Sarjan edellisessä osassa kerroimme Floridan nähtävyyksistä ja kätkötarjonnasta. Toisessa osassa keskitymme käytännön asioihin ja päiväretkimahdollisuuksiin.

Missä majoittua?

Hotelleja matkailijoiden kansoittamassa Floridassa riittää. Suosituimmilla turistialueilla huoneiden hinnat voivat olla kovia, varsinkin sesonkiaikaan. Kannattaa tutkia hotellien arvosteluja etukäteen netistä, sillä Yhdysvalloissa hotellien taso ei aina vastaa sitä mihin Suomessa on totuttu. Kalliskin hotellihuone voi olla sisältä nukkavieru ja jopa likainen.

Olemme aiemminkin suositelleet Airbnb-vuokrauspalvelua. Se kannattaa täälläkin pitää mielessä, sillä Floridassa asuntoja on todella paljon tarjolla ja hotellihuoneen hintaan edullisemmin voi päästä asumaan kuten paikalliset.

Asuinpaikan sijainnin valinta kannattaa miettiä sen mukaan missä päin Floridaa aikoo liikkua. Hyvien rantojen lähellä hotelleja on paljon, mutta ne ovat hintavia. Jos aikoo viettää aikaa muuallakin kuin uimarannalla, kannattaa majoitusta etsiä kauempaa. Autolla liikkuessa nopea pääsy moottoritielle nopeuttaa liikkumista.

Vuokraa auto, jos mahdollista

Jos suunnitelmissasi on kierrellä yhtään laajemmalti, niin auton vuokraaminen kannattaa. Floridan joukkoliikenne ei ole sillä tasolla kuin mihin eurooppalaisissa kaupungeissa on tottunut. Kaupunkien sisällä liikkuminen vielä onnistuu vaikka vuorovälit voivat olla harvoja, mutta monen nähtävyyden luokse pääsee vain autolla, taksilla tai opastetuilla kiertoajeluilla.

Kaikilla tunnetuilla autovuokraamoketjuilla on toimipisteitä Floridan lentoasemilla. Yhdysvalloissa ei juuri käsivaihteita käytetä, joten kaikki vuokra-autot ovat automaattivaihteisia.

Ajaminen Floridassa on sujuvaa ja vierailijalle riittää suomalainen ajokortti. Liikennesäännöt ovat pääosin tuttuja, mutta erojakin on. Esimerkiksi risteyksissä saa punaisella valolla kääntyä oikealle (muuta liikennettä ja jalankulkijoita väistäen), ellei sitä erikseen kielletä.

Huoltoasemien bensapumpuilla on yleensä ongelmia suomalaisten maksukorttien kanssa. Sirukortteja käytetään vielä vähän ja pin-koodin sijaan automaatti kysyy maksajan postinumeroa. Suomalaisia postinumeroita se ei kuitenkaan tunnista, joten maksu täytyy hoitaa kassalla. Suomen käytännöistä poiketen maksuvaraus pitää suorittaa ensin ja bensaa saa vasta sitten.

Osalla moottoriteistä on tietulleja. Käteisellä maksaminen onnistuu vain harvoilla tietulliasemilla, joten tarvitset autoosi joko SunPass-laitteen tai autovuokraamon tietullipalvelun (perustuu rekisterinumeron kuvaamiseen). Kannattaa tutkia kumpi tulee omalla arvioidulla käytöllä edullisemmaksi. Tietulleja voi arvioida SunPassin laskurilla.

Muuten maksuttomilla moottoriteillä on maksullisia express-kaistoja, joilla pääsee ohittamaan ruuhkia maksamalla tietullin.

Pysäköinti kaupungeissa on lähes aina maksullista, mikä aiheuttaa lisäsäätöä geokätköilyyn. Kannattaa yrittää pysäköidä auto sellaiselle paikalle, josta voi jalkautua hakemaan useamman kätkön, niin parkkilippuja ei tarvitse olla koko ajan ostamassa. Hinnat ovat yleensä 1-2 dollaria tunnilta. Kadunvarren pysäköintipaikoilla on perinteiset kolikoita syövät parkkimittarit, mutta maksaminen onnistuu mobiilisovelluksellakin. Pysäköintialueilla ja parkkihalleissa on automaatit joissa maksaminen onnistuu käteisellä tai luottokortilla.

Miamin keskusta

Liikkuminen ilman autoa

Vaikka suosittelemme vuokraamaan auton, liikkuminen onnistu ilmankin – varsinkin jos ei ole kiire. Taksilla tietysti pääsee nopeasti paikasta paikkaan, mutta matkoille tulee hintaa.

Kaupunkien sisällä kannattaa kokeilla mobiilisovelluksilla toimivia kyytipalveluita, kuten Uberia tai Lyftiä. Näiden hinnat ovat selvästi tavallisten taksien hintoja edullisempia. Kyytipalvelut ovat laillisia ainakin Miami-Daden piirikunnassa, johon kuuluu Miamin kaupunki ja iso osa Kaakkois-Floridasta, joten autoja on hyvin tarjolla. Uberin sovelluksessa saa määränpään määriteltyä kartalta ennen auton tilaamista, joten kuskille ei tarvitse yrittää selvittää tietä kätköpaikalle. Uudet Uberin käyttäjät saavat 10 euron arvosta kyytirahaa rekisteröitymisen yhteydessä.

Floridan kaupungeissa kulkee busseja, junia ja metrojunia. Varsinkin bussit ovat kuitenkin hitaita ja vuorovälit pitkiä. Bussin odotteluun menee helposti enemmän aikaa kuin mitä varsinainen matka kestää. Bussireitit eivät myöskään kata kaikkia matkailijaa kiinnostavia alueita. Julkisella liikenteellä ei pääse esimerkiksi Miamista Evergladesin kansallispuistoon. Miamin risteilysatamaakin (yksi maailman vilkkaimmista risteilyalusten satamista) palvelee vain pieni Miami Trolley -bussi, jonka pysäkki on kaukana terminaaleista.

Kaupungista toiseen pääsee liikkumaan junilla (Amtrak, Tri-rail) tai busseilla (esim. Greyhound). Suoria yhteyksiä ei aina ole, joten varaudu kiertämään suurempien kaupunkien kautta.

Joukkoliikennettä testataksemme kuljimme Miamin keskustan eteläpuolella sijaitsevasta Coconut Grovesta Fort Lauderdalen lentoasemalle ilman autoa. Autolla matkaan menisi liikenteestä riippuen noin puoli tuntia. Julkisilla matka alkaa korotetuilla raiteilla kulkevalla Metrorail-junalla (2,25 $), jolla pitää mennä Miamin lentoaseman asemalle tai Tri-rail-asemalle. Vaihtoasemalla hypätään Tri-rail junaan (3,75 $). Tai siis ensin odotetaan, olemme matkalla keskellä arkipäivää ja junan vuoroväli on 40 minuuttia ja edellinen juna on juuri lähtenyt. Dieselveturin vetämän kaksikerroksisen junan lopulta saavuttua pääsemme matkaan kohti lentokenttää. Puolen tunnin junamatkan jälkeen saavumme asemalle, jonka nimi on lupaavasti Fort Lauderdale/Hollywood International Airport at Dania Beach. Aseman nimen lopussa oleva at Dania Beach, Dania Beachillä, kannattaa huomioida sillä oikeasti asema sijaitsee yli kolmen kilometrin päässä lentoasemalta. Junayhtiön tarjoama pikkubussi kuitenkin kuljettaa matkaajat junalta lentoasemalle. Kokonaisuudessaan matkaan Coconut Grovesta Fort Lauderdaleen meni pari tuntia kaikkine odotteluineen. Perille kuitenkin päästiin ja matka maksoi vain kymmenen dollaria.

Paikalliset suosivat lentokenttä-shuttleja, eli perävaunua vetäviä pikkubusseja, jotka ennakkotilauksesta hakevat matkailijan ovelta suoraan lentoasemalle. Lentokenttä-shuttle olisi maksanut noin 30 dollaria per henki.

Päiväretki Bahamalle

Jos olet pidempään matkalla ja Floridan hälinä alkaa kyllästyttämään, niin harkitse päivän tai parin retkeä Bahamalle. Bahamasaaret sijaitsevat lähimmillään noin 80 kilometrin päässä Floridasta, eli suunnilleen yhtä kaukana kuin Tallinna Helsingistä.

Miamista tai Fort Lauderdalesta pääsee lentäen nopeasti Bahaman pääkaupunkiin Nassauhun (menopaluu noin 100 $), joka on Bahaman suurimmalla saarella New Providencella. Jos lentäminen ei kiinnosta, niin Fort Lauderdalen satamasta Bahamalle pääsee laivalla. Balearia Caribbean liikennöi Grand Bahamalle nopeilla katamaraanialuksilla. Lautat lähtevät Fort Lauderdalen satamasta aikaisin aamulla ja palaavat myöhään illalla. Matka kestää melkein kolme tuntia suuntaansa. Alus on samankaltainen kuin Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöivät pikalautat ja siellä on pieni kahvila ja verovapaa-myymälä. Aluksella on maksullinen wifi-yhteys, joten matka-ajan voi hyödyntää kätkölöytöjen kirjaamiseen tai uusien retkien suunnitteluun.

Tarjolla on myös useamman yön kestäviä mini-risteilyitä suuremmilla aluksilla. Kahden yön risteilyitä lähtee Palm Beachin satamasta (Grand Bahamalle) ja Miamin risteilysatamasta (Biminille). Risteilyalukset lähtevät illalla ja ovat seuraavan päivän saarella.

Kätköjä Bahamasaarilla ei ole paljoa, mutta kaikilta suurimmilta saarilta niitä kuitenkin löytyy. Laivoilla saavutettavista saarista huonoin tarjonta on Biminillä, jossa on vain kaksi kätköä. Koska kätköjä on vähän kannattaa päiväksi suunnitella muutakin ohjelmaa.

Julkinen liikenne Bahamasaarilla on olematonta. Takseilla pääsee liikkumaan, mutta ne voivat olla kalliita ja auton vuokraaminen vähäksi aikaa saattaa tulla edullisemmaksi.

