Repovesitien geokätköilyreitti on kymmenen geokätkön sarja Kouvolan kiinnostavissa maisemissa. Keräämällä yhdeksän vinkkiä sarjan kätköistä voit löytää Repovesitien aarre -bonuskätkön.

Yhteistyössä Kouvola Innovations Oy

Lapinsalmen riippusilta

Kun meiltä alkuvuodesta kyseltiin kiinnostusta osallistua Repovesitien geokätköilyreitin suunnitteluun, oli ensimmäinen ajatus, että vau, tuollahan on todella paljon mielenkiintoisia paikkoja vailla geokätköä. Ja kun Repovesitien maisemissa on ollut muutenkin mukava retkeillä, niin lähdimme innolla mukaan projektiin.

Käytännössä Repovesitien geokätköilyreitti yhdistää Repoveden kansallispuiston Verlan maailmanperintökohteeseen. Molemmat ovat huippunähtävyyksiä, mutta kun niiden ympärillä on vielä kaikkea muuta kiinnostavaa, niin alkaa täydellisen geokätköilyretken ainekset olla kasassa.

Kansallispuiston huimia maisemia

Maisema Katajavuorelta

Repoveden kansallispuisto on hurjan suosittu, eikä ihme! Koko kansallispuisto on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja sopivia reittejä löytyy kaikentasoisille ulkoilijoille. Repovesitien geokätköt sijaitsevat viiden kilometrin pituisen Ketunlenkin (kartta, pdf) varrella. Me jätimme auton Lapinsalmen parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Ketunlenkkiä myötäpäivään. Hetikohta vastaan tulee 50 metrin pituinen riippusilta, joka kulkee kallioseinämältä toiselle kymmenen metrin korkeudessa.

Ylämäki, kirottua!

Repoveden kansallispuiston suuret korkeuserot saavat aikaan hienoja maisemapaikkoja ja vaihtelevia polkuja. Heti alkumatkasta vastaamme tulee pieni poika äitinsä kanssa ja poika tokaisee kovaan ääneen ”Ylämäki, kirottua!”. Lause jää tietysti elämään loppuretken ajaksi. Aika monta mäkeä matkan varrelle osuukin, mutta viiden kilometrin lenkki tuntuu juuri sopivan pituiselta lämpimänä alkukesän päivänä.

Ketunlenkin varrelta löytyy neljä Repovesitien kätköä sekä muutama vanhempi kätkö. Kauempana kansallispuistossa kätköjä olisi vielä lisää.

Myötäpäivään kiertäessä Ketunlenkin loppuhuipennuksena on Ketunlossi – pieni käsikäyttöinen lossi, jolla vesistön pääsee ylittämään. Lossi toimii vetämällä käsin kaapelista, joka on vedetty kahden laiturin välille. Matka ei ole pitkä, mutta pienestä kuntoilusta lossin vetäminen käy – varsinkin jos sen joutuu ensin vetämään vastarannalta omaan päähän.

Aurinkoisena kevätpäivänä lossille kertyy jopa jonoa, mutta lossin lähellä olevan kätkön etsiminen onnistuu silti vaivihkaa. Väkimäärästä on hyötyäkin, sillä me pääsemme ylittämään veden vapaamatkustajina muiden kiskoessa lossin vaijeria.

Jääkauden jälkiä ja ilmailua Selänpäällä

Selänpään lentokenttä

Vartin ajomatkan päässä kansallispuistosta on Selänpää, jääkauden muodostama suistoalue, joka erottuu selvästi ympäröivästä maastosta. Tälle paikalle päättynyt jäätikköjoki kasasi vuosisatojen aikana paikalle valtavan määrän veden mukana kulkeutunutta soraa. Muinaiset joenuomat erottuvat selvästi Maanmittauslaitoksen korkeusaineistosta. Jokien mukana kulki myös isoja jäälohkareita, jotka paikalleen juututtuaan muodostivat suppakuoppia.

Selänpäällä on kaksi suppa-aluetta, Hunkerinromput ja Halisenromput. Molemmissa on vieri vieressä lukuisia syviä suppakuoppia. Syvän suppakuopan pohjalle laskeutuminen on elämys. Vähitellen ympäristön äänet vaimenevat ja tilalle tulee rauhoittava hiljaisuus. Suomen luonnonsuojeluliitto on valinnut Selänpään romput yhdeksi itsenäisyyden juhlavuoden Suomen 100 luontohelmeä -kohteista!

