Kuva: Geocaching.com

Kuva: Geocaching.com

Ensi tiistaina tulee kuluneeksi tasan viisitoista vuotta ensimmäisen geokolikon liikkeelle laskusta. Juhlan kunniaksi geokolikot keksinyt Moun10Bike, eli Jon Stanley, vastailee kätköilijöiden kysymyksiin livenä Redditin geocaching-palstalla. Moun10Biken AMA, eli Ask Me Anything (kysy minulta mitä vain) alkaa 30.8. kello 21.00 Suomen aikaa. Kestoa ei ole ilmoitettu, mutta oletettavasti hän on paikalla ainakin tunnin tai pari.

Maailman ensimmäinen geokolikko

Moun10Bike löysi sadannen kätkönsä vuonna 2001 ja halusi juhlistaa merkkipaalua jotenkin. Idea geokolikoihin tuli armeijan muistokolikoista. Moun10Bike tilasi aluksi sadan kolikon erän itse suunnittelemiaan geokolikoita. Sarjan ensimmäisen kolikon hän piti itsellään muistona, mutta kolikosta numero 002 tuli ensimmäinen liikkeelle laskettu geokolikko Jonin tiputtaessa sen GC126C Light House Point -kätköön Seattlen lähellä.

Kolikon matka eteni hitaasti ja se ehti matkustaa 74 kilometriä ennen kuin se päätyi Whatcom Wanderers -nimimerkin haltuun. Sen jälkeen kolikko on ollut silloin tällöin miiteissä näytillä, mutta vuoden 2012 jälkeen kolikosta ei ole kuulunut mitään, eikä Whatcom Wandererskaan ole kirjautunut Geocaching.com-sivulle vuoden 2013 jälkeen.

Kaikki ensimmäiset sata kolikkoa ovat Moun10Biken nimissä, mutta myöhempien sarjojen kolikoita on myynnissäkin. Ensimmäinen kaupalliseen myyntiin tullut geokolikko oli vuonna 2002 tehty Kanada-geokolikko.

Ensimmäinen vapaaehtoinen kätkötarkastaja

Kätköjen määrä alkoi kasvamaan ja Geocaching.com:n perustaja Jeremy pyysi Moun10Bikea apuun. Moun10Bike tarkasti ja julkaisi ensimmäisen kätkönsä 22.4.2001. Nykyisen mallisia ohjesääntöjä tuohon aikaan ei vielä ollut, vaan tarkastuksessa katsottiin lähinnä koordinaattien järkevyys ja se, ettei kätkö ole yhdysvaltalaisessa kansallispuistossa, jossa National Park Service oli kätköilyn kieltänyt.

Geokätköilystä ammatti

Vuonna 2009 Jonista tuli lakeija – lackey, eli Groundspeakin työntekijä, kun hän aloitti työt Groundspeakillä. Tänä päivänä Jon toimii järjestelmäasiantuntijana ja hänen työnkuvaansa kuuluvat mm. kehitystiimin työn ohjaaminen ja suunnittelu. Jon kerää kasaa käyttäjien toiveita eri lähteistä ja suunnittelee toteutettavia muutoksia näiden pohjalta.

Kysy mitä vain!

Nyt on loistava tilaisuus kysyä Geocaching.com:n tulevaisuuden suunnitelmista tai vaikka geokätköilyn historiasta. Jon tuntee hyvin molemmat kokeena kätköilijänä ja Groundspeakin työntekijänä.

Kysymyksen esittäminen on helppoa, mutta tarvitset siihen Reddit-käyttäjätunnuksen. Rekisteröityminen on todella yksinkertaista ja siihen riittää tiedoiksi käyttäjätunnus sekä salasana.

Geotourit

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Geocaching.comin viralliseen mobiiliohjelmaan tuli viimeisimmässä päivityksessä tuki geotoureille, mutta mistä oikeastaan on kyse?

Geotourit ovat Groundspeakin kaupallisia yhteistyöprojekteja, jotka on tehty yhteistyössä matkailun ammattilaisten tai muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarkoituksena on esimerkiksi mainostaa alueen nähtävyyksiä ja houkutella geokätköilijöitä alueelle.

Sovelluksesta geotourit löytyvät kätköhaun alta. Käyttöliittymä kaipaa vielä vähän hiomista, sillä nyt geotourin voi hakea vain GT-koodilla. Itseä kiinnostava geotour pitää siis ensin hakea Geocaching.com:n Geotours-sivulla. GT-koodit löytyvät jokaisen geotourin omalta sivulta.

Ruotsin sydän

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Suomessa geotoureja ei vielä ole, mutta Ruotsista sellainen jo löytyy.  Kesäkuussa julkaistu The Heart of Sweden -geotour käsittää 50 kätköä Örebron läänin alueella. Geotourin on organisoinut Örebron läänin kuntayhtymä. Sarjan kätköt ovat olleet suosittuja ja niille on kertynyt kirjoitushetkellä yhteensä 1354 suosikkipistettä.

Sarjan kätköjä ovat olleet toteuttamassa lukuisat paikalliset kätköilijät. Purkit esittelevät monipuolisesti alueen kiinnostavia nähtävyyksiä, luontoa ja kulttuuria. 50 kätkön joukkoon mahtuu kaikkea helpoista peruspurkeista veneilykätköön ja vaativaan kiipeilykätköön.

Hakijoita sarjan kätköille houkutellaan ilmaisten geokolikoiden avulla. Geotourin sivulta voi tulostaa oman geotour-passin, johon merkitään kätköpurkeista löytyneitä koodeja. Lisäksi osasta kätköpaikoista täytyy ottaa valokuva. Hirviaiheisia geokolikkoja on mahdollista saada yhteensä kolme. Käymällä tietyt kymmenen sarjan kätköä saa pronssitason geokolikon. Vielä toiset kymmenen hakemalla tienaa hopeatason geokolikon ja hakemalla kaikki sarjan 50 kätköä tienaa itselleen kultaisen tason geokolikon. Geotourin sivuilta löytyy lista kolikoita tienanneista kätköilijöistä.

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Muutakin houkutinta on tarjolla. Esimerkiksi nyt elokuussa Instagramissa #geotourswe -hashtagilla kuvia jakaneiden kätköilijöiden kesken arvotaan kylpyläviikonloppu kahdelle.

Örebrohon ajaa Tukholman satamista noin parissa tunnissa, joten geotourille ehtii hyvin Suomestakin vaikka pitkän viikonlopun aikana.

Jotain mätää Tanskanmaalla?

Tavallisista kätköistä poiketen geotourien kätköt voivat olla avoimen kaupallisia. Tanskassa julkaistiin maaliskuussa Bridgestone GeoTour 2016, joka on rengasvalmistajan mainoskampanja. Bridgestonen kätköt on piilotettu ympäri Tanskaa. Tanskan geotourissa ei ole tarjolla geokolikoita, mutta kätköjä hakeneet voivat osallistua kilpailuun. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan noin 1600 euron arvoinen autoloma ja joka kuukausi on tarjolla pienempia palkintoja. Bridgestonen kilpailu päättyy syyskuussa ja nähtäväksi jää poistuuko koko geotour kätköineen silloin.

Örebron geotour on ollut hurjan suosittu, mutta samaa ei voi sanoa Bridgestonen kampanjasta – ainakaan kerättyjen suosikkipisteiden valossa. Vaikka kätköt sijaitsevat kauniilla paikoilla, niin sarjan kätköt ovat keränneet kesän aikana suosikkipisteitä yhteensä vain 35, vaikka kävijöitä näilläkin kätköillä on ollut. Geotourin kätköt on julkaistu Bridgestonen oman käyttäjätilin alla, eikä ole tiedossa onko toteutuksessa ollut apuna paikallisia kätköilijöitä.

Geotourit maailmalla

Eniten geotoureja löytyy Yhdysvalloista, mutta Euroopassakin niitä on monessa maassa. Useimmat tourit on tehty matkailunedistämistarkoituksessa ja Tanskan mallisia mainoskampanjoita on vähemmän. Geotoureja ovat toteuttaneet kaupungit, maakunnat, osavaltiot, kauppakamarit, luonnonpuistot ja matkailunedistämisjärjestöt.

Suurin osa geotoureista on melko paikallisia, mutta osa esittelee kohteita laajemmalta alueelta. Esimerkiksi Dinosaur Train -geotourin kätköjä on Yhdysvalloissa usean osavaltion alueella ja muutama Kanadankin puolella. Euroopassa viikinkien jalanjäljissä kulkevan geotourin, Thing Sitesin, kätköjä löytyy Mansaarelta, Skotlannista, Färsaarilta, Norjasta ja Islannista.

Geokätköilijän kannalta geotourien kätköt ovat aivan tavallisia kätköjä. Suurin lisäarvo etsijälle on (ainakin toivottavasti) hyvin suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus, joka esittelee tiettyä mielenkiintoista teemaa. Useissa geotoureissa on lisäksi mahdollisuus saada geokolikoita tai muita palkintoja sarjan kätköjä keräämällä. Kannattaakin tarkistaa osuuko seuraavan lomamatkan varrelle mielenkiintoisia geotoureja.

