Parin kilometrin päässä Kaustisen keskustasta sijaitsee houkuttelevan näköinen kätköilylenkki. Kävimme testaamassa mitä Kahden kallion kierrokselta löytyy.

Noin neljän kilometrin pituisen lenkin varrelle mahtuu vaihtelevia metsämaisemia ja seitsemäntoista geokätköä. Reitin kiertää rauhalliseen tahtiin muutamassa tunnissa. Nimensä mukaisesti lenkki kiertää kahden kallion, Pööskallion ja Isonnevankallion kautta.

Reitti seurailee enimmäkseen hyviä ulkoilupolkuja, mutta kaakkoiskulmassa on pieni osuus, jossa sopivia polkuja ei tahdo maastosta löytyä. Jalan kulkiessa maasto on kuitenkin helppokulkuista, mutta pyörillä tai lastenvaunujen kanssa tänne ei kannata lähteä. Polkujen reiteille osuvat kosteat kohdat on varustettu pitkospuilla, mutta polkureitistön ulkopuolella kulkiessa kannattaa märkään aikaan varustautua vedenpitävillä jalkineilla.

Reitin pohjoisosasta löytyy kallion päälle rakennettu viihtyisä laavu, jossa on hyvä pitää evästauko. Laavu on vähän sivuun varsinaiselta polulta, eikä sinne ole viitoitusta, mutta geokätköilijä löytää paikalle helposti laavulla sijaitsevan geokätkön perusteella.

Kahden kallion alueen geokätköt on pääosin talvilöydettäviä, joten paikka sopii erinomaisesti talviseksi retkikohteeksi. Jäljistä päätelleen paikalla liikkuu paljon koiranulkoiluttajia, joten talvellakin todennäköisesti ainakin osa poluista on hyvin tallattuja. Maasto sopii hyvin myös lumikenkäilyyn ja pituutensa puolestakin lenkki sopii reippaaksi lumikenkälenkiksi.

Kahden kallion kierrokselle pääsee kävellen Kaustisen keskustasta, mutta autolla tullessa voi ajaa lähemmäs Tekojärventielle, jonka varteen auton saa parkkiin.

Haltioita ja maahisia vanhoilla rantakallioilla

Reitti kiertää länsiosassaan Pööskallion maastossa, jossa on ehkäpä reitin kiinnostavimpia nähtävyyksiä. Pööskallion jylhät muodot erottuvat selvästi ympäristöstään ja paikalla on lukuisia suuria lohkareluolia, joista suurimpiin mahtuu vaivatta vaikka istumaan sisälle. Suomalaisen kirjallisuuden seuran taltioimien tarinoiden mukaan Pööskallion luolissa elää haltioita ja maahisia. Luolia katsoessa tarinoihin on helppo uskoa.

Pööskallion seinästä löydettiin 2008 kallioseinämään jyrkänteen päälle hakattu kaiverrus. Kaiverruksessa on kolme viivaa, joista erkanee kiehkuramaisia kuvioita. Kaiverruksen tarkkaa ikää ei ole saatu selvitettyä, mutta museoviraston vuonna 2009 tekemässä tarkastuksessa kuvion päällä kasvoi sammalta, joten ihan tuoreesta kaiverruksesta ei ole kyse.

Pööskallio on kiinnostava myös geologisesti ja paikka suorastaan huutaa earthcachea, mutta sellaista kukaan ei ainakaan vielä ole sinne keksinyt tehdä. Pelkistä lohkareluolista ei ehkä earthcachen aiheeksi ole, mutta mielenkiintoisempi piirre on täällä selvästi näkyvät, meriveden uurtamat jäljet. Hiidenkirnuja ja muita jäätikkövirtojen aiheuttamia jälkiä Suomesta löytyy paljon, mutta Pööskallion jäljet ovat syntyneet jääkauden jälkeen merenrannalla aaltojen vaikutuksesta. Maanpinnan ollessa enemmän painuneena sijaitsi Pööskallio meren rannalla ja aallot kuluttuvat kallioon pyöreitä eroosiomuotoja. Aaltojen vaikutuksesta paikalle syntyi myös vaikuttavia raukkeja, eli korkeita kivipaaseja, jotka ovat syntyneet veden kulutettua heikomman kiviaineksen pois raukin ympäriltä. Raukkeja löytyy myös järvien rannoilta, mutta Pööskalliolla kyse on nimenomaan meren synnyttämistä muodoista, eli mariinisista raukeista.

Linkkejä

Kirjoita kommentti

  • (will not be published)