Liukulumikengät testissä

Aikoinaan tuli kokeilumielessä hankittua edulliset marketin lumikengät ja lumikenkäilyhän osoittautuikin hauskaksi tavaksi harrastaa geokätköilyä talvella. Kovin syvään lumihankeen ei viitsi lähteä kätkönkään perässä kahlaamaan, mutta lumikengillä meno on hauskaa.

Muutaman vuoden käytön jälkeen markettilumikenkien side sanoi sopimuksensa irti, joten edessä oli uusien hankinta. Ensin mielessä oli laadukkaampien lumikenkien hankkiminen, mutta kun silmiin osui kirjoituksia liukulumikengistä, niin idea sellaisten kokeilemisesta alkoi houkutella.

Mikä on liukulumikenkä?

Liukulumikenkä on metsäsuksen ja lumikengän välimuoto. Ulkoisesti ne ovat malliltaan lyhyitä ja leveitä suksia, joiden pohjassa on jonkinlainen lisäpitoa tuova ratkaisu. Liukulumikengät ovat yleensä noin 120-150 cm pitkiä ja vähän tavallista metsäsuksea leveämpiä.

Lumikenkään verrattuna suksen mallinen liukulumikenkä mahdollistaa hiihtävän etenemisen ja jopa mäkien laskemisen.

Liukulumikenkä ei tarjoa yhtä hyvää kantavuutta ja suuntavakautta kuin pitkä metsäsuksi, mutta niiden kanssa pärjää paremmin risukkoisemmassakin maastossa. Geokätköjä hakiessa mennään usein sinne minne GPS näyttää, eikä erikseen etsitä hyvää hiihtomaastoa, joten hyvä liikkumiskyky hankalammassakin maastossa on tärkeää.

Polar Ski Stumpy

Itselle suurin hidaste liukulumikenkien hankinnalle on ollut niiden kova hinta. Altai Skis HOK ja OAC -liukulumikengät maksavat siteineen yleensä lähes neljä sataa euroa. Se tuntuu kovalta hinnalta, kun reilulla satasella saisi jo hyvät lumikengät. Oma pääasiallinen käyttöalue on Etelä-Suomessa, eivätkä seudun epävarmat hiihtokelitkään kannusta sijoittamaan paljoa talvivarusteisiin.

Lopulta törmäsin Polar Ski Stumpy -liukulumikenkiin, joiden hinta on Altai Skisin ja HOK:n liukulumikenkiä selvästi edullisempi. Polar Ski Stumpyjä myydään siteineen noin 130 euron hintaan. Netistä löytyneet muutamat kommentit eivät näitä halpisliukulumikenkiä hirveästi hehkuta, mutta päätimme kokeilla itse miten ne soveltuisivat talvikätköilyyn.

Polar Ski Stumpy on 120 cm pitkä ja kärjestä 14 cm leveä. Stumpyt kapenevat taaksepäin ja takapää on vain 9 cm leveä. Stumpyt toimiteteaan kaikkiin kenkiin sopivalla siteellä. Sukset tuntuvat jämäköiltä ja kestäviltä. Mistään rimpuloista minisuksista ei ole kyse.

Liukulumikenkiä testaamassa

Testasimme liukulumikenkiä muutamalla testikerralla erilaisissa olosuhteissa. Ensin liukulumikengät pääsivät testiin geokätköilyn ohessa metsässä, missä oli ohut kerros pakkasen kovettamaa lunta. Toinen testikerta suoritettiin tuoreella pakkaslumella.

Ensimmäinen ero lumikenkiin käy selväksi jo matkalla testimaastoon. Lumikenkiin verrattuna liukulumikengät ovat suuret. 120-senttiset liukulumikengät ovat sen verran pitkät, että niitä ei saa mahtumaan poikittain kaikkien farmariautojenkaan takakonttiin ja vinosti sijoitettuna ne vievät paljon tilaa. Lumikengät voi helposti kiinnittää reppuun silloin kun niitä ei käytä, mutta isoja liukulumikenkiä ei tee mieli kantaa turhaan mukana.

Liukulumikenkien siteet on helppo kiinnittää tukevasti tavallisiin vaelluskenkiin. Siteet saa säädettyä erikokoisille kengille sopiviksi ja kiristäminen kengän ympärille sujuu maastossakin kohmeisin sormin. Matkaan pääsee siis yhtä nopeasti kuin lumikengillä. Ensivaikutelma on, että liikkuminen liukulumikengillä tuntuu hauskalta. Meno on selvästi lumikenkiä reippaampaa, eikä jalkoja tarvitse nostella niin paljoa. Sopivassa maastossa eteneminen tuntuu jo ihan hiihtämiseltä.

Liukkaalla alustalla liukulumikenkä vaatii vähän totuttelua. Jääpiikeillä varustettujen lumikenkien kanssa tottuu siihen, että niiden kanssa voi liikkua kaltevallakin jääpinnalla melko pitävästi. Stumpyissä on pohjassa jalan alla jyrsitty ”suomupohja”, jonka on tarkoitus tuoda pitoa. Tasaisella lumella pito onkin kohtuullinen, mutta ylämäessä ja jääpinnalla sukset selvästi lipsuvat. Jäisellä alustalla on pakko käyttää sauvoja apuna pystyssä pysymiseksi. Kalliimmissa liukulumikengissä on nousukarva, joka mahdollisesti toimii paremmin, mutta lumikenkien piikkien pitoa sellainenkaan ei tarjoa.

