Kävimme tutustumassa Mongolian kätkötarjontaan. Maa yllättää upeilla maisemillaan ja hyvillä geokätköilymahdollisuuksilla.

Geokätkö Gorkhi-Tereljin kansallispuistossa

Mongolia on reilun kolmen miljoonan asukkaan maa Itä-Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Asukaslukuun nähden maa on valtava ja se onkin maailman harvimmin asuttu valtio. Tilastollisesti Mongoliassa asuu neliökilometrillä 1,9 asukasta. Kun vielä puolet väestöstä on pakkautunut pääkaupunki Ulan Batoriin, on asutus muualla maassa hyvin harvaa.

Matkakohteena Mongolia on vielä melko tuntematon. Useimmat Mongoliassa käyneet tuntuvat päätyneen sinne legendaarisen Trans-Mongolian -junamatkan etappina Moskovan ja Pekingin välillä. Mongolia on kuitenkin kulttuuriltaan ja luonnoltaan erittäin kiinnostava kohde. Geokätköilijällekin siellä riittää sopivasti etsittävää.

Mongolian kulttuurissa näkyy perinteinen nomadikulttuuri, jossa asuinpaikkaa vaihdellaan karjan perässä. Perinteisiä jurtta-telttoja näkee edelleen paljon ja niissä asuntaan jopa pääkaupungin lähiöissä. Kulttuurissa on vaikutteita myös naapurimaista Venäjästä ja Kiinasta. Mongolia ei kuulunut Neuvostoliittoon, mutta käytännössä siitä tuli Neuvostoliiton vasallivaltio itsenäistyttyään Kiinasta Neuvostoliiton tuella 1920-luvulla. Kommunistinen aika näkyy esimerkiksi Ulan Batorin patsaissa ja arkkitehtuurissa. Kaupungissa oli aiemmin Lenin-museo, mutta se on vaihtanut poliittiset dinosaurukset oikeisiin ja esittelee nykyään maasta löytyneitä lukuisia dinosaurusten fossiileja.

Mongolian geokätköt

Mongoliassa on tällä hetkellä reilut 400 geokätköä. Maan kokoon nähden se ei ole paljon, mutta silti yllättävän suuri määrä. Esimerkiksi paljon suuremmassa naapurimaassa Venäjällä Geocaching.com:iin listattuja kätköjä on vain reilut tuhat. Geokätköjen määrään vaikuttaa tietysti paikallisten harrastajien määrä. Monessa vähemmän aktiivisessa maassa harvat geokätköt ovat pääasiassa ulkomailla asuvien geokätköilijöiden tekemiä, mutta Mongoliassa on oikeasti aktiivinen paikallisten geokätköily-yhteisö. Facebookissa paikalliset geokätköilijät löytää Mongol Geocaching Club -sivun kautta.

Eniten geokätköjä löytyy luonnollisesti Ulan Batorin lähistöltä, missä väkeäkin asuu eniten. Geokätköjä on kuitenkin piilotettu melko tasaisesti harvemminkin asutuille seuduille ja hankalakulkuisempiin paikkoihin. Mongolia sopii hyvin hieman seikkailullisemmille geokätköilijöille, joille löytöjen määrä ei ole pääasia. Mongolian kätköilykulttuuri on siinä kivassa vaiheessa, että etsittävää alkaa olla jo mukavasti, mutta useimmat kätköt on piilotettu oikeasti esittelemisen arvoisille paikoilla.

Tradit ovat täälläkin suosituin kätkötyyppi ja niitä on 98 prosenttia maan kätköistä. Ulan Batorin läheltä vuoristosta löytyy pari multia. Mysteereitä ja earthcacheja saa etsiä jo kauempaa maasta.

Huomionarvoinen asia Mongoliassa geokätköilevälle on maassa harjoitettava taivaushautaus. Taivaushautauksessa vainajan ruumis viedään vuoren laelle petolintujen syötäväksi. Tapa voi länsimaisiin tapoihin tottuneesta kuulostaa erikoiselta, mutta se on osa paikallista kulttuuria ja sitä harjoitetaan myös Tiibetissä, osassa Kiinaa, Bhutanissa ja osassa Intiaa. Geokätköilijälle taivaushautaus voi näkyä lintujen jälkeensä jättäminä luina. Lokeista selviää, että joillain geokätköillä etsijät ovat törmänneet pääkalloihin maastossa. Meilläkin tulee vuorenrinteellä vastaan yksittäisiä luita, mutta jää epäselväksi ovatko ne ihmisluita. Luut eivät tietenkään millään tapaa haittaa kätköjen etsintää, mutta asia kannattaa pitää mielessä, ettei turhaan säikähdä jos jälkiä hautauksesta vastaan tulee.

Saasteistaan tunnettu Ulan Bator

Sükhbaatarin aukio Ulan Batorissa

Ulan Bator tunnettiin ainakin aikanaan maailman saastuneimpana kaupunkina. Saastunut se on vieläkin, mutta suurimmat ongelmat ovat talvella kun kaupungin laitamilla sijaitsevia tuhansia jurttia lämmitetään hiilellä ja voimalaitokset jauhavat täydellä teholla. Talvella Ulan Batorissa lämmölle on kysyntää, sillä kyseessä on maailman kylmin pääkaupunki, joulu-tammikuussa keskilämpötilat putoavat -15 – -25 asteen tienoille. Kun kaupunki vielä sijaitsee laaksossa, kietoo paksu savusumu koko kaupungin helposti sisäänsä.

Kesällä Ulan Batorissa tilanne on parempi, eivätkä saasteet lyhyellä vierailulla häiritse. Vaikka suuntaisi muualle maahan, kannattaa Ulan Batorissa pysähtyä ainakin päiväksi, sillä maan parhaat museot sijaitsevat kaupungissa. Vierailemisen arvoinen on ainakin kansallismuseo, jonka edestä löytyy myös geokätkö. Ulan Batorista löytyy myös kiinnostavia temppeleitä ja luostareita. Kaupunkina Ulan Bator on kompaktin kokoinen ja melkein kaikki matkailijaa kiinnostavat kohteet löytyvät kävelymatkan päästä keskustasta.

Muuten Ulan Batorissa pääsee liikkumaan paikallisbusseilla, mutta niiden reittien selvittäminen on työlästä. Takseja näkyy kaduilla yllättävän vähän, mutta soittamalla sellaisenkin saa kiinni. Kaupungissa vuokrataan polkupyöriä, mutta teiden kunto ja liikennekulttuuri eivät houkuttele pyöräilemään.

Gorkhi-Tereljin kansallispuisto ja jättimäinen Tšingis-kaani

Mongolian luonto vaihtelee metsäisistä vuoristoista tasaisiin aroihin ja etelän hiekkaerämaihin. Ulan Batorista pääsee helposti esimerkiksi noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Gorkhi-Tereljin kansallispuistoon, joka tarjoaa mahtavia vuoristomaisemia ja sopivan haastavia geokätköjä etsittäväksi. Gorkhi-Tereljin kansallispuiston lähellä sijaitsee myös yksi maan erikoisimmista nähtävyyksistä. Keskelle aroa on rakennettu valtava Tšingis-kaania esittävä ratsastajapatsas. Patsas on kuulemma maailman suurin ratsastajapatsas, mikä on helppo uskoa valtavaa hevosta katsoessa. Hevosen harjan päällä on näköalatasanne, josta pääsee katsomaan maisemia maksua vastaan. Hissi tasanteelle kulkee hevosen hännän sisällä.

