimässä turisteja. Samalla vartijat kirjaavat tilastoja turistimääristä ja meiltäkin kysellään mistä päin olemme tulleet. Yksi vartijoista ei ole kuullutkaan Suomesta ja epäilee meidän tarkoittavan Englantia kun sanomme Finland.

Japanilainen unelma

Japanilainen unelma

Hauskana ilmiönä japanilaiset vuokraavat täällä todella suuria autoja. Japanissa tila on tiukalla ja autot hyvin kompakteja. Täällä lähes jokaisella japanilaisella on alla iso Hummer-maasturi, Toyotan FJ Cruiser tai amerikkalainen muskeliauto. Autojen kanssa tietysti poseerataan ja kuvat laitetaan heti jakoon ystäville Japanissa. Oma vuokra-automme, pieni hybridi-Yaris näyttää kokoaan pienemmältä tässä seurassa.

Maastoautolle saarella ei ole oikeasti juurikaan tarvetta. Suurin osa teistä on hyvässä kunnossa. Yariksella jää yksi maisemapaikalle johtava mäki nousematta ja auto jää parkkiin mäen alle – toisen Yariksen viereen. Mäen päällä odottaa hieno näkymä Forbidden Island -saarelle ja parkkipaikka täynnä japanilaisten Hummereita.

Miksi mennä?

  • trooppinen ilmasto
  • sukellus- ja snorklausmahdollisuudet
  • sotahistoria
  • rento ilmapiiri ja saarelaisten kiireettömyys
  • aktiivinen kätköilykulttuuri (Guamilla)

Guam ja Saipan ovat japanilaisille kuin Kanariansaaret eurooppalaisille, mutta eurooppalaisille saaret tarjoavat mielenkiintoisen kurkkauksen Mikronesian kulttuuriin. Varsinkin Guam tarjoaa myös hyvän vaihtoyhteyden muille Mikronesian saarille.

Miten sinne pääsee?

Lyhin ja edullisin reitti Suomesta Mariaaneille kulkee Japanin tai Korean kautta. Soulista, Osakasta ja Tokiosta on tarjolla useita suoria lentoja Guamille ja Saipanille. Lentomatka on pitkä ja Koreaan tai Japaniin kannattaa pysähtyä matkalla vähintään 1-2 yöksi.

Toinen vaihtoehto on lentää Yhdysvaltain kautta Havaijille ja sieltä Guamille. Lennot tätä kautta ovat pidemmät ja kalliimmat, mutta jos olet muutenkin menossa Havaijille, niin tätä vaihtoehtoa kannattaa harkita. Honolulusta on suoria lentoja Guamille, mutta yksi vaihtoehto on United Airlinesin legendaarinen Island Hopper (UA154). Kone tekee viisi välilaskua Mikronesian pienille saarille matkalla Guamille. Matka kestää tietysti kauemmin, mutta hienoja maisemia riittää.

Suur-Tokion alueella asuu 36 miljoonaa ihmistä. Mahtuuko sinne sekaan etsimään kätköjä? Aasian kirjeenvaihtajamme kävivät kokeilemassa.

Hotellimajoitus on Tokiossa kallista. Kaupungissa kannattaakin harkita Airbnb-asunnon vuokraamista. Hotellihuonetta edullisemmin saa oikean asunnon ja pääset asumaan paikallisten naapurina. Asunnot ovat pieniä, mutta niissä on usein kaikki tarpeellinen. Airbnb-tarjontaa on paljon, joten kannattaa käyttää hetki hintojen ja varustelun vertailuun. Moni japanilainen vuokranantaja esittelee asuntonsa todella huolellisesti ja kuvia voi olla useita kymmeniä. Kaikki asunnon sähkölaitteet on usein kuvattu erikseen, joten tiedät etukäteen millainen hiustenkuivaaja asunnossa on.

Kätköjä Japanissa riittää. Koko maassa on yli 30 000 kätköä. Pelkästään Tokion prefektuurin alueella niitä on yli neljä tuhatta. Selvästi suurin osa kätköistä on tradeja, mutta multeja ja mysteereitäkin on tarjolla eri puolilla kaupunkia. Virtuaalikätköjä kaupunkialueella on kolme ja muutama earthcachekin löytyy.

Kätköt ovat yleensä aika helpoissa piiloissa, mutta valtavat ihmismassat voivat aiheuttaa ongelmia. Joillain paikoilla ei kannata jäädä odottelemaan rauhallista hetkeä, koska sellaista ei tule. Parempi taktiikka kätkön etsimiseen on esimerkiksi valokuvien ottaminen tai vastaava hämäystoiminta. Japanilaiset ottavat itsekin paljon valokuvia, joten kukaan ei ihmettele vaikka poseeraisit kummallisissakin paikoissa. Ihmismäärästä on apuakin. Kun väkeä riittää, ei yksittäiseen oudosti pyörivään kätköilijään kiinnitetä huomiota.

Tokio on valtava kaupunki. Korkealta katsottuna kaupungin rakennusmassa jatkuu joka suuntaan loputtomana vaaleana mattona. Liikkumiseen on syytä varata aikaa. Matkat kaupungin sisällä vievät aikaa pitkien etäisyyksien takia, vaikka joukkoliikenne toimiikin erinomaisesti.

Junat ja metrot ovat kätevin liikkumistapa kätköilijällekin. Autoa Japanissa ei kannata vuokrata. Lähes joka paikkaan pääsee edullisemmin ja kätevämmin julkisella liikenteellä. Erilaisia raidelinjoja on kymmenittäin. Ei kannata pelästyä, jos metrokartta näyttää ensimmäisellä kerralla nuudeliannokselta. Junien ja metrojen käytön oppii nopeasti, eikä pieni harhautuminenkaan haittaa mitään. Japanissa eksyminen on lupaus seikkailusta.

