Etsiminen on koko geokätköilyn ydin. Jotkut purkit näkee jo kaukaa, kun taas toisia joutuu etsimään tuntikausia. Jos hermot alkavat olla tiukalla jonkun kätkön kanssa, kannattaa suosiolla suunnata jollekin toiselle geokätkölle ja palata myöhemmin uudelleen. Monesti harmaita hiuksia tuottanut kätkö löytyy helposti kun paikalle tulee toisena päivänä uusin ajatuksin ja virkein mielin.
Kätkön vaikeusaste (difficulty) antaa kuvaa siitä, kuinka vaikea kätkö on löytää. Vaikeusaste on aina kätköntekijän oma arvio, joten helpoksikin merkitty kätkö voi olla jollekin vaikea. Kätkön vaikeusaste arvioidaan asteikolla 1-5, jossa 1 on kaikkein helpoin ja 5 vaikein. Geokätköilysivuilla ja GPS-laitteissa vaikeusasteikko on merkitty tähdillä. Yhden tähden vaikeus tarkoittaa, että kätkö on ilmiselvässä paikassa eikä sen löytämisessä pitäisi olla vaikeuksia. Geokätkö voi olla merkitty vaikeudeltaan helpoksi myös jos siinä on vinkki joka paljastaa piilopaikan tarkasti.
Harrastuksen alussa kannattanee keskittyä helpoksi merkittyihin geokätköihin ja harjoitella etsimistä niiden kanssa. Kun silmä kehittyy näkemään mahdollisia piilopaikkoja, niin vaikeatkin purkit löytyvät helpommin. Liian aikaisin turhan haastavien kätköjen etsiminen tai vaikeiden mysteerien selvittely voi johtaa turhautumiseen ja hauskan harrastuksen unohtumiseen.
Mitä sitten pitäisi etsiä? Yleisin geokätkön malli on pakasterasia, joka voi olla piilotettuna vaikkapa kivenkoloon tai sillan rakenteisiin. Geokätkön kokoluokitus kertoo minkä kokoista purkkia olet etsimässä. Pienimmät mikrokätköt voivat olla jopa vain sormenpäänkokoisia kun taas suurimpiin geokätköihin voi kävellä sisään (!). Yleensä kätköpaikalla kannataa silmäillä jotain mikä ei paikalle kuulu tai on muuten oudossa paikassa. Luontoon piilotettu geokätkö voi paljastua esimerkiksi oudosti aseteltujen kivien takaa.
Apuvälineitä geokätkön etsimiseen
Suurin osa geokätköistä löytyy hyvin ilman apuvälineitä, mutta pidempään harrastaneen geokätköilijän reppuun alkaa kertyä hyödyllisiä apuvälineitä.
Ehkä tärkein apuväline on aina mukana oleva taskulamppu. Valoisaankin aikaan moni varjoisassa kolossa oleva geokätkö löytyy paremmin lampun avulla. Geokätköä etsiessä joutuu joskus menemään pimeisiin tiloihin tai luoliin, joissa taskulamppu on jo välttämätön.
Pienellä peilillä saat kurkistettua koloihin joihin et muuten näe. Suosittelemme teleskooppivartista peiliä, jonka toisessa päässä on poimintamagneetti. Pitkän varren päässä olevalla peilillä saat helposti kurkittua korkealla tai matalla oleviin koloihin sekä kulmien taakse.
Vois olla kiintoisaa puuhaa vaikka alakouluikäisten lasten kanssa luonnossa liikkumiseksi
Löytämisen ilo saisi heidätkin innostumaan, mutt sitä varten suht helppoja piilotuksia etteivät he tai me heidän kanssaan heti turhauduttaisi… Eli joitain hyvinkin helppoja kätköjä ’aarteenetsintään’…
Ja meitä jo ’aikuiseen ikään ehtineitä’ ajatellen kännykkäsovellus toimimaan myös kellossa!
jottei tarvitsis känny nenän edessä kulkea törmäillen ja kompastellen ja laitteensa rikkoen/pudotellen
Kellosta ’käden käänteessä’ suuntaa tarkastellen olisi kulkeminen turvallisempaa…
toivoo nimimerkillä mainostaen Apple Watch:)
Lasten kanssa kätköillessä kannattaa valita vaikeusasteeltaan helpoiksi luokiteltuja purkkeja. Isommat kätköt ovat yleensä lasten mieleen, koska niissä löytyy paremmin vaihtotavaroita, vaikka vaihtotavarakulttuuri onkin jatkuvasti mennyt huonompaan suuntaan.
Jos laitteen rikkoutuminen pelottaa, niin suosittelen hankkimaan Garminin maastogepsin. Omaani olen vuosien varrella heitellyt vaikka minne, eikä se pieniä naarmuja lukuunottamatta ole ollut moksiskaan. Kännykkäsovelluksista ainakin Cachlystä löytyy jo tuki Apple Watchille.
Löysin maasta pötkön, jota luulin räjähteeksi… Varovasti tutkien paljastui se….. Sisällä lappu ja kynä. Geocasche.fi….palautin sen kyseisen puun oksalle mistä löysin.
Moi