Geotour-kätköt tunnistaa omasta matkalaukku-attribuutista. Symboliksi valittu matkalaukku on hämäävästi todella lähellä turistiystävällinen kätkö -attribuuttia, joten kannattaa olla tarkkana.

Geotourit matkailun ammattilaisille ja yrityksille

Kuva: TheHeartOfSweden.com/geotour

Geokätköily on pitkään kiinnostanut kaupallisia tahoja, mutta ohjesäännöissä oleva kaupallisten kätköjen kielto rajoittaa kaupallisia mahdollisuuksia. Geotourit tarjoavatkin hyvän mahdollisuuden geokätköjen hyödyntämiseen markkinoinnissa. Geotourin toteuttaminen vaatii sopimista Groundspeakin kanssa ja epäilemättä rahaakin liikkuu. Geotourien kätköt julkaistaan Groundspeakin erityisluvalla, joten niiden yksityiskohdat ovat sovittavissa. Geotour kannattaa suunnitella huolella ja miettiä miten siitä saadaan oikeasti geokätköilijöitä kiinnostava. Kiinnostuneen kannattaa tutustua Groundspeakin kokoamaan materiaaliin.

Kävimme tutustumassa heinäkuussa julkaistuihin Salpapolun kätköihin Kymenlaaksossa.

Salpapolku on 55 kilometriä vaellusreitti Virolahden ja Miehikkälän alueella. Reitti alkaa Suomenlahden rannalta ja jatkuu kohti pohjoista aina Lappeenrannan rajalle saakka. Kätkötetty osuus kattaa vaellusreitistä reilun 40 kilometrin matkan ja kätköjä on 115. Matkan varrelle osuu lisäksi muutama sarjaan kuulumaton vanhempi kätkö.

SA-Kuva

SA-Kuva

Betonikorsun kaasutiiviit ovikehykset kiinnitetään hitsaamalla. SA-Kuva

Salpa-asema

Salpapolun reitti seurailee sota-aikaan rakennettua Salpalinjan (virallisesti Salpa-asema) puolustuslinjaa. Koko linja kulkee Itämereltä Jäämerelle asti (1 200 kilometriä).

Puolustuslinja on itsenäisen Suomen suurin rakennusurakka. Välirauhan aikaan vuonna 1941 Salpalinjaa oli rakentamassa enimmillään 35 000 miestä. Rakentajien muonituksesta huolehti 2000 lottaa. Rakennustöihin osallistui myös vajaat tuhat vapaaehtoista ruotsalaista.

Koko 1200 kilometrin matkaa ei ole linnoitettu. Syrjäseuduilla pelkkä karu erämaakin toimii puolustuslinjana. Raskaimmat linnoitusrakenteet on sijoitettu suojaamaan kulkuväyliä, joita pitkin motorisoitu vihollinen olisi voinut edetä sisämaahan.

Betoni sotketaan tiukkaan, ettei jäisi tyhjää väliin.

Betoni sotketaan tiukkaan, ettei jäisi tyhjää väliin. SA-Kuva

Salpalinjan rakenteet koostuvat teräksestä, betonista ja kivestä rakennetuista kantalinnotteista sekä kevyemmistä kenttälinnotteista. Kantalinnoitteet ovat esimerkiksi teräsbetonista rakennettuja korsuja, panssariesteitä ja tykkipattereita. Kenttälinnoiteet ovat juoksuhautoja, puisia korsuja ja muita pieniä rakennelmia.

Kestävistä materiaaleista tehdyt kantalinnoitteet ovat odotetusti kestäneet aikaa parhaiten ja niitä on edelleen paljon näkyvissä. Moni korsuista on hyvässä kunnossa ja niissä on mielenkiintoista seikkailla. Puolustusvoimat on vielä kylmän sodan aikaan 80-luvulla tehnyt kunnostustöitä Salpalinjalla. Kaikki Salpalinjan rakenteet olivat Puolustusvoimien omistuksessa aina vuoteen 2003 asti.

Jatkosodan taistelut eivät missään vaiheessa yltäneet Salpalinjalle asti, mutta linjan uskotaan toimineen pelotteena. Syvemmälle maahan tunkeutuessaan Neuvostoliiton joukot olisivat joutuneet kohtaamaan raskaasti linnoitetun puolustuslinjan.

Salpapolku-kätkösarja

Salpapolun kätkösarja on jaettu värikoodattuihin osuuksiin. Jokaisella osuudella on oma bonus-purkkinsa, johon saa vihjeitä osuuden muista kätköistä. Yhdessä päivässä koko sarjaa ei kannata edes yrittää koluta. Matkan varrella on niin paljon kiinnostavaa nähtävää, että matkan tekoon kannattaa varata aikaa.

Kätkösarjaa ovat olleet toteuttamassa ROTEVA & SiniSilmä, PELET, Team Tupus, MetsanN, todot, Bacajo, miirumaaru ja koppelo2013.

Panssariesteitä

Panssariesteitä

Päätämme tällä kertaa kävellä läpi keltaisen osuuden koko reitin keskivaiheilta. Keltainen osuus alkaa Säkäjärven kylästä Miehikkälästä ja jatkuu Pyyhinlammelle kymenlaaksolaisten maalaismaisemien halki.

Tomtom-navigaattori sekoilee matkalla lähtöpaikalle. Se on sitä mieltä, että Säkäjärventietä ei sovi ajaa ollenkaan. Emme ole itsekään hereillä ja päädymme ajamaan Vaalimaantieltä Virojoentietä melkein Miehikkälään asti, josta koukkaamme Kalliokosken ja Soukanteiden kautta Säkäjärvelle. Vasta loppuvaiheessa kuskia alkaa mietityttää outo kiertely. Vilkaisu karttaan paljastaa, että olisimme päässeet paikalle paljon suoremmin kääntymällä Vaalimaantieltä suoraan Säkäjärventielle.

Reitti on merkitty selvästi.

Salpapolun reitti on merkitty maastoon selvästi kyltein ja sinisin maalimerkein.

Auto jää parkkiin Säkäjärventien ja Mässelinmäentien risteykseen, jossa on hyvä levennys. Keltaisen osuuden ensimmäinen kätkökin on aivan vieressä, eikä mene aikaakaan kun se on jo käsissä.

Lähdimme aamulla sateisesta Haminasta ja olimme asennoituneet sateiseen retkipäivään. Säkäjärvellä sää kuitenkin kirkastuu selvästi ja pian nautitaan jo auringon paisteesta. Sadepäivän mukaan valitut vaatekerrokset vähenevät pian päältä.

Vaskitsa lämmittelee tiellä

Vaskitsa lämmittelee tiellä

Keltaisen osuuden alku kuljettaa läpi miehikkäläläisen maalaismaiseman. Välillä saamme osaksemme haukut pihapiirien koirilta, mutta yksikään kätkö ei onneksi ole ihan pihojen tuntumassa.

Panssariestekivien linjat reunustavat peltomaisemaa. Suurista kivistä rakennettuja panssariesteitä Salpalinjalle rakennettiin noin 225 kilometriä. Jokainen esteen kivi painaa noin kolme tonnia. Panssariesteen tarkoitus on estää panssarivaunujen ja muiden ajoneuvojen eteneminen.

Korsun sisäänkäynti

Korsun sisäänkäynti

Peltomaisemat vaihtuvat metsäisemmäksi lähestyessämme Soikonvuorta. Ennen Soikonvuorta vastaan tulee ensimmäinen teräsbetonikorsu. Korsu 33:n ympäristö paljastuu loistavaksi mansikka-apajaksi. Vaikka edelliset kävijät ovat ehtineet saalista verottaa, saamme mekin vielä suut makeaksi. Kätkö on korsun ulkopuolella, mutta käymme mielenkiinnosta tutustumassa sisätiloihin. Onneksi taskulamput tulivat mukaan! Korsu on pysynyt kuivana ja muutenkin siistissä kunnossa. Korsu 33 on tarkoitettu 20 hengen majoitustilaksi ja siinä on paikat kahdelle konekiväärille sekä suojatila panssarintorjuntatykille.

Kesken jäänyt konekivääriasema

Kesken jäänyt konekivääriasema

Korsun jälkeen kuljemme kohti Soikonvuorta, joka kätkee sisäänsä salaisuuden. Kallion sisälle on louhittu kahdesta konekivääriasemasta ja suuresta majoitusluolasta koostuva korsu. Rakennustyöt ovat jääneet kesken, mutta luolassa pääsee kulkemaan hyvin. Virolahti-viikon aikaan luolassa järjestetään jumalanpalvelus ja siitä muistuttaa luolan seinustalla oleva puinen risti ja sadat lämpökynttilä-roskat. Luola on varmasti hieno kynttilän valossa, mutta harmittaa etteivät järjestäjät siivoa tapahtuman jälkiä.

