Viime viikolla kirjoitimme geokätköilystä Thaimaan Bangkokissa ja Laosin Vientianessa. Vientianesta matka jatkui lentäen Kambodžan Siĕm Réabiin.

Angkor Wat

Siĕm Réab, Kambodža

230 000 asukkaan Siĕm Réab on Kambodžan neljänneksi suurin kaupunki, mutta se ei suoraan sanottuna ole kaupunkina erityisen kiinnostava. Matkailijoita siellä kuitenkin käy todella paljon, sillä kaupungin ulkopuolella sijaitsee uskomaton Angkor Watin raunioalue, jota ei kannata missata Kambodžan matkalla. Siĕm Réab on hyvä tukikohta Angkorin alueeseen tutustuttaessa ja siellä riittää palvelutarjontaa matkailijoille.

Koko Kambodžassa on alle 80 geokätköä. Siĕm Réabin keskustassa on kolme tradia, mutta Angkorin alueelta löytyy lisää etsittävää. Kätköpaikkojen laatu korvaa määrän. Angkor on UNESCOn maailmanperintökohde ja uskomattoman hieno paikka. Angkor on ollut aikoinaan arviolta miljoonan ihmisen kaupunki ja aikansa suurin kaupunki koko maailmassa. Kaupunki on ajan saatossa hylätty ja sen rauniot ovat jääneet viidakon keskelle.

Lennämme Laosista suoraan Siĕm Réabin lentokentälle. Pienellä lentokentällä huomaa turistien määrän ja passintarkastuksessa joutuu odottelemaan hyvän tovin. Suomalainen saa hankittua Kambodžan viisumin etukäteen netistä. Kentältä nappaamme tuk tukin keskustassa sijaitsevalle hotellille. Tarkemmin sanottuna kulkupelimme on remorque, eli skootterin vetämä pieni katettu kärry.

Haastava pyörämatka temppeleille

Angkor Watin raunioalueelle on Siĕm Réabin keskustasta noin viisi kilometriä. Tuk tukkeja ja takseja olisi tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta matkustelun jälkeen tuntuu mukavammalta lähteä pyörillä raunioille. Pyörillä on tietysti myös helpompi mennä kätköpaikoille, eikä tarvitse yrittää selittää tuk tuk -kuskille reittiä outoihin paikkoihin.

Moni hotelli vuokraa polkupyöriä Siĕm Réabissa ja keskustasta löytyy erillinen pyörävuokraamokin. Pyöräteitä ei juurikaan ole, joten matkaa joutuu monessa kohdassa tekemään liikenteen seassa. Liikenne ei kuitenkaan ole niin vilkasta kuin suuremmissa kaupungeissa.

Oma hotellimme ei pyöriä vuokraa, mutta läheltä löytyvästä hotellista saamme pyörät alle. Pyörän vuokraaminen ei ole kallista, maksamme kaksi Yhdysvaltain dollaria päivän vuokrasta. Vuokraamot haluavat yleensä jonkun pantin, sillä osa turisteista on hylännyt pyöriä temppelialueelle voimien loputtua. Jätämme passin pantiksi hotellille.

Pyöräretkelle täytyy varata paljon juotavaa ja auringolta suojaavat vaatteet. Keskipäivän aurinko on armoton ja polttaa helposti suojaamattoman ihon. Varustauduttuamme pääsemme matkaan kohti Angkorin porttia. Pyöräily sujuu hyvin ja olemme pian kaupungin ja temppelialueen puolivälissä sijaitsevalla portilla, josta Lonely Planetin mukaan saa ostettua lippujakin. Näin ei kuitenkaan enää ole, vaan portilla vain tarkastetaan lippuja. Varsinainen lipunmyynti on kolme kilometriä sivummalla keskellä ei mitään. Lipuntarkastaja ehdottaa, että jätämme pyörät portille ja käymme tuk tukilla hakemassa liput. Homma alkaa tässä vaiheessa tuntua tuk tuk -kuskien salaliitolta ja ihan periaatteesta lähdemme polkemaan kohti lipunmyyntiä.

Pian toisesta pyörästä kuuluu voimakas pamaus ja takakumi on tyhjänä. Tämä nyt vielä puuttuikin! Pyörän vuokrannut hotelli ei ole kovin kaukana, joten talutamme hajonneen pyörän sinne. Vuokraaja pahoittelee tapahtunutta ja alkaa korjaamaan pyörää. Hotellin juoksupoika lähtee mopolla hakemaan uutta sisäkumia. Puoli tuntia myöhemmin pyörä on taas ajokunnossa ja suuntaamme kohti Angkorin lipunmyyntiä.

