13.4.2017 on mahdollisuus hankkia uusi matkamuistokuva geokätköilyprofiiliin. Uuden matkamuistokuvan saa osallistumalla mihin tahansa miittiin tuona päivänä. 13.4. on kiirastorstai, eli viimeinen arkipäivä ennen pääsiäistä.

Matkamuistokuvan aiheena on Saksasta lähtöisin oleva geokätköilijöiden vuosittain viettämä dönerstag. Ideana on kokoontua pitämään kätköilymiittejä kebab-ravintoloihin. Tänä vuonna tapahtumaa juhlitaan jo 11. kerran ja siitä on kasvanut suuri ilmiö. Dönerstag on väännös saksankielen Donnerstag (torstai) -sanasta ja döner-kebabista.

Kebab-aiheisia miittejä tullaan varmasti näkemään Suomessakin, mutta matkamuistokuvan saa mistä tahansa tuona päivänä järjestetystä miitistä. Aika näyttää juurtuuko dönerstag-perinne myös suomalaiseen geokätköilykulttuuriin.

Geocaching Blogin juttu aiheesta.


Mitkä olivat vuoden 2016 suosituimmat uudet geokätköt? Parhaita kätköjä on etsitty monella tapaa. Vuoden lopussa järjestettyjen äänestysten haasteena on se, että alkuvuoden kätköt unohtuvat helposti. Muistatko sinä mitä kätköjä hait 12 kuukautta sitten?

Suosikkipisteet antavat paremman kuvan siitä, mistä kätköistä vuoden aikana on pidetty. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva usein vierailtu kätkö saa enemmän suosikkipisteitä. On parempi vertailla sitä, kuinka suuri osa kätköllä käyneistä antoi kätkölle suosikkipisteen. Tässä huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat antaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois kätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen, niin suosikkipisteiden prosenttiosuus vääristyy helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita vuonna 2016 julkaistuja kätköjä.

Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on tuoda esille erityisen suosittuja kätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin.

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %Sijainti
1.GC6V41T 2. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri3589,7Kotka
2.GC6A1KP Kuohun Pilkeismo485Mysteeri6885,9Jyväskylä
3.GC6NZ1Y Laavu ja LaavuKaffikoppiMulti3382,5Pietarsaari
GC6VDB9 3. Oldies but GoldiesTassusetMysteeri3382,5Kotka
5.GC6PN7H T=Tottesund – Vörå/Vöyrin Alphabetretlavlax & V∀NJATradi3181,6Vöyri
6.GC6GJ1Q Handtrap – Käsiansanennnnuska, 6bt and Niko_KainuuTradi PM4881,4Kontiomäki
7.GC6N9JV Salpapolku – Harmaa #25 Kolsilan korohoroPELETMysteeri5780,3Virolahti
8.GC6TEMZ Metsänväen joulu – PoroFINHentsu & FINTeeVeeTradi4078,4Kontiolahti
9.GC6EPHV Tradikätkön mysteeriJiiHoo78Tradi PM5977,6Seinäjoki
10.GC6DYCG ”Lentomäki” Ver.2KampfpinguinTradi PM4577,6Loimaa

Jos et ole vielä käynyt etsimässä näitä kaikkia, niin kannattaa suunnitella tulevia kätköretkiä niin että suosikkikätköt osuvat reitin varrelle!

Geokätkölijänä käytät GPS-järjestelmää lähes päivittäin, mutta tiedätkö miten GPS-paikannus toimii? Selitettyämme asiaa useamman kerran eri tilanteissa tuli mieleen, että tämä on aihe josta olisi hyvä kirjoittaa kerralla suuremmallekin yleisölle. Tarkoitus ei ole nyt pureutua yksityiskohtiin, vaan kertoa hyvin yksinkertaistetusti satelliittipaikannuksen perusteista.

Mikä GPS?

GPS, eli Global Positioning System on Yhdysvaltain alkujaan sotilaskäyttöön kehittämä satelliittipaikannusjärjestelmä. Järjestelmään kuuluu 24 satelliittia, joiden lisäksi kiertoradalla on varasatelliitteja rikkoutumisten varalta. Satelliitit kiertävät maata noin 20 200 kilometrin korkeudessa niin, että kerrallaan niitä on näkyy yhteen paikkaan maan pinnalle enintään 12. Jokainen satelliitti kiertää maapallon ympäri kaksi kertaa vuorokaudessa. Yhden satelliitin eliniäksi on laskettu kymmenen vuotta, jonka jälkeen se vaihdetaan uuteen.

Satelliitit saavat virtaa aurinkopaneeleista ja niiden lataamista akuista. Kukin satelliitti lähettää radiosignaalia, joka sisältää lähettäneen satelliitin tunnuksen, signaalin lähetysajan ja tietoja järjestelmän satelliittien kiertoradoista.

GPS-järjestelmän satelliitteja valvotaan Yhdysvaltain Coloradossa sijaitsevassa komentokeskuksessa. Komentokeskuksen lisäksi ympäri maailmaa on antenneja ja seuranta-asemia, joilla järjestelmän toimintaa valvotaan.

GPS-vastaanottimet

GPS-vastaanottimet, eli käsigepsit, älypuhelimet, autonavigaattorit ja veneiden karttaplotterit kuuntelevat satelliittien lähettämää signaalia. GPS-vastaanottimessa on aina radiovastaanotin ja kello. Vastaanotin itse ei lähetä mitään, ellei samassa laitteessa ole muita lähetintä vaativia ominaisuuksia (esim. Bluetooth, langaton internet, GSM).

Paikannus

Vertaamalla signaalissa olevaa signaalin lähetysaikaa laitteen oman kellon aikaan laite pystyy laskemaan kuinka kaukana se on lähettäneestä satelliitista.

Koska signaalien mukana tulee tieto satelliittien radoista, tietää GPS-vastaanotin missä signaalin lähettänyt satelliitti on. Radiosignaali etenee noin 300 000 km/s, joten laite voi laskea kuinka kaukana se sijaitsee lähettäneestä satelliitista, eli nyt päästää jo kartalle.

Yhden satelliitin etäisyydestä ei kuitenkaan voi päätellä tarkkaa sijaintia. GPS-laite tarvitsee vähintään neljän satelliitin signaaliin tarkkaan paikannukseen.

Otetaanpa yksinkertainen rautalankaesimerkki. Seisot jossain päin maailmaa ja kuulet olevasi 100 kilometrin päässä Helsingistä. Sillä tiedolla pystyt paikantamaan itsesi Etelä-Suomeen, Suomenlahdelle tai Viroon. Tämän voi havainnollistaa piirtämällä kartalle Helsingin ympärille ympyrän, jonka säde on 100 kilometriä. Olet jossain tämän ympyrän kehällä.

Jos sinulle kerrotaan, että olet samalla 78 kilometrin päässä Tampereelta, niin mahdollisuudet rajautuvat selvästi. Olet Hämeessä joko Forssan tai Lammin lähellä.

Kolmas etäisyystieto on ratkaiseva. Kun tiedät edellisten lisäksi olevasi 85 kilometrin päässä Turusta, pystyt paikantamaan itsesi Forssaan.

