Sähköauto geoautoksi?

Moni geokätköilijä liikkuu paljonkin autolla. Voisiko oman harrastuksen kuluja ja päästöjä vähentää vaihtamalla osittain tai kokonaan sähköllä kulkevaan autoon?

Suomen tavoitteena on lisätä sähköautojen määrää 250 000:een vuoteen 2030 mennessä. Sähköautojen ja hybridien sekä niiden latauspisteiden määrä kasvaa jatkuvasti. Kokonaan tai osittain sähkökäyttöisten autojen määrä markkinoilla on lisääntynyt jatkuvasti ja autoja alkaa olla hyvin tarjolla käytettyinäkin. Sähköauton hankinta alkaa olla mahdollista yhä useammalle ja tulevina vuosina tarjonta vain kasvaa.

Ensin on hyvä ymmärtää eri sähköautotyyppien erot. Täyssähköauto (BEV, Battery Electric Vehicle) kulkee pelkällä sähköllä. Nykyisissä malleissa täyssähköautot pääsevät täydellä akulla mallista riippuen 100-500 kilometrin matkan ennen kuin kaipaavat uutta latausta.

Ladattavat hybrideissä (PHEV, Plug-in Hybrid Electric Vehicle) on akkujen lisäksi perinteinen polttomoottori, joka lataa akkuja ja/tai auttaa sähkömoottoreita vedossa. Pelkällä sähköllä ladattavat hybridit pääsevät noin 30-50 kilometriä. Akun tyhjennyttyä auto toimii kuin ei-ladattava -hybridi.

Hybrideissä (HEV, Hybrid Electric Vehicle) ei ole latausmahdollisuutta ja auton akut ovat pienet. Pelkällä sähköllä hybridi ei kulje kuin kilometrin tai pari, mutta ideana onkin ottaa vähän energiaa talteen jarrutuksista ja moottorista käyttäen se melkein saman tien pois pienentämään polttoaineen kulutusta. Lehtimainoksissa näkee nykyään hassuja termejä, kuten ”itselataava hybridi”, mutta tämä on vain markkinoivampi nimi tavalliselle hybridille.

Otimme testiin Mitsubishi Outlander PHEV -auton, joka on nimensä mukaisesti ladattava hybridi. Autossa on kolme moottoria, kaksi sähkömoottoria ja perinteinen bensamoottori. Auto kuitenkin kulkee melkein aina sähkömoottorien avulla ja bensamoottoria käytetään sähkögeneraattorina. Vasta yli 120 km/h nopeudessa moottori kytkeytyy avustamaan sähkömoottoreita vetämällä suoraan etupyöriä. Auto on nelivetoinen ja toinen sähkömoottoreista pyörittää takarenkaita.

Tämä ei ole autoblogi, joten emme paneudu sen enempää auton ajettavuuteen tai muihin ominaisuuksiin, vaan keskitymme sen mielenkiintoisimpaan puoleen, eli sähköllä liikkumiseen. Geokätköilijän kannalta Outlanderin mielenkiintoisin puoli on neliveto, jota ei kovin monesta ladattavasta hybridistä löydy. Maavaraa autossa on 19 senttiä, eli kuoppaisemmillakin metsäteillä pärjää hyvin, vaikkei Outlander mikään oikea maastoauto olekaan.

Sähkömoottorit tuovat mielenkiintoisia eroja perinteiseen autoon verrattuna. Ensinnäkään ei ole minkäälaista akselia moottorilta taka-akselille, kun voimansiirroksi riittävät sähköjohdot. Autossa ei ole ollenkaan vaihteita eli kiihdytys on tasaista. Vaihdekepin tilalla on pieni joystick, jota tökkäämällä kulkusuunnan saa muutettua eteen tai taakse. Varsinkin pelkällä sähköllä liikkuessa auto liikkuu todella hiljaisesti. Jopa niin hiljaa, että autoon on lisätty pientä huminaa tuottava kaiutin varoittamaan jalankulkijoita lähestyvästä autosta.

Ladattava hybridi käytännössä

Sähkön lataamiseen tottuu äkkiä ja pian auton laittaa rutiinilla lataukseen aina kun mahdollista. Testaamallamme Outlanderilla pääsee täydellä akulla noin 35 kilometrin matkan, jonka jälkeen matka jatkuu bensamoottorilla. Kylmällä ilmalla auto käyttää polttomoottoria apuna auton lämmittämisessä.

Autossa tykästyy äkkiä sen hiljaisuuteen ja tasaiseen etenemiseen. Perinteinen polttomoottoriauto tuntuu äkkiä jotenkin vanhanaikaiselta. Jos ladattavan hybridin pelkällä sähköllä kulkema matka riittää omaan työmatkaan joko edestakaisin tai yhteen suuntaan niin, että saa työpäivän aikana ladattua akun, on liikkumisessa mahdollisuus oikeasti säästää rahaa.

Vähäpäästöisellä autolla ajellessa saa pieniä etuja siellä täällä. Pääkaupunkiseudulla Länsiväylän bussikaista avattiin juuri pieneltä osalta vähäpäästöisten autojen käyttöön ja Helsingissä testaamamme Outlanderin saa pysäköidä puoleen hintaan kaupungin maksullisille parkkipaikoille. Moni kauppakeskus ja huoltoasema tarjoaa ilmaisia latauspisteitä, joilla auton akut saa ladattua ilmaiseksi täyteen asioinnin aikana. Lyhyenkin kauppareissun aikana lataa helposti vähintään 10 kilometrin edestä virtaa akkuihin.

