Kävimme tutustumassa heinäkuussa julkaistuihin Salpapolun kätköihin Kymenlaaksossa.

Salpapolku on 55 kilometriä vaellusreitti Virolahden ja Miehikkälän alueella. Reitti alkaa Suomenlahden rannalta ja jatkuu kohti pohjoista aina Lappeenrannan rajalle saakka. Kätkötetty osuus kattaa vaellusreitistä reilun 40 kilometrin matkan ja kätköjä on 115. Matkan varrelle osuu lisäksi muutama sarjaan kuulumaton vanhempi kätkö.

SA-Kuva

SA-Kuva

Betonikorsun kaasutiiviit ovikehykset kiinnitetään hitsaamalla. SA-Kuva

Salpa-asema

Salpapolun reitti seurailee sota-aikaan rakennettua Salpalinjan (virallisesti Salpa-asema) puolustuslinjaa. Koko linja kulkee Itämereltä Jäämerelle asti (1 200 kilometriä).

Puolustuslinja on itsenäisen Suomen suurin rakennusurakka. Välirauhan aikaan vuonna 1941 Salpalinjaa oli rakentamassa enimmillään 35 000 miestä. Rakentajien muonituksesta huolehti 2000 lottaa. Rakennustöihin osallistui myös vajaat tuhat vapaaehtoista ruotsalaista.

Koko 1200 kilometrin matkaa ei ole linnoitettu. Syrjäseuduilla pelkkä karu erämaakin toimii puolustuslinjana. Raskaimmat linnoitusrakenteet on sijoitettu suojaamaan kulkuväyliä, joita pitkin motorisoitu vihollinen olisi voinut edetä sisämaahan.

Betoni sotketaan tiukkaan, ettei jäisi tyhjää väliin.

Betoni sotketaan tiukkaan, ettei jäisi tyhjää väliin. SA-Kuva

Salpalinjan rakenteet koostuvat teräksestä, betonista ja kivestä rakennetuista kantalinnotteista sekä kevyemmistä kenttälinnotteista. Kantalinnoitteet ovat esimerkiksi teräsbetonista rakennettuja korsuja, panssariesteitä ja tykkipattereita. Kenttälinnoiteet ovat juoksuhautoja, puisia korsuja ja muita pieniä rakennelmia.

Kestävistä materiaaleista tehdyt kantalinnoitteet ovat odotetusti kestäneet aikaa parhaiten ja niitä on edelleen paljon näkyvissä. Moni korsuista on hyvässä kunnossa ja niissä on mielenkiintoista seikkailla. Puolustusvoimat on vielä kylmän sodan aikaan 80-luvulla tehnyt kunnostustöitä Salpalinjalla. Kaikki Salpalinjan rakenteet olivat Puolustusvoimien omistuksessa aina vuoteen 2003 asti.

Jatkosodan taistelut eivät missään vaiheessa yltäneet Salpalinjalle asti, mutta linjan uskotaan toimineen pelotteena. Syvemmälle maahan tunkeutuessaan Neuvostoliiton joukot olisivat joutuneet kohtaamaan raskaasti linnoitetun puolustuslinjan.

Salpapolku-kätkösarja

Salpapolun kätkösarja on jaettu värikoodattuihin osuuksiin. Jokaisella osuudella on oma bonus-purkkinsa, johon saa vihjeitä osuuden muista kätköistä. Yhdessä päivässä koko sarjaa ei kannata edes yrittää koluta. Matkan varrella on niin paljon kiinnostavaa nähtävää, että matkan tekoon kannattaa varata aikaa.

Kätkösarjaa ovat olleet toteuttamassa ROTEVA & SiniSilmä, PELET, Team Tupus, MetsanN, todot, Bacajo, miirumaaru ja koppelo2013.

Panssariesteitä

Panssariesteitä

Päätämme tällä kertaa kävellä läpi keltaisen osuuden koko reitin keskivaiheilta. Keltainen osuus alkaa Säkäjärven kylästä Miehikkälästä ja jatkuu Pyyhinlammelle kymenlaaksolaisten maalaismaisemien halki.

Tomtom-navigaattori sekoilee matkalla lähtöpaikalle. Se on sitä mieltä, että Säkäjärventietä ei sovi ajaa ollenkaan. Emme ole itsekään hereillä ja päädymme ajamaan Vaalimaantieltä Virojoentietä melkein Miehikkälään asti, josta koukkaamme Kalliokosken ja Soukanteiden kautta Säkäjärvelle. Vasta loppuvaiheessa kuskia alkaa mietityttää outo kiertely. Vilkaisu karttaan paljastaa, että olisimme päässeet paikalle paljon suoremmin kääntymällä Vaalimaantieltä suoraan Säkäjärventielle.

Reitti on merkitty selvästi.

Salpapolun reitti on merkitty maastoon selvästi kyltein ja sinisin maalimerkein.

Auto jää parkkiin Säkäjärventien ja Mässelinmäentien risteykseen, jossa on hyvä levennys. Keltaisen osuuden ensimmäinen kätkökin on aivan vieressä, eikä mene aikaakaan kun se on jo käsissä.

Lähdimme aamulla sateisesta Haminasta ja olimme asennoituneet sateiseen retkipäivään. Säkäjärvellä sää kuitenkin kirkastuu selvästi ja pian nautitaan jo auringon paisteesta. Sadepäivän mukaan valitut vaatekerrokset vähenevät pian päältä.