Vuoristoinen Gorkhi-Terelj sopii päiväretken kohteeksi, mutta siellä on mahdollisuudet pidempiinkin vaelluksiin. Maasto on vuoristoista, mutta melko helppokulkuista. Erilaisia majoituksia hotelleista perinteisiin jurttiin ja jurttien luksusversiohin on myös tarjolla pitkin kansallispuistoa. Geokätköjäkin puistossa riittää ja niistä monet on sijoitettu vuorten rinteille pienen kapuamisen päähän. Kätköilijän kannalta puistoon on paras tulla vuokra-autolla, mutta sinne järjestetään myös opastettuja retkiä.

Tasaiset arot sopivat erinomaisesti maastopyörällä kuljetttavaksi ja useampi matkatoimisto järjestääkin pyörävaelluksia Mongoliassa. Myös hotelleilla voi olla maastopyöriä vuokrattavana.

Melkein viidennes Mongolian pinta-alasta on erilaisia suojelualueita tai kansallispuistoja, joten tutkittavaa riittää pidemmällekin reissulle. Matkaa suunnitellessa on hyvä huomioida pitkät etäisyydet ja paikoitellen hidas matkan teko.

Venäläinen maasturi vuokralle

Kansainvälisen autovuokraamon tarjontaa Mongoliassa selatessa tulee vastaan vähän tavallisesta tarjonnasta poikkeavia autoja. Vuokraamon listoilla on nimittäin tavallisten perusautojen lisäksi venäläisiä Ladoja ja UAZ-maastoautoja. Maastoautojen vuokrahinta ei päätä huimaa ja kun mielessä on vielä paikoitellen toivottoman huonot tiet Kirgisiassa, valinta kallistuu nopeasti UAZ-maasturiin, eli tuttavallisemmin uatsiin. Vanhoja uatseja on käytössä Suomen armeijallakin ja kirjoittaja joutui varusmiesaikana joskus sellaisen rattiinkin, joten tiedossa on että ajokokemus voi olla hieman erilainen kuin moderneissa länsiautoissa. Maastossa uatsit ovat kuitenkin omassa elementissään ja siitä voi olla vielä iloa. Pidemmille reissuille olisi tarjolla myös kattoteltalla ja muilla tarpeellisilla leirivarusteilla varusteltuja autoja.

Saamme auton alle Ulan Batorissa kaupungin hienoimman hotellin alakerrassa sijaitsevan autovuokraamon toimipisteestä. Virkailija pahoittelee, että valittua mallia ei ole tarjolla ja saamme tilalle paremman luokan ajoneuvon. UAZ sekin, mutta isompi. Kaupungin kaduilla auto seilaa pitkin kaistaa ohjauksen epätarkkuuden takia ja tankatessa huoltoaseman piha ei meinaa riittää auton valtavalle kääntösäteelle. Kuskin aurinkolippa tipahtaa syliin kesken ajon.

Vähän Ulan Batorin ulkopuolella auto pääsee oikeuksiinsa. Vastaan tulee tietyö ja sitä tehdään täällä Kirgisiasta tutulla tyylillä. Vanha tie revitään ensin pois 30 kilometrin matkalta ja sitten aletaan rakentamaan uutta. Tällä välin liikenne kiertelee mistä parhaiten pääsee. Mitään väliaikaisia asfaltointeja ei tehdä, joten edessä on kuoppainen ja pölyinen pätkä. Uatsin jousitus ottaa töyssyt hyvin vastaan ja ajo on olosuhteisiin nähden sujuvaa. Myöhemmin auton maasto-ominaisuuksille tulee käyttöä muutamilla kätköillä jotka sijaitsevat pitkien maastoajo-urien päässä.

Liikenne Mongoliassa on melko sujuvaa, mutta valppaana kannattaa olla. Ajolinjat eivät aina noudattele kaistoja yhtä tarkasti kuin esimerkiksi Suomessa. Suosittelemme ottamaan maastoauton, koska ne eivät ole kalliita ja maasto-ominaisuuksista voi olla kätköillessä iloa. Korkeasta maastoautosta on myös helpompi tarkkailla muuta liikennettä. Ennen maastoon suuntaamista kannattaa varmistua, että autolla saa vuokrasopimuksen mukaan ajaa tieverkon ulkopuolella.

Maastoauton tarpeellisuutta alkaa kyllä epäillä kun tiellä ajellessa viereistä vuoren rinnettä tulee kovaa vauhtia alas pieni Toyota Prius. Vanhoihin Priuksiin törmää joka puolella Mongoliaa. Ulan Batorissa tuntuu, että kolmasosa liikenteessä on Toyota Priuksia ja monessa on ratti oikealla, eli ne ovat Japanista käytettynä tuotuja autoja. Käytettyjä Priuksia saa halvalla Japanista ja niistä on tullut todella suosittuja Mongoliassa.

Jos itse ajaminen jännittää, niin auton voi vuokrata myös kuljettajan kanssa.

Buddhalainen stupa

Miksi mennä?

  • Upeat maisemat
  • Kiinnostava kulttuuri
  • Sopivasti geokätköjä
  • Edullinen hintataso
  • Mahdollisuudet pidemmällekin seikkailulle

Miten sinne pääsee?

Mongoliaan pääsee lentäen tai junalla. Lentoyhteyksiä Suomesta on esimerkiksi Moskovan tai Istanbulin kautta. Aeroflotin lennot Moskovan kautta ovat usein halvimmat ja nopeimmat. Lennot laskeutuvat Ulan Batorissa Tšingis-kaanin mukaan nimetylle kansainväliselle lentoasemalle. Kenttä on hieman nuhruisen näköinen, mutta toimiva. Lentoasemalta pääsee kaupunkiin paikallisbussilla tai taksilla alle puolessa tunnissa. Kaupunkiin on vuodesta 2006 alkaen rakennettu uutta modernia lentoasemaa, jonka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan aueta 2016. Hanke on kuitenkin myöhästynyt pahasti, eikä kenttä ainakaan heinäkuussa ollut vielä käytössä.

Jos aikaa on, niin mielenkiintoisempi vaihtoehto on saapua Mongoliaan junalla. Moskovan ja Pekingin välillä liikennöivät Trans-Mongolian junat pysähtyvät Ulan Batorissa. Junamatka Moskovasta kestää neljä päivää, eli Suomesta pääsee junalla Mongoliaan viidessä päivässä. Pekingistä juna tulee Ulan Batoriin 27 tunnissa. Pitkä matka yöjunalla on aivan omanlaisensa elämys. Moskovasta junaillessa kannattaa aikaa varata enemmänkin, jotta ehtii pysähtelemään matkalla muissakin kaupungeissa.