Polku Grand Bahamalla

Floridan ilmasto

Floridan ilmasto on subtrooppinen, lukuunottamatta eteläisintä kärkeä, jossa ilmasto on trooppinen. Lämmintä ja aurinkoa siis piisaa. Talvi on Floridan sesonkia. Ilma on silloin kuivimmillaan eikä kuumuus ole niin tukahduttavaa kuin kesällä.

Heinäkuun ja marraskuun välillä on Atlantin hurrikaanikausi ja tällä välillä alueella voi esiintyä trooppisia myrskyjä, jotka pahimmillaan yltyvät hurrikaaneiksi. Todennäköisyys myrskyn osumiseen juuri matkasi aikana on pieni, mutta seuraa sääennustuksia ja viranomaisten tiedotuksia. Myrskyjen kehittymistä voi seurata National Hurricane Centerin sivuilla. Pahin myrskyaika ajoittuu yleensä syyskuulle.

Miksi mennä Floridaan?

  • Paljon kätköjä
  • Hyvät palvelut matkailijalle
  • Monipuolisia nähtävyyksiä koko perheelle
  • Trooppinen/subtrooppinen ilmasto ja hyvät uimarannat
  • Lentoja on hyvin tarjolla ja tarjouksella voi saada hyvinkin edulliset matkaliput

Miten sinne pääsee?

Finnair lentää suoraan Miamiin kolme kertaa viikossa ympäri vuoden. Edullisempia lentoja etsivän kannattaa tarkistaa vaihdolliset yhteydet Euroopan pääkaupunkien kautta. Lähes kaikista on yhteyksiä ainakin johonkin Floridan kaupungeista. Parhaat yhteydet on Miamiin ja Orlandoon. Lento Suomesta kestää 10-11 tuntia.

Edullisia lentoja voi löytää myös pienemmille lentokentille. Esimerkiksi Norwegian lentää Kööpenhaminasta ja Oslosta Fort Lauderdalen kentälle, joka sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Miamista.

Yhdysvaltoihin matkustettaessa täytyy ennen matkaa hakea sähköinen ESTA-matkustuslupa, jonka hinta on 14 dollaria.

Amerikan kirjeenvaihtajamme lähtivät katsomaan millaista geokätköily on auringonpaisteen osavaltiossa Floridassa. Erityisestä Miamin alue on pysynyt suomalaisten matkailijoiden suosiossa vuodesta toiseen ja lentoja on hyvin tarjolla.

Kuten muuallakin Yhdysvalloissa, on Floridassakin valtavan paljon kätköjä, joten siitä kätköjen löytäminen ei jää kiinni. Koko osavaltion alueella on yli 45 000 kätköä, eli melkein yhtä paljon kuin Suomessa, vaikka maantieteellisesti alue on noin puolet Suomen pinta-alasta. Virtuaalikätköjen ystävää ilahduttaa tieto siitä, että näitä Suomessa harvinaisia kätköjä on Floridassa vielä 127 kappaletta.

Floridan vanhin kätkö on GCFA Christmas Cache, joka on piilotettu joulupäivänä vuonna 2000. GCFA sijaitsee Collier-Seminolen luonnonpuistossa lähellä Naplesin kaupunkia.

Power traileja Floridassa on useita ja tiheimmillä alueilla ne menevät ristiin toistensa kanssa. Monet traileista ovat saavutettavissa autollakin ja traileilla voi halutessaan haastaa omia päivälöytöennätyksiään.

Floridan alueella on neljä geotouria. Näistä ehkä kiinnostavin on osavaltion luonnonpuistoja esittelevä Operation Recreation, johon kuuluu 69 kätköä ympäri osavaltiota. Etsimällä näistä neljäkymmentä saa itselleen geokolikon. Osavaltion luonnonpuistoissa on pääsymaksu ja geotouria hakevan kannattaa harkita vuosilipun (60$) hankkimista.

Runsauden pula

Floridan suuri kätkömäärä pakottaa suunnittelemaan kätköilyä etukäteen, jos aikoo liikkua yhden kaupungin ulkopuolella. Miamin noin tuhat kätköä vielä saa ladattua kerralla, mutta kaikkia osavaltion 45 000 kätköä ei helposti saa kerralla gepsiin. Ratkaisuna voi tehdä useita pocket queryjä itseä kiinnostavilta alueilta tai valikoida käsin kiinnostavia kätköjä laitteeseen. Jos löytöjen lukumäärän maksimointi ei ole tavoite, niin suosikkipisteitä kannattaa hyödyntää mielenkiintoisen kätköjoukon rajaamiseen.

img_5287

Kännykällä kätköily onnistuu helpommin suunnittelematta, mutta suomalaisen liittymän kanssa roaming-maksut tulevat kalliiksi. Kätköilyä varten kannattaa hankkia paikallinen prepaid-dataliittymä, jolla netin käyttö onnistuu edullisemmin. Prepaid-liittymiä saa helposti mm. kaupoista (esim. Publix, Walmart) ja suurista apteekeista (esim. CVS).

Nähtävää Floridassa riittää, eikä yhden lomareissun aikana kannata yrittääkään ehtiä kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin.

Evergladesin rämealue

Evergladesin alligaattori

Evergladesin alligaattori

Unescon maailmanperintökohteeksikin nimitetty Evergladesin rämealue on ehdoton vierailukohde Floridan matkalla. Rämealue kattaa suuren osan Floridan niemimaan eteläkärjestä. Tutustuminen alueeseen onnistuu monissa luonnonpuistoissa, joista suurin on Evergladesin kansallispuisto. Alueen mangrovekasvillisuus kuhisee elämää ja puistovierailun aikana on mahdollisuus nähdä useita lintulajeja, alligaattoreita ja käärmeitä.

Suosittu Anhinga Trail on remontissa vielä lokakuun loppuun asti. Toinen suosittu tutustumispaikka on Shark Valleyn vierailukeskus. Keskuksen yhteydessä on 24 kilometrin pituinen asfaltoitu lenkki, jonka voi kävellä, pyöräillä (vuokrausmahdollisuus) tai istua turistijunan kyydissä. Lenkki johtaa keskellä rämealuetta sijaitsevalle näkötornille ja matkan varrella näkee lähes varmasti villejä alligaattoreita. Usein niitä loikoilee jopa kävelyreitillä. Lähistöllä on tarjolla myös vauhdikkaita rämeajeluita suokiitureilla, eli veneillä joissa vedessä olevan potkurin sijaan onkin suuri ilmaa työntävä potkuri.

Kätköjä Evergladesin alueella on maaston vaikeakulkuisuudesta ja luonnonpuistojen rajoituksista johtuen vain vähän. Kansallispuistossa kätköjä ei ole, mutta sinne johtavien teiden varsilta niitä löytyy.

Luonnon lisäksi kannatta tutustua Evergladesin alueella pitkään eläneiden intiaaniheimojen historiaan. Nykyisin intiaanit pyörittävät suuria kasinoita teiden varsilla, mutta museoista ja vierailukeskuksista saa käsityksen elämästä rämeellä ennen teiden rakentamista.

Yhdysvalloissa luonnonpuistoihin pääsemisestä joutuu maksamaan. Sisäänpääsy Evergladesin kansallispuistoon maksaa 20 dollaria autolta tai 8 dollaria jalankulkijalta/pyöräilijältä. Lippu on voimassa viikon ostohetkestä. Pienempiin osavaltion luonnonpuistoihin pääsy maksaa muutamasta dollarista kymmeneen dollariin puistosta riippuen.

Avaruusrannikko ja teemapuistot

Avaruussukkula Atlantis

Avaruussukkula Atlantis

Orlandon lähellä Cape Canaveralissa sijaitsee Nasan Kennedyn avaruuskeskus ja ilmavoimien tukikohta. Paikka on Yhdysvaltain avaruusohjelman keskus ja monet historialliset avaruuslennot ovat alkaneet täältä. Kennedyn avaruuskeskuksessa on vierailukeskus, jossa riittää tekemistä koko päiväksi. Keskuksessa pääsee tutustumaan avaruustutkimuksen historiaan ja tulevaisuuteen osin jopa huvipuistomaisessa ympäristössä.

Atlas V -raketin laukaisu

Atlas V -raketin laukaisu

Tällä hetkellä Yhdysvalloista ei lähde miehitettyjä avaruuslentoja, mutta satellitteja ja luotaimia laukaistaan lähes kuukausittain. Kannattaa tarkistaa avaruuskeskuksen sivuilta osuuko matkasi ajaksi rakettien laukaisuja. Raketin matkaanlähdön seuraaminen on unohtumaton elämys, joka jää varmasti mieleen.

Kätköjä avaruuskeskuksella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole, mutta lähiseudulla niitä on paljon. Cape Canaveralin eteläpuolella sijaitsevassa Cocoa Beachissä on kätköilijöitä kiinnostava kauppa. Space Coast Geocaching Store on harvoja geokätköilykauppoja, joilla on oikea kivijalkamyymälä. Kaupassa on hyvä valikoima kaikkea kätköilytavaraa. Kauppa on avoinna sopimuksesta.

Lasten kanssa liikkuvia ja lapsenmielisiä kiinnostaa Cape Canaveralin lähellä Orlandossa sijaitseva valtavan kokoinen Walt Disney World, johon kuuluu neljä elämyspuistoa, kaksi vesipuistoa, 34 hotellia, leirintäalue ja muita palveluita. Koko Disney Worldin kokemiseen saisi helposti kulumaan vaikka koko loman. Disney Worldin alueella on kuusi virtuaalikätköä.

Disney Worldin lähellä on Universal Studios -teemapuisto, jonka teemana ovat Universalin elokuvat ja tv-sarjat (esim. Harry Potter, Jurassic Park). Varttuneemmille lapsille ja aikuisille Universalin puisto voi olla teemaltaan kiinnostavampi, vaikka molemmista löytyy paljon tekemistä kaiken ikäisille. Universalin teemapuistossa on yksi virtuaalikätkö.

Halpaa lystiä teemapuistoissa käynti ei ole. Kennedyn avaruuskeskuksen perusliput maksavat 50 dollaria. Disney Worldin ja Universalin päiväliput yhteen puistoon maksavat reilut 100 dollaria. Useamman päivän lipuissa päivähinta on edullisempi ja tarjolla on yhdistelmälippuja eri puistoihin.

Jos koko matkaseurueesi ei ole innostunut geokätköilystä, voivat teemapuistot tarjota hyvän vaihtoehdon päiviksi, jolloin olet itse tahkomassa lähialueen power traileja ja muita kätköjä.

