Geokätköilyä Mongoliassa

Kävimme tutustumassa Mongolian kätkötarjontaan. Maa yllättää upeilla maisemillaan ja hyvillä geokätköilymahdollisuuksilla.

Mongolia on reilun kolmen miljoonan asukkaan maa Itä-Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Asukaslukuun nähden maa on valtava ja se onkin maailman harvimmin asuttu valtio. Tilastollisesti Mongoliassa asuu neliökilometrillä 1,9 asukasta. Kun vielä puolet väestöstä on pakkautunut pääkaupunki Ulan Batoriin, on asutus muualla maassa hyvin harvaa.

Matkakohteena Mongolia on vielä melko tuntematon. Useimmat Mongoliassa käyneet tuntuvat päätyneen sinne legendaarisen Trans-Mongolian -junamatkan etappina Moskovan ja Pekingin välillä. Mongolia on kuitenkin kulttuuriltaan ja luonnoltaan erittäin kiinnostava kohde. Geokätköilijällekin siellä riittää sopivasti etsittävää.

Mongolian kulttuurissa näkyy perinteinen nomadikulttuuri, jossa asuinpaikkaa vaihdellaan karjan perässä. Perinteisiä jurtta-telttoja näkee edelleen paljon ja niissä asuntaan jopa pääkaupungin lähiöissä. Kulttuurissa on vaikutteita myös naapurimaista Venäjästä ja Kiinasta. Mongolia ei kuulunut Neuvostoliittoon, mutta käytännössä siitä tuli Neuvostoliiton vasallivaltio itsenäistyttyään Kiinasta Neuvostoliiton tuella 1920-luvulla. Kommunistinen aika näkyy esimerkiksi Ulan Batorin patsaissa ja arkkitehtuurissa. Kaupungissa oli aiemmin Lenin-museo, mutta se on vaihtanut poliittiset dinosaurukset oikeisiin ja esittelee nykyään maasta löytyneitä lukuisia dinosaurusten fossiileja.

Mongolian geokätköt

Mongoliassa on tällä hetkellä reilut 400 geokätköä. Maan kokoon nähden se ei ole paljon, mutta silti yllättävän suuri määrä. Esimerkiksi paljon suuremmassa naapurimaassa Venäjällä Geocaching.com:iin listattuja kätköjä on vain reilut tuhat. Geokätköjen määrään vaikuttaa tietysti paikallisten harrastajien määrä. Monessa vähemmän aktiivisessa maassa harvat geokätköt ovat pääasiassa ulkomailla asuvien geokätköilijöiden tekemiä, mutta Mongoliassa on oikeasti aktiivinen paikallisten geokätköily-yhteisö. Facebookissa paikalliset geokätköilijät löytää Mongol Geocaching Club -sivun kautta.

Eniten geokätköjä löytyy luonnollisesti Ulan Batorin lähistöltä, missä väkeäkin asuu eniten. Geokätköjä on kuitenkin piilotettu melko tasaisesti harvemminkin asutuille seuduille ja hankalakulkuisempiin paikkoihin. Mongolia sopii hyvin hieman seikkailullisemmille geokätköilijöille, joille löytöjen määrä ei ole pääasia. Mongolian kätköilykulttuuri on siinä kivassa vaiheessa, että etsittävää alkaa olla jo mukavasti, mutta useimmat kätköt on piilotettu oikeasti esittelemisen arvoisille paikoilla.

Tradit ovat täälläkin suosituin kätkötyyppi ja niitä on 98 prosenttia maan kätköistä. Ulan Batorin läheltä vuoristosta löytyy pari multia. Mysteereitä ja earthcacheja saa etsiä jo kauempaa maasta.

Huomionarvoinen asia Mongoliassa geokätköilevälle on maassa harjoitettava taivaushautaus. Taivaushautauksessa vainajan ruumis viedään vuoren laelle petolintujen syötäväksi. Tapa voi länsimaisiin tapoihin tottuneesta kuulostaa erikoiselta, mutta se on osa paikallista kulttuuria ja sitä harjoitetaan myös Tiibetissä, osassa Kiinaa, Bhutanissa ja osassa Intiaa. Geokätköilijälle taivaushautaus voi näkyä lintujen jälkeensä jättäminä luina. Lokeista selviää, että joillain geokätköillä etsijät ovat törmänneet pääkalloihin maastossa. Meilläkin tulee vuorenrinteellä vastaan yksittäisiä luita, mutta jää epäselväksi ovatko ne ihmisluita. Luut eivät tietenkään millään tapaa haittaa kätköjen etsintää, mutta asia kannattaa pitää mielessä, ettei turhaan säikähdä jos jälkiä hautauksesta vastaan tulee.