Suomalainen tarvitsee Mongoliaan viisumin. Sen hakeminen onnistuu postitse tai viemällä hakemus Mongolian kunniakonsulaattiin Kirkkonummelle. Viisumi valmistuu noin viikossa. Vaihtoehtoina on tavallinen turistiviisumi tai hieman edullisempi läpikulkuviisumi junamatkailijoille. Läpikulkuviisumilla saa maassa oleskella 10 vuorokautta ja turistiviisumilla 30 vuorokautta. Kauttakulkuviisumia hakiessa junalippu täytyy olla hankittuna ja passista pitää löytyä valmiiksi Kiinan ja Venäjän viisumit.

Linkkejä

Vielä on reilusti aikaa ratkaista museon mysteeri! Geocaching.com:n kesäkampanjan teemana on jalokiviryöstö museossa ja jaossa on matkamuistokuvia kätköilyprofiiliin.

Geocaching.com:ssa on tuttuun tapaan kesäinen kampanja, jossa kätköilijöitä innostetaan purkeille matkamuistokuvien voimin. Kampanjan tarinassa kaksi varasta on murtautunut Teague-Ulmerin museoon ja varastanut sieltä viisitoista mittaamattoman arvokasta jalokiveä. Varkaat jättivät jälkeensä sormen- ja kengänjälkiä. Museon valvontakameroissa havaittiin hahmoja, mutta tarkkaa kuvaa varkaista ei saatu. Kampanja alkoi jo 11.7. ja aikaa mysteerin ratkaisuun on 11.8. saakka, eli vielä ehtii hyvin.

Käytännössä ratkaiseminen tapahtuu etsimällä geokätköjä tietyssä järjestyksessä. Osassa kätköistä on piilossa virtuaalinen johtolanka (“clue”), joita keräämällä mysteerissä pääsee eteenpäin. Clue on epäonnisesti suomennettu vihjeeksi, jolloin se sekoittuu varsinaisiin kätköjen löytymisiin liittyviin sanallisiin vihjeisiin. Esimerkiksi Geocaching.com:n virallisessa mobiilisovelluksessa kätkön tiedoissa näkyy nyt kaksi vihjettä. Toinen on kätkön perinteinen sanallinen vihje ja toinen kertoo, onko kätkössä museon mysteeriin liittyvä johtolanka. Käytämme tässä selvyyden vuoksi sanaa johtolanka puhuttaessa kesäkampanjaan liittyvistä vihjeistä.

Oikeasti kätköissä ei siis ole mitään kampanjaan liittyvää, vaan kerätyt johtolangat näkyvät Geocaching.com:n kampanjasivulla. Mysteerin ratkonnan tilannetta oli ilmeisesti tarkoitus päästä katsomaan myös mobiilisovelluksen kautta, mutta ainakaan testilaitteessa sovelluksen profiilisivulle ilmestynyt nappi ei toimi.

Kampanjaan liittyvän johtolangan sisältäviä kätköjä pääsee hakemaan Geocaching.com:n virallisen mobiilisovelluksen haulla tai Geocaching.com:n uuden karttahaun suodatusvalinnoilla. Nettikartassa valinnat pääsee tekemään  “Suodata vihjeen mukaan” -valinnan takaa. Ratkaisuun tarvittavat johtolangat täytyy kerätä järjestyksessä, etkä pääse etukäteen katsomaan mikä johtolanka kätkössä on jos se ei kuulu vaiheeseen, jossa olet. Jos aika ja geokätköt ovat tiukilla, niin kannattaa keskittyä hakemaan sopivat purkit järjestyksessä ja jättää muut lähikätköt odottamaan, jos niille olisi tarvetta myöhemmässä vaiheessa. Johtolankoja ei saa kerättyä etukäteen, eli johtolangan sisältävän kätkön löydöstä ei saa kerättyä myöhempien vaiheiden johtolankaa jos sen on löytänyt ennen vaihetta.

Tarkempi ohjeemme sisältää kevyitä paljastuksia, joten älä lue enempää jos haluat säilyttää jännityksen tarinan suhteen. Ohje saattaa sisältää myös omaa dramatisointia.

 

Sovelluksen hakuvalinnoilla saa rajattua kartalle johtolankoja sisältävät kätköt

1. Hanki yhteenveto tapauksesta

Viranomaisilla ei ymmärrettävästi ole aikaa ratkoa historian suurinta jalokiviryöstöä, joten avuksi tarvitaan tietysti satunnainen geokätköilijä, eli juuri sinä! Apua tarvitsevat viranomaiset eivät tee hommaa liian helpoksi vaan piilottelevat itsekin. Aluksi pitää selvittää mistä on kyse ja löytää asiasta tietävä etsivä, joka briiffaa tarkemmin tapahtumista. Tämä tapahtuu etsimällä mikä tahansa geokätkö, jossa on etsivä-johtolanka. Kätkön löydettyäsi saat jo ensimmäisen matkamuistokuvan (Briefed on the case) ja pääset keräämään tarkempia johtolankoja.

2. Tutki tapahtumapaikkaa

Viranomaiset eivät ole ehtineet suorittaa teknistä tutkintaa rikospaikalla, joten sekin jää satunnaisen geokätkölijän harteille. Rikospaikalla täytyy kerätä kuusi johtolankaa varkaista. Tämä tapahtuu löytämällä geokätköjä seuraavasti:

  • Kaksi kätköä, joissa on varjot-johtolanka
  • Kaksi kätköä, joissa on sormenjäljet-johtolanka
  • Kaksi kätköä, joissa on jalanjäljet-johtolanka

Kun johtolangat on haalittu, saat profiiliisi uuden matkamuistokuvan “Evidence collected” ja pääset seuraavaan vaiheeseen.

3. Löydä varastetut jalokivet

Jää vähän epäselväksi, mitä kerätyistä todisteista selviää kun kaikkien yllätykseksi nimettömiksi jäävät lähteet paljastavat mittaamattoman arvokkaiden jalokivien olevan piilotettu geokätköihin ympäri maailmaa. Kuka olisi uskonut? Viranomaiset tai jalokivet omistava museo eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita kivien keräilystä, joten varastetun omaisuuden palauttaminen jää sekin satunnaisen geokätköilijän harteille. Kadonneet jalokivet saa etsittyä löytämällä geokätköjä seuraavasti:

  • Kolme kätköä, joissa on safiiri-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on rubiini-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on timantti-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on smaragdi-johtolanka
  • Kolme kätköä, joissa on topaasi-johtolanka

Kun kaikki viisitoista jalokiveä on löydetty, saat profiiliin uuden matkamuistokuvan “Jewels recovered” ja pääset viimeiseen vaiheeseen.

4. Palauta varastetut jalokivet

Varastetut jalokivet täytyy palauttaa museoon, mutta pahaksi onneksi varkaat ovat vaihtaneet holvin avauskoodin. Jalokiviä ei voi jättää museon käytävällekään, joten uusi koodi täytyy ratkaista, jotta painava holvin ovi saadaan auki ja jalokivet turvaan. Miten varkaiden keksimä koodi sitten saadaan purettua? Noh, tietysti etsimällä 35 geokätköä! Tässä vaiheessa ei tarvitse enää välittää johtolangoista, vaan mitkä tahansa geokätköt käyvät. Kun 35 löytöä on kasassa, saadaan holvi auki ja jalokivet turvaan. Palkkioksi geokätköilijän profiiliin napsahtaa Case Closed -matkamuistokuva.