Overseas Highway

Overseas Highway (US1) Miamista Key Westiin tarjoaa hienon road tripin. Tie kulkee 200 kilometrin matkan pieniä Florida Keys -saaria pitkin kohti saariketjun päässä sijaitsevaa Key Westin kaupunkia.

Key Westin keskusta

Overseas Highway on rakennettu osittain saaret aiemmin yhdistäneen hurrikaanin tuhoaman rautatien paikalle, ja jälkiä rautatiestä on edelleen näkyvissä. Matkan varrella on 42 siltaa, joista pisin on yli kymmenen kilometrin pituinen.

Tien varrella on paljon hienoihin paikkoihin sijoitettuja kätköjä, joten matkan tekoon kannattaa varata hyvin aikaa. Suosittelemme yöpymään Key Westissä tai sen läheisyydessä, jolloin molempina päivinä jää hyvin aikaa kätköjen hakemiseen ja muihin pysähdyksiin. Muista maistaa matkalla herkullista limettipiirakkaa (Key lime pie)!

Overseas highway on kaksikaistainen tie ja ruuhkautuu välillä. Jos tie ei tunnu vetävän, kannattaa ruuhkassa seisomisen sijaan kääntyä sivuteille katsomaan mitä mielenkiintoista lähimmältä saarelta löytyy.

Florida-kertomuksen seuraava osa julkaistaan ensi viikolla. Siinä kerromme mm. autoilusta Floridassa ja päiväretkimahdollisuuksista.

 

Osloon on helppo lähteä kätköilykaupunkilomalle. Skandinavian kirjeenvaihtajamme kävivät katsomassa millaisia kätköjä Oslosta löytyy ja mitä muuta siellä voi tehdä.

Kätköjä Norjassa on lähes 70 000. Oslossa kätköjä on noin 1700. Osa Oslon kätköistä näkyy vain premium-jäsenille, mutta etsittävää riittää, vaikkei olisikaan premium-jäsenyydestä maksanut.

Oslon lentokenttä sijaitsee kaukana keskustasta, mutta keskustaan pääsee helposti junalla. Tiheästi kulkeva lentokenttäjuna Flytoget on nopein, mutta kallis. Kertalippu Oslon päärautatieasemalle maksaa noin 19,50 euroa. Hieman harvemmin kulkevilla NSB:n lähijunilla pääsee melkein puolet halvemmalla, eikä matka kestä kuin kolme minuuttia kauemmin. Valitse lentokentällä mikä tahansa NSB:n juna, jonka mainitaan kulkevan Oslon keskusaseman (Oslo S) kautta. Jos majapaikkasi ei ole aivan rautatieasemien lähellä, kannattaa tarkastaa pääseekö Nor-Wayn lentokenttäbusseilla kätevämmin suoraan majapaikan lähelle.

Oslon julkinen liikenne toimii hyvin ja on helppo käyttää. Kaupungissa pääsee liikkumaan busseilla, raitiovaunuilla, metrolla (T-bane) ja lähijunilla, joilla pääsee lähes joka paikkaan. Kätköilykaupunkiloma Oslossa onnistuukin hyvin ilman autoa. Ilman autoakin päivän aikana ehtii hakemaan helposti yli 20 kätköä rauhallisesti kiertäen. Auton vuokraaminen kannattaa, jos aikoo Oslosta kauemmaksi tai löytömäärien suhteen on kovat tavoitteet.

Joukkoliikenteen liput saa ostettua helposti lataamalla kännykkään RuterBillett-sovellus. Sovellukseen rekisteröidään maksukortin tiedot ja sen jälkeen lipun ostaminen käy muutamalla napin painalluksella. Mobiililippu pitää ostaa ennen liikennevälineeseen nousemista.

Museoista kiinnostuneelle Bygdøyn saari tarjoaa paljon nähtävää ja kätköjäkin siellä on. Saarelta löytyy yhteensä viisi museota, joista varsinkin Kon Tiki- ja viikinkilaivamuseot ovat mielenkiintoisia. Kon Tiki -museo esitteleee norjalaisen tutkimusmatkailija Thor Heyerdahlin huimaa tutkimusretkeä balsalautalla yli Tyynen valtameren. Viikinkilaivamuseossa on esillä neljä Norjasta löydettyä oikeaa viikinkialusta. Viikingit haudattiin aluksissaan ja nämä laivat on löydetty pelloista haudattuina. Bygdøylle pääsee bussilla (bussi 30 keskustasta) tai kesäisin vesibussilla Rådhusplassenin rannasta.
Keskustasta luoteeseen sijaitseva

Vigelandin puisto on ehdoton käyntikohde. Puisto on osa suurempaa Frognerparkenia, josta kätköjäkin löytyy mukavasti. Vigelandin puisto tunnetaan myös Patsaspuistona, sillä siellä on esillä yli kaksi sataa Gustav Vigelandin veistämää kivipatsasta. Patsaat esittävät vanhoja ja nuoria ihmisiä mitä kummallisimmissa asennoissa. Puiston sanotaan olevan maailman suurin yhden taiteilijan teosten ympärille rakennettu puisto.

Oslon kätköt löytyvät pääasiassa helposti. Kaupungissa ihmismassat vaikeuttavat etsimistä, mutta monet kätkön on sijoitettu fiksusti niin, että niiden poimiminen huomaamattomasti on mahdollista. DNF:äkin tulee, joissain kätköissä paikka ja vinkki tuntuu selkeältä, mutta silti mitään ei näy. Kätköjä on kuitenkin löydetty vastikään, joten joko meillä on huono tuuri ja kätköt ovat juuri kadonneet tai emme vain osaa etsiä niitä. Norjassakin törmää Ruotsista tuttuun, outoon tapaan kietoa kätköpurkin ympärille muovipussi. Muovipussi kerää kosteutta purkin ympärille ja lopputuloksena koko kätköpurkki on ällöttävän limainen. Ajan kanssa muovipussi hajoaa pieneksi muovisotkuksi luontoon. Tätä ratkaisua ei kannata Suomeen kopioida.

Haasteista innostuneelle premiumjäsenelle Oslon pohjoispuolella sijaitsevalta Grefsenkollenilta löytyy melkein 20 haastekätköä pieneltä alueelta. Kannattaa etukäteen selvittää mitkä haasteista olet jo suorittanut.

Keskustan kaakkoispuolella on Ekebergs-vuori, josta aukeaa hyvät näköalat keskustaan ja Oslovuonoon. Kätköjäkin siellä tietysti on. Valhallaveienin varresta löytyy paikka jossa Edward Munch maalasi kuuluisan Huuto-maalauksensa. Munchin taiteesta kiinnostuneen kannattaa käydä Munchmuseetissa, josta löytyy lisää herran teoksia.

Norja on Suomea kalliimpi maa ja ruokailuihin saa kulumaan rahaa. Mukavia ravintoloita löytyy esimerkiksi aivan keskustan pohjoispuolella sijaitsevasta Grünerløkan kaupunginosasta, joka on Oslon hipstereiden suosiossa. Grünerløkan vieressä virtaa Åkerselva-joki, jonka reunoja pitkin kulkevat kävelytiet tarjoavat mukavan ulkoilureitin kätköineen.

Oslon ilmasto

Oopperatalo

Oopperatalo

Eikö Oslon säätila miellytä? Odota 15 minuuttia. Norjan sää on usein hyvin vaihteleva. Monet Atlantilta vyöryvät matalapaineet satavat Norjaan. Oslon vuotuinen sademäärä on keskimäärin 763 mm. Vertailun vuoksi Helsingissä vastaava luku on 655 mm ja Tampereella 598 mm. Suurimmat sateet tulevat yleensä kesäkuusta marraskuuhun. Sateenvarjo ja/tai vedenkestävät kuorivaatteet kannattaa siis pakata mukaan.

Miksi mennä?

Oslo ei missään nimessä tarjoa Norjan parhaita maisemia, vaikka kaupunki sijaitseekin Oslovuonon rannalla ja ympärillä on pieniä suuria mäkiä. Kätköjä ja kaupunkikulttuuria Oslossa kuitenkin on. Kaupunki on parhaimmillaan viikonlopun tai pitkän viikonlopun kohteena. Jos aikaa on enemmän, suosittelemme ehdottomasti jatkamaan matkaa myös esimerkiksi Länsi-Norjan vuonoille. Sinne pääsee kätevimmin autolla, mutta myös junamatka Oslosta Bergeniin tarjoaa sykähdyttäviä maisemia.

Miten sinne pääsee?

Osloon on hyvä lentotarjonta Helsingistä. Sekä Finnairilla että Norwegianilla on useita suoria lentoja päivässä ja halvimmillaan lentoliput maksavat noin 30 euroa. Lento kestää vain tunnin, joten Osloon ehtii hyvin viikonlopun nopealle kätköilylomalle.

Osloon voi ajaa omallakin autolla. Kannattaa ottaa lautta Helsingistä tai Turusta Tukholmaan ja jatkaa siitä Ruotsin läpi Osloon. Ajomatka on pitkä ja matkantekoon on syytä varata koko päivä. Omalla autolla ajo Osloon on järkevää lähinnä jos aiot jatkaa autolomaasi muualle Norjaan.

Kuva: Geocaching.com

Kuva: Geocaching.com

Ensi tiistaina tulee kuluneeksi tasan viisitoista vuotta ensimmäisen geokolikon liikkeelle laskusta. Juhlan kunniaksi geokolikot keksinyt Moun10Bike, eli Jon Stanley, vastailee kätköilijöiden kysymyksiin livenä Redditin geocaching-palstalla. Moun10Biken AMA, eli Ask Me Anything (kysy minulta mitä vain) alkaa 30.8. kello 21.00 Suomen aikaa. Kestoa ei ole ilmoitettu, mutta oletettavasti hän on paikalla ainakin tunnin tai pari.

Maailman ensimmäinen geokolikko

Moun10Bike löysi sadannen kätkönsä vuonna 2001 ja halusi juhlistaa merkkipaalua jotenkin. Idea geokolikoihin tuli armeijan muistokolikoista. Moun10Bike tilasi aluksi sadan kolikon erän itse suunnittelemiaan geokolikoita. Sarjan ensimmäisen kolikon hän piti itsellään muistona, mutta kolikosta numero 002 tuli ensimmäinen liikkeelle laskettu geokolikko Jonin tiputtaessa sen GC126C Light House Point -kätköön Seattlen lähellä.