Saasteistaan tunnettu Ulan Bator

Ulan Bator tunnettiin ainakin aikanaan maailman saastuneimpana kaupunkina. Saastunut se on vieläkin, mutta suurimmat ongelmat ovat talvella kun kaupungin laitamilla sijaitsevia tuhansia jurttia lämmitetään hiilellä ja voimalaitokset jauhavat täydellä teholla. Talvella Ulan Batorissa lämmölle on kysyntää, sillä kyseessä on maailman kylmin pääkaupunki, joulu-tammikuussa keskilämpötilat putoavat -15 – -25 asteen tienoille. Kun kaupunki vielä sijaitsee laaksossa, kietoo paksu savusumu koko kaupungin helposti sisäänsä.

Kesällä Ulan Batorissa tilanne on parempi, eivätkä saasteet lyhyellä vierailulla häiritse. Vaikka suuntaisi muualle maahan, kannattaa Ulan Batorissa pysähtyä ainakin päiväksi, sillä maan parhaat museot sijaitsevat kaupungissa. Vierailemisen arvoinen on ainakin kansallismuseo, jonka edestä löytyy myös geokätkö. Ulan Batorista löytyy myös kiinnostavia temppeleitä ja luostareita. Kaupunkina Ulan Bator on kompaktin kokoinen ja melkein kaikki matkailijaa kiinnostavat kohteet löytyvät kävelymatkan päästä keskustasta.

Muuten Ulan Batorissa pääsee liikkumaan paikallisbusseilla, mutta niiden reittien selvittäminen on työlästä. Takseja näkyy kaduilla yllättävän vähän, mutta soittamalla sellaisenkin saa kiinni. Kaupungissa vuokrataan polkupyöriä, mutta teiden kunto ja liikennekulttuuri eivät houkuttele pyöräilemään.

Gorkhi-Tereljin kansallispuisto ja jättimäinen Tšingis-kaani

Mongolian luonto vaihtelee metsäisistä vuoristoista tasaisiin aroihin ja etelän hiekkaerämaihin. Ulan Batorista pääsee helposti esimerkiksi noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Gorkhi-Tereljin kansallispuistoon, joka tarjoaa mahtavia vuoristomaisemia ja sopivan haastavia geokätköjä etsittäväksi. Gorkhi-Tereljin kansallispuiston lähellä sijaitsee myös yksi maan erikoisimmista nähtävyyksistä. Keskelle aroa on rakennettu valtava Tšingis-kaania esittävä ratsastajapatsas. Patsas on kuulemma maailman suurin ratsastajapatsas, mikä on helppo uskoa valtavaa hevosta katsoessa. Hevosen harjan päällä on näköalatasanne, josta pääsee katsomaan maisemia maksua vastaan. Hissi tasanteelle kulkee hevosen hännän sisällä.

Vuoristoinen Gorkhi-Terelj sopii päiväretken kohteeksi, mutta siellä on mahdollisuudet pidempiinkin vaelluksiin. Maasto on vuoristoista, mutta melko helppokulkuista. Erilaisia majoituksia hotelleista perinteisiin jurttiin ja jurttien luksusversiohin on myös tarjolla pitkin kansallispuistoa. Geokätköjäkin puistossa riittää ja niistä monet on sijoitettu vuorten rinteille pienen kapuamisen päähän. Kätköilijän kannalta puistoon on paras tulla vuokra-autolla, mutta sinne järjestetään myös opastettuja retkiä.

Tasaiset arot sopivat erinomaisesti maastopyörällä kuljetttavaksi ja useampi matkatoimisto järjestääkin pyörävaelluksia Mongoliassa. Myös hotelleilla voi olla maastopyöriä vuokrattavana.

Melkein viidennes Mongolian pinta-alasta on erilaisia suojelualueita tai kansallispuistoja, joten tutkittavaa riittää pidemmällekin reissulle. Matkaa suunnitellessa on hyvä huomioida pitkät etäisyydet ja paikoitellen hidas matkan teko.

Venäläinen maasturi vuokralle

Kansainvälisen autovuokraamon tarjontaa Mongoliassa selatessa tulee vastaan vähän tavallisesta tarjonnasta poikkeavia autoja. Vuokraamon listoilla on nimittäin tavallisten perusautojen lisäksi venäläisiä Ladoja ja UAZ-maastoautoja. Maastoautojen vuokrahinta ei päätä huimaa ja kun mielessä on vielä paikoitellen toivottoman huonot tiet Kirgisiassa, valinta kallistuu nopeasti UAZ-maasturiin, eli tuttavallisemmin uatsiin. Vanhoja uatseja on käytössä Suomen armeijallakin ja kirjoittaja joutui varusmiesaikana joskus sellaisen rattiinkin, joten tiedossa on että ajokokemus voi olla hieman erilainen kuin moderneissa länsiautoissa. Maastossa uatsit ovat kuitenkin omassa elementissään ja siitä voi olla vielä iloa. Pidemmille reissuille olisi tarjolla myös kattoteltalla ja muilla tarpeellisilla leirivarusteilla varusteltuja autoja.

Saamme auton alle Ulan Batorissa kaupungin hienoimman hotellin alakerrassa sijaitsevan autovuokraamon toimipisteestä. Virkailija pahoittelee, että valittua mallia ei ole tarjolla ja saamme tilalle paremman luokan ajoneuvon. UAZ sekin, mutta isompi. Kaupungin kaduilla auto seilaa pitkin kaistaa ohjauksen epätarkkuuden takia ja tankatessa huoltoaseman piha ei meinaa riittää auton valtavalle kääntösäteelle. Kuskin aurinkolippa tipahtaa syliin kesken ajon.