Loppukaneetti

Mutta mitäs niille varkaille tapahtui? Sitä tarina ei kerro. Tieto timanttien sijainneista tuli nimettömiksi jääneiltä lähteiltä, eikä ole tietoa saatiinko itse varkaita koskaan kiinni. Ehkä pääasia on, että nämä mittaamattoman arvokkaat jalokivet saatiin takaisin ja rikollisista ei niin väliä.

Geocaching.comin kesäkampanjoista on tullut jo vuosittain toistuva ilmiö. Tänä vuonna hommaan on yritetty tuoda lisätwistiä johtolankojen keräämisellä, mutta lopulta kyse on kuitenkin vain tietyn kätkömäärän keräämisestä määräajassa. Johtolangoilla olisi luullut olevan mahdollista tehdä mielenkiintoisempaakin pelimekaniikkaa kampanjan ajaksi. Aika näyttää, tullaanko niitä käyttämään vielä jossain muussa yhteydessä nyt kun tämä mahdollisuus on järjestelmään toteutettu. Pelkän kesäkampanjan takia tehdyt muutokset hakuihin tuntuvat turhalta panostukselta – varsinkin kun samasta karttahausta edelleen puuttuu esimerkiksi mahdollisuus hakea kätköjä attribuuttien perusteella.

Linkkejä

 

Kanta-Hämeessä sijaitseva Evon retkeilyalue oli kirjoittajalle pitkään tuntematonta seutua. Retkiä suunnitellessa se jäi usein kansallispuistojen varjoon, eikä siellä geokätköjäkään kovin paljoa ollut. Evon reitistö tuntui hankalasti hahmotettavalta kun kartalta katsoessa aluetta näytti halkovan useat metsäautotiet. Oli aika selvittää, millainen alue Evo on.

Evo on valtion omistama retkeilyalue. Retkeilyalueilla on kansallispuistojen tyyliin hyvät palvelut ulkoilijoille, mutta alueen suojelumääräykset eivät ole yhtä tiukat kuin kansallispuistoissa. Evon keskellä sijaitsee metsäoppilaitos ja tulevien metsureiden harjoittelupaikkoja näkyy maastossa. Mistään laajoista hakkuualueista ei kuitenkaan ole kyse ja Evolta löytyy tiukemminkin suojeltuja luontoalueita, joissa metsä ei ole hoidettua. Metsäopetusta Evolla on ollut jo 1860-luvulta asti.

Majavalla on työ kesken Sorsajärven rannalla

Evon hienoimpia paikkoja ovat kauniit pienet erämaajärvet, joita onkin useita. Lammilla pesii paljon lintuja ja jopa majavia, joiden jälkiä näkee esimerkiksi Sorsajärven ja Haarajärven ympäristössä todella runsaasti. Majavan sanotaan ihmisen jälkeen muokkaavan eniten elinympäristöänsä ja se on helppo uskoa, kun katsoo talttahampaiden kaatamien puiden määrää.

Metsien käytöllä on pitkä historia Evolla ja alueelta löytyy jäänteitä hiilimiiluista ja puiden uitoista. Myös vanhoja tukkikämppiä on säilynyt ja osa niistä on vuokrattavissa majoittumiseen.

Tiheä metsäautotieverkosto

Evolla risteilee tiheä metsäautotieverkosto, joka syntyi 60-luvulla kun alueelta piti korjata pois 1961 syksyllä iskeneen Maire-myrskyn kaatamia puita. Myrsky kaatoi alle tunnissa kolmen vuoden hakkuita vastaavan määrän puuta. Metsäautoteiden takia Evolta ei kannata lähteä hakemaan pitkiä vaelluksia korpimaisemissa. Missään kohdassa ei voi tehdä kovin pitkää etappia päätymättä jossain välissä metsäautotielle. Pienellä suunnittelulla teillä kävelyn voi kyllä välttää, eikä teillä ole niin paljoa liikennettä, että se häiritsisi.

Hyvänä puolena tieverkosto mahdollistaa helpon pääsyn hienoille luontokohteille. Alueen kätköillekin pääsee autolla melko lähelle, jos liikkuminen muuten on hankalaa. Kesäaikaan alueen järvien rannoilla näkee useita lapsiperheitä, jotka kantavat telttailukamat lähelle pysäköidyltä autolta. Lähelle pysäköity auto mahdollistaa myös enempi leirintäalue-tyyppisen telttailun ja täällä näkeekin ihmisten kantavan jopa ihan oikeita patjoja telttaan.

Rauhallisempaa leiripaikkaa etsivän kannattaa suunnata syvemmälle metsään mahdollisimman kauas tieverkostosta ja merkityistä poluista. Evon säännöt ovat kansallispuistoja lievemmät ja esimerkiksi telttailu on sallittua suojelualueita lukuunottamatta jokamiehenoikeudella. Merkittyjen leiripaikkojen käyttöä toki suositellaan luonnon kulumisen minimoimiseksi.

Evo on myös ahkerassa partiolaisten leirikäytössä, mihin täällä onkin hyvät mahdollisuudet. Metsäopiston läheltä löytyy suuret leirialueet ja partioleirihistoria näkyy geokätköjenkin nimissä. Partiolaisille on leirialueella kaikenlaista pientä infrastruktuuria ja keskellä metsää voi tulla vastaan esimerkiksi muurattu pizzauuni.

Evon geokätköt

Evon geokätköt ovat tällä hetkellä kaikki tradeja metsäisissä ympäristöissä. Kätköt ovat melko hajallaan ympäri aluetta, joten niitä kierrellessä muodostuu mukavia lenkkejä. Merkityt kierrokset kannattaa unohtaa, sillä mikään niistä ei kierrä kovin monen geokätkön kautta. Ihan päivässä ei Evon kätköjä saa etsittyä ainakaan jalan liikkuen, joten niistä riittää useamman geokätköilyretken tarpeisiin. Enemmänkin kätköjä alueelle mahtuisi, sillä moni kiva taukopaikka ja järvi on vielä ilman omaa kätköään.

Yhteydet muille alueille

Koilliskulmassaan Evon retkeilyalue yhdistyy Hämeenlinnan kaupungin omistamaan Taruksen retkeilyalueeseen, jossa on myös kivoja paikkoja leiriytymiseen, telttailuun ja uintiin. Vielä pidempää reittiä hakeva voi jatkaa Taruksen kautta yhdysreittiä Padasjoelle ja Päijänteen kansallispuistoon, jonka hienot saarikohteet ovat tutustumisen arvoisia. Kesäaikaan Padasjoelta pääsee kansallispuiston suurimmalle saarelle Kelventeelle vesibussin kyydissä.

Linkkejä

Garminin suosittu eTrex-sarja päivittyi! Uudet mallit saivat nimekseen eTrex 22x ja eTrex 32x.