Mutta mihin se neljäs satelliitti tarvitaan? Äskeisessä esimerkissä hieman oikaisimme, sillä emme huomioineet maailmaa kolmiulotteisesti. Voit olla maan pinnalla tai lentokoneessa 10 kilometrin korkeudessa. Kolmiulotteiseen paikantamiseen tarvitaan neljäs sijaintitieto, sillä etäisyyksiä ei voi ajatella ympyröinä vaan ne täytyy kuvitella palloina.

GPS-vastaanottimesi tekee siis jatkuvasti valtavan määrän monimutkaisia laskuja. GPS-laitteen vastaanottamat signaalit muuttuvat koko ajan satelliittien ja sinun liikkuessa.

GPS laskee etäisyyden signaalin kulkemiseen kuluneesta ajasta, joten tarkka aika on paikantamisessa erittäin tärkeää. GPS-satelliiteissa on hyvin tarkat atomikellot, jotka pysyvät tarkasti ajassa. Sadan euron GPS-vastaanottimen kello ei ole lähellekään näin tarkka ja sen aika voi heittää herkästi niin paljon, ettei sijainnin laskeminen sen avulla onnistu. GPS-vastaanottimissa tämä on kuitenkin ratkaistu fiksusti niin, että laite tarkistaa jatkuvasti oman kellonsa aikaa satelliitien signaalien perusteella. Mitä useamman satelliitin signaalin GPS-vastaanottimesi kuulee, sitä varmempi se voi olla sijainnistaan.

Mikä aiheuttaa epätarkkuutta GPS-paikannukseen?

GPS-tuntuu välillä heittelevän ympäriinsä, eikä geokätkön paikka tunnu löytyvän. Virheisiin on monta mahdollista syytä.

Jos satelliitin lähettämä radiosignaali ei tule suoraan laitteeseen tai jokin hidastaa sen etenemistä, niin paikannuslaskut eivät onnistu tarkasti. Radiosignaali voi hidastua esimerkiksi ilmakehän häiriöiden takia. Mutkia signaalin matkaan aiheuttavat esimerkiksi suuret rakennukset, joiden seinistä signaali voi heijastua. Tämän ilmiö huomaa kävellessään GPS:n kanssa suurkaupungin kadulla; GPS:n paikkatieto tuntuu hyppivän pitkin kortteleita vaikka kävelet koko ajan suoraan. Saman huomaa jos käynnistät GPS-laitteen sisätiloissa. Ikkunoiden kautta voi tulla riittävät signaalit summittaiseen paikannukseen, mutta sijainti heittelee ympäriinsä, vaikka GPS-laite olisi koko ajan paikallaan pöydällä. GPS-satelliittien radiolähettimet eivät ole erityisen voimakkaita, eivätkä ne läpäise seiniä tai muita kiinteitä esteitä.

Virheitä voi aiheutua myös itse järjestelmästä. Satelliitin lähettämässä signaalissa voi olla virheitä, sen atomikello voi olla epäkunnossa tai satelliitti voi olla väärällä radalla. GPS-järjestelmän signaalin mukana kulkee tietoa satelliittien toiminnasta ja virheellistä tietoa voidaan korjata, mutta jos korjaavaa tietoa ei ole, niin GPS-laitteesi yrittää pähkäillä sijaintia virheellisen tiedon perusteella.

Kuten kaikkia radioaaltoja, myös GPS-signaalia voidaan häiritä. Geokätköilijätkin ovat kohdanneet GPS-häirintää Moskovassa Kremlin nurkilla. Alun perin sotilaskäyttöön rakennettuun GPS-järjestelmään on myös rakennettu mahdollisuus rajata tarkka paikannus vain tiettyjen käyttäjien käyttöön. Yhdysvallat rajoittikin tarkan paikannuksen käyttöä vuoteen 2000 asti, jolloin häirintä lopulta poistettiin. Tästä innostuneena Oregonissa piilotettiin ensimmäinen geokätkö ja koko geokätköilyharrastus sai alkunsa.

Usein kysyttyä

Toimiiko GPS-paikantimeni ulkomailla?

Kyllä! GPS, eli Global Positioning System on nimensä mukaisesti maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä. Kaikki GPS-vastaanottimet toimivat ympäri maailman.

Toimiiko älypuhelimeni paikannus ilman datayhteyttä?

Kyllä! Jos laitteessasi on sisäänrakennettu GPS-paikannus, niin se toimii ilman datayhteyttäkin koska paikannukseen riittää GPS-signaalin vastaanottaminen, eikä älypuhelimen tarvitse käyttää puhelinverkkoa. Muista kuitenkin ladata geokätköjen tiedot ja kartat etukäteen kännykän muistiin, niin geokätköily sujuu.

 

Geokätköilysivusto Geocaching.com:ia sen perustamisesta asti johtanut Jeremy Irish on tänään ilmoittanut vetäytyvänsä johtajan paikalta.

Jatkossa Jeremyn tittelinä on vanhempi varapääjohtaja (Senior Vice President) ja Jeremyn työtä firman johdossa jatkaa Bryan Roth. Bryan on toinen Geocaching.com:n perustajista ja Jeremyn hyvä ystävä.

Jeremy kertoo 16 vuoden jälkeen tajunneensa, ettei yrityksen johtaminen ole hänen intohimonsa. Geokätköily on lajina kasvanut valtavasti sivuston alkuajoista ja nykyään Geocaching HQ työllistää lähes sata työntekijää. Johtamisen sijaan Jeremy haluaa jatkossa keskittyä ideoimiseen ja geokätköilyn kehittämiseen. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan millaisia ideoita Jeremyllä on geokätköilyn suhteen.

Geocaching HQ ei ole julkaissut tiedotetta nimityksestä, mutta Jeremy ja Bryan ovat päivittäneet LinkedIn-profiilinsa ja Jeremy on kertonut asiasta vapaaehtoisten kätkötarkastajien sisäisellä foorumilla.

Geokätköille on päästävä kelissä kuin kelissä, myös silloin kun polut ja tiet ovat peilijäässä. Testasimme nastattomien EzyShoes X-treme -liukuesteiden sopivuuden geokätköilyyn.

Liukuesteiden tai nastallisten kenkien käyttäminen liukkaalla kelillä on järkevää. Liukastuminen jäällä aiheuttaa usein loukkaantumisia ja jopa estää työnteon ja geokätköilyn pitkäksi aikaa. Liikenneturvan tutkimuksen mukaan yli puolet kaatuneista jalankulkijoista satutti itsensä ja 14 % tarvitsi lääkärin tai terveydenhoitajan apua vammoihinsa (2014 tilasto). Pahimmillaan kaatumisesta jää pysyviä vammoja.

Mutta miten liukkaudelta kannattaa geokätköillessä suojautua? Markkinoilla on IceBugin nastakenkiä sekä erilaisia liukuesteitä. Otimme tällä kertaa testiryhmän kokeiltavaksi juoksemiseen suunnitellut EzyShoes X-treme -liukuesteet. Niissä ei ole varsinaisia nastoja, vaan liukueste on rakenteeltaan verkko, jota pienet metallirinkulat pitävät koossa.