Uudehko lipunmyyntirakennus sijaitsee tosiaan oudosti syrjässä kaupungista kahden tien risteyksessä (sijainti kartalla). Päivälippu Angkoriin maksaa 37 dollaria, kolmen päivän lippu 62 dollaria ja seitsemän päivän lippu 72 dollaria. Useamman päivän lippujen päivien ei tarvitse olla perättäisiä, vaan esimerkiksi kolmen päivän lippu on voimassa kymmenen päivän ajan, joista voi valita kolme päivää jolloin vierailee Angkorin alueella. Seitsemän päivän lippu on voimassa kuukauden ajan. Liput ovat henkilökohtaisia ja niihin tulee ostajan valokuva.

Pyöräkorjaamo matkalla temppeleille

Liput saatuamme huomaamme gepsin OpenStreetMap-kartasta, että lipunmyynniltä menee tie suoraan pohjoiseen ja sitäkin kautta näyttää pääsevän temppelialueelle. Varmistamme asian vielä lipunmyyjältä ja lähdemme matkaan. Tie onkin rauhallisempi kuin kaupungista lipunmyynnille johtanut tie ja pyöräily on mukavampaa. Pian toinen pyörä alkaa kuitenkin tuntua raskaalta ajettavalta. Renkaiden tarkastus paljastaa takakumin tyhjentyneen. Kyse on samasta renkaasta, joka aiemmin räjähti! Nyt olemme jo niin kaukana kaupungista, ettei sinne palaaminen houkuta. Mutta kun hätä on suurin on apukin lähellä. Tien varressa on pieni koju, jossa näyttää roikkuvan mopon renkaita. Kojun vieressä on perhe syömässä ja menemme kysymään löytyisikö sieltä apua renkaan paikkaamiseen. Mies lupaa auttaa lounaan syötyään. Paikkaus sujuukin nopeasti perinteisin tavoin. Mitään paikkaa renkaaseen ei liimailla, vaan mies korjaa renkaan sulattamalla kumia vuotavaan kohtaan.

Matka pääsee taas jatkumaan ja pian saavumme Angkorin toiselle portille, jossa liput tarkastetaan. Pian portin jälkeen tien varressa näkyy apinoita ja kyltti joka varoittaa apinoiden hyökkäyksistä. Eväitä ei kannata alkaa kaivamaan esille röyhkeiden apinoiden edessä.

Enää pyörien kanssa ei tule ongelmia ja saavumme Angkor Watin temppelille. Tuk tuk tai taksi olisivat olleet nopeampia, mutta paljon tylsempiä kulkupelejä ja perille päästiin vaikka matkalla muutama mutka tulikin vastaan.

Angkor

Angkoria on hankala kuvata sanoin. Tämä on niitä paikkoja, jotka täytyy itse kokea. Kaupungista tultaessa ensimmäisenä tulee vastaan Angkor Watin temppeli, joka on edelleen maailman suurin uskonnolllinen rakennus. Temppeliä ympäröi leveä vallihauta ja 3,6 kilometriä pitkä muuri.

Angkor Watista eteenpäin sijaitsee Angkor Thomin kaupunki, joka on vielä suurempi. Sitä ympäröivä muuri on 12 kilometriä pitkä. Alue on siis todella suuri ja paikkojen kiertämiseen kannattaa varata aikaa. Pyörä sopii hyvin alueiden välillä liikkumiseen, mutta temppeleiden alueille pyörällä ei ole asiaa. Angkor Watin sisäänkäynnillä on ravintoloita ja sieltä saa täydennettyä vesivarastoja.

Angkorin alueella sijaitsee yhdeksän geokätköä, jotka ovat melko hajallaan. Kaikkea ei kannata muutamassakaan päivässä yrittää kiertää. Ilman pääsylippua ei Angkorin alueella oleville geokätköille ole asiaa. Osa kätköistä sijaitsee hyvin vilkkailla paikoilla keskellä suosittuja temppeleitä, osa taas sivummalla vähemmän vierailluilla raunioilla. Kaikki paikat ovat mielenkiintoisia ja geokätköilyssä täällä on oikeaa Indiana Jones -tunnelmaa (vaikka turisteja ympärillä onkin). Angkorin alueella onkin kuvattu mm. Indiana Jones ja Tuomion Temppeli sekä Tomb Raider -elokuvia.

Pnhom Penh, Kambodža

Siĕm Réabista otamme bussin Pnhom Penhiin, joka on Kambodžan pääkaupunki. Matka kestää kuutisen tuntia ja tie on hyvässä kunnossa. Matkan varrella on loputtomia riisipeltoja ja pieniä maalaiskyliä, jotka kaikki näyttävät samalta. Bussi pysähtyy nopealle lounastauolle tienvarsiravintolaan.