Testaamamme osuus on melko hyvin pyöräiltävissä. Vain muutamassa kohdassa on pienempää polkua, kasvillisuutta ja juuria, mutta näistäkin pyörän saa läpi ainakin taluttamalla. Lähes kaikki keltaisen osuuden purkit on saavutettavissa kohtuullisen hyvin jopa autolla. Kannattaa kuitenkin tehdä karttatiedustelu huolella ennen lähtöä ja valita sopivin kulkuneuvo kohteen mukaan. Esimerkiksi Virolahden puolella olevat osuudet ovat paljon metsäisempiä ja jalat voivat olla ainoa järkevä kulkutapa.

KPyyhinlampiaikilla kätköpaikoilla ei ole historiallisia nähtävyyksiä, vaikka Salpalinjan linjaus kulkee koko ajan lähellä. Keltaisen osuuden loppupuolelta löytyy Mannojanlaavu, mutta eväspaikaksi suosittelemme Pyyhinlammen rantaa, mistä seuraava kätkökin löytyy. Lammella on nuotiopaikka, polttopuita, käymälä ja hyvä laituri. Lämpimänä päivänä lammessa kannattaa käydä virkistäytymässä!

Salpapolun väriosuuksilla on omat bonuskätkönsä. Alamme Pyyhinlammen rannalla kasaamaan kätköjen lokikirjoista saatuja vinkkejä ylös ja huomaamme, että olemme unohtaneet ottaa yhden vinkin. Onneksi kyse on viimeisestä desimaalista, eikä etsintäalue jää suureksi. Bonuspurkkikin esittelee vielä mielenkiintoisen kohteen.

Bonuspurkilta palaamme lähes samaa reittiä takaisin autolle. Soikonvuoren kierrämme tietä pitkin länsipuolelta. Paluumatka tuntuu vauhdikkaalta kun ei pysähdy kätköille tai koluamaan korsuja. Gepsin mittariin kävelymatkaa tulee yhteensä 11,3 kilometriä.

Sarjoissa kätköjen nimien muuttuva osuus kannattaisi laittaa alkuun.

Kätköpolun varrelta löytyy kaksi museota, Virolahden Bunkkerimuseo ja Miehikkälän Salpalinja-museo, joissa kiinnostuneet pääsevät tutustumaan puolustuslinjan historiaan tarkemmin. Museoissa pääsee näkemään kevyitä kenttälinnotteita, joita maastossa ei ole säilynyt.

Salpapolun kätköjä tulemme varmasti hakemaan myöhemmin lisää ja suosittelemme kätkösarjaan tutustumista kaikille. Kätköpolku tarjoaa sopivassa suhteessa luontoa, liikuntaa ja historiaa. Kiitos kaikille kätkösarjan toteuttamiseen osallistuneille!

Miten sinne pääsee?

Salpapolulle on kätevintä mennä autolla. Helsingistä Miehikkälään ajaa parissa tunnissa, Jyväskylästä kolmessa tunnissa ja Tampereelta kolmessa ja puolessa tunnissa.

Virojoelle ja Miehikkälään pääsee bussilla Haminasta, mutta varsinkin viikonloppuisin vuoroja on vähän. Sunnuntaisin busseja ei kulje.

Linkkejä

Haastecheckerit

Haastekätköjen nykyiset ohjesäännöt vaativat checkerin jokaiseen kätköön. Tällä hetkellä ainoa hyväksytty checkereitä ylläpitävä sivusto on tilastosivusto Project-GC. Perehdyimme haastecheckerien maailmaan ja selvitimme miten sellaisen saa omalle haastekätkölleen.

Haastecheckerit helpottavat merkittävästi haasteen ehtojen täyttymisen tarkastamista. Etsijän tai haasteen tekijän ei enää tarvitse kahlata tilastoja läpi varmistaessaan suoritusta, vaan checkeri käy kätköilijän tilastot läpi (Project-GC:n tietokannasta) ja katsoo täyttyvätkö haasteen ehdot.

Periaatteessa kuka tahansa voi kirjoittaa uusia haastecheckereitä. Checkerin tekeminen vaatii kuitenkin vähän ymmärrystä ohjelmoinnista, sillä checkerit kirjoitetaan Lua-ohjelmointikielellä, eli samalla jolla Wherigo-kasetitkin tehdään. Jos ohjelmointi jollain muulla kielellä on tuttua, niin Luan kyllä oppii nopeasti.

Haastecheckerin kirjoittajaksi pääseminen vaatii Project-GC:n erillisen hyväksynnän. Tällä hetkellä uusia kirjoittajia ei hyväksytä Project-GC:n viimeistellessä teknistä toteutustaan. Checkerien teon lupaillaan avautuvan kaikille lähiaikoina.

Skriptit ja tagit – haastecheckerin rakenne

Checkerin rakenne

Haastecheckerit koostuvat kahdesta osasta, Lua-kielisestä tarkistusskriptistä ja JSON-muotoisesta tagista.

Lua-kielinen skripti sisältää varsinaisen tarkastuslogiikan. Se ottaa tagin muuttujat huomioon ja selvittää tekee niiden perusteella tarkastuksen kirjautuneen käyttäjän tilastoihin. Muiden tekemien checkerien lähdekoodia pääsee katsomaan checkerin View source -napin kautta. Tämä on hyvä tapa opiskella tarkistusskriptin rakennetta. Ennen lähdekoodin tutkimista kannattaa lukea Project-GC:n dokumentaatio, jotta ymmärtää mitä skripti pitää sisällään.

Tagissa on tarkastusksriptin muuttujat. Eri puolilta maailmaa löytyy hyvin samantyylisiä haasteita ja samaa tarkastusskriptiä voidaan hyödyntää useassa haasteessa tagilla säädettävien arvojen perusteella. Tagin arvoilla voi esimerkiksi rajata mistä maasta tai mitä kätkötyyppejä tarkastusskripti hyväksyy.

Checkeri omalle haasteelle

Jos löydät jostain päin maailmaa identtisen haasteen, niin voit luoda uuden checkerin klikkaamalla Clone tag… -nappia haasteen checkerin kohdalla ja linkittämällä sen omaan kätköösi. Toisen kätkön olemassaolevaa checkeriä ei pitäisi käyttää suoraan vaikka ehdot olisivatkin samat. Jokaisen tagin pitäisi liittyä yhteen haastekätköön.

Valmiin tagin kloonaaminen vaatii, että haasteesi on tarkastettavissa samalla skriptilla ja tagilla kuin toinen haaste. Esimerkiksi maata ei voi vaihtaa, vaan haasteesi täytyy olla tarkalleen samoilla ehdoilla kuin toinen haaste. D/T-taulukon täyttämiseen ja vastaaviin haasteisiin todennäköisesti löytyy valmis checkeri ja käyttökelpoinen kloonattava tagi.

Mikäli sopivaa valmista checkeriä ei löydy, eikä sinua ei ole jo aiemmin hyväksytty checkerien tai tagien kirjoittajaksi, niin tällä hetkellä ainoa mahdollisuus on pyytää checkerin tekemistä Project-gc.com:n foorumin Checker Requests -palstalla, jossa aiemmin hyväksytyt vapaaehtoiset tekevät uusia checkereitä ja uusia tageja olemassa oleville checkereille.

Mistä aloittaa uuden haasteen kanssa?

Uuden haasteen kanssa on pieni muna-kana -ongelma. Uutta haastecheckeriä ei välttämättä kannata tehdä valmiiksi, ennen kuin tietää haasteen menevän kätkötarkastuksesta läpi. Toisaalta haastecheckerin toteutuksessakin voi tulla teknisiä haasteita, jotka pakottavat tekemään muutoksia haasteideaan.

Jos olet epävarma haasteen läpimenosta, niin suosittelemme varmistamaan ensin, että checkeri on teknisesti toteutettavissa. Tämä onnistuu kysymällä foorumilla checkerien tekijöiltä. Voit samalla saada arvokasta palautetta ja kehitysideoita haasteideastasi. Kun tiedät checkerin olevan teknisesti mahdollinen, voit laittaa haasteidean tarkastettavaksi kätkötarkastajille.

 

Lauantaina 20. elokuuta vietetään perinteiseen tapaan kansainvälistä geokätköilypäivää. Tuolloin kätkön löytäneet tai miittiin osallistuneet saavan profiiliinsa uuden matkamuistokuvan.

Kansainvälistä geokätköilypäivää on vietetty vuodesta 2011 alkaen. Aiemmin Groundspeak järjesti geokätköilypäivänä suuren korttelijuhlan (Geocaching Block Party) Seattlessa, mutta tänä vuonna juhlaa ei enää järjestetä. Geokätköilijät voivat kuitenkin juhlia päivää omissa miiteissään ympäri maailmaa.

Jos aiot järjestää oman miitin geokätköilypäivänä, niin miitin tulee olla tarkastusjonossa viimeistään ensi lauantaina (6.8.). Miitit kannattaa kuitenkin laittaa jonoon aina hyvissä ajoin, koska niiden tarkastuksessa voi mennä hetki.

Suomen ensimmäinen geokätkö, GC72 Sun Gear, piilotettiin lauantaina 30. syyskuuta 2000, eli kätkö täyttää pian 16 vuotta. Nettilokien mukaan siellä on vieraillut pian 2000 vierailijaa. Todellisuudessa kävijöitä on enemmän, sillä kaikki eivät kirjaa löytöjään nettiin. Kävimme katsomassa mitä kätkölle kuuluu.