Olemme aiemmin kokeilleet perinteisempiä nastallisia liukuesteitä, mutta metsämaastossa niiden kanssa ongelmaksi ovat muodostuneet irtoilevat nastat. Nastattoman liukuesteen kanssa tätä ongelmaa ei olisi, mutta pysyykö niillä oikeasti pystyssä jäällä? Kokeilimme liukuesteitä erilaisissa tilanteissa pakkasella ja suojasäällä.

EzyShoes-liukuesteet ovat tavallaan kengän päälle asennettavat lumiketjut. Itseasiassa ne onkin kehitetty yhteistyössä rengasvalmistaja Michelinin kanssa ja materiaali on samaa komposiittimateriaalia mitä Michelin käyttää autojen lumiketjuissa. EzyShoes-liukuesteiden hinta Suomessa on noin 30 euroa.

Liukuesteiden pukeminen kengän päälle tuntuu aluksi hankalalta. Suojapussista paljastuu jäykän tuntuinen verkko, joka ei meinaa asettua kengän päälle. Verkon asettelun oppii kuitenkin nopeasti eikä se myöhemmin tunnu enää liian hankalalta. Liukueste asetetaan ensin kengän kärjen päälle ja takaosa vedetään sen jälkeen kantapään taakse. Liukuesteen kiinnitys viimeistellään nilkan yli menevällä tarranauhalla, joka samalla kiristää verkon kiertävää kuminauhaa.

Hyvin pitää!

Liukueste on aika iso kengän päällä ja vähän hassun näköinen, mutta kukapa näitä katsoo. Liukuesteiden pito yllättää, näillähän oikeasti pysyy hyvin pystyssä ja juokseminenkin onnistuu. Aivan peilijäällä pito ei ole nastojen veroinen, vaan pientä liukumista esiintyy juostessa. Jäälläkin liukuminen on kuitenkin rauhallista ja pysähtyy nopeasti. Missään vaiheessa ei tunnu, että olisi lähelläkään kaatumista vaikka tarkoituksella testaa liukuesteen rajoja.

Liukuesteet irroittaminen on helpompaa kuin niiden pukeminen. Liukuesteet saa irti todella nopeasti avaamalla tarranauhat ja vetämällä ne pohjan yli takaosan lenkistä.

Lattioille EzyShoes-liukuesteet ovat nastoja armollisempia. Testissämme ainakaan muovimattoon ei jäänyt jälkiä liukuesteillä kävelystä, eivätkä ne pidä ääntä kovallakaan lattialla kävellessä. Nastalliset liukuesteet on pakko riisua sisätiloissa jos ei halua vahingoittaa lattioita.

Liukueste ei meinaa pysyä paikallaan

Metsässä ongelmaksi muodostuu huonosti paikallaan pysyvä liukuesteen kärkiosa. Kärki lähtee herkästi pois kengän päältä kengän osuessa polun yli kaatuneisiin puunrunkoihin tai kiviin. Kaupungissa liukueste pysyi hyvin paikallaan, mutta metsässä kulkiessa sitä saa vähän väliä korjata. Testihetkellä jalassa olleen vaelluskengän sileä nahkapinta ei auta liukuesteen paikallaanpysymisessä, mutta liukuesteen kärki irtoaa muutaman kerran mokkanahkaisenkin kengän päältä. Tarrakiristyksen ansiosta liukueste ei irtoa kokonaan, mutta kärki lähtee pois kengän päältä ja taittuu kengän alle. Irtoamisen saa onneksi korjattua helposti vetämällä kärjen takaisin paikalleen. Verkon kiristävä kuminauha on yllättävänkin löysä. Jos sen tilalla olisi jämäkämpi naru, niin verkko pysyisi paremmin paikallaan.

Toinen ongelma on nollakelillä verkon väleihin pakkautuva lumi. Yöllä on satanut vähän lunta ja pienen lumikerroksen alla on monessa kohdassa jäätä, joten liukuesteille on käyttöä. Kävellessä kantapään ja päkiän alle alkaa kuitenkin kerääntyä lunta, joka häiritsee kävelemistä. Vaikka ylimääräisiä lumia yrittää välillä kopistella pois, niin loppumatkasta liukuesteen verkosta löytyy komeat jääpalikat, jotka ovat muodostuneet pakkautuneesta lumesta.

Lumi pakkautuu kantapään ja päkiän alle

Yhteenveto

Kaupungissa ja tasaisessa maastossa EzyShoes X-treme -liukuesteet toimivat hyvin, niin juostessa kuin kävellessäkin. Metsässä ne kuitenkin irtoavat kengän kärjestä turhan helposti ja lumisella kelillä niihin kerääntyy lunta. Nastalliset vaelluskengät ovat edelleen paras liukueste geokätköilyyn metsässä, mutta kaupunkiin voimme EzyShoes-liukuesteitä suositella, jos hassu ulkonäkö ei haittaa.

Plussat ja miinukset

  • riittävän hyvä pito
  • ei vahingoita lattioita nastojen tapaan
  • ei irtoilevia nastoja, kestävän oloiset
  • helppo kiinnittää erilaisiin kenkiin
  • liukueste ei meinaa pysyä kengän päällä metsässä
  • lumi kerääntyy liukuesteen väleihin nollakelillä

 

Lähdimme pakoon tammikuun pakkasia Arabian niemimaalle. Dubai ei ole koskaan tuntunut erityisen kiinnostavalta matkakohteelta, mutta erittäin edulliset lennot kannustivat selvittämään mitä sieltä ja lähialueilta löytyy.

Dubaista tiesimme etukäteen, että siellä menevä geokätköilijä ei koko lomaa jaksaisi viettää, kun pelkkä shoppailu tai löhöily ei kiinnosta. Heti suunnitteluvaiheessa oli selvää, että Dubaista pitäisi tehdä retkiä muualle. Arabiperinteistään paremmin kiinni pitänyt naapurimaa Oman kiinnosti ja ajatuksena oli vuokrata auto Arabiemiraattien ja Omanin kiertelyyn.

Vuokra-auton vieminen Omanin puolelle olisi kuitenkin vaatinut lisävakuutuksia ja ne olisi pitänyt ottaa kaikille päiville, vaikka osa päivistä olisi vietetty Arabiemiraateissa. Nettilähteiden perusteella vakuutuksista olisi pitänyt maksaa useampi kymppi päivässä, eikä autovuokraamoiden sivuilta löytynyt suoraan tarkkoja hintoja. Auton vuokraaminen alkoi tuntua säätämiseltä, joten päätimme selvittää myös muita vaihtoehtoja.

Lennot niemimaan suurten kaupunkien välillä ovat kohtuuhintaisia ja päivittäin on tarjolla useita vuoroja. Lentämisessäkin on kuitenkin aina oma vaivansa. Ensin pitää siirtyä ajoissa kentälle ja jonottaa turvatarkastukset sekä rajamuodollisuudet läpi. Vaikka itse lento kestää tunnin, niin koko rumbaan menee helposti puoli päivää. Reilun viikon lomalla ei lomapäiviä viitsi matkustamiseen liikaa uhrata.