Kolikon matka eteni hitaasti ja se ehti matkustaa 74 kilometriä ennen kuin se päätyi Whatcom Wanderers -nimimerkin haltuun. Sen jälkeen kolikko on ollut silloin tällöin miiteissä näytillä, mutta vuoden 2012 jälkeen kolikosta ei ole kuulunut mitään, eikä Whatcom Wandererskaan ole kirjautunut Geocaching.com-sivulle vuoden 2013 jälkeen.

Kaikki ensimmäiset sata kolikkoa ovat Moun10Biken nimissä, mutta myöhempien sarjojen kolikoita on myynnissäkin. Ensimmäinen kaupalliseen myyntiin tullut geokolikko oli vuonna 2002 tehty Kanada-geokolikko.

Ensimmäinen vapaaehtoinen kätkötarkastaja

Kätköjen määrä alkoi kasvamaan ja Geocaching.com:n perustaja Jeremy pyysi Moun10Bikea apuun. Moun10Bike tarkasti ja julkaisi ensimmäisen kätkönsä 22.4.2001. Nykyisen mallisia ohjesääntöjä tuohon aikaan ei vielä ollut, vaan tarkastuksessa katsottiin lähinnä koordinaattien järkevyys ja se, ettei kätkö ole yhdysvaltalaisessa kansallispuistossa, jossa National Park Service oli kätköilyn kieltänyt.

Geokätköilystä ammatti

Vuonna 2009 Jonista tuli lakeija – lackey, eli Groundspeakin työntekijä, kun hän aloitti työt Groundspeakillä. Tänä päivänä Jon toimii järjestelmäasiantuntijana ja hänen työnkuvaansa kuuluvat mm. kehitystiimin työn ohjaaminen ja suunnittelu. Jon kerää kasaa käyttäjien toiveita eri lähteistä ja suunnittelee toteutettavia muutoksia näiden pohjalta.

Kysy mitä vain!

Nyt on loistava tilaisuus kysyä Geocaching.com:n tulevaisuuden suunnitelmista tai vaikka geokätköilyn historiasta. Jon tuntee hyvin molemmat kokeena kätköilijänä ja Groundspeakin työntekijänä.

Kysymyksen esittäminen on helppoa, mutta tarvitset siihen Reddit-käyttäjätunnuksen. Rekisteröityminen on todella yksinkertaista ja siihen riittää tiedoiksi käyttäjätunnus sekä salasana.

Geotourit

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Geocaching.comin viralliseen mobiiliohjelmaan tuli viimeisimmässä päivityksessä tuki geotoureille, mutta mistä oikeastaan on kyse?

Geotourit ovat Groundspeakin kaupallisia yhteistyöprojekteja, jotka on tehty yhteistyössä matkailun ammattilaisten tai muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarkoituksena on esimerkiksi mainostaa alueen nähtävyyksiä ja houkutella geokätköilijöitä alueelle.

Sovelluksesta geotourit löytyvät kätköhaun alta. Käyttöliittymä kaipaa vielä vähän hiomista, sillä nyt geotourin voi hakea vain GT-koodilla. Itseä kiinnostava geotour pitää siis ensin hakea Geocaching.com:n Geotours-sivulla. GT-koodit löytyvät jokaisen geotourin omalta sivulta.

Ruotsin sydän

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Suomessa geotoureja ei vielä ole, mutta Ruotsista sellainen jo löytyy.  Kesäkuussa julkaistu The Heart of Sweden -geotour käsittää 50 kätköä Örebron läänin alueella. Geotourin on organisoinut Örebron läänin kuntayhtymä. Sarjan kätköt ovat olleet suosittuja ja niille on kertynyt kirjoitushetkellä yhteensä 1354 suosikkipistettä.

Sarjan kätköjä ovat olleet toteuttamassa lukuisat paikalliset kätköilijät. Purkit esittelevät monipuolisesti alueen kiinnostavia nähtävyyksiä, luontoa ja kulttuuria. 50 kätkön joukkoon mahtuu kaikkea helpoista peruspurkeista veneilykätköön ja vaativaan kiipeilykätköön.

Hakijoita sarjan kätköille houkutellaan ilmaisten geokolikoiden avulla. Geotourin sivulta voi tulostaa oman geotour-passin, johon merkitään kätköpurkeista löytyneitä koodeja. Lisäksi osasta kätköpaikoista täytyy ottaa valokuva. Hirviaiheisia geokolikkoja on mahdollista saada yhteensä kolme. Käymällä tietyt kymmenen sarjan kätköä saa pronssitason geokolikon. Vielä toiset kymmenen hakemalla tienaa hopeatason geokolikon ja hakemalla kaikki sarjan 50 kätköä tienaa itselleen kultaisen tason geokolikon. Geotourin sivuilta löytyy lista kolikoita tienanneista kätköilijöistä.

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Muutakin houkutinta on tarjolla. Esimerkiksi nyt elokuussa Instagramissa #geotourswe -hashtagilla kuvia jakaneiden kätköilijöiden kesken arvotaan kylpyläviikonloppu kahdelle.

Örebrohon ajaa Tukholman satamista noin parissa tunnissa, joten geotourille ehtii hyvin Suomestakin vaikka pitkän viikonlopun aikana.

Jotain mätää Tanskanmaalla?

Tavallisista kätköistä poiketen geotourien kätköt voivat olla avoimen kaupallisia. Tanskassa julkaistiin maaliskuussa Bridgestone GeoTour 2016, joka on rengasvalmistajan mainoskampanja. Bridgestonen kätköt on piilotettu ympäri Tanskaa. Tanskan geotourissa ei ole tarjolla geokolikoita, mutta kätköjä hakeneet voivat osallistua kilpailuun. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan noin 1600 euron arvoinen autoloma ja joka kuukausi on tarjolla pienempia palkintoja. Bridgestonen kilpailu päättyy syyskuussa ja nähtäväksi jää poistuuko koko geotour kätköineen silloin.

Örebron geotour on ollut hurjan suosittu, mutta samaa ei voi sanoa Bridgestonen kampanjasta – ainakaan kerättyjen suosikkipisteiden valossa. Vaikka kätköt sijaitsevat kauniilla paikoilla, niin sarjan kätköt ovat keränneet kesän aikana suosikkipisteitä yhteensä vain 35, vaikka kävijöitä näilläkin kätköillä on ollut. Geotourin kätköt on julkaistu Bridgestonen oman käyttäjätilin alla, eikä ole tiedossa onko toteutuksessa ollut apuna paikallisia kätköilijöitä.

Geotourit maailmalla

Eniten geotoureja löytyy Yhdysvalloista, mutta Euroopassakin niitä on monessa maassa. Useimmat tourit on tehty matkailunedistämistarkoituksessa ja Tanskan mallisia mainoskampanjoita on vähemmän. Geotoureja ovat toteuttaneet kaupungit, maakunnat, osavaltiot, kauppakamarit, luonnonpuistot ja matkailunedistämisjärjestöt.

Suurin osa geotoureista on melko paikallisia, mutta osa esittelee kohteita laajemmalta alueelta. Esimerkiksi Dinosaur Train -geotourin kätköjä on Yhdysvalloissa usean osavaltion alueella ja muutama Kanadankin puolella. Euroopassa viikinkien jalanjäljissä kulkevan geotourin, Thing Sitesin, kätköjä löytyy Mansaarelta, Skotlannista, Färsaarilta, Norjasta ja Islannista.

Geokätköilijän kannalta geotourien kätköt ovat aivan tavallisia kätköjä. Suurin lisäarvo etsijälle on (ainakin toivottavasti) hyvin suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus, joka esittelee tiettyä mielenkiintoista teemaa. Useissa geotoureissa on lisäksi mahdollisuus saada geokolikoita tai muita palkintoja sarjan kätköjä keräämällä. Kannattaakin tarkistaa osuuko seuraavan lomamatkan varrelle mielenkiintoisia geotoureja.

Geotour-kätköt tunnistaa omasta matkalaukku-attribuutista. Symboliksi valittu matkalaukku on hämäävästi todella lähellä turistiystävällinen kätkö -attribuuttia, joten kannattaa olla tarkkana.

Geotourit matkailun ammattilaisille ja yrityksille

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Geokätköily on pitkään kiinnostanut kaupallisia tahoja, mutta ohjesäännöissä oleva kaupallisten kätköjen kielto rajoittaa kaupallisia mahdollisuuksia. Geotourit tarjoavatkin hyvän mahdollisuuden geokätköjen hyödyntämiseen markkinoinnissa. Geotourin toteuttaminen vaatii sopimista Groundspeakin kanssa ja epäilemättä rahaakin liikkuu. Geotourien kätköt julkaistaan Groundspeakin erityisluvalla, joten niiden yksityiskohdat ovat sovittavissa. Geotour kannattaa suunnitella huolella ja miettiä miten siitä saadaan oikeasti geokätköilijöitä kiinnostava. Kiinnostuneen kannattaa tutustua Groundspeakin kokoamaan materiaaliin.

Kävimme tutustumassa heinäkuussa julkaistuihin Salpapolun kätköihin Kymenlaaksossa.

Salpapolku on 55 kilometriä vaellusreitti Virolahden ja Miehikkälän alueella. Reitti alkaa Suomenlahden rannalta ja jatkuu kohti pohjoista aina Lappeenrannan rajalle saakka. Kätkötetty osuus kattaa vaellusreitistä reilun 40 kilometrin matkan ja kätköjä on 115. Matkan varrelle osuu lisäksi muutama sarjaan kuulumaton vanhempi kätkö.

SA-Kuva

SA-Kuva

Betonikorsun kaasutiiviit ovikehykset kiinnitetään hitsaamalla. SA-Kuva

Salpa-asema

Salpapolun reitti seurailee sota-aikaan rakennettua Salpalinjan (virallisesti Salpa-asema) puolustuslinjaa. Koko linja kulkee Itämereltä Jäämerelle asti (1 200 kilometriä).