Halpa maa Japani ei ole, mutta budjettia tarkkailemalla sielläkin selviää kohtuullisin kustannuksin. Osa ravintoloista on kalliita, mutta aina voi tehdä kuten monet paikalliset ja napata lähimmästä kaupasta bentoo-laatikon puistossa syötäväksi. Bentoo-laatikko on laatikkoon pakattu valmis lounas, joita myydään jokaisessa kaupassa. Hinnat eivät ole pahoja ja laatikon ruoka on yleensä hyvin maistuvaa. Laatikon antimista voi nauttia puiston penkillä paikallisten toimistotyöläisten – ofisuleidien ja salarimanien – seassa.

Koska mennä?

Kevät on miellyttävä aika vierailla Tokiossa. Lämpötila on jo mukavan lämmin ja kirsikankukat kukkivat. Kirsikankukkajuhla, hanami, on japanilaisille kevään kohokohta. Kukkien kukkiessa kaikki puistot täyttyvät juhlijoista. Paras kirsikankukka-aika kestää noin viikon ja se ajoittuu Tokiossa yleensä maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta vaihtelee vuosittain sään mukaan. Kirsikkapuun kukkimista voi seurata ennusteista.

Kesäaikaan lämpötila nousee 30 asteeseen ja meno voi olla tukalaa. Kaikki joukkoliikennevälineet ja useimmat sisätilat on kuitenkin ilmastoitu hyvin ja lähin vilvoittelupaikka ei ole koskaan kaukana. Juomia ei kannata kantaa liikaa mukana, sillä metsää lukuunottamatta juoma-automaatteja on todella paljon. Pienillä asuinkaduillakin saatat törmätä yksinäiseen juoma-automaattiin, joka tarjoilee kahvia, teetä, jääteetä, vettä ja erilaisia limuja.

Syksyllä Japanissa ihastellaan ruskaa – koyoa. Ruskan värien katselu on lähes hanamiin verrattava juhla. Parasta ruska-ajankohtaa seurataan ennusteissa. Syksy on Tokiossa sateisinta aikaa.

Talvella lämpötila putoaa lähelle nollaa, mutta pakkasta on harvoin. Korkealla vuoristossa on kylmempää. Talvi on kuivin vuodenaika, joten lunta ei pakkasellakaan välttämättä ole.

GPS heittelee

Korkeat talot aiheuttavat välillä pahoja heijastuksia GPS-signaaliin ja sijainti saattaa heitellä rajustikin talojen välissä kulkiessa. Gepsiin kannattaa ladata maksuton OpenStreetMap-kartta, jossa tiet on kuvattu tarkasti. Gepsin heitellessä karttapohjalla näkyvä kätkökuvake on yleensä paras vinkki kätkön sijainnista.

Maan alla GPS ei tietenkään toimi. Metrosta noustessa tavallisesta kompassista voi olla apua. Sen avulla löydät oikean suunnan nopeammin kuin GPS-signaalia odotellessa. Kompassin avulla myös metroasemalla on helpompi valita oikea uloskäynti ennen maan pinnalle nousemista.

Junapassit ja junilla liikkuminen

Jos aiot matkata Tokion ulkopuolelle niin erilaiset junapassit ovat hyvä valinta. Passeja saa eri alueille, eri voimassaoloajoille ja eri junayhtiöille. Hinnat tietysti kovenevat sitä mukaa, mitä laajemmalti ja pidemmälti passi on voimassa. Huomioi, että osa passeista on ostettavissa vain Japanin ulkopuolelta.

Japanin rautateiden, JR:n passit ovat kattavimpia. JR on jaettu alueellisiin yhtiöihin ja Tokion alueella operoi JR East. Sopivaa junapassia valitessa kannattaa harkita miten laajalla alueella ehtii liikkumaan.

Luotijunilla, shinkanseneilla, pitkäkin matka sujuu nopeasti. Junia kulkee todella usein, eikä paikkalippua yleensä tarvitse varata. Kun olet ostanut lipun tai sinulla on junapassi voit mennä laiturille odottamaan seuraavaa oikeaan suuntaan kulkevaa junaa ja hypätä kyytiin. Huonolla tuurilla juna on aivan täynnä, mutta yleensä paikkoja löytyy.

Tokion sisäisessä liikenteessä junapasseista on rajallisesti hyötyä, sillä kaupungin metrolinjoilla JR:n passit eivät käy. JR:lläkin on useita lähijunalinjoja Tokion alueella, mutta kaikille alueille niillä ei pääse – ainakaan suorinta reittiä.

Jos kaupungin vilinä alkaa ahdistaa, kannattaa ottaa suunta Tokion lähellä oleville vuorille tai esimerkiksi kylpylöistään tunnettuun Hakoneen. Monen hyvä vaellusreitin alkuun pääsee helposti junilla.

 


Japani

Miksi mennä?

  • Paljon nähtävää ja kätköjä
  • Suomalaiselle helppo, mutta samalla eksoottinen kulttuuri
  • Turvallisuus
  • Ystävälliset ihmiset
  • Luonto ja vuoret

Miten sinne pääsee?

Finnairilla on hyvin tarjolla suoria lentoja useampaankin Japanin kaupunkiin. Kannattaa seurata tarjouksia, jos matkan tarkalla ajankohdalla ei ole väliä. Japanin kaupunkeja on usein mukana esimerkiksi Hullujen Päivien tarjouksissa. Halvempia lentoja voi löytää, jos jaksaa vaihtaa konetta. Esimerkiksi Aeroflotilla lennot Moskovan kautta Tokioon voi saada alle 500 eurolla.