Hitaat bussiyhteydetkään eivät kiinnostaneet, joten piti keksiä muuta. Syksyllä risteilimme Karibialla ja meno oli niin rentouttavaa, että päätimme kurkata mitä Dubain suunnalla olisi tarjolla. Koska lennot oli jo varattu, täytyisi mahdollisen risteilyn sopia niiden päivämääriin.

Ainoa sopiva vaihtoehto oli saksalaisen Aida-varustamon seitsemän päivän risteily Persianlahdella. Laiva viettäisi kaksi yötä Dubain satamassa ja pysähtyisi risteilyn aikana Masqatissa, Abu Dhabissa ja Manamassa.

Ajatus risteilystä alkoi houkutella ja päätimme varata hytin AIDAStellalta. Risteilyllä geokätköilyyn on rajallisesti mahdollisuuksia, mutta välillä on kiva ottaa rennosti ja etsiä vain muutama kätkö sieltä täältä.

Geokätköily alueella on helppoa. Matkailijoihin on totuttu, eikä hassuissakaan paikoissa pyörivä turisti herätä ihmetystä – ainakaan kamera kädessä. Useimmat etsimmämme kätköt löytyivät helposti tarkoista koordinaateista. Kaikki vastaan tulleet kätkötoteutukset olivat hyvin perinteisiä.

Dubai, Arabiemiirikunnat

Näkymä Burj Khalifan näköalatasanteelta

Dubai on yksi seitsemästä Arabiemiirikunnasta, jotka yhdistyivät 70-luvun alussa. Dubai on emiirikunnista suosituin matkakohde ja vuoden aikana siellä käykin yli 13 miljoonaa matkailijaa. Matkailijoiden määrä näkyy hotellien ja muiden palveluiden runsaassa tarjonnassa.

Ennen risteilyä vietimme yhden yön hotelllissa Dubaissa ja vielä toisen yön laivalla ennen liikkeelle lähtöä. Risteilyn lopussakin oli yksi yö Dubain satamassa ja sen jälkeen jäimme vielä pariksi yöksi kaupunkiin. Vaikka Dubai ei ollut ennakkosuosikkimme, niin toki kaupungille täytyy antaa mahdollisuus, kun tänne asti tulee.

Geokätköjä kaupungissa on valitettavan vähän. Koko Arabiemiirikunnissa kätköjä on reilut tuhat. Dubaissakin kätköjä on useampi kymmenen, mutta kätköt sijaitsevat hajallaan ympäri kaupunkia. Moni kätkö tuntuu sijaitsevan epäkiinnostavissa paikoissa keskellä tavallisia asuinalueita.

Abra-vene

Mahdollisimman perinteistä kaupunkia etsivän kannattaa suunnata Bur Dubain ja Deiran alueelle. Kaupunki lähti aikoinaan kasvamaan tältä jokimaisen poukaman halkomalta alueelta. Alueelta löytyvät Dubain vanhimmat rakennukset ja vanhaan linnoitukseen rakennettu hieno kaupungin historiaa esittelevä museo.

Burj Khalifa. 828 metriä, 163 kerrosta.

Dubain uudemmat osat ovat loputonta pilvenpiirtäjää ja ostoskeskusta. Joka puolella tuntuu olevan suuria rakennustyömaita, eikä mikään tunnu valmiilta. Dubai on tunnettu suuruudenhulluista rakennusprojekteista. Kaupungin edustalle on rakennettu palmujen ja maailmankartan muotoisia tekosaaria ja kaupungissa sijaitsee maailman tällä hetkellä korkein rakennus, Burj Khalifa. Parhaillaan kaupungin keskelle rakennetaan uutta joenuomaa, joka lisää rantatonttien määrää.

Dubain suurimmat ostoskeskukset ovat näkemisen arvoisia vaikka shoppailu ei kiinnostaisikaan. Ostoskeskusten sisältä löytyy mm. sisälaskettelurinnettä, luistelukenttää ja merivesiakvaariota.

Jos lähdet geokätköilemään Dubaihin, niin vuokraa auto mikäli mahdollista. Kaupungin kätkötarjonnan koluaminen julkisilla ja takseilla on työlästä. Kaupungin ulkopuolelta löytyy enemmän kätköjä ja mielenkiintoisempia paikkoja. Dubaista on helppo tutustua esimerkiksi suureen Rub’ al-Khalin autiomaahan.

Masqat, Oman

Näkymä Masqatiin kätköltä

Omanin arvelimme etukäteen reissun mielenkiintoisimmaksi paikaksi, eikä se pettänyt odotuksia. Heti aamulla hytin parvekkeelta avautui kaunis näkymä vuoristoiseen Masqatiin. Kaupunki on rakennettu kapeille tasaisille alueille vuorten ja meren väliin. Nykyinen kaupunki koostuu kolmesta vanhasta kylästä, jotka ovat kasvaneet yhteen. Aiemmin kylien välillä pääsi kulkemaan vain veneellä tai vaikeita vuoristopolkuja pitkin.

Omanin kehitys on ollut hurjaa. 70-luvulle asti maa oli hyvin sulkeutunut. Maata nykyisinkin hallitseva sulttaani Qaboos nousi valtaan vallankaappauksella ja alkoi kehittämään maata voimakkaasti. 70-luvulla maassa oli vain muutama lähetyssaarnaajien ylläpitämä sairaala ja koulu. Nykyään kaikille taataan ilmainen sairaanhoito ja koulunkäynti on pakollista. Naisten asema Omanissa on moneen muuhun arabimaahan verrattuna hyvä.

Poistumme laivasta Sulttaani Qaboosin satamassa Muttrahissa. Sataman portilla käy kova vilinä, kun taksikuskit yrittävät saada matkailijoita kyytiin. Säästämme ison kasan rialeja kävelemällä vähän pidemmälle ja hyppäämällä edulliseen Mwasalat-yrityksen paikallisbussiin. Bussilla siirrymme seuraavassa solassa sijaitsevaan vanhaan Masqatiin. Masqatissa on mm. sulttaanin palatsi ja upouusi kansallismuseo. Kansallismuseo jää kuitenkin haaveeksi, sillä lipunmyynnin korttimaksukone ei huoli suomalaisia maksukorttejamme, eikä käteinen kelpaa. Läheltä löytyy kuitenkin erinomainen Bait Al Zubair -museo, jossa rialimme huolitaan.

Kätköjä Omanissa on vain noin 230. Masqatissa kätköjä on kuitenkin hyvin tarjolla. Kävelemme vanhaa vuoristotietä takaisin Muttrahiin ja etsimme matkalta useita kätköjä. Masqatin kätköt johdattelevat hienoille paikoille ja kertovat mielenkiintoisia tarinoita historiasta.

Sulttaanin palatsi

Huomasimme laivalla unohtaneemme tabletin laturin kotiin. Uuden hankkimiseksi suuntaamme Muttrahin soukkiin, eli perinteiseen katettuun kauppapaikkaan. Turistien myötä soukin tarjonta on painottunut matkamuistoihin ja muuhun turistikrääsään, mutta soukin perältä löytyy enemmän oikeita paikallisille suunnattuja kauppoja. Sieltä löydämme myös pienen kännykkäkaupan, josta sopiva kaapelikin löytyy. Kaapelin hinta on merkitty hintalapulla, joten tinkaamista emme tällä kertaa pääse soukissa kokeilemaan.