Puolustuslinja on itsenäisen Suomen suurin rakennusurakka. Välirauhan aikaan vuonna 1941 Salpalinjaa oli rakentamassa enimmillään 35 000 miestä. Rakentajien muonituksesta huolehti 2000 lottaa. Rakennustöihin osallistui myös vajaat tuhat vapaaehtoista ruotsalaista.

Koko 1200 kilometrin matkaa ei ole linnoitettu. Syrjäseuduilla pelkkä karu erämaakin toimii puolustuslinjana. Raskaimmat linnoitusrakenteet on sijoitettu suojaamaan kulkuväyliä, joita pitkin motorisoitu vihollinen olisi voinut edetä sisämaahan.

Betoni sotketaan tiukkaan, ettei jäisi tyhjää väliin.

Betoni sotketaan tiukkaan, ettei jäisi tyhjää väliin. SA-Kuva

Salpalinjan rakenteet koostuvat teräksestä, betonista ja kivestä rakennetuista kantalinnotteista sekä kevyemmistä kenttälinnotteista. Kantalinnoitteet ovat esimerkiksi teräsbetonista rakennettuja korsuja, panssariesteitä ja tykkipattereita. Kenttälinnoiteet ovat juoksuhautoja, puisia korsuja ja muita pieniä rakennelmia.

Kestävistä materiaaleista tehdyt kantalinnoitteet ovat odotetusti kestäneet aikaa parhaiten ja niitä on edelleen paljon näkyvissä. Moni korsuista on hyvässä kunnossa ja niissä on mielenkiintoista seikkailla. Puolustusvoimat on vielä kylmän sodan aikaan 80-luvulla tehnyt kunnostustöitä Salpalinjalla. Kaikki Salpalinjan rakenteet olivat Puolustusvoimien omistuksessa aina vuoteen 2003 asti.

Jatkosodan taistelut eivät missään vaiheessa yltäneet Salpalinjalle asti, mutta linjan uskotaan toimineen pelotteena. Syvemmälle maahan tunkeutuessaan Neuvostoliiton joukot olisivat joutuneet kohtaamaan raskaasti linnoitetun puolustuslinjan.

Salpapolku-kätkösarja

Salpapolun kätkösarja on jaettu värikoodattuihin osuuksiin. Jokaisella osuudella on oma bonus-purkkinsa, johon saa vihjeitä osuuden muista kätköistä. Yhdessä päivässä koko sarjaa ei kannata edes yrittää koluta. Matkan varrella on niin paljon kiinnostavaa nähtävää, että matkan tekoon kannattaa varata aikaa.

Kätkösarjaa ovat olleet toteuttamassa ROTEVA & SiniSilmä, PELET, Team Tupus, MetsanN, todot, Bacajo, miirumaaru ja koppelo2013.

Panssariesteitä

Panssariesteitä

Päätämme tällä kertaa kävellä läpi keltaisen osuuden koko reitin keskivaiheilta. Keltainen osuus alkaa Säkäjärven kylästä Miehikkälästä ja jatkuu Pyyhinlammelle kymenlaaksolaisten maalaismaisemien halki.

Tomtom-navigaattori sekoilee matkalla lähtöpaikalle. Se on sitä mieltä, että Säkäjärventietä ei sovi ajaa ollenkaan. Emme ole itsekään hereillä ja päädymme ajamaan Vaalimaantieltä Virojoentietä melkein Miehikkälään asti, josta koukkaamme Kalliokosken ja Soukanteiden kautta Säkäjärvelle. Vasta loppuvaiheessa kuskia alkaa mietityttää outo kiertely. Vilkaisu karttaan paljastaa, että olisimme päässeet paikalle paljon suoremmin kääntymällä Vaalimaantieltä suoraan Säkäjärventielle.

Reitti on merkitty selvästi.

Salpapolun reitti on merkitty maastoon selvästi kyltein ja sinisin maalimerkein.

Auto jää parkkiin Säkäjärventien ja Mässelinmäentien risteykseen, jossa on hyvä levennys. Keltaisen osuuden ensimmäinen kätkökin on aivan vieressä, eikä mene aikaakaan kun se on jo käsissä.

Lähdimme aamulla sateisesta Haminasta ja olimme asennoituneet sateiseen retkipäivään. Säkäjärvellä sää kuitenkin kirkastuu selvästi ja pian nautitaan jo auringon paisteesta. Sadepäivän mukaan valitut vaatekerrokset vähenevät pian päältä.

Vaskitsa lämmittelee tiellä

Vaskitsa lämmittelee tiellä

Keltaisen osuuden alku kuljettaa läpi miehikkäläläisen maalaismaiseman. Välillä saamme osaksemme haukut pihapiirien koirilta, mutta yksikään kätkö ei onneksi ole ihan pihojen tuntumassa.

Panssariestekivien linjat reunustavat peltomaisemaa. Suurista kivistä rakennettuja panssariesteitä Salpalinjalle rakennettiin noin 225 kilometriä. Jokainen esteen kivi painaa noin kolme tonnia. Panssariesteen tarkoitus on estää panssarivaunujen ja muiden ajoneuvojen eteneminen.

Korsun sisäänkäynti

Korsun sisäänkäynti

Peltomaisemat vaihtuvat metsäisemmäksi lähestyessämme Soikonvuorta. Ennen Soikonvuorta vastaan tulee ensimmäinen teräsbetonikorsu. Korsu 33:n ympäristö paljastuu loistavaksi mansikka-apajaksi. Vaikka edelliset kävijät ovat ehtineet saalista verottaa, saamme mekin vielä suut makeaksi. Kätkö on korsun ulkopuolella, mutta käymme mielenkiinnosta tutustumassa sisätiloihin. Onneksi taskulamput tulivat mukaan! Korsu on pysynyt kuivana ja muutenkin siistissä kunnossa. Korsu 33 on tarkoitettu 20 hengen majoitustilaksi ja siinä on paikat kahdelle konekiväärille sekä suojatila panssarintorjuntatykille.

Kesken jäänyt konekivääriasema

Kesken jäänyt konekivääriasema

Korsun jälkeen kuljemme kohti Soikonvuorta, joka kätkee sisäänsä salaisuuden. Kallion sisälle on louhittu kahdesta konekivääriasemasta ja suuresta majoitusluolasta koostuva korsu. Rakennustyöt ovat jääneet kesken, mutta luolassa pääsee kulkemaan hyvin. Virolahti-viikon aikaan luolassa järjestetään jumalanpalvelus ja siitä muistuttaa luolan seinustalla oleva puinen risti ja sadat lämpökynttilä-roskat. Luola on varmasti hieno kynttilän valossa, mutta harmittaa etteivät järjestäjät siivoa tapahtuman jälkiä.

Testaamamme osuus on melko hyvin pyöräiltävissä. Vain muutamassa kohdassa on pienempää polkua, kasvillisuutta ja juuria, mutta näistäkin pyörän saa läpi ainakin taluttamalla. Lähes kaikki keltaisen osuuden purkit on saavutettavissa kohtuullisen hyvin jopa autolla. Kannattaa kuitenkin tehdä karttatiedustelu huolella ennen lähtöä ja valita sopivin kulkuneuvo kohteen mukaan. Esimerkiksi Virolahden puolella olevat osuudet ovat paljon metsäisempiä ja jalat voivat olla ainoa järkevä kulkutapa.

KPyyhinlampiaikilla kätköpaikoilla ei ole historiallisia nähtävyyksiä, vaikka Salpalinjan linjaus kulkee koko ajan lähellä. Keltaisen osuuden loppupuolelta löytyy Mannojanlaavu, mutta eväspaikaksi suosittelemme Pyyhinlammen rantaa, mistä seuraava kätkökin löytyy. Lammella on nuotiopaikka, polttopuita, käymälä ja hyvä laituri. Lämpimänä päivänä lammessa kannattaa käydä virkistäytymässä!

Salpapolun väriosuuksilla on omat bonuskätkönsä. Alamme Pyyhinlammen rannalla kasaamaan kätköjen lokikirjoista saatuja vinkkejä ylös ja huomaamme, että olemme unohtaneet ottaa yhden vinkin. Onneksi kyse on viimeisestä desimaalista, eikä etsintäalue jää suureksi. Bonuspurkkikin esittelee vielä mielenkiintoisen kohteen.

Bonuspurkilta palaamme lähes samaa reittiä takaisin autolle. Soikonvuoren kierrämme tietä pitkin länsipuolelta. Paluumatka tuntuu vauhdikkaalta kun ei pysähdy kätköille tai koluamaan korsuja. Gepsin mittariin kävelymatkaa tulee yhteensä 11,3 kilometriä.

Sarjoissa kätköjen nimien muuttuva osuus kannattaisi laittaa alkuun.

Kätköpolun varrelta löytyy kaksi museota, Virolahden Bunkkerimuseo ja Miehikkälän Salpalinja-museo, joissa kiinnostuneet pääsevät tutustumaan puolustuslinjan historiaan tarkemmin. Museoissa pääsee näkemään kevyitä kenttälinnotteita, joita maastossa ei ole säilynyt.

Salpapolun kätköjä tulemme varmasti hakemaan myöhemmin lisää ja suosittelemme kätkösarjaan tutustumista kaikille. Kätköpolku tarjoaa sopivassa suhteessa luontoa, liikuntaa ja historiaa. Kiitos kaikille kätkösarjan toteuttamiseen osallistuneille!

Miten sinne pääsee?

Salpapolulle on kätevintä mennä autolla. Helsingistä Miehikkälään ajaa parissa tunnissa, Jyväskylästä kolmessa tunnissa ja Tampereelta kolmessa ja puolessa tunnissa.

Virojoelle ja Miehikkälään pääsee bussilla Haminasta, mutta varsinkin viikonloppuisin vuoroja on vähän. Sunnuntaisin busseja ei kulje.

Linkkejä

Haastecheckerit

Haastekätköjen nykyiset ohjesäännöt vaativat checkerin jokaiseen kätköön. Tällä hetkellä ainoa hyväksytty checkereitä ylläpitävä sivusto on tilastosivusto Project-GC. Perehdyimme haastecheckerien maailmaan ja selvitimme miten sellaisen saa omalle haastekätkölleen.

Haastecheckerit helpottavat merkittävästi haasteen ehtojen täyttymisen tarkastamista. Etsijän tai haasteen tekijän ei enää tarvitse kahlata tilastoja läpi varmistaessaan suoritusta, vaan checkeri käy kätköilijän tilastot läpi (Project-GC:n tietokannasta) ja katsoo täyttyvätkö haasteen ehdot.