IMG_5296Nyt on hyvä mustikkavuosi ja sen huomaa Keinukallion metsässäkin. Nälkäisenä täällä ei tarvitse kätköillä, jos jaksaa poimia mustikoita. Etsiä niitä ei tarvitse, sillä mustikoita on joka puolella.

Sun Gear on piilotettu Keinukallion urheilualueen metsiin Keravalla lähellä Vantaan rajaa. Kätköpaikka on kestänyt aikaa hyvin. Kätköpurkki on uusittu paremmin kosteutta kestävään malliin vuonna 2009 ja kätkön piilopaikka on elänyt vuosien varrella, mutta suurempia muutoksia alkuperäiseen kätköpaikkaan ei ole tarvinnut tehdä.

Ulkoilualueen parkkipaikalla on paljon autoja, mutta kätkön lähettyvillä saa ulkoilla rauhassa. Monet liikkuvat vain leveillä pururadoilla tai käyttävät Keinukallion frisbeegolf-rataa.

Lähestyminen

IMG_5287Lokeissa moni kertoo lähestyneensä kätköpaikkaa perinteistä pöljänpolkua pitkin, eli puskia myöten rymyten. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä paikalle johtaa hyviä polkuja useammastakin suunnasta. Suosittelemme lähestymään kätköä Keinukallion urheilupuiston (N 60° 23.02′, E 25° 8.24′) suunnasta. Urheilupuistolla on hyvin pysäköintitilaa ja matkan varrelle osuu muitakin kätköjä. Matkaa urheilukeskukselta kätkölle on noin pari kilometriä suuntaansa. Huomioi, että Maanmittauslaitoksen kartassa näkyy vain osa alueen poluista. Koko metsä on suosittua ulkoilualuetta ja polkuja risteilee joka suuntaan.

Jos olet kiireessä tai metsäreippailu ei kiinnosta, niin kätkölle pääsee lyhyempääkin reittiä Lahdentien varresta. Autolle Lahdentien varressa on parikin levennystä (esim. N 60° 21.90′, E 25° 7.77′), joiden kohdilta lähtee polkuja metsään suoraan kohti kätköä.

Joukkoliikenteellä

Sun Gearille pääsee hyvin ilman autoakin. Arkisin Helsingin keskustasta pääsee noin 40 minuutissa kätkön lähelle busseilla numero 738 tai 738K. Bussista voi jäädä pois Lahdentiellä kätkön lähellä tai Keinukallion urheilupuiston luona. Viikonloppuisin paras tapa on ottaa juna Saviolle, josta on reilu kolmen kilometrin kävelymatka kätkölle. Tarkempia reittejä ja aikatauluja voi hakea HSL:n reittioppaasta. Määränpäänä kannattaa käyttää osoitetta Lahdentie 82, Kerava.

Alkuaikojen lokit

On melkein uskomatonta, että kätköpurkissa on säilynyt alkuperäisiä lokipapereita. Vanhimmat lokit ovat vuodelta 2001 ja ne tarjoavat mielenkiintoisen katsauksen geokätköilyn alkuvuosiin. Silmiinpistävää on, että aikoinaan oli tapana kirjoittaa lokikirjaan pitkät tarinat, kun nykyään valtaosa lokeista koostuu vain nimestä ja päivämäärästä. Sun Gearin lokikirjan perusteella lokit alkavat lyhentyä selvästi vuoden 2006 jälkeen.

Vuosituhannen vaihteen GPS-laitteet

Garmin GPS III+GPS-laitteet olivat vuosituhannen vaihteessa vielä aika harvinaisia ja kalliita. Eniten niitä oli käytössä veneilijöillä. Ensimmäinen GPS-kännykkä oli juuri tullut markkinoille, kun kotimainen Benefon esitteli Esc!-mallin.

Sun Gearin koordinaatit on alunperin mitattu Garmin GPS III+ -laitteella. Laite julkaistiin tammikuussa 1999 ja sen suositushinta Yhdysvalloissa oli noin 571 dollaria. Inflaatio huomioiden hinta olisi nykypäivän rahassa 826 dollaria, eli noin 750 euroa.

GPS III+ syö neljä AA-paristoa ja painaa neljänneskilon. Mustavalkoisen LCD-näytön resoluutio on 100×160. Laitteen muistiin mahtuu 500 käyttäjän tallentamaan reittipistettä. Mitään erityisiä geokätköilyominaisuuksia ei tietenkään ole, koska koko harrastusta ei oltu keksitty kun laitetta suunniteltiin.

Tietokoneeseen gepsin sai liitettyä yhdeksänpinnisellä sarjaporttiliittimellä. Laitteessa on esiladattuna Etelä- ja Pohjois-Amerikan tiekartat.

Jos retrokätköily kiinnostaa, niin käytettyjä GPS III -laitteita löytyy verkkohuutokaupoista noin 40-50 euron hintaan.

Kätköilyhistoriallinen retkikohde

Jos et ole vielä käynyt Sun Gearilla, niin kannattaa ottaa se kohteeksi. Monet etsivät mahdollisimman vanhoja kätköjä ja Sun Gearkin houkuttelee kävijöitä ympäri maailmaa. Kätkövanhusta etsiessä voi pohtia harrastuksen historiaa ja kehitystä 16 viime vuoden aikana.

Geokätköilystä on kirjoitettu paljon lehdissä. Sukelsimme lehtitalojen arkistoihin ja kirjaston mikrofilmihyllyihin penkomaan mitä kätköilystä on vuosien varrella kirjoitettu. Kokosimme kaikki löytämämme uutiset aikajärjestykseen.

Tiettävästi ensimmäinen geokätköilystä Suomessa kirjoitettu artikkeli ilmestyi toukokuussa 2002 Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. Nimimerkki Ossin kirjoittamaa juttua ei valitettavasti löydy netin arkistoista, mutta kirjaston mikrofilmiltä sekin löytyy. Moni muu juttu on edelleen luettavissa netissäkin. Osa artikkeleista on maksumuurin takana tai maksullisessa arkistossa.

2002

HS Nyt-liite 17.5.2002

17.5.2002 Modernia aarteenetsintää – Nyt-liite, Helsingin Sanomat

”Geocachingissa aarre etsitään tarkkojen koordinaattien perusteella gps-paikannusta hyödyntäen. Pelaamiseen ei tarvita pitkää matematiikkaa eikä rannikkolaivurikurssia vaan gps-navigointilaite ja urheilumieltä.”

”Suomessa kätköjä on tällä hetkellä noin 30, joista suurin osa sijaitsee Uudellamaalla. Saman verran on alan harrastajia.”

Jutussa tehty kätkö Töölönlahdella jäi lopulta lyhytikäiseksi, mutta se oli monelle ensikosketus geokätköilyyn.

2003

HS 1.10.2003

1.10.2003 Geokätkijä unelmoi nokkelasta aarteesta – Kätkemisen ja löytämisen riemu houkuttaa ihmisiä digiajan aarteenetsintään – Helsingin sanomat

”Kätkön etsijöille hyvä lähtökohta on 60 astetta pohjoista leveyttä, 24 astetta itäistä pituutta – ja rapiat päälle.”

2006

21.2.2006 Etsii omituista aarretta – Turun Sanomat

”Meidän ekasta tai tokasta kätköstä tuli suomalaiselta tarkastajalta vastaus, että ollaanko nyt ihan varmoja, että pystytään huoltamaan sitä. Antamiemme koordinaattien mukaan se sijaitsi keskellä Atlanttia, Hernelahti nauraa aloittelijoiden kömmähdykselle.”

13.10.2006 Geokätkijän kaupunki on seikkailu – Jari Lammi jemmaa pieniä asioita isoihin maisemiin – Helsingin Sanomat

”Opintojensa ohessa HKL:llä työskentelevä Lammi on vuokrannut kätköjengille raitiovaunun, jota hän ajaa itse. Matkan varrella etsitään kätköjä ja tehdään uusia.”

Raitiovaunua käytettiin itsenäisyyspäivän miitissä.

2007

HS 1.10.2007

1.10.2007 Aikuisille sallittu aarreleikki – Geokätköilijä etsii rasioita, joita toiset harrastajat ovat piilottaneet outoihin paikkoihin – Helsingin Sanomat

”Ne käyttäytyvät perin oudosti. Ne voivat konttailla pitkin talojen kivijalkoja ja kurkotella räystäslautoja. Yleensä ne ovat melko säikkyjä. Kanssaihmisille niistä ei ole vaaraa. Paikalle ei tarvitse hälyttää poliisia eikä valkotakkisia noutajia. Kyseessä ovat geokätköilijät.”

”Innokkaimmat kätköilijät penkovat esiin päivässä kymmeniä purkkeja; kylläkin oikeammin vuorokaudessa, koska kärkiharrastajat etsivät lodjuja tarvittaessa myös yöllä – säästä piittaamatta.”