Abu Dhabi, Arabiemiirikunnat

Abu Dhabi on Dubain jälkeen asukasluvultaan toiseksi suurin emiirikunnista ja se on myös koko Arabiemiirikuntien pääkaupunki. Abu Dhabi ei ole pysynyt Dubain vauhdissa turismissa, mutta kova yritys sielläkin on. Kaupunkiin rakentuu kovaa vauhtia uusia museoita (mm. Louvren sivupiste ja Guggenheim). Abu Dhabissa on myös Formula 1 -rata ja Ferrari World -huvipuisto.

Abu Dhabin keskustassa kätköjä on tiheämmin kuin Dubaissa, joten lähdemme kävellen kiertämään keskustaa. Itse kaupunki tuntuu nopealla visiitillä melko mitäänsanomattomalta, korkeita taloja ja hiekkarantaa. Kaupungin laidalla sijaitseva jättimäinen Šeikki Zayedin moskeija on kyllä hieno, mutta sekin on vasta kymmenen vuotta vanha rakennus.

Mikrokätkö Abu Dhabissa

Kätköjä seuraten löydämme keskustasta mukavan puiston ja hienon rantabulevardin, mutta muuten kätkötkään eivät esittele erityisiä paikkoja. Pari kätköä on sijoitettu ostoskeskusten läheisyyteen. Harmittelemme, että Abu Dhabin keskustassa sijaitseva vanha linnoitus on suljettu rakennustöiden takia.

Abu Dhabissa on kätevintä liikkua taksilla tai busseilla. Bussimatkustajalla täytyy olla paikallinen matkakortti tai etukäteen automaatista ostettu kertalippu.

Manama, Bahrain

Matkalla kohti Manamaa ihmettelemme öisellä merellä näkyvää kirkasta välkettä. Lähempänä välke paljastuu öljynporauslautan huipulla palavaksi maakaasusoihduksi. Useamman kymmenen metrin korkuiset lieskat näkyvät merellä kauas ja luovat aavemaista tunnelmaa. Öljyteollisuus näkyy muutenkin vahvasti Persianlahdella. Koko meri haisee voimakkaasti öljyltä ja suuria öljytankkereita tulee jatkuvasti vastaan. Arviolta viidennes maailman kaikesta öljystä kulkee Hormuzinsalmen läpi.

Bahrain-linnoitus

Bahrain oli niemimaan ensimmäinen paikka, josta öljyä löydettiin ja maa vaurastui vauhdilla. Nykyään öljyn merkitys maan taloudelle on vähentynyt ja mm. pankkialan kasvanut. Bahrainissa nousi levottumuuksia arabikeväänä 2011 ja ilmapiiri on vieläkin kiristynyt. Turisteja kehotetaan välttämään tiettyjä alueita ja mellakkavarustettuja poliiseja näkyy paljon kadulla.

Bahrain on pieni valtio ja kätköjä siellä on vain 140. Pääkaupunki Manamassa geokätköjä on joitain kymmeniä, mutta ne sijaitsevat aika kaukana toisistaan. Jos ei halua viettää päiväänsä liikenteessä, niin kovin montaa kätköä päivässä ei ehdi hakea.

Manaman satama on kaukana kaupungin keskustasta. Varustamon järjestemä bussi vie keskustaan asti ja jatkamme sieltä Uber-taksilla Bahrain-linnoitukselle. Linnoitukselta löydämme helpohkon earthcachen, jossa tutkitaan linnoituksen kiviä ja niissä näkyviä fossiileja. Linnoituksen sisällä on myös yksi tavallinen kätkö, jonka perässä joudumme vähän pyörimään kun ei ole aivan selvää mistä kätköpaikalle pääsee. Lopulta vähän epäilyttävä reitti löytyy. Kätkölle päästäkseen täytyy kiivetä pienen kivitasanteen päälle, mutta liikkumista ei ole mitenkään aidattu, eikä kukaan sano mitään, kun toinen meistä kiipeää paikalle muka ottamaan valokuvaa ja nappaa samalla kätkön piilostaan.

Manaman keskusta on sekoitus moderneja pilvenpiirtäjiä ja perinteisempää matalaa kaupunkia. Matalien talojen keskeltä löytyy vilkas Manaman soukki. Uudemmista taloista mielenkiintoisin on kaksiosainen pilvenpiirtäjä, jossa tornien väliin on sijoitettu kolme tuulivoimalaa. Suomessa keskustellaan tuulivoimaloiden meluhaitoista ja räjähtelevistä lepakoista, mutta täällä asia ei tunnu häiritsevän.

Elämää laivalla

Aidan risteilyt ovat kokonaan saksankielisiä, mutta laivalla pärjää hyvin auttavallakin saksan taidolla. Henkilökunta on monikansallista ja puhuu hyvää englantia. Kaikki turvallisuuteen liittyvät ilmoitukset ovat myös englanniksi, mutta laivan viihdetarjontakin on saksankielistä ja saksalaiseen makuun tehtyä. Jos kaipaat risteilyltä viihde-esityksiä ja makusi ei ole saksalainen, niin kannattaa suosia muita varustamoita. Eräänä iltana laivan kannella oli esimerkiksi tarjolla Schlagergranaten, iskelmäkranaatti.

Auringonlasku Persianlahdella

Muuten laiva oli erittäin viihtyisä. Kolme vuotta sitten Saksassa rakennetulla aluksella oli hyvin siistiä, ruoka oli todella hyvää ja kaikki toimi helposti. Sisältä laiva on pala saksalaista kulttuuria arabimaiden keskellä. Laivan erikoisuuksiin kuuluu merivedestä olutta valmistava laivapanimo ja nudistikansi.

Laivamatkustamisen etuja ja haittoja geokätköilyn suhteen käsittelimme tarkemmin aiemmassa kirjoituksessa.

Miksi mennä?

  • Miellyttävä ilmasto talvella
  • Arabikulttuuri
  • Hienot aavikkomaisemat
  • Vuoristomaisemat Omanissa
  • Snorklaus- ja sukelluskohteet (lähinnä Oman)
  • Luksuksesta nauttiville löytyy ylellisiä ravintoloita, hotelleja ja ostoskeskuksia

Miten sinne pääsee?

Dubaihin on tarjolla paljon suoria lentoja Helsingistä. Suoria reittilentoja tarjoavat Finnair ja Norwegian. Norwegianin menopaluu-lennot voi saada jopa 150 eurolla. Qatar Airways lentää Helsingistä suoraan Qatarin Dohaan.

Moni matkatoimisto järjestää valmismatkoja Dubain ja Abu Dhabin alueelle. Äkkilähtönä voi löytää hyviä tarjouksia.

Dubain ja Dohan kautta on usein tarjolla hyviä lentotarjouksia Aasian ja Afrikan suuntaan. Jos lennät tätä kautta, niin kannattaa harkita ainakin päivän tai parin pysähdystä.