Vähän Ulan Batorin ulkopuolella auto pääsee oikeuksiinsa. Vastaan tulee tietyö ja sitä tehdään täällä Kirgisiasta tutulla tyylillä. Vanha tie revitään ensin pois 30 kilometrin matkalta ja sitten aletaan rakentamaan uutta. Tällä välin liikenne kiertelee mistä parhaiten pääsee. Mitään väliaikaisia asfaltointeja ei tehdä, joten edessä on kuoppainen ja pölyinen pätkä. Uatsin jousitus ottaa töyssyt hyvin vastaan ja ajo on olosuhteisiin nähden sujuvaa. Myöhemmin auton maasto-ominaisuuksille tulee käyttöä muutamilla kätköillä jotka sijaitsevat pitkien maastoajo-urien päässä.

Liikenne Mongoliassa on melko sujuvaa, mutta valppaana kannattaa olla. Ajolinjat eivät aina noudattele kaistoja yhtä tarkasti kuin esimerkiksi Suomessa. Suosittelemme ottamaan maastoauton, koska ne eivät ole kalliita ja maasto-ominaisuuksista voi olla kätköillessä iloa. Korkeasta maastoautosta on myös helpompi tarkkailla muuta liikennettä. Ennen maastoon suuntaamista kannattaa varmistua, että autolla saa vuokrasopimuksen mukaan ajaa tieverkon ulkopuolella.

Maastoauton tarpeellisuutta alkaa kyllä epäillä kun tiellä ajellessa viereistä vuoren rinnettä tulee kovaa vauhtia alas pieni Toyota Prius. Vanhoihin Priuksiin törmää joka puolella Mongoliaa. Ulan Batorissa tuntuu, että kolmasosa liikenteessä on Toyota Priuksia ja monessa on ratti oikealla, eli ne ovat Japanista käytettynä tuotuja autoja. Käytettyjä Priuksia saa halvalla Japanista ja niistä on tullut todella suosittuja Mongoliassa.

Jos itse ajaminen jännittää, niin auton voi vuokrata myös kuljettajan kanssa.

Miksi mennä?

• Upeat maisemat
• Kiinnostava kulttuuri
• Sopivasti geokätköjä
• Edullinen hintataso
• Mahdollisuudet pidemmällekin seikkailulle

Miten sinne pääsee?

Mongoliaan pääsee lentäen tai junalla. Lentoyhteyksiä Suomesta on esimerkiksi Moskovan tai Istanbulin kautta. Aeroflotin lennot Moskovan kautta ovat usein halvimmat ja nopeimmat. Lennot laskeutuvat Ulan Batorissa Tšingis-kaanin mukaan nimetylle kansainväliselle lentoasemalle. Kenttä on hieman nuhruisen näköinen, mutta toimiva. Lentoasemalta pääsee kaupunkiin paikallisbussilla tai taksilla alle puolessa tunnissa. Kaupunkiin on vuodesta 2006 alkaen rakennettu uutta modernia lentoasemaa, jonka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan aueta 2016. Hanke on kuitenkin myöhästynyt pahasti, eikä kenttä ainakaan heinäkuussa ollut vielä käytössä.

Jos aikaa on, niin mielenkiintoisempi vaihtoehto on saapua Mongoliaan junalla. Moskovan ja Pekingin välillä liikennöivät Trans-Mongolian junat pysähtyvät Ulan Batorissa. Junamatka Moskovasta kestää neljä päivää, eli Suomesta pääsee junalla Mongoliaan viidessä päivässä. Pekingistä juna tulee Ulan Batoriin 27 tunnissa. Pitkä matka yöjunalla on aivan omanlaisensa elämys. Moskovasta junaillessa kannattaa aikaa varata enemmänkin, jotta ehtii pysähtelemään matkalla muissakin kaupungeissa.

Suomalainen tarvitsee Mongoliaan viisumin. Sen hakeminen onnistuu postitse tai viemällä hakemus Mongolian kunniakonsulaattiin Kirkkonummelle. Viisumi valmistuu noin viikossa. Vaihtoehtoina on tavallinen turistiviisumi tai hieman edullisempi läpikulkuviisumi junamatkailijoille. Läpikulkuviisumilla saa maassa oleskella 10 vuorokautta ja turistiviisumilla 30 vuorokautta. Kauttakulkuviisumia hakiessa junalippu täytyy olla hankittuna ja passista pitää löytyä valmiiksi Kiinan ja Venäjän viisumit.

Linkkejä

• Mongolian kunniakonsulaatti Suomessa (viisumit)
• Mongolian geokätköt kartalla (Geocaching.com)
• Mongol Geocaching Club (Facebook)
• Tietoa Mongolian kansallispuistoista (Ayan Travel)
• VisitMongolia-matkailusivusto