Pienikokoiset ja edulliset eTrex-mallit ovat aina olleet geokätköilijöiden suosiossa. Pienet peruslaitteet kulkevat helposti taskussa, mutta niissä on kuitenkin kaikki tarpeelliset toiminnot.

Uudet mallit korvaavat eTrex 20x ja 30x -mallit. Erona vanhempiin laitteisiin on kasvanut laitteen sisäinen muisti. eTrex 22x:ssä ja 32x:ssä sisäistä muistia on huimat kahdeksan gigatavua, eli jo laitteen muistiin saa aika kasan karttoja ja geokätköjen tietoja. Esimerkiksi ilmaiseksi ladattavissa oleva Maanmittaulaitoksen aineistoon perustuva maastokartta vie tällä hetkellä tilaa 1,67 gigatavua. Jos laitteen sisäinen muisti ei riitä, niin eTrexeissä on edelleen mahdollista hankkia lisää tallennustilaa käyttämällä microSd-muistikortteja.

Uutta on myös esiladatut TopoActive-kartat. Suomessa kartoilla ei ole suurta merkitystä parempien ilmaisten Maanmittauslaitoksen karttojen takia, mutta ulkomailla kätköillessä TopoActive-kartat ovat kätevät.

eTrex 22x:n ja 32x:n erona on jälkimmäisestä löytyvät kolmiakselinen sähköinen kompassin ja barometrinen korkeusmittarin. Varsinkin sähköinen kompassi on geokätköillessä kätevä apuväline, kun laite osaa näyttää suunnan kätkölle paikallaankin pyöriessä.

eTrex-laitteissa on 2,2 tuuman näyttö. Laitteen koko on 5,4 cm x 10,3 cm x 3,3 cm. Painoa eTrexeillä on 141,7 grammaa akkujen kanssa. Laitteet käyttävät tuttuun tapaan kahta AA-kokoista akkua tai paristoa.

eTrexejä ohjataan laitteen reunoilla olevilla painikkeilla sekä alareunan joystick-tyyppisellä ohjaimella, jonka käyttö onnistuu kätevästi peukalolla vaikka paksu tumppu kädessä. Näppäimillä varustetut GPS-laitteet ovat parhaimmillaan sateessa ja talvella, jolloin kosketusnäyttöjen käyttö ei ole mukavaa. Kosketusnäyttöjen ystävien kannattaa tutustua eTrex Touch -sarjaan.

Garminin uudet GPSMAP 64x ja 64sx mallit ovat nyt saatavilla! Mallit perustuvat todella suosittuun GPSMAP 64 -malliin ja ovatkin ulkokuoreltaan lähes samanlaiset vanhaan malliin verrattuna. Sisuskaluja on kuitenkin päivitetty. Pitkään mukana olleiden GPS- ja GLONASS-satelliittien tuen lisäksi laite tukee nyt eurooppalaista Galileo-satelliittipaikannusta. Laitteen sisäistä muistia on myös kasvatettu kahdeksaan gigatavuun. Lisää tallennustilaa saa microSd-muistikorteilla.

Useamman satelliittipaikannusjärjestelmän käyttö rinnakkain tarkentaa paikannusta entisestään. Taivaalla on käytettävissä enemmän satelliitteja, eivätkä yhden järjestelmän satelliittien huonot asemat vaikuta paikannuksen tarkkuuteen paljonkaan.

Langatonta geokätköjen latausta ja wifi-yhteyttä GPSMAP 64x -laitteisiin ei valitettavasti saatu. GPSMAP 66 -sarjasta nekin löytyvät. Geokätköt laitteeseen saa kuitenkin siirrettyä tuttuun tapaan GPX-muodossa USB-kaapelin avulla

GPSMAP 64x:n ja 64xs:n erona on jälkimmäisestä löytyvä kolmeakselinen sähköinen kompassi ja ilmanpainemittariin perustuva korkeusmittaus.

GPSMAP-sarja on tunnettu hyvästä satelliittivastaanotosta hankalissakin oloissa ja siinä uudet X-mallit eivät petä. Selvästi erottuva quad helix -antenni on erittäin herkkä ja takaa mahdollisimman hyvän paikannustuloksen tiheämmässäkin metsässä märkien tai lumisten puiden keskellä.

GPXMAP 64x-mallit painavat 230 grammaa akkujen kanssa. Laitteen mitat ovat 16 cm * 6,1 cm * 3,6 cm. Laitteen näyttö on 2,6 tuuman (3,6 x 5,5 cm) kokoinen ja sen lukeminen onnistuu hyvin kirkkaamassakin auringonpaisteessa.

Perinteisillä painikkeilla varustetut GPS-laitteet sopivat erinomaisesti geokätköilyyn ja muuhun maastossa liikkumiseen talvella ja sateisella säällä, jolloin kosketusnäytöt eivät ole parhaimmillaan.

Laitteella on IPX7-luokitus, eli se kestää roiskeita, vesi- ja lumisadetta. Laite kestää myös satunnaisen upottamisen metrin syvyyteen enintään puoleksi tunniksi.

Kiilopään megatapahtuma kokoaa 14.-16.6. geokätköilijöitä Lappiin Saariselän maisemiin. Miittipaikan lähiseudulta löytyy paljon erilaisia geokätköjä ja jopa tuliterä geotour-kierros. Saariselän-Kiilopään alueella saa helposti kulumaan pidemmänkin geokätköilyloman, mutta ehkäpä seudun mielenkiintoisimmat geokätköt löytyvät viereisestä kansallispuistosta. Otimme varaslähdön Lapin kätköilykesään ja lähdimme pienelle geovaellukselle Koilliskairalle Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Geokätköjä löytyy eniten puiston luoteisosan retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeltä, jonne ehtii hyvin päiväretkillä Kiilopäältä tai Saariselältä. Alueelta löytyy esimerkiksi Rautuvankan ja Siulan pienet power trailit. Luontomatkailuvyöhykkeellä pääsee jo kokemaan hienoja ja vaihtelevia Lapin maisemia ilman yöpymistäkin. Toki tältäkin alueelta löytyy hyviä paikkoja yöpymiseen ja pitkienkin lenkkien kiertäminen on mahdollista. Erämaisempaa tunnelmaa tai pidempää vaellusta suunnittelevan kannattaa suunnata kauemmas puiston syrjävyöhykkeelle. Syrjävyöhykkeellä kätköjäkin on vähemmän, mutta etsittävää riittää kyllä sillä välimatkat ovat pitkiä. Monet kätköistä sijaitsevat laavuilla ja tuvilla, joten niiden etsiminen sujuu hyvin taukojen ohessa.

Kotaköngäs

Vaelluksen lähtöpaikkana toimi megankin paikkana toimiva tunturikeskus Kiilopää, joka onkin suosittu lähtöpaikka kansallispuiston maisemiin. Kiilopäällä on autoille hyvin pysäköintitilaa ja osa busseistakin käy siellä pyörähtämässä. Kiilopäästä pääsee suoraan komeisiin tunturimaisemiin, eikä reissua tarvitse aloittaa pitkällä kipuamisella tunturin yli. Muita suosittuja aloituspaikkoja ovat Saariselän taajama, Aittajärvi ja Raja-Jooseppi. Aittajärveltä ja Raja-Joosepista pääsee suoraan syrjävyöhykkeelle.