 

Follow my blog with Bloglovin

Aikoinaan tuli kokeilumielessä hankittua edulliset marketin lumikengät ja lumikenkäilyhän osoittautuikin hauskaksi tavaksi harrastaa geokätköilyä talvella. Kovin syvään lumihankeen ei viitsi lähteä kätkönkään perässä kahlaamaan, mutta lumikengillä meno on hauskaa.

Muutaman vuoden käytön jälkeen markettilumikenkien side sanoi sopimuksensa irti, joten edessä oli uusien hankinta. Ensin mielessä oli laadukkaampien lumikenkien hankkiminen, mutta kun silmiin osui kirjoituksia liukulumikengistä, niin idea sellaisten kokeilemisesta alkoi houkutella.

Mikä on liukulumikenkä?

Liukulumikenkä on metsäsuksen ja lumikengän välimuoto. Ulkoisesti ne ovat malliltaan lyhyitä ja leveitä suksia, joiden pohjassa on jonkinlainen lisäpitoa tuova ratkaisu. Liukulumikengät ovat yleensä noin 120-150 cm pitkiä ja vähän tavallista metsäsuksea leveämpiä.

Lumikenkään verrattuna suksen mallinen liukulumikenkä mahdollistaa hiihtävän etenemisen ja jopa mäkien laskemisen.

Liukulumikenkä ei tarjoa yhtä hyvää kantavuutta ja suuntavakautta kuin pitkä metsäsuksi, mutta niiden kanssa pärjää paremmin risukkoisemmassakin maastossa. Geokätköjä hakiessa mennään usein sinne minne GPS näyttää, eikä erikseen etsitä hyvää hiihtomaastoa, joten hyvä liikkumiskyky hankalammassakin maastossa on tärkeää.

Polar Ski Stumpy

Itselle suurin hidaste liukulumikenkien hankinnalle on ollut niiden kova hinta. Altai Skis HOK ja OAC -liukulumikengät maksavat siteineen yleensä lähes neljä sataa euroa. Se tuntuu kovalta hinnalta, kun reilulla satasella saisi jo hyvät lumikengät. Oma pääasiallinen käyttöalue on Etelä-Suomessa, eivätkä seudun epävarmat hiihtokelitkään kannusta sijoittamaan paljoa talvivarusteisiin.

Lopulta törmäsin Polar Ski Stumpy -liukulumikenkiin, joiden hinta on Altai Skisin ja HOK:n liukulumikenkiä selvästi edullisempi. Polar Ski Stumpyjä myydään siteineen noin 130 euron hintaan. Netistä löytyneet muutamat kommentit eivät näitä halpisliukulumikenkiä hirveästi hehkuta, mutta päätimme kokeilla itse miten ne soveltuisivat talvikätköilyyn.

Polar Ski Stumpy on 120 cm pitkä ja kärjestä 14 cm leveä. Stumpyt kapenevat taaksepäin ja takapää on vain 9 cm leveä. Stumpyt toimiteteaan kaikkiin kenkiin sopivalla siteellä. Sukset tuntuvat jämäköiltä ja kestäviltä. Mistään rimpuloista minisuksista ei ole kyse.

Liukulumikenkiä testaamassa

Liukulumikengän side

Testasimme liukulumikenkiä muutamalla testikerralla erilaisissa olosuhteissa. Ensin liukulumikengät pääsivät testiin geokätköilyn ohessa metsässä, missä oli ohut kerros pakkasen kovettamaa lunta. Toinen testikerta suoritettiin tuoreella pakkaslumella.

Ensimmäinen ero lumikenkiin käy selväksi jo matkalla testimaastoon. Lumikenkiin verrattuna liukulumikengät ovat suuret. 120-senttiset liukulumikengät ovat sen verran pitkät, että niitä ei saa mahtumaan poikittain kaikkien farmariautojenkaan takakonttiin ja vinosti sijoitettuna ne vievät paljon tilaa. Lumikengät voi helposti kiinnittää reppuun silloin kun niitä ei käytä, mutta isoja liukulumikenkiä ei tee mieli kantaa turhaan mukana.

Liukulumikenkien siteet on helppo kiinnittää tukevasti tavallisiin vaelluskenkiin. Siteet saa säädettyä erikokoisille kengille sopiviksi ja kiristäminen kengän ympärille sujuu maastossakin kohmeisin sormin. Matkaan pääsee siis yhtä nopeasti kuin lumikengillä. Ensivaikutelma on, että liikkuminen liukulumikengillä tuntuu hauskalta. Meno on selvästi lumikenkiä reippaampaa, eikä jalkoja tarvitse nostella niin paljoa. Sopivassa maastossa eteneminen tuntuu jo ihan hiihtämiseltä.

”suomupohja”

Liukkaalla alustalla liukulumikenkä vaatii vähän totuttelua. Jääpiikeillä varustettujen lumikenkien kanssa tottuu siihen, että niiden kanssa voi liikkua kaltevallakin jääpinnalla melko pitävästi. Stumpyissä on pohjassa jalan alla jyrsitty ”suomupohja”, jonka on tarkoitus tuoda pitoa. Tasaisella lumella pito onkin kohtuullinen, mutta ylämäessä ja jääpinnalla sukset selvästi lipsuvat. Jäisellä alustalla on pakko käyttää sauvoja apuna pystyssä pysymiseksi. Kalliimmissa liukulumikengissä on nousukarva, joka mahdollisesti toimii paremmin, mutta lumikenkien piikkien pitoa sellainenkaan ei tarjoa.

Hankalissa paikoissa lipsumiseen tottuu kuitenkin nopeasti ja vähän reittiä miettimällä eteneminen sujuu hyvin. Hankalien paikkojen kiertäminen ei haittaa, kun hyvässä maastossa eteneminen on vauhdikasta. Testimaastostamme löytyi hyvin tallattu jäinen polku, jota pitkin Stumpyillä pystyi hiihtämään. Polku mutkittelee välillä niin, että pidemmillä suksilla siinä ei menisi, mutta lyhyet Stumpyt taittuvat polun mutkiin. Kovin pitkää matkaa polkua ei jaksa kuitenkaan seurata, sillä liukulumikengät jalassa polun vieressä oleva umpihanki kiinnostaa enemmän.

Lipsumisen takia sauvat ovat välttämättömät, kun perinteisillä lumikengillä voi mennä ilman sauvojakin. Sauvojen kanssa geokätköillessä ongelmaksi tulee gepsin pitäminen. Kun molemmat kädet ovat kiinni sauvoissa, tuntuu gepsin kaivaminen taskusta vaivalloiselta. Sauvojen kanssa alkaa kaivata jonkinlaista kaulalle tai repun olkaimeen kiinnitettävää koteloa, josta gepsin näyttö olisi helposti luettavissa. Pimeällä taskulampun kanssa on sama ongelma, mutta se on helppo ratkaista käyttämällä otsalamppua.