1.10.2007 Nimimerkit taistelevat, eivät ihmiset – Huippuetsijä on löytänyt päivässä yli 50 kätköä – Helsingin Sanomat

”Runsas kuukausi sitten Saari teki tuloksia, joita on vaikea rikkoa: 54 kätköä päivässä ja 100 kätköä kolmessa päivässä.”

1.10.2007 Suomessa jo 4000 kätköä – Helsingin Sanomat

2008

29.8.2008 Ajankohtainen kakkonen: Geokätköily on modernia aarteenetsintää – YLE TV2

17.9.2008 Aarrerasia odottaa löytäjäänsä – Helsingin Sanomat

”Kehittyneissä puhelimissa on myös paikannusominaisuuksia.”

13.11.2008 Pieniä aarteita etsimässä – Etelä-Suomen Sanomat

”Jotta emme herättäisi epäilystä, esitämme tekevämme maantiedon esitelmää. Joskus geokätköilijänkin pitää kertoa muutama valkoinen valhe.”

2009

23.5.2009 Geokätköily ei sovi tosikolle – Helsingin Sanomat

”Piilojen puuhaaminen on vitsikästä hommaa, joka muistuttaa Turhapuron jemmapulloilua. Saalis ei vaan ole yhtä kostea.”

16.7.2009 Geokätköily on etsimistä ja löytämistä – Raahen Seutu

2010

14.6.2010 Geokätköily on aikuisten aarteenetsintää – YLE

5.11.2010 Oletko havainnut hämärää toimintaa? – Hämeen Sanomat

2011

4.4.2011 Geokätköily sallii aarteen etsinnän aikuisillekin – Helsingin Uutiset

26.4.2011 Geokätköä luultiin pommiksi Salon kaupungintalolla – Turun Sanomat

”Kätkön erottaa pommista muun muassa sillä perusteella, ettei se sisällä räjähteitä.”

”Kohtaloa uhmaten Kukkola kävi tutkimassa kätkön ja löysi minigrippussin, jonka sisällöksi paljastui magneetti ja muistivihko.”

24.5.2011 Aarrejahti koukutti Pentin ja Veli-Matin – Seinäjoen Sanomat

”– Joensuulaisessa koulussa oli ihmetelty, miksi venäläiset käyvät koulun pihassa kuvaamassa tiettyä puuta. Vaan heilläpä ei ollutkaan käsissään kamerat vaan gps-laitteet, Pyylampi nauraa.”

1.6.2011 Imatralla on yli 30 kekseliästä geokätköilijää – Imatralainen

11.8.2011 Millaista on aikuisten aarteenetsintä? – Kansan Uutiset

”– Monet puhuvat addiktiosta. Itseäni viehättää sen täydellinen absurdius: Sitä on etsiä pakastusrasiaa metsässä tai kiivetä lampputorniin. Luovaa hulluutta taas on kontata porukalla sadevesiviemärissä. Myös piilopaikkojen oveluus tai suoranainen kierous viehättävät.”

17.8.2011 Geokätköilijä etsii aarteita – Nurmijärven Uutiset

16.9.2011 Geokätköillen aarteenetsintään – YLE

17.9.2011 Keravan ydinkeskustassa on supervaikea geokätkö – Keski-Uusimaa

2012

Vuoden 2012 helmikuussa uutisissa puhuttaa kaivoskuilusta pelastettu geokätköilijä.

15.2.2012 Geokätköilijä pelastettiin kaivoskuilusta Helsingissä – YLE

15.2.2012 Geokätköilijä nostettiin kaivoksesta – Helsingin Sanomat
15.2.2012 Geokätköilijä putosi kaivokseen Helsingissä – MTV3
15.2.2012 Geokätköilijä putosi vanhaan kaivokseen – Kaleva

Otsikoiden jälkeen kätköilijä kirjasi löytönsä lyhyen ytimekkäästi nettisivuille. Harrastajien foorumilla keskustelua oli enemmän ja myöhemmin kyseinen geokätköilijä kertoi oman versionsa tapahtumista.

30.7.2012 Nykyaikaista aarteenetsintää – Aamuset

4.8.2012 Geokätköilyssä liikutaan luonnossa – Itä-Savo

22.8.2012 Geokätköilijä eksyy, kiipeää ja sukeltaa – Viikkosavo

”Varsinkin vanhemmat ihmiset ajattelevat usein, että gps-laitteen ja mahdollisesti pienen muovirasian kanssa liikkuva kätköilijä on piilottamassa huumeita.”

26.8.2012 Geokätköilyllä perheenjäsenten taidot esiin – Karjalan Heili

6.9.2012 Geokätköt tutustuttavat paikkakuntien nähtävyyksiin – KP24

7.10.2012 Kätkön perässä sillan alle – Kaleva

31.10.2012 Geokätköily – nykypäivän aarteenetsintää – YLE

2013

24.2.2013 Geokätköily vie mukanaan – Itä-Häme

24.2.2013 Geokätköily yleistyy – ”Harrastus tuntematon vain pohjoiskorealaisille” – Savon Sanomat

26.2.2013 Geokätköily on nykyajan aarteenetsintää – Vaasan Ikkuna

24.4.2013 Geokätköilyn suosio kasvaa – YLE Aamu-TV

2.6.2013 Geokätköilijän kannoilla – Lempäälän-Vesilahden Sanomat

18.8.2013 Uusia geokätköilyn ohjaajia Mikkeliin ja Mäntyharjuun – Länsi-Savo

23.8.2013 Ei ollut kyttäilijäsetä! – Kunnallislehti

23.8.2013 Kunnallislehti: Epäilyttävä lastenkuvaaja olikin geokätköilijä – Turun Sanomat

”Mies ei ollut kuvannut mitään, vaan kyse on geokätkijästä. Kamera paljastui harrastuksessa käytettäväksi paikantamisvälineeksi.”

28.8.2013 Nolot tilanteet naurattavat geokätköilijää – ”Äiti haukkui pervoksi” – Vantaan Sanomat

”– Etsin muutama viikko sitten kätköä uimarannalta. Siellä oli tyttöjä bikineissä heittelemässä frisbeetä, ja jouduin kiertämään puskien kautta kohti kätköä. Vastaan käveli pikkupoika äitinsä kanssa. Äiti haukkui minut pervoksi, kun tiirailen puskassa tyttöjä. Selitin tilanteen, ja äiti kertoi pojalle, että se onkin vain höpsö setä joidenkin purkkien perässä, Imatralta kotoisin oleva Ruotsi nauraa.”

27.9.2013 Reaalikokeen teemoina scifi, geokätköily ja kiekkoväkivalta – katso koetehtävät – Helsingin Sanomat

”Maantiedossa selitettiin, mihin geokätköily perustuu ja miksi harrastus on joillain Suomen alueilla suositumpaa kuin toisilla.”

27.9.2013 Jokamiehenoikeudet sallivat oudotkin harrastukset – Maaseudun Tulevaisuus

11.12.2013 Joulukuusia etsitään geokätköily tyyliin – Pohjalainen

2014

15.1.2014 Geokätköily koukuttaa: innokkaimmat harrastajat hakevat kätköjä ulkomailta asti – YLE

30.1.2014 Geokätköjen etsiminen koukuttaa – YLE

21.2.2014 Suurjuhlan geokätkö odottaa löytäjäänsä Kouvolassa – Kouvolan Sanomat

30.3.2014 Luonto ja tekniikka liikuttavat purnukoiden perässä – Savon Sanomat

3.4.2014 Näkökulma: Geokätköily antoi käpylehmille köniin – YLE

”Käpylehmiä askarrellessaan lapsi oppii jotain aitoa. Käpy ja risujalat opettavat myös, että kaiken ei tarvitse aina olla niin hienoa ja kallista. Karu käpylehmä riittää. Lapsen mielikuvitus hoitaa lopun leikistä.”

24.4.2014 Geokätköily on hauska tapa ulkoilla – Vakka-Suomen Sanomat

2.5.2014 Aarteen perässä maailman ääriin – Arto on 4 200 geokätkön mies – YLE

10.5.2014 Kätköt odottavat löytäjäänsä Kotkassa – Kymen Sanomat

8.6.2014 Tämä mies on löytänyt 837 geokätköä ensimmäisenä – Helsingin Uutiset

”Sitten Jyrki Nummelan kännykkä alkaa piipata. Kello näyttää 19.06:a. – ”Traili, eli monen kätkön sarja Nuuksiossa. Nyt täytyy mennä. Moi vaan!””

11.6.2014 Aloita aarteenetsintä perheenä – geokätköily on edullista hyötyliikuntaa – Ilta-Sanomat

Uutisen nettikommenteissa nimimerkki ”Kypsä rouva” kertoo kätköilyn parisuhteelle asettamista haasteista:

”Meillä piti olla perheen yhteinen harrastus. Aloitettiin 2-vuotta sitten. Valitettavasti homma vaan on mennyt siihen, että mies yksinään lähtee kätköilemään. Viikonloppuna on helppo jättää 3 lasta ja vaimo kotiin ja olla vaikka kuudesta kahdeksaan tuntia kätköilemässä. Sitten on mukava myös syyllistää vaimoa ja sanoa, että”en ole pitkään aikaan päässyt kätköilemään” niin onhan toki viikko tai kaksi ilman geotouhua pitkä aika. Liika on liikaa. Niin kauan kun touhu ei muodostu kenellekään pakkomielteeksi niin varmasti kiva ja mukava harrastus. ”

Kesäkuussa tarvittiin pelastuslaitoksen apua kätköilijän jäädessä jumiin kivien väliin. Kannattaa lukea myös kätköilijän oma selostus tapahtumista.