Periaatteessa kuka tahansa voi kirjoittaa uusia haastecheckereitä. Checkerin tekeminen vaatii kuitenkin vähän ymmärrystä ohjelmoinnista, sillä checkerit kirjoitetaan Lua-ohjelmointikielellä, eli samalla jolla Wherigo-kasetitkin tehdään. Jos ohjelmointi jollain muulla kielellä on tuttua, niin Luan kyllä oppii nopeasti.

Haastecheckerin kirjoittajaksi pääseminen vaatii Project-GC:n erillisen hyväksynnän. Tällä hetkellä uusia kirjoittajia ei hyväksytä Project-GC:n viimeistellessä teknistä toteutustaan. Checkerien teon lupaillaan avautuvan kaikille lähiaikoina.

Skriptit ja tagit – haastecheckerin rakenne

Checkerin rakenne

Haastecheckerit koostuvat kahdesta osasta, Lua-kielisestä tarkistusskriptistä ja JSON-muotoisesta tagista.

Lua-kielinen skripti sisältää varsinaisen tarkastuslogiikan. Se ottaa tagin muuttujat huomioon ja selvittää tekee niiden perusteella tarkastuksen kirjautuneen käyttäjän tilastoihin. Muiden tekemien checkerien lähdekoodia pääsee katsomaan checkerin View source -napin kautta. Tämä on hyvä tapa opiskella tarkistusskriptin rakennetta. Ennen lähdekoodin tutkimista kannattaa lukea Project-GC:n dokumentaatio, jotta ymmärtää mitä skripti pitää sisällään.

Tagissa on tarkastusksriptin muuttujat. Eri puolilta maailmaa löytyy hyvin samantyylisiä haasteita ja samaa tarkastusskriptiä voidaan hyödyntää useassa haasteessa tagilla säädettävien arvojen perusteella. Tagin arvoilla voi esimerkiksi rajata mistä maasta tai mitä kätkötyyppejä tarkastusskripti hyväksyy.

Checkeri omalle haasteelle

Jos löydät jostain päin maailmaa identtisen haasteen, niin voit luoda uuden checkerin klikkaamalla Clone tag… -nappia haasteen checkerin kohdalla ja linkittämällä sen omaan kätköösi. Toisen kätkön olemassaolevaa checkeriä ei pitäisi käyttää suoraan vaikka ehdot olisivatkin samat. Jokaisen tagin pitäisi liittyä yhteen haastekätköön.

Valmiin tagin kloonaaminen vaatii, että haasteesi on tarkastettavissa samalla skriptilla ja tagilla kuin toinen haaste. Esimerkiksi maata ei voi vaihtaa, vaan haasteesi täytyy olla tarkalleen samoilla ehdoilla kuin toinen haaste. D/T-taulukon täyttämiseen ja vastaaviin haasteisiin todennäköisesti löytyy valmis checkeri ja käyttökelpoinen kloonattava tagi.

Mikäli sopivaa valmista checkeriä ei löydy, eikä sinua ei ole jo aiemmin hyväksytty checkerien tai tagien kirjoittajaksi, niin tällä hetkellä ainoa mahdollisuus on pyytää checkerin tekemistä Project-gc.com:n foorumin Checker Requests -palstalla, jossa aiemmin hyväksytyt vapaaehtoiset tekevät uusia checkereitä ja uusia tageja olemassa oleville checkereille.

Mistä aloittaa uuden haasteen kanssa?

Uuden haasteen kanssa on pieni muna-kana -ongelma. Uutta haastecheckeriä ei välttämättä kannata tehdä valmiiksi, ennen kuin tietää haasteen menevän kätkötarkastuksesta läpi. Toisaalta haastecheckerin toteutuksessakin voi tulla teknisiä haasteita, jotka pakottavat tekemään muutoksia haasteideaan.

Jos olet epävarma haasteen läpimenosta, niin suosittelemme varmistamaan ensin, että checkeri on teknisesti toteutettavissa. Tämä onnistuu kysymällä foorumilla checkerien tekijöiltä. Voit samalla saada arvokasta palautetta ja kehitysideoita haasteideastasi. Kun tiedät checkerin olevan teknisesti mahdollinen, voit laittaa haasteidean tarkastettavaksi kätkötarkastajille.

 

Lauantaina 20. elokuuta vietetään perinteiseen tapaan kansainvälistä geokätköilypäivää. Tuolloin kätkön löytäneet tai miittiin osallistuneet saavan profiiliinsa uuden matkamuistokuvan.

Kansainvälistä geokätköilypäivää on vietetty vuodesta 2011 alkaen. Aiemmin Groundspeak järjesti geokätköilypäivänä suuren korttelijuhlan (Geocaching Block Party) Seattlessa, mutta tänä vuonna juhlaa ei enää järjestetä. Geokätköilijät voivat kuitenkin juhlia päivää omissa miiteissään ympäri maailmaa.

Jos aiot järjestää oman miitin geokätköilypäivänä, niin miitin tulee olla tarkastusjonossa viimeistään ensi lauantaina (6.8.). Miitit kannattaa kuitenkin laittaa jonoon aina hyvissä ajoin, koska niiden tarkastuksessa voi mennä hetki.

Suomen ensimmäinen geokätkö, GC72 Sun Gear, piilotettiin lauantaina 30. syyskuuta 2000, eli kätkö täyttää pian 16 vuotta. Nettilokien mukaan siellä on vieraillut pian 2000 vierailijaa. Todellisuudessa kävijöitä on enemmän, sillä kaikki eivät kirjaa löytöjään nettiin. Kävimme katsomassa mitä kätkölle kuuluu.

IMG_5296Nyt on hyvä mustikkavuosi ja sen huomaa Keinukallion metsässäkin. Nälkäisenä täällä ei tarvitse kätköillä, jos jaksaa poimia mustikoita. Etsiä niitä ei tarvitse, sillä mustikoita on joka puolella.

Sun Gear on piilotettu Keinukallion urheilualueen metsiin Keravalla lähellä Vantaan rajaa. Kätköpaikka on kestänyt aikaa hyvin. Kätköpurkki on uusittu paremmin kosteutta kestävään malliin vuonna 2009 ja kätkön piilopaikka on elänyt vuosien varrella, mutta suurempia muutoksia alkuperäiseen kätköpaikkaan ei ole tarvinnut tehdä.

Ulkoilualueen parkkipaikalla on paljon autoja, mutta kätkön lähettyvillä saa ulkoilla rauhassa. Monet liikkuvat vain leveillä pururadoilla tai käyttävät Keinukallion frisbeegolf-rataa.

Lähestyminen

IMG_5287Lokeissa moni kertoo lähestyneensä kätköpaikkaa perinteistä pöljänpolkua pitkin, eli puskia myöten rymyten. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä paikalle johtaa hyviä polkuja useammastakin suunnasta. Suosittelemme lähestymään kätköä Keinukallion urheilupuiston (N 60° 23.02′, E 25° 8.24′) suunnasta. Urheilupuistolla on hyvin pysäköintitilaa ja matkan varrelle osuu muitakin kätköjä. Matkaa urheilukeskukselta kätkölle on noin pari kilometriä suuntaansa. Huomioi, että Maanmittauslaitoksen kartassa näkyy vain osa alueen poluista. Koko metsä on suosittua ulkoilualuetta ja polkuja risteilee joka suuntaan.

Jos olet kiireessä tai metsäreippailu ei kiinnosta, niin kätkölle pääsee lyhyempääkin reittiä Lahdentien varresta. Autolle Lahdentien varressa on parikin levennystä (esim. N 60° 21.90′, E 25° 7.77′), joiden kohdilta lähtee polkuja metsään suoraan kohti kätköä.

Joukkoliikenteellä

Sun Gearille pääsee hyvin ilman autoakin. Arkisin Helsingin keskustasta pääsee noin 40 minuutissa kätkön lähelle busseilla numero 738 tai 738K. Bussista voi jäädä pois Lahdentiellä kätkön lähellä tai Keinukallion urheilupuiston luona. Viikonloppuisin paras tapa on ottaa juna Saviolle, josta on reilu kolmen kilometrin kävelymatka kätkölle. Tarkempia reittejä ja aikatauluja voi hakea HSL:n reittioppaasta. Määränpäänä kannattaa käyttää osoitetta Lahdentie 82, Kerava.

Alkuaikojen lokit

On melkein uskomatonta, että kätköpurkissa on säilynyt alkuperäisiä lokipapereita. Vanhimmat lokit ovat vuodelta 2001 ja ne tarjoavat mielenkiintoisen katsauksen geokätköilyn alkuvuosiin. Silmiinpistävää on, että aikoinaan oli tapana kirjoittaa lokikirjaan pitkät tarinat, kun nykyään valtaosa lokeista koostuu vain nimestä ja päivämäärästä. Sun Gearin lokikirjan perusteella lokit alkavat lyhentyä selvästi vuoden 2006 jälkeen.

Vuosituhannen vaihteen GPS-laitteet

Garmin GPS III+GPS-laitteet olivat vuosituhannen vaihteessa vielä aika harvinaisia ja kalliita. Eniten niitä oli käytössä veneilijöillä. Ensimmäinen GPS-kännykkä oli juuri tullut markkinoille, kun kotimainen Benefon esitteli Esc!-mallin.

Sun Gearin koordinaatit on alunperin mitattu Garmin GPS III+ -laitteella. Laite julkaistiin tammikuussa 1999 ja sen suositushinta Yhdysvalloissa oli noin 571 dollaria. Inflaatio huomioiden hinta olisi nykypäivän rahassa 826 dollaria, eli noin 750 euroa.

GPS III+ syö neljä AA-paristoa ja painaa neljänneskilon. Mustavalkoisen LCD-näytön resoluutio on 100×160. Laitteen muistiin mahtuu 500 käyttäjän tallentamaan reittipistettä. Mitään erityisiä geokätköilyominaisuuksia ei tietenkään ole, koska koko harrastusta ei oltu keksitty kun laitetta suunniteltiin.

Tietokoneeseen gepsin sai liitettyä yhdeksänpinnisellä sarjaporttiliittimellä. Laitteessa on esiladattuna Etelä- ja Pohjois-Amerikan tiekartat.