Kun geokätköjä on useimmilla laavuilla, niin matkan teko rytmittyy luontevasti niiden mukaan. Laavuilla tulee pidettyä taukoa ja samalla etsii kätkön. Kansallispuistossa on toukokuuksi yllättävän paljon porukkaa, mutta suurin osa tuntuu olevan tuvilla ja laavuilla. Matkoilla ei satu vastaan yhtään vastaantulijaa, vaikka joillain tuvilla on kovakin vilinä ja useita porukoita yöpymässä. Erämaassa kätköillessä turha kiire unohtuu kun kymmenien kilometrien säteellä on vain muutamia geokätköjä.

Puhelinverkko vaikenee yllättävän nopeasti tunturien taakse mennessä. Kauempana puistossa Sokostin laella on ainakin Telian tukiasema, mutta väliin jää monta katvealuetta. Jos kätköilet kännykän varassa, niin huolehdi että kätköjen tiedot ja kartat on ladattu offline-tilassa toimivaksi. Kartta ja kompassi pitää aina ottaa vaellukselle mukaan, jottet eksy vaikka kadottaisit geokätköilylaitteesi tai siitä loppuisi virta. Suunnistusvälineitä täytyy tietysti osata myös käyttää, eikä suunnistamista kannata lähteä opettelemaan erämaahan. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä reitit ovat paremmin merkittyjä, mutta sielläkin kartanlukutaidosta on hyötyä. Kartaksi suosittelemme Calazon 1:50 000 -karttaa, joka on painettu vettäkin kestävälle Tyvek-kankaalle.

Rautuoja

Laajassa kansallispuistossa on paljon nähtävää, eikä yhdellä vaelluksella ehdi kaikkea kiertämään. Nähtävyydet on listattu hyvin kansallispuisto nettisivuilla ja monen luota löytyy geokätkökin. Kannattaa suunnitella oma reitti käytettävissä olevan ajan ja oman kunnon mukaan.

Varsinkin syrjempänä sijaitsevilla kätköillä käy vierailijoita harvakseen, joten muihin geokätköilijöihin siellä tuskin törmää. Muille vaeltajille touhujaan saattaa joutua selvittelemään jos joutuu tonkimaan esimerkiksi laavun pohjaa muiden silmien alla.

Jokien yli kahlaten

Rautuojan ylityspaikka

Välillä reitille tulee joki, joka on ylitettävä kahlaten. Etelä-Suomen metsissä tottuu siihen, että melkein aina jossain on silta, eikä jokia tai puroja kannata kahlaamalla ylittää. UKK-puistossakin siltoja on, mutta ei läheskään joka puron yli ja välillä silta voi olla niin kaukana, että kahlaaminen on järkevin vaihtoehto. Onpa muutamassa kohdassa erikseen osoitettuja ylityspaikkojakin. Ylitykseen kannattaa aina suhtautua varovaisuudella, sillä yhtään syvemmässä vedessä virran voimakkuus voi yllättää. Yleensä paras ylityspaikka on uoman leveimmissä kohdissa, sillä niissä virran voimakkuus on matalampi veden voiman jakautuessa leveämmälle alueelle. Keppi tai vaellussauva on hyvä tukipiste ja sillä voi kokeilla veden syvyytä.

Crocsit tai vastaavat kumitossut ovat kätevät jokia ylittäessä ja ne suojaavat jalkoja joen kiviltä. Kumiset tossut eivät ime vettä itseensä ja ovat kevyet, joten ne kulkevat kätevästi mukana rinkassa. Niitä voi käyttää myös leirikenkinä iltaisin kun raskaammat vaelluskengät tekee mieli riisua.

CITOilua geovaelluksella

Metsään jätetyt hajonneet vaelluskengät

Kansallispuistossa ei ole jätehuoltoa, eli omat roskat pitää kantaa takaisin maastosta. Puistossa onkin pääsosin todella siistiä, mutta valitettavasti retkeilijöiltä jää jonkin verran roskaa nuotiopaikoilla ja polkujen varsille. Osa tippuu vahingossa huomaamatta rinkasta polun varteen ja osa jää maastoon silkkaa välinpitämättömyyttä. Koska CITOilu on olennainen osa geokätköilyä, niin mukaan kannattaa varata roskapussi johon voi kerätä vähän roskia matkan varrelta. Painava rinkka selässä voi ylimääräisen roskan keruu tuntua hullulta ajatukselta, mutta muista että syöt eväitäsi matkan varrella ja rinkka kevenee joka päivä, eikä muutaman pienen roskan poimiminen kyytiin tunnu missään. Reitit pysyvät siistinä kun jokainen huolehtii omista roskistaan ja kerää lisäksi vähän muiden vahingossa jälkeensä jättämiä.

Kansallispuiston palvelut

Kansallispuistossa on hyvin tarjolla paikkoja yöpymiseen. Teltoille löytyy hyviä paikkoja kaikkien tulipaikkojen vierestä. Telttapaikkojen lisäksi on tarjolla laavuja ja autio- sekä varaustupia. Ruuhkaisimpina aikoina ei kannata luottaa siihen, että autiotuvissa tai laavuilla on tilaa vaan ottaa mukaan teltta tai tehdä varaukset varaustupiin.

Luirojärven rannalta löytyy retkeilijöille jopa sauna joka on kaikkien retkeilijöiden käytössä seitsemän euron maksua vastaan.

Salonlammen laavu

Puuhuolto toimii uskomattoman hyvin pitkät etäisyydet huomioiden. UKK-puiston laavuille ei autolla ajeta vaan kaikki polttopuut pitää kuljettaa paikalle mönkijällä tai talvella moottorikelkalla. Näin alkukesästä kaikilla laavuilla on huikeat kasat puita siisteissä säkeissä.

Laavuissa ja tuvissa on vieraskirjat. Näihin kannattaa vähän kirjoitella omista suunnitelmistaan. Vieraskirjojen merkinnöistä on apua, jos kansallispuistosta joudutaan etsimään kadonnutta. Vieraskirjat ovat myös mielenkiintoista luettavaa ja niissä on samanlaisia pidempiä kirjoituksia kuin geokätköjen lokikirjoissakin harrastuksen alkuvuosina. Vieraskirjojen tekstien mukaan puistosta noudetaan yllätävänkin usein loukkaantuneita vaeltajia helikopterilla. Laavujen ja tupien yhteydessä onkin merkittyjä laskeutumispaikkoja pelastuskoptereille.

Koska mennä?

Lähtöpiste Kiilopäällä

Vaelluksen ajankohdan ajoittaminen vaatii vähän miettimistä, eikä yksiselitteistä parasta aikaa voi helposti nimetä. Talvella on kylmää ja lumista, mutta luonto on talvisen kaunista ja matka sujuu hiihtäen. Keväällä/alkukesästä on märkää, mutta ötököitä ei vielä ole eikä pahimpia kävijäruuhkia. Kesällä pahin ötökkäaika – räkkä – alkaa yleensä juhannuksesta. Syksyllä pääsee nauttimaan ruskan väreistä, mutta loppusyksystä kelit taas kylmenevät. Tunturissa voi kesälläkin olla viileää, joten varmasti hyvää keliä ei ole koskaan.