17.6.2014 Geokätköilijä jäi jumiin kosken kivien väliin – Länsi-Suomi

17.6.2014 Geokätköily johti vaaratilanteeseen – ”ei ihan niin jännää tarvitse olla” – Ilta-Sanomat

17.6.2014 Geokätköilijä jäi jumiin sillan alle – pelastuslaitos kiiruhti hätiin – Iltalehti

26.6.2014 Geokätköilyn ABC jästeille – YLE

18.9.2014 ”Seikkailu-ulkoilua ja aivovoimistelua” – geokätköily houkuttelee luontoon – Karjalainen

1.10.2014 Onko lähistöllesi piilotettu geokätkö? – YLE

19.11.2014 Geokätköjä lisää Vuokattiin joulukuussa – Sotkamo-lehti

5.12.2014 Seikkaile itsellesi joulukuusi – Nopein geokätkön löytäjä saa joulupuun – Keskisuomalainen

12.12.2014 Geokätköily liikuttaa lumessa, loskassa ja kaikkina vuorokauden aikoina – YLE

2015

Tammikuussa mielipidekirjoituksessa valitettiin kätkön aiheuttamasta häiriöstä, mutta harrastajat tarttuivat ongelmaan nopeasti.

6.1.2015 Mielipidekirjoitus: Geoetsintä ajaa minut pian hulluksi – Helsingin Sanomat

”On todella helppoa ajaa omakotiasuja hulluksi. Piilota geokätkö asujan aitaan. Meille joku onneton taapertaja teki niin joulukuun lopulla.”

8.1.2015 Mielipidekirjoitus: Geokätkijät ovat fiksuja ihmisiä – Helsingin Sanomat
8.1.2015 Geokätköilijät poistivat kiistellyn tonttikätkön ripeästi – ”Sisäinen ohjaus toimii” – Helsingin Sanomat

31.1.2015 Tässä on Suomen paras geokätkö – rakentaminen kesti työviikon verran – YLE

5.6.2015 Tässä harrastuksessa voi törmätä ovelasti piilotettuun Korson kapinaan – Vantaan Sanomat

15.6.2015 Nurmes geokätköilijän paratiisisaari – Länsi-Suomi

18.6.2015 Tutkimus: Geokätköilyä voisi käyttää opetuksessa – YLE

”– Tutkimustulokset osoittavat, että luovuudella on tärkeä merkitys geokätköilyssä.”

2.8.2015 Geokätköily on vaarallinen laji – siihen voi jäädä kovaan koukkuun – Iltasanomat

”– Emme alkaneet tapailla heti ensimmäisen kätköilyreissun jälkeen. Mutta kun kerran pääsiäisen aikaan totesin, että lähden mieluummin näiden kanssa kätköilemään kuin kundikaverin luokse Turkuun, niin ymmärsin, että ehkä se suhde ei oikein toiminut, hän naurahtaa.”

6.8.2015 Vaarallisen näköinen kiipeily sai selityksen: ”Kannattaisi katsoa minne näitä geokätköjä tehdään” – YLE

”Geokätköilijöiden ei kannata enää etsiä kätköä Kajaanin Prisman mainostornista, sillä rasia päätyi Prisman johtajan työpöydälle.”

7.8.2015 Geokätköilyllä on oma etikettinsä: ”Kätköjä haetaan vain muilta piilossa” – YLE

11.8.2015 ”Lapsen aarteita” lähtee etsimään koko perhe – YLE

15.8.2015 1500 geokätköilijää rymistelee lauantaina Hämeenlinnan metsissä – YLE

12.9.2015 Suomalaisten reppureissaajien geokätkö löytyi läheltä Kiinan rajaa – Helsingin Sanomat

3.9.2015 Heinolan seurakunta piilotti ensimmäiset geokätkönsä ympäristöviikon kunniaksi – Itä-Häme

23.9.2015 Kirkkoihin tulee geokätköt – Turkulainen

7.10.2015 Yliopisto tarjoaa apuaan turvapaikanhakijoille: kielenopetusta, terveystarkastuksia, geokätköilyä… – YLE

12.10.2015 Uudenlainen näyttely: Yleisö etsii kesällä Porissa taidekätköjä – Satakunnan Kansa

19.12.2015 Metsänhoitoyhdistys antaa joululahjan – kuusi voi löytyä geokätköstä – YLE

2016

5.1.2016 Geokätköilijän aarre voi lymytä missä tahansa – Koti ja maaseutu

30.1.2016 Milloin testasit palohälyttimesi? – Eipä hätää, geokätkö muistuttaa sinua tekemään sen – YLE

24.2.2016 Geokätköilyn rinnalle tulee gaykätkö: Taideprojektissa suunnistetaan Turun seudun LGBT-paikoille – Helsingin Sanomat

1.3.2016 Geokätköilijät kävelevät Turun kartalle – Turkulainen

2.3.2016 Geokätköily liikuttaa koko perhettä – Kaupunkiuutiset

5.5.2016 Geokätköt leviävät Metso-alueille – Maaseudun Tulevaisuus

16.5.2016 Geokätköily innostaa Lari-Pekka Ruotsia, ja hän innostaa muita harrastukseen tänään maakuntakirjastossa – Etelä-Saimaa

20.4.2016 Putkissa ryömivät sedät ja tädit herättävät epäilyksiä – geokätköily ei ole vain nuorison hupi – Etelä-Suomen Sanomat

22.4.2016 Geokätköistä apua päiväkodillekin – Vihdin Uutiset

2.6.2016 Kaakonkulmalla piilottelee etsijäänsä lähes neljäkymmentä geokätköä – Kaakonkulma

16.6.2016 Kaljasjärven yöjuoksussa voi etsiä geokätköä – Laitilan Sanomat

8.7.2016 Geokätköily-sinfonia Hiekkasärkillä elokuussa – Kalajokilaakso

21.7.2016 Peli-ilmiö voi kantaa kestosuosikiksi – ”Pokémon Go tulee ehkä suositummaksi kuin geokätköily” – YLE

22.7.2016  Järkyttävät yksityiskohdat julki: Tuntematon mies yritti kuristaa 12-vuotiaan tytön kuoliaaksi koulumatkalla Espoossa – Ilta-Sanomat

”57-vuotias oli ensin soittanut hätäkeskukseen 2. toukokuuta kello 13.33 ja kertonut löytäneensä metsästä geokätkön. 15 minuuttia myöhemmin hän soitti hätäkeskukseen ja oli jo kuristamassa 12-vuotiasta tyttöä.”


Geokätköilyä on julkisuudessa esitelty pääasiassa hyvin positiivisessa valossa. Pidetään omalla käytöksellämme huolta, että asia on näin jatkossakin.

Jäikö joku juttu puuttumaan? Kerro meille kommentilla tai viestillä!

 Keski-Aasia ei varsinaisesti ole vilkkainta kätköilyseutua, mutta kätköjä sielläkin on. Aasian kirjeenvaihtajamme kävivät katsomassa miten geokätköily sujuu entisissä neuvostotasavalloissa Kazakstanissa ja Kirgisiassa.

Byrokratian puolesta matkailu tänne on nyt suomalaiselle helppoa. Kirgisia luopui kokonaan viisumivaatimuksesta ja Kazakstankin on luopunut viisumivaatimuksesta ainakin vuoden 2017 loppuun asti. Viisumivapaus koskee enintään 15 vuorokauden vierailua.

Almaty, Kazakstan

Monet Euroopasta tulevat lennot saapuvat Almatyyn keskellä yötä. Passintarkastuksessa on ruuhkaa usean koneen saapuessa samoihin aikoihin, mutta EU-passilla läpi pääsee nopeasti kun jonotuksesta selviää. Busseja ei yöaikaan kulje, mutta kentällä on vastassa monta enemmän tai vähemmän virallista taksikuskia. Muista sopia hinta etukäteen taksien kanssa. Pienimmällä häslingillä selviät sopimalla majapaikan kanssa kyydin valmiiksi kentälle odottamaan.

Almaty ei pursua hotelleja, mutta majapaikkoja löytyy edullisista hosteilleista luksushotelleihin. Airbnb-asuntojakin on hyvin tarjolla, mutta osa niistä sijaitsee turistin kannalta hankalasti lähiöissä.

Ortodoksinen katedraali

Ortodoksinen katedraali

Almatyn nimi viittaa omeniin, joita seudulla kasvaakin luonnostaan. Almaty oli Kazakstanin pääkaupunki vuoteen 1997 asti, jolloin pääkaupungin status siirtyi pohjoisempana sijaitsevalla Astanalla. Almaty on edelleen maan suurin kaupunki 1,7 miljoonalla asukkaallaan. Tian Shan -vuoriston lumihuippuiset vuoret reunustavat kaupunkia etelässä.