Umpihangessakin pystyy etenemään hyvin hiihtämällä. Ainoa ongelma on Stumpyn matalan tuntuinen kärki. Hiihtäessä liukumikengän kärki ”haukkaa” helposti lunta ja takertuu liian helposti lumen alla oleviin risuihin, juuriin ja sammaliin. Ongelmaa ei ole jos liukulumikenkiä hieman nostelee lumikenkien tapaan, mutta silloin meno ei ole niin sujuvaa. Käytännössä lumella tulee enimmäkseen hiihdettyä, mutta risukkoisen näköisissä paikoissa jalkoja nostelee enemmän. Pari kertaa testaaja kaatuu liukulumikengän tarrauduttua johonkin lumen alla. Korkeampi kärki auttaisi tähän ongelmaan.

Stumpyt eivät tarjoa oikean suksen liukuvuutta. Tulee mieleen, että pitäisiköhän näitä voidella jotenkin. Stumpyjen mukana ei tule mitään hoito-ohjeita, joten voitelutarve jää oman arvailun varaan. Liukulumikengän pohjaan tuntuu nyt välillä kertyvän lumipaakkuja, jotka tekevät etenemisestä raskaampaa. Myös leveän suksiosan päälle kertyy vähitellen lunta, mutta liikkumista se haittaa vain lisäpainona.

Testireitille sattuu muutama märkä suo ja niiden ylittäminen liukulumikengillä käy helposti. Kosteita kohtia ei aina edes huomaa kun liukulumikenkä kantaa niin hyvin.

Geokätköjä etsiessä pienellä alueella joutuu välilä pyörimään paljonkin. Liukulumikengillä on mahdollista kääntyä pienissäkin paikoissa, mutta pidemmän etsinnän ajaksi Stumpyt ottaa mieluummin pois jalasta, ettei meno ala muistuttaa suksisulkeisia.

Sopivatko liukulumikengät geokätköilyyn?

Polar Ski Stumpyt eivät ole täydelliset, mutta asiansa ne ajavat ja mikä tärkeintä, liikkuminen niillä on hauskaa. Kunhan huomioi liikkuessa liukulumikengän erityispiirteet, niin tavallista lumikenkää ei kaipaa jos liikkuu pääasiassa helpohkossa maastossa. Geokätköilyn kannalta suurin ongelma on tarve käyttää sauvoja, jolloin gepsin pitäminen ja katsominen on hankalaa.

Kalliimmat liukulumikengät ovat todennäköisesti monessa suhteessa paremmat ja niihin sijoittaminen voi olla järkevää, jos lompakko kestää ja liukulumikengille on paljon käyttöä.

Aloitteleva talvikätköilijälle tai paljon hankalissa paikoissa liikkuvalle edullisemmat perinteiset lumikengät ovat varmempi valinta.

Plussat ja miinukset

+ lumikenkiin verrattuna kevyempi ja vauhdikkaampi liikkuminen
+ liukulumikenkäily tuntuu hauskalta
– heikko pito jäällä ja rinteissä
– lumikenkiä hankalammat kuljettaa ja säilyttää
– sauvojen käyttö sitoo molemmat kädet

Kerro omia kokemuksiasi talvikätköilystä! Oletko kokeillut Altai Skis HOK tai OAC-liukulumikenkiä? Vannotko perinteisten metsäsuksien tai lumikenkien nimeen?

Kätkökartalla näkyy hurja kasa kätköjä Nivalan eteläpuolella Pohjois-Pohjanmaalla. Lähdimme ottamaan selvää mistä on kyse.

Kätköt ovat Iso-Sydänmaan vaellusreitin varrella ja muodostavat pitkän power trailin. Iso-Sydänmaa on alunperin vuonna 1974 rakennettu 56 kilometrin pituinen vaellusreitistö. Vuosien varrella reitti pääsi vähäisen käytön takia huonoon kuntoon, mutta 2014 alkaen sitä on kunnostettu aktiivisesti. Reitit on merkitty maastoon erittäin tarkasti ja hankalien paikkojen yli on rakennettu pitkospuita sekä siltoja.

Meillä oli käytössä rajallisesti aikaa, joten päätimme tutustua reittiin kiertämällä lenkeistä lyhimmän, eli noin seitsemän kilometrin pituisen ns. perhereitin. Reitin voi aloittaa Vinnurvan leirikeskukselta, jossa on hyvä parkkipaikka autolle. Perhereitin voi tehdä myös pidempänä kymmenen kilometrin versiona Pyssämäeltä aloittaen, mutta talviaikaan pidemmällä reitillä joutuu kiertämään latupohjaa.

Iso-Sydänmaan reitit on merkitty erinomaisesti. Välillä edessä näkyy yli kymmenen merkkiraidalla maalattua puuta, eli eksymään täällä ei pääse vaikka gepsistä loppuisi paristot. Pimeän laskeuduttua huomaamme, että reitti on merkitty myös heijastinnauhoilla, jotka loistavat taskulampun valokeilassa.

Heti alussa tulee selväksi, että tällä reitillä ei kätköpurkkeja tarvitse varsinaisesti etsiä. Kaikki vastaan tulleet geokätköt ovat piilotettu erittäin selvästi, niin että ne näkyvät suoraan polulle, eikä kätköpurkkeja ole mitenkään naamioitu. Kuten niin monella power traililla, täälläkin on käytetty kätköpurkkeina kestäviä ja edullisia PET-putkiloita. Osa purkeista on jopa merkitty oranssilla teipillä. Suurista löytömääristä haaveilevaa erittäin helposti löytyvät purkit miellyttävät, mutta ainakin testaajia homma alkaa kymmenen kätkön jälkeen jo vähän puuduttamaan.

Reitin tarinakyltit kertovat menneestä

Pienestä lumihangesta huolimatta kulkeminen on helppoa, sillä polkujuoksijoiden ja muiden ulkoilijoiden jäljiltä metsässä kulkee erittäin hyvin tallottu polku. Niin sanotulla perhereitilläkin maasto on soista. Pahimmissa paikoissa on pitkospuita, mutta aina välillä näkyy, miten jonkun toisen kulkijan jalka on uponnut märkään kohtaan.

Kevään märimpään aikaan tänne kannattaa varata kumisaappaat. Matala ja soinen maasto näyttää siltä, että lumien sulaessa täällä voi olla hyvin märkää. Nytkin polku välillä kiertää suuria lammikoita, kun merkitty reitti on jäänyt veden alle.

Reitin vahvuutena on ehdottomasti monipuoliset reittimahdollisuudet. Eripituiset lenkit varmistavat, että täältä löytyy sopiva kierros kaikkiin aikatauluihin ja kuntotasoihin.

Jos Iso-Sydänmaan kätköissä ei ole tarpeeksi etsittävää, niin niiden jatkoksi voi etsiä Haapajärven suunnasta tulevat I-SR -reitteihin yhdistyvät power trailit. Yhteensä kätköjä on yli kolmesataa ja kaikkien kätköjen hakemiseen on pakko varata useita päiviä.

Ennen Iso-Sydänmaan retkeä kannattaa tutustua vaellusreitin omaan blogiin, jossa on hyvin tietoa eri reittivaihtoehdoista, polkujen kunnosta sekä karttoja.