Hankalissa paikoissa lipsumiseen tottuu kuitenkin nopeasti ja vähän reittiä miettimällä eteneminen sujuu hyvin. Hankalien paikkojen kiertäminen ei haittaa, kun hyvässä maastossa eteneminen on vauhdikasta. Testimaastostamme löytyi hyvin tallattu jäinen polku, jota pitkin Stumpyillä pystyi hiihtämään. Polku mutkittelee välillä niin, että pidemmillä suksilla siinä ei menisi, mutta lyhyet Stumpyt taittuvat polun mutkiin. Kovin pitkää matkaa polkua ei jaksa kuitenkaan seurata, sillä liukulumikengät jalassa polun vieressä oleva umpihanki kiinnostaa enemmän.

Lipsumisen takia sauvat ovat välttämättömät, kun perinteisillä lumikengillä voi mennä ilman sauvojakin. Sauvojen kanssa geokätköillessä ongelmaksi tulee gepsin pitäminen. Kun molemmat kädet ovat kiinni sauvoissa, tuntuu gepsin kaivaminen taskusta vaivalloiselta. Sauvojen kanssa alkaa kaivata jonkinlaista kaulalle tai repun olkaimeen kiinnitettävää koteloa, josta gepsin näyttö olisi helposti luettavissa. Pimeällä taskulampun kanssa on sama ongelma, mutta se on helppo ratkaista käyttämällä otsalamppua.

Umpihangessakin pystyy etenemään hyvin hiihtämällä. Ainoa ongelma on Stumpyn matalan tuntuinen kärki. Hiihtäessä liukumikengän kärki ”haukkaa” helposti lunta ja takertuu liian helposti lumen alla oleviin risuihin, juuriin ja sammaliin. Ongelmaa ei ole jos liukulumikenkiä hieman nostelee lumikenkien tapaan, mutta silloin meno ei ole niin sujuvaa. Käytännössä lumella tulee enimmäkseen hiihdettyä, mutta risukkoisen näköisissä paikoissa jalkoja nostelee enemmän. Pari kertaa testaaja kaatuu liukulumikengän tarrauduttua johonkin lumen alla. Korkeampi kärki auttaisi tähän ongelmaan.

Stumpyt eivät tarjoa oikean suksen liukuvuutta. Tulee mieleen, että pitäisiköhän näitä voidella jotenkin. Stumpyjen mukana ei tule mitään hoito-ohjeita, joten voitelutarve jää oman arvailun varaan. Liukulumikengän pohjaan tuntuu nyt välillä kertyvän lumipaakkuja, jotka tekevät etenemisestä raskaampaa. Myös leveän suksiosan päälle kertyy vähitellen lunta, mutta liikkumista se haittaa vain lisäpainona.

Testireitille sattuu muutama märkä suo ja niiden ylittäminen liukulumikengillä käy helposti. Kosteita kohtia ei aina edes huomaa kun liukulumikenkä kantaa niin hyvin.

Geokätköjä etsiessä pienellä alueella joutuu välilä pyörimään paljonkin. Liukulumikengillä on mahdollista kääntyä pienissäkin paikoissa, mutta pidemmän etsinnän ajaksi Stumpyt ottaa mieluummin pois jalasta, ettei meno ala muistuttaa suksisulkeisia.

Sopivatko liukulumikengät geokätköilyyn?

Polar Ski Stumpyt eivät ole täydelliset, mutta asiansa ne ajavat ja mikä tärkeintä, liikkuminen niillä on hauskaa. Kunhan huomioi liikkuessa liukulumikengän erityispiirteet, niin tavallista lumikenkää ei kaipaa jos liikkuu pääasiassa helpohkossa maastossa. Geokätköilyn kannalta suurin ongelma on tarve käyttää sauvoja, jolloin gepsin pitäminen ja katsominen on hankalaa.

Kalliimmat liukulumikengät ovat todennäköisesti monessa suhteessa paremmat ja niihin sijoittaminen voi olla järkevää, jos lompakko kestää ja liukulumikengille on paljon käyttöä.

Aloitteleva talvikätköilijälle tai paljon hankalissa paikoissa liikkuvalle edullisemmat perinteiset lumikengät ovat varmempi valinta.

Plussat ja miinukset

+ lumikenkiin verrattuna kevyempi ja vauhdikkaampi liikkuminen
+ liukulumikenkäily tuntuu hauskalta
– heikko pito jäällä ja rinteissä
– lumikenkiä hankalammat kuljettaa ja säilyttää
– sauvojen käyttö sitoo molemmat kädet

Kerro omia kokemuksiasi talvikätköilystä! Oletko kokeillut Altai Skis HOK tai OAC-liukulumikenkiä? Vannotko perinteisten metsäsuksien tai lumikenkien nimeen?