Almatyn kaupungin alueella on noin kymmenen kätköä ja läheisestä kansallispuistosta löytyy puolenkymmentä lisää. Koko maassa kätköjä on alle 50, eli päiväennätyksiä tänne ei kannata lähteä yrittämään. Kazakstan on maailman yhdeksänneksi suurin valtio ja kätköjä on keskimäärin yksi jokaista 56 771 neliökilometriä kohden. Suurin osa kätköistä on keskittynyt kaupunkeihin ja niiden lähimaastoon, missä suurin osa 17 miljoonasta kazakstanilaisestakin asuu.

Kaikki etsimämme kätköt Kazakstanissa löytyivät hyvin ja niitä sai etsiä rauhassa. Almaty on hyvin vehreä kaupunki ja puistoja on joka kulmalla. Useammallekin kätkölle löytyisi hyviä paikkoja. Keskustasta löytyy yksi virtuaalikätkökin. Mukavia ravintoloita ja kahviloita keskustassa on paljon, eikä hintataso huimaa päätä.

Green Market -kauppahalli

Green Market -kauppahalli

Almatyn keskusta on hyvin käveltävissä. Kaupungissa on vuonna 2011 avattu metro, mutta keskustan alueella liikkumiseen siitä on vähän hyötyä. Hienosti sisustettuja metroasemia kannattaa kyllä muuten käydä katsomassa. Bussiverkosto on kattava, mutta itselle sopivat reitit kannattaa selvittää etukäteen Citybus.kz -palvelusta. Pysäkeillä ei ole karttoja, eivätkä ohikulkijat välttämättä osaa auttaa, ellet puhu venäjää tai kazakstania.

Kaupungin keskusta sijaitsee tasaisesti nousevassa rinteessä ja kaupunkia on hankala hahmottaa katutasolta. Paremman näkymän saa nousemalla bussilla tai köysiradalla aivan keskustan tuntumassa sijaitsevalle Kök-Töbe -vuorelle. Vuoren päältä löytyy pieni huvipuisto ja ravintoloita. Kätköjä siellä ei valitettavasti ole.

Almatystä pääsee helposti vuorille Ile-Alataun kansallispuistoon. Bussilla pääsee Medeun luistinradalle asti, josta voi jatkaa köysiradalla tai taksilla ylemmäs vuorille Shymbulakin hiihtokeskukseen. Hiihtokeskus on hyvä aloituspiste kätköretkille vuoristossa. Maasto on melko helppokulkuista, mutta korkeaan ilmanalaan tottumattoman pienikin nousu täällä laittaa puuskuttamaan. Moni kansallispuiston kätköistä sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa. Vuorilla on syytä varautua äkillisiin säänmuutoksiin. Lämpötila on aina vähintään muutaman asteen kaupunkia viileämpi. Korkealla vuoristossa metsän kasvillisuus muistuttaa hyvin paljon suomalaista metsää ja tuttuja kasveja näkyy paljon. Maisemat ovat huimia ja vuoristotiellä vastaan tulee vapaana laiduntavia hevosia.

Ile Alataun kansallispuisto

Ile Alataun kansallispuisto

Almatystä Bishkekiin

Almatystä Bishkekiin matkustimme marshutka-reittitaksilla. Marshutkat lähtevät keskustan länsipuolella sijaitsevalta Sayranin linja-autoasemalta aina auton täytyttyä. Maksu suoritetaan kassalle ennen autoon nousua ja kassavirkailija kirjaa muistiin matkailijan passitiedot. Matkan hinta on 1300 tengeä (noin 3,50 euroa). Linja-autoaseman ja marshutkien kyltit ovat vain kyrillisillä kirjaimilla, mutta Bishkekin kyyti on helppo löytää vaikkei kylttejä täysin ymmärtäisikään. Bishkekiin kulkee marshutka numero 100 ja se lähtee laiturilta numero yksi. Matka Bishkekiin kestää neljästä viiteen tuntia liikenteestä ja rajamuodollisuuksista riippuen. Puolimatkassa pidetään kymmenen minuutin tauko huoltoasemalla. Raja täytyy ylittää jalan kaikkien kantamusten kanssa ja etsiä bussi rajan toiselta puolen.

Bishkekin marshutka tauolla ”Kazakstanin ABC:llä”

Kirgisian rajatarkastuksessa ulkomaalaisten täytyy hakea passiin leima sivummalla olevasta huoneesta. Leiman saa koputtamalla oveen ja antamalla passit virkailijalle. Muutamaa minuuttia myöhemmin virkailija palaa ovelle passit leimattuna, jonka jälkeen marssitaan normaaliin passintarkastukseen esittelemään juuri saatua leimaa toiselle virkailijalle.

Bishkek, Kirgisia

Kirgisia on selvästi luonnonvaroilla vaurastunutta Kazakstania köyhempi maa. Bishkekissä geokätköilijää tervehtivät neuvostoaikaiset kerrostalot, kaoottinen liikenne, melkein keskustassa sijaitseva suuri hiilivoimala ja ilmassa leijuva poltetun hiilen katku; kaupunki on ensivaikutelmaltaan melko rujo. Kannattaa kuitenkin antaa kaupungille mahdollisuus, rujon kuoren alla on ystävällisiä ihmisiä ja hyvää edullista ruokaa.

Lenin spoilaa kätkön

Lenin spoilaa kätkön

Varsinaisia nähtävyyksiä Bishkek ei montaa tarjoa. Yritimme käydä kansallismuseossa (entinen Lenin-museo), mutta siellä oli käynnissä perusteellinen remontti ja iso osa museon seinistä oli revitty auki. Museon takana seisoi jalustalla kaupungin pääaukiolta siirretty Lenin, joka osoitti mistä lähimmän kätkön pitäisi löytyä. Kätköpurkki ei kuitenkaan ollut paikallaan.

Kaupungissa on tällä hetkellä vain pari kätköä etsittävänä. Koko Kirgisiassa kätköjä on vähän päälle 30. Näistä kymmenen on Bishkekin lentokentän vieressä olevassa sotilastukikohdassa. Lentokentällä toimi aiemmin Yhdysvaltain lentotukikohta, jonka kautta lennätettiin sotilaita Afghanistaniin ja sieltä takaisin. Yhdysvaltojen joukot poistuivat Kirgisiasta kesällä 2014. Tukikohdan kätköt ovat sotilaiden piilottamia, eikä niille ole nykyään pääsyä ellet satu palvelemaan Kirgisian armeijassa. Muutkin maan kätköistä ovat lokien perusteella valitettavan huonossa kunnossa. Kannattaa etukäteen lokeista selvittää mitkä kätköt todennäköisimmin ovat löydettävissä.

Suomesta tuotu pakettiauto marshrutkana

Bishkekin joukkoliikenne perustuu lähinnä marshutkiin. Busseja ja johdinautojakin on, mutta niiden liikennöinti tuntui hyvin epävarmalta. Taksit ovat edullisia, mutta täälläkin hinta on syytä sopia etukäteen. Hauskana yksityiskohtana moni marshutka-reittitaksi on Euroopasta käytettynä tuotu pakettiauto ja vanhat mainosteippaukset on jätetty auton kylkeen. Katukuvassa näkyikin monta suomalaisen firman teippauksissa ollutta autoa.

Viihtyisä rantaravintola Bishkekissä

Viihtyisä rantaravintola Bishkekissä

Kirgisiassa kannattaa lähteä katsomaan maaseutua. Koko maa on enimmäkseen vuoristoa ja maisemat ovat upeita. Geokätköilijä pääsee liikkumaan kätevimmin vuokra-autolla, mutta marshutkillakin pääsee edullisesti melkein joka paikkaan jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää. Autoiluun tarvitaan suomalaisen ajokortin lisäksi kansainvälinen ajokortti, jonka voi Suomessa hakea Autoliitolta. Tiet ovat paikoin huonossa kunnossa ja liikennekulttuuri kaoottista. Ajaminen ei sovi heikkohermoiselle, mutta paikalliseen ajotapaan sopeutumalla liikenteessä selviytyy. Kaistat ovat joustava käsite ja kaupungissa tööttiä käytetään aktiivisesti esimerkiksi kertomaan, että kuolleessa kulmassa on toinen auto.

Olemme Kirgisiassa juhannusaattona ja juhannuksena pitää tietysti päästä järvimaisemiin. Koko maassa on vain kymmenisen järveä ja suurin osa niistä on pieniä vuoristojärviä. Päätämme suunnata vuokra-autolla Issyk Kul -järvelle maan itäosiin. Issyk Kul on maan suurin järvi ja pituutta sillä on melkein 180 kilometriä. Syvimmillään järven pohja on melkein 700 metrin syvyydessä. Itämeri on syvimmillään 459 metriä syvä.