Pnhom Penh on maan suurimpia geokätkökeskittymiä ja täältä löytyy jopa 32 geokätköä. Tarjolla on niin tradeja, multeja, mysteereitä ja lodju sekä earthcache. Vilkkaassa kaupungissa geokätköilyssä on kuitenkin oma haasteensa ja joudumme ohittamaan monta geokätköä koska paikalla on niin paljon väkeä, ettei etsimisestä tule mitään.

Pnhom Penhistä löytyy Kambodžan kuninkaallinen palatsi, johon kannattaa käydä tutustumassa. Varsinkin palatsin komea puutarha on hieno.

Punakhmerien uhreja

Kaupungista löytyy jälkiä Kambodžan synkästä lähihistoriasta. 1975 – 1979 Kambodžaa johtivat Pol Potin punakhmerit, joiden tavoitteena oli luoda utopistinen agraariyhteiskunta. Punakhmerien aikana kaupunkeja tyhjennettiin pakolla ja keskiluokkaa vainottiin. Arviolta yli miljoona kambodžalaista menehtyi nälänhätään, sairauksiin ja teloituksiin punakhmerien aikana. Punakhmerien valta päättyi lopulta neljän vuoden terrorin jälkeen, kun Vietnam hyökkäsi maahan ja kaatoi hallinnon.

Pnhom Penhin keskustasta löytyy museoksi muutettu Tuol Slengin vankila, jossa punakhmerit pitivät ja kiduttivat vankejaan. Tuol Sleng on rakennettu alun perin kouluksi, mutta muutettu sittemmin vankilaksi, mikä osaltaan kertoo punakhmerien prioriteeteistä. Vielä synkempi paikka on kaupungin ulkopuolella sijaitsevat Choeung Ekin kuoleman kentät. Paikalla teloitettiin Tuol Slengin vankeja ja alueella on useita joukkohautoja.

Toul Slengin vankilan ja Choeung Ekin kuoleman kenttiä esittelee multikätkö (vain premium-jäsenille), joka alkaa vankilalta ja päättyy Choeun Ekiin.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Pnhom Penhistä matka jatkui taas bussilla. Tällä kertaa määränpäänä oli Ho Chi Minh City, eli entinen Saigon Vietnamissa.

Ho Chi Minh City on Indokiinan kierroksemme suurin kaupunki. Asukkaita tässä Vietnamin suurimmassa kaupungissa on melkein 13 miljoonaa. Ensivaikutelma kaupungista on, että lähes jokainen näistä 13 miljoonasta asukkaasta tuntuu olevan samaan aikaan skootterilla liikenteessä. Skoottereita ja muita kaksipyöräisiä on toki muissakin reissun kaupungeissa ollut, mutta Vietnamissa niitä tuntuu olevan selvästi enemmän. Ensimmäisen skootterionnettomuuden näemme jo bussin ikkunasta, kun skootterilla liikkunut nainen on kaatunut pahan näköisesti risteyksessä.

Saigon oli kahtia jaetun Vietnamin eteläosan pääkaupunki kunnes Pohjois-Vietnam valtasi sen Vietnamin sodan lopussa vuonna 1975. Seuraavana vuonna kaupunki nimettiin uudestaan Pohjois-Vietnamin ensimmäisen presidentin Ho Tši Minhin mukaan. Saigon-nimeäkin kuulee edelleen käytettävän, varsinkin kaupungin keskustasta puhuttaessa.

Vietnamissakin on todella vähän geokätköjä asukaslukuun nähden, kun melkein 93 miljoonan asukkaan maassa on alle 80 geokätköä. Ho Chi Minhin keskustassa geokätköjä on vaivaiset viisi kappaletta. Tilastokätköilijälle Vietnamkaan ei ole kiinnostava kohde, mutta seikkailulliselle geokätköilijälle löytyy mielenkiintoista etsittävää. Kun geokätköt ovat harvassa, voi yhdelle kätköpaikalle pääseminen olla useamman päivän seikkailu ja purkin löytyminen sen mukainen elämys.

Vaikka Ho Chi Minh Cityssä ei ole montaa kätköä, ovat ne kuitenkin sijoitettu hyvin niin, että niitä kiertäessä näkee hyvin koko keskustan.