Vaskitsa lämmittelee tiellä

Vaskitsa lämmittelee tiellä

Keltaisen osuuden alku kuljettaa läpi miehikkäläläisen maalaismaiseman. Välillä saamme osaksemme haukut pihapiirien koirilta, mutta yksikään kätkö ei onneksi ole ihan pihojen tuntumassa.

Panssariestekivien linjat reunustavat peltomaisemaa. Suurista kivistä rakennettuja panssariesteitä Salpalinjalle rakennettiin noin 225 kilometriä. Jokainen esteen kivi painaa noin kolme tonnia. Panssariesteen tarkoitus on estää panssarivaunujen ja muiden ajoneuvojen eteneminen.

Korsun sisäänkäynti

Korsun sisäänkäynti

Peltomaisemat vaihtuvat metsäisemmäksi lähestyessämme Soikonvuorta. Ennen Soikonvuorta vastaan tulee ensimmäinen teräsbetonikorsu. Korsu 33:n ympäristö paljastuu loistavaksi mansikka-apajaksi. Vaikka edelliset kävijät ovat ehtineet saalista verottaa, saamme mekin vielä suut makeaksi. Kätkö on korsun ulkopuolella, mutta käymme mielenkiinnosta tutustumassa sisätiloihin. Onneksi taskulamput tulivat mukaan! Korsu on pysynyt kuivana ja muutenkin siistissä kunnossa. Korsu 33 on tarkoitettu 20 hengen majoitustilaksi ja siinä on paikat kahdelle konekiväärille sekä suojatila panssarintorjuntatykille.

Kesken jäänyt konekivääriasema

Kesken jäänyt konekivääriasema

Korsun jälkeen kuljemme kohti Soikonvuorta, joka kätkee sisäänsä salaisuuden. Kallion sisälle on louhittu kahdesta konekivääriasemasta ja suuresta majoitusluolasta koostuva korsu. Rakennustyöt ovat jääneet kesken, mutta luolassa pääsee kulkemaan hyvin. Virolahti-viikon aikaan luolassa järjestetään jumalanpalvelus ja siitä muistuttaa luolan seinustalla oleva puinen risti ja sadat lämpökynttilä-roskat. Luola on varmasti hieno kynttilän valossa, mutta harmittaa etteivät järjestäjät siivoa tapahtuman jälkiä.

Testaamamme osuus on melko hyvin pyöräiltävissä. Vain muutamassa kohdassa on pienempää polkua, kasvillisuutta ja juuria, mutta näistäkin pyörän saa läpi ainakin taluttamalla. Lähes kaikki keltaisen osuuden purkit on saavutettavissa kohtuullisen hyvin jopa autolla. Kannattaa kuitenkin tehdä karttatiedustelu huolella ennen lähtöä ja valita sopivin kulkuneuvo kohteen mukaan. Esimerkiksi Virolahden puolella olevat osuudet ovat paljon metsäisempiä ja jalat voivat olla ainoa järkevä kulkutapa.

KPyyhinlampiaikilla kätköpaikoilla ei ole historiallisia nähtävyyksiä, vaikka Salpalinjan linjaus kulkee koko ajan lähellä. Keltaisen osuuden loppupuolelta löytyy Mannojanlaavu, mutta eväspaikaksi suosittelemme Pyyhinlammen rantaa, mistä seuraava kätkökin löytyy. Lammella on nuotiopaikka, polttopuita, käymälä ja hyvä laituri. Lämpimänä päivänä lammessa kannattaa käydä virkistäytymässä!

Salpapolun väriosuuksilla on omat bonuskätkönsä. Alamme Pyyhinlammen rannalla kasaamaan kätköjen lokikirjoista saatuja vinkkejä ylös ja huomaamme, että olemme unohtaneet ottaa yhden vinkin. Onneksi kyse on viimeisestä desimaalista, eikä etsintäalue jää suureksi. Bonuspurkkikin esittelee vielä mielenkiintoisen kohteen.

Bonuspurkilta palaamme lähes samaa reittiä takaisin autolle. Soikonvuoren kierrämme tietä pitkin länsipuolelta. Paluumatka tuntuu vauhdikkaalta kun ei pysähdy kätköille tai koluamaan korsuja. Gepsin mittariin kävelymatkaa tulee yhteensä 11,3 kilometriä.

Sarjoissa kätköjen nimien muuttuva osuus kannattaisi laittaa alkuun.

Kätköpolun varrelta löytyy kaksi museota, Virolahden Bunkkerimuseo ja Miehikkälän Salpalinja-museo, joissa kiinnostuneet pääsevät tutustumaan puolustuslinjan historiaan tarkemmin. Museoissa pääsee näkemään kevyitä kenttälinnotteita, joita maastossa ei ole säilynyt.

Salpapolun kätköjä tulemme varmasti hakemaan myöhemmin lisää ja suosittelemme kätkösarjaan tutustumista kaikille. Kätköpolku tarjoaa sopivassa suhteessa luontoa, liikuntaa ja historiaa. Kiitos kaikille kätkösarjan toteuttamiseen osallistuneille!

Miten sinne pääsee?

Salpapolulle on kätevintä mennä autolla. Helsingistä Miehikkälään ajaa parissa tunnissa, Jyväskylästä kolmessa tunnissa ja Tampereelta kolmessa ja puolessa tunnissa.

Virojoelle ja Miehikkälään pääsee bussilla Haminasta, mutta varsinkin viikonloppuisin vuoroja on vähän. Sunnuntaisin busseja ei kulje.

Kirjoita kommentti

  • (will not be published)