Burana-torni

Burana-torni

Naapurimaa Kiina on investoinut Kirgisiaan ja se näkyy osassa tieverkkoa. Paikoin vuoristotiet suomalaisia teitä paremmassa kunnossa ja kiinalainen asfaltti tuntuu virheettömältä suomen karkeisiin teihin verrattuna. Sivuteillä voi olla isojakin kuoppia ja vuokra-autoksi kannattaa valita korotetulla maavaralla varustettu malli tai oikea maastoauto.

Järven pohjoispuolella kulkevaa A363-tietä kunnostetaan. Kirgisialainen teiden rakennustyyli eroaa suomalaisesta. Täällä otetaan 50 kilometrin pätkä ja revitään siltä asfaltti pois, jonka jälkeen aletaan rakentamaan uutta tietä. Rakennustyön aikana liikenne kiemurtelee sorapohjaa pitkin koukaten välillä pienille sivuteille. Meno on pölyistä ja töyssyistä. 50 kilometrin pölyisen tärinän jälkeen suomalaiset tietyöt eivät tunnu enää miltään.

Balbal-ukkoja

Balbal-ukkoja

Neuvostoaikaan neuvostoliiton laivasto testasi Issyk Kul -järvellä torpedoja ja alue oli tarkkaan vartioitu. Nykyään järvellä käy paljon turisteja Kazakstanista ja Venäjältä. Järven pohjoispuolella sijaitseva Cholpon Ata muistuttaa välimeren rantakohteita ja siellä on runsas hotelli- ja ravintolatarjonta matkailijoille.

Kätkökartalla Cholpon Atassa näyttää olevan houkuttelevan monta kätköä. Ne ovat paikallisen hostellin omistajan piilottamia, mutta valitettavasti kaikki näyttävät olevan huonossa kunnossa eikä kukaan ole löytänyt niitä vähään aikaan. Yritämme nopeasti etsiä yhtä kätköistä, mutta luovutamme melko nopeasti kun edellisetkään kävijät eivät ole kätköä löytäneet. Paikka on kuitenkin hieno, kätkö esittelee Cholpon Atan pohjoislaidalla olevia muinaisia kalliokaiverruksia ja pieniä kivisiä balbal-ukkoja.

 


Kazakstan ja Kirgisia

Miksi mennä?

  • Upeat vuoristomaisemat ja vaellusmahdollisuudet
  • Edullinen hintataso
  • Ystävälliset ihmiset

Kätköjä on harvakseltaan, mutta jos ei ole ennätysten perässä, niin molemmat maat tarjoavat mielenkiintoisen ja vähän eksoottisen kätköilykohteen. Molempien maiden kulttuuri on jännittävä yhdistelmä venäläisyyttä ja aasialaisuutta.

Miten sinne pääsee?

Suomesta ei ole suoria lentoja Kazakstaniin tai Kirgisiaan, mutta yhdellä vaihdolla pääsee useampaakin reittiä. Edullisimpia lentoja tarjoavat Ukraine International Airlines (Kiovan kautta), Turkish Airlines (Istanbulin kautta) ja Aeroflot (Moskovan kautta). Almatyyn lentoja löytyy Bishkekiä paremmin ja edullisemmin.

Lentoja kannattaa kokeilla etsiä myös Tukholman kautta. Halvimmillaan yhdensuuntaisen lennon Bishkekistä Tukholmaan voi saada halpalentoyhtiö Pegasuksella noin 80 eurolla.

Jos aikaa riittää, niin Almatyyn pääsee Suomesta junallakin viidessä päivässä. Junaa täytyy vaihtaa Moskovassa, josta Venäjän rautateiden juna numero 7 kulkee Moskovasta Almatyyn joka toinen päivä.

Ulkoministeriön matkustustiedotteet

Heinä-elokuussa on tarjolla kolme uutta matkamuistokuvaa kätköilyprofiiliin. Kesän matkamuistokuvissa on agenttiteema ja tällä kertaa matkamuistojen ehtoja ei kerrota suoraan, vaan kätköilijän on purettava salakielisiä viestejä selvittääkseen, mitä matkamuiston saaminen vaatii.

Aikaa kunkin matkamuiston saamiseen on viikonloppu ja salakielinen viesti paljastetaan Seattlen aikaa lauantaiaamuna, eli Suomessa viesti on selvitettävissä lauantaina iltapäivällä tai illalla. Premium-jäsenille salakielinen viesti lähetetään kuitenkin jo viikkoa aikaisemmin.

MatkamuistoViesti premium-jäsenilleViesti kaikilleSuoritettavissa
Mission GC 122.7.30.7.30.7. – 31.7.
Mission GC 25.8.13.8.13.8. – 14.8.
Mission GC 319.8.27.8.27.8. – 28.8.

Lisätietoja englanniksi Geocaching Blogissa.

Alun perin matkamuistokuvia sai lähinnä eri maissa ja osavaltioissa käymällä, mutta nykyään valtaosa uusista matkamuistokuvista tulee erilaisista tapahtumista ja erikoiskampanjoista.

Travel Bug
Travel bugit ja geokolikot ovat suosittuja, mutta kuinka paljon niitä on laskettu liikkeelle? Ja kuinka moni reissaajista oikeasti liikkuu kätköissä? Ovatko geokolikot kätköissä, kätköilijöiden taskuissa vai keräilykansioissa?

Päätimme ottaa selvää ja saimme Groundspeakin edustajalta käyttöömme tilastotietoa reissaajien määristä ja liikkeistä. Yhteensä reissaajia on aktivoitu huikeat yli kolme miljoonaa – tilastojen hakuhetkellä tarkalleen 3 051 393! Näistä valtaosa (72 %, 2 181 554 kpl) on geokolikoita tai muita oman kuvakkeen omaavia reissaajia. Loput (869 839 kpl) on perinteisiä Travel Bug -laattoja.

Reissaajat on tehty liikkumaan, mutta noin kolmannes reissaajista (34 %, 1 028 051 kpl) ei ole koskaan liikkunut kätköstä toiseen. Luvussa on mukana omistajien kokoelmissa olevat keräilykappaleet ja reissaajat, joita omistaja ei ole vielä ehtinyt laittaa liikkeelle.

Lokitietojen tietojen mukaan 47 % (1 426 739 kpl) reissaajaa on kätköilijöiden hallussa, 23 % (699 687 kpl) on kätköpurkeissa ja loput ovat joko omistajan keräilykokoelmassa tai merkitty kadonneeksi.

Reissaajista 60 % (1 819 238 kpl) ei ole kirjattu mitään tapahtumia viimeisen vuoden aikana, eli ne eivät ole liikkuneet eikä kukaan ole kirjannut nähneensä niitä.

Näistäkin melkein puolet (46 %) on lokien mukaan kätköilijöillä. On vaikea sanoa kuinka moni vuoteen liikkumattomista kätköilijöillä olevista reissaajista on aidosti hukassa, sillä seurantakoodeja on myyty gepseissä, kävelykepeissä, autotarroissa, paidoissa ja ties missä. Esineen jäädessä pois käytöstä myös siinä oleva koodi unohtuu. Luvussa voi olla mukana myös reissaajia, joita omistaja ei koskaan syystä tai toisesta laittanut liikkeelle.

Huolestuttavaa on se, että liikkumattomista reissaajista reilu neljännes (26 %, 483 567 kpl) on lokien mukaan kätköpurkeissa. Näin harvoin vieraillut kätköt ovat harvassa, joten näistä reissaajista suurin osa on todennäköisesti kadonnut.

38 % (183 590 kpl) vuoteen liikkumattomista kätkön reissaajalistalla roikkuvista reissaajista on arkistoidussa tai hyllytetyssä kätkössä. Näissä tapauksissa reissaajan ja kadonneen kätkön omistajat ovat unohtaneet merkitä reissaajan kadonneeksi. Kumpi tahansa voi tehdä merkinnän reissaajan sivulla.

Loput 299 977 kätköihin merkityistä liikkumattomista reissaajista on aktiivisten kätkön reissaajalistalla. Eli moni aktiivisen kätkön listalla roikkuva reissaaja ei todennäköisesti oikeasti ole kätkössä vaan on lähtenyt sieltä jonkun matkaan ja jäänyt kirjaamatta. Tälläisissäkin tapauksissa kätkön tai reissaajan omistaja voi merkitä reissaajan kadonneeksi.

Kadonneeksi merkintä poistaa reissaajan kätkön reissaajalistalta, mutta reissaajaa voi myöhemmin jatkaa matkaansa normaalisti jos se jostain löytyykin.

On ilo huomata, että keräilykokoelmissa olevat reissaajat eivät ole vain keräämässä pölyä kirjahyllyissä. Omistajan kokoelmissa olevista reissaajista 81% (372 748 kpl) on kirjattu nähdyksi viimeisen vuoden aikana. Geokolikkokansiot siis liikkuvat ahkerasti muiden näyteillä miiteissä.

Vuonna 2015 kätköilijät kirjasivat liikkeitä tai havaintoja yhteensä 1 087 206 matkalaisesta. Osaan näistä kirjattiin vain havaintoja, mutta 854 498 reissaajaa liikkui vuoden aikana – se on 28 % kaikista koskaan lasketuista reissaajista.

Oletko laittanut omia reissaajia liikenteeseen? Miten niiden matka on sujunut?