Romppujen lähellä sijaitsee Selänpään lentokenttä. Lentokentän rakentaminen alkoi talvisodan lopussa ja jatkosodan aikana sieltä käsin toimi hävittäjälentolaivue 24:n Brewster-hävittäjiä. Jatkosodan ensimmäisessä ilmataistelussa hävittäjät nousivat Selänpään kentältä torjumaan Heinolaa kohden matkanneita neuvostoliittolaisia pommikoneita. Lentokentällä on taistelun muistomerkki. Yksi pudotetuista pommikoneista tippui Verlan lähelle ja putoamispaikan läheltä luonnonkauniin Vennukanniemen rannalta löytyy myös yksi Repovesitien kätköistä.

Puolustusvoimat omistaa Selänpään lentokentän edelleen, mutta nykyisin se on lähinnä harrasteilmailun käytössä. Kentällä pitää majaa Kouvolan seudun ilmailuyhdistys ja kentällä näkeekin usein purjelentokoneita. Kätköä piilottaessa ilmailuyhdistyksen väki uhkaili houkuttelevansa geokätköilijöitä koneen kyytiin ja ainakin yhden kätköilijän kohdalla uhkaus oli toteutunutkin. Kannattaa ehdottomasti lähteä lentämään, jos mahdollisuus tulee, ilmasta Selänpään delta-alueen hahmottaa parhaiten ja maisemat ovat muutenkin komeita.

Verlan maailmanperintökohde

Verlan vanha puuhiomo ja pahvitehdas on nimetty UNESCOn maailmanperintölistalle. Tehdas valmisti puupahvia 1800-luvulta aina vuoteen 1964 asti, jolloin tehdas museoitiin. Tehtaan työtavat olivat loppuun asti erittäin perinteisiä. On ainutlaatuista, että tällainen tehdas on saatu muutettua suoraan museoksi ilman, että modernisoinnit olisivat muuttaneet tehtaan henkeä.

Verlan punatiiliset tehdasrakennukset ja vanha tehdasmiljöö ovat hienon näköisiä, mutta tehdasmuseoon kannattaa ehdottomasti tutustua noin tunnin kestävällä opastetulla kierroksella. Kierroksella oppii paljon tehtaalla käytetyistä perinteisistä työtavoista ja pitkän uran tehneistä työntekijöistä. Kierroksen varrella näet mm. lähistön mysteerikätköstäkin tutun Maija-Muorin puulattiaan kuluttamat jalanjäljet. Tehdasalueelta löytyvän vuosiluvun perusteella saa muodostettua gade-avaimen, jonka avulla tehtaan multikätkön löytää.

Maailmanperintökohteen ympäristöstä löytyy museon lisäksi muutakin kiinnostavaa. Aivan museon parkkipaikan vieressä on kalliossa hirviä esittävä kalliomaalaus. Verlan kylästä lähtee myös kaksi pientä luontopolkua. Kokkokallion luontopolun varrelta löytyy huikea hiidenkirnu, jonka pohjalle voi laskeutua tikkaita pitkin.

1700-luvulla Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja kulki Verlan kohdalla. Joen itäpuoli kuului Venäjälle. Rajasta muistuttavat Verlan kylässä säilynyt vanha venäläisten rajavartijoiden tupa sekä etelämpänä Puolakansillan vieressä sijaitseva rajakivi, jonka luona on Repovesitien kätkökin.

Kuinka paljon reitin kiertämiseen kannattaa varata aikaa?

Koko kätkösarjan kiertää auton kanssa noin viiteen tuntiin. Kannattaa kuitenkin varata aikaa kohteisiin tutustumiseen, varsinkin jos paikat eivät ole entuudestaan tuttuja.

Repoveden kansallispuistossa on monta hienoa eväspaikkaa upeilla näköaloilla ja nuotiopaikoilla on kiva keitellä kahvit. Alueella on myös monta mukavaa telttailupaikkaa, jos yö luonnonhelmassa kiinnostaa.

Verlaan ja sen ympäristöön tutustumiseen kannattaa myös varata aikaa. Jos tehdasmuseo ei entuudestaan ole tuttu, niin aarrejahdin lomasta kannattaa malttaa osallistua tunnin pituiselle opastetulle tehdaskierrokselle.

Jos et ole aikaisemmin hakenut alueen geokätköjä, niin Repovesitien kätköjen lomassa kannattaa hakea alueen muita kätköjä, jotka esittelevät lisää kiinnostavia paikkoja. Esimerkiksi kansallispuiston ja Selänpään alueen välistä löytyy vanha Elfvingin torni, joka oli alunperin palovalvontatorni, mutta toimii nykyään näkötornina.

Linkkejä

 

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto

Kirjoita kommentti

  • (will not be published)