Kaupungin geokätköjen kanssa täytyy varautua väentungokseen. Rauhalliset hetket kätköpurkin poimimiseen ovat harvassa, joten monessa tilanteessa joutuu käyttämään stealth-taitojaan. Valokuvaaminen toimii usein hyvin, eikä kukaan jaksa olla kauaa kiinnostunut valokuvaavasta turistista vaikka paikka olisikin vähän hassu. Kaupungin siivoojia emme kuitenkaan onnistu hämäämään. Kävelykadun varrella olevaa geokätköä etsiessämme saamme pian vinkkejä mistä kannattaisi katsoa ja lopulta yksi taukoa pitäneistä siivoojista tulee kaivamaan kätköpurkin esille.

Kaupungin nähtävyyksistä kannattaa tutustua ainakin siirtomaa-aikaisiin rakennuksiin, kuten Notre Damen katedraaliin ja sen vieressä olevaan hienoon pääpostiin. Yhä käytössä olevan postirakennuksen sisältä löytyy mm. maalattu kartta, joka esittää Indokiinan lennätinlinjoja vuodelta 1892. Samaa rakennustyyliä edustaa entinen kaupungintalo, nykyisin Kansan komitean talo. Kaupungintalon edestä on iloisesti tervehtivä Ho Chi Minhin patsas ja vilkas joen rantaan asti ulottuva kävelykatu.

Tuoreempaa arkkitehtuuria edustaa Itsenäisyyden palatsi, joka on entinen Etelä-Vietnamin presidentin palatsi. Rakennus on museoitu siinä kunnossa, johon se jäi Pohjois-Vietnamin vallattua Saigonin. Rakennus on nyt jännittävä aikahyppy 70-luvun puoliväliin. Rakennuksen kellarista löytyy iso bunkkeritila, josta Vietnamin sotaa johdettiin. Presidentin huoneesta johtaa piilotettu portaikko suoraan bunkkeriin.

Sotahistoriasta kiinnostuneelle Ho Chi Minhistä löytyy Itsenäisyyspalatsin lisäksi muutakin koluttavaa. Mielenkiintoinen kohde on yhä toiminnassa oleva Rex Hotel, jossa sodanjohto järjesti päivittäisiä lehdistötilaisuuksia Vietnamin sodan aikana. Sotamuseossakin kannattaa käydä, vaikka sisällöltään se on yllättävän huono. Museon näyttely on hyvin hajanainen ja keskittyy esittelemään Yhdysvaltain sotarikoksia. Kiinnostavampi sotahistoriallinen kohde on kaupungin laidalla sijaitseva Chu Chi Tunnels, jossa pääsee tutustumaan pohjois-vietnamilaisten sota-aikana kaivamiin tu

Suomalainen juliste sotamuseossa

nneliverkostoihin ja ansoihin.

Kaupungissa kulkee paikallisbusseja, mutta niiden reittien selvittäminen voi olla työlästä. Yllättäen kaupungissa ei ole tuk tukkeja ollenkaan, vaikka mopoja muuten riittää. Kätevin kulkupeli onkin taksi. Hinnat ovat edullisia kunhan kuljettaja käyttää mittaria ja mittari toimii kuten pitää. Suurimpien taksiyhtiöiden (esim. Vinasun) autot ovat luotettavimpia. Uber toimii kaupungissa hyvin ja autoja on helposti saatavilla. Erikoisuutena Uberin kautta voi tilata myös skootteritaksin. Ho Chi Minh Cityyn ollaan rakentamassa metrolinjaa, jonka piti alun perin valmistua tänä tai ensi vuona, mutta tämän hetken arvio on vuosi 2020.

Miksi mennä?

Vietnamiin ja Kambodžaan pätevät pitkälti syyt, joita listasimme jo Thaimaan ja Laosin yhteydessä. Kaikilla alueen mailla on kuitenkin selvästi omat erityispiirteensä ja mm. ruokakulttuurissa on alueellisia eroja. Ei kannatakaan ajatella, että olisi nähnyt koko alueen käytyään yhdessä maassa.

  • Angkor Watin maailmanperintökohde
  • paljon nähtävää ja koettavaa
  • mielenkiintoisia geokätköjä
  • eksoottisia kaupunkeja
  • erittäin ystävällisiä ihmisiä
  • suomalaiselle edullinen hintataso
  • hyvää ja edullista ruokaa

Miten sinne pääsee?

Finnair tarjoaa talvikaudella suorat lennot Ho Chi Minh Cityyn. Suorien menopaluulentojen hinta on alkaen reilut 600 euroa. Muuten lentoja löytyy esimerkiksi Bangkokin, Singaporen ja Hong Kongin kautta vaihtaen.

Kambodžaan on kätevintä matkustaa Thaimaan tai Vietnamin kautta. Alueen sisäiset lennot eivät ole kovin kalliita ja busseilla matkan voi taittaa hyvinkin edullisesti.

Linkkejä

Kirjoita kommentti

  • (will not be published)