Jos retrokätköily kiinnostaa, niin käytettyjä GPS III -laitteita löytyy verkkohuutokaupoista noin 40-50 euron hintaan.

Kätköilyhistoriallinen retkikohde

Jos et ole vielä käynyt Sun Gearilla, niin kannattaa ottaa se kohteeksi. Monet etsivät mahdollisimman vanhoja kätköjä ja Sun Gearkin houkuttelee kävijöitä ympäri maailmaa. Kätkövanhusta etsiessä voi pohtia harrastuksen historiaa ja kehitystä 16 viime vuoden aikana.

Geokätköilystä on kirjoitettu paljon lehdissä. Sukelsimme lehtitalojen arkistoihin ja kirjaston mikrofilmihyllyihin penkomaan mitä kätköilystä on vuosien varrella kirjoitettu. Kokosimme kaikki löytämämme uutiset aikajärjestykseen.

Tiettävästi ensimmäinen geokätköilystä Suomessa kirjoitettu artikkeli ilmestyi toukokuussa 2002 Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. Nimimerkki Ossin kirjoittamaa juttua ei valitettavasti löydy netin arkistoista, mutta kirjaston mikrofilmiltä sekin löytyy. Moni muu juttu on edelleen luettavissa netissäkin. Osa artikkeleista on maksumuurin takana tai maksullisessa arkistossa.

2002

HS Nyt-liite 17.5.2002

17.5.2002 Modernia aarteenetsintää – Nyt-liite, Helsingin Sanomat

“Geocachingissa aarre etsitään tarkkojen koordinaattien perusteella gps-paikannusta hyödyntäen. Pelaamiseen ei tarvita pitkää matematiikkaa eikä rannikkolaivurikurssia vaan gps-navigointilaite ja urheilumieltä.”

“Suomessa kätköjä on tällä hetkellä noin 30, joista suurin osa sijaitsee Uudellamaalla. Saman verran on alan harrastajia.”

Jutussa tehty kätkö Töölönlahdella jäi lopulta lyhytikäiseksi, mutta se oli monelle ensikosketus geokätköilyyn.

2003

HS 1.10.2003

1.10.2003 Geokätkijä unelmoi nokkelasta aarteesta – Kätkemisen ja löytämisen riemu houkuttaa ihmisiä digiajan aarteenetsintään – Helsingin sanomat

“Kätkön etsijöille hyvä lähtökohta on 60 astetta pohjoista leveyttä, 24 astetta itäistä pituutta – ja rapiat päälle.”

2006

21.2.2006 Etsii omituista aarretta – Turun Sanomat

“Meidän ekasta tai tokasta kätköstä tuli suomalaiselta tarkastajalta vastaus, että ollaanko nyt ihan varmoja, että pystytään huoltamaan sitä. Antamiemme koordinaattien mukaan se sijaitsi keskellä Atlanttia, Hernelahti nauraa aloittelijoiden kömmähdykselle.”

13.10.2006 Geokätkijän kaupunki on seikkailu – Jari Lammi jemmaa pieniä asioita isoihin maisemiin – Helsingin Sanomat

“Opintojensa ohessa HKL:llä työskentelevä Lammi on vuokrannut kätköjengille raitiovaunun, jota hän ajaa itse. Matkan varrella etsitään kätköjä ja tehdään uusia.”

Raitiovaunua käytettiin itsenäisyyspäivän miitissä.

2007

HS 1.10.2007

1.10.2007 Aikuisille sallittu aarreleikki – Geokätköilijä etsii rasioita, joita toiset harrastajat ovat piilottaneet outoihin paikkoihin – Helsingin Sanomat

“Ne käyttäytyvät perin oudosti. Ne voivat konttailla pitkin talojen kivijalkoja ja kurkotella räystäslautoja. Yleensä ne ovat melko säikkyjä. Kanssaihmisille niistä ei ole vaaraa. Paikalle ei tarvitse hälyttää poliisia eikä valkotakkisia noutajia. Kyseessä ovat geokätköilijät.”

“Innokkaimmat kätköilijät penkovat esiin päivässä kymmeniä purkkeja; kylläkin oikeammin vuorokaudessa, koska kärkiharrastajat etsivät lodjuja tarvittaessa myös yöllä – säästä piittaamatta.”

1.10.2007 Nimimerkit taistelevat, eivät ihmiset – Huippuetsijä on löytänyt päivässä yli 50 kätköä – Helsingin Sanomat

“Runsas kuukausi sitten Saari teki tuloksia, joita on vaikea rikkoa: 54 kätköä päivässä ja 100 kätköä kolmessa päivässä.”

1.10.2007 Suomessa jo 4000 kätköä – Helsingin Sanomat

2008

29.8.2008 Ajankohtainen kakkonen: Geokätköily on modernia aarteenetsintää – YLE TV2

17.9.2008 Aarrerasia odottaa löytäjäänsä – Helsingin Sanomat

“Kehittyneissä puhelimissa on myös paikannusominaisuuksia.”

13.11.2008 Pieniä aarteita etsimässä – Etelä-Suomen Sanomat

“Jotta emme herättäisi epäilystä, esitämme tekevämme maantiedon esitelmää. Joskus geokätköilijänkin pitää kertoa muutama valkoinen valhe.”

2009

23.5.2009 Geokätköily ei sovi tosikolle – Helsingin Sanomat

“Piilojen puuhaaminen on vitsikästä hommaa, joka muistuttaa Turhapuron jemmapulloilua. Saalis ei vaan ole yhtä kostea.”

16.7.2009 Geokätköily on etsimistä ja löytämistä – Raahen Seutu

2010

14.6.2010 Geokätköily on aikuisten aarteenetsintää – YLE

5.11.2010 Oletko havainnut hämärää toimintaa? – Hämeen Sanomat

2011

4.4.2011 Geokätköily sallii aarteen etsinnän aikuisillekin – Helsingin Uutiset

26.4.2011 Geokätköä luultiin pommiksi Salon kaupungintalolla – Turun Sanomat

“Kätkön erottaa pommista muun muassa sillä perusteella, ettei se sisällä räjähteitä.”

“Kohtaloa uhmaten Kukkola kävi tutkimassa kätkön ja löysi minigrippussin, jonka sisällöksi paljastui magneetti ja muistivihko.”

24.5.2011 Aarrejahti koukutti Pentin ja Veli-Matin – Seinäjoen Sanomat

“– Joensuulaisessa koulussa oli ihmetelty, miksi venäläiset käyvät koulun pihassa kuvaamassa tiettyä puuta. Vaan heilläpä ei ollutkaan käsissään kamerat vaan gps-laitteet, Pyylampi nauraa.”

1.6.2011 Imatralla on yli 30 kekseliästä geokätköilijää – Imatralainen

11.8.2011 Millaista on aikuisten aarteenetsintä? – Kansan Uutiset

“– Monet puhuvat addiktiosta. Itseäni viehättää sen täydellinen absurdius: Sitä on etsiä pakastusrasiaa metsässä tai kiivetä lampputorniin. Luovaa hulluutta taas on kontata porukalla sadevesiviemärissä. Myös piilopaikkojen oveluus tai suoranainen kierous viehättävät.”

17.8.2011 Geokätköilijä etsii aarteita – Nurmijärven Uutiset

16.9.2011 Geokätköillen aarteenetsintään – YLE

17.9.2011 Keravan ydinkeskustassa on supervaikea geokätkö – Keski-Uusimaa

2012

Vuoden 2012 helmikuussa uutisissa puhuttaa kaivoskuilusta pelastettu geokätköilijä.

15.2.2012 Geokätköilijä pelastettiin kaivoskuilusta Helsingissä – YLE

15.2.2012 Geokätköilijä nostettiin kaivoksesta – Helsingin Sanomat
15.2.2012 Geokätköilijä putosi kaivokseen Helsingissä – MTV3
15.2.2012 Geokätköilijä putosi vanhaan kaivokseen – Kaleva

Otsikoiden jälkeen kätköilijä kirjasi löytönsä lyhyen ytimekkäästi nettisivuille. Harrastajien foorumilla keskustelua oli enemmän ja myöhemmin kyseinen geokätköilijä kertoi oman versionsa tapahtumista.

30.7.2012 Nykyaikaista aarteenetsintää – Aamuset

4.8.2012 Geokätköilyssä liikutaan luonnossa – Itä-Savo

22.8.2012 Geokätköilijä eksyy, kiipeää ja sukeltaa – Viikkosavo

“Varsinkin vanhemmat ihmiset ajattelevat usein, että gps-laitteen ja mahdollisesti pienen muovirasian kanssa liikkuva kätköilijä on piilottamassa huumeita.”

26.8.2012 Geokätköilyllä perheenjäsenten taidot esiin – Karjalan Heili

6.9.2012 Geokätköt tutustuttavat paikkakuntien nähtävyyksiin – KP24

7.10.2012 Kätkön perässä sillan alle – Kaleva

31.10.2012 Geokätköily – nykypäivän aarteenetsintää – YLE

2013

24.2.2013 Geokätköily vie mukanaan – Itä-Häme

24.2.2013 Geokätköily yleistyy – “Harrastus tuntematon vain pohjoiskorealaisille” – Savon Sanomat

26.2.2013 Geokätköily on nykyajan aarteenetsintää – Vaasan Ikkuna

24.4.2013 Geokätköilyn suosio kasvaa – YLE Aamu-TV

2.6.2013 Geokätköilijän kannoilla – Lempäälän-Vesilahden Sanomat

18.8.2013 Uusia geokätköilyn ohjaajia Mikkeliin ja Mäntyharjuun – Länsi-Savo

23.8.2013 Ei ollut kyttäilijäsetä! – Kunnallislehti

23.8.2013 Kunnallislehti: Epäilyttävä lastenkuvaaja olikin geokätköilijä – Turun Sanomat

“Mies ei ollut kuvannut mitään, vaan kyse on geokätkijästä. Kamera paljastui harrastuksessa käytettäväksi paikantamisvälineeksi.”