Pidemmällä kätköilyretkellä huomaa, että akusto on syönyt tilaa bensatankilta. Auton tankki on vain 40-litrainen, eli bensalla ajaessa tankilla joutuu käymään monia autoja tiheämmin. Toisaalta kaupunkiajossa voi päästä pitkäänkin pelkällä sähköllä, ilman bensan tankkaamista.

Moni kysyy, että kestävätkö sähköautojen akut ja onko niiden uusiminen kallista. Mitsubishi antaa omille akuilleen kahdeksan vuoden tai 150 000 km takuun. Muilla valmistajilla on vastaavanlaisia lupauksia ja yleisesti akut on suunniteltu kestämään auton eliniän. Akkujen maksimivaraus toki hiljalleen laskee niitä käytettäessä.

Sähköauton lataaminen

Sähköauton lataamisessa on kolme latausnopeutta, hidas-, keskinopea- ja pikalataus. Hidas lataus tapahtuu tavallisten pistorasioiden kautta. Keskinopeaan ja pikalataukseen tarvitaan omat latauslaitteet ja -kaapelit.

Lataaminen kotona

Kotona lataamiseen riittää yleensä hidas lataus, sillä useimpien autot seisovat ainakin öisin pitkiä aikoja sähköpistokkeen vieressä. Ennen lataamista kannattaa varmistaa, että sulakkeet, johdot ja itse pistorasia kestävät lataamisen. Jos lämmitystolpassa on ajastin, joka rajoittaa virran saannin kahteen tuntiin, kannattaa sen tilalle asentaa tavallinen pistorasia tai älykkäämpi sähköauton latausmoduuli. Taloyhtiössä asuva joutuu selvittämään taloyhtiön hallitukselta yhtiön käytännöt ja hakemaan luvan lämmitystolpan muutostöille. Ainakin Fortum ja Parkkisähkö tarjoavat hitaita latauslaitteita kotikäyttöön.

Testaamamme Outlanderin sai ladattua kotona täyteen noin viidessä tunnissa.

Lataaminen matkalla

Reissun päällä lataaminen onnistuu julkisilla latausasemilla, joista osa on ilmaisia ja osasta joutuu maksamaan. Maksu voi mennä ladatun sähkön tai lataukseen käytetyn ajan mukaan. Yleensä aikaperusteiset laturit eivät ole ladattaville hybrideille kannattavia niiden liian hitaan latauksen takia.

Oman soppansa aiheuttavat lukuisat laturien operaattorit. Netistä löytyy monta karttaa latausasemista, mutta mikään ei tunnu luotettavasti sisältävän kaikkia latauspisteitä. Laturien käyttämiseen tarvitsee usein jonkun tunnistautumistavan. Tunnistautuminen onnistuu tavallisesti latausoperaattorin RFID-lätkällä tai tekstiviestillä. Lätkä on tekstiviestiä kätevämpi säännöllisessä käytössä, mutta minkä ihmeen takia jokaisella operaattorilla pitää olla omansa?

Kun tarpeelliset lätkät ja kortit on hankittu, on lataaminen helppoa. Latauksen saa käyntiin vilauttamalla korttia latauspisteellä ja kytkemällä latauskaapelin auton ja tolpan välille. Latauksen hinta veloitetaan tunnisteeseen kytketyltä maksukortilta.

Nopeimmalla pikalatauksella Outlanderin akun saa 80-prosenttisesti täyteen noin puolessa tunnissa. Keskinopealla latauksella akun saa täyteen tunnissa tai parissa tolpasta riippuen.

Pärjäisinkö pelkällä sähköllä?

Ladattavat hybridit ovat todennäköisesti vain välivaihe liikenteen siirtyessä sähköiseksi. Latauspaikkoja tulee koko ajan lisää ja akut kehittyvät. Kannattaa pohtia omaa ajelua ja miettiä pärjäisikö jopa täyssähköautolla, jossa ei ole ollenkaan polttomoottoria. Kalliit Teslat ovat paljon esillä, mutta markkinoilta löytyy edullisempiakin vaihtoehtoja, kuten Opel Ampera, Nissan Leaf, Renault ZOE, Mitsubishi i-Miev, Peugeot Ion ja Citroen C-Zero. Sähköauto vaatii vielä pidemmillä matkoilla reittisuunnittelua pikalatausasemien mukaan, mutta geokätköilijähän keksii aina tekemistä puolen tunnin latauksen ajaksi, jos läheltä vaan löytyy geokätköjä.

Onko sinulla kokemuksia sähköautoista geokätköilykäytössä? Kerro kommentilla omat kokemuksesi.

Linkkejä

• Latauskartta.fi (Sähköautoilijat ry)
• PlugShare-latauskartta
• Virta (Sähköauton latauspalvelu)
• Fortum Charge&Drive (Sähköauton latauspalvelu)
• Parkkisähkö (Sähköauton latauspalvelu)
• VihreäKaista (PlugIt Finland Oy)
• Suomessa myytävät sähköautot ja ladattavat hybridit vuonna 2017 (PlugIt Finland Oy)
• Käytetyt sähköautot (Nettiauto)