Toukokuun lopussa suoritettu geovaellus meni hyvin sateisissa merkeissä, mutta hyvillä varusteilla ja oikealla asenteella sateessakin pärjää. Sateisiin päiviin mahtui kuitenkin todella hienoja aurinkoisia hetkiä, jolloin varusteita sai kuivatettua perusteellisemmin.

Linkkejä

 

Kerroimme aiemmin Lappajärvelle 2020 suunniteltavasta megatapahtumasta. Nyt suunnitelmat ovat edenneet siihen pisteeseen, että megatapahtuma on julkaistu!

GC7Y2EC The Greatest Crater in Europe

Tapahtuman omat verkkosivut ovat vielä kesken, mutta paikka ja aika ovat siis nyt varmistuneet. Miittipaikkana toimii Hotelli Kivitippu ympäristöineen ja ajankohta on 6.6.2020 kello kymmenestä iltaseitsemään, eli tasan vuoden päästä. Erilaisia oheistapahtumiakin varmasti on luvassa.

Megatapahtuman järjestää Geopolku-yhdistys.

Tämän kesän megatapahtumistakin on vasta yksi takana, mutta nyt voi siis jo aloittaa seuraavan kesän geokätköilyretkien suunnittelun.

Utön saari on hauska kohde esimerkiksi viikonlopun geokätköilyretkelle. Syrjäiselle saarelle pääsee yllättävän helposti ilman omaakin venettä. Kävimme tutustumassa Utön kätkötarjontaan ja muihin nähtävyyksiin.

Utö sijaitsee nimensä mukaisesti ulkosaaristossa melkein 90 kilometriä Turusta lounaaseen. Saari on Suomen eteläisin asuttu paikka. Asukkaita saarella on reilu kolmekymmentä. Vierailukohteena saari on erityisesti lintuharrastajien suosiossa, mutta saaren muutamat geokätköt tekevät siitä kiinnostavan kohteen geokätköilijällekin. Retki Utön saarelle tarjoaa hienoja maisemia, raitista meri-ilmaa, historiaa ja rauhallista saaristolaistunnelmaa.

Rukoushuone

Utö tunnetaan erityisesti majakkasaarena ja komea punavalkoinen majakka hallitseekin saaren maisemaa. Utön majakka on Suomen vanhin yhä toiminassa oleva majakka. Erikoisuutena majakan sisällä kolmannessa kerroksessa on kirkko. Myöhemmin saarelle on rakennettu lisäksi erillinen rukoushuone, kun majakkakirkkoon kapuaminen on käynyt liian raskaaksi saaren vanhimmille asukkaille. Majakan sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella. Rukoushuoneeseen pääsee tutustumaan omatoimisesti.

Utön saarella toimi vuoteen 2005 rannikkotykistön linnake ja rannikkotykistö näkyy edelleen saarella. Osa saaresta on edelleen vain Puolustusvoimien käytössä, mutta esimerkiksi vanhat kasarmirakennukset toimivat nykyään matkailijoiden majoistustilana ja ravintolana. Karun betonisen kasarmirakennuksen sisälle on remontoitu toimiva hotelli ja saarella onkin poikkeuksellisen hyvä majoitustarjonta matkailijoille. Hotellin lisäksi majapaikaksi on tarjolla vuokramökkejä ja aamiaismajoitusta. Saarelta löytyy myös pieni kauppa sekä kahvila. Ravintolan, kaupan ja kahvilan aukioloajat kannattaa varmistaa etukäteen. Ne ovat auki lyhyitä aikoja kerrallaan.

Saaren majoitukset eivät ole edullisimmasta päästä, mutta budjettimatkailija voi yöpyä saarella omassa teltassakin. Telttailu on sallittu rukoushuoneen takana olevan niityn reunassa, jossa on hyvä tasainen alusta teltoille. Telttapaikan vieressä on suuri kivivalli, joka tarjoaa suojaa pahimmilta myrskytuulilta.

Utöstä löytyy neljä geokätköä ja tämä onkin mainio paikka harjoittaa rauhallista slowcachingia, jossa kiinnostavat paikat ja elämykset ovat tilastoja tärkeämpiä. Kolme kätköistä on tradeja ja ne etsiessään tulee samalla kiertäneeksi saaren melkein joka kolkassa. Kannattaa tutustua myös saaren lähelle merkittyyn mysteerikätköön, joka esittelee Utön lähelle uponneen yhdysvaltalaisen höyryalus Park Victoryn hylkyä. Mysteeri on tarkoitettu ratkaistavaksi sukeltamalla, mutta itse kätkö sijaitsee kuitenkin kuivemmissa oloissa ja lokeista selviää, että moni on löytänyt paikalle sukeltamatta. Vaikka et hylyllä kävisikään, kannattaa vilkaista rukoushuoneen seinältä löytyvä kiitoskirje, jossa Yhdysvallat kiittää saarelaisia Park Victoryn pelastustöihin osallistumisesta. YouTubesta löytyy sukellusvideoita hylyltä.

Maksuton risteily yhteysaluksella

M/s Eivor

Utölle pääsee maksutta(!) yhteysaluksella, joka lähtee Nauvon Pärnäisistä. Laivalle ei tarvitse varata paikkoja ja satamassa vain kävellään sisään alukseen. Matka on pitkä, säästä ja pysähdyksistä riippuen se kestää yleensä 4-5 tuntia yhteen suuntaan. Todella huonolla kelillä matkassa voi kestää reilusti pidempäänkin, joten kovin tiukkoja aikatauluja ei kannata suunnitella. Yhteysaluksena toimii Ms Eivor, joka siirtyi 2006 Islannista Suomeen. Eivor ei ole mikään huviristeilijä, joten pallomeriä on turha odottaa. Laiva on rakennettu kuljettamaan ihmisiä, autoja ja rahtia saariin eikä laivalla ole turhia tiloja. Aluksen alimmalla kannella toimii kahvila-ravintola, joten nälissään tai janoissaan ei kuitenkaan tarvitse matkustaa. Alin kansi on autokannen alapuolella eikä siellä ole ikkunoita, joten maisemien katseluun ravintola ei ole paras paikka. Ravintolan ruutu näyttää kuitenkin koko ajan laivan keulakameran kuvaa. Ylemmältä ikkunalliselta kannelta löytyy jonkin verran istumapaikkoja autokannen molemmilta sivuilta. Helteisinä kesäpäivinä matkanteko on mukavinta ulkokannella maisemia ihaillen. Laivalla on käytössä wifi, joten pitkän matka-ajan voi käyttää vaikka mysteerien ratkomiseen kun merimaisemista on saanut tarpeekseen.