28.8.2013 Nolot tilanteet naurattavat geokätköilijää – ”Äiti haukkui pervoksi” – Vantaan Sanomat

“– Etsin muutama viikko sitten kätköä uimarannalta. Siellä oli tyttöjä bikineissä heittelemässä frisbeetä, ja jouduin kiertämään puskien kautta kohti kätköä. Vastaan käveli pikkupoika äitinsä kanssa. Äiti haukkui minut pervoksi, kun tiirailen puskassa tyttöjä. Selitin tilanteen, ja äiti kertoi pojalle, että se onkin vain höpsö setä joidenkin purkkien perässä, Imatralta kotoisin oleva Ruotsi nauraa.”

27.9.2013 Reaalikokeen teemoina scifi, geokätköily ja kiekkoväkivalta – katso koetehtävät – Helsingin Sanomat

“Maantiedossa selitettiin, mihin geokätköily perustuu ja miksi harrastus on joillain Suomen alueilla suositumpaa kuin toisilla.”

27.9.2013 Jokamiehenoikeudet sallivat oudotkin harrastukset – Maaseudun Tulevaisuus

11.12.2013 Joulukuusia etsitään geokätköily tyyliin – Pohjalainen

2014

15.1.2014 Geokätköily koukuttaa: innokkaimmat harrastajat hakevat kätköjä ulkomailta asti – YLE

30.1.2014 Geokätköjen etsiminen koukuttaa – YLE

21.2.2014 Suurjuhlan geokätkö odottaa löytäjäänsä Kouvolassa – Kouvolan Sanomat

30.3.2014 Luonto ja tekniikka liikuttavat purnukoiden perässä – Savon Sanomat

3.4.2014 Näkökulma: Geokätköily antoi käpylehmille köniin – YLE

“Käpylehmiä askarrellessaan lapsi oppii jotain aitoa. Käpy ja risujalat opettavat myös, että kaiken ei tarvitse aina olla niin hienoa ja kallista. Karu käpylehmä riittää. Lapsen mielikuvitus hoitaa lopun leikistä.”

24.4.2014 Geokätköily on hauska tapa ulkoilla – Vakka-Suomen Sanomat

2.5.2014 Aarteen perässä maailman ääriin – Arto on 4 200 geokätkön mies – YLE

10.5.2014 Kätköt odottavat löytäjäänsä Kotkassa – Kymen Sanomat

8.6.2014 Tämä mies on löytänyt 837 geokätköä ensimmäisenä – Helsingin Uutiset

“Sitten Jyrki Nummelan kännykkä alkaa piipata. Kello näyttää 19.06:a. – ”Traili, eli monen kätkön sarja Nuuksiossa. Nyt täytyy mennä. Moi vaan!””

11.6.2014 Aloita aarteenetsintä perheenä – geokätköily on edullista hyötyliikuntaa – Ilta-Sanomat

Uutisen nettikommenteissa nimimerkki “Kypsä rouva” kertoo kätköilyn parisuhteelle asettamista haasteista:

“Meillä piti olla perheen yhteinen harrastus. Aloitettiin 2-vuotta sitten. Valitettavasti homma vaan on mennyt siihen, että mies yksinään lähtee kätköilemään. Viikonloppuna on helppo jättää 3 lasta ja vaimo kotiin ja olla vaikka kuudesta kahdeksaan tuntia kätköilemässä. Sitten on mukava myös syyllistää vaimoa ja sanoa, että”en ole pitkään aikaan päässyt kätköilemään” niin onhan toki viikko tai kaksi ilman geotouhua pitkä aika. Liika on liikaa. Niin kauan kun touhu ei muodostu kenellekään pakkomielteeksi niin varmasti kiva ja mukava harrastus. “

Kesäkuussa tarvittiin pelastuslaitoksen apua kätköilijän jäädessä jumiin kivien väliin. Kannattaa lukea myös kätköilijän oma selostus tapahtumista.

17.6.2014 Geokätköilijä jäi jumiin kosken kivien väliin – Länsi-Suomi

17.6.2014 Geokätköily johti vaaratilanteeseen – “ei ihan niin jännää tarvitse olla” – Ilta-Sanomat

17.6.2014 Geokätköilijä jäi jumiin sillan alle – pelastuslaitos kiiruhti hätiin – Iltalehti

26.6.2014 Geokätköilyn ABC jästeille – YLE

18.9.2014 “Seikkailu-ulkoilua ja aivovoimistelua” – geokätköily houkuttelee luontoon – Karjalainen

1.10.2014 Onko lähistöllesi piilotettu geokätkö? – YLE

19.11.2014 Geokätköjä lisää Vuokattiin joulukuussa – Sotkamo-lehti

5.12.2014 Seikkaile itsellesi joulukuusi – Nopein geokätkön löytäjä saa joulupuun – Keskisuomalainen

12.12.2014 Geokätköily liikuttaa lumessa, loskassa ja kaikkina vuorokauden aikoina – YLE

2015

Tammikuussa mielipidekirjoituksessa valitettiin kätkön aiheuttamasta häiriöstä, mutta harrastajat tarttuivat ongelmaan nopeasti.

6.1.2015 Mielipidekirjoitus: Geoetsintä ajaa minut pian hulluksi – Helsingin Sanomat

“On todella helppoa ajaa omakotiasuja hulluksi. Piilota geokätkö asujan aitaan. Meille joku onneton taapertaja teki niin joulukuun lopulla.”

8.1.2015 Mielipidekirjoitus: Geokätkijät ovat fiksuja ihmisiä – Helsingin Sanomat
8.1.2015 Geokätköilijät poistivat kiistellyn tonttikätkön ripeästi – “Sisäinen ohjaus toimii” – Helsingin Sanomat

31.1.2015 Tässä on Suomen paras geokätkö – rakentaminen kesti työviikon verran – YLE

5.6.2015 Tässä harrastuksessa voi törmätä ovelasti piilotettuun Korson kapinaan – Vantaan Sanomat

15.6.2015 Nurmes geokätköilijän paratiisisaari – Länsi-Suomi

18.6.2015 Tutkimus: Geokätköilyä voisi käyttää opetuksessa – YLE

“– Tutkimustulokset osoittavat, että luovuudella on tärkeä merkitys geokätköilyssä.”

2.8.2015 Geokätköily on vaarallinen laji – siihen voi jäädä kovaan koukkuun – Iltasanomat

“– Emme alkaneet tapailla heti ensimmäisen kätköilyreissun jälkeen. Mutta kun kerran pääsiäisen aikaan totesin, että lähden mieluummin näiden kanssa kätköilemään kuin kundikaverin luokse Turkuun, niin ymmärsin, että ehkä se suhde ei oikein toiminut, hän naurahtaa.”

6.8.2015 Vaarallisen näköinen kiipeily sai selityksen: “Kannattaisi katsoa minne näitä geokätköjä tehdään” – YLE

“Geokätköilijöiden ei kannata enää etsiä kätköä Kajaanin Prisman mainostornista, sillä rasia päätyi Prisman johtajan työpöydälle.”

7.8.2015 Geokätköilyllä on oma etikettinsä: “Kätköjä haetaan vain muilta piilossa” – YLE

11.8.2015 “Lapsen aarteita” lähtee etsimään koko perhe – YLE

15.8.2015 1500 geokätköilijää rymistelee lauantaina Hämeenlinnan metsissä – YLE

12.9.2015 Suomalaisten reppureissaajien geokätkö löytyi läheltä Kiinan rajaa – Helsingin Sanomat

3.9.2015 Heinolan seurakunta piilotti ensimmäiset geokätkönsä ympäristöviikon kunniaksi – Itä-Häme

23.9.2015 Kirkkoihin tulee geokätköt – Turkulainen

7.10.2015 Yliopisto tarjoaa apuaan turvapaikanhakijoille: kielenopetusta, terveystarkastuksia, geokätköilyä… – YLE

12.10.2015 Uudenlainen näyttely: Yleisö etsii kesällä Porissa taidekätköjä – Satakunnan Kansa

19.12.2015 Metsänhoitoyhdistys antaa joululahjan – kuusi voi löytyä geokätköstä – YLE

2016

5.1.2016 Geokätköilijän aarre voi lymytä missä tahansa – Koti ja maaseutu

30.1.2016 Milloin testasit palohälyttimesi? – Eipä hätää, geokätkö muistuttaa sinua tekemään sen – YLE

24.2.2016 Geokätköilyn rinnalle tulee gaykätkö: Taideprojektissa suunnistetaan Turun seudun LGBT-paikoille – Helsingin Sanomat

1.3.2016 Geokätköilijät kävelevät Turun kartalle – Turkulainen

2.3.2016 Geokätköily liikuttaa koko perhettä – Kaupunkiuutiset

5.5.2016 Geokätköt leviävät Metso-alueille – Maaseudun Tulevaisuus

16.5.2016 Geokätköily innostaa Lari-Pekka Ruotsia, ja hän innostaa muita harrastukseen tänään maakuntakirjastossa – Etelä-Saimaa

20.4.2016 Putkissa ryömivät sedät ja tädit herättävät epäilyksiä – geokätköily ei ole vain nuorison hupi – Etelä-Suomen Sanomat

22.4.2016 Geokätköistä apua päiväkodillekin – Vihdin Uutiset

2.6.2016 Kaakonkulmalla piilottelee etsijäänsä lähes neljäkymmentä geokätköä – Kaakonkulma

16.6.2016 Kaljasjärven yöjuoksussa voi etsiä geokätköä – Laitilan Sanomat

8.7.2016 Geokätköily-sinfonia Hiekkasärkillä elokuussa – Kalajokilaakso

21.7.2016 Peli-ilmiö voi kantaa kestosuosikiksi – “Pokémon Go tulee ehkä suositummaksi kuin geokätköily” – YLE

22.7.2016  Järkyttävät yksityiskohdat julki: Tuntematon mies yritti kuristaa 12-vuotiaan tytön kuoliaaksi koulumatkalla Espoossa – Ilta-Sanomat

“57-vuotias oli ensin soittanut hätäkeskukseen 2. toukokuuta kello 13.33 ja kertonut löytäneensä metsästä geokätkön. 15 minuuttia myöhemmin hän soitti hätäkeskukseen ja oli jo kuristamassa 12-vuotiasta tyttöä.”


Geokätköilyä on julkisuudessa esitelty pääasiassa hyvin positiivisessa valossa. Pidetään omalla käytöksellämme huolta, että asia on näin jatkossakin.

Jäikö joku juttu puuttumaan? Kerro meille kommentilla tai viestillä!