Iso-Sydänmaan vaellusreitin geokätköt kartalla

Vaellusreitin kartta (pdf, 4,66 mt)

Meitä suomalaisia hemmotellaan Maanmittauslaitoksen avoimilla maastokartoilla, joista Teemu Peltonen on koostanut GPS-laitteisiin sopivan karttatiedoston. Ulkomailla matkaillessa samanlaista aineistoa ei ole tarjolla, eikä muutaman viikon matkan takia oikein viitsi ostaa satojen eurojen arvoisia kaupallisia karttojakaan, joten mikä neuvoksi?

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Gepsiin voi ladata maksutta OpenStreetMap-aineistoon perustuvan kartan, joka riittää tarkkuudeltaan usein mainiosti geokätköilyn tarpeisiin.

Mikä OpenStreetMap?

© OpenStreetMapin tekijät

OpenStreetMap on avoin karttaprojekti, jossa kuka tahansa voi osallistua kartan piirtämiseen ja kehittämiseen. Karttaprojektin esikuvana on avoin tietosanakirja Wikipedia ja kartta-aineiston kehittäminen toimii samalla avoimella periaatteella.

Projekti alkoi vuonna 2004 ja nykyään kartta-aineisto on monella alueella hyvinkin kattava. Karttoja piirretään vapaaehtoisten keräämän GPS-datan ja avoimien aineistojen pohjalta. Geokätköilijätkin voivat osallistua kartan kehittämiseen tallentamalla retkillään GPS-jälkeä ja päivittämällä tämän pohjalta löytämiään polkuja kartalla. Vapaaehtoisten tekemä OpenStreetMap-kartta on käytettävissä avoimella lisenssillä, eli karttoja voi aina hyödyntää maksutta.

OSM-kartan tarkkuus riippuu paikallisten kartoittajien määrästä ja innokkuudesta. Kaikkia alueita ei ole kartoitettu tai niissä voi olla puutteita. Monilla alueilla tarkkuus on kuitenkin hyvä ja OSM-kartta on paikoin kaupallisia karttoja parempikin. Havaitsemiaan virheitä kannattaa itse korjata, jolloin kartta-aineisto kehittyy entistä paremmaksi. OpenStreetMap-projektiin liittyminen on helppoa ja karttoja pääsee heti kehittämään.

Karttatiedoston haku

OSM-karttoja voi ladata useammaltakin sivulta. Neuvomme miten saat ladattua kartan OpenStreetMap.nl -sivulta, jonka olemme kokeneet luotettavaksi ja hyvin toimivaksi.

Mene osoitteeseen http://garmin.openstreetmap.nl/

Oletusasetukset toimivat hyvin, eikä niitä tarvitse muuttaa. Voit ladata kartan maa kerrallaan tai valita itse haluamasi karttapalat. Itse määriteltyä karttatiedostoa joutuu odottamaan hetken, mutta valmiit maakohtaiset kartat ovat ladattavissa samantien.

Koko maan kartta

Jos lataat maakohtaisen kartan, niin valitse haluamasi maa Choose a predefined country -kohdan pudotusvalikoista.

Request your map or download it directly -kohtaan tulee linkki Download map now!, jonka kautta kartan voi ladata.

Kartta itse valitusta alueesta

© OpenStreetMapin tekijät

Jos vierailet matkallasi useammassa maassa tai et halua ladata koko maan karttaa gepsiisi, niin voit koostaa oman kartan valitsemalla itse haluamasi karttapalat.

Laita raksi ruutuun Enable manual tile selection. Tämän jälkeen pääset valitsemaan karttaruutuja kartalta. Klikkaa niitä kartan ruutuja, jotka haluat mukaan karttatiedostoon. Valittavien karttaruutujen koko riippuu alueen kartan tarkkuudesta.

Jos valitsemasi ruudut sattuvat olemaan valmiina, niin Request your map or download it directly -kohtaan tulee linkki Download now! josta kartan voi ladata.

Todennäköisemmin valitsemistasi ruuduista ei suoraan ole valmista karttaa ja joudut odottamaan hetken sellaisen valmistumista. Anna sähköpostiosoitteesi Request your map or download it directly -kohdan Email address -kenttään ja klikkaa Build my map -nappia. Saat sähköpostiisi vahvistuksen karttapyynnöstäsi. Hieman myöhemmin saat sähköpostiin linkin, jonka kautta kartan voi ladata.

Karttatiedoston lataaminen ja siirto GPS-laitteeseen

Avautuvassa tiedostolistauksessa on valmiina eri tyyppisiä tiedostoja. Lataa osm_generic_gmapsupp.zip -niminen tiedosto koneellesi. Tiedosto on pakattu zip-tiedosto ja saat sen useimmissa käyttöjärjestelmissä auki klikkaamalla.

Zip-paketin sisällä on gmapsupp.img -tiedosto, joka on varsinainen karttatiedosto.

Liitä GPS-laitteesi USB-kaapelilla tietokoneeseen. Kopioi gmapsupp.img -tiedosto GPS-laitteen tai sen muistikortin Garmin-hakemistoon. Jos laitteessa on jo ennestään gmapsupp.img -tiedosto, niin kannattaa muuttaa lataamasi kartan nimi, ettei se ylikirjoita laitteessasi jo olevaa karttaa.

Voit nimetä tiedoston vapaasti uudestaan, kunhan säilytät .img -päätteen. Hyvä tapa on muuttaa karttatiedoston nimi sen sisällön mukaiseksi (esim. belgia.img), jolloin näet myöhemmin suoraan missä tiedostossa on mitäkin. Laitteessasi voi olla kerrallaan useampi karttatiedosto.

Kun tiedosto on siirtynyt GPS-laitteeseen tai muistikortille, voit irroittaa laitteen tietokoneesta ja käynnistää sen.

Nyt kartta on valmis käytettäväksi! Kunnon kartan kanssa geokätköily sujuu ulkomaillakin helposti. Varsinkin isoissa kaupungeissa suurten rakennusten välissä kätköillessä karttapohjasta on iloa. Hauskoja geokätköilyhetkiä ulkomailla!

Hyvää joulua!

Geokätköt.fi toivottaa kaikille geokätköilijöille hyvää joulua ja kätkörikasta uutta vuotta!

Samalla haluamme kiittää kaikkia lukijoitamme ja asiakkaitamme kuluneesta vuodesta. Tänä vuonna on tapahtunut hurjan paljon ja nyt on aika rauhoittua hetkeksi joulun viettoon.

Uudistimme Geokätköt.fi -sivut kokonaan kesällä ja lokakuussa avasimme oman geokätköilykauppamme. Emme villeimmissä kuvitelmissammekaan osanneet kuvitella kuinka hyvän vastaanoton uusi geokätköilykauppa saisi. Tämä on ollut erinomainen alku ja siitä innostuneina odotamme jo innolla ensi vuotta. Meillä on useampikin mielenkiintoinen projekti takataskussa ja ensi vuoden aikana tullaan näkemään ainakin paljon uusia tuotteita. Kuuntelemme tietysti edelleen teidän toiveitanne valikoimien suhteen. Olemmekin jo saaneet paljon hyviä ideoita ja näitä tullaan toteuttamaan.

Rauhallista joulun aikaa ja kätköilyn iloa!