Eivor voi tehdä matkalla pysähdyksiä Berghamnin, Nötön, Aspön ja Jurmon saarilla. Kaikki vuorot eivät pysähdy kaikissa saarissa ja monessa satamassa poiketaan vain pyynnöstä. Kaikilla saarilla on vähintään yksi geokätkö, joten pidempikin saarihyppely geokätköilyn parissa on mahdollista. Satamapysähdysten aikana kätköjä ei kuitenkaan ehdi hakemaan, joten kätköjen haku välisaarista vaatii vähintään yhden yön yöpymisen jokaisessa.

Yhteysaluksen aikataulut mahdollistavat kätevästi viikonlopun vierailun Utössä, jos myöhäinen saapuminen saarelle ei haittaa. Nyt kesällä Eivor lähtee Pärnäisisä perjantaisin 18.15 ja saapuu Utöön aikataulun mukaan 23.15. Omalla retkellämme sää suosi ja Utössä oltiin jo tuntia aikaisemmin parista välipysähdyksestä huolimatta. Sunnuntaina paluukyyti lähtee Utöstä puolen päivän jälkeen ja Pärnäisissä ollaan takaisin aikataulun mukaan ennen iltaseitsemää. Hätäisimmät ehtivät hakemaan saaren geokätköt yhden yön vierailullakin, mutta silloin saareen tutustumiseen jää vain vähän aikaa ja homma menee suorittamiseksi.

Nauvon Pärnäisten satamaan pääsee Saaristobussilla Turusta tai omalla autolla. Satamassa on reilusti maksutonta pysäköintitilaa autoille. Pärnäisiin ajellessa kannattaa huomioida, että Nauvon ja Paraisten välillä on lyhyt lauttamatka, eikä ruuhkaisimpaan aikaan välttämättä mahdu ensimmäiselle mahdolliselle lautalle. Välille on kyllä lisätty lauttoja ja ruuhkat ovat pahimmista vuosista helpottaneet.

Utön karua luontoa

Linkkejä

 

 

Oulun megatapahtuma Tar ‘n’ Tech – Oulu 2019 on jo ihan nurkan takana! Ensi viikonloppuna suuri joukko geokätköilijöitä kokoontuu Oulun Nallikarin rannalle nauttimaan monipuolisesta ohjelmasta. Ilmoittautuneita on jo yli 800 nimimerkin verran, mutta mukaan mahtuu vielä!

Itse tapahtumassakin riittää tekemistä, mutta minne kannattaa suunnata jos aikaa riittää muutaman kätkön hakemiseen varsinaisen tapahtuman lisäksi? Oulu on täynnä hienoja kätköjä ja etsittävää riittää pitkäksikin aikaa, mutta ainakaan näitä suosikkeja ei kannata missata:

SijaKätköPiilottajaTyyppiPisteetPisteet %
1.GC6CJJJ Vähän pitempi jopolla töihin – Oulu Alphabet – Vgeohärö, Nepps & tkopperoWherigo4081,6
2.GC6P7BG Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuuPjaPMulti4477,2
3.GC62C7E AjoharjoittelurataPjaPMysteeri PM3777,1
4.GC7X28G VinosaurusIippiLiinuMysteeri4972,1
5.GC7Z845 Nasta juttuJIRMysteeri3167,4
6.GC5KNAV Oulun kaupunginosat – 141. KylänpuolisipowitsMulti9764,7
7.GC1RBJ0 KiekonmajaktndwnTradi10264,6
8.GC7X28R Villa ValentinaIippiLiinuMysteeri3664,3
9.GC61MZ9 Oulun kaupunginosat – 78. LinnanmaageohäröTradi10863,5
10.GC683MW Odd Palindromic PrimePjaPMysteeri PM3362,3

 

Miten listan geokätköt valittiin?

Suosikkipisteistä saa hyvän kuvan siitä, mistä geokätköistä on erityisestä pidetty. Pelkkää suosikkipisteiden määrää ei kuitenkaan voi suoraan käyttää, sillä vilkkaalla paikalla sijaitseva, usein vierailtu geokätkö saa helpommin paljon suosikkipisteitä. On parempi vertailla sitä, kuinka suuri osa kätköllä käyneistä antoi kätkölle suosikkipisteen. Tässä huomioidaan vain premium-jäsenet, koska vain he voivat jakaa suosikkipisteitä.

Jätimme listauksesta pois geokätköt, joilla on ollut vain vähän kävijöitä. Jos kätköllä käy vain muutama premium-jäsen vääristyy suosikkipisteiden prosenttiosuus helposti. Toteutimme tämän ottamalla listaan vain vähintään 30 suosikkipistettä saaneita geokätköjä. Geokätköily ei ole kilpailua, joten tarkoitus ei ole etsiä parasta kätköä tai jakaa palkintoja. Listan tarkoituksena on nostaa esille erityisen pidettyjä geokätköjä, joilla kannattaa käydä vaikka kauempaakin. Listan ulkopuolelle jää lukemattomia, uskomattoman hienoja geokätköjä.

Virtuaalikätköt tulevat taas! Mutta jälleen rajoitettuna.

Vuonna 2017 valittu joukko geokätköilijöitä sai tehdä uusia virtuaalikätköjä ja Suomeenkin tuli monta uutta virtuaalia. Ihan fiasko tämä kokeilu ei ollut, sillä nyt Geocaching.com ilmoittaa 4000 uuden geokätköilijän saavan mahdollisuuden virtuaalikätkön tekoon. Viimeksi virtuaalikätköjen tekijät valittiin mystisen algoritmin perusteella, joka painotti suosittujen kätköjen tekijöitä ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Tällä kertaa tietyt ehdot täyttävät geokätköilijät voivat hakea oikeutta virtuaalin tekoon ja hakemuksen tehneistä arvotaan 4000 virtuaalikätkön tekijää.

Hakeminen voi olla toimiva tapa, sillä edellisellä kierroksella kaikki oikeuden saaneet eivät ehtineet tai halunneet virtuaalia tehdä ja 4000 mahdollisesta kätköstä julkaistiin lopulta 2668 kappaletta. Nyt oikeutta virtuaalin tekemiseen toivon mukaan hakevat vain ne, joilla on tahtoa ja intoa sellaisen tekemiseen.

Geocaching.com:n hakemussivu on jo auennut. Sivu sanoo suoraan jos et täytä hakemisen edellytyksiä. Jos täytät ehdot, voit tehdä oman hakemuksen ja jäädä odottelemaan 4.6. suoritettavaa arvontaa. Hakemussivu sulkeutuu jo 1.6., joten hakemuksen teon kanssa ei kannata aikailla. Hakijoita on todennäköisesti paljon, joten ei kannata pettyä jos arpaonni ei tällä kertaa suosi.

Virtuaalikätköarvontaan osallistumisen vaatimukset

  • Et saanut virtuaalikätkön teko-oikeutta 2017
  • Sinulla on vähintään kaksi geokätköä piilotettuna (tapahtumia ei lasketa)
  • Olet piilottanut vähintään yhden geokätkön viimeisen neljän vuoden aikana (14.5.2015 – 14.5.2019)
  • Olet etsinyt vähintään yhden geokätkön viimeisen neljän kuukauden aikana
  • Piilottamillasi geokätköillä on vähintään